Treeni kasvolihaksille

Location: Hyvinkää

Daimkakku

Daimkakkua ja kahvia.

Olin taas saman päätöksen edessä, kun joka kerta kahvilassa. Otanko pelkästään makeasti maustetun kahvin, vai normaalin suodatinkahvin ja jotain herkkua päälle. Nyt oli vähän nälkä, niin piti saada jotain pureskeltavaa. Otin siis suodatinkahvia ja daimkakun. En siis koko kakkua, palasen vaan. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin mietin vaan, että miksi en ottanut kuitenkin koko kakkua.

Roberts coffee

En tiedä miten daimkakku on tehty, mutta joka kerta se on yhtä hyvää. Mitä kylmempää, sen parempaa. Ei ihan jäistä kuitenkaan (jääfrisbee), mutta kylmää. Miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä? Ainakaan tietääkseni. On jääkiekko, jääpallo, jääkoris (ainakin voisi olla). Miksi frisbeetä ei heitellä talvisin jääfrisbeellä? Nyt kun frisbeegolfikin on yleistynyt. Loppuradasta saa heitellä enää jään palasia, ellei nekin ole jo sulaneet. Jep. Ehkä tässä on syy, miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä.

Suodatinkahvi maistui hassulle, tai ei oikeastaan. Se maistui vaan todella laimealle. Katsoin jo tiskillä, kun kahvi ojennettiin, että oli vähän laimean näköistä. Mutta sitten kun laitoin siihen sivupöydällä ihan todella vähän maitoa, niin kahvi muuttui todella vaaleaksi. Menin pöytään ja maistoin, en maistanut mitään. Tai lähinnä maidolla lantratun veden. Halusin uuden, paremman kahvin. Tällä kertaa en ollut se perus suomalainen, joka ei valita, jos saa huonoa ruokaa. Nyt oli kuitenkin kyse kahvista. Vakavampaa asiaa saa hakea.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta.

Tiskillä myyjä (barista?) totesi itsekin kahvin ulkonäön olevan todella vaalea ja sanoi tuovansa pöytään hetken päästä uuden kahvin. Kahvi tuli ja kävin taas laittamassa sivupöydällä siihen vähän maitoa. Kahvi oli aivan täysin samaa, kun oli edelliselläkin kerralla. Tai siis varmasti uudestaan keitettyä, sitä en epäile. Mutta yhtä laimeaa.

Aloin epäilemään jo omia makumieltymyksiä. Olenko tottunut vain todella tummapaahtoiseen kahviin kotona ja nykyään kahviloiden kahvit maistuu lähinnä laimealle teelle? En tiedä mihin lopputulokseen päädyn, sitten joskus kun päädyn. Mutta muissa kahviloissa kahvi on kyllä maistunut kahvilta.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta. Meillä saattaa olla vain täysin eri makumieltymykset tämän kahvilan kanssa. Onko jollain teistä ollut samaa kokemusta, että jostain tietystä kahvilasta saisi ehkä paljon laimeampaa kahvia, mihin on tottunut?

Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu?

Willa

No mutta, se siitä kahvista. Tulin istumaan pöytään, missä on syöttötuoli valmiina. Vähän hassun paikan valitsin istua, tuntuu kun istuisin jotenkin väärinpäin. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Kahvista valittaminen riitti olemaan ei niin perus suomalainen. Ja onhan syöttötuolissa sekin etu, että jos meinaan karata tai tippua, voin vaihtaa tuoliin missä on reunat. Siitä poispääseminen olisi kyllä jo sitten ihan uusi tarina. Vaikka toisaalta, onhan rollaattoreitakin. Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu? Pöytäkin siinä sitten valmiina, kun nälkä iskisi joka tapauksessa.

Selkeästi alkaa olemaan koululaisia reppu- ja penaaliostoksilla. Odotan itsekin sitä, että pääsen valitsemaan oman lapsen kanssa noita tavaroita. Viime vuonna (tai 5 vuotta sitten, en muista) vein kummipojan ostelemaan tarvikkeita koulun aloitukseen. Voisin viedä kaikki maailman ekaluokkalaiset yksi kerrallaan ostoksille. Voi kyllä olla, että toisen kohdalla loppuisi jo rahat.

Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Jotkut kolme lasta on kahden rouvan kanssa ostoksilla. Teen karkeasti johtopäätöksen, että lapset on sisaruksia keskenään, jotka on nyt hoidossa mummolla. Mutta mummolla on omatkin aikataulunsa ja tänään kalenteri näytti tapaamista Liisan kanssa. Joten lapsille pokemonkortit kouraan ja kahvilaan istumaan, Liisa ja Terttu numeroita merkkailemaan bingoiltaan. Älkää käsittäkö väärin, että bingo olisi vain vanhempien ihmisten ilo. Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Aamuposti

Tässä pöydässä mihin istuin, on syöttötuolin lisäksi sunnuntain aamuposti. Ihan hyvä tietää näin keskiviikkona, mitä edellisellä viikolla on tapahtunut. Jos on vaikka nukkunut viikon putkeen, tai aikamatkannut viime viikon yli.

Tiedättekö mitä haluan juuri nyt? Haluan lisää daimkakkua. ”Aina ei saa mitä haluaa”, tiedän. Mutta saisin, jos jaksaisin käydä ostamassa. En jaksa.

Ihmiset on kyllä hassun näköisiä, kun ne ilmeilee vauvalle. Vielä hauskemman siitä tekee se, että et ensin edes näe, että siellä on vauvakin.

Treeni kasvolihaksille

Onkohan pienten lasten vanhemmilla paremmat kasvolihakset, kun lapsettomilla/vanhempien lasten vanhemmilla? Voisin perustaa oman kasvolihasyrityksen. Vähänkuin fysioterapeutti, mutta treenataan vain kasvojen lihaksia.

Yrityksen perustamiseenkaan ei tarvitse muuta, kun vuokratilan ja vauvan. Vauva syöttötuoliin, asiakas penkkiin ja pyydetään tuijottamaan vauvaa. Kyllä jossain välissä alkaa asiakkaan naama vääntymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva itkee, eikä sitä meinaa muulla tavalla saada hiljaiseksi. Yhden käynnin kesto riippuu täysin asiakkaasta itsestään. Ja vauvat tuskin loppuu ihan heti tästä maailmasta. Aika toimiva bisnesidea, vaikka itse sanonkin.

Mitä tykkäsit tämän kertaisesta postauksesta? Kerro kommenteissa, tai tule kertomaan Instagramiin tai Facebookiin!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Viskijäälatte

Location: Hyvinkää

jääkahvi

Siis tämä vaniljan makuinen jäälatte on taivaallista (ei, tämä ei ollut viskijäälattea). Ulkona on 30 astetta lämmintä ja siinä hetkessä kun saa vaniljajäälaten, kaikki on hyvin. En tiedä onko maku hyvä vai ei, mutta kylmä juotava näillä helteillä. Se on hyvä.  Tosi hyvä.

Olin jo kirjoittamassa ihan muuta, mutta kerran vielä. Tämä vaniljajäälatte on taivaallista.

Yllättävän vähän ihmisiä on liikenteessä. Nyt on kuitenkin heinäkuu, kello on kaksi ja kesäkelit on parhaimmillaan. Luulisi ihmisten olevan lomilla ja nauttimassa kylmistä huurteisista. Tai vaniljalatesta. Toisaalta, nyt on varmaan vähän liian kuuma monelle. Terasseilla pitäisi olla uima-allas, niin olisi väkeäkin varmasti enemmän. Tai jos ei uima-allasta, niin olisi edes meri tai järvi. Ei ole liikaa pyydetty. Ehkä täällä luotetaan siihen, että jos on kuuma, voi pulahtaa suihkulähteeseen.

Vielä on kesää jäljellä

Joku mies istuu yksin terassilla kuulokkeet korvilla. Olen ihan varma, mikä biisi sieltä tulee. Vai voitko väittää, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Mamban Vielä on kesää jäljellä? Ei ole muita kesäbiisejä. Ja näillä helteillä ei muita lauluja voi kuunnellakaan. Mieti vaikka Lordin Hard Rock Hallelujaa. Ei. Kuuma tulee pelkästä ajatuksestakin.

Nyt sille miehelle tuli kaveri! Olisi ollut suloista, että ne olisi jakanut kuulokkeet. Molemmille yksi. Olisi voinut sitten yhdessä kuunnella sitä Mambaa. Kahviloissa voisi aina tiskillä jakaa asiakkaille kuulokkeet. Kaikki voisi kuunnella samaa laulua. Tai sitten vaan laittaa radion soimaan. Ah, nykyaikaa.

kulmakonditoria
Tupakantumpit kertoo eletystä elämästä. Ei omasta, mutta jonkun toisen. Mielummin olisin niitä silti katsonut tuhkakupissa. Vaikka en mä sinne tuhkakuppiin olisi kurkannut. Hyvä siis, että oli maassa, niin näin ne.

Taidan metsästää jostain vaniljasiirappia, että saan saman makuista lattea kotona. Pitäisiköhän sitä varten olla joku erikoisempi lasi. En tiedä. Ehkä lainaa mieheltä viskilasia. Jossa on pohjat jäljellä.

Viskijäälatte

Viskijäälatte. Kuulostaa tutulta, onko sellainen jo olemassa? Jäälatte, mikä samaan aikaan viilentää ja lämmittää. Sitähän voisi juoda talvellakin. Ja kofeiinin ja alkoholin sekoitus saa pään sekaisin. Ei ehkä optimaalisin tilanne, jos juo sen vaikka lounastauolla ja aikoo jatkaa vielä töitä. Mutta siis vähänkuin Virtanen, se drinkki siis. Viskijäälatte. Kuulostaa oikeasti hyvältä. Enkä mä edes tykkää viskistä. En voi sietää sitä. ”Talvilatte K-18”. Sitä löytyy ensi kesänä JA talvena kahviloista.

Aika hurjaa vauhtia ajaa kävelykadulla joku rekka. Tuo varmaan jotain kuormaa jonnekin. Itse en uskaltaisi varmaan edes ajaa autoa kävelykadulla. Vetäisin sitä perässäni. Pieni, kevyt treeni työpäivän aikana. Ihan ok. Kumpikohan on raskaampaa, vetää vai työntää rekkaa? Molemmissa saa käytettyä kehon painoa hyödyksi. Tämä voi olla vaikea testata, kun kummallakaan tyylillä rekka tuskin liikkuu senttiäkään. Itseensä pitää uskoa, mutta ehkä aloitetaan jostain kevyemmästä. Harjoittelen ensin vetämään ja työntämään itseäni liikkeelle.

Tulin vähän surulliseksi, kun tämä jäälatte loppui. Elämältä lähti pohja. Täysin verrattavissa keskenään.

Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Tässä lähellä juoksi äsken orava. Aloin miettimään, että olisikohan se kivaa, jos orava hyppäisi syliin ja kiipeilisi olkapäillä. Tajuaisinkohan laittaa videon kuvaamaan, vai fiilistelisikö vain sitä hetkeä. Hetken näitä mietittyäni, havahduin ajatuksistani. Havahduin lähinnä siihen, että olin ajatellut näitä asioita todella oudossa asennossa. En tiedä, miten päädyin niin epämääräiseen asentoon. Vähän kyyryssä ja sivuttain. Voiko oravaa muussa asennossa ajatellakaan?

Vauhdikkaat vanhemmat

On olemassa vauhdikkaita vanhempia ja sitten on hitaampia vanhempia. Hitaammat nauttii jäätelöstä, työntäen rattaita ja katselemalla ympärilleen. Vauhdikkaammat työntää rattaita moottoritienopeuksilla, ei syö todellakaan jäätelöä eikä katsele maisemia. Yrittää vain saada vauvaa hiljaiseksi. Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

jäälatte

Okei, on näköjään edelleen olemassa niitä, ketkä pitää takkia päällä helteellä. Mustaa tuulitakkia. Käyköhän sama henkilö saunassa välikerrasto päällä? Ja en tiedä, miksi kirjoitin ”näköjään EDELLEEN olemassa”. Ihankuin olisin ollut vuosikymmeniä jossain perunakellarissa ja nyt tulin sieltä katsomaan, miten ihmiset pukeutuu helteellä.

Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

Voi ei! Joku tyttö meinasi unohtaa puhelimensa pyörän koriin! Hassu paikka puhelimelle. Eikö siinä korissa yleensä pidetä nukkea tai pehmoleluja? Tosin tämä tyttö vaikutti jo lähes täysi-ikäiseltä, että se voi vaikuttaa vähän korin sisältöön. No mutta, onneksi hän huomasi vahingon ajoissa, eikä käynyt pahemmin. Vahva veikkaus, että puhelinta ei olisi enää ollut hetken päästä korissa. Olisikohan nukkea tai nallea pöllitty?

En tiedä onko naapuripöydän naisella kova ääni, vai meinasinko äsken itse nukahtaa. Joka tapauksessa säikähdin pahasti, kun yhtäkkiä kuului kovaa ”JOO!”. Ehkä heräsin siihen, ehkä olin jo hereillä. En ole varma itsekään. Kauankohan olen istunut tässä? Aurinko ainakin paistaa vielä ja Mamban kuuntelijat on edelleen samassa paikassa. Kaikki on ennallaan. Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat

Helmikuulta 2022

”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”

-Bisnesideoita

”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””

-Mikä on paras kahvila?

”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””

-Karhu nähty kaupungissa

”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”

-Mitä pukea naamiaisiin?

”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”

-Missä mennä naimisiin?

”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”

-Nimi yritykselle?

”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”

-Töihin raksalle

”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”

-Kalastajapipo

”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”

-Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Laiva viinilasillisen jälkeen, osa 2

Location: Silja Serenade

Silja Serenade

Aloitetaan sillä, että muista käydä ensin lukemassa edellinen postaus, joka on tehty tästä samasta paikasta, samana iltana. Pääset paremmin tunnelmaan.

Aloitetaan.

Yllättävän kapea tuo käytävä on, missä ihmisiä kulkee edestakaisin. Siinä kun on kahvilat ja kaupat samalla käytävällä, niin nekin tekee osansa tähän ruuhkaan. Mutta isoin osa ruuhkasta tulee siitä, että jokainen ihminen kävelee ihan eri tahtiin, kuin toiset. Osa kävelee kännissä sivuttain, takaperin tai kontallaan, osa selvinpäin suoraan, osa pysähtelee testaamaan onko lattia laminaattia vai parkettia ja sitten on vielä lapset. Ne kävelee aikalailla noilla kaikilla tyyleillä. Kauhea kasa kolareita meinaa tulla kokoajan.

Olen aina ollut väärässä. Mun mielestä on aina ollut helppoa, kun pitää laukkua tai reppua mukana. Saa sinne laitettua kaikki tavarat, mitä ikinä mukaan tarvitseekaan. Mutta eräs mies näytti kyllä nyt niin loistavan tyylin, että taidan heittää reput ja laukut mäkeen ja seurata tämän miehen jalanjäljissä.

Hupparin molempiin taskuihin mahtuu kahdet kaljatölkit. Ehkä vähän taskuja venyttäen, mutta mahtuu, mahtuu. Takataskuihin mahtuu myös yhdet. Mitäpä muuta se ihminen sitten mukaansa enää tarvitseekaan. Nämäkin taisi olla vain matkaevästä, kun käveli pubista Starlight Palaceen. Kyllä sillä matkalla vähintään 6 kaljaa ehtii juomaan. Ainakin, jos kävelee sillä humalaisten tyylillä, mistä aiemmin puhuin.

Täytyy myös muistaa olla istumatta mihinkään, voi olla sen jälkeen kosteat takataskut. Toisaalta, kerran se vain kirpasee. Märät housut on uutta muotia, vai miten se menee.

Livemusiikkia

Siis ai että mä rakastan livemusiikkia. Promenadilla soittaa joku, mutta tästä ei valitettavasti ihan näe siihen. Tällä hetkellä, kun en voi lähteä hytistä, niin maksaisin kyllä extraa maisemasta. Ja maisemana siis nimenomaan se livemusiikki, ei meri. Miksiköhän edes lähdin laivalle, kun voisin mennä Ale Pubiin. Vähän se musiikki tähän hyttiin kuuluu, mutta sama se on silloin kun olisi radio päällä. Ääni kuuluu, mitään ei näy. Ja siis hytissä olen jumissa nukkuvan lapsen takia. Kyllä mä oven osaisin avata, luulisin.

No nyt on kyllä humala jollain. Hän varta vasten pysähtyi, jotta pystyisi juomaan tuopista. Mutta joka kerta, kun hän kallisti päätään taaksepäin juodakseen, meinasi koko mies kaatua samaan suuntaan. Lattia ja rinnukset sai varmasti hyvän humalan, miehen humalaraja taisi olla jo täynnä. Tai sitten laiva keinui enemmän siellä käytävällä, kuin täällä hytissä.

Mutta tarina ei kerro, saiko mies koskaan juotua siitä pisaraakaan. Hän luovutti hetken päästä tuopin kumoamisen ja jatkoi matkaansa.

Silja Serenade

Lenkkeilijä laivalla

Oi, jollain on neonvihreät lenkkivaatteet päällä! Shortsit ja paita + lenkkarit. En tiennyt, että laivallakin voi lenkkeillä. Onkohan muuten laivalla kuntosaleja? En ole mikään niiden aktiivinen käyttäjä, niin en ole ikinä ottanut selvää. Mutta voisin kyllä kuvitella, että ei välttämättä mikään turvallisin paikka kuntosalille. Keinuva laiva. Juoksumaton ja kuntopyörän ymmärrän, mutta painojen nostelu voi olla vähän riski. Tai jos teet kyykkyjä, niin paino jakautuukin aina vain toiselle jalalle, kun laiva on kallistunut toiseen suuntaan.

Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Toisaalta, se voisi olla laivayhtiölle myös hyvä juttu. Muiden kuntosalien tarvitsee keksiä kaikennäköistä oheiskrääsää, että niiden nimi pysyy ihmisten muistissa ja näkyy kaduilla. Mutta sitten kun näet ihmisen, joka on treenannut pelkästään vasenta pakaraa ja reittä, tiedät sen treenanneen laivalla.

Mutta jos palataan tähän laivalla olevaan lenkkeilijään. En tiedä mistä hän tuli ja minne meni, mutta jos joku paikka, niin laiva, on täydellinen porrastreeneille! Joutuu ehkä treenata siinä ohessa vähän painia, nyrkkeilyä ja muita kamppailulajeja, mutta lopulta sieltä autokannen alta pääsee kyllä aurinkokannelle! Ja toisaalta, sieltähän voi juosta toiseen päähän laivaa ja treenata kivunsietokykyä pyörimällä aurinkokannelta takaisin autokannen alle. Lumipalloefektiä jos miettii, niin voi olla, että siellä autokannen alla on sen pyörimisen jälkeen muutama muukin. Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Palataan taas tähän lenkkeilijään. Hän jäi kuuntelemaan hetkeksi livemusiikkia, vähän heilui musiikin tahtiin, antoi urheilushortsiensa taskusta tippiä ja lähti onnellisena nukkumaan. Tai kaljalle. Palautusjuoma on kaiken A ja O.

Nyt en ole varma, oliko laiva humalassa vai keinuiko joku mies, mutta näytti kumman tutulta sen toiminta. Ensin hän törmäsi käytävällä olevaan myyntipöytään, jonka takia otti pari askelta eri suuntaan ja törmäsi kaveriinsa. Ja tutulta se näytti siksi, että olen itse aivan samanlainen. Oli keinuvaa laivaa, miestä tai humalaa, törmäilen aina ja kaikkialle.

Ja hei, jos mulla olisi tällainen ikkunalauta kotona, musta tulisi ikkunalautaperuna.

Että sellainen laivareissu! Kertokaa kommenteissa, Instagramissa tai Facebookissa, jos laivareissut kiinnostaa, niin saan hyvän syyn varata taas laivamatkan! Myös muita paikkoja saa ehdottaa, mistä voisi olla hauska kirjoitella näitä postauksia.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Laiva viinilasillisen jälkeen

Location: Silja Serenade

Silja serenade

NONIIN! Nyt pääsin vähän laivalta kirjoittelemaan, kun sitä TÄSSÄ postauksessa niin kovasti halusin! Ja siis vaikka kirjoittelinkin näitä nyt vain laivan hytistä käsin (ikkuna promenadille), niin kaikennäköistä hiihtäjää sitä ehtii nähdä. Mutta tuli aikamoinen jano päästä uudestaan laivalle, edes vaikka päiväristeilylle. Haluan ehdottomasti laivan kahvilaan istumaan ihan rauhassa! Ei ollut yhtään sama asia istua hytissä, kuin että olisin istunut kahvilassa jonkin käytävän varrella. Mä en juonut edes sitä kahvia tällä kertaa!

Nämä tekstit on kirjoitettu n. klo 21-22, eli täysin eri ajassakin kuin normaalisti. Saattaapi olla tekstitkin sitä luokkaa. Itse siis täysin selvinpäin, tai saattoi lasillinen viiniä olla alla. En muista. Muisti meni. (Oikoluin tätä tekstiä ja aiemmin kirjoittamani ”ikkuna promenadille” taipui mun silmissä ”ikuinen promille”)

Silja serenade

Tähän aikaan laivalla on selkeästi liikenteessä kahdenlaisia ihmisiä. Haahuilijoita, jotka vain katselee kauppoihin ja hengailee. Kävelee eläkeläisittäin, kädet takana. Toiset on niitä jotka tietää tasan tarkkaan mihin on menossa ja kävelee sinne vauhdilla. Kyllä kai tohon väliin mahtuu kaikenlaisia muitakin. Ruoanhakijoita, oikeasti jotain ostavia, seuraa hakevia, lenkkeilijöitä, tai ihan muuten vain eksyneitä, jotka luulee olevansa Tampereella.

Lapset + alkoholi

Jännästi huomio kiinnittyy heti, kun näkee naisen joka työntää lastenrattaita, siideri toisessa kädessä. Siis sehän on ihan täysin ok eikä siinä ole mitään outoa, mutta Suomessa alkoholikulttuuri on mitä on. Esim. Espanjassa lapset + viinilasi olisi ihan täysin normaali näky.

Känni on tottakai asia erikseen, mutta eipä tämäkään nainen näyttänyt yhtään päihtyneeltä. Sitä paitsi enhän mä edes tiedä, oliko siellä lasissa siideriä, limpparia vai jotain muita eritteitä. Pääasia että juo, jos on jano. Mutta ei juo niin, että olisi humalassa pienen lapsen seurassa.

Siitä tämän kertainen diipimpi osuus, katsotaan mitä muuta mulla on tarjota.

Laivavaatteet

Pukeutujia täällä on kyllä ihan laidasta laitaan! Osalla on viimeisen päälle juhlavaatteet päällä, lähinnä sellaiset mitä itse laittaisin häihin päälle. En ole siis kovin kummoinen juhlapukeutuja selkeästikään, kun muut pitää samoja vaatteita laivalla. Isolla osalla on päällä sellaiset ”vähän parempaa seppälää” -vaatteet, eli just ne omasta mielestä parhaat farkut ja jokin uusi kiva paita, mikä on ostettu juuri tätä laivareissua varten. Mutta yllättävän vähän näkyy ihan vain verkkariteepaitayhdistelmää, vaikka nythän on herranjumala jo nukkumaanmenoaika. Kello kuitenkin on tälläkin hetkellä jo 21:25. Ei mikään ihme, ettei meinaa omakaan ajatus enää kulkea. Mä varmaan nukun tässä samalla.

Silja serenade

Lapset taxfreessa

Tiedättekö sen, kun lapset pääsee taxfreehen. Ne ostaa sieltä AINA jotain ihanaa ja kivaa. Karkkiaarrearkku, karkkireppu, karkkipötkö, karkkikarkki, karkkia. Näin äsken lapsen, joka käveli edestakaisin pallo kädessä. PALLO. Halusiko joku lapsi ihan tosissaan taxfreesta PALLON? Mä toivon, että se on vähintäänkin täytetty karkilla. Tai koko pallo on karkkia. Tai palloa potkimalla saa karkkia. Antakaa nyt joku sille lapselle karkkia. Sen toisessa kädessä on salamipötkö. Se ei voi paljoa lohduttaa.

Siis varmasti on olemassa lapsia, jotka pyytää tomaattia hedelmäkarkkien tilalle. Tai palloa. Tai salamia. mutta. mutta. Menin sanattomaksi. En tunne sellaista lasta.

Tämä hytistäkäsin -kirjoittaminen on kyllä vähän vaikeaa, kun katson ihmisiä ylhäältä alaspäin. Oikeasti en tunnista kaikista, että onko ne edes lapsia vai aikuisia. Teinit tunnistan kyllä hetki, niillä on puhelin kädessä. Ja vanhemmat ihmiset tunnistan myös, koska jos niilläkin on puhelin kädessä, ne näppäilee sitä puhelinta toisen käden etusormella.

Jollain, ehkä 12 -vuotiaalla pojalla, oli kengännauhat auki. En tiedä miksi, mutta se näytti ihan normaalilta. Siis se, että ne nauhat oli auki. Näytti se lapsikin ihan normaalilta. Mutta siis niin, ihankuin sen ikäisellä lapsella kuuluisi olla nauhat aina auki.

Ulkopeli

Hei onpa ihanaa! Jotkut kolme lasta kyselee tuntemattomilta, että voiko ne ottaa selfieitä niiden kanssa. Joku vanhempi pariskunta oli ihan mukana siinä hommassa! Tai sitten ne oli jotain fanikuvia julkkisten kanssa, keitä en itse tunnistanut. Itse tunnistaisin ehkä Antti Tuiskun.

Tämä voisi olla kyllä aika hauska peli! Kuka/ketkä saa eniten yhteiskuvia tuntemattomien kanssa tietyn ajan sisään! Ja siis ihan niin, että se tuntematon myös hymyilee siinä kuvassa. Ei niin, että hyökätään jonkun naaman eteen juuri, kun se on juomassa kahvia. Siinä voisi olla A)kahvit rinnuksilla ja B) ihan vaan tulla huono kuva.

Voittaja on se, joka saa eniten kuvia tuntemattomien kanssa. Tai se, joka photoshoppaa parhaiten.

Hei olipa meillä hauskaa tällä laivareissulla, otetaan vielä toinen reissu putkeen ja jatketaan tätä samaa ensi postauksessa!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Location: Hyvinkää

Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa ”Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.

Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.

Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.

Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.

Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.

Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!

Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!

Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!

Kauppatorin mysteeri

Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?”  Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.

No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.

Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.

”Mitä noi on?”

-Työkoneita.

”Mitä niillä tehdään?”

-Töitä.

”Missä niillä tehdään töitä?”

-Työmaalla.

”Missä se työmaa on?”

-Työpaikalla.

”Missä on työpaikka?”

-Työmaalla.

Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Taskuvaras voi yllättää

Location: Helsinki

espressohouse

Ei ihan mun lempikahvila, mutta täydellinen spotti. Tai sanotaanko, että varma valita, jos muuta ei keksi. Mielelläni kävisin kaikissa eri kahviloissa, mutta täytyy aina miettiä sen sijaintia. Kulkeeko siitä ihmisiä ohi ollenkaan, että on jotain mistä kirjoittaa. Siksi myös Helsinki on ollut se pääpaikka, minne olen aina kahville mennyt. Lopelle jos menen kahville (onko siellä edes kahvilaa?), niin saa varmaan aika monta tuntia istua, että saisi jonkin näköistä postausta aikaiseksi.

Mutta tänne tultiin, varmaan valintaan. Kuulostaa ihan kaupan nimeltä! ”Varma Valinta”. Valikoimasta löytyy maidon ja leivän lisäksi täydelliseksi todettuja kumppaneita.

Tilasin ihan tavallisen suodatinkahvin, foccaccialla. Voiko sanoa, että juo kahvia foccaccialla? Vai tarkoittaako se sitä, että se foccaccia on siellä kahvin seassa? No, tällä kertaa juon kahvin ja syön foccaccian erikseen. Foccaccia on kyllä nyt yllättävän suolaista, mutta onneksi vesi on ilmaista. Tai siis kuuluu hintaan. Voisin mennä hetkeksi asumaan vesihanan alle.

paloauto

Täällä on paljon penkkarityyppejä haalareissaan! Aikamoinen keli sattui niille, aurinko paistaa ja suhteellisen lämminkin on. Oon halunnut kanssa joskus pukea sellaiset haalarit ja olla osa haalarijengiä. Mutta mun ymmärryksen mukaan siihen kuuluu myös jonkin verran opiskelua, niin en mä ole sitten siihen lähtenyt mukaan.

Aika söpö kuorma-auto. Sen lavan (termit on varmasti hallussa) päällä on pelkkä pressu. Tulee väkisinkin mieleen ulkomaat, missä käytetään tollasia paljon. Tiedättekö, niillä kuljetetaan perunat, porkkanat, maaliämpärit ja työkaverit. Jos muutan joskus ulkomaille, ostan pienen kuorma-auton pressulla. Oikeastaan, voisin muuttaa ulkomailla sinne kuorma-autoon.

Olin muuten menossa ensin toiseen kahvilaan, siihen mitä kehuin TÄSSÄ postauksessa. Kävelin sinne sisälle ja olin jo lähes tiskillä, kunnes tajusin olevani väärässä paikassa. Olinkin mennyt johonkin ravintolaan. Saattaa olla, että muistin väärin sen sijainnin. Tai sitten se on vaan vaihtanut paikkaa, mikä on se todennäköisempi vaihtoehto.

Saako koiria viedä ratikkaan?

Jos nyt kysyn, etkä saa googlata, osaatko vastata saako koiria viedä ratikkaan? Mä hämmennyin äsken, kun näin koiran tulevan ulos sieltä. Ei ne mua haittaa, voisin matkustaa vaikka pelkkien koirien kanssa koiran ohjaamalla ratikalla. Mutta miten allergiset ihmiset? Siellä kun ei mitään erillistä lemmikkivaunua ole. Opas-, avustaja-, yms. -koirat on tottakai tervetulleita, mutta miten ne vähän tyhmemmät koirat?

Taskuvaras voi yllättää

Pelottavan paljon ihmiset pitää puhelimiaan takataskuissa. Osa vielä niin, että se oikeasti meinaa tippua sieltä. Tai en mä tiedä onko se jollain narulla kiinni, että jää sitten roikkumaan jos sattuu tipahtamaan. En tiedä, miksi sain tosta vähän erilaisen mielikuvan. Kuvittele sama tilanne, mutta puhelimen tilalla ihmisen itsensä tekemä erite. Paska siis. Ei valu pitkin lahkeita, kun on narulla kiinni. Noin, ole hyvä. Nyt meillä on sama mielikuva.

Mutta jos palataan tähän takataskukännykkäkeissiin. Miettikää, että jos esimerkiksi Mmiisas:ilta vietiin kännykkä huomaamatta laukusta, mikä oli etupuolella, aivan siinä omien silmien edessä, niin miten helppo se on viedä takataskusta. Tässä linkki Mmiisas:in Youtubevideoon, missä kertoo tapahtuneesta. Itsekin pidän usein vyölaukkua etupuolella ja kehunkin aina, kuinka varma säilytyspaikka se on. Mutta todistetusti, ei se ole. Toki Miisalla se tapahtui ulkomailla, mutta ihan yhtä hyvin se voisi tapahtua Suomessa. Tarvitaan vaan vähän porukkaa ympärille ja pieni harhautus. Mutta varma paikka tai ei, niin varmempi se on, kuin takatasku. Kännykkä voi jopa itse sieltä hypätä pois, kun näkee jotain tarpeeksi mielenkiintoista maassa. ”Hei, tupakantumppi! Kiitti kyydistä, mä jään tähän.”.

Huvipuistossa maksetaan siitä, että pääsee labyrinttiin. Ikean sisäänpääsy on ilmainen, mutta kalliimmaksi se silti varmasti tulee.

Nyt on muuten osuva mainos. Ikealla siis. ”Helppo tulla, vaikea poistua”. Varmasti tällä tarkoitetaan sitä, että on niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Mutta on tässä varmasti taka-ajatus siitä, että sieltä sokkelosta ihan oikeasti on vaikea poistua. Huvipuistossa maksetaan siitä, että pääsee labyrinttiin. Ikean sisäänpääsy on ilmainen, mutta kalliimmaksi se silti varmasti tulee. Viimeistään lihapullaosastolla. Okei myönnän, en ole ikinä maistanut Ikean lihapullia.

Ihanaa, kun jotkut käyttää pukupussia. Pysyy puku suorassa eikä tule ryppyjä. Siihen pukuun siis, kantajalla saattaa olla jo valmiina. Itse pidän kaikkia rypistyviä vaatteita samassa kasassa muiden vaatteiden kanssa. Mun vaatteet on siis lähes aina ryppysiä. Paitsi uutena. Silitän vaatteita ehkä kerran vuodessa, jos jaksan. Yleensä ennen häitä. Ja niitäkään ei ole joka vuosi.

Me ostettiin uusi sohva, mihin tuli vaihdettava päällinen. Se olisi pitänyt silittää ennen käyttöä, mutta no.. On se käytössä jo varmaan 80% suoristunut, mutta ei niin paljoa, että se edes näyttäisi silitetyltä. Mutta jos sohva on ryppyinen ja seison vieressä ryppyisellä paidalla, niin ainakin sovin sisustukseen. Eikö se nyt ole kaikkein tärkeintä.

Heippa taas, kiva jos viihdyit!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lokkiongelma ratkaistu

Location: Helsinki, Kauppatori

Kauppatori

Aivan ihana keli istua torikahvilassa. Aurinko paistaa. Tuulee kyllä myös, mutta yllättävän lämmin tässä silti on. Ei ehkä kauaa, mutta teen verran tässä viitsii istua.

Lokkiongelma ratkaistu

Kauhea kasa lokkeja täällä on, mikä on syynä siihen, että otin pelkästään juotavaa. Vähän oikeasti harmi, että täällä on niin paljon lokkeja. Kyllähän ne nyt kauppatorille kuuluu, mutta hiton varkaat. Pitäisi mennä syömään jonnekin omaan kuplaan, minne ei lokit pääse. Tai sitten lokit voisi lennellä omien kuplien sisällä, että ne ei saa varastettua ruokaa. Hauska mielikuva kyllä. Pallolokkeja. Ei enää mitään tavallista metsästystä aseiden kanssa, vaan saippuakuplilla metsästetään lokkeja. Kuuluu vain ”plop” ja lokki on omassa kuplassaan. Joo, mä soitan metsästysliittoon.

Ihanaa, kun kaksi vanhempaa rouvaa löysi hetkeksi seuraa toisistaan. Selvästi helsinkiläisiä, kun uskalsi ottaa kahvin kanssa pullan. Ehkä lokkien takia helsinkiläisillä on paremmat refleksit. Toinen rouvista istui jo paikallaan, kun toinen pölähti paikalle ja pyysi lupaa istua viereen. Siinä ne hetken höpötteli ja maisteli pullia, kunnes toinen lähti pois. Arvokkaita hetkiä varmasti. He sai syödä pullatkin rauhassa, toisinkuin joku turisti. Tai oletan sen olevan turisti, reflekseistä päätellen. Siltä lähti ruoka suoraan kädestä kohti taivaita. Jos mulla olisi ollut niitä saippuakuplia…

Kuinkahan hyvä hajuaisti lokeilla on? Kun siis kyllä ne varmasti haistaa sen ruoan, eikä vain katso, että hei Pertti, tuolla on berliininmunkki. Mutta mä haen sen sua ennen.

Mä haluaisin kanssa paremman hajuaistin. Voisin aina haistella, missä on ruokaa ja suunnata sitä kohti. Mitähän joku sanoisi, jos kävisin vain hakemassa kädellä sen lautaselta ruokaa? Ihan en osaisi lentää pois, mutta voisin vaikka kakata sen päähän ja rääkyä kovaa. Voisin mä myös tietenkin yrittää lentämistä, mutta olisin varmasti just se yks tyhmä lokki, joka lentää ikkunaa päin. Ehkä vain tyydyn lokkeilemaan avomieheni lautaselta, koska annoskateus.

Kauppatori

Joku koira yrittää kovasti päästä mun luokse. Mulla ei ole edes ruokaa, en tiedä miksi se tänne haluaa. Teenkin join jo. En tiedä tuoksunko ruoalle, vai ihan vaan toiselle koiralle. Tai kokaiinille. Ei se kyllä huumekoiralta näyttänyt. Eikä se kyllä siinä vaiheessa varmaan mun luokse olisi halunnut. Edellinen jauhe, mitä olen vetänyt, on kaakaojauhe. Sitäkin suuhun. Ja lapsen painostuksesta. Sehän on siis ihan järkyttävän makuista, pelkkä jauhe siis.

Melkein sama kun kanelia söisi, ei onneksi ihan niin hurjaa. Koska kanelin syöminen on hurjaa. Ja siis oikeasti, jos et ole koskaan syönyt jauhettua kanelia, niin syö. Teelusikallinen suuhun, niin lupaan että mikä ikinä onkaan sun edessä sillä hetkellä, on sen jälkeen kanelin peitossa.

Kauppatori

Kuulin äsken, kun joku sanoi toiselle, että ”Ei kysyvä tieltä eksy”. Mutta eikö se ole silloin jo eksynyt, jos täytyy kysyä? Vai kysyykö se varmuuden vuoksi, ettei ehdi eksymään? Koska jos kysyy, niin mä en halua tutustua siihen ihmiseen. Sama kun seisoisi S-marketin ovien edessä, mutta ennen kuin menee sisälle, niin varmistaa vastaantulijalta, että onko tämä S-marketin ovi?

Täytyy vähän elää reunalla. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? S-market onkin K-kauppa? S-market onkin R-kioski? Tai vielä pahempaa, astutkin sisään Alkoon. Huh, se olisi jo rankkaa elämää. Sellaisesta elämästä saisi jo kirjankin kirjoitettua. Kirjan nimikin olisi jo valmiina, ”Kuinka alkoholisoitua yhdellä väärällä askeleella?”, tai ihan vaan ”Ei ollut mun vika”.

No joo, jätetään tämän kertainen höpöttely tähän. Jos olen saanut sisällytettyä näinkin lyhyeen tekstiin kokaiinin, kakkaamisen ja alkoholisoitumisen, niin ehkä on jo aika lopettaa.

Nähdään taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Röyhkeää mainostamista

Location: Helsinki, keskusta

Heh, onpa hauskaa. Viimeksi kun olin tässä kahvilassa, kahvi oli omaan makuun liian viileää ja jäähtyi nopeasti. Se tosin oli suodatinkahvia. Nyt otin cappuccinon ja meinaa suu palaa. Eli siis täydellisen kuumaa omaan makuun. Ja kyllä, tämä tarina oli hauska.

Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla tässä kahvilassa tapahtui.

Tulin Helsinkiin ja täällä on siis aivan ihana ilma. Olin jo rautatieasemalta kävelemässä Kauppatorille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikka aurinko paistaa ja on nätti keli, niin ulkona tuulee ihan älyttömästi. Ja mähän olen jo melkein kesävaatteissa. Täytyy harkita uudelleen, tulin harkitsemaan sitä tänne sisäkahvilaan. Ja kesävaatteet tarkoittaa siis revittyjä farkkuja ja isoa farkkutakkia. Eli siis varmasti ihan tarpeeksi lämpimät normaalille ihmiselle. Itse palelen vähän turhankin herkästi. Mutta olen kyllä käyttänyt tätä loistavana syynä siihen, että en voi mennä avantoon.

On kyllä selkeästi pääsiäinen takana. Tai ylipäätään pitkät vapaat (mitä ne on, terveisin vuorotyöläinen, jossa työvuorot pyörii 24/7). Ihmisillä on meno päällä, kaikki on päässeet takaisin työmoodiin. Kaahataan jaloilla tuhatta ja sataa. Muutama ihan vain auringosta nauttija näkyy myös. Ja ah, niitä take away -kahveja näkyy taas katukuvassa. Tai ei ne mihinkään ole varmasti hävinnyt tässä välissä, mutta ne saa silti aina hyvälle tuulelle.

Aika kovaa duunia toi feissarina oleminen. Ensin pitää saada pysäytettyä asiakas, ennen kuin voit alkaa myymään tai keräämään mitään. Ja se onkin varmaan se kaikista vaikein, aika useasti ketään ei kiinnosta jäädä edes kuuntelemaan. Epäilen, että kyse ei ole siitä, etteikö ketään kiinnostaisi. Vaan siitä, että moni tietää olevansa huono kieltäytymään kasvotusten. Eli parempi vaan kiertää kaukaa ja leikkiä puhuvansa puhelimessa, ettei vahingossakaan joudu omalle epämukavuusalueelle.

Oon itse joskus jakanut mainoslappuja samalla tyylillä. Se oli kylläkin paljon helpompaa, kun riitti vain lapun antaminen. Ei tarvinnut sen kummemmin myydä mitään, eikä kerätä nimiä listaan. Ja vitsi mä tykkäsin siitä silloin! Mutta muistan kyllä silloisen pomon epäilyksen. ”Ethän sä vaan heitä niitä roskiin, kun niin innokkaasti olet aina lähdössä niitä jakamaan ja jaatkin ne nopeasti?”. Kiva luotto!

Olen taas liikenteessä lounasaikaan, toimistojen lounasporukat käy syömässä tähän aikaan. Tällä kertaa söin itse oikeasti kunnon aamiaisen, että ei tarvitse heti kahvilaan tultaessa ostaa puolta tiskiä. Mutta eipä kyllä tullut mieleen, että kyllähän aamupalan ja tämän hetken välissä kuluu aikaa. Olen syönyt aamiaisen n. klo 7:30, nyt kello on 11:15. Jep jep, ei muka ole nälkä.

Kolmen naisen porukka kävelee vierekkäin. Yhdellä on kädessään kahvi, toisella energiajuoma ja kolmannella tupakka. Kaikki heräilee tyylillään. Tai yrittää selvitä ruokakoomasta.

Arkinen Hyväntekijä

Musta olisi aivan ihanaa auttaa ihmisiä. Mä haluaisin olla ovenraossa aina silloin, kun joku huonosti kävelevä olisi kulkemassa siitä (avaisin siis oven, en seisoisi sen edessä). Mä haluaisin olla paikan päällä, kun joku tiputtaa jotain maahan, eikä meinaa saada nostettua sitä. Mä haluaisin olla myös paikalla, jos joku ei jaksa syödä omaa ruokaansa. Auttamista sekin on, syödä toisen ruoka jos alkuperäinen omistaja ei sitä jaksa syödä. Free food, heh. Mä haluaisin myös paremman palkan, että voisin rahallisesti auttaa muita. Tykkäisin auttaa arkisesti rahalla.

Käytännössä siis yllättää ihmisiä arkisin. Maksaa jonkun toisen ostokset yllättäen, tarjota kahvit kahvilassa, ostaa rannekkeet lintsille yms. Ei mun talous nytkään kaadu kahvin tarjoamiseen, mutta tätä olisi niin siisti tehdä kokoajan! Ja vähän isommalla mittakaavalla. Olisiko sellaista työpaikkaa olemassa, missä työnkuva olisi ”Arkinen hyväntekijä” ja siinä palkka olisi tarpeeksi?

Roberts Coffee

Ai että. Nyt on tarpeeksi lämmin terassikahville. Tai siis joillekin on selkeästi tarpeeksi lämmin, mulle ei. Tuuli ei ole mun ystävä tänään. Ehkä helsinkiläiset on karaistuneet tuuleen. Mä nautin auringosta ja lämmöstä täällä sisällä. Fun fact: menin tämän kahvilan jälkeen sinne Kauppatorille ja siellä meren vieressä tuuli VÄHEMMÄN kuin rautatieasemalla!

Röyhkeää mainostamista

Vähän on hassuun kohtaan laitettu A-ständi. Mikähän se nyt on oikealta nimeltään. A:n muotoinen mainoskyltti. Se on siis laitettu ovien eteen. Ymmärrän, että mainostamisen pitää olla välillä vähän röyhkeää, että pärjää. Mutta oven eteen? Kyllä siitä sisälle mahtuu, kun ensin kiertää sen. Mutta silti. OVEN ETEEN! Jos mulla on jonkun firman mainospaita päällä, voinko mä seistä oven edessä? En tiedä miksi näin tekisin. Mutta jos kerta kylttikin siinä viihtyy, niin pakkohan sitä spottia olisi kokeilla.

Joku mies yrittää kovasti tulla tänne kahvilaan. Se ei nyt vaan pääse ovesta sisälle. Tai oikeastaan edes ovelle asti. Kolme kertaa se on nyt meinannut tulla tänne, mutta kääntyy kuitenkin aina takaisin. Ehkä vielä joku päivä se onnistuu. Mäkin olen itseasiassa joskus tehnyt samaa. Olen ollut menossa kahvilaan, mutta samalla miettinyt jotain muuta paikkaa ja päättänyt mennäkin muualle. Sitten muistan, että se toinen paikka onkin kiinni, ja taas yritän mennä kahvilaan. Ihmiset on hassuja. Olisikohan helpompaa olla Alien.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Torikahvit ja metrilakua

Location: Hyvinkää, Suurmarkkinat

suurmarkkinat

Torikahvit, ai että! Näissä on sitä tunnelmaa. Varsinkin näin keväisin, kun keleistä ei koskaan tiedä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana on paistanut aurinko, satanut vettä, satanut lunta, satanut rakeita, tuullut ihan älyttömästi.. Ja nyt taas paistaa aurinko. Jos vaan voisi aina napista painamalla vaihtaa vaatteita.

Ostin tavallisen kahvin (ei muuten varmaan koskaan torikahveilla edes saisi esim. lattea tai cappuccinoa?) ja ruisleivän. Täältä, niin kuin varmaan jokaisesta kojusta, saisi myös lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Ja kyllä, mulla oli taas liian nälkä letulle. Olisi kiva elää sellaista elämää, että ei olisi aina niin kova nälkä. Voisin syödä useammin herkkuja. Täytyy varmaan alkaa pitää perunamuussia laukussa ja syödä aina ensin sitä, ennen kuin menee kahville. Voi sitten ostaa jälkiruoaksi lettuja. Huom. monikko.

No, onneks tämä ruisleipä ei ole kuivaa. Monesti ne on ihan liian kuivia. Vähän kovaa tämä on, mutta on mulla vielä kaikki hampaat tallella.

Tämä on kyllä vähän haastava paikka istua. Näen kokoajan metrilakukojun. Ihan kuin tekisi mieli vähän metrilakua. Se jos joku kuuluu markkinoille. Voin vaan kuvitella sen palautevyöryn, mikä tulisi, jos metrilakuja ei joku kerta olisikaan myynnissä.

No mutta. Sen lisäksi, että näen metrilakukojun, näen myös toisen kojun. Siinä lukee mm. ”Vegan-Healthy”. Ilman sitäkin tulisi kyllä varmasti ihan onnistuneet markkinat. Ei sillä, irtopähkinät on kyllä ihan mun lemppareita. Mutta metrilaku on aina metrilaku.

suurmarkkinoilla

Istuin muuten jonkun miehen viereen. Täällä on kyllä tilaa istua muuallakin, mutta tässä oli mulle hyvä spotti. Ja en mä siis ihan sen viereen istunut, samalle penkille kylläkin. En siis syliin kuitenkaan. Nämä on niitä superleveitä penkkejä, mitkä kippaa jos pelkästään toisessa päässä istuu joku. Menin vastapainoksi toiselle puolelle. Vastapainoa oli myös se, että mä söin kovaa ruisleipää, mies veti lettua hillolla ja kermavaahdolla.

Täällä markkinoilla on lähes jokaisella lapsella joku lelu kädessä. Niin oli meidänkin lapsella, kun se oli äsken täällä mukana. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Kasa karkkia vai lelu. Jos lapselta kysyy, niin molemmat. Eihän sieltä ole siis pakko mitään ostaa, mutta aika yleistä näyttää se ostaminen olla. Ehkä jos joka viikko kävisi markkinoilla, niin ei viitsisi ostaa joka kerta jotain. Mutta muutaman kerran vuodessa, niin miksikäs ei.

Okei. Nyt alkoi satamaan rakeita. Hauskaa katsoa, kun aikuiset yrittää päästä äkkiä katokseen suojaan. Sillä välin lapset jämähtää paikoilleen, kääntää pään ylös ja avaa suunsa. Kyllä mullekin rakeet kelpaisi, ei ne pahoja ole.

Täällä kojussa myydään tosiaan myös lettuja. Yksi on kassalla, toinen tekee niitä lettuja (on tuolla kaksi muutakin, mutta niiden työnkuvasta en tiedä). Kassalla oleva myyjä huutaa aina välillä lettuja paistavalle, että ”yks makee!”. Äsken joku lapsi kuuli sen ja toisti kovaan ääneen ”yks makee!” ja kaikki nauroi. Mutta entä, jos aikuinen olisi toistanut sen saman? Sehän olisi ollut aika puhdasta vittuilua.

suurmarkkinat

En ole ikinä nähnyt noin onnellisen näköistä miestä. Hymyili kuin Naantalin aurinko, kun oli ostanut juuri ämpärillisen metrilakua.

Kaksi lasta tuli ilmeisesti isänsä kanssa letuille. Aika hyödyllisesti osaa käyttää sen odotusajan, että letut valmistuu. Ahmitaan metrilakua. Voin vaan kuvitella sen sokerihumalan kohta. No juomana on sentään ihan vain vettä. Tai ainakin jotain kirkasta. Mitä lie. Hmm, toisaalta. Jos laittaisi metrilakun palasia letun väliin. Ei huono idea.

Siis noi kaikki letut näyttää niin hyviltä. Miksi universumi ei tajua, että mäkin haluan. En vain jaksa käydä maksamassa ja hakemassa sitä lettua. On se kumma, kun ei mitään tule suoraan naaman eteen, vaikka kuinka toivoo. Ja valuttaa kuolaa.

Ihmisten pukeutumista on hauska seurata markkinoilla. En mä siis missään sovituskopissa ole muita tuijottamassa, mutta valmiiksi pukeutuneita ihmisiä täällä markkinoilla, niitä mä tarkoitin. Osa on laittautunut viimeisen päälle, meikit, hiukset, vaatteet, kaikki. Osa taas näyttää siltä, että on menossa vasta aamukahville kotona. Eli siis käytännössä yövaatteissa. Tykkään molemmista tyyleistä, ne molemmat sopii markkinoille. Koska markkinoiltakin saa sitä aamukahvia. Ja aamupalaksi lettua! Siis miten en ole ennen tajunnut! Ensi kerralla yövaatteissa lettuaamiaiselle markkinoille.

suurmarkkinat
Hyvin hoidetut kynnet pääosassa.

Paljon käy asiakkaita metrilakukojussa. Kuinkahan paljon saisin myyntiä, jos myisin ihan vain värjättyä sokeria? Tai jos sinne laittaisi sekaan vaikka mansikkasosetta. Mansikan makuista värjättyä sokeria. Eikun hetkinen. Sittenhän se taitaa olla jo mansikkakarkkia.

Taidan lähteä tekemään vielä pikkukierroksen, hakea metrilakua matkaevääksi ja lähteä kotiin. Kiitos seurasta! Nyt alkaa olemaan kelit jo pikkuhiljaa sellaiset, että pääsee enemmän terasseille kahveille!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla