Location: Helsinki, Iso Roba
Tänään onkin loistava päivä olla Helsingissä. Olympiakultaa lätkässä, torille siis!
Vähän kauempana torista oli kahvila, minne suuntasin tällä kertaa. Tai suunnattiin, nyt oli koko perhe mukana.
Join taas makeaa lattea, mitähän se oli.. Tai siis varmaankin kahvia, maitoa ja sokeria. Jotain erikoista makuakin siinä oli, mutta en muista mitä. Sanotaanko näin, että kun on lapsen kanssa kahvilassa, ei sillä kahvin maulla kauheasti edes ole väliä. Keskittyminen menee johonkin ihan muuhun, kun kahvin maisteluun. Sanoo henkilö, joka ei erota kunnolla edes markettikahvien eroja. Ja silti pitää blogia nimeltä kaupunkiKAHVILLA. Kahvi on hyvää, se riittää.
Tuli vähän eri perspektiiviä ihmisten ja asioiden katseluun, kun oli lapsi mukana. Nähtiin mm. ratikoita ja koiria ja moikkailtiin ihmisille ikkunan läpi. Tota viimeistä voisi alkaa pelaamaan ihan aikuistenkin kesken kahvilassa. Jokainen moikkaa vuorollaan ohikävelevälle ja se voittaa, joka saa eniten takaisinmoikkauksia. Tuplapisteet saa, jos joku tulee sisälle asti kysymään, että ”Huomasin että moikkasit, tunnetaanko me?”. Pelin saa myös totta kai kerrasta poikki, jos joku tulee sisälle kysymään ”Miks sä moikkasit mun puolisolle? Mistä te tunnette? Mitä ootte tehnyt yhdessä?!” Tälle puolisolle moikannut voittaa.
Tämä toimii myös loistavasti juomapelinä. Ehkä mukavampi jollain muulla pelata, kun espressolla. Tai ylipäätään kahvilla. Toisaalta, tarpeeksi kofeiinia niin voi alkaa tanssijalkaa vipattamaan. No joo, suosin silti perinteisiä mehukatteja.
Tänne kahvilaan tuli joku matkalaukun kanssa. Näyttää ihan joltain livemusiikin soittajalta. Nyt olisikin kova veto alkaa soittamaan livemusiikkia täällä. IHANAA LEIJONAT IHANAA. Soitetaanko ylipäätään koskaan kahviloissa livemusiikkia? Vai onko ne vaan baareissa? Ei siinä, ymmärrän kyllä että humalaiset on helpompi yleisö, kun selvinpäin olevat rauhallista kahvilaa etsivät tyypit, jotka mahdollisesti tekee myös töitä siellä kahvilassa. Ymmärrän myös siitä näkökulmasta, että jos soittaa huonosti, niin varmaan tuntuu mukavammalta saada se kylmä kalja päällensä kuumassa baarissa, kuin kuuma kahvi kuumassa kahvilassa. Tai ei siihen varmaan edes huonoa soittajaa vaadita, pieni kynnys lähellä soittajaa riittää. Tai yksi tunari ja tasainen lattia.
Noniin, nyt on ulkona taas joku oman elämänsä sankari. Hän seisoo ihan suojatien reunalla ja päästää autoja tien yli. Siis kyllä, kirjaimellisesti viittoo autoille, että saa mennä. Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan itse ylittää suojatietä, on sen verran kauan nyt tuossa suorittanut liikenteenohjausta. Kai liikenteenohjaajaksikin joku koulutus vaaditaan, osalla ei valitettavasti ole varaa. Voipahan ainakin sanoa sitten ammatissa työskennellessään, että olen ”Itseoppinut liikenteenohjaaja, aloitin Iso Robalta”.
Okei. Sama henkilö kaivoi kassistaan sämpylän ja yritti tarjota sitä suojatiellä kulkevalle. Ehkä tässä on menossa nyt kuitenkin jokin Syntien hyvitys -operaatio. Jos olet tehnyt jotain pahaa, voit hyvittää ne tekemällä jotain hyvää. Niinhän se menee. Vastaantulevalle ei jostain syystä kelvannut ilmainen lounas. Kummallista.
Siis apua. Tässä kahvilassa on ikkunat tosi matalalla. Ja sen ansiosta ulkona kävelee pikkuantenneja. Niitä vaan menee tuosta ohi, usein perässään ihminen. En tiedä jahtaako ne ihmiset niitä antenneja, vai miksi ne perässä kävelee. Vai onko tämä uusi versio Pokemon Go:sta, missä jahdataan pokemoneja ympäri kaupunkeja. Ne kyllä tietääkseni pysyy paikallaan kun semmosen löytää, nämä antennit menee aika kovaa. Ainiin, puhun siis pienistä pystyhäntäisistä koirista. Tästä ikkunasta ei näy mitään muuta, kun se pystyssä oleva häntä.
Louis Vuitton – Vai jotain vielä parempaa?
Jännästi kiinnittää huomion, jos todella tyylikkäästi pukeutunut pariskunta kantaa Louis Vuittonin kassien sijaan kahta ruokakassia. Eihän siinä mitään erikoista ole, oletettavasti heidänkin täytyy ruokakaupassa käydä. Mutta silti se herättää huomion. Vähän sama, jos näkee laitapuolen kulkijalla sen Louis Vuittonin laukun. Kyllähän se kiinnittää huomiota.
Miksi ei ole olemassa Louis Vuittonilta omia ruokakasseja? En mä siis tiedä, että onko. Mutta jos tavallisesta käsilaukusta on valmis maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja, niin miksi ei maksaisi ruokakassistakin muutamaa kymppiä. Ei kummatkaan noista kuitenkaan ikuisia ole. Mieti kuinka siistiä se kassalla olisi. ”Ostaisin tän 4€ maksavan vessapaperipaketin. Ainiin, tarviin sille kassia.” Jonka jälkeen myyjä ilmoittaa ”Se olis 94€, kiitos.” Ei tarvis montaa kertaa kaupassa käydä.
Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.
Olkaa hyvä siis tästä bisnesideasta, eiköhän noilla kasseilla joku vielä lyö leiviksi!
xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
