Location: Tampere, keskusta
Siis mistä lähtien Tamperetta on kutsuttu nimellä Manse? Suomen Manchester. Piti ihan googlata, että mistä se nimitys edes tulee. Siis ilmeisesti sitä on aika pitkään kutsuttu Manseksi, mutta itsehän kuulin siitä ekaa kertaa pari kuukautta sitten. Jonkun tamperelaisen Instagram -tililtä. No, antaa Tampereen olla Manse, ei se mua häiritse. Aukkoja sivistyksessä mulla. Se vähän häiritsee.
Kuten äsköisestä voi päätellä, tulin Tampereelle. Vähän oli taas hassu asiakaspalvelukokemus. Tai en tiedä, ehkä musta on vaan tullut vaativampi. Mutta siis jonotin palvelua 11 minuuttia (kyllä, katsoin kelloa), mun edellä oli kaksi ihmistä. Kaksi. Ja ne kaksi sai kahvit ja pullat varmaan yhteensä kolmessa minuutissa.
Näiden kahden jälkeen mut hypättiin yli (olin kyllä ihan näkyvillä, en istunut kyykyssä tiskin takana, niinkuin ehkä voisi olettaa) ja otettiin ruokalähetin tilaus. Tai siis se kassi, mihin laitetaan jonkun asiakkaan tilaamat ruoat. Tämä oli kyllä mulle ihan ok, niillä on omat aikataulunsa ja niissä olisi hyvä pysyä. Toki olisi ollut varmaan ihan kohteliasta sanoa mulle, että menee pieni hetki, tai kertoa miksi hyppäsi mut yli. Mutta kuten sanoin, se oli mulle täysin ok.
Mutta sitten kun ruokalähetti on palveltu, asiakaspalvelija menee toiselle kassalle, palvelemaan reilusti mun jälkeen tulleita asiakkaita. Ne asiakkaatkin vähän katsoi minuun ja oli vähän hämillään. Niitä asiakkaita oli siinä toisessa jonossa kaksi, mutta niiden palvelemisen aikana siihen tuli vielä kaksi lisää, jotka myös palveltiin. Tässä kohtaa, jos olisin tiennyt missä muualla olisi ollut kahviloita, olisin kyllä lähtenyt toiseen paikkaan. No en oikeasti, mua ei edes sen kummemmin haittaa huono asiakaspalvelu, vaikka siitä täällä kirjotankin. Lähinnä vaan ihmettelen sitä ääneen. Ja vähän panikoin, että ehdinkö sen takia sille viimeiselle vapaalle ikkunapaikalle.
Vihdoin heidän jälkeen sain palvelua. Joka oli kyllä siis siinä kohtaa todella hyvää, tykkäsin asiakaspalvelijan iloisuudesta paljon. Eli siis loppujenlopuksi jäi onneksi hyvä fiilis ja pääsin istumaan ikkunapaikalle ja nauttimaan herkuista.
Tänne kävellessäni, kävelin jonkun miehen ohi, joka istui penkillä lonkeron 6-packin kanssa. Niitä oransseja lonkeroita. Hän oli avannut niistä yhden ja joi sitä. Eipä siinä, saahan sitä lonkeroa juoda. Mutta vähän kieltämättä hämmensi, kun äsken hän käveli tämän kahvilan ohi (eli n. 15min päästä) ja kädessä oli yksi lonkerotölkki. Ei muuta. Joiko hän 6 lonkeroa 15 minuutissa, vai unohtuiko ne sinne penkille? Koska jos unohtui, niin voisin hakea ne. Heh.
Pysäköinti tamper..Mansessa
Siis mikä on tämä Tampereen pysäköintihomma? Miksi joka puolella pitää olla maksullisia parkkeja. Joo, tiedän kyllä syyt, enkä ala siihen hommaan nyt paneutumaan. Mutta koska Tampere ei ole mulle entuudestaan kovin tuttu ja olin yksin liikenteessä, niin totta kai ajoin vain ensimmäiseen vapaaseen ruutuun ja kiltisti maksoin pysäköintimaksun. Reilu 6€/2h. Eikä siinäkään mitään, vaikka kallista onkin, mutta maksimi pysäköintiaika on kaksi tuntia. KAKSI TUNTIA. Ja ideana oli kierrellä Tampereella kahviloita. Jos yhteen kahvilaan menee se melkein kaksi tuntia, niin tiedätte mitä se tarkoittaa. Ja ei kyllä kiinnostanut etsiä seuraavaa parkkipaikkaa, koska kuten sanoin, en tunne Tamperetta hyvin. Ja kun ajaa tuntemattomassa keskustassa yksin, missä on nykyään ratikoitakin, niin en pysty keskittymään parkkipaikan etsimiseen ja liikenteen seuraamiseen samaa aikaa. Joku viisaampi varmasti pystyy, minä en. Ajokortin olen käynyt Helsingin keskustassa ja siellä ajaminen on ok, mutta kai ne Mansen(jes, nyt olen tamperelaistunut. Vai sanooko tamperelaiset edes Manse, vai ulkopaikkakuntalaiset?) ratikat on erilaisia. Niitä pitää väistää erilailla.
Harmittaa, että en saanut kuvaa yhdestä bussista. Tai nysse se taitaa tamperelaisittain olla. En ole ikinä nähnyt niin likaista bussia. En todellakaan tiedä, miksi olisin edes halunnut siitä kuvan, saati kuvittelisin, että te haluaisitte sen nähdä, mutta niin. Harmittaa silti.
Hauskan näköistä, kun kolme ihmistä kävelee vierekkäin. Niistä keskimmäinen polttaa tupakkaa, jonka takia kaksi reunimmaista pitää metrin turvaväliä keskimmäiseen. Tai en minä tiedä miksi ne sitä turvaväliä pitää. Ehkä keskimmäinen ohjaa välillä liikennettä ja huitoo käsillään sivuille. Tai sitten ottaa pieniä sivuaskelia aina kun näkee keltaisen auton. Katutanssija.
Ostin muuten viinerin. Ja cappuccinon ja avocadotoastin. Mutta siitä viineristä. Sen päällä oli mansikoita ja sitruunaviipale. Kun söin ne mansikat, niissä maistui vähän se sitruuna. Palasin samantien lapsuuteen, en kyllä tiedä minne sinne. Tuttu maku se silti oli, mansikan ja sitruunan yhdistelmä. Tai sitten se maistui ihan Rekorderligin mansikka-lime siiderille. Silloin ei kyllä enää puhuta lapsuudesta. Muistoja ne silti on.
Viineri ei kyllä itsessään ole niin hyvää, kun luulin. Tai lähes poikkeuksetta se vaalea täyte hillon vieressä on jotain vaniljanmakuista juttua. Nyt en tiedä oliko siinä vaniljaa, mutta ainakin reilusti sitruunaa. Voi olla, että se olisi ollut hyvää, jos olisin tiennyt sitruunatäytteestä, mutta koska luulin saavani vaniljaa, niin siksi ei oikein toiminut.
Tässä mä tuijottelen ikkunasta hotellia ja mietin, että voi kun voisin jäädä sinne yöksi. Aina ne työt haittaa vapaa-aikaa. Joskus täytyy kyllä ehdottomasti tulla, tai mennä, Tampereelle hotelliin. Hotellissakin on varmaan vähän pidempiä pysäköintiaikoja, niin voi kahvitella ihan rauhassa. Parhaassa tapauksessa hotellihuoneen ikkuna olisi vilkkaalle kävelykadulle. Voisi woltata kahvit huoneeseen ja olla hotellihuonekahvilassa.
Hei, täällä on noita katuharjoja! Tai lakaisukone se varmaan viralliselta nimeltään on. Mulla tulee niistä aina ulkomaat mieleen. Tuntuu, että siellä on aina nähnyt noita masiinoja, Suomessa ei juurikaan. Vaikka kai niitä nyt Suomessakin on ihan yhtälailla, tuskin noita hiekkoja talven jäljiltä nyt yksitellen poimitaan pois. Hiekkoja. Eikö hiekka ole siis kasa pieniä kiviä? Missä kohtaa kasa kiviä muuttuu hiekaksi? Minkä kokoisia niiden kivien pitää olla, että se onkin sitten vain kasa kiviä, eikä hiekkaa?
Ja siis mietin myös sitä, että mitä niille kerätyille hiekoille sitten tehdään? Varmasti kasataan jonnekin ja käytetään aina uudestaan, mutta pestäänkö niitä välissä? En mä ainakaan ole koskaan nähnyt, että talvella hiekoitusauto hiekoittaa sellaisella hiekalla, minkä seasta tulee lehtiä, oksia, tupakantumppeja ja hanskoja. Onko olemassa siis hiekanpesijän ammatti? Äkkiseltään voisin kuvitella, että ei kovin pitkää koulutusta vaadi. Mutta olen minä ennenkin väärässä ollut.
Joku puhuu puhelimessa kahvilan ulkopuolella. Se on kävellyt ainakin kolme kilometriä tuolla 3m x 3m alueella. Aikamoista urheilua toi puhelimessa puhuminen kyllä on. Eli toisin sanoen, aina kun joku soittaa ja kysyy, että ”Onko paha paikka, pystytkö puhumaan?”, niin voit vastata ”Pystyn/en pysty, oon tässä lenkillä just.” Eli jos tuntuu, että päivässä ei ole tarpeeksi tunteja urheilulle, niin ei muuta kun puhelin laulamaan ja soittoa kaverille. Ja muista myös aina vastata puhelinmyyjille, loistavaa urheilua sekin.
Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.
Tiedättekö mitä! Tältä kahvilareissulta tuli niin paljon tekstiä, että tälle seuraa jatko-osa keskiviikkona. Sama kahvila siis, juttua mm. rottweileristä, terästetystä maidosta ja TurtleTampereesta. Nähdään siis keskiviikkona!
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
Yksi ajatus artikkelista “Pysäköinti Tamper..Mansessa”