Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

Location: Tampere, keskusta

Tämä postaus on jatko-osa edelliselle ”Pysäköinti Tamper..Mansessa” postaukselle. Sama kahvila ja samalla kertaa, tuli vain niin paljon tekstiä.

Joillain on jotkut jengipaidat päällä. Varmaan siis joku urheilujoukkue tai vastaava. Tai siis ei niitä ole kun kolme, mutta joukkue kai sekin. Tai jengi. En tiedä oikeasti minkä joukkueen paidat ne oli, en nähnyt lukea niin kauas. Mutta tuli kyllä heti mieleen Harry Potterista ne kerhot. Tai klubit. Liigat. Mitä ne oli, jotain eri luokkia.

Joku rottweiler tuijotti mua äsken ikkunasta. Tai se käveli siis tuosta kahvilan ohi. Ja tiedättekö, rottweilerithan näyttää siltä, että ne hymyilisi kokoajan. Tai ainakin vähintään siltä, että niillä on teipit molemmin puolin huulia ja se teippi kiertää pään takaa. No mutta oli miten oli, mä hymyilin sille takas. Oli ihan sellainen olo, kun olisi nähnyt jonkun vanhan tutun.

Mä en vieläkään käsitä, että täällä, Tampereella, on ratikoita. Ne kuuluu Helsinkiin, täällä ne on vaan tosi outoja. Eksynyt raiteiltaan. Ne on vähän kuin niitä ratsastettavia karhuja, mistä tässä postauksessa puhuin. Mutta sitten joskus kun tulen tänne hotelliin, niin aion hypätä ratikkaan ja lähteä ajelulle. Ja siis ehdottomasti niin, että en tiedä minne se ratikka menee. Tai lukeehan se varmaan siinä jossain taulussa, mutta en mä siltikään tiedä minne se menee. Ja vaikka katsoisin kartasta, en vieläkään olisi kartalla. Tiedän Tampereelta aikalailla vain tämän pääkadun, Tammerkosken sillan ja Hervannan. Tarviiko sitä muuta tietääkään?

En tiedä hymyilikö joku lentäville linnuille, kun se katsoi taivaalle. Taivaan kirkkaus saattoi vaikuttaa hymyilyefektiin, mutta haluan kuvitella, että se hymyili linnuille. Sitten itse en vaikuttaisi niin hölmöltä hymyillessäni rottweilerille. Tunnistaakohan linnut, jos niille hymyilee? Miltähän linnut näyttäisi, jos ne hymyilisi?

Mä en varmaan koskaan voisi ajaa ”Ei linjalla” -bussia. Ne on niitä busseja, jotka ajelee huvikseen ympäriinsä, ottamatta asiakkaita kyytiin. Jos itse ajaisin sellaista, niin unohtaisin varmaan ajavani koko bussia. Kun ei tarvitse ottaa asiakkaitakaan kyytiin. En osaisi väistää edes suojatiellä ihmisiä, koska enhän mä ajaisi sitä bussia. En olisi linjalla.

Taas vessakoodeista puhetta. Tällä kertaa en sitä itse tarvitse, mutta lähellä istuvat on keskustellut tästä koodista jo hyvän tovin. Täällähän on siis ihan koodittomat vessat, paitsi ilmeisesti invavessa. Normaalit vessat on alakerrassa, invavessa ihan tuossa melkein vieressä. Toinen näistä vessakoodista keskustelevista on nyt siis käynyt invavessassa ja saanut tietenkin sen koodin. Olen nyt monta minuuttia kuunnellut, kun tätä koodia toistetaan.

”Se on 1234”
-Oliko se 1234?
”Joo, 1234”
-Hetkinen siis, 1234 vai?
”Joo, 1234”
-Okei. Eli siis 1234
”Jep, 1234”
-Täytyy yrittää muistaa. Eli siis 1234?

Tiedänpähän nyt ainakin sen koodin, jos sitä tarvitsen.

Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

Musta tuntuu, että Tampereella poltetaan tupakkaa enemmän, kuin muualla. Ei mulla mitään tilastoja tästä ole, eikä oikeastaan edes kiinnosta, mutta jostain syystä olen kiinnittänyt huomion nyt moneen röökaajaan. Se tuntuu olevan kuitenkin nykyään kokoajan vaan harvinaisempaa ja harvinaisempaa, että siihen ihan kiinnittää huomion, jos joku polttaa. Missähän kaupungissa oikeasti poltetaan eniten tupakkaa? Entä missä maassa? Kyllä tämä nyt sitten kuitenkin vähän alkoi kiinnostaa.

Joku nainen seisoi ensin pitkään tuossa oven ulkopuolella. Sitten hän päätti tulla sisälle. Hän käveli halkaisijaltaan n. 5 metrin ympyrän ja lähti takaisin ulos. Ja lähti kävelemään poispäin kahvilasta. Onko tämä joku Tamperelainen tyyli tehdä..jotain?

Kesä on tulossa, lippiksiä näkyy jo paljon!

Kun tulin tänne kahvilaan, mietin että otan lounaan, johon kuuluu kahvi. Mutta en sitten ottanut, kun olin vähän pihalla, saako sitä lounasta syödä siinä mihin halusin istumaan, vai oliko sille erillinen paikka siellä, missä luki erikseen ”Lounas”. Ja vaikka olen sosiaalinen ihminen, niin tässä tilanteessa en kysynyt, vaan tyydyin syömään suolaiseksi avocadotoastin. No mutta kuitenkin, hyvä että en ottanut lounasta. Naapuripöydässä puhuttiin juuri, että lounaan kanssa ollut kahvi oli ollut liian kylmää. Tai siis toisen mielestä ihan sopivaa, mutta toisen mielestä liian kylmää. Ja koska itsekin tykkään tulikuumasta kahvista, niin tämä meni oikein hyvin.

Joku, joka on juonut maitonsa selkeästi terästettynä, yritti mennä bussin kyytiin keskeltä tietä. Meinasi jäädä allekin. Onneksi oli kuski hereillä. Tai ei se kuski varmaan olisi sitä bussia voinut edes ajaa, jos ei olisi ollut hereillä. Mutta you get the point. Tämä terästetyn maidon juoja pääsi kuitenkin onneksi bussipysäkille asti. Tosin eri puolelle tietä, kun mihin se edellinen bussi olisi sen vienyt. Ei kai sillä niin väliä ole, minne sillä bussilla menee. Kunhan ei tarvitse kävellä.

Kuten viime postauksessa kerroin, maksoin parkista reilut 6€/2h. Maksoin sen sellaiseen parkkiautomaattiin ja vein parkkilipun auton tuulilasiin. Mutta mistäs minä nyt muistan, että mihin asti se parkkiaika oli. Suurin piirtein onneksi muistan, mutta olisi vähän inhottavaa saada parkkisakko kahden minuutin myöhästymisen takia. Ehkä ensi kerralla muistan ottaa vaikka kuvan siitä parkkilipusta. Tai sitten vaan käyn muistitestissä.

Onko täällä bussit aina niin pahasti etuajassa, että kaikki juoksee niihin kokoajan? Vai onko tamperelaiset vain vähän hitaampia ihmisiä, että kävellen ei vaan ehdi bussiin, vaikka lähtisi ajoissa? Ei mikään Manse, vaan TurtleTampere.

Haluaisin käydä tässä keskustassa kaupoilla, kurkkimassa mitä täältä löytyy. Mutta koska pitäisi siirtää autoa ja maksaa taas uusi parkkimaksu, niin taidan ajella Ideaparkiin. Tykkään kyllä näistä kivijalkakaupoista ja mielelläni niitä tukisin, mutta täytyy tulla varmaan sitten joskus junalla, niin ei tarvitse miettiä parkkimaksuja ja ylipäätään pysäköintipaikkoja.

Siinä tämän kertainen Tampere, ensi kerralla junalla perille! Minimoidaan valitustekstit pysäköinnistä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tietoa kirjoittajasta

Kaupunkikahvilla

Ikkunoista ulos tuijotteleva ja kaikesta tarinoita keksivä tyyppi.

Kommentoi: