Funkkiskahvila

Location: Helsinki, Kluuvi

Ah. Oon niin kaivannut tätä. Istua kahvilassa ja kirjoittaa ylös kaikki ajatukset. Koska niitähän multa löytyy. Vaikka toisinaan saattaa näyttääkin siltä, että päässä on maailman pisin tuulitunneli.

Mutta hei, tässä kahvilassa en olekaan ennen käynyt! Oon kävellyt ihan todella monesti ohi ja ollut hotellissakin ihan vieressä, mutta jostain syystä en ole päässyt sisälle asti. En ole siis yrittänytkään päästä, että ei mua siinä ovella ole pois käännytetty.

Funkkiskahvila

Tämän kahvilan tunnelmasta tulee mieleen sana ”Funkkis”. Funkkistyylinen kahvila. Tässä on vaan se ongelma, että mä en edes oikeastaan tiedä, mitä funkkis tarkoittaa. Eli en siis tiedä, onko tämä kahvila lähelläkään sitä tyyliä. Mutta kuka sen tyylin määrittää? Jos on vaikka maalaisromanttinen ruokapöytä, mutta jonkun muun mielestä se on moderni uuni, niin mikä se lopulta on? Kenen mielipide on oikea? Niimpä. Sanoisin siis, että tämä kahvila on ”Moderni ja maalaisromanttinen Funkkistyyliin vivahtava uuni”. Ja jos joku asia on fakta, niin se, että täällä on tosi isot ja puhtaat ikkunat.

Aika paljon on pukumiehiä liikenteessä. Kesän jälkeinen arki on selkeästi alkanut. Ihmettelin myös, miksi ikkunan toisella puolella ohi kävellyt mies oli niin tutun näköinen. No, se oli äsken samaan aikaan kahvilan jonossa. Ei siis sen kummempaa suhdesotkua saatu tästä aikaiseksi.

Turistikierros

Vähän harmittaa, että kaikki nykyaikaistuu. Ennen turistijoukkoa veti henkilö, joka piti isoa kylttiä päänsä yläpuolella, jotta kukaan joukosta ei eksy. Ja huusi niin maan perkeleesti, että myös takarivin Teppo kuulee. Nykyään kaikilla on kuulokkeet korvissa ja ryhmänjohtaja puhuu pikkurilliäkin pienempään mikrofoniin. Ja kävelee kuin olisi kauppaan menossa maitoa ostamaan. Ihan tavallinen tallaaja siis.

Mistä ihmeestä me enää tiedetään, että ketkä on turistikierroksella ja ketkä ei?! Koska pitäähän sellainen asia nyt tietää. Vaikuttaa paljon ja kaikkeen. Johan tämä heti koulussa tokalla luokalla opetetaan.

Siis mä haluan tarvitsen työn, missä voi pitää omia vaatteita päällä. Kauheeta, kun joutuu heti ensimmäisenä riisumaan, kun menee töihin. hehe.

Ei mutta siis ihmisillä on niin mahtavia tyylejä pukeutua, että mäkin haluan. Ei mulla niin paljoa ole vapaa-aikaa, että saisin pukeutua tarpeeksi omiin vaatteisiin. Vaikka toisaalta, aikamoinen ekoteko on pitää pelkkiä työvaatteita töissä. Ei tarvitse ostaa uusia hienoja vaatteita, saati pestä niitä niin usein. Melkeen voisin alkaa pitää niitä myös vapaa-ajalla. Säästetään luontoa.

Heh. Luulin, että jollain on metallinpaljastin kädessä ja se etsii Helsingin Aleksanterinkadulta metallia. Ei etsinyt ei, roikotti vain selfietikkua, kännykkä maata hipoen.

Tiedättekö, kun joku asia, minkä vaikka Riitta tekee, näyttää ihan normaalilta. Mutta jos Tiina tekee saman asian, se saattaa näyttääkin ihan todella oudolta. Vaikka ne tekisi sen täysin samanlailla. Ai ei tule mitään mieleen? Kerron esimerkin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla menee ratikkakiskot. Siellä on myös suojateitä tietyin väliajoin. Mutta koska suojateitä ei ole metrin välein, sieltä poukkoillaan kuin rivitanssijat konsanaan edestakaisin. Ja se näyttää ihan normaalilta. Jos Riitta on se tanssija. Mutta kun ihmiset, ketkä alkaa jo vanhuuden takia olemaan sen rajamailla, että pysyykö edes pystyssä, ylittää samanlailla tien, se kiinnittää heti huomion. Eihän nyt sen ikäisten ja kuntoisten ihmisten kuulu lähteä rivitanssia vetämään ratikkakiskojen yli, missä ei ole suojatietä? Ikärasismi vahvasti läsnä. Mutta kyllähän se nyt vaan oudolta näyttää. Vai olenko oikeasti ainoa tän asian kanssa?

Toisaalta, he on saattaneet asua Helsingin keskustassa jo yli 50 vuotta, se on niille varmaan ihan arkipäivää poukkoilla miten sattuu. Ja he miettii mut nähdessään, että onpa outo näky. Maalainen tullut funkkistyyliseen uunikahvilaan juomaan modernia cappuccinoa ja raportoi, miten outoja me ollaan.

Jaahas. Ikkunan eteen pysähtyi rekka. Toivottavasti vain hetkellisesti, muuten meni näköalat aika täydellisesti.

…

…

Joo. Tämänkertainen kahvilahetki oli tässä.

Kiitos seurasta pitkästä aikaa, kahvitellaan taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla