Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi
Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.
Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.
Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.
Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.
Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.
Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.
“Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”
Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.
Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.
Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.
“Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”
Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!
Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)
Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
