Tripla kahvittelijan silmin

Location: Helsinki, Tripla

Siis tänne olen halunnut jo pitkään kahville! Triplaan! Tripla on siis kauppakeskus Pasilassa. Ja Pasila on kaupunginosa Helsingissä. Ja Helsinki on pääkaupunki Suomessa. Suomesta en kyllä tiedä, että missä se sijaitsee. Varmaan lähellä joulupukkia.

Ollaan oltu mieheni kanssa täällä Triplassa hotellissa yötä ja silloin jo mietin, että tänne pitää tulla joskus kahville, kirjoittamaan blogia siis. Näin sitä saa ihminen aikaiseksi asioita, hotelliyöstä taitaa olla jo aika kauan. Keväällä joskus se oli. Eli heti perään marraskuussa tulin kirjoitusreissulle.

Mutta täällä ollaan! Olisin halunnut johonkin eri kahvilaan alun perin, mutta tämä ei taida olla hyvä hetki valita itse kahvilaa. Täytyy etsiä vain lähin vapaa penkki. Kello on 16:00 ja on perjantai. Täällä on itseni lisäksi aika monta muuta ihmistä, joulupukki mukaan lukien. Toki se, että ihmisiä on paljon liikenteessä, on hyvä juttu. Ei tarvitse kertoa teille seinämaaleista ja kattoparruista. Vaikka noista jälkimmäisistä saatan tässä vielä kertoakin. Mutta kahvilat on aika todella täynnä, se vähän haittaa.

Tulin kuitenkin nyt itse tällaiseen söpöön Delikahvilaan, valitettavasti en muista tämän tarkempaa nimeä. Mutta muistaakseni nimessä oli sana Deli. Ihan hauska pieni paikka, sain vielä kivan nurkkapöydän, mistä näkee hyvin kaikkialle! Tai näkeehän kaikkialle mistä tahansa, kun vain kääntää päätä. Olisi tuossa muutama parempikin paikka ollut blogin kirjoittamista ajatellen, mutta en viitsi istua tuntemattomien syliin. Paitsi sen joulupukin. Tässä kahvilassa on äkkiä laskettuna n. 20 istumapaikkaa, se ei ole kovin paljoa. Vaikka itselleni riittääkin vain se yksi paikka.

“Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.”

Mutta siis parasta tässä kahvilassa on ehdottomasti sisustus! Kattoparrut ja kaikki! Ottaisin ne kotiin mukaan, jos voisin. Mutta kun olen junalla liikenteessä…

Tämä on kyllä siinä mielessä vähän huono paikka, että ihmiset ei pysähdy ollenkaan näköetäisyydelle. Satoja ihmisiä vain vilisee silmissä joka suuntaan. Kauhealla kiireellä totta kai. Olen kuullut, että juuri ennen kuolemaa, saattaisi nähdä oman elämänsä pikakelauksella alusta loppuun. Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.

Ainiin! Näin tosiaan joulupukin! Tänne Triplaan oli tuotu myös junarata, minkä kyydissä lapset sai mennä pienen ympyrän. Tai siis se juna kiersi sitä rataa. Ja ne lapset oli sen junan kyydissä. Nämä on niitä hetkiä, kun toivoisi näyttävänsä vielä 5-vuotiaalta. Ja tietenkin silloin, kun menee ihan oikeaan junaan. Yksi lastenlippu, kiitos.

Hauskasti sitä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ihan eri lailla paikoilla ollessaan, kuin jos vain kävelee eteenpäin. Tai taakse. Kävelin äsken siis tämän kahvilan ohi kaksi kertaa, mutta nyt vasta paikoilla ollessani huomasin, että katosta roikkuu jätti-isot lahjapaketit. Aika hienot! Ottaisin yhden mukaan kattoparrujen kanssa, mutta kun taas se junalla matkustaminen…

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki tällä hetkellä Triplassa kävelevät ihmiset saisi yhtä aikaa tietää, että ei olekaan kiire mihinkään? Kaikkien junat odottaa, töihin saa mennä myöhässä. Mitään aikataulua ei ole kenelläkään. Näen heti tämän leffamaisena efektinä. Kaikki nostaisi kädet ylös, hymyilisi ja hurraisi! Ja tietenkin lähtisi kahville tuntemattomien kanssa ja osa alkaisi tanssimaan joululaulujen tahtiin. Ihmiset pyytäisi toisiaan treffeille ja jotkut seisoisi juuri mistelinoksan alla.

Vai kävisikö tässä niin, että kaikki menisi ihan sekaisin, että ei tietäisi mitä pitää tehdä, jos yhtäkkiä ei olekaan kiire? Tuijottaisi hetken toisia, katsoisi mitä muut tekee ja viiden sekunnin jälkeen kaikki jatkaisi sitä kiirehtimistä joka suuntaan. Kiire on jotain, mikä suomalaisille on sisäänrakennettu.

“Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia”

Mua kyllä nyt vähän kaduttaa, että tulin tähän kahvilaan. Vastapäätä olisi ollut Arnolds. En ole vuosiin syönyt Arnoldsin donitseja, oikeasti edellisen kerran varmaan 2009? Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia, kuin Arnoldsin.

Täytyy tulla kyllä joku päivä myös lapsen kanssa tänne Triplaan. Ehkä HopLopiin, ehkä donitsille. Todennäköisesti molempiin. Ja mitä täällä on ehtinyt pyöriä, niin varmasti löytyy muutakin tekemistä. Voisi mennä jopa hotelliin yöksi! Voi sitten ennen hotellin aamupalaa käydä Arnoldsissa.

Sain kahvini ihan kivan näköiseen kuppiin. Ihan ok. Tai tämä olisi kyllä hieno, jos muillakin olisi samanlaiset kahvikupit. Mutta muilla näyttää olevan Arabian Paratiisi-sarjan kuppi! Mitähän olisi pitänyt tilata, että olisin saanut samanlaisen kupin. Täytyy käydä kurkkimassa muiden kuppien sisältöjä.

Ja pikainen juomapeli tähän loppuun: Lue edellinen kappale uudestaan ja juo aina, kun luet sanan ”kuppi”, missä muodossa tahansa.

Mutta jos joku asia on varma, niin se, että tänne tulen uudestaan! Vähintään kahviloita kiertämään ja kirjoittamaan lisää. Ja käyn myös Arnoldsissa. Ja vaikka en saisi lasta mukaan, menen silti HopLopiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla