Location: Helsinki, Cafe Java
No nyt! Niin ihanan muhkeaksi täytetty sämpylä. Yleensä, kun sämpylä näyttää tältä, se vain näyttää siltä. Loppuosa on tyhjää. Mutta tässä on ihan oikeasti täytettä!
Muuten aika täydellisyyttä hipova, mutta jostain syystä tähän päälle on lorautettu ilmeisesti oliiviöljyä. Ei siinä, onneksi tykkään oliiviöljystä. Mutta voitte vaan kuvitella puhelimeni ja käsieni rasvaisuuden, kun yritän samalla syödä ja kirjoittaa muistiinpanoja.
Ja on se ehkä vähän riski, jos vitriinissä olevassa nimessä ei lue, että se on vuorattu oliiviöljyllä. Tiedän itse ainakin ihmisiä, ketkä ei voi sietää sen makua. Tai sitten sen ei kuulunut edes olla siinä sen öljyn, se vaan oli vahingossa käynyt öljyämpärissä.
Mutta ei voi mitään! Jos ruoka on hyvää, muulla ei ole väliä. Ja tämä on.
Varma vinkki räntäsateeseen!
Ei ole kovin iloisen näköisiä ihmisiä liikenteessä. Ei kyllä itseänikään hymyilytä tuolla myräkässä tarpominen. Osalla kun on vielä työnnettävänään tai vedettävänään rattaat tai matkalaukut, pyörätuoleista puhumattakaan.
Itse raahaan sentään vain omia jalkojani, toki niissäkin riittää välillä raahattavaa. Toimii välillä niin kovin hitaasti. Ja kun pää menee kovempaa kuin jalat, voitte vaan kuvitella miten siinä käy.
Tämä kelihän olisi ihan kiva, jos pitäisi sellaista kultakalan kupua päässään. Se lasikulho, missä kaikissa, toivottavasti pelkissä fiktiosarjoissa, pidetään kultakalaa. Mutta tietenkin se survotaan päähän ilman vettä. Ja ehkä siihen tarvitsee rei’ittää jotain ilmanottoaukkoja. Siihen vain lämpimät vaatteet lisäksi, niin kaikkihan on hyvin! Ei tule räntää naamaan. Ehkä jotkut pienet pyyhkijät siihen täytyisi myös asentaa. “Kultakalan kulhojen pyyhkijöiden asentaja.”
Ongelmaksi tosin saattaa muodostua se, kun olet ottamassa sitä pois päästäsi. Varsinkin, jos omistat on ison pään. Silloin ei ole enää kaikki hyvin.
“Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa.”
Laskettelulaseista voisi aloittaa. Joku muodin edelläkävijä voisi kyllä aloittaa laskettelulasitrendin. Ne olisi enemmän kuin toivottavia tällä kelillä. Saahan niitä nytkin käyttää, itseasiassa tuntuu, kuin olisin sellaisia joskus jo nähnytkin. Siis muuallakin, kuin laskettelurinteessä.
Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa. Liimataan laskettelulasien alareunaan vettä hylkivä, hengittävä kangas. Joka ulottuu kaulalle. Sehän olisi toimiva.
Joku tässä nyt ehkä mättää, en vain keksi, mikä. Keksimäni tuotteen ulkonäöllä ei ainakaan ole mitään tekemistä asian kanssa.
“Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.”
Mitenhän ne kalastajapipot toimii tällaisella kelillä? Muistatko ne, mistä puhuin TÄSSÄ postauksessa.
Pää pysyy lämpimänä, mutta lumisade menee kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ilmainen korvahuuhtelu! Mutta tyyli ennen kaikkea, tiedän. Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.
Miten ottaa asukuvia?
Kun muut menee ottamaan ihania asukuvia ulos, jotta saataisiin kaunis lumisade ja märät vesilammikot kuvaan, minun kanssa se näyttäisi vähän erilaiselta. Vähän kuin kuvaisi lumimiestä.
Ah, niin trendikkäät toppahousut, 5 vuotta vanha kaulahuivi, yhtä vanha pipo ja naamaani en nosta pystyyn, jos sataa lunta suoraan silmiin. Tai jos nostan, niin lumimiesefekti saisi kyllä viimeisen silauksensa. Levinneet ripsivärit poskilla, koska siis mikä on vedenkestävä ripsari?
Tyydyn siis asukuvien sijaan kuvailemaan kahvikuppeja sisätiloissa. Katsotaan uudelleen sitten kesällä. Jos ei sada vettä, tai ole kylmä. Tai tekee enemmän mieli kahvia, kuin seistä tönöttää pihalla.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
