Location: Helsinki, Cafe Java

Siis miksi en ole ennen tullut tänne kahville?!
Tai siis olen mä täällä käynyt, niin kahvilla kuin viinilläkin. Esimerkiksi tämä (kyykkyviini) postaus on kirjoitettu täällä, viinipäissäni. No ei, pari lasillista sinne tänne. Mutta siis nyt tulin ensimmäistä kertaa tämän kahvilan yläkertaan!
En ole edes tajunnut, että täällä on yläkerta. Täältä on ihan loistavat näkymät ja omasta mielestäni tämä on paljon kotoisampi, kuin alakerta. Voi tosin johtua siitä, että täällä on itseni lisäksi vain kaksi ihmistä. Toinen tekee tietokoneella jotain ja toinen.. en tiedä. Olisikohan silläkin tietokone. Musiikkia lukuun ottamatta (mikä on ihanaa coffee house -musiikkia) täällä on todella hiljaista.
“Ja niin kuin jokainen suomalainen tekisi, en tietenkään maininnut mokastani. Vaan taisin tunkea lasin täyteen sokeria ja vetäistä sen mahdollisimman nopeasti alas.”
Tilasin itselleni cappuccinon. Pitkästä aikaa. Ennen tätä blogia join paljon cappuccinoja, lähes aina kun menin kahvilaan. Jotenkin unohdin sen olemassa olon, kun tajusin, että on olemassa muitakin erikoiskahveja.

Tilasin muuten joskus nuorempana espresson, kun piti tilata cappuccino. Ja niin kuin jokainen suomalainen tekisi, en tietenkään maininnut mokastani. Vaan taisin tunkea lasin täyteen sokeria ja vetäistä sen mahdollisimman nopeasti alas. Sen jälkeen olen hyvin oppinut espresson ja cappuccinon erot.
Autoton Helsinki
Minkähänlainen keskusta Helsingillä olisi, jos täällä ei menisi autoja ollenkaan? Lukuun ottamatta tietenkin hälytysajoneuvoja, takseja, tavarantoimittajia yms. Eikö ne ole joskus jotain sellaista kaavailleet? Vai oliko se vain joku uni keskiviikkoyönä. En tiedä.
Toisaalta, olisihan se autottomuus aika ihanaa. En osaa edes selittää, miksi. Voisi päästää lapsen irti hihnasta ja sanoa ”vapaa” ja se voisi juosta metrin sijaan kolmen metrin päähän. Ilman, että jäisi auton alle.
Toisaalta, miten sitten kuljettaisiin rautatieasemalle, satamiin? Rakennettaisiinko Helsingin keskustan laidalle jättikokoiset pysäköintialueet ja non-stop kuljetukset keskustaan? Vai annetaanko jokaiselle pysäköijälle rakettireppu, jolla pääsee keskustan alueella mihin haluaa. Raketin tosin täytyisi toimia ympäristöystävällisesti.
Tai sitten rakettireppujoukkoliikenteenä:
- -Pysäköi autosi parkkiruutuun.
- -Odota, että 19 muuta on saapunut paikalle.
- -Valitkaa, kuka ottaa vastuulleen rakettirepun.
- -Menkää jonoon, rakettirepun kantaja ensimmäiseksi.
- -Ottakaa edessä olevasta kiinni, mistä saatte.
- -Ja rakettireppuletka lähtee änyyteeNYT!
Vähänkuin siis bussi, mutta ilmassa. Sieltä jonon keskeltä sitten Pertti huutaa, että haluaa jäädä Kallioon muutamalle. Ei muuta kuin Pertti irti ja yritetään pysyä vielä silti jonossa. Sieltä saattaa muutama muukin tipahtaa Kallioon. Mutta sehän on vain positiivista.
Sitten kun kaikki on tiputettu omille paikoilleen, rakettirepun kantaja voi todeta, että ei taaskaan kerennyt laivaan. Kun se perkeleen Pertti piti viedä ydinkeskustan sijaan Kallioon. Ehkä se rakettirepun kantaja vielä joskus oppii, että ei ole kaikista kiitollisin homma olla johtajana! Tai bussikuskina.
Onko joku muukin sitä mieltä, että voisin alkaa kirjoittamaan lastenkirjoja?

On söpöjä, sitten on ällösöpöjä
Käveleekö nykyään nuoret pariskunnat käsikädessä enää missään? Äsken näin kun käveli ja se kiinnitti heti huomion. Söpöä kuin mikä, mutta harvinaista. Vähän kuin jokainen meistä! Söpöjä kuin mitkä, mutta harvinaisia.
Kuoleekohan ihminen tavallaan sukupuuttoon, kun sitä ei enää ole? Kun tuskin syntyy enää samanlaista sinua. Vaikka toisaalta, sana sukupuutto viittaa enemmänkin sukuun, kuin yhteen ihmiseen. Eikä mitenkään ”toisaalta”, vaan näinhän se on. Ei yksittäinen ihminen voi kuolla sukupuuttoon.
Mutta ne söpöt käsikädessä kävelevät pariskunnat. Ne on lähes yhtä söpöjä, kuin vanhemmat, juuri ja juuri pystyssä pysyvät ihmiset, kun he kävelee käsi kädessä! Ja jopa pussaa! Se jos joku on söpöä.
“Heitä sanotaan hifistelijöiksi. Hifilaitteista kelpaa vain paras.”
Ulkona oleviin pyörätelineisiin on jätetty muutama pyörä. Jokainen niistä näyttää siltä, että ne on ollut vähintään yön yli paikoillaan.
Mutta joku on jättänyt telineeseen myös vihreän kestokassin, missä on limen kuvia. Sen sisällä on sininen muovikori, samanlainen missä kauppoihin tuodaan maitotölkkejä. Onkohan se jonkun korvike pyörälle? En tiedä miten, siihen ei enää oma mielikuvitus riittänyt. Vaikka kai sitä kaikella eteenpäin pääsee. Ainakin, jos joku vetää. Tai on tarpeeksi jyrkkä alamäki.

Tiedättekö, kun joku haluaa ostaa itselleen kuulokkeet. Sille ei kelpaa halvimmat, eikä edes keskitasoiset, vaan ainoastaan täydelliset ja parhaat. Heitä sanotaan hifistelijöiksi. Hifilaitteista kelpaa vain paras (vaikka kyllä ilmeisesti muistakin tuotteista parhaat valinnut saa saman tittelin).
Entä, jos haluaisin ostaa moottoripyöristä (pärrä) sen parhaan? Olisinko päristelijä? HEHE.
Autoista parhaan -> aristelija.
Pyöristä parhaan -> pyristelijä.
Kirahveista parhaan -> kiristelijä.
Vasta toinen kuppia kahvia tälle päivälle ja jutut on jo tätä luokkaa! En malta odottaa iltapäivää.
Pitäisi varmaan alkaa lähtemään kotiin päin täältä Helsingistä. Tänään olisi siivouspäivä. Ehkä juuri siksi olen Helsingissä kahvilla, enkä kotona.
Velvollisuuksien välttelijä kuulostaa ihan hyvältä titteliltä.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla