Location: Espanja, Benalmadena
Rantabulevardi. Jo pelkkä nimi saa aikaan kesäisen fiiliksen ja lenkkeilevät ihmiset. Ja ihania palmuja ja meren aallot.
Vaikka istunkin nyt rantabulevardilla kahvilassa, on fiilis vähän eri, kuin kuvailemani mielikuva. Äsken paistoi hetken aurinko ja riisuin paidan ja takin, mutta hetken päästä puin ne takaisin päälle. Ei ole lämmin täällä Aurinkorannikolla näin tammikuussa.
Jos ei tuulisi, voisi olla, että riisuisin takin. Tai ainakin avaisin sen. Mutta nyt tarvitsisin vielä kaulahuivin tähän lisäksi. Onneksi on kuumaa kahvia. Joka kylläkin jäähtyy tässä tuulessa liian nopeasti.
”Tänne olisi päässyt suoraan junallakin, mutta kuka sitä nyt junia käyttää, jos kävellenkin pääsee. ”
Tämä kahvila löytyi n. 3h kävelymatkan jälkeen. Matkalla oli muitakin kahviloita (välillä kävelimme rantabulevardilla, välillä poikkesimme muille kaduille), mutta ei mitään sopivaa. Tämäkin oli oikeastaan vain sellainen, että nyt on pakko pysähtyä hetkeksi.
Tämä taitaa olla Benalmadenaa, jos en ihan väärässä ole. Tänne olisi päässyt suoraan junallakin, mutta kuka sitä nyt junia käyttää, jos kävellenkin pääsee.
Ystävilläni ja miehelläni taitaa olla aika hyvin jo tiedossa, että jos minun kanssa jonnekin lähtee, niin sen jälkeen tietää kävelleensä. Mutta täytyyhän sitä nyt pitkiä ulokkeita hyötykäyttää, jos ne kerta vielä toimii. Ja on sitä löytynyt hienoja paikkojakin sen takia, että haluan lähteä kävelemään eri suuntaan, mihin muut ovat menossa!
Täällä Aurinkorannikolla kissat on kyllä kaikkien kavereita. Myös pulujen. Pulut taas ei ole kaikkien kavereita, ne vain syö kaikkien ruoat. Mutta on kyllä hauskaa katsoa, kun kissat ja pulut makoilee vierekkäin maassa. Ja ne on kaikki ihan eläviä.
Kahvi on täällä Benalmadenassa eri makuista, kuin Malagassa tai Torremolinoksessa. Eikä niin hyvällä tavalla erimakuista. Toki voi johtua ihan kahvilastakin. Mutta en minä santsikuppia täällä ottaisi. Ehkä olen ehtinyt jo tottumaan liian hyvään kahviin muualla.
”Tärkeä huomio, minkä olen täällä ympäri Aurinkorannikkoa tehnyt. Kahvikupit on yleisesti ottaen ollut aika rumia.”
Tärkeä huomio, minkä olen täällä ympäri Aurinkorannikkoa tehnyt. Kahvikupit on yleisesti ottaen ollut aika rumia. Ne on joko täysin valkoisia (mikä on ihan ok), tai sitten siihen valkoiseen on läntätty jotain viivoja, palloja tai hassuja tekstejä. Kuten kahvilan nimi.
Nämä on varmaan espanjalaisten mielestä hienoja, mutta minun esteettistä silmää ne ei hivele ollenkaan. Itse tykkäisin juoda kahvini savikupista tai kookospähkinän sisältä. Tai jostain muusta yhtä erikoisesta. Viinirypäleiden sisältä shotteina. Tai puutarhaletkusta suoraan.
Pulu tuli tuohon maahan jotain pyörimään, vähän häiritsee keskittymistä. Sillä olisi varmaan paljon asiaa, jos se osaisi puhua.
4 isointa eroa suomalaisen ja espanjalaisen välillä
Mitkähän on 4 isointa eroa suomalaisen ja espanjalaisen välillä?
Puhuessaan espanjalainen on kertonut kolmelta päivältä kuulumiset, kun suomalainen on ehtinyt vasta miettimään, että mitähän sitä pitikään kertoa.
Seuraavat erot on huumorilla kirjoitettu (as always) ja ehkä vähän espanjalaisuutta hypettäen ja asioita yleistäen.
Kiireettömyys. Sen espanjalaiset osaa. Tai rentous. Espanjalainen tekee bisnestä tarjoilemalla ruokia pöytiin, juttelemalla asiakkaille ja olemalla läsnä. Ja muistaa asiakkaan kuukausi sitten kerrotut tarinat. Suomalainen tekee bisnestä handsfree korvalla, juosten kolmeasataa seuraavaan tapaamiseen.
Perhekeskeisyys. Siinä missä espanjalainen hakee haudastakin sukulaiset syömään samaan pöytään, suomalainen kattaa 14 hengen pöydän kahdelle, ettei sinne vahingossakaan eksy anoppia syömään. Tai jos eksyy, siitä keskustellaan pitkään, miten seuraavalla kerralla se eksyminen voitaisiin välttää. Lopettamalla syöminen?
Lapsiystävällisyys. Espanjalaiset rakastavat lapsia. Voit mennä lapsesi kanssa minne tahansa, aina olet tervetullut. Oli se sitten ravintola iltamyöhään tai tärkeä palaveri töihin liittyen.
Suomessa kun yrität mennä hakemaan baarista vettä janoiselle lapselle, sitä vettä tarjoillaan vain täysi-ikäisille. Toki tässä on ehkä Suomen laki, mikä tulee vastaan, ei niinkään lapsiystävällisyyttömyys. Joo, on se varmaan oikea sana. Mutta siinä missä Suomessa tehdään kokoajan lisää Adults Only -ravintoloita, niin onko Espanjassa edes olemassa sellaisia?!
Koirat. Koirat on täällä kavereita keskenään. Tai oikeastaan ei. Ne ei ole kiinnostuneita toisistaan juuri ollenkaan. Ne juoksentelee vapaana rannalla ja haukkuu korkeintaan meren aalloille. Suomessa kun pidät koiraa vapaana, vielä ihan sallittuna aikana keskellä metsää, joku orava on napannut sinusta kuvan puhelimellaan ja julkaissut sen Facebookiin. Saatesanoin ”Ettekö nyt juma***** voi pitää niitä rakkianne kurissa!”.
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
