“Ihan sama asia, kun laittaisi täyden voipaketin lavuaariin, jääkaapin viereen. Tai istuisi lattialle, vaikka tuoli on siinä vieressä. Tai laittaisi leivän päälle ensin leikkeleen ja sitten vasta juuston. Ei mitään järkeä.“
Olin katsonut tämän kahvilan jo aikaisemmin valmiiksi. Että tänne sitten tulen, kun tulen Helsinkiin. Ja täällä nyt ollaan. Jee. Tätä pitäisi harrastaa kyllä enemmänkin. Kahvilan katsomisia. Muuten se menee aina pyörimiseksi ja sitten löydän itseni mäkkärin jonosta. Tai niistä samoista kahviloista, missä käyn joka kerta.
Tänne tullessani huomasin, että aamupalaa olisi edelleen tarjolla ja melkein ostinkin, mutta ajattelin taktikoida. Vielä ei ole niin nälkä, että tarvitsisin ruokaa. Mutta jos nyt aikoisin syödä, nälkä ehtisi iskeä uudestaan täällä Helsingissä ollessani. Mutta nyt kun syönkin vähän myöhemmin, kun on oikeasti enemmän nälkä, niin lounaan voin syödä vasta kotona. Ai mikä sähkönhinta ja korkojen nousu, ei ne missään lompakossa näy.
Taktikoin myös istumapaikan valinnassa. Vahingossa. Oho, istuin vitriinin viereen, mikä on täytetty laskiaispullilla. Hups.
Bulevardi hienostoalue?
Täällä Bulevardilla tuntee itsensä kyllä alipukeutuneeksi. Onko Bulevardi edelleen hienostoaluetta? Mitä edes tarkoittaa hienostoalue? Itselleni tulee mieleen isoissa mekoissa kulkevat rouvat ja puku päällä kulkevat vanhemmat herrat. Mutta kyllä kai Bulevardilla muunkinlaisia ihmisiä on.
Vai tarkoitetaanko hienostoalueella taloja? Hienoja taloja. Sillä niitähän Bulevardilla on. Olen ollut hetken aikaa Bulevardilla töissä ja tykkäsin kyllä siitä alueesta. Ja se on myös kallis alue. Ainakin, jos monopoli -lautapeliin on uskominen.
Vaikka täällä voi kyllä kulkea ihan minkälaiset vaatteet päällä tahansa, mutta omilla vaatteillani on alemmuuskompleksi.
Muilla on täällä kahvilassakin tyylikkäät, viimeisen päälle harkitut vaatteet, itse istun ulkohousuissa ja flanellipaidassa. Kuulostaa ehkä järkyttävämmältä, mitä on. Tai sitten en vain ole katsonut kunnolla peilistä. Mutta siis milloin musta tuli aikuinen, joka miettii enemmän lämpimänä pysymistä, kuin tyylikkyyttä?
Nuorena aikuisena tuli käytyä baareissa (kirjoitin ensin vahingossa vaareissa..) lyhyt mekko päällä, vaikka ulkona oli -25 astessa pakkasta ja vuoden kovin myrsky.
Ensin jonotat Helsingin baariin siinä mekossa, sitten lähdet baarista ja kävelet juna-asemalle. Junasta pois päästyäsi kävelet vielä 4km kotiin. (Olikohan silloinkin sähkön hinta taivaissa ja korot korkealla, vai olinkohan vain pihi? Vai juonut rahani. Taksia lähinnä mietin näin jälkikäteen.)
Muistan sen yhden illan ikuisesti ja ihmettelen, miten siitä ei jäänyt pysyviä paleltumia jalkoihin. Tai ehkä jäi, mutta luulen, että jalkojen kuuluu näyttää tältä. Eikö reisien kuulu olla siniset ja säärien mustat?
Ei mitään järkeä. Toppahousut jalkaan ja untuvatakki päälle!
Mutta koska nyt olen kiertelemässä kahviloita ja kauppoja, eli vietän suurimman osan ajasta sisällä, niin toppahousut voi olla vähän ylimitoitetut. Väitän, että pärjäisin pelkillä farkuillakin. Eikä tulisi erittäin kuuma sisällä. Hikikään ei valuisi. Muistinkohan laittaa deodoranttia?
Nyt pitäisi tehdä päätös. Haenko santsikupin kahvia vai käynkö ensin vessassa. Miten mulla on aina joku vessaongelma, kun käyn kahvilassa?! Missähän täällä edes on vessa. Menen etsimään. Tai en. Haen santsikupin. Käyn vessassa sitten kun löydän sen.
Epäturha roskaaminen
Mitäköhän liikkui erään henkilön päässä tänään, kun hän poistui junasta. Hän nappasi kädellään purkan tai nuuskan suustaan ja tiputti maahan, siihen mistä kaikki muutkin kävelee. Juuri siihen, mihin astutaan, kun poistutaan junasta. Noin 6 metrin päässä olisi ollut roskis. En vain ole ikinä ymmärtänyt turhaa roskaamista. Tai ei kai se koskaan epäturhaa voi olla.
Mutta vaikka se purkka ei mikään iso roska ole, niin kyllä se isolta tuntuu kengänpohjassa, saati sitten koiran tassussa. Tai siis niin kuin että MIKSI, MIKSI se pitää heittää maahan, VARSINKIN kun roskis on siinä VIERESSÄ?
Ihan sama asia, kun laittaisi täyden voipaketin lavuaariin, jääkaapin viereen. Tai istuisi lattialle, vaikka tuoli on siinä vieressä. Tai laittaisi leivän päälle ensin leikkeleen ja sitten vasta juuston. Ei mitään järkeä.
Okei, lattialla on oikeasti aika kiva istua. Istun usein kavereillakin lattialla, enkä sohvalla. Ei mitään tietoa miksi. Ehkä samalla, kun olen opettanut koiraani menemään ”maahan” ja ”oma paikka”, olen oppinut samat käskyt itse.
Vitsi mä olen kyllä hyvää seuraa. Itselleni. Niin hyviä juttuja, että en kestä. Lähden vessaan.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
