En olekaan ennen tullut Paulig Kulman yläkertaan! Tämähän on oikein viihtyisä. On 2 hengen pöytiä, loosseja ja riippupenkkejä. Vai mitä ne nyt on. Katosta riippuva dinosauruksen muna, mikä on sivusta auki.
Katsoin, että jollain kävelijällä on se keppi, mitä sokeat käyttää. Mutta kun katsoin tarkemmin, se olikin aivan jäätävän pitkä valkoinen sateenvarjo. En voi edes kuvitella, kuinka isoksi se avautuu. Viidentoista hengen sateenvarjo.
Minne kaikkialle voi Helsingin keskustassa oleva tyyppi mennä, jos sillä on mukana rattaat, niissä lapsi ja iso rinkka selässä? Okei, vaikka ja minne.
Loistava idea polttareihin
Tuli mieleen yhden kaverin polttarit, missä koitimme keksiä jotain korvaavaa siihen tavalliseen ”Bride To Be myy jotain ja saa siitä rahaa”. Ehdotin, että pistetään teltta keskelle keskustaa ja morsian saa pyytää sinne ihmisiä shoteille. Shotista täytyy toki maksaa pari euroa. En ymmärrä, miksi kukaan muu ei innostunut tästä! Itse ainakin maksaisin hunajaa, että pääsisin telttaan keskellä ison kaupungin keskustaa. Ja vielä shotteja juomaan!
Tosin lähes aina, kun aloitan lauseen ”kyllä mä ainakin…”, niin tiedän sen olevan huono idea. Se, että itse tykkään niistä, kertoo jutun olevan todella outo.
Joku tyyppi järjestelee sähköpotkulautoja. Luulin hänen olevan niiden huoltaja, mutta ei se kyllä varmaan ollutkaan. Se oli vain ihana kansalainen, jonka mielestä niiden on parempi olla vierekkäin järjestyksessä, kuin kasassa kaatuneena. Olen samaa mieltä!
Luin itseasiassa joskus, että joitain ihmisiä jopa säälittää kaatuneet sähköpotkulaudat! Ja käy aina nostamassa ne, jos näkee kaatuneen. Onhan se nyt karua, että käytön jälkeen vain viskotaan kaatuneena maahan. En itse kyllä osaa kehitellä minkäänlaista myötätuntoa niitä härveleitä kohtaan, mutta ilmeisen moni muu osaa!
Mulla on joku ihan älytön auttamisenhalu tällä hetkellä. Olen aina tykännyt auttaa ihmisiä, mutta nyt se on jotenkin kokoajan mielessä.
Aloin miettimään, että miksi tykkään auttaa. Pääsin lopputulokseen, joka yllätti itsenikin. Tässä nähdään taas tämä ajatuksenjuoksu, mikä alkaa ihan järkevästi, päättyy ei niin järkevästi.
Siksi siis tykkään auttaa, että muiden auttamisella voi pienen pieni askel kerrallaan muuttaa maailmaa positiivisempaan ja parempaan suuntaan. Siitä voi lähteä positiivinen lumipallo pyörimään. Ja siitä lumipallosta voi kasvaa ihan järjettömän kokoinen. Ja se lumipallo voi vieriä useastikin sinun itsesi ohi myös.
Heh. Positiivinen lumipallo. Mieti, kun kävelet aamupimeässä töihin ja yhtäkkiä lumikasassa joku huutaa iloisesti ”huomenta!”. Ja tajuat sen olleen positiivinen lumipallo. Siinä saisi muutaman kerran nipistää itseään ja tarkistaa aamulääkkeet, ennen kuin ymmärtäisi sen olleen unta. Paitsi, että se ei olisi unta, vaan totisinta totta. Siinä vaiheessa voisi kyllä myös todeta, että maailma onkin muuttunut positiivisuuden sijaan pelottavaksi.
Vaikka toisaalta. Kuka nyt lumipalloja pelkäisi. Niitä positiivisia siis. Niistä ei kukaan välitä, ketkä hyppää puusta niskaan tai pienen lapsen käsistä suoraan naamaan. Positiivinen lumipallo kun lentäisi sinua kohti, se pysähtyisi juuri ennen kun osuisi naamaan, hymyilisi ja antaisi pusun.
Edelleen. Mietin samaa kuin TÄSSÄ tekstissä. Millaistahan tekstiä sitä syntyisi, jos kirjoittelisin vähän kovemmassa hiprakassa? Jos selvinpäinkin jutut ovat tätä luokkaa. Hyvä kuin itsekään pysyn perässä.
Okei, oli se skuuttien järjestelijä ihan oikea huoltaja niille. Tai ainakin se tuo niitä jostain kokoajan lisää.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
