Alasti Helsingin keskustassa

Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi

Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.

Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.

Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.

Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.

Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.

Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.

”Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”

Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.

Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.

Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.

”Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”

Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!

Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)

Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.

Täältä saa myös ihan todella herkullisen kuuloisia jäätelöitä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kyykkyviini

Location: Helsinki, Cafe Java

Tänään ollaan kaupunkikahvin sijaan kaupunkiviinillä. 16cl rehellistä talon valkkaria. Talon viinit on omaan makuun yleensä ihan täyttä kuraa, täällä se on ihan oikeasti juotavaa. Toki osa kyykkyviineistäkin on omasta mielestä juotavia, että tiedä nyt sitten.

Olin muuten varmaan lähemmäs 30-vuotias, kun sain tietää, mitä tarkoittaa kyykkyviini. Tai tiesin aina, että se ei ole sitä kalleinta ja hienointa viiniä. Mutta sain siis tietää, mistä se sana KYYKKYviini tulee. Ja jos joku muu ei sitä nyt tiedä, niin muutun hetkeksi Wikipediaksi. Se tarkoittaa sitä, että kun Alkossa on laitettu kalleimmat viinit ylähyllylle ja halvimmat alahyllylle. Niin täytyy mennä kyykkyyn, jotta saisi niitä halvimpia viinejä. Kyykkyviinejä siis. Hah.

Mutta siis niin. Tämä talon viini on yllättävän hyvää! Ei yllättävän hyvää viiniksi, mutta yllättävän hyvää Talon viiniksi.

Jotenkin sitä on tottunut näkemään isoissa kaupungeissa pelkästään pieniä koiria, harvemmin tulee vastaan  mitään labradorinnoutajaa isompaa. Äsken näkyi kuitenkin suden näköinen koira, en tiedä olisiko ollut jopa koirasusi. Niitä ei kovin monella ole, onneksi. Ei niissä siis vikaa ole, lähinnä vain sen koulutuksen takia. Ei taida ihan riittää ”istu, maahan, anna tassu”. Toivotaan, että koirasusia on vain niillä, jotka niitä oikeasti osaa käsitellä.

”Mä en olisi varmaan ikinä niin rohkea ja kärsivällinen, että uskaltaisin lähteä lapsen kanssa sinne pyöräilemään”

Mutta siis hassua nähdä niinkin iso koira keskellä Mannerheimintietä liikennevaloissa! Vähän kuin näkisi chihuahuan metsästämässä karhua, tai labradorinnoutajan kieltäytymästä ruoasta. Mietin muuten, että metsästääkö koirat, jos ne on metsästyskoiria? Vai onko ne vain metsästäjän kanssa metsällä ja jahtaa peuroja/karhuja/mitälie? Että jos ihminen metsästää koiran kanssa, niin metsästääkö ne yhdessä, vai metsästääkö ihminen ja koira vain jahtaa?

Huh. Jotkut vanhemmat aiheuttaa kyllä ihan itse itselleen harmaita hiuksia. On pyöräilevän lapsen kanssa Helsingin keskustassa! Tässä ihan sivustakatsojanakin vanhenee stressin takia, kun katsoo niiden menoa. Mä en olisi varmaan ikinä niin rohkea ja kärsivällinen, että uskaltaisin lähteä lapsen kanssa sinne pyöräilemään. Ellei pyörä ole sellainen, mistä voi vielä itse pitää kiinni.

Jollain lähellä olevalla on jotain todella hyväntuoksuista hajuvettä. Välillä tulee aina tuulahdus sitä, enkä tiedä yhtään, kenen se on. Tuntuu, että tuulee vähän joka suunnasta.

Koomisen näköistä, kun joku kantaa jäätävän kokoista huonekasvia keskellä kaikkea. Näköjään kaikki on hassua tai outoa, jos se tapahtuu Helsingin keskustassa. Mutta siis kun on itse tottunut ostaa kaikki isot kasvit, ostokset ja huonekalut autolla (tai kortilla mä maksan), niin ei sitä osaa edes ajatella, että ei kaikilla ihan oikeasti ole autoa. Eikä olisi välttämättä järkeä ollakaan, jos asuu ihan ytimessä. Mutta täytyyhän niilläkin olla mattoja, huonekaluja ja kasveja.

”Hän meinasi alkaa ampumaan sieltä mafia-autosta”

Kuinkahan monta ylimääräistä kilometriä humalaisille tulee päivän aikana, jos kävelee kuitenkin saman reitin, kun selvinpäin oleva? Normaalisti kun kävellään suoraan, humalassa oleva saattaa käydä välillä Islannissa ja sieltä taas Kanarialle, että pääsee lopulta Helsingin Rautatieasemalle, siitä 300metrin päästä, mistä lähtikin.

Äsken Mannerheimintietä ajoi joku musta auto tummennetuilla laseilla. Yhtäkkiä takalasi aukesi ja siellä istui tummat hiukset ja mustat aurinkolasit päässä oleva mies. Hän ei tehnyt mitään kummempaa, kunhan katseli ympärilleen. Mutta koska mielikuvitus on vahvasti läsnä omassa päässä, hän meinasi alkaa ampumaan sieltä mafia-autosta ja meinasi kidnapata jonkun. Onneksi ikkuna meni takaisin kiinni ja itse pystyn jatkamaan viinin lipittämistä ihan rauhassa. Olen joskus sanonut, että Postimies Pate voisi olla omalla kohdalla se kaikista jännittävin ohjelma, ei mitään sen enempää vanhemmille suunnattua.

Minkähänlaista on lenkkeillä Helsingin keskustassa? Juokset 100 metriä, pysähdyt liikennevaloihin. Juokset 50 metriä, pysähdyt liikennevaloihin, jne. Intervallitreenit ne on, eikä mitään lenkkeilyä. Vaikka toisaalta, siinä pääsee kuitenkin paikasta A paikkaan B jokatapauksessa. Toisinkuin juoksumatolla. Tai kai silläkin pääsee, jos laittaa renkaat alle ja lähtee kuskiksi.

Jotkut kaksi, ilmeisesti toisilleen tuntematonta henkilöä, yritti juosta samaan ratikkaan. Tai toinen kyllä ihan juoksikin ja ehti. Toinen ihan vain yritti juosta siksi, että sillä oli mäkkärin limu kädessä, eikä hän halunnut läikyttää sitä. Se oli jotain pikakävelyn ja juoksun yhdistelmää, mutta ei selkeästi toimivaa. Ei ehdi ratikkaan. No, ainakin oli juotavaa, kun joutuu odottaa seuraavaa ratikkaa.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lomastressi

Location: Helsinki, Espresso House

Tulin tänään Helsinkiin hotelliin yöksi, ihan yksin. Ja käytän ajan hyödyksi tottakai, eli tulin kahvilaan! Vein tavarat äsken hotellihuoneeseen ja nyt nautin Espresso Housen suodatinkahvia kauramaidolla. Ja katselen ohikulkevia ihmisiä, autoja ja ratikoita. Ehkä myös lentokoneita, yksisarvisia ja pieniä vihreitä miehiä. Riippuen siitä, mitä tämä kahvi sisältää.

Olen kirjoittanut ihan laittoman paljon postauksia juurikin tästä kahvilasta, varmaan samalta tuoliltakin. Mutta minkä sille voi, tämä kun on niin täydellisellä paikalla. Ihmisiä kulkee ohi ihan jatkuvasti ja kokoajan tapahtuu jotain. Ainoa miinus tässä on se, että ikkunan edessä olevat tuolit on selkänojattomia. Haluaisin löhötä samalla, kun kirjoittelen. Nyt jokaisen lauseen välissä, mitä ajattelen, on ”suorista selkä”.

Siis täällä on näin maanantaina iltapäivällä enemmän ihmisiä, kuin pienemmällä paikkakunnalla viikonloppuisin. Ihanaa kyllä näiden vuosien jälkeen nähdä, kun ihmiset oikeasti tapaa toisiaan ja keskustelee. Itsehän tuijotan puhelinta, enkä edes katso muita päin. Paitsi sinne ulos.

Tykkään kyllä olla sosiaalinen ja kävisin mielelläni enemmänkin kahvilla kavereiden kanssa, mutta onhan tämä blogin kirjoittaminen nyt kivaa. Ehkä muutenkin näin vanhemmiten on alkanut enemmän kaipaamaan sitä omaa aikaa, ihan yksin. Tai en tiedä vaikuttaako ikä siihen, vai se, että vajaa 4-vuotias tarvitsee vanhempiansa 24/7.

Tämä hotellissa yöpyminen aiheuttaa kyllä suurta stressiä! Jos on siis vain yhden yön. Tekisi mieli mennä, olla, pyöriä, jahdata karhuja ja irrottaa mukulakiviä. Mutta stressaan, kun tiedän, että en ehdi tekemään näitä kaikkia. Ja sitten pitäisi päättää, että mitä näistä oikeasti haluan ehtiä tekemään. Ja sitten jos haluaisin ehtiä vaikka käymään Katajanokalla ja Kalliossa, niin entä jos just sillä hetkellä tekeekin mieli maata hotellihuoneen sängyllä? Kumpi niistä on oikeasti se, mitä haluan tehdä?

Siksi AINA pitäisi mennä hotelliin vähintään kahdeksi yöksi. Ensimmäisen päivän voi kuluttaa kahvin juomiseen ja lepäämiseen (koska lepääminenhän on helppoa monen kahvikupin jälkeen), seuraavana päivänä voi lähteä haahuilemaan ympäri Helsinkiä. Kahvia tosin tarvitaan silloinkin.

Siis pääsisinhän minä nyt Helsinkiin koska vaan junalla, usein käynkin, että ei tämä mikään Once In A Lifetime -kokemus ole. Mutta hotellissa yksin, se on aikamoinen harvinaisuus.

Tulin siihen tulokseen, että täytynee ostaa korkeavyötäröisemmät farkut. Matalammat painaa ärsyttävästi, kun turvottaa. Eikä oikeastaan kiinnosta miettiä syytä turvotukselle, haluan vain mukavammat farkut silloin. Mutta kuten TÄSSÄ postauksessa kerroin, en voi ostaa uusia vaatteita itselleni. Tai voin, mutta ei siinä ole mitään järkeä.

Siis vitsit, miten ihmisiä on erinäköisiä! Ja kokoisia, pituisia, kaikkea. Jotenkin kun katsoo kokoajan ohikulkevia, erinäköisiä ihmisiä, niin tuntuu ihan hassulta. Hassulta siis siksi, että joku niistä on varmasti ahdistunut jostain sen hetkisestä finnistä, toista ahdistaa vaikkapa se turvotus, kolmannella on omasta mielestään ruma takki, neljäs miettii katkenneita kynsiään. Eihän ne ihmiset, niin kuin en minäkään, ole kuin pieni piste kartalla! Siis oikeasti PIENI. Ja jos koittaisi laittaa vielä sen finnin sinne kartalle, niin se olisi jo mahdotonta.

Saahan näistä asioista murehtia, en minä sitä tarkoita. Mutta miettikää, kuinka PIENIÄ murheita ihmisillä oikeasti voi olla. Kirjaimellisesti. Kun ei näy edes kartalla.

Meni vähän syvällisemmäksi, kuin mihin on totuttu. Ensi kerralla varmaan sitten taas puhutaan perunoista ja koulurepuista.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Location: Helsinki, Roasberg

Chailatte.

Jos pitäisi valita kahvi, mikä sopii kesään JA talveen, niin valitsisin chailaten. Ehkä tämä menisi kuitenkin enemmän talvikahvin puolelle, voisi lämmittää mukavasti, ilman alkoholia. Eikö alkoholia oteta aina glöginkin kanssa ”lämmikkeeksi”? Itse en voi sietää alkoholisoitua glögiä. Glögi glöginä, viina shotteina. Tai jotain.

Mutta siis chailatte. Tiesin tämän olevan hyvää, mutta en tiennyt, että tämä on näin kuumaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun kahvilassa polttaa kielensä. Yleensä kahvi ehtii jo vähän jäähtymään, kun nappailen kuvia, kaadan kahvin maahan ja yleisesti säädän jotain, ennen juomista. Nyt oli niin kuumaa kahvia, että ei ehtinyt edes vähän jäähtymään.

Olen muuten aina tykännyt tästä kahvilasta. Valitettavan usein olen joutunut (talvisin) vain kävelemään ohi, sillä kahvilan paras paikka, ikkunapaikka, on ollut varattu. Mutta ai että, kun siihen pääsee istumaan!

Naapuripöydässä on mielenkiintoisen oloiset keskustelut. Haluaisin lähteä juttuun mukaan ja heittää omat mielipiteet ilmoille. Toisaalta, kuulen vain sanoja sieltä täältä. Ehkä parempi, että en yhdy mukaan keskusteluun. Enkä kuuntele heitä enempää.

On muuten vaikeaa, kun haluaisi keskittyä omiin ajatuksiin, mutta jossain lähellä keskustellaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tekee mieli jäädä kuuntelemaan heitä, mutta ei haluaisi olla se salakuuntelija, kenelle ne asiat ei todellakaan ole tarkoitettu. Mutta kovin on vaikeaa olla omissa ajatuksissa, jos vieressä puhutaan suklaan herkullisuudesta ja ilmaisista ämpäreistä jossain lähellä.

Koitan keskittyä kuitenkin nyt omiin päänsisäisiin asioihin, ne jos jotkut vasta mielenkiintoisia onkin!

Vielä näkyy kasvomaskeja joillain käytössä. Itse olen kyllä tyytyväinen, että niitä ei enää tarvitse käyttää. Kyllähän niihin tottui, mutta eihän ne nyt kivoja ollut. Kyllähän baariin jonottamiseenkin tottuu, mutta eihän se nyt kivaa ole. Paitsi jos löytää juttuseuraa. Mutta ei se kasvomaskien kanssa kivaa olisi. Vaikka kai siihenkin tottuisi. Kasvomaskit + baarijono. Jos se on kivaa, niin sanoisin, että humala on vahvasti läsnä. Nyt en enää itsekään tajua kirjoittamaani, siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Ihmettelin, kun ohi ajoi täysin tyhjä ratikka. Tai oli se kuljettaja siellä jonkun toisen kanssa, mutta ei matkustajia kyydissä. No, opetusajossahan se oli. Niitä itseasiassa näin ihan älyttömästi tänään. Kesälomien jälkeinen maanantai. Kaikki, vanhat ja uudet, työntekijät täytyy opettaa ajamaan.

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Ihmisten tyylistä pystyy kyllä päättelemään paljon. Ei se päätelmä välttämättä osu yhtään oikeaan, mutta silti on kivaa päätellä. Jos jollain on farkkuhaalarit ja tukka kahdella nutturalla pään sivuilla, sekä kävelee reippaasti, päättelen, että hän puhuu paljon, tykkää lapsista ja on suhteellisen viisas. Kirjaviisas, jos sellaista sanaa edes on olemassa. Kaivoin koko pääni läpi, enkä löytänyt fiksumpaa sanaa kuvaamaan tuota.

”Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. ”

Sitten taas henkilö, jolla on pystyraidalliset mustavalkoiset löysät housut, kireä paita ja pitkä suora tukka ilman mitään käsittelyä, hän on selkeästi ihminen, joka lukee kirjoja. Ehkä enemmän tietokirjoja tai historiaa. Asuu yksin lähellä Helsingin keskustaa.

Jos taas on pyöräilyshortsit, iso löysä t-paita ja hiukset laitettu tosi kivasti, ne on yleensä todella kivoja ja rentoja tyyppejä. Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. hehe. Ei mulla nyt edes ole noita vaatteita päällä, mutta ne on kyllä tän hetken omat lempparit.

Vai mitä teille tulee mieleen noista kuvauksista? Olisi kyllä hauska tietää, minkä mielikuvan itse antaa muille, omalla vaatetuksella. Toisaalta, se riippuu varmaan ihan täysin päivästä.

Tässä on kaksi kahvilaa vierekkäin. Kaikilla on selkeästi vaikea päättää, kumpaan menee. Itsekin jäin hetkeksi pohtimaan, mutta päädyin tällä kertaa Roasbergiin. Syynä oli se, että terassilla oli enemmän vapaita paikkoja. Tiesin varmaksi, että pääsen istumaan hyvälle paikalle.

Tulin ihan innoissani tähän terassille chailatteni kanssa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ei paista enää ja olen ihan jäässä. Olisi mulla repussa lisää vaatteita, mutta luotan mielummin siihen, että kyllä se aurinko sieltä vielä paistaa. Ei tässä ole koko päivää aikaa mitään vaatteita vaihdella. Sadetanssia en osaa, mutta pienet aurinkomoovit voisi kyllä lähteä.  

”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Anteeks, olisko sulla kolikoita?” Kysyi äsken joku ohikulkeva mies. Eipä ole enää paljoa käteistä, saati sitten kolikoita mukana. Kolikoiden kerääjien täytyy alkaa pitämään korttikonetta mukana, niin voisi lähimaksulla heitellä parit eurot niille. Sehän kun varmasti toimisi ihan noin yksinkertaisesti. Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä tykkää antaa rahaa ventovieraalle, jos en voi mennä takuuseen siitä, mitä sillä ostetaan. Ihan kaikkea en haluaisi rahoittaa. Kerran oli kyllä pakko antaa muutamat eurot eräälle, joka istui kirjoittamansa kyltin vieressä ja kyltissä luki jotakuinkin näin ”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti.”

On kyllä jännä, miten Suomessa autolla tööttääminen on niin negatiivinen asia. Etelämmässä Euroopassa kun tööttäillään ihan vain, jos näkee vaikka kavereita, tai jostain ihan muusta syystä. Torven soittamisen ilosta. Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti. Vaikka istuisit vain siinä viereisessä kahvilassa nauttimassa chailattea.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Funkkiskahvila

Location: Helsinki, Kluuvi

Ah. Oon niin kaivannut tätä. Istua kahvilassa ja kirjoittaa ylös kaikki ajatukset. Koska niitähän multa löytyy. Vaikka toisinaan saattaa näyttääkin siltä, että päässä on maailman pisin tuulitunneli.

Mutta hei, tässä kahvilassa en olekaan ennen käynyt! Oon kävellyt ihan todella monesti ohi ja ollut hotellissakin ihan vieressä, mutta jostain syystä en ole päässyt sisälle asti. En ole siis yrittänytkään päästä, että ei mua siinä ovella ole pois käännytetty.

Funkkiskahvila

Tämän kahvilan tunnelmasta tulee mieleen sana ”Funkkis”. Funkkistyylinen kahvila. Tässä on vaan se ongelma, että mä en edes oikeastaan tiedä, mitä funkkis tarkoittaa. Eli en siis tiedä, onko tämä kahvila lähelläkään sitä tyyliä. Mutta kuka sen tyylin määrittää? Jos on vaikka maalaisromanttinen ruokapöytä, mutta jonkun muun mielestä se on moderni uuni, niin mikä se lopulta on? Kenen mielipide on oikea? Niimpä. Sanoisin siis, että tämä kahvila on ”Moderni ja maalaisromanttinen Funkkistyyliin vivahtava uuni”. Ja jos joku asia on fakta, niin se, että täällä on tosi isot ja puhtaat ikkunat.

Aika paljon on pukumiehiä liikenteessä. Kesän jälkeinen arki on selkeästi alkanut. Ihmettelin myös, miksi ikkunan toisella puolella ohi kävellyt mies oli niin tutun näköinen. No, se oli äsken samaan aikaan kahvilan jonossa. Ei siis sen kummempaa suhdesotkua saatu tästä aikaiseksi.

Turistikierros

Vähän harmittaa, että kaikki nykyaikaistuu. Ennen turistijoukkoa veti henkilö, joka piti isoa kylttiä päänsä yläpuolella, jotta kukaan joukosta ei eksy. Ja huusi niin maan perkeleesti, että myös takarivin Teppo kuulee. Nykyään kaikilla on kuulokkeet korvissa ja ryhmänjohtaja puhuu pikkurilliäkin pienempään mikrofoniin. Ja kävelee kuin olisi kauppaan menossa maitoa ostamaan. Ihan tavallinen tallaaja siis.

Mistä ihmeestä me enää tiedetään, että ketkä on turistikierroksella ja ketkä ei?! Koska pitäähän sellainen asia nyt tietää. Vaikuttaa paljon ja kaikkeen. Johan tämä heti koulussa tokalla luokalla opetetaan.

Siis mä haluan tarvitsen työn, missä voi pitää omia vaatteita päällä. Kauheeta, kun joutuu heti ensimmäisenä riisumaan, kun menee töihin. hehe.

Ei mutta siis ihmisillä on niin mahtavia tyylejä pukeutua, että mäkin haluan. Ei mulla niin paljoa ole vapaa-aikaa, että saisin pukeutua tarpeeksi omiin vaatteisiin. Vaikka toisaalta, aikamoinen ekoteko on pitää pelkkiä työvaatteita töissä. Ei tarvitse ostaa uusia hienoja vaatteita, saati pestä niitä niin usein. Melkeen voisin alkaa pitää niitä myös vapaa-ajalla. Säästetään luontoa.

Heh. Luulin, että jollain on metallinpaljastin kädessä ja se etsii Helsingin Aleksanterinkadulta metallia. Ei etsinyt ei, roikotti vain selfietikkua, kännykkä maata hipoen.

Tiedättekö, kun joku asia, minkä vaikka Riitta tekee, näyttää ihan normaalilta. Mutta jos Tiina tekee saman asian, se saattaa näyttääkin ihan todella oudolta. Vaikka ne tekisi sen täysin samanlailla. Ai ei tule mitään mieleen? Kerron esimerkin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla menee ratikkakiskot. Siellä on myös suojateitä tietyin väliajoin. Mutta koska suojateitä ei ole metrin välein, sieltä poukkoillaan kuin rivitanssijat konsanaan edestakaisin. Ja se näyttää ihan normaalilta. Jos Riitta on se tanssija. Mutta kun ihmiset, ketkä alkaa jo vanhuuden takia olemaan sen rajamailla, että pysyykö edes pystyssä, ylittää samanlailla tien, se kiinnittää heti huomion. Eihän nyt sen ikäisten ja kuntoisten ihmisten kuulu lähteä rivitanssia vetämään ratikkakiskojen yli, missä ei ole suojatietä? Ikärasismi vahvasti läsnä. Mutta kyllähän se nyt vaan oudolta näyttää. Vai olenko oikeasti ainoa tän asian kanssa?

Toisaalta, he on saattaneet asua Helsingin keskustassa jo yli 50 vuotta, se on niille varmaan ihan arkipäivää poukkoilla miten sattuu. Ja he miettii mut nähdessään, että onpa outo näky. Maalainen tullut funkkistyyliseen uunikahvilaan juomaan modernia cappuccinoa ja raportoi, miten outoja me ollaan.

Jaahas. Ikkunan eteen pysähtyi rekka. Toivottavasti vain hetkellisesti, muuten meni näköalat aika täydellisesti.

Joo. Tämänkertainen kahvilahetki oli tässä.

Kiitos seurasta pitkästä aikaa, kahvitellaan taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Treeni kasvolihaksille

Location: Hyvinkää

Daimkakkua ja kahvia.

Olin taas saman päätöksen edessä, kun joka kerta kahvilassa. Otanko pelkästään makeasti maustetun kahvin, vai normaalin suodatinkahvin ja jotain herkkua päälle. Nyt oli vähän nälkä, niin piti saada jotain pureskeltavaa. Otin siis suodatinkahvia ja daimkakun. En siis koko kakkua, palasen vaan. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin mietin vaan, että miksi en ottanut kuitenkin koko kakkua.

En tiedä miten daimkakku on tehty, mutta joka kerta se on yhtä hyvää. Mitä kylmempää, sen parempaa. Ei ihan jäistä kuitenkaan (jääfrisbee), mutta kylmää. Miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä? Ainakaan tietääkseni. On jääkiekko, jääpallo, jääkoris (ainakin voisi olla). Miksi frisbeetä ei heitellä talvisin jääfrisbeellä? Nyt kun frisbeegolfikin on yleistynyt. Loppuradasta saa heitellä enää jään palasia, ellei nekin ole jo sulaneet. Jep. Ehkä tässä on syy, miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä.

Suodatinkahvi maistui hassulle, tai ei oikeastaan. Se maistui vaan todella laimealle. Katsoin jo tiskillä, kun kahvi ojennettiin, että oli vähän laimean näköistä. Mutta sitten kun laitoin siihen sivupöydällä ihan todella vähän maitoa, niin kahvi muuttui todella vaaleaksi. Menin pöytään ja maistoin, en maistanut mitään. Tai lähinnä maidolla lantratun veden. Halusin uuden, paremman kahvin. Tällä kertaa en ollut se perus suomalainen, joka ei valita, jos saa huonoa ruokaa. Nyt oli kuitenkin kyse kahvista. Vakavampaa asiaa saa hakea.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta.

Tiskillä myyjä (barista?) totesi itsekin kahvin ulkonäön olevan todella vaalea ja sanoi tuovansa pöytään hetken päästä uuden kahvin. Kahvi tuli ja kävin taas laittamassa sivupöydällä siihen vähän maitoa. Kahvi oli aivan täysin samaa, kun oli edelliselläkin kerralla. Tai siis varmasti uudestaan keitettyä, sitä en epäile. Mutta yhtä laimeaa.

Aloin epäilemään jo omia makumieltymyksiä. Olenko tottunut vain todella tummapaahtoiseen kahviin kotona ja nykyään kahviloiden kahvit maistuu lähinnä laimealle teelle? En tiedä mihin lopputulokseen päädyn, sitten joskus kun päädyn. Mutta muissa kahviloissa kahvi on kyllä maistunut kahvilta.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta. Meillä saattaa olla vain täysin eri makumieltymykset tämän kahvilan kanssa. Onko jollain teistä ollut samaa kokemusta, että jostain tietystä kahvilasta saisi ehkä paljon laimeampaa kahvia, mihin on tottunut?

Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu?

No mutta, se siitä kahvista. Tulin istumaan pöytään, missä on syöttötuoli valmiina. Vähän hassun paikan valitsin istua, tuntuu kun istuisin jotenkin väärinpäin. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Kahvista valittaminen riitti olemaan ei niin perus suomalainen. Ja onhan syöttötuolissa sekin etu, että jos meinaan karata tai tippua, voin vaihtaa tuoliin missä on reunat. Siitä poispääseminen olisi kyllä jo sitten ihan uusi tarina. Vaikka toisaalta, onhan rollaattoreitakin. Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu? Pöytäkin siinä sitten valmiina, kun nälkä iskisi joka tapauksessa.

Selkeästi alkaa olemaan koululaisia reppu- ja penaaliostoksilla. Odotan itsekin sitä, että pääsen valitsemaan oman lapsen kanssa noita tavaroita. Viime vuonna (tai 5 vuotta sitten, en muista) vein kummipojan ostelemaan tarvikkeita koulun aloitukseen. Voisin viedä kaikki maailman ekaluokkalaiset yksi kerrallaan ostoksille. Voi kyllä olla, että toisen kohdalla loppuisi jo rahat.

Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Jotkut kolme lasta on kahden rouvan kanssa ostoksilla. Teen karkeasti johtopäätöksen, että lapset on sisaruksia keskenään, jotka on nyt hoidossa mummolla. Mutta mummolla on omatkin aikataulunsa ja tänään kalenteri näytti tapaamista Liisan kanssa. Joten lapsille pokemonkortit kouraan ja kahvilaan istumaan, Liisa ja Terttu numeroita merkkailemaan bingoiltaan. Älkää käsittäkö väärin, että bingo olisi vain vanhempien ihmisten ilo. Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Tässä pöydässä mihin istuin, on syöttötuolin lisäksi sunnuntain aamuposti. Ihan hyvä tietää näin keskiviikkona, mitä edellisellä viikolla on tapahtunut. Jos on vaikka nukkunut viikon putkeen, tai aikamatkannut viime viikon yli.

Tiedättekö mitä haluan juuri nyt? Haluan lisää daimkakkua. ”Aina ei saa mitä haluaa”, tiedän. Mutta saisin, jos jaksaisin käydä ostamassa. En jaksa.

Ihmiset on kyllä hassun näköisiä, kun ne ilmeilee vauvalle. Vielä hauskemman siitä tekee se, että et ensin edes näe, että siellä on vauvakin.

Treeni kasvolihaksille

Onkohan pienten lasten vanhemmilla paremmat kasvolihakset, kun lapsettomilla/vanhempien lasten vanhemmilla? Voisin perustaa oman kasvolihasyrityksen. Vähänkuin fysioterapeutti, mutta treenataan vain kasvojen lihaksia.

Yrityksen perustamiseenkaan ei tarvitse muuta, kun vuokratilan ja vauvan. Vauva syöttötuoliin, asiakas penkkiin ja pyydetään tuijottamaan vauvaa. Kyllä jossain välissä alkaa asiakkaan naama vääntymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva itkee, eikä sitä meinaa muulla tavalla saada hiljaiseksi. Yhden käynnin kesto riippuu täysin asiakkaasta itsestään. Ja vauvat tuskin loppuu ihan heti tästä maailmasta. Aika toimiva bisnesidea, vaikka itse sanonkin.

Mitä tykkäsit tämän kertaisesta postauksesta? Kerro kommenteissa, tai tule kertomaan Instagramiin tai Facebookiin!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Viskijäälatte

Location: Hyvinkää

Siis tämä vaniljan makuinen jäälatte on taivaallista (ei, tämä ei ollut viskijäälattea). Ulkona on 30 astetta lämmintä ja siinä hetkessä kun saa vaniljajäälaten, kaikki on hyvin. En tiedä onko maku hyvä vai ei, mutta kylmä juotava näillä helteillä. Se on hyvä.  Tosi hyvä.

Olin jo kirjoittamassa ihan muuta, mutta kerran vielä. Tämä vaniljajäälatte on taivaallista.

Yllättävän vähän ihmisiä on liikenteessä. Nyt on kuitenkin heinäkuu, kello on kaksi ja kesäkelit on parhaimmillaan. Luulisi ihmisten olevan lomilla ja nauttimassa kylmistä huurteisista. Tai vaniljalatesta. Toisaalta, nyt on varmaan vähän liian kuuma monelle. Terasseilla pitäisi olla uima-allas, niin olisi väkeäkin varmasti enemmän. Tai jos ei uima-allasta, niin olisi edes meri tai järvi. Ei ole liikaa pyydetty. Ehkä täällä luotetaan siihen, että jos on kuuma, voi pulahtaa suihkulähteeseen.

Vielä on kesää jäljellä

Joku mies istuu yksin terassilla kuulokkeet korvilla. Olen ihan varma, mikä biisi sieltä tulee. Vai voitko väittää, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Mamban Vielä on kesää jäljellä? Ei ole muita kesäbiisejä. Ja näillä helteillä ei muita lauluja voi kuunnellakaan. Mieti vaikka Lordin Hard Rock Hallelujaa. Ei. Kuuma tulee pelkästä ajatuksestakin.

Nyt sille miehelle tuli kaveri! Olisi ollut suloista, että ne olisi jakanut kuulokkeet. Molemmille yksi. Olisi voinut sitten yhdessä kuunnella sitä Mambaa. Kahviloissa voisi aina tiskillä jakaa asiakkaille kuulokkeet. Kaikki voisi kuunnella samaa laulua. Tai sitten vaan laittaa radion soimaan. Ah, nykyaikaa.

Tupakantumpit kertoo eletystä elämästä. Ei omasta, mutta jonkun toisen. Mielummin olisin niitä silti katsonut tuhkakupissa. Vaikka en mä sinne tuhkakuppiin olisi kurkannut. Hyvä siis, että oli maassa, niin näin ne.

Taidan metsästää jostain vaniljasiirappia, että saan saman makuista lattea kotona. Pitäisiköhän sitä varten olla joku erikoisempi lasi. En tiedä. Ehkä lainaa mieheltä viskilasia. Jossa on pohjat jäljellä.

Viskijäälatte

Viskijäälatte. Kuulostaa tutulta, onko sellainen jo olemassa? Jäälatte, mikä samaan aikaan viilentää ja lämmittää. Sitähän voisi juoda talvellakin. Ja kofeiinin ja alkoholin sekoitus saa pään sekaisin. Ei ehkä optimaalisin tilanne, jos juo sen vaikka lounastauolla ja aikoo jatkaa vielä töitä. Mutta siis vähänkuin Virtanen, se drinkki siis. Viskijäälatte. Kuulostaa oikeasti hyvältä. Enkä mä edes tykkää viskistä. En voi sietää sitä. ”Talvilatte K-18”. Sitä löytyy ensi kesänä JA talvena kahviloista.

Aika hurjaa vauhtia ajaa kävelykadulla joku rekka. Tuo varmaan jotain kuormaa jonnekin. Itse en uskaltaisi varmaan edes ajaa autoa kävelykadulla. Vetäisin sitä perässäni. Pieni, kevyt treeni työpäivän aikana. Ihan ok. Kumpikohan on raskaampaa, vetää vai työntää rekkaa? Molemmissa saa käytettyä kehon painoa hyödyksi. Tämä voi olla vaikea testata, kun kummallakaan tyylillä rekka tuskin liikkuu senttiäkään. Itseensä pitää uskoa, mutta ehkä aloitetaan jostain kevyemmästä. Harjoittelen ensin vetämään ja työntämään itseäni liikkeelle.

Tulin vähän surulliseksi, kun tämä jäälatte loppui. Elämältä lähti pohja. Täysin verrattavissa keskenään.

Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Tässä lähellä juoksi äsken orava. Aloin miettimään, että olisikohan se kivaa, jos orava hyppäisi syliin ja kiipeilisi olkapäillä. Tajuaisinkohan laittaa videon kuvaamaan, vai fiilistelisikö vain sitä hetkeä. Hetken näitä mietittyäni, havahduin ajatuksistani. Havahduin lähinnä siihen, että olin ajatellut näitä asioita todella oudossa asennossa. En tiedä, miten päädyin niin epämääräiseen asentoon. Vähän kyyryssä ja sivuttain. Voiko oravaa muussa asennossa ajatellakaan?

Vauhdikkaat vanhemmat

On olemassa vauhdikkaita vanhempia ja sitten on hitaampia vanhempia. Hitaammat nauttii jäätelöstä, työntäen rattaita ja katselemalla ympärilleen. Vauhdikkaammat työntää rattaita moottoritienopeuksilla, ei syö todellakaan jäätelöä eikä katsele maisemia. Yrittää vain saada vauvaa hiljaiseksi. Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Okei, on näköjään edelleen olemassa niitä, ketkä pitää takkia päällä helteellä. Mustaa tuulitakkia. Käyköhän sama henkilö saunassa välikerrasto päällä? Ja en tiedä, miksi kirjoitin ”näköjään EDELLEEN olemassa”. Ihankuin olisin ollut vuosikymmeniä jossain perunakellarissa ja nyt tulin sieltä katsomaan, miten ihmiset pukeutuu helteellä.

Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

Voi ei! Joku tyttö meinasi unohtaa puhelimensa pyörän koriin! Hassu paikka puhelimelle. Eikö siinä korissa yleensä pidetä nukkea tai pehmoleluja? Tosin tämä tyttö vaikutti jo lähes täysi-ikäiseltä, että se voi vaikuttaa vähän korin sisältöön. No mutta, onneksi hän huomasi vahingon ajoissa, eikä käynyt pahemmin. Vahva veikkaus, että puhelinta ei olisi enää ollut hetken päästä korissa. Olisikohan nukkea tai nallea pöllitty?

En tiedä onko naapuripöydän naisella kova ääni, vai meinasinko äsken itse nukahtaa. Joka tapauksessa säikähdin pahasti, kun yhtäkkiä kuului kovaa ”JOO!”. Ehkä heräsin siihen, ehkä olin jo hereillä. En ole varma itsekään. Kauankohan olen istunut tässä? Aurinko ainakin paistaa vielä ja Mamban kuuntelijat on edelleen samassa paikassa. Kaikki on ennallaan. Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat

Helmikuulta 2022

”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”

-Bisnesideoita

”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””

-Mikä on paras kahvila?

”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””

-Karhu nähty kaupungissa

”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”

-Mitä pukea naamiaisiin?

”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”

-Missä mennä naimisiin?

”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”

-Nimi yritykselle?

”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”

-Töihin raksalle

”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”

-Kalastajapipo

”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”

-Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Laiva viinilasillisen jälkeen, osa 2

Location: Silja Serenade

Aloitetaan sillä, että muista käydä ensin lukemassa edellinen postaus, joka on tehty tästä samasta paikasta, samana iltana. Pääset paremmin tunnelmaan.

Aloitetaan.

Yllättävän kapea tuo käytävä on, missä ihmisiä kulkee edestakaisin. Siinä kun on kahvilat ja kaupat samalla käytävällä, niin nekin tekee osansa tähän ruuhkaan. Mutta isoin osa ruuhkasta tulee siitä, että jokainen ihminen kävelee ihan eri tahtiin, kuin toiset. Osa kävelee kännissä sivuttain, takaperin tai kontallaan, osa selvinpäin suoraan, osa pysähtelee testaamaan onko lattia laminaattia vai parkettia ja sitten on vielä lapset. Ne kävelee aikalailla noilla kaikilla tyyleillä. Kauhea kasa kolareita meinaa tulla kokoajan.

Olen aina ollut väärässä. Mun mielestä on aina ollut helppoa, kun pitää laukkua tai reppua mukana. Saa sinne laitettua kaikki tavarat, mitä ikinä mukaan tarvitseekaan. Mutta eräs mies näytti kyllä nyt niin loistavan tyylin, että taidan heittää reput ja laukut mäkeen ja seurata tämän miehen jalanjäljissä.

Hupparin molempiin taskuihin mahtuu kahdet kaljatölkit. Ehkä vähän taskuja venyttäen, mutta mahtuu, mahtuu. Takataskuihin mahtuu myös yhdet. Mitäpä muuta se ihminen sitten mukaansa enää tarvitseekaan. Nämäkin taisi olla vain matkaevästä, kun käveli pubista Starlight Palaceen. Kyllä sillä matkalla vähintään 6 kaljaa ehtii juomaan. Ainakin, jos kävelee sillä humalaisten tyylillä, mistä aiemmin puhuin.

Täytyy myös muistaa olla istumatta mihinkään, voi olla sen jälkeen kosteat takataskut. Toisaalta, kerran se vain kirpasee. Märät housut on uutta muotia, vai miten se menee.

Livemusiikkia

Siis ai että mä rakastan livemusiikkia. Promenadilla soittaa joku, mutta tästä ei valitettavasti ihan näe siihen. Tällä hetkellä, kun en voi lähteä hytistä, niin maksaisin kyllä extraa maisemasta. Ja maisemana siis nimenomaan se livemusiikki, ei meri. Miksiköhän edes lähdin laivalle, kun voisin mennä Ale Pubiin. Vähän se musiikki tähän hyttiin kuuluu, mutta sama se on silloin kun olisi radio päällä. Ääni kuuluu, mitään ei näy. Ja siis hytissä olen jumissa nukkuvan lapsen takia. Kyllä mä oven osaisin avata, luulisin.

No nyt on kyllä humala jollain. Hän varta vasten pysähtyi, jotta pystyisi juomaan tuopista. Mutta joka kerta, kun hän kallisti päätään taaksepäin juodakseen, meinasi koko mies kaatua samaan suuntaan. Lattia ja rinnukset sai varmasti hyvän humalan, miehen humalaraja taisi olla jo täynnä. Tai sitten laiva keinui enemmän siellä käytävällä, kuin täällä hytissä.

Mutta tarina ei kerro, saiko mies koskaan juotua siitä pisaraakaan. Hän luovutti hetken päästä tuopin kumoamisen ja jatkoi matkaansa.

Lenkkeilijä laivalla

Oi, jollain on neonvihreät lenkkivaatteet päällä! Shortsit ja paita + lenkkarit. En tiennyt, että laivallakin voi lenkkeillä. Onkohan muuten laivalla kuntosaleja? En ole mikään niiden aktiivinen käyttäjä, niin en ole ikinä ottanut selvää. Mutta voisin kyllä kuvitella, että ei välttämättä mikään turvallisin paikka kuntosalille. Keinuva laiva. Juoksumaton ja kuntopyörän ymmärrän, mutta painojen nostelu voi olla vähän riski. Tai jos teet kyykkyjä, niin paino jakautuukin aina vain toiselle jalalle, kun laiva on kallistunut toiseen suuntaan.

Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Toisaalta, se voisi olla laivayhtiölle myös hyvä juttu. Muiden kuntosalien tarvitsee keksiä kaikennäköistä oheiskrääsää, että niiden nimi pysyy ihmisten muistissa ja näkyy kaduilla. Mutta sitten kun näet ihmisen, joka on treenannut pelkästään vasenta pakaraa ja reittä, tiedät sen treenanneen laivalla.

Mutta jos palataan tähän laivalla olevaan lenkkeilijään. En tiedä mistä hän tuli ja minne meni, mutta jos joku paikka, niin laiva, on täydellinen porrastreeneille! Joutuu ehkä treenata siinä ohessa vähän painia, nyrkkeilyä ja muita kamppailulajeja, mutta lopulta sieltä autokannen alta pääsee kyllä aurinkokannelle! Ja toisaalta, sieltähän voi juosta toiseen päähän laivaa ja treenata kivunsietokykyä pyörimällä aurinkokannelta takaisin autokannen alle. Lumipalloefektiä jos miettii, niin voi olla, että siellä autokannen alla on sen pyörimisen jälkeen muutama muukin. Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Palataan taas tähän lenkkeilijään. Hän jäi kuuntelemaan hetkeksi livemusiikkia, vähän heilui musiikin tahtiin, antoi urheilushortsiensa taskusta tippiä ja lähti onnellisena nukkumaan. Tai kaljalle. Palautusjuoma on kaiken A ja O.

Nyt en ole varma, oliko laiva humalassa vai keinuiko joku mies, mutta näytti kumman tutulta sen toiminta. Ensin hän törmäsi käytävällä olevaan myyntipöytään, jonka takia otti pari askelta eri suuntaan ja törmäsi kaveriinsa. Ja tutulta se näytti siksi, että olen itse aivan samanlainen. Oli keinuvaa laivaa, miestä tai humalaa, törmäilen aina ja kaikkialle.

Ja hei, jos mulla olisi tällainen ikkunalauta kotona, musta tulisi ikkunalautaperuna.

Että sellainen laivareissu! Kertokaa kommenteissa, Instagramissa tai Facebookissa, jos laivareissut kiinnostaa, niin saan hyvän syyn varata taas laivamatkan! Myös muita paikkoja saa ehdottaa, mistä voisi olla hauska kirjoitella näitä postauksia.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Laiva viinilasillisen jälkeen

Location: Silja Serenade

NONIIN! Nyt pääsin vähän laivalta kirjoittelemaan, kun sitä TÄSSÄ postauksessa niin kovasti halusin! Ja siis vaikka kirjoittelinkin näitä nyt vain laivan hytistä käsin (ikkuna promenadille), niin kaikennäköistä hiihtäjää sitä ehtii nähdä. Mutta tuli aikamoinen jano päästä uudestaan laivalle, edes vaikka päiväristeilylle. Haluan ehdottomasti laivan kahvilaan istumaan ihan rauhassa! Ei ollut yhtään sama asia istua hytissä, kuin että olisin istunut kahvilassa jonkin käytävän varrella. Mä en juonut edes sitä kahvia tällä kertaa!

Nämä tekstit on kirjoitettu n. klo 21-22, eli täysin eri ajassakin kuin normaalisti. Saattaapi olla tekstitkin sitä luokkaa. Itse siis täysin selvinpäin, tai saattoi lasillinen viiniä olla alla. En muista. Muisti meni. (Oikoluin tätä tekstiä ja aiemmin kirjoittamani ”ikkuna promenadille” taipui mun silmissä ”ikuinen promille”)

Tähän aikaan laivalla on selkeästi liikenteessä kahdenlaisia ihmisiä. Haahuilijoita, jotka vain katselee kauppoihin ja hengailee. Kävelee eläkeläisittäin, kädet takana. Toiset on niitä jotka tietää tasan tarkkaan mihin on menossa ja kävelee sinne vauhdilla. Kyllä kai tohon väliin mahtuu kaikenlaisia muitakin. Ruoanhakijoita, oikeasti jotain ostavia, seuraa hakevia, lenkkeilijöitä, tai ihan muuten vain eksyneitä, jotka luulee olevansa Tampereella.

Lapset + alkoholi

Jännästi huomio kiinnittyy heti, kun näkee naisen joka työntää lastenrattaita, siideri toisessa kädessä. Siis sehän on ihan täysin ok eikä siinä ole mitään outoa, mutta Suomessa alkoholikulttuuri on mitä on. Esim. Espanjassa lapset + viinilasi olisi ihan täysin normaali näky.

Känni on tottakai asia erikseen, mutta eipä tämäkään nainen näyttänyt yhtään päihtyneeltä. Sitä paitsi enhän mä edes tiedä, oliko siellä lasissa siideriä, limpparia vai jotain muita eritteitä. Pääasia että juo, jos on jano. Mutta ei juo niin, että olisi humalassa pienen lapsen seurassa.

Siitä tämän kertainen diipimpi osuus, katsotaan mitä muuta mulla on tarjota.

Laivavaatteet

Pukeutujia täällä on kyllä ihan laidasta laitaan! Osalla on viimeisen päälle juhlavaatteet päällä, lähinnä sellaiset mitä itse laittaisin häihin päälle. En ole siis kovin kummoinen juhlapukeutuja selkeästikään, kun muut pitää samoja vaatteita laivalla. Isolla osalla on päällä sellaiset ”vähän parempaa seppälää” -vaatteet, eli just ne omasta mielestä parhaat farkut ja jokin uusi kiva paita, mikä on ostettu juuri tätä laivareissua varten. Mutta yllättävän vähän näkyy ihan vain verkkariteepaitayhdistelmää, vaikka nythän on herranjumala jo nukkumaanmenoaika. Kello kuitenkin on tälläkin hetkellä jo 21:25. Ei mikään ihme, ettei meinaa omakaan ajatus enää kulkea. Mä varmaan nukun tässä samalla.

Lapset taxfreessa

Tiedättekö sen, kun lapset pääsee taxfreehen. Ne ostaa sieltä AINA jotain ihanaa ja kivaa. Karkkiaarrearkku, karkkireppu, karkkipötkö, karkkikarkki, karkkia. Näin äsken lapsen, joka käveli edestakaisin pallo kädessä. PALLO. Halusiko joku lapsi ihan tosissaan taxfreesta PALLON? Mä toivon, että se on vähintäänkin täytetty karkilla. Tai koko pallo on karkkia. Tai palloa potkimalla saa karkkia. Antakaa nyt joku sille lapselle karkkia. Sen toisessa kädessä on salamipötkö. Se ei voi paljoa lohduttaa.

Siis varmasti on olemassa lapsia, jotka pyytää tomaattia hedelmäkarkkien tilalle. Tai palloa. Tai salamia. mutta. mutta. Menin sanattomaksi. En tunne sellaista lasta.

Tämä hytistäkäsin -kirjoittaminen on kyllä vähän vaikeaa, kun katson ihmisiä ylhäältä alaspäin. Oikeasti en tunnista kaikista, että onko ne edes lapsia vai aikuisia. Teinit tunnistan kyllä hetki, niillä on puhelin kädessä. Ja vanhemmat ihmiset tunnistan myös, koska jos niilläkin on puhelin kädessä, ne näppäilee sitä puhelinta toisen käden etusormella.

Jollain, ehkä 12 -vuotiaalla pojalla, oli kengännauhat auki. En tiedä miksi, mutta se näytti ihan normaalilta. Siis se, että ne nauhat oli auki. Näytti se lapsikin ihan normaalilta. Mutta siis niin, ihankuin sen ikäisellä lapsella kuuluisi olla nauhat aina auki.

Ulkopeli

Hei onpa ihanaa! Jotkut kolme lasta kyselee tuntemattomilta, että voiko ne ottaa selfieitä niiden kanssa. Joku vanhempi pariskunta oli ihan mukana siinä hommassa! Tai sitten ne oli jotain fanikuvia julkkisten kanssa, keitä en itse tunnistanut. Itse tunnistaisin ehkä Antti Tuiskun.

Tämä voisi olla kyllä aika hauska peli! Kuka/ketkä saa eniten yhteiskuvia tuntemattomien kanssa tietyn ajan sisään! Ja siis ihan niin, että se tuntematon myös hymyilee siinä kuvassa. Ei niin, että hyökätään jonkun naaman eteen juuri, kun se on juomassa kahvia. Siinä voisi olla A)kahvit rinnuksilla ja B) ihan vaan tulla huono kuva.

Voittaja on se, joka saa eniten kuvia tuntemattomien kanssa. Tai se, joka photoshoppaa parhaiten.

Hei olipa meillä hauskaa tällä laivareissulla, otetaan vielä toinen reissu putkeen ja jatketaan tätä samaa ensi postauksessa!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla