Location: Helsinki, Esplanadi
No nyt oli kyllä aikamoinen kävelymatka Esplanadille. Kaiken sen loskan, kylmyyden ja työmaiden keskellä, näin Brad Pittin! No siis, ainakin sen näköisen tyypin. Siis olin ja olen edelleen niin varma, että se oli itse Brad Pitt, että kävin läpi Instagramin, Facebookin ja koko Googlen, että missä se mies tällä hetkellä viipottaa. Mistään en löytänyt mitään vastausta, joten se oli varmasti Brad Pitt. Case closed. Okei, en tiedä miksi kukaan tulisi Suomeen helmikuussa, ellei ole menossa Lappiin.
Esplanadille (tuttavallisemmin Espa) oli helppo tulla, kun tiesin, että täältä löytyy kahviloita, missä on ikkunat vilkkaalle kadulle. Kävelin sisälle heti ensimmäiseen, missä näkyi olevan ikkunapaikkoja vapaana. Itseäni ennen oli vähän jonoa, joten en tiedä teinkö väärin, kun kävin varaamassa paikan ennen tilausta. Saa sanoa jos tein, koska se tuntui siinä hetkessäkin väärältä. Toisaalta, koko kahvila oli iso ja aika tyhjä, niin en nyt sentään keneltäkään vienyt tuolia ahterin alta.
No, ehkä tämä paikka oli syystäkin vapaana. Se oli aivan ulko-oven vieressä. Eli siis hymyilin lähes jokaiselle kahvilasta lähtevälle, koska näytti siltä, että ne olisi tulossa juttelemaan. Mutta vielä kamalampaa oli, että sillä paikalla oli niin kylmä, että istuin koko sen ajan toppatakki päällä. Erittäin rentouttava kahvilakokemus siis. Karma is a bitch.
Yhtään rentouttavammaksi ei tehnyt se, että työntekijöitä oli sillä hetkellä vain yksi ja sillä näytti olevan kova kiire. Itsehän aloin jo säälimään työntekijää sen verran, että erikoiskahvin sijaan tilasin vain valmiin juustosämpylän. En tilannut edes sitä normaalia kahvia. Kyllähän se kadutti heti kun pöytään pääsin, mutta en voinut itselleni mitään. Nyt jos koskaan olisin halunnut sen kuuman kahvin, kun olin niin jäässä. Onko muita kiireisten työntekijöiden säälijöitä?
Joku nainen odottaa selkeästi seuralaista kahvilan ulkopuolella. En tiedä kuinka kauan hän on odottanut, mutta vähän kyllästyneen oloisena katselee välillä kelloaan. Voisin viedä sinne odottelukahvin. Oon muuten joskus miettinyt, että voisin alkaa tarjoilemaan ulkona kahvia ihmisille, for free. Mutta kun ideana olisi ”nopea yllätys”, eli kahvikuppi käteen ja oisin jo kadonnut, niin sehän ei toimisi ollenkaan. Ensinäkin, kuka joisi kahvin, jonka joku random vain antaa käteen ja häviää. Toisekseen, itse en ainakaan joisi mustaa kahvia. Harvemmalla meistä on varmaan maitopurkkia takataskussa tai sokeria kengänpohjalla. Tämä idea vaatii selkeästi vielä tarkennuksia (taskumatti voi joiltain löytyä, mutta se ei nyt auta tähän).
Tai sitten teen tämän kahdestaan jonkun kanssa. Ensin annan kahvin ja katoan, jonka jälkeen kaveri katsoo kahvinsaajan ilmeestä, että kaivataanko siihen vielä maitoa tai sokeria. Vai kenties jopa kauramaitoa ja makeutusainetta. Joo, nyt tämä idea alkaa kuulostaa jo toteuttamiskelpoiselta.
Hih. Onpa söpö näky. Täysin, siis aivan täysin, mustiin pukeutunut mies. MUTTA. Sen täysin mustassa pipossa on kirkkaanpunainen tupsu. Tulee vähän mieleen Anssi Kela, joka on kertonut pukeutuvansa aina mustaan. Ehkä Anssinkin päällä voitaisiin jonain juhlapäivänä nähdä punatupsuinen musta pipo!
Miksi liikennemerkkejä on olemassa? Tai siis miksi liikennemerkkejä on olemassa Helsingissä? Kahvilan ulkopuolella on liikennemerkki, mikä kieltää kaikenlaisen pysäköinnin, edes hetkeksi. Onkohan virallinen nimi jokin ”pysäyttäminen kielletty” (se sinisellä pohjalla oleva punainen rasti). Siihen on erikseen laitettu, että sallittu kuormaaville ja kuormaa purkaville kuorma- ja pakettiautoille. Siihen on nyt pysäköity kolme autoa. Kaksi henkilöautoa ja yksi lava-auto. Eikä yksikään niistä edes pura tai kuormaa. Niin joo. Ellei tässä ole sama tilanne, kun jossain elokuvassa oli, että auton pohjaan on tehty reikä ja sieltä rei’ästä pääsee suoraan kaivoon, mistä taas pääsee ties mihin pankkiholveihin ja kalliisiin paikkoihin. Joo, niin sen täytyy olla. Ne on siinä siis purkamassa tai lastaamassa kuormaa, täysin laillista siis. Paitsi että ne ei ole paketti- tai kuorma-autoja.
Jes, vihdoin sen naisen kaveri tuli sovittuun tapaamiseen. Vähintään siis 20 minuuttia myöhässä. No, sattuuhan näitä. Vähän kyllä ihmetyttää, että kun ne joka tapauksessa tuli tänne samaan kahvilaan, niin miksi tämä odotteleva nainen ei tullut jo aiemmin, kun selkeästi oli aika kylmä. Ehkä siksi, että se odotti minun tuovan odottelukahveja.
Jalkakäytävät taitaa olla liian kapeat kahdelle ihmiselle. Kaksi henkilöä kävelivät kahden pysäköidyn auton välistä autotielle, kiersivät auton ja tulivat takaisin jalkakäytävälle. Ei ollut siis mitään tekemistä tämän auton kanssa. No, ehkä joillekin n. 5 metriä leveä (käykää mittaamassa Espan jalkakäytävän leveys, heitin tuon hatusta) jalkakäytävä voi tuntua vähän kapealta, varsinkin jos on suomalaista turvavälikansaa. Paitsi että vastaan ei edes tullut ketään. Tykkään kyllä, että jos kävely tuntuu tylsältä, niin keksitään omia variaatioita kävelytyyleihin ja reitteihin.
Kalastajapipo
Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.
Jaahas, joku on aloittanut jo kevään puutarhahoidon. Kantoi kahta isoa kastelukannua mukanaan, selkeästi viemässä niitä kotiin. Henkilökohtainen puutarhanhoitoni (siis ihan ne kaupasta ostettavat kasvit ja kukkaset) on luokkaa Osta, Hoida ja Tapa. Välillä teen tämän myös käänteistä psykologiaa käyttäen. Osta, Jätä hoitamatta, Tapa. Jostain syystä toi viimeinen sana kulkee silti aina mukana.
Kerran ostin huonekasvin ja ystävä kävi kylässä muutaman viikon päästä siitä. Hän ihmetteli ääneen, että oho, sehän on edelleen hengissä. Vastasin vain, että ”Joo, en ole vielä hoitanut sitä.” Mutta tarina kertoo, että sitä huonekasvia ei enää ole.
Wuhuu. Joku pikkuaura (virallinen nimi on varmasti keksitty myös) veti aivan täysiä Espaa pitkin. Niinhän ne jotkut tekee, mutta tämä sai pienen naurun mussa aikaiseksi. Kun otetaan huomioon, että tie on täynnä jäätynyttä lunta, eli siis todella röpelöistä, niin voitte vain kuvitella. Pikkuaura moshasi kuin viimeistä päivää. Melkein teki mieli juosta perään ja kysyä, jos pääsisi ilman lippua samoille festareille. Keskellä talvea ja keskellä Helsinkiä.
Kiva kun olit taas mukana, harmi kun ei saatu Brad Pittiltä nimmareita! Nähään taas ensi kerralla!
xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
