Tripla kahvittelijan silmin

Location: Helsinki, Tripla

Siis tänne olen halunnut jo pitkään kahville! Triplaan! Tripla on siis kauppakeskus Pasilassa. Ja Pasila on kaupunginosa Helsingissä. Ja Helsinki on pääkaupunki Suomessa. Suomesta en kyllä tiedä, että missä se sijaitsee. Varmaan lähellä joulupukkia.

Ollaan oltu mieheni kanssa täällä Triplassa hotellissa yötä ja silloin jo mietin, että tänne pitää tulla joskus kahville, kirjoittamaan blogia siis. Näin sitä saa ihminen aikaiseksi asioita, hotelliyöstä taitaa olla jo aika kauan. Keväällä joskus se oli. Eli heti perään marraskuussa tulin kirjoitusreissulle.

Mutta täällä ollaan! Olisin halunnut johonkin eri kahvilaan alun perin, mutta tämä ei taida olla hyvä hetki valita itse kahvilaa. Täytyy etsiä vain lähin vapaa penkki. Kello on 16:00 ja on perjantai. Täällä on itseni lisäksi aika monta muuta ihmistä, joulupukki mukaan lukien. Toki se, että ihmisiä on paljon liikenteessä, on hyvä juttu. Ei tarvitse kertoa teille seinämaaleista ja kattoparruista. Vaikka noista jälkimmäisistä saatan tässä vielä kertoakin. Mutta kahvilat on aika todella täynnä, se vähän haittaa.

Tulin kuitenkin nyt itse tällaiseen söpöön Delikahvilaan, valitettavasti en muista tämän tarkempaa nimeä. Mutta muistaakseni nimessä oli sana Deli. Ihan hauska pieni paikka, sain vielä kivan nurkkapöydän, mistä näkee hyvin kaikkialle! Tai näkeehän kaikkialle mistä tahansa, kun vain kääntää päätä. Olisi tuossa muutama parempikin paikka ollut blogin kirjoittamista ajatellen, mutta en viitsi istua tuntemattomien syliin. Paitsi sen joulupukin. Tässä kahvilassa on äkkiä laskettuna n. 20 istumapaikkaa, se ei ole kovin paljoa. Vaikka itselleni riittääkin vain se yksi paikka.

”Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.”

Mutta siis parasta tässä kahvilassa on ehdottomasti sisustus! Kattoparrut ja kaikki! Ottaisin ne kotiin mukaan, jos voisin. Mutta kun olen junalla liikenteessä…

Tämä on kyllä siinä mielessä vähän huono paikka, että ihmiset ei pysähdy ollenkaan näköetäisyydelle. Satoja ihmisiä vain vilisee silmissä joka suuntaan. Kauhealla kiireellä totta kai. Olen kuullut, että juuri ennen kuolemaa, saattaisi nähdä oman elämänsä pikakelauksella alusta loppuun. Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.

Ainiin! Näin tosiaan joulupukin! Tänne Triplaan oli tuotu myös junarata, minkä kyydissä lapset sai mennä pienen ympyrän. Tai siis se juna kiersi sitä rataa. Ja ne lapset oli sen junan kyydissä. Nämä on niitä hetkiä, kun toivoisi näyttävänsä vielä 5-vuotiaalta. Ja tietenkin silloin, kun menee ihan oikeaan junaan. Yksi lastenlippu, kiitos.

Hauskasti sitä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ihan eri lailla paikoilla ollessaan, kuin jos vain kävelee eteenpäin. Tai taakse. Kävelin äsken siis tämän kahvilan ohi kaksi kertaa, mutta nyt vasta paikoilla ollessani huomasin, että katosta roikkuu jätti-isot lahjapaketit. Aika hienot! Ottaisin yhden mukaan kattoparrujen kanssa, mutta kun taas se junalla matkustaminen…

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki tällä hetkellä Triplassa kävelevät ihmiset saisi yhtä aikaa tietää, että ei olekaan kiire mihinkään? Kaikkien junat odottaa, töihin saa mennä myöhässä. Mitään aikataulua ei ole kenelläkään. Näen heti tämän leffamaisena efektinä. Kaikki nostaisi kädet ylös, hymyilisi ja hurraisi! Ja tietenkin lähtisi kahville tuntemattomien kanssa ja osa alkaisi tanssimaan joululaulujen tahtiin. Ihmiset pyytäisi toisiaan treffeille ja jotkut seisoisi juuri mistelinoksan alla.

Vai kävisikö tässä niin, että kaikki menisi ihan sekaisin, että ei tietäisi mitä pitää tehdä, jos yhtäkkiä ei olekaan kiire? Tuijottaisi hetken toisia, katsoisi mitä muut tekee ja viiden sekunnin jälkeen kaikki jatkaisi sitä kiirehtimistä joka suuntaan. Kiire on jotain, mikä suomalaisille on sisäänrakennettu.

”Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia”

Mua kyllä nyt vähän kaduttaa, että tulin tähän kahvilaan. Vastapäätä olisi ollut Arnolds. En ole vuosiin syönyt Arnoldsin donitseja, oikeasti edellisen kerran varmaan 2009? Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia, kuin Arnoldsin.

Täytyy tulla kyllä joku päivä myös lapsen kanssa tänne Triplaan. Ehkä HopLopiin, ehkä donitsille. Todennäköisesti molempiin. Ja mitä täällä on ehtinyt pyöriä, niin varmasti löytyy muutakin tekemistä. Voisi mennä jopa hotelliin yöksi! Voi sitten ennen hotellin aamupalaa käydä Arnoldsissa.

Sain kahvini ihan kivan näköiseen kuppiin. Ihan ok. Tai tämä olisi kyllä hieno, jos muillakin olisi samanlaiset kahvikupit. Mutta muilla näyttää olevan Arabian Paratiisi-sarjan kuppi! Mitähän olisi pitänyt tilata, että olisin saanut samanlaisen kupin. Täytyy käydä kurkkimassa muiden kuppien sisältöjä.

Ja pikainen juomapeli tähän loppuun: Lue edellinen kappale uudestaan ja juo aina, kun luet sanan ”kuppi”, missä muodossa tahansa.

Mutta jos joku asia on varma, niin se, että tänne tulen uudestaan! Vähintään kahviloita kiertämään ja kirjoittamaan lisää. Ja käyn myös Arnoldsissa. Ja vaikka en saisi lasta mukaan, menen silti HopLopiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Chai latte ei sisällä kahvia!

Location: Hyvinkää, Espresso house

Tekisi mieli aloittaa ”Pitkästä aikaa taas kahvilla”, mutta aloitan about jokaisen postauksen niin.

Päätin tulla tänään töiden jälkeen kahville, tarkemmin sanottuna tonttulatelle. Tonttulatte sisältää kuulemma kanelia (ehkä kanelisiirappia?). Kyllähän tämä joululle maistuu, mutta ei mene kyllä itsellä jatkoon. Tai on tämä kyllä hyvää, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkä se on se tontun maku.

Chai latte ei sisällä kahvia!

Nyt tulee sellainen uutinen, että toivottavasti olet istumassa ja pidät käsinojista kiinni! Nimittäin tiesitkö, että CHAI LATTE EI SISÄLLÄ KAHVIA? Chai _latte_ ei sisällä kahvia! Lattehan sisältää kahvia. Tai no, englanninkielisissä maissa ja ainakin Suomessa. Italiaksi lattehan tarkoittaa vain maitoa. Ja siellä jos haluaa juoda laten (kahvi+maito), täytyy pyytää caffellatte. Tai jotain sinne päin.

Mutta takaisin chai latteen. Luin tosiaan tutun Instagramista yksi päivä, että ”Tiesitkö, että Chailatte ei sisällä kahvia?”. Siis en ole ikinä, siis IKINÄ, avannut googlea niin nopeasti.

Google kertoi:

”Chai latte on maitopohjainen, pehmeän mausteinen teejuoma, jonka juuret ovat Intiassa. Sana chai on hindin kieltä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti teetä, mutta käytännössä se viittaa intialaisten suosimaan tapaan nauttia tee haudutettuna maidon ja sokerin kera.” kahvikaveri.fi

Sitten jos haluaakin chai laten, mutta kahvilla, pitää tilata Dirty chai latte. Muistan joskus kysyneeni kahvilan tiskillä Dirty chain ja normaalin chain eroa, vastaus oli ”Dirty chai on vahvempaa”. No joo, tavallaan. Mutta toki olisi voinut sanoa myös ”Dirty chai sisältää kahvia.

Dirty chaista kahvikaveri.fi kertoo näin:

”Tarinan mukaan tämä versio syntyi eräässä englantilaisessa kahvilassa vahingossa, kun chai lattea valmistanut tarjoilija lisäsi juoman sekaan epähuomiossa shotillisen espressoa. Juoman tilannut asiakas halusi siitä huolimatta maistaa sitä ja tykästyi sen makuun niin kovasti, että tilasi sitä sen jälkeen kahviloissa eri puolilla maailmaa, minne ikinä matkustikin.”

Nyt haluaisinkin tietää, että seuraavan kerran kun tilaan chai laten, maistuuko se enää samalle. Siis kun tiedän, että se on teetä, eikä kahvia. Vaikka toisaalta, nyt kun tiedän, että siinä ei ole kahvia, en enää varmaan aio tilata sitä. Tilaan Dirty chai laten.

Kyllä ihmisen aivot on jännät. Ihan sama, kuin tarjoilisi maitoa asiakkaalle, minkä myyntinimi olisi valkoinen kananmuna. Se maitohan maistuu silloin ihan kananmunalle, jos et tiedä juovasi maitoa. Tai jos tarjoillaan appelsiinimehua myyntinimellä ”Sulanut keltainen lumi”. Sehän maistuisi ihan keltaiselle lumelle. Varmaan olisi ihan myyntihitti. Voiko joku kokeilla jompaa kumpaa noista, toimiiko se oikeasti noin? Mieluiten kuitenkin ensimmäistä esimerkkiä. Vaikka mikä minä olen tuomitsemaan, jos joku haluaa keltaista lunta maistella.

Huono kielipää

Vieressäni istuu ranskalaisia. Tai ainakin he puhuvat Ranskaa. Opiskelin itse Ranskaa varmaan toisesta luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Osaan numerot 1-10 ja pantalon tarkoittaa housut. Paljon on jäänyt käteen niiltä tunneilta. Juotiin me Cafe au laittia yläasteella niillä tunneilla.

En tiedä, oliko kielipääni huono, vai eikö vain kiinnostanut. En tykkää sanoa, että kenelläkään olisi ”huono kielipää”, suurin osa oppii kyllä, jos haluaa. Itsellä ei ollut halua, vaikka nyt se harmittaakin. En ehkä himoitse oppivani enää ranskaa, mutta espanjaa tai italiaa olisi kiva osata. Tai ainakin ymmärtää. Tai edes kunnolla englantia.

No, suomen kieli onneksi luonnistuu, paitsi joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaisin osaan jopa norjaa, koskaan en ole sitä edes opiskellut. Ja nyt tuntuu, että multa alkaa loppua jutut kesken, kun huumori on tätä luokkaa.

Jätä itsestäsi joku merkki, jos edes vähän hymähdit äskeiselle. Naurukommentti vaikka, tai tule kertomaan Instagramissa. Tiedän sitten, että voin pitää juttujen tason yhtä huonona ja pystyn nousta Stand Up -lavalle Vegasissa.

”Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!”

Rohkeita on ihmiset, jotka pukeutuu valkoisiin housuihin tällaisella kelillä. Vettä, räntää, lunta. Rohkeita siksi, koska ”valkoinen menee helpommin likaiseksi”. NO EI MENE. Se lika vain näkyy siinä paremmin. Niin.

Kaksi yhden hinnalla

Mulla olisi ollut joku tarjous puhelimessa tähän kahvilaan; kaksi pullaa yhden hinnalla. Ei palvele tällainen tarjous yksinkahvittelijoita. Paitsi että palvelee.

Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Pahin mahdollinen tilanne: Olet kaverin kanssa kahvilla ja syötte molemmat pullaa. Sun pulla loppuu ensin. Katselet kuola valuen, kun kaveri herkuttelee pullaansa. Hän kertoo olevansa raskaana, matkustavansa maailman ympäri, ostavansa unelmiensa talon ja ainoa mitä sun päässä liikkuu, on ”Olikohan kaverin pulla omaa pullaa isompi”. Niimpä.

Käyttäkää hyvät ihmiset ne kaksi yhden hinnalla tarjoukset YKSIN!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat 2

Maaliskuulta 2022
kahvila

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

-Bisnesideoita part. 2

Ruokakauppojen vedettävät ostoskorit on kyllä niin huijausta. Tai huijausta on ainakin se osa, jos niitä mainostetaan, että ne helpottaa kauppareissuja. Okei, helpottaahan ne ostosten keräämistä. Ei tarvitse sitä muutamaa sataa metriä kävellä kaupassa painavan ostoskorin kanssa, kun voi vaan vetää perässä ja lapata painavia tavaroita kyytiin. Mutta entäs sitten ne neljä kilometriä, mikä pitäisi kantaa ne ostoskassit kotiin? Sinne vedettävään koriin siis tosiaankin mahtuu paljon tavaraa, vaikka ei uskoisikaan, koska se on vaan kori. Joo, kyllähän kärrytkin helpottaa ja niiden kanssa voi käydä sama juttu. Mutta ei kukaan kävellen kaupassa oleva ota itselleen kärryjä, koska tietää/luulee tietävänsä ostavan vain vähän. No, oli niin tai näin, käytän jatkossakin vedettäviä koreja. Ne on kyllä käteviä.

-Onko vedettävät ostoskorit huijausta?

espresso house

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

-Kenen vastuulla, jos kolaroi?

ratikka

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

-Helsinkioppaaksi?

Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.

-Paras ja ilmainen hajuvesi

Täällä tulee kyllä vähän surulliseksi, kun katsoo ihmisiä. Tuossa edessäkin lähtisi ihan kohta juna Rovaniemelle. Surullista ei ole siis se, että se menee Rovaniemelle, vaan se, että itsekin haluan reissuun. Pitkänmatkanjunalla. Enhän mä siis tiedä, että onko nuo ihmiset menossa sinne Rovaniemelle lomalle, työmatkalle, kotiin, vai minne. Mutta sen tiedän, että mäkin haluan. En tiedä huokuuko tästä tekstistä se, että ei ole pariin vuoteen tullut käytyä juuri missään? Oon ollut elämäni aikana yhden kerran pitkänmatkanjunassa. Ja se oli ihan törkeen siistiä. Älkää kysykö miksi, se vaan oli. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa ja joku nainen istui mulle varatulla paikalla.

-Konjakkikahvila

tampere

Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.

-Miten saada lisää itsevarmuutta?

Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.

-Pysäköinti Tamper..Mansessa

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

-Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Pränkki-idea

Location: Hyvinkää, Coffee House

Coffee house

Onks ok tulla kahtena päivänä putkeen samaan kahvilaan? Tai ylipäätään kahvilaan?

Tasapainotin vähän ja otin tänään kaakaon kermavaahdolla, kahvin sijaan.

Tykkään, kun täällä tuodaan useasti pöytään se, mitä on tilannut. Tai siis harvemmissa paikoissa mitään vääriä tuotteita tuodaan, mutta niissä ei yleensä tuoda ollenkaan. Tilasin tiskiltä kaakaon, maksoin ja kuulin lauseen ”Voin tuoda sen sulle pöytään!”. Eli pääsee itse jo riisumaan ja etsimään paikkaa. Toisessa järjestyksessä tosin. Ja riisun yleensä vain ulkovaatteet. Yleensä.

Olen kirjoittanut postausta tästä kahvilasta kerran aiemminkin. Tästä pääset lukemaan tekstin ”Onko vedettävät ostoskorit huijausta?”. Se taisi olla maaliskuussa kirjoitettu.

Täällä on tosi isot ikkunat, mistä näkee suoraan ruokakauppaan/kassoille. Ei siis mitään perus sunnuntaikävelijöitä kävele ohi, vaan ihan aitoja arki-ihmisiä. Tosin osan ostokset näyttää kyllä aika sunnuntaiostoksilta. Joko pakastepizzaa ja limpparia, tai sitten koko seuraavan viikon ostokset.

Jos itseään pitäisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi, vastaisin ”aito arki-ihminen”.

”Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista.”

Tuli vielä mieleen, että mikähän on pakastepizzojen menekki sunnuntaisin, muihin päiviin jos vertaa? +700%?

kaakao kermavaahdolla

Olin ihan innoissani tästä kaakaosta. Söin kermavaahdot ja join vähän kaakaota, mutta nyt tekisi mieli lisää kermavaahtoa. Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista. Mutta ei sitä kehtaisi mennä pyytämään. Vinkki siis kaikille, ketkä on menossa kahvilaan kaakaolle. Ota oma kermavaahtopurkki mukaan. Voit tarjota sitä myös vieruskavereille.

Pränkki-idea

Nykyään, kun tehdään kaikenlaisia pränkkejä, niin tässä tuleekin yksi hyvä. Kävele kahvilaan spraykermavaahdon kanssa, käy pursottamassa sitä kaikkien kahveihin ja kaakaoihin (miksei sämpylänkin väliin) ja lampsi tiehesi. Ja jää tietenkin kulman taakse katsomaan reaktiota. Toteuttamisen arvoinen idea. Ehkä täytyy olla kuitenkin sen verran rahaa, että voi tarjota sitten uudet tilalle. Jollain on kuitenkin laktoosi-intoleranssi, joku on maitoallergikko ja sitten on vielä niitä spraypurkille allergisia. Täytyy ottaa kaikki huomioon, kun pränkkää. Ehkä joku maidoton, vegaaninen, pelkkää ilmaa sisältävä kermavaahto olisi hyvä. Vaikka kai silloinkin joku ilmoittaisi, että ei pysty juomaan ilmaantunutta kahvia.

Kuinka kauan elämästä vietetään kassajonossa?

Kuinkahan kauan elämästään ihminen viettää kaupan kassajonossa? Ei tarvitse olla edes pitkä jono, niin yleensä siinä silti jonotetaan vähintään 2 minuuttia. Jos oletetaan, että ihminen kävisi vain kerran viikossa kaupassa, jonottaisi joka kerta 2 minuuttia, olisi 18-vuotias ja eläisi 90-vuotiaaksi. Kaupan kassajonossa kertyneitä minuutteja olisi hurjat 7488. Tunneissa se on 124,8. Se on reippaat 5 vuorokautta. Tai ainakin omalla laskutaidolla, voi vähän heittää suuntaan jos toiseen. Muutamilla päivillä.

Eli nyt huomio te kaikki kaupan asioista päättävät! Kyllähän tuollainen minuuttimäärä jo käy kunnon päälle. Ostakaa siis kaikille kassajonossa jonottaville energiajuotavaa, lepotuoli, kahvinkeitin ja matka Malagaan. Haluaako joku vielä jotain muuta, voin lisätä listaan?

Coffee house

On kyllä kiva kuunnella hyvää asiakaspalvelijaa. Juuri se sama, joka toi kaakaonkin pöytään asti. Sama henkilö toi muuten eilenkin tilauksen pöytään, eli Chailaten (maistakaa jos ette ole maistanut, pala taivasta). Kohtelias ja iloisen kuuloinen. Kysyin vielä kaakaon laktoosittomuudesta, niin hän selkeästi oli pahoillaan, että ei ole täysin laktoositonta kaakaota. Vähälaktoosista kuitenkin, se riitti tällä kertaa! Ainakin vielä toistaiseksi tuntuu siltä.

”Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi.”

Täällä soi radio. Siis todella moni kävelee sen radiossa soivan musiikin tahtiin! Joka on siis eri, mikä kuuluu niille kävelijöille. En ole itseasiassa edes varma, kuuluuko niille ollenkaan musiikkia. Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi. 1458 erilaista rytmiä ja se on jaettu maailman ihmisten kesken. Siksi välillä kävelet joidenkin kanssa samaan tahtiin. Teille on jaettu sama rytmi.

Kaupunkikahvilla was here.

Tämä on kyllä todella hyvä kahvila istua, jos haluaa nähdä liikettä toisella puolella ikkunaa! Tähän aikaan päivästä (15:00) ei Hyvinkäällä kovin paljoa tapahdu. Mutta kaupassakävijöitä selkeästi riittää. Mitenhän ne kaikki ihmiset saisi kävelemään myös kahviloiden ulkopuolelle? Voisiko kaupat laajentua niin, että ripottelisi vaikka jauhot ja kananmunat vähän ympäri kaupungin keskustaa? Irtokarkit löytyy 700 metriä länteen, pakatut palsternakat 600 metriä itään. Koordinaattina, ”ne löytyy kahviloiden ikkunoiden edestä”. Ei muuta kuin asiakkaalle kartta käteen ja kompassi kaulaan!

Ainiin. Mun repussa on kokonainen parsakaali.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Eväsretki kahvilaan

Location: Hyvinkää, Kulma

Kulmis

Heheei Hyvinkää! Pitkästä aikaa taas kahvilla! Tai kahvilla oon käynyt enemmän ja vähemmän, mutta kirjoitusinnostus iski taas.

Tulin Kulmaan, tuttavallisemmin Kulmikseen. Kahvilaan, mistä saa vähän kaikkea ja jotain siltä väliltä. Kohtuuhinnoissakin vielä! Tämä on kyllä helppo ja turvallinen valinta, jos tulee kaverin/kavereiden kanssa. Jokaiselle löytyy jotain, on sitten jano, nälkä, tai viinin tarve. Toki juuri tänään oli erikoiskahvikone rikki, kun olisin halunnut jotain erikoisempaa. Mutta koneet on koneita, ei niiden toimivuudelle, tai toimimattomuudelle mitään mahda.

Nappasin siis tilalle suodatinkahvin kauramaidolla! Ruoka olisi kyllä maistunut, kuten aina. Mutta syöminen yksin ei ole niin kivaa, kun juominen. Ja tiedän meneväni tästä suoraan kotiin, missä on kuitenkin valmista ruokaa. Eli vaikka täällä kahvilassa edullista mielestäni onkin, niin ei näillä palkoilla. hehe.

Kulmis
Jos en ihan väärin muista, niin koronan takia taisi muuttua täytetyt leivät kelmullisiksi.

Porkkanakakku
Himoitsen aina joka paikassa porkkanakakkua, mutta tosi harvoin kuitenkaan tilaan sitä.

Kello on vähän yli yksi päivällä ja täällä käy aikamoinen kuhina. Ei ole liikaa kuitenkaan ihmisiä, vaan sopivasti. Joku syö karkkipussista karkkia ja juo kahvia. Nyt en mene takuuseen, saako niitä karkkeja ostettua täältä, vai onko omat eväät mukana. Epäilen, että täällä myytäisiin karkkipusseja. No, kahvi on täältä ainakin. Oletan. Se olisikin hyvä, mennä eväsretkelle kahvilaan. Omat eväät mukaan ja valloittamaan kahvilan penkkejä. Voisi keitellä vaikka nokipannukahvit siinä samalla, ehkä myös paistaa lettuja. Ei kenelläkään varmaan mitään sanomista siihen olisi. Voisi ottaa ylimääräiset makkarapaketit mukaan, jos joku muukin on nälkäinen.

Kahvila
Tummapaahtoa. ah.

Joku toinen on tullut kahvilaan kuuntelemaan. Hänellä on kuulokkeet päässä, aivan ihana tapa viettää aikaa. Kuunnella samalla musiikkia/äänikirjaa/podcastia, juoda kahvia ja katsella ympärilleen.

Toki mietin heti, että jos ei halua pitää kuulokkeita, niin voisi lukea myös Kaupunkikahvilla -blogia! Ihan yhtä hyvä tapa viettää aikaa. Ellei jopa parempi. Kahvila, kuuma kahvi ja Kaupunkikahvilla -blogi. Suosittelen testaamaan! Varsinkin, jos et ole tottunut käymään kahviloissa yksin. Madaltaa kynnystä mennä yksinään, kun on joku asia mietitty jo etukäteen, mitä aikoo tehdä kahvinjuonnin yhteydessä. Eikä tarvitse kantaa painavia kirjoja tai läppäreitä mukana, puhelin nettiyhteydellä riittää! Tai jos haluaa tehdä vanhanaikaisesti, voi blogitekstit myös ensin tulostaa. Voi sitten tärkeän näköisenä lueskella tärkeitä papereita.

Kun katsoo ulos, niin on vähän turhan kirkasta. Joutuu siristää silmiä ihan liikaa. Voisin pitää kättä otsalla ja tähystellä, mutta se vaikuttaisi vähän turhan Ulla Taalasmaalta. Niinpä siis hieron, raavin ja painelen otsaani. Ihan kuin siinä olisi jotain, miksi sitä pitäisi hieroa, raapia ja painella. Ei se varmaan kyllä yhtään sen fiksummalta näytä, mutta enpähän ainakaan Ullaile. Ainakaan näkyvästi.

Hyvinkää
Tasapaino.

Ja siis vau! Täällä istuu ihmisiä vielä terassilla! Takit päällä tosin, mutta selkeästi vielä on tarpeeksi lämmin. Itsekin voisin istua, mutta kahdesta syystä en.

  1. Sormet jäätyisi, kun kirjoitan.
  2. Kahvi jäähtyisi liian nopeasti.

Mikähän kahvila keksisi käyttää termosmukeja kahvilan terassilla? Tai vaikka ihan sisälläkin. Käyttäisin varmasti. Inhoan yli kaiken vähän jäähtynyttä kahvia, mitä lähes aina loppukahvi on. Voisin käydä aina puolessa välissä lämmittämässä loppukahvia mikrossa. Koska mikrokahvi on parasta. No ei. Oikeasti siis moni vihaa mikrossa lämmitettyä kahvia, itse en edes huomaa eroa. Heh, varsinainen kahviasiantuntija! Mutta ehkä pikkulapsiarki opetti siedättymään (onko toi edes sana?) mikrokahviin, sillä silloin jos koskaan se tuli tutuksi. Ehkä samanlailla kun hormonit alkaa tuottamaan maitoa äidin rinnoista, hormonit muuttaa makuaistia mikrokahviystävällisemmäksi. Niin se varmasti on, kukaan ei ole siitä vaan koskaan puhunut.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Alasti Helsingin keskustassa

Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi

Fazer cafe

Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.

Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.

Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.

Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.

Fazer cafe

Fazer cafe

Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.

Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.

”Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”

Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.

Kluuvi

Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.

Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.

”Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”

Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!

Kluuvikatu

Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)

Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.

Fazer cafe
Täältä saa myös ihan todella herkullisen kuuloisia jäätelöitä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kyykkyviini

Location: Helsinki, Cafe Java

Mannerheimintie

Tänään ollaan kaupunkikahvin sijaan kaupunkiviinillä. 16cl rehellistä talon valkkaria. Talon viinit on omaan makuun yleensä ihan täyttä kuraa, täällä se on ihan oikeasti juotavaa. Toki osa kyykkyviineistäkin on omasta mielestä juotavia, että tiedä nyt sitten.

Olin muuten varmaan lähemmäs 30-vuotias, kun sain tietää, mitä tarkoittaa kyykkyviini. Tai tiesin aina, että se ei ole sitä kalleinta ja hienointa viiniä. Mutta sain siis tietää, mistä se sana KYYKKYviini tulee. Ja jos joku muu ei sitä nyt tiedä, niin muutun hetkeksi Wikipediaksi. Se tarkoittaa sitä, että kun Alkossa on laitettu kalleimmat viinit ylähyllylle ja halvimmat alahyllylle. Niin täytyy mennä kyykkyyn, jotta saisi niitä halvimpia viinejä. Kyykkyviinejä siis. Hah.

Mutta siis niin. Tämä talon viini on yllättävän hyvää! Ei yllättävän hyvää viiniksi, mutta yllättävän hyvää Talon viiniksi.

Mannerheimintie

Jotenkin sitä on tottunut näkemään isoissa kaupungeissa pelkästään pieniä koiria, harvemmin tulee vastaan  mitään labradorinnoutajaa isompaa. Äsken näkyi kuitenkin suden näköinen koira, en tiedä olisiko ollut jopa koirasusi. Niitä ei kovin monella ole, onneksi. Ei niissä siis vikaa ole, lähinnä vain sen koulutuksen takia. Ei taida ihan riittää ”istu, maahan, anna tassu”. Toivotaan, että koirasusia on vain niillä, jotka niitä oikeasti osaa käsitellä.

”Mä en olisi varmaan ikinä niin rohkea ja kärsivällinen, että uskaltaisin lähteä lapsen kanssa sinne pyöräilemään”

Mutta siis hassua nähdä niinkin iso koira keskellä Mannerheimintietä liikennevaloissa! Vähän kuin näkisi chihuahuan metsästämässä karhua, tai labradorinnoutajan kieltäytymästä ruoasta. Mietin muuten, että metsästääkö koirat, jos ne on metsästyskoiria? Vai onko ne vain metsästäjän kanssa metsällä ja jahtaa peuroja/karhuja/mitälie? Että jos ihminen metsästää koiran kanssa, niin metsästääkö ne yhdessä, vai metsästääkö ihminen ja koira vain jahtaa?

Huh. Jotkut vanhemmat aiheuttaa kyllä ihan itse itselleen harmaita hiuksia. On pyöräilevän lapsen kanssa Helsingin keskustassa! Tässä ihan sivustakatsojanakin vanhenee stressin takia, kun katsoo niiden menoa. Mä en olisi varmaan ikinä niin rohkea ja kärsivällinen, että uskaltaisin lähteä lapsen kanssa sinne pyöräilemään. Ellei pyörä ole sellainen, mistä voi vielä itse pitää kiinni.

Cafe Java

Jollain lähellä olevalla on jotain todella hyväntuoksuista hajuvettä. Välillä tulee aina tuulahdus sitä, enkä tiedä yhtään, kenen se on. Tuntuu, että tuulee vähän joka suunnasta.

Koomisen näköistä, kun joku kantaa jäätävän kokoista huonekasvia keskellä kaikkea. Näköjään kaikki on hassua tai outoa, jos se tapahtuu Helsingin keskustassa. Mutta siis kun on itse tottunut ostaa kaikki isot kasvit, ostokset ja huonekalut autolla (tai kortilla mä maksan), niin ei sitä osaa edes ajatella, että ei kaikilla ihan oikeasti ole autoa. Eikä olisi välttämättä järkeä ollakaan, jos asuu ihan ytimessä. Mutta täytyyhän niilläkin olla mattoja, huonekaluja ja kasveja.

”Hän meinasi alkaa ampumaan sieltä mafia-autosta”

Kuinkahan monta ylimääräistä kilometriä humalaisille tulee päivän aikana, jos kävelee kuitenkin saman reitin, kun selvinpäin oleva? Normaalisti kun kävellään suoraan, humalassa oleva saattaa käydä välillä Islannissa ja sieltä taas Kanarialle, että pääsee lopulta Helsingin Rautatieasemalle, siitä 300metrin päästä, mistä lähtikin.

Äsken Mannerheimintietä ajoi joku musta auto tummennetuilla laseilla. Yhtäkkiä takalasi aukesi ja siellä istui tummat hiukset ja mustat aurinkolasit päässä oleva mies. Hän ei tehnyt mitään kummempaa, kunhan katseli ympärilleen. Mutta koska mielikuvitus on vahvasti läsnä omassa päässä, hän meinasi alkaa ampumaan sieltä mafia-autosta ja meinasi kidnapata jonkun. Onneksi ikkuna meni takaisin kiinni ja itse pystyn jatkamaan viinin lipittämistä ihan rauhassa. Olen joskus sanonut, että Postimies Pate voisi olla omalla kohdalla se kaikista jännittävin ohjelma, ei mitään sen enempää vanhemmille suunnattua.

Cafe Java

Minkähänlaista on lenkkeillä Helsingin keskustassa? Juokset 100 metriä, pysähdyt liikennevaloihin. Juokset 50 metriä, pysähdyt liikennevaloihin, jne. Intervallitreenit ne on, eikä mitään lenkkeilyä. Vaikka toisaalta, siinä pääsee kuitenkin paikasta A paikkaan B jokatapauksessa. Toisinkuin juoksumatolla. Tai kai silläkin pääsee, jos laittaa renkaat alle ja lähtee kuskiksi.

Jotkut kaksi, ilmeisesti toisilleen tuntematonta henkilöä, yritti juosta samaan ratikkaan. Tai toinen kyllä ihan juoksikin ja ehti. Toinen ihan vain yritti juosta siksi, että sillä oli mäkkärin limu kädessä, eikä hän halunnut läikyttää sitä. Se oli jotain pikakävelyn ja juoksun yhdistelmää, mutta ei selkeästi toimivaa. Ei ehdi ratikkaan. No, ainakin oli juotavaa, kun joutuu odottaa seuraavaa ratikkaa.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lomastressi

Location: Helsinki, Espresso House

Tulin tänään Helsinkiin hotelliin yöksi, ihan yksin. Ja käytän ajan hyödyksi tottakai, eli tulin kahvilaan! Vein tavarat äsken hotellihuoneeseen ja nyt nautin Espresso Housen suodatinkahvia kauramaidolla. Ja katselen ohikulkevia ihmisiä, autoja ja ratikoita. Ehkä myös lentokoneita, yksisarvisia ja pieniä vihreitä miehiä. Riippuen siitä, mitä tämä kahvi sisältää.

Olen kirjoittanut ihan laittoman paljon postauksia juurikin tästä kahvilasta, varmaan samalta tuoliltakin. Mutta minkä sille voi, tämä kun on niin täydellisellä paikalla. Ihmisiä kulkee ohi ihan jatkuvasti ja kokoajan tapahtuu jotain. Ainoa miinus tässä on se, että ikkunan edessä olevat tuolit on selkänojattomia. Haluaisin löhötä samalla, kun kirjoittelen. Nyt jokaisen lauseen välissä, mitä ajattelen, on ”suorista selkä”.

Siis täällä on näin maanantaina iltapäivällä enemmän ihmisiä, kuin pienemmällä paikkakunnalla viikonloppuisin. Ihanaa kyllä näiden vuosien jälkeen nähdä, kun ihmiset oikeasti tapaa toisiaan ja keskustelee. Itsehän tuijotan puhelinta, enkä edes katso muita päin. Paitsi sinne ulos.

Tykkään kyllä olla sosiaalinen ja kävisin mielelläni enemmänkin kahvilla kavereiden kanssa, mutta onhan tämä blogin kirjoittaminen nyt kivaa. Ehkä muutenkin näin vanhemmiten on alkanut enemmän kaipaamaan sitä omaa aikaa, ihan yksin. Tai en tiedä vaikuttaako ikä siihen, vai se, että vajaa 4-vuotias tarvitsee vanhempiansa 24/7.

Tämä hotellissa yöpyminen aiheuttaa kyllä suurta stressiä! Jos on siis vain yhden yön. Tekisi mieli mennä, olla, pyöriä, jahdata karhuja ja irrottaa mukulakiviä. Mutta stressaan, kun tiedän, että en ehdi tekemään näitä kaikkia. Ja sitten pitäisi päättää, että mitä näistä oikeasti haluan ehtiä tekemään. Ja sitten jos haluaisin ehtiä vaikka käymään Katajanokalla ja Kalliossa, niin entä jos just sillä hetkellä tekeekin mieli maata hotellihuoneen sängyllä? Kumpi niistä on oikeasti se, mitä haluan tehdä?

Siksi AINA pitäisi mennä hotelliin vähintään kahdeksi yöksi. Ensimmäisen päivän voi kuluttaa kahvin juomiseen ja lepäämiseen (koska lepääminenhän on helppoa monen kahvikupin jälkeen), seuraavana päivänä voi lähteä haahuilemaan ympäri Helsinkiä. Kahvia tosin tarvitaan silloinkin.

Siis pääsisinhän minä nyt Helsinkiin koska vaan junalla, usein käynkin, että ei tämä mikään Once In A Lifetime -kokemus ole. Mutta hotellissa yksin, se on aikamoinen harvinaisuus.

Tulin siihen tulokseen, että täytynee ostaa korkeavyötäröisemmät farkut. Matalammat painaa ärsyttävästi, kun turvottaa. Eikä oikeastaan kiinnosta miettiä syytä turvotukselle, haluan vain mukavammat farkut silloin. Mutta kuten TÄSSÄ postauksessa kerroin, en voi ostaa uusia vaatteita itselleni. Tai voin, mutta ei siinä ole mitään järkeä.

Siis vitsit, miten ihmisiä on erinäköisiä! Ja kokoisia, pituisia, kaikkea. Jotenkin kun katsoo kokoajan ohikulkevia, erinäköisiä ihmisiä, niin tuntuu ihan hassulta. Hassulta siis siksi, että joku niistä on varmasti ahdistunut jostain sen hetkisestä finnistä, toista ahdistaa vaikkapa se turvotus, kolmannella on omasta mielestään ruma takki, neljäs miettii katkenneita kynsiään. Eihän ne ihmiset, niin kuin en minäkään, ole kuin pieni piste kartalla! Siis oikeasti PIENI. Ja jos koittaisi laittaa vielä sen finnin sinne kartalle, niin se olisi jo mahdotonta.

Saahan näistä asioista murehtia, en minä sitä tarkoita. Mutta miettikää, kuinka PIENIÄ murheita ihmisillä oikeasti voi olla. Kirjaimellisesti. Kun ei näy edes kartalla.

Meni vähän syvällisemmäksi, kuin mihin on totuttu. Ensi kerralla varmaan sitten taas puhutaan perunoista ja koulurepuista.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Location: Helsinki, Roasberg

Chailatte.

Jos pitäisi valita kahvi, mikä sopii kesään JA talveen, niin valitsisin chailaten. Ehkä tämä menisi kuitenkin enemmän talvikahvin puolelle, voisi lämmittää mukavasti, ilman alkoholia. Eikö alkoholia oteta aina glöginkin kanssa ”lämmikkeeksi”? Itse en voi sietää alkoholisoitua glögiä. Glögi glöginä, viina shotteina. Tai jotain.

Mutta siis chailatte. Tiesin tämän olevan hyvää, mutta en tiennyt, että tämä on näin kuumaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun kahvilassa polttaa kielensä. Yleensä kahvi ehtii jo vähän jäähtymään, kun nappailen kuvia, kaadan kahvin maahan ja yleisesti säädän jotain, ennen juomista. Nyt oli niin kuumaa kahvia, että ei ehtinyt edes vähän jäähtymään.

Olen muuten aina tykännyt tästä kahvilasta. Valitettavan usein olen joutunut (talvisin) vain kävelemään ohi, sillä kahvilan paras paikka, ikkunapaikka, on ollut varattu. Mutta ai että, kun siihen pääsee istumaan!

Naapuripöydässä on mielenkiintoisen oloiset keskustelut. Haluaisin lähteä juttuun mukaan ja heittää omat mielipiteet ilmoille. Toisaalta, kuulen vain sanoja sieltä täältä. Ehkä parempi, että en yhdy mukaan keskusteluun. Enkä kuuntele heitä enempää.

On muuten vaikeaa, kun haluaisi keskittyä omiin ajatuksiin, mutta jossain lähellä keskustellaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tekee mieli jäädä kuuntelemaan heitä, mutta ei haluaisi olla se salakuuntelija, kenelle ne asiat ei todellakaan ole tarkoitettu. Mutta kovin on vaikeaa olla omissa ajatuksissa, jos vieressä puhutaan suklaan herkullisuudesta ja ilmaisista ämpäreistä jossain lähellä.

Koitan keskittyä kuitenkin nyt omiin päänsisäisiin asioihin, ne jos jotkut vasta mielenkiintoisia onkin!

Vielä näkyy kasvomaskeja joillain käytössä. Itse olen kyllä tyytyväinen, että niitä ei enää tarvitse käyttää. Kyllähän niihin tottui, mutta eihän ne nyt kivoja ollut. Kyllähän baariin jonottamiseenkin tottuu, mutta eihän se nyt kivaa ole. Paitsi jos löytää juttuseuraa. Mutta ei se kasvomaskien kanssa kivaa olisi. Vaikka kai siihenkin tottuisi. Kasvomaskit + baarijono. Jos se on kivaa, niin sanoisin, että humala on vahvasti läsnä. Nyt en enää itsekään tajua kirjoittamaani, siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Ihmettelin, kun ohi ajoi täysin tyhjä ratikka. Tai oli se kuljettaja siellä jonkun toisen kanssa, mutta ei matkustajia kyydissä. No, opetusajossahan se oli. Niitä itseasiassa näin ihan älyttömästi tänään. Kesälomien jälkeinen maanantai. Kaikki, vanhat ja uudet, työntekijät täytyy opettaa ajamaan.

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Ihmisten tyylistä pystyy kyllä päättelemään paljon. Ei se päätelmä välttämättä osu yhtään oikeaan, mutta silti on kivaa päätellä. Jos jollain on farkkuhaalarit ja tukka kahdella nutturalla pään sivuilla, sekä kävelee reippaasti, päättelen, että hän puhuu paljon, tykkää lapsista ja on suhteellisen viisas. Kirjaviisas, jos sellaista sanaa edes on olemassa. Kaivoin koko pääni läpi, enkä löytänyt fiksumpaa sanaa kuvaamaan tuota.

”Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. ”

Sitten taas henkilö, jolla on pystyraidalliset mustavalkoiset löysät housut, kireä paita ja pitkä suora tukka ilman mitään käsittelyä, hän on selkeästi ihminen, joka lukee kirjoja. Ehkä enemmän tietokirjoja tai historiaa. Asuu yksin lähellä Helsingin keskustaa.

Jos taas on pyöräilyshortsit, iso löysä t-paita ja hiukset laitettu tosi kivasti, ne on yleensä todella kivoja ja rentoja tyyppejä. Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. hehe. Ei mulla nyt edes ole noita vaatteita päällä, mutta ne on kyllä tän hetken omat lempparit.

Vai mitä teille tulee mieleen noista kuvauksista? Olisi kyllä hauska tietää, minkä mielikuvan itse antaa muille, omalla vaatetuksella. Toisaalta, se riippuu varmaan ihan täysin päivästä.

Tässä on kaksi kahvilaa vierekkäin. Kaikilla on selkeästi vaikea päättää, kumpaan menee. Itsekin jäin hetkeksi pohtimaan, mutta päädyin tällä kertaa Roasbergiin. Syynä oli se, että terassilla oli enemmän vapaita paikkoja. Tiesin varmaksi, että pääsen istumaan hyvälle paikalle.

Tulin ihan innoissani tähän terassille chailatteni kanssa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ei paista enää ja olen ihan jäässä. Olisi mulla repussa lisää vaatteita, mutta luotan mielummin siihen, että kyllä se aurinko sieltä vielä paistaa. Ei tässä ole koko päivää aikaa mitään vaatteita vaihdella. Sadetanssia en osaa, mutta pienet aurinkomoovit voisi kyllä lähteä.  

”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Anteeks, olisko sulla kolikoita?” Kysyi äsken joku ohikulkeva mies. Eipä ole enää paljoa käteistä, saati sitten kolikoita mukana. Kolikoiden kerääjien täytyy alkaa pitämään korttikonetta mukana, niin voisi lähimaksulla heitellä parit eurot niille. Sehän kun varmasti toimisi ihan noin yksinkertaisesti. Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä tykkää antaa rahaa ventovieraalle, jos en voi mennä takuuseen siitä, mitä sillä ostetaan. Ihan kaikkea en haluaisi rahoittaa. Kerran oli kyllä pakko antaa muutamat eurot eräälle, joka istui kirjoittamansa kyltin vieressä ja kyltissä luki jotakuinkin näin ”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti.”

On kyllä jännä, miten Suomessa autolla tööttääminen on niin negatiivinen asia. Etelämmässä Euroopassa kun tööttäillään ihan vain, jos näkee vaikka kavereita, tai jostain ihan muusta syystä. Torven soittamisen ilosta. Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti. Vaikka istuisit vain siinä viereisessä kahvilassa nauttimassa chailattea.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Funkkiskahvila

Location: Helsinki, Kluuvi

Paulig

Ah. Oon niin kaivannut tätä. Istua kahvilassa ja kirjoittaa ylös kaikki ajatukset. Koska niitähän multa löytyy. Vaikka toisinaan saattaa näyttääkin siltä, että päässä on maailman pisin tuulitunneli.

Mutta hei, tässä kahvilassa en olekaan ennen käynyt! Oon kävellyt ihan todella monesti ohi ja ollut hotellissakin ihan vieressä, mutta jostain syystä en ole päässyt sisälle asti. En ole siis yrittänytkään päästä, että ei mua siinä ovella ole pois käännytetty.

Funkkiskahvila

Tämän kahvilan tunnelmasta tulee mieleen sana ”Funkkis”. Funkkistyylinen kahvila. Tässä on vaan se ongelma, että mä en edes oikeastaan tiedä, mitä funkkis tarkoittaa. Eli en siis tiedä, onko tämä kahvila lähelläkään sitä tyyliä. Mutta kuka sen tyylin määrittää? Jos on vaikka maalaisromanttinen ruokapöytä, mutta jonkun muun mielestä se on moderni uuni, niin mikä se lopulta on? Kenen mielipide on oikea? Niimpä. Sanoisin siis, että tämä kahvila on ”Moderni ja maalaisromanttinen Funkkistyyliin vivahtava uuni”. Ja jos joku asia on fakta, niin se, että täällä on tosi isot ja puhtaat ikkunat.

Paulig Kulma

Aika paljon on pukumiehiä liikenteessä. Kesän jälkeinen arki on selkeästi alkanut. Ihmettelin myös, miksi ikkunan toisella puolella ohi kävellyt mies oli niin tutun näköinen. No, se oli äsken samaan aikaan kahvilan jonossa. Ei siis sen kummempaa suhdesotkua saatu tästä aikaiseksi.

Paulig

Turistikierros

Vähän harmittaa, että kaikki nykyaikaistuu. Ennen turistijoukkoa veti henkilö, joka piti isoa kylttiä päänsä yläpuolella, jotta kukaan joukosta ei eksy. Ja huusi niin maan perkeleesti, että myös takarivin Teppo kuulee. Nykyään kaikilla on kuulokkeet korvissa ja ryhmänjohtaja puhuu pikkurilliäkin pienempään mikrofoniin. Ja kävelee kuin olisi kauppaan menossa maitoa ostamaan. Ihan tavallinen tallaaja siis.

Mistä ihmeestä me enää tiedetään, että ketkä on turistikierroksella ja ketkä ei?! Koska pitäähän sellainen asia nyt tietää. Vaikuttaa paljon ja kaikkeen. Johan tämä heti koulussa tokalla luokalla opetetaan.

Kahvila Helsingissä

Siis mä haluan tarvitsen työn, missä voi pitää omia vaatteita päällä. Kauheeta, kun joutuu heti ensimmäisenä riisumaan, kun menee töihin. hehe.

Ei mutta siis ihmisillä on niin mahtavia tyylejä pukeutua, että mäkin haluan. Ei mulla niin paljoa ole vapaa-aikaa, että saisin pukeutua tarpeeksi omiin vaatteisiin. Vaikka toisaalta, aikamoinen ekoteko on pitää pelkkiä työvaatteita töissä. Ei tarvitse ostaa uusia hienoja vaatteita, saati pestä niitä niin usein. Melkeen voisin alkaa pitää niitä myös vapaa-ajalla. Säästetään luontoa.

Heh. Luulin, että jollain on metallinpaljastin kädessä ja se etsii Helsingin Aleksanterinkadulta metallia. Ei etsinyt ei, roikotti vain selfietikkua, kännykkä maata hipoen.

Paulig Kulma

Tiedättekö, kun joku asia, minkä vaikka Riitta tekee, näyttää ihan normaalilta. Mutta jos Tiina tekee saman asian, se saattaa näyttääkin ihan todella oudolta. Vaikka ne tekisi sen täysin samanlailla. Ai ei tule mitään mieleen? Kerron esimerkin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla menee ratikkakiskot. Siellä on myös suojateitä tietyin väliajoin. Mutta koska suojateitä ei ole metrin välein, sieltä poukkoillaan kuin rivitanssijat konsanaan edestakaisin. Ja se näyttää ihan normaalilta. Jos Riitta on se tanssija. Mutta kun ihmiset, ketkä alkaa jo vanhuuden takia olemaan sen rajamailla, että pysyykö edes pystyssä, ylittää samanlailla tien, se kiinnittää heti huomion. Eihän nyt sen ikäisten ja kuntoisten ihmisten kuulu lähteä rivitanssia vetämään ratikkakiskojen yli, missä ei ole suojatietä? Ikärasismi vahvasti läsnä. Mutta kyllähän se nyt vaan oudolta näyttää. Vai olenko oikeasti ainoa tän asian kanssa?

Toisaalta, he on saattaneet asua Helsingin keskustassa jo yli 50 vuotta, se on niille varmaan ihan arkipäivää poukkoilla miten sattuu. Ja he miettii mut nähdessään, että onpa outo näky. Maalainen tullut funkkistyyliseen uunikahvilaan juomaan modernia cappuccinoa ja raportoi, miten outoja me ollaan.

Jaahas. Ikkunan eteen pysähtyi rekka. Toivottavasti vain hetkellisesti, muuten meni näköalat aika täydellisesti.

Joo. Tämänkertainen kahvilahetki oli tässä.

Kiitos seurasta pitkästä aikaa, kahvitellaan taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla