“Luulin itseasiassa pitkään, että joku mies nukkuu tuossa lähellä olevassa pöydässä. Hänellä on pää alhaalla ja on ollut samassa asennossa todella pitkään. Juuri niin pitkään, että kun tuosta nousee, menee puoli viikkoa saada niskat takaisin suoraksi.”
09:00.
Aamuinen Helsinki.
Sunnuntai.
On kyllä työn ja tuskan takana etsiä AUKI oleva kahvila Helsingin keskustasta. Käveltiin ties ja missä, eikä yksikään kahvila ollut vielä auki. Mies heitti vitsillä, että josko napattaisiin vain ärrältä kahvit ja vedetään ne jossain puiston penkillä. No, eipä ollut ärräkään auki. Kello on kuitenkin jo yli 9!
Helsinkiläiset ei selkeästikään ole sunnuntaisin vielä tähän aikaan liikenteessä. Nyt kun tätä kirjoitan, niin tuli mieleen, että Rautatieasemalla olisi varmaan saattanut olla auki oleva kahvila. Näin voisi siis kuvitella, varmaksi en tiedä.
No mutta. Espresso House Kampissa pelasti aamuisen kahvihetken. Nyt olisi kyllä tehnyt mieli mennä enemmänkin johonkin oikein kotoisaan pikkukahvilaan. Sellaiseen, missä voisi lähes nukkua kahvin jälkeen, herätä ja tilata uuden aamukahvin. Voi kun olisi olemassa unikahviloita! Hah, mikä bisnesidea.
Kahvila, missä olisi normaalien penkkien lisäksi myös pieniä sänkyjä. Voit käydä siihen hetkeksi nukkumaan, tilauksen jälkeen. Kyllä kelpaisi.
Täällä oleva muutama ihminen, näyttää kyllä ihan vastaheränneeltä. Tämä taitaa toden totta olla aikainen aamu helsinkiläisille. Tai mistä minä tiedän, mistä kaukaa Kajaanista he ovat tänne tulleet heräämään. Mutta siis ei ne ulkonäön vuoksi näytä vastaheränneeltä, vaan olemuksen. Istutaan paikoillaan ja jumitetaan. Kuulostaa ihan omalta arkipäivältä. Tuijotetaan pitkään yhteen kohtaan, herätään hetkeksi ottamaan huikkaa sumpista ja sitten taas jatketaan silmät auki nukkumista.
Luulin itseasiassa pitkään, että joku mies nukkuu tuossa lähellä olevassa pöydässä. Hänellä on pää alhaalla ja on ollut samassa asennossa todella pitkään. Juuri niin pitkään, että kun tuosta nousee, menee puoli viikkoa saada niskat takaisin suoraksi. Mutta huomasin kuitenkin, että hän ei nukukaan. Hänellä on puhelin siellä alhaalla, mitä katsoo. Ymmärrän hyvin, kun sanotaan, että puhelimen käyttö huonontaa ryhtiä. Tästä syystä itsekin seison varmasti aivan liian usein kenkälusikkana.
Ulkona on ollut nyt kaksi päivää ihan todella aurinkoista. Tänäänkin on. Kylmähän siellä on kun banaanilla pakastimessa, mutta aurinko on aina aurinko. Siitä on nautittava silloin kun se paistaa. Tästä jos jostain tietää asuvansa Suomessa. Aurinko lämmittää mieltä ja sydäntä, mutta ei välttämättä korvia ja sielua.
Sunnuntaisin on hauska seurata ihmisten menoja ja meininkejä. Voi arvuutella, ketkä ovat menossa töihin ja ketkä pitää vapaata. Ja ketkä on jotain siltä väliltä. Esimerkiksi shoppailemassa. Työstä sekin käy, mutta ei siitä palkkaa saa.
Äsken kun tulimme tänne kahvilaan, päästiin suoraan tiskille tilaamaan. Nyt siellä on todella pitkä jono. Muutkin on heräillyt pesäkoloistaan tai palannut vaelluksiltaan ja löytänyt sen ainoan auki olevan kahvilan. Vähän kuin Amazing Race! Mikä joukkue löytää ensin avoinna olevan kahvilan, voittaa! Se olisi kyllä kaikkien aikojen vaikein tehtävä, kunhan se tehdään sunnuntaina ja Helsingin keskustassa.
Mutta Amazing Race on kyllä kiva ohjelma!
En ole sitä vuosiin katsonut, enkä tiedä tuleeko se edes enää mistään, mutta muistan perheeni kanssa sitä katsoneeni. Osallistuisin siihen ohjelmaan koska tahansa! Toki varmasti panikoisin ensimmäisen tehtävän aikana, koska vihaan kaikkea kilpailua. Voisin silti juosta siellä rastilta toiselle ja tehdä tehtäviä. Ihan vain huvin vuoksi. Osallistuisin myös Selviytyjiin, mutta sekin vain huvin vuoksi. En jaksaisi YHTÄÄN juonittelua tai muuten kisaamista, haluaisin vain selviytyä.
Kuinkahan paljon sitä menisi rahaa, jos asuisi ihan Helsingin keskustassa? Kävisin varmasti joka aamu hakemassa aamukahvin ja koska se ei riittäisi kauaa, menisin joka aamu jonnekin aamupalalle. No en ehkä niinä aamuina, kun herätys soi klo 03:00. Mutta ne muut aamut. Jättäisin kyllä myös sunnuntaiaamun välistä, ellen asuisi ihan Kampissa. En jaksaisi etsiä sitä avointa kahvilaa joka ikinen sunnuntai.
“Eihän sun tarvitse sitä etsiä joka kerta, kun kerran jälkeen tiedät missä on avoin kahvila”. Ei. Kyllä mun tarvitsisi. En todellakaan muistaisi enää viikon päästä, missä kahvilassa kävin edellisellä viikolla.
Kohta alkaa kelitkin lämpenemään, ihanaa! Kesä tulee, en malta odottaa! Voi mennä ulos tajutakseen vasta kilometrin päässä, että on alasti. Pakkasella sen tajuaa jo ensimmäisten metrien kohdalla.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
