Loistavaa asiakaspalvelua

Location: Kamppi, La Torrefazione

La torrefazione

La Torrefazione. Täällä ollaan, sillä kuuluisalla chai latella. Joka ei sisällä kahvia. Ei siis tämä paikka ole siitä chai latesta kuuluisa, vaan viittaan TÄHÄN postaukseen.

Tästä chai laten mausta tulee kyllä joulu mieleen. Kai se on silti ihan ok juoda sitä tammikuussa. Tuleehan se joulu tänäkin vuonna. Kauheaa, jos joulu olisi vain neljän vuoden välein. Toisaalta, silloin siihen panostaisi vielä enemmän.

Näin muuten hauskan tekstin Instagramissa. En tiedä kenen keksimä se on, se kun kiertää vähän eri näköisenä eri ihmisillä. Mutta teksti meni jota kuinkin näin: ”Nyt kun ruoan ja sähkön hinta on kallistunut, niin mitä jätät pois joulupöydästäsi?” Ja vastauksena oli ”sukulaiset”. Heh, aikamoinen säästö!

La torrefazzione

Olin menossa istumaan ylätasanteelle, mistä näkee myös ulos. Mutta ulkona on niin kova lumimyräkkä, että ikkunasta näkee pelkkää lunta. Ja vaikka kuinka hurja mielikuvitus mulla onkin, niin pelkästä lumesta en jaksa edes yrittää vääntää postauksen pituista tekstiä.

Ja kun lumesta tulee ensimmäisenä mieleen vain ”keltainen lumi”, niin päätin tulla vähän lähemmäksi käytävää istumaan. Ja tämä oli oikein hyvä. Sitä paitsi ylätasanteella vapaana olevat paikat oli niitä, missä löhötään tuolilla ja tehdään vatsalihastreeniä samalla, kun halutaan ottaa huikkaa kahvista. Ei tänään. (tässä postauksessa oli juttua kind of hyötyliikunta-vatsalihastreenistä, herkullista hyötyliikuntaa)

Loistavaa asiakaspalvelua

On kuulkaas mukavan oloista henkilökuntaa täällä! Tiedättekö ne asiakaspalvelijat, ketkä ei edes välttämättä sano/tee mitään erikoista, mutta silti niistä välittyy loistavan asiakaspalvelijan ego?

Puhuu kohteliaasti, hymyilee ja vaikuttaa juuri siltä, että jos nyt kaadan chai latet syliini ja alan itkemään, niin he juoksevat lähimpään vaatekauppaan ostamaan uudet vaatteet ja tilaa samalla terapeutin juttelemaan kanssani. Ja sellaista fiilistä ei monesta asiakaspalvelijasta välitykään. Great job!

“Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:”

La Torrefazione

Ja siis vau! Ehkä itselläni on se aika kuusta, mutta meinasi kohota kyyneleet silmiin tästä asiakaspalvelusta. Lähellä istuva nainen oli ostanut ilmeisesti salaatin ja siihen kuuluvan kahvin. Mutta kahvin hän aikoi hakea myöhemmin. Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:

Asiakaspalvelija: Maistuiko? Sulle oli tähän ilmeisesti vielä se juoma, olisitko sitä nyt kaipaillut?

Asiakas: Joo kiitos, kahvi kauramaidolla.

Asiakaspalvelija: Tulee hetken päästä!

Tämä on se palvelu, mitä harvoin Suomessa näkee. Ja kun kahvi tuotiin pöytään, asiakaspalvelija sanoi,

”Tuon vielä ylimääräisen servietin, kun pikkusen läikähti!”

Olen sanaton. Tulen tänne vielä uudestaan, monesti. Tulkaa tekin. En tiedä onko kaikki tämän nimiset kahvilat samassa omistuksessa, vai minkälainen tämä konsepti on. Mutta ainakin Kampin La Torrefazione saa pisteitä 10/10! Extrapisteitä en anna. Ihan vain sillä, että riittää pisteitä sitten seuraavallekin kahvilalle.

Kampin vessat

On muuten ehkä Helsingin isoimmat vessat Kampin 5. kerroksessa! Eikä ole edes vitsi, kun sanon, että meinasin eksyä sinne. Iso, täynnä peilejä, ja ja ja.. No, käy itse katsomassa. En jaksa uskoa, että siellä olisi koskaan sellaista ruuhkaa, että joutuisi jonottamaan.

Siinä on monta ravintolaa ympärillä ja lounasaikaan varmasti ihmisiä, mutta siellä on melkein jokaiselle oma vessa. Ja olipahan muuten siistissä kunnossa! En ihan jokaisessa kopissa käynyt, yhdessä vaan. Mutta yleisilmeeltään vaikutti ainakin todella hyvältä. Tänne kannattaa tulla kauempaakin. Mitäpä me Kiasmalla ja Luonnontieteenmuseolla, meillä on Kampin 5.kerroksen vessat!

“Sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.”

Alkoi vähän pelottamaan. Olen lukenut, että kun lunta kertyy tarpeeksi lasikaton päälle, se saattaa tulla läpi. Täällä on lasikatto ja sen päällä on lunta. Kun tiedän oman tuurini, niin näin voisi käydä juuri nyt.

En tiedä, mitä materiaalia edessäni oleva seinä on. Mutta se näyttää sellaiselta, mihin voisi heittää tarrapallon ja se jäisi siihen kiinni. Tiedättekö sen pelin, missä heitellään palloa toiselle ja se otetaan kiinni tarramailalla? Siitä hommasta tulisikin paha vastustaja Kaupunkikahvilla -blogille, sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.

La Torrefazione

Täällä on 6 naisen porukka kahvittelemassa keskenään. Jokaisella on vauva mukana, liekö oma vai lainattu jostain. Näitä kutsutaan ilmeisesti vauvatreffeiksi. Kukaan ei välttämättä tunne ketään toisista, mutta koska saman ikäiset vauvat, niin puheenaiheita löytyy varmasti. Ihan mahtava konsepti! Vertaistukea, uusia ystäviä, ylipäätään sosialisoitumista.

Tekisi mieli ottaa vielä jotain syötävää täällä, mutta ehkä on aika jatkaa matkaa. Ehtii tänään tehdä muutakin, kuin ihastella asiakaspalvelijoita ja fiilistellä vieläkin suussa maistuvaa chai lattea.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Varma vinkki räntäsateeseen!

Location: Helsinki, Cafe Java

cafe java

No nyt! Niin ihanan muhkeaksi täytetty sämpylä. Yleensä, kun sämpylä näyttää tältä, se vain näyttää siltä. Loppuosa on tyhjää. Mutta tässä on ihan oikeasti täytettä!

Muuten aika täydellisyyttä hipova, mutta jostain syystä tähän päälle on lorautettu ilmeisesti oliiviöljyä. Ei siinä, onneksi tykkään oliiviöljystä. Mutta voitte vaan kuvitella puhelimeni ja käsieni rasvaisuuden, kun yritän samalla syödä ja kirjoittaa muistiinpanoja.

Ja on se ehkä vähän riski, jos vitriinissä olevassa nimessä ei lue, että se on vuorattu oliiviöljyllä. Tiedän itse ainakin ihmisiä, ketkä ei voi sietää sen makua. Tai sitten sen ei kuulunut edes olla siinä sen öljyn, se vaan oli vahingossa käynyt öljyämpärissä.

Mutta ei voi mitään! Jos ruoka on hyvää, muulla ei ole väliä. Ja tämä on.

forum

mannerheimintie

Varma vinkki räntäsateeseen!

Ei ole kovin iloisen näköisiä ihmisiä liikenteessä. Ei kyllä itseänikään hymyilytä tuolla myräkässä tarpominen. Osalla kun on vielä työnnettävänään tai vedettävänään rattaat tai matkalaukut, pyörätuoleista puhumattakaan.

Itse raahaan sentään vain omia jalkojani, toki niissäkin riittää välillä raahattavaa. Toimii välillä niin kovin hitaasti. Ja kun pää menee kovempaa kuin jalat, voitte vaan kuvitella miten siinä käy.

Tämä kelihän olisi ihan kiva, jos pitäisi sellaista kultakalan kupua päässään. Se lasikulho, missä kaikissa, toivottavasti pelkissä fiktiosarjoissa, pidetään kultakalaa. Mutta tietenkin se survotaan päähän ilman vettä. Ja ehkä siihen tarvitsee rei’ittää jotain ilmanottoaukkoja. Siihen vain lämpimät vaatteet lisäksi, niin kaikkihan on hyvin! Ei tule räntää naamaan. Ehkä jotkut pienet pyyhkijät siihen täytyisi myös asentaa. “Kultakalan kulhojen pyyhkijöiden asentaja.”

Ongelmaksi tosin saattaa muodostua se, kun olet ottamassa sitä pois päästäsi. Varsinkin, jos omistat on ison pään. Silloin ei ole enää kaikki hyvin.

“Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa.”

Laskettelulaseista voisi aloittaa. Joku muodin edelläkävijä voisi kyllä aloittaa laskettelulasitrendin. Ne olisi enemmän kuin toivottavia tällä kelillä. Saahan niitä nytkin käyttää, itseasiassa tuntuu, kuin olisin sellaisia joskus jo nähnytkin. Siis muuallakin, kuin laskettelurinteessä.

Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa. Liimataan laskettelulasien alareunaan vettä hylkivä, hengittävä kangas. Joka ulottuu kaulalle. Sehän olisi toimiva.

Joku tässä nyt ehkä mättää, en vain keksi, mikä. Keksimäni tuotteen ulkonäöllä ei ainakaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

“Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.”

Jotenkin ilmeestäni huomaa, että katson kauhulla ulkona olevaa keliä.

Mitenhän ne kalastajapipot toimii tällaisella kelillä? Muistatko ne, mistä puhuin TÄSSÄ postauksessa.

Pää pysyy lämpimänä, mutta lumisade menee kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ilmainen korvahuuhtelu! Mutta tyyli ennen kaikkea, tiedän. Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.

Miten ottaa asukuvia?

Kun muut menee ottamaan ihania asukuvia ulos, jotta saataisiin kaunis lumisade ja märät vesilammikot kuvaan, minun kanssa se näyttäisi vähän erilaiselta. Vähän kuin kuvaisi lumimiestä.

Ah, niin trendikkäät toppahousut, 5 vuotta vanha kaulahuivi, yhtä vanha pipo ja naamaani en nosta pystyyn, jos sataa lunta suoraan silmiin. Tai jos nostan, niin lumimiesefekti saisi kyllä viimeisen silauksensa. Levinneet ripsivärit poskilla, koska siis mikä on vedenkestävä ripsari?

Tyydyn siis asukuvien sijaan kuvailemaan kahvikuppeja sisätiloissa. Katsotaan uudelleen sitten kesällä. Jos ei sada vettä, tai ole kylmä. Tai tekee enemmän mieli kahvia, kuin seistä tönöttää pihalla.

cafe java

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Aurinkorannikolla kahvilla

Location: Espanja, Torremolinos

torremolinos

Auringonpaisteessa on hyvä juoda kahvia. Kun se täällä Aurinkorannikolla vielä tarjoillaan kuumana, se myös pysyy kuumana pitkään (niin auringonpaiste, kun kahvikin). Voin rauhassa käydä ottamassa turistikuvia ja shoppailemassa, niidenkin jälkeen kahvi on vielä kuumaa. Jos sitä vielä on jäljellä. Mutta pointtina, ei todellakaan ole kiire juoda!

Suomessa tykkään, kun kahviloissa saa välillä santsikupin kaupanpäälle. En välttämättä jaksaisi kahta kupillista aina juoda, mutta jos istun tunninkin kahvilassa, on sanomattakin selvää, että ensimmäinen kupillinen olisi jo jäähtynyt monta kertaa. Voin siis kesken kaiken juoda uudestaan kuumaa kahvia!

“Mutta samalla kun sitä nautti, toinen puoli aivoista mietti ”apua. viikon päästä juon taas juhlamokkaa”.”

Mutta siis Malagassa ja lähialueilla. Niiden tarjoama kahvi. Ai että. En vaan voi käsittää, miten kahvi voi olla niin hyvää. Mutta samalla kun sitä nautti, toinen puoli aivoista mietti ”apua. viikon päästä juon taas juhlamokkaa”.

cafe con leche
Kahvin kanssa tuli maailman söpöin minimuffini.

Okei, onneksi Suomessakin on paljon eri kahveja. Ei vaan rahat riitä jokaisen kahvilaadun maistamiseen. Uskoisin, että parhaimman makuista kahvia saisi jauhamalla pavut itse ja jauheesta tekisi heti kahvin. Mutta niin.. Ne jauheita tekevät masiinat on aika.. no. Äänekkäitä. Veikkaan, että kukaan tässä perheessä ei arvostaisi, jos aamulla klo 04:00 alkaisin jauhamaan kahvipapuja, jotta saisin itselleni kupillisen täydellisen makuista kahvia.

Mutta sivuraiteilta takaisin, ai että tämä kahvi on hyvää. Voisin muuttaa Malagaan, tai ylipäätään Aurinkorannikolle ihan vain tämän takia. Tai jos kävisi juomassa aamukahvit Malagassa, hyppäisi koneeseen ja tulisi Suomeen töihin? Iltalennolla takaisin. Peace of cake. Saattaisi kyllä sellaisella elämänrytmillä tarvita muutaman extrakupillisen sitä kahvia.

” Voitte vaan kuvitella uusimaalaisen vääntämässä Turun murretta, tai määkimässä Tampereella.”

Olen muuten tehnyt tärkeän huomion täällä Torremolinoksessa! Täällä on todella paljon George Clooneyn näköisiä ihmisiä. Olen aika varma, että hän ei ole oikeasti yhdysvaltalainen, vaan espanjalainen. Hän ei sitä välttämättä itse tiedä, joten ei kannata käydä sitä häneltä kysymässä. Mutta ajattelin jakaa tätä salaista lähes faktaa täällä.

Olen nähnyt myös muutaman Vin Dieselin.

torremolinos
Minimuffinin lisäksi kahvin kanssa tuli oletettavasti konjakki + kermavaahto shotti. Oletettavasti siksi, että ajatuskin puistatti. Konjakki ja viski saa hajullaankin pahan olon. Paitsi Irish Coffeessa. Ja jo valmiiksi humalassa.

Miten oppia eri kieliä?

Tiedättekö, kun on erilaisia murteita ja tietenkin erilaisia kieliä. Jos ollaan oltu reissussa ympäri Suomen ja viivytty hetki pidempään jossain, murre on tarttunut helposti itselleni. Vähän jopa noloa, kun enhän mä sitä murretta oikeasti osaa. Voitte vaan kuvitella uusimaalaisen vääntämässä Turun murretta, tai määkimässä Tampereella. Kyllä sen eron huomaa. Vähän kuin Kimi Räikkönen. Kyllähän se englantia osaa, mutta kyllä sen silti suomalaiseksi tunnistaa.

Mutta mulle tarttuu myös eri maiden kielet tosi helposti. Siis siksi hetkeksi, kun siellä maassa olen. Mutta aina siinä ei ole kyllä logiikkaa. Nytkin olen Espanjassa ja kerroin innoissani miehelleni, että kiva kun on oppinut vähän tätä paikallista kieltä, Italiaa! Se jos jokin on jo taitavaa.

Vastasin myös tänään eräälle kelloja tyrkyttävälle naiselle ”Nej, tack”. Mä en edes osaa puhua ruotsia?!

Ainiin. Ravintolassa tarjoilija kysyi englanniksi, mitä jäätelöä lapseni haluaa. ”Strawberry, chocolate or vanilla?” Lapsi halusi suklaajäätelöä, joten vastasin tarjoilijalle ”suklaa”. Ei vastannut tarjoilija, että ”okay”, vaan odotti kysyvänä muilta seurueessa olevilta vastausta englanniksi.

Jos olisin suomenruotsalainen, sekoittaisin sanoja varmasti huolella.

Cafe con leche

Cafe con leche. Sitä on tullut tilattua ja paljon. Siihen tulee maitoa vähän enemmän kuin Suomessa, mutta se laitetaan kahvin sekaan kuumana. Siksi täällä saa niin kuumaa kahvia. Ihan joka paikassa se ei ole täydellisen makuista, mutta lähes joka kerta se on ollut todella hyvää.

“Espanjassa ei kahvin tilaaminen ole ihan sama asia, kuin Suomessa.”

torremolinos

Kerran erehdyin tilaamaan cappuccinon, koska halusin testata muitakin kahveja. Cappuccino tuli kuitenkin sokerilla höystettynä, extrasokerit vielä siihen viereen. Ei kiitos. Ihan hyvää se oli, mutta jos tekee mieli kahvia, haluan kahvin maidolla. Jos tekee mieli herkkukahvia, voin tilata sokerilla maustetun kahvin.

Mutta kuten olen Instagramiinkin (@ kaupunkikahvilla) kirjoittanut, Espanjassa ei kahvin tilaaminen ole ihan sama asia, kuin Suomessa.

Torremolinos

Täällä Torremolinoksessa on paljon enemmän vanhempia ihmisiä, kuin nuoria. Nuorekkaita ihmisiä kyllä sitäkin enemmän. En tiedä, onko se vain tämä tammikuu, vai onko täällä yleensäkin vähän varttuneempaa väkeä. Eikö moni muutakin eläkepäivillä Aurinkorannikolle? Ymmärrän sen päätöksen kyllä täysin. Voisin muuttaa sinne jo ennen eläkettäkin, ainakin hetkeksi.

Mutta ei täällä kyllä pahemmin mitkään yökerhot ole auki, ainakin luulen niin. Tällä reissulla ei tullut mieleenkään käydä sellaisessa, joten voi myös olla, että olin jo nukkumassa siihen aikaan, kun bailut vasta oli alkamassa.

Yksi irkkupubeista oli täynnä sunnuntaina ja perjantaina, arkena sielläkin työntekijän lisäksi vain yksi ihminen. Sinne olisin voinut mennäkin, rakastan irkkupubeja. Mutta ainoastaan silloin, kun siellä on kunnon meiningit päällä! Ja vähintäänkin livemusiikkia.

Tammikuu on varmaan kylmin kuukausi Torremolinoksessa. Olin 80% ajasta takki päällä. Kuuma kahvi oli täydellistä. Mutta jäin miettimään, että jos ensi kerralla mennään oikeasti lämpimällä kelillä, myydäänkö siellä jääkahvia?! Kerro jos tiedät, niin tiedän, kannattaako sinne kesällä edes tulla.

aurinkorannikko

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: