Location: Kamppi, La Torrefazione
La Torrefazione. Täällä ollaan, sillä kuuluisalla chai latella. Joka ei sisällä kahvia. Ei siis tämä paikka ole siitä chai latesta kuuluisa, vaan viittaan TÄHÄN postaukseen.
Tästä chai laten mausta tulee kyllä joulu mieleen. Kai se on silti ihan ok juoda sitä tammikuussa. Tuleehan se joulu tänäkin vuonna. Kauheaa, jos joulu olisi vain neljän vuoden välein. Toisaalta, silloin siihen panostaisi vielä enemmän.
Näin muuten hauskan tekstin Instagramissa. En tiedä kenen keksimä se on, se kun kiertää vähän eri näköisenä eri ihmisillä. Mutta teksti meni jota kuinkin näin: ”Nyt kun ruoan ja sähkön hinta on kallistunut, niin mitä jätät pois joulupöydästäsi?” Ja vastauksena oli ”sukulaiset”. Heh, aikamoinen säästö!
Olin menossa istumaan ylätasanteelle, mistä näkee myös ulos. Mutta ulkona on niin kova lumimyräkkä, että ikkunasta näkee pelkkää lunta. Ja vaikka kuinka hurja mielikuvitus mulla onkin, niin pelkästä lumesta en jaksa edes yrittää vääntää postauksen pituista tekstiä.
Ja kun lumesta tulee ensimmäisenä mieleen vain ”keltainen lumi”, niin päätin tulla vähän lähemmäksi käytävää istumaan. Ja tämä oli oikein hyvä. Sitä paitsi ylätasanteella vapaana olevat paikat oli niitä, missä löhötään tuolilla ja tehdään vatsalihastreeniä samalla, kun halutaan ottaa huikkaa kahvista. Ei tänään. (tässä postauksessa oli juttua kind of hyötyliikunta-vatsalihastreenistä, herkullista hyötyliikuntaa)
Loistavaa asiakaspalvelua
On kuulkaas mukavan oloista henkilökuntaa täällä! Tiedättekö ne asiakaspalvelijat, ketkä ei edes välttämättä sano/tee mitään erikoista, mutta silti niistä välittyy loistavan asiakaspalvelijan ego?
Puhuu kohteliaasti, hymyilee ja vaikuttaa juuri siltä, että jos nyt kaadan chai latet syliini ja alan itkemään, niin he juoksevat lähimpään vaatekauppaan ostamaan uudet vaatteet ja tilaa samalla terapeutin juttelemaan kanssani. Ja sellaista fiilistä ei monesta asiakaspalvelijasta välitykään. Great job!
“Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:”
Ja siis vau! Ehkä itselläni on se aika kuusta, mutta meinasi kohota kyyneleet silmiin tästä asiakaspalvelusta. Lähellä istuva nainen oli ostanut ilmeisesti salaatin ja siihen kuuluvan kahvin. Mutta kahvin hän aikoi hakea myöhemmin. Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:
Asiakaspalvelija: Maistuiko? Sulle oli tähän ilmeisesti vielä se juoma, olisitko sitä nyt kaipaillut?
Asiakas: Joo kiitos, kahvi kauramaidolla.
Asiakaspalvelija: Tulee hetken päästä!
Tämä on se palvelu, mitä harvoin Suomessa näkee. Ja kun kahvi tuotiin pöytään, asiakaspalvelija sanoi,
”Tuon vielä ylimääräisen servietin, kun pikkusen läikähti!”
Olen sanaton. Tulen tänne vielä uudestaan, monesti. Tulkaa tekin. En tiedä onko kaikki tämän nimiset kahvilat samassa omistuksessa, vai minkälainen tämä konsepti on. Mutta ainakin Kampin La Torrefazione saa pisteitä 10/10! Extrapisteitä en anna. Ihan vain sillä, että riittää pisteitä sitten seuraavallekin kahvilalle.
Kampin vessat
On muuten ehkä Helsingin isoimmat vessat Kampin 5. kerroksessa! Eikä ole edes vitsi, kun sanon, että meinasin eksyä sinne. Iso, täynnä peilejä, ja ja ja.. No, käy itse katsomassa. En jaksa uskoa, että siellä olisi koskaan sellaista ruuhkaa, että joutuisi jonottamaan.
Siinä on monta ravintolaa ympärillä ja lounasaikaan varmasti ihmisiä, mutta siellä on melkein jokaiselle oma vessa. Ja olipahan muuten siistissä kunnossa! En ihan jokaisessa kopissa käynyt, yhdessä vaan. Mutta yleisilmeeltään vaikutti ainakin todella hyvältä. Tänne kannattaa tulla kauempaakin. Mitäpä me Kiasmalla ja Luonnontieteenmuseolla, meillä on Kampin 5.kerroksen vessat!
“Sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.”
Alkoi vähän pelottamaan. Olen lukenut, että kun lunta kertyy tarpeeksi lasikaton päälle, se saattaa tulla läpi. Täällä on lasikatto ja sen päällä on lunta. Kun tiedän oman tuurini, niin näin voisi käydä juuri nyt.
En tiedä, mitä materiaalia edessäni oleva seinä on. Mutta se näyttää sellaiselta, mihin voisi heittää tarrapallon ja se jäisi siihen kiinni. Tiedättekö sen pelin, missä heitellään palloa toiselle ja se otetaan kiinni tarramailalla? Siitä hommasta tulisikin paha vastustaja Kaupunkikahvilla -blogille, sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.
Täällä on 6 naisen porukka kahvittelemassa keskenään. Jokaisella on vauva mukana, liekö oma vai lainattu jostain. Näitä kutsutaan ilmeisesti vauvatreffeiksi. Kukaan ei välttämättä tunne ketään toisista, mutta koska saman ikäiset vauvat, niin puheenaiheita löytyy varmasti. Ihan mahtava konsepti! Vertaistukea, uusia ystäviä, ylipäätään sosialisoitumista.
Tekisi mieli ottaa vielä jotain syötävää täällä, mutta ehkä on aika jatkaa matkaa. Ehtii tänään tehdä muutakin, kuin ihastella asiakaspalvelijoita ja fiilistellä vieläkin suussa maistuvaa chai lattea.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
