Unikahvila kauppakeskuksessa!

“Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.”

Tulin piparkakkulatelle! En tiedä miksi, mutta aina kun luen ton sanan jostain, niin lausun sen mielessäni ”pepparkakka”.

Sen enempää googlaamatta, muistelen, että ruotsiksi piparkakku olisi pepparkaka. Ainakin lähellä sitä. Mutta se, että miksi mä haluan tavata jonkun sanan päässäni ruotsiksi, sitä en tiedä.

Tuon lisäksi osaan ruotsiksi numerot 1-10. Siinäpä aikalailla se. Mutta kiva tietää, että mun aivot on selkeästi suutani fiksummat.

No mutta, tätä pepparkakka -seasonia odotin huomattavasti enemmän, kun pumpkin latte -seasonia. Ja eipähän tämä seasoni pettänyt! Tämä latte on aivan taivaallisen makuista. Mistähän muuten toi sana edes on tullut? Miltä maistuu taivaallinen? H2O:lta ja lentokoneilta?

Tulin istumaan aika nurkkaan, vaikkakin tämä kahvila onkin vähän joka suuntaan avoin. Ja oikeastaan aika pyöreä, aika taitavaa löytää jokin nurkka. Ja tiedoksi, että tätä blogia lukemalla saat välillä ihan uskomattoman määrän hyödyllistä tietoa.

Unikahvila kauppakeskuksessa!

Huh, tulin tänne töistä suoraan ja näköjään väsyttää. Huomasin sen siis siitä, että tuijotin äsken luvattoman kauan jotain vanhempaa herraa, vain koska jumitin ja meinasin nukahtaa.

Ja siis mun unenlahjathan on sellaiset, että voisin ihan oikeasti nukahtaa mihin vain, jos väsyttää ja laitan silmät kiinni. Täytyy nyt tässä kuitenkin juoda toi latte ensin loppuun, katsotaan sen jälkeen sitä torkkumista kahvilan penkillä. Kylmä kahvi ei olisi niin hyvää, vaikka varmasti kaunistaisi.

Unikahvilalle voisi olla kysyntää! Varsinkin kauppakeskuksissa. Sillä välillä kun osa porukasta shoppailee menemään, väsyneimmät voivat mennä torkuille. Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.

En ole varma missä kohtaa tämä on enää kannattavaa kahvilalle, mutta toisaalta, ei kai bisnes nyt aina niin kannattavaa olekaan. Tai ehkä jos ennen nukkumaan menoa, täytyy maksaa aamupalamaksu. Sillä maksulla saa

A) nukkua

B) hakea aamupalan suoraan tiskiltä.

Joo, tätä täytyy lähteä työstämään.

Tuolta katosta roikkuu joku juttu, joka näyttää ihan leuanvetotangolta. Tai ei se ehkä näytä siltä, mutta jotenkin se houkuttelee vetämään leukoja.

Se on tosin n. 4 metrin korkeudessa ja kiinni naruilla, mitkä on seitinohutta humalaakin ohuemmat. Että ehkä siinä ei kannata roikkua. Vaikka ei voi tietää, jos ei kokeile. En tiedä mitä kokeilemisen jälkeen tietää, ehkä sen, että kaikkea ei kannata kokeilla.

kauppakeskus willa

Joku varmaan luulee, että mulla on jotkut tanssikoreografian harjoitukset meneillään. Koska tämä kuuluisa joku varmasti tuijottaa kokoajan ihmistä, joka nyt vaan istuu kahvilassa ja on. No mutta jos tuijottaisi.

Kokoajan, kun olen ottamassa mukista kiinni juodakseni lisää, olen ottamassa sitä väärällä kädellä. Mulla on puhelin oikeassa kädessä ja olen ottamassa vasemmalla kädellä mukia. Ei onnistu! Ei onnistu siksi, että mukin korva on oikealla puolella mukia.

Kyllä, tiedän montakin vaihtoehtoa, mitä fiksu ihminen tässä kohtaa tekisi. Mutta mä toistin tämän virheen ainakin seitsemän kertaa, kunnes kahvi oli loppu.

Tein siis käsillä sitä sellaista zigzig liikettä. Tiedättehän. Vähän haastavaa kuvailla liikettä kirjallisesti, mutta zigzigiä parempaan en pysty.

Ja jos mietit, että miksi on pakko ottaa siitä mukin korvasta kiinni, eikö voisi ottaa vain siitä mukista ja juoda vasemmalla kädellä? Niin ei, ei onnistu.

En tiedä miksi, sitä pohdin itsekin näin jälkikäteen kotisohvalla, kun kirjoitan tätä postausta puhtaaksi.

Roberts coffee

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Yksin kahvilaan? Lue tämä!

“Kahviloissa käy varmasti paljon asiakkaita, ketkä tulee kahville yksin. Osa oikeasti näyttääkin yksinäiseltä, osa haluaakin istua yksin omassa rauhassaan. Mutta entä, jos..”

Kävin kahvilla 5-vuotiaan kanssa!

Tämä on vähän eri tyylillä kirjoitettu teksti, koska en mä nyt mitään muistiinpanoja pystyisi (enkä haluaisi) kirjoittamaan samalla, kun istun lapseni kanssa kahvilassa. Kirjoitan asioita siis ulkomuistista, koska mun muistihan on todella hyvä. Toooodella hyvä.

Mutta oltiin siis viisvuotiaan tyypin kanssa synttäriherkuilla! Syötiin puoliksi tonttumunkki. Itse nesteytin itseni kahvilla, lapsi nappasi glögin. Oli muuten todella eri makuista glögiä kuin kotona, lapsikin meni vähän hämilleen. Oli myös kuumempaa kuin kotona, haha.

Meidän lähellä istui jokin pieni porukka, mistä nuorin oli ihan pieni vauva, muutaman kuukauden ikäinen. Vanhimman ikää en tiedä, enkä lähtenyt edes arvailemaan.

Toisella puolella meitä, istui vanhempi rouva ja nuori nainen. En tiedä niiden(kään) taustoja tai ikiä, mutta oli ihana ajatella, että joko se oli mummi ja lapsenlapsi, tai sitten yksinäinen vanhus, jonka seuraksi joku oli halunnut mennä.

Pitää katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, niin hetkellisesti kaikki on aina kauniimpaa.Ja kun sitä tekee tarpeeksi, kaikki on useammin kauniimpaa.

Ehkä ihan kirjaimellisesti vaaleanpunaiset lasit aiheuttaisi vain päänsärkyä, tai ainakin vääristyneen valomaiseman. Vaikka toisaalta, jos smurffitkin on sinisiä ja simpsonit keltaisia, niin miksi kaikki loput ei voisi olla vain vaaleanpunaista. Oltaisiin kaikki vähän kuin possuja. Tai yksi niistä barbababoista. Barbapapa. Se isä.

kulmakonditoria

kulmakonditoria

Maailman näkee muutenkin todella eri tavalla, kun juttelee viisivuotiaan kanssa. Vaikka itsekin aina mietin enemmän kuin tarpeeksi outoja juttuja, niin lapsilla niitä tulee vielä triplasti enemmän.

Eniten ihmeteltiin tonttumunkissa olevaa syötävää koristetta. Ensinnäkin, lapsen mielestä se oli joulupukki eikä tonttu. Toisekseen, kun se oli pää alaspäin siellä munkkirinkilän keskellä, niin miksi siltä puuttui pää.

Lapsi valitsi tuon ”tonttumunkin”, mutta kyllä itse olisin ostanut vasta siinä vaiheessa sen, kun sen nimi olisi ollut ”Päätön pukkimunkki”.

Nyt tulee kaikille kahvilan työntekijöille loistovinkki!

Kahviloihin olisi hyvä ottaa kukkamerkki käyttöön ja mainostaa sitä somessa!

Kahviloissa käy varmasti paljon asiakkaita, ketkä tulee kahville yksin. Osa oikeasti näyttääkin yksinäiseltä, osa taas haluaa istua yksin omassa rauhassaan. Mutta entä, jos kahvilassa olisikin kaksi (tai useampi) asiakasta, ketkä ovat tulleet sinne yksin ja kaipaisi juttuseuraa? Eihän sitä voi käydä yksin istuvilta kyselemässä, että hei voinko istua tähän. Tai voi, mutta ei Suomessa.

Mutta entäpä, jos asiakas olisikin ottanut kassalta kukkamerkin (ihan sama mikä se on, kukka tuli ensimmäisenä mieleen sokkotreffeistä), eli vaikka pienen muovisen kukkakoristeen ja istuisi sen kanssa yksin? Se tarkoittaisi muille asiakkaille sitä, että seuraan saa liittyä.

Toki kukan tarkoitus täytyy lukea jossain hyvin selkeästi ja kukka täytyy palauttaa lähtiessään, mutta eikö olisikin hyvä idea?

Tarkoitus ei ole siis romanttisessa mielessä sokkotreffeillä, vaan ihan vain saada yksinäisille tai sillä hetkellä juttuseuraa kaipaaville ihmisiä ympärilleen, ihan vain sen kahvihetken ajaksi. Toki siitä voi muutakin kehkeytyä, mutta se ei ole pääideana.

Ja vielä pikkuvinkkinä, jos et heti keksi mitään juteltavaa tuntemattoman kanssa, niin voit kysyä

“Hei, ootko koskaan lukenut Kaupunkikahvilla -blogia? Se on ihan älyttömän hauska!”

Hehe.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat 2

Maaliskuulta 2022
kahvila

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

-Bisnesideoita part. 2

Ruokakauppojen vedettävät ostoskorit on kyllä niin huijausta. Tai huijausta on ainakin se osa, jos niitä mainostetaan, että ne helpottaa kauppareissuja. Okei, helpottaahan ne ostosten keräämistä. Ei tarvitse sitä muutamaa sataa metriä kävellä kaupassa painavan ostoskorin kanssa, kun voi vaan vetää perässä ja lapata painavia tavaroita kyytiin. Mutta entäs sitten ne neljä kilometriä, mikä pitäisi kantaa ne ostoskassit kotiin? Sinne vedettävään koriin siis tosiaankin mahtuu paljon tavaraa, vaikka ei uskoisikaan, koska se on vaan kori. Joo, kyllähän kärrytkin helpottaa ja niiden kanssa voi käydä sama juttu. Mutta ei kukaan kävellen kaupassa oleva ota itselleen kärryjä, koska tietää/luulee tietävänsä ostavan vain vähän. No, oli niin tai näin, käytän jatkossakin vedettäviä koreja. Ne on kyllä käteviä.

-Onko vedettävät ostoskorit huijausta?

espresso house

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

-Kenen vastuulla, jos kolaroi?

ratikka

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

-Helsinkioppaaksi?

Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.

-Paras ja ilmainen hajuvesi

Täällä tulee kyllä vähän surulliseksi, kun katsoo ihmisiä. Tuossa edessäkin lähtisi ihan kohta juna Rovaniemelle. Surullista ei ole siis se, että se menee Rovaniemelle, vaan se, että itsekin haluan reissuun. Pitkänmatkanjunalla. Enhän mä siis tiedä, että onko nuo ihmiset menossa sinne Rovaniemelle lomalle, työmatkalle, kotiin, vai minne. Mutta sen tiedän, että mäkin haluan. En tiedä huokuuko tästä tekstistä se, että ei ole pariin vuoteen tullut käytyä juuri missään? Oon ollut elämäni aikana yhden kerran pitkänmatkanjunassa. Ja se oli ihan törkeen siistiä. Älkää kysykö miksi, se vaan oli. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa ja joku nainen istui mulle varatulla paikalla.

-Konjakkikahvila

tampere

Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.

-Miten saada lisää itsevarmuutta?

Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.

-Pysäköinti Tamper..Mansessa

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

-Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: