Treeni kasvolihaksille

Location: Hyvinkää

Daimkakku

Daimkakkua ja kahvia.

Olin taas saman päätöksen edessä, kun joka kerta kahvilassa. Otanko pelkästään makeasti maustetun kahvin, vai normaalin suodatinkahvin ja jotain herkkua päälle. Nyt oli vähän nälkä, niin piti saada jotain pureskeltavaa. Otin siis suodatinkahvia ja daimkakun. En siis koko kakkua, palasen vaan. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin mietin vaan, että miksi en ottanut kuitenkin koko kakkua.

Roberts coffee

En tiedä miten daimkakku on tehty, mutta joka kerta se on yhtä hyvää. Mitä kylmempää, sen parempaa. Ei ihan jäistä kuitenkaan (jääfrisbee), mutta kylmää. Miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä? Ainakaan tietääkseni. On jääkiekko, jääpallo, jääkoris (ainakin voisi olla). Miksi frisbeetä ei heitellä talvisin jääfrisbeellä? Nyt kun frisbeegolfikin on yleistynyt. Loppuradasta saa heitellä enää jään palasia, ellei nekin ole jo sulaneet. Jep. Ehkä tässä on syy, miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä.

Suodatinkahvi maistui hassulle, tai ei oikeastaan. Se maistui vaan todella laimealle. Katsoin jo tiskillä, kun kahvi ojennettiin, että oli vähän laimean näköistä. Mutta sitten kun laitoin siihen sivupöydällä ihan todella vähän maitoa, niin kahvi muuttui todella vaaleaksi. Menin pöytään ja maistoin, en maistanut mitään. Tai lähinnä maidolla lantratun veden. Halusin uuden, paremman kahvin. Tällä kertaa en ollut se perus suomalainen, joka ei valita, jos saa huonoa ruokaa. Nyt oli kuitenkin kyse kahvista. Vakavampaa asiaa saa hakea.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta.

Tiskillä myyjä (barista?) totesi itsekin kahvin ulkonäön olevan todella vaalea ja sanoi tuovansa pöytään hetken päästä uuden kahvin. Kahvi tuli ja kävin taas laittamassa sivupöydällä siihen vähän maitoa. Kahvi oli aivan täysin samaa, kun oli edelliselläkin kerralla. Tai siis varmasti uudestaan keitettyä, sitä en epäile. Mutta yhtä laimeaa.

Aloin epäilemään jo omia makumieltymyksiä. Olenko tottunut vain todella tummapaahtoiseen kahviin kotona ja nykyään kahviloiden kahvit maistuu lähinnä laimealle teelle? En tiedä mihin lopputulokseen päädyn, sitten joskus kun päädyn. Mutta muissa kahviloissa kahvi on kyllä maistunut kahvilta.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta. Meillä saattaa olla vain täysin eri makumieltymykset tämän kahvilan kanssa. Onko jollain teistä ollut samaa kokemusta, että jostain tietystä kahvilasta saisi ehkä paljon laimeampaa kahvia, mihin on tottunut?

Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu?

Willa

No mutta, se siitä kahvista. Tulin istumaan pöytään, missä on syöttötuoli valmiina. Vähän hassun paikan valitsin istua, tuntuu kun istuisin jotenkin väärinpäin. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Kahvista valittaminen riitti olemaan ei niin perus suomalainen. Ja onhan syöttötuolissa sekin etu, että jos meinaan karata tai tippua, voin vaihtaa tuoliin missä on reunat. Siitä poispääseminen olisi kyllä jo sitten ihan uusi tarina. Vaikka toisaalta, onhan rollaattoreitakin. Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu? Pöytäkin siinä sitten valmiina, kun nälkä iskisi joka tapauksessa.

Selkeästi alkaa olemaan koululaisia reppu- ja penaaliostoksilla. Odotan itsekin sitä, että pääsen valitsemaan oman lapsen kanssa noita tavaroita. Viime vuonna (tai 5 vuotta sitten, en muista) vein kummipojan ostelemaan tarvikkeita koulun aloitukseen. Voisin viedä kaikki maailman ekaluokkalaiset yksi kerrallaan ostoksille. Voi kyllä olla, että toisen kohdalla loppuisi jo rahat.

Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Jotkut kolme lasta on kahden rouvan kanssa ostoksilla. Teen karkeasti johtopäätöksen, että lapset on sisaruksia keskenään, jotka on nyt hoidossa mummolla. Mutta mummolla on omatkin aikataulunsa ja tänään kalenteri näytti tapaamista Liisan kanssa. Joten lapsille pokemonkortit kouraan ja kahvilaan istumaan, Liisa ja Terttu numeroita merkkailemaan bingoiltaan. Älkää käsittäkö väärin, että bingo olisi vain vanhempien ihmisten ilo. Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Aamuposti

Tässä pöydässä mihin istuin, on syöttötuolin lisäksi sunnuntain aamuposti. Ihan hyvä tietää näin keskiviikkona, mitä edellisellä viikolla on tapahtunut. Jos on vaikka nukkunut viikon putkeen, tai aikamatkannut viime viikon yli.

Tiedättekö mitä haluan juuri nyt? Haluan lisää daimkakkua. ”Aina ei saa mitä haluaa”, tiedän. Mutta saisin, jos jaksaisin käydä ostamassa. En jaksa.

Ihmiset on kyllä hassun näköisiä, kun ne ilmeilee vauvalle. Vielä hauskemman siitä tekee se, että et ensin edes näe, että siellä on vauvakin.

Treeni kasvolihaksille

Onkohan pienten lasten vanhemmilla paremmat kasvolihakset, kun lapsettomilla/vanhempien lasten vanhemmilla? Voisin perustaa oman kasvolihasyrityksen. Vähänkuin fysioterapeutti, mutta treenataan vain kasvojen lihaksia.

Yrityksen perustamiseenkaan ei tarvitse muuta, kun vuokratilan ja vauvan. Vauva syöttötuoliin, asiakas penkkiin ja pyydetään tuijottamaan vauvaa. Kyllä jossain välissä alkaa asiakkaan naama vääntymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva itkee, eikä sitä meinaa muulla tavalla saada hiljaiseksi. Yhden käynnin kesto riippuu täysin asiakkaasta itsestään. Ja vauvat tuskin loppuu ihan heti tästä maailmasta. Aika toimiva bisnesidea, vaikka itse sanonkin.

Mitä tykkäsit tämän kertaisesta postauksesta? Kerro kommenteissa, tai tule kertomaan Instagramiin tai Facebookiin!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat

Helmikuulta 2022

”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”

-Bisnesideoita

”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””

-Mikä on paras kahvila?

”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””

-Karhu nähty kaupungissa

”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”

-Mitä pukea naamiaisiin?

”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”

-Missä mennä naimisiin?

”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”

-Nimi yritykselle?

”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”

-Töihin raksalle

”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”

-Kalastajapipo

”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”

-Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

Location: Tampere, keskusta

Tämä postaus on jatko-osa edelliselle ”Pysäköinti Tamper..Mansessa” postaukselle. Sama kahvila ja samalla kertaa, tuli vain niin paljon tekstiä.

Joillain on jotkut jengipaidat päällä. Varmaan siis joku urheilujoukkue tai vastaava. Tai siis ei niitä ole kun kolme, mutta joukkue kai sekin. Tai jengi. En tiedä oikeasti minkä joukkueen paidat ne oli, en nähnyt lukea niin kauas. Mutta tuli kyllä heti mieleen Harry Potterista ne kerhot. Tai klubit. Liigat. Mitä ne oli, jotain eri luokkia.

Joku rottweiler tuijotti mua äsken ikkunasta. Tai se käveli siis tuosta kahvilan ohi. Ja tiedättekö, rottweilerithan näyttää siltä, että ne hymyilisi kokoajan. Tai ainakin vähintään siltä, että niillä on teipit molemmin puolin huulia ja se teippi kiertää pään takaa. No mutta oli miten oli, mä hymyilin sille takas. Oli ihan sellainen olo, kun olisi nähnyt jonkun vanhan tutun.

Mä en vieläkään käsitä, että täällä, Tampereella, on ratikoita. Ne kuuluu Helsinkiin, täällä ne on vaan tosi outoja. Eksynyt raiteiltaan. Ne on vähän kuin niitä ratsastettavia karhuja, mistä tässä postauksessa puhuin. Mutta sitten joskus kun tulen tänne hotelliin, niin aion hypätä ratikkaan ja lähteä ajelulle. Ja siis ehdottomasti niin, että en tiedä minne se ratikka menee. Tai lukeehan se varmaan siinä jossain taulussa, mutta en mä siltikään tiedä minne se menee. Ja vaikka katsoisin kartasta, en vieläkään olisi kartalla. Tiedän Tampereelta aikalailla vain tämän pääkadun, Tammerkosken sillan ja Hervannan. Tarviiko sitä muuta tietääkään?

En tiedä hymyilikö joku lentäville linnuille, kun se katsoi taivaalle. Taivaan kirkkaus saattoi vaikuttaa hymyilyefektiin, mutta haluan kuvitella, että se hymyili linnuille. Sitten itse en vaikuttaisi niin hölmöltä hymyillessäni rottweilerille. Tunnistaakohan linnut, jos niille hymyilee? Miltähän linnut näyttäisi, jos ne hymyilisi?

Mä en varmaan koskaan voisi ajaa ”Ei linjalla” -bussia. Ne on niitä busseja, jotka ajelee huvikseen ympäriinsä, ottamatta asiakkaita kyytiin. Jos itse ajaisin sellaista, niin unohtaisin varmaan ajavani koko bussia. Kun ei tarvitse ottaa asiakkaitakaan kyytiin. En osaisi väistää edes suojatiellä ihmisiä, koska enhän mä ajaisi sitä bussia. En olisi linjalla.

Taas vessakoodeista puhetta. Tällä kertaa en sitä itse tarvitse, mutta lähellä istuvat on keskustellut tästä koodista jo hyvän tovin. Täällähän on siis ihan koodittomat vessat, paitsi ilmeisesti invavessa. Normaalit vessat on alakerrassa, invavessa ihan tuossa melkein vieressä. Toinen näistä vessakoodista keskustelevista on nyt siis käynyt invavessassa ja saanut tietenkin sen koodin. Olen nyt monta minuuttia kuunnellut, kun tätä koodia toistetaan.

”Se on 1234”
-Oliko se 1234?
”Joo, 1234”
-Hetkinen siis, 1234 vai?
”Joo, 1234”
-Okei. Eli siis 1234
”Jep, 1234”
-Täytyy yrittää muistaa. Eli siis 1234?

Tiedänpähän nyt ainakin sen koodin, jos sitä tarvitsen.

Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

Musta tuntuu, että Tampereella poltetaan tupakkaa enemmän, kuin muualla. Ei mulla mitään tilastoja tästä ole, eikä oikeastaan edes kiinnosta, mutta jostain syystä olen kiinnittänyt huomion nyt moneen röökaajaan. Se tuntuu olevan kuitenkin nykyään kokoajan vaan harvinaisempaa ja harvinaisempaa, että siihen ihan kiinnittää huomion, jos joku polttaa. Missähän kaupungissa oikeasti poltetaan eniten tupakkaa? Entä missä maassa? Kyllä tämä nyt sitten kuitenkin vähän alkoi kiinnostaa.

Joku nainen seisoi ensin pitkään tuossa oven ulkopuolella. Sitten hän päätti tulla sisälle. Hän käveli halkaisijaltaan n. 5 metrin ympyrän ja lähti takaisin ulos. Ja lähti kävelemään poispäin kahvilasta. Onko tämä joku Tamperelainen tyyli tehdä..jotain?

Kesä on tulossa, lippiksiä näkyy jo paljon!

Kun tulin tänne kahvilaan, mietin että otan lounaan, johon kuuluu kahvi. Mutta en sitten ottanut, kun olin vähän pihalla, saako sitä lounasta syödä siinä mihin halusin istumaan, vai oliko sille erillinen paikka siellä, missä luki erikseen ”Lounas”. Ja vaikka olen sosiaalinen ihminen, niin tässä tilanteessa en kysynyt, vaan tyydyin syömään suolaiseksi avocadotoastin. No mutta kuitenkin, hyvä että en ottanut lounasta. Naapuripöydässä puhuttiin juuri, että lounaan kanssa ollut kahvi oli ollut liian kylmää. Tai siis toisen mielestä ihan sopivaa, mutta toisen mielestä liian kylmää. Ja koska itsekin tykkään tulikuumasta kahvista, niin tämä meni oikein hyvin.

Joku, joka on juonut maitonsa selkeästi terästettynä, yritti mennä bussin kyytiin keskeltä tietä. Meinasi jäädä allekin. Onneksi oli kuski hereillä. Tai ei se kuski varmaan olisi sitä bussia voinut edes ajaa, jos ei olisi ollut hereillä. Mutta you get the point. Tämä terästetyn maidon juoja pääsi kuitenkin onneksi bussipysäkille asti. Tosin eri puolelle tietä, kun mihin se edellinen bussi olisi sen vienyt. Ei kai sillä niin väliä ole, minne sillä bussilla menee. Kunhan ei tarvitse kävellä.

Kuten viime postauksessa kerroin, maksoin parkista reilut 6€/2h. Maksoin sen sellaiseen parkkiautomaattiin ja vein parkkilipun auton tuulilasiin. Mutta mistäs minä nyt muistan, että mihin asti se parkkiaika oli. Suurin piirtein onneksi muistan, mutta olisi vähän inhottavaa saada parkkisakko kahden minuutin myöhästymisen takia. Ehkä ensi kerralla muistan ottaa vaikka kuvan siitä parkkilipusta. Tai sitten vaan käyn muistitestissä.

Onko täällä bussit aina niin pahasti etuajassa, että kaikki juoksee niihin kokoajan? Vai onko tamperelaiset vain vähän hitaampia ihmisiä, että kävellen ei vaan ehdi bussiin, vaikka lähtisi ajoissa? Ei mikään Manse, vaan TurtleTampere.

Haluaisin käydä tässä keskustassa kaupoilla, kurkkimassa mitä täältä löytyy. Mutta koska pitäisi siirtää autoa ja maksaa taas uusi parkkimaksu, niin taidan ajella Ideaparkiin. Tykkään kyllä näistä kivijalkakaupoista ja mielelläni niitä tukisin, mutta täytyy tulla varmaan sitten joskus junalla, niin ei tarvitse miettiä parkkimaksuja ja ylipäätään pysäköintipaikkoja.

Siinä tämän kertainen Tampere, ensi kerralla junalla perille! Minimoidaan valitustekstit pysäköinnistä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

Location: Helsinki, Iso Roba

Isorobertinkatu

Tänään onkin loistava päivä olla Helsingissä. Olympiakultaa lätkässä, torille siis!

Vähän kauempana torista oli kahvila, minne suuntasin tällä kertaa. Tai suunnattiin, nyt oli koko perhe mukana.

Join taas makeaa lattea, mitähän se oli.. Tai siis varmaankin kahvia, maitoa ja sokeria. Jotain erikoista makuakin siinä oli, mutta en muista mitä. Sanotaanko näin, että kun on lapsen kanssa kahvilassa, ei sillä kahvin maulla kauheasti edes ole väliä. Keskittyminen menee johonkin ihan muuhun, kun kahvin maisteluun. Sanoo henkilö, joka ei erota kunnolla edes markettikahvien eroja. Ja silti pitää blogia nimeltä kaupunkiKAHVILLA. Kahvi on hyvää, se riittää.

Tuli vähän eri perspektiiviä ihmisten ja asioiden katseluun, kun oli lapsi mukana. Nähtiin mm. ratikoita ja koiria ja moikkailtiin ihmisille ikkunan läpi. Tota viimeistä voisi alkaa pelaamaan ihan aikuistenkin kesken kahvilassa. Jokainen moikkaa vuorollaan ohikävelevälle ja se voittaa, joka saa eniten takaisinmoikkauksia. Tuplapisteet saa, jos joku tulee sisälle asti kysymään, että ”Huomasin että moikkasit, tunnetaanko me?”. Pelin saa myös totta kai kerrasta poikki, jos joku tulee sisälle kysymään ”Miks sä moikkasit mun puolisolle? Mistä te tunnette? Mitä ootte tehnyt yhdessä?!” Tälle puolisolle moikannut voittaa.

Tämä toimii myös loistavasti juomapelinä. Ehkä mukavampi jollain muulla pelata, kun espressolla. Tai ylipäätään kahvilla. Toisaalta, tarpeeksi kofeiinia niin voi alkaa tanssijalkaa vipattamaan. No joo, suosin silti perinteisiä mehukatteja.

Tänne kahvilaan tuli joku matkalaukun kanssa. Näyttää ihan joltain livemusiikin soittajalta. Nyt olisikin kova veto alkaa soittamaan livemusiikkia täällä. IHANAA LEIJONAT IHANAA. Soitetaanko ylipäätään koskaan kahviloissa livemusiikkia? Vai onko ne vaan baareissa? Ei siinä, ymmärrän kyllä että humalaiset on helpompi yleisö, kun selvinpäin olevat rauhallista kahvilaa etsivät tyypit, jotka mahdollisesti tekee myös töitä siellä kahvilassa. Ymmärrän myös siitä näkökulmasta, että jos soittaa huonosti, niin varmaan tuntuu mukavammalta saada se kylmä kalja päällensä kuumassa baarissa, kuin kuuma kahvi kuumassa kahvilassa. Tai ei siihen varmaan edes huonoa soittajaa vaadita, pieni kynnys lähellä soittajaa riittää. Tai yksi tunari ja tasainen lattia.

isorobertinkatu
Makea latte ja kylmä kaakao. Ja Wolt -kuski.

Noniin, nyt on ulkona taas joku oman elämänsä sankari. Hän seisoo ihan suojatien reunalla ja päästää autoja tien yli. Siis kyllä, kirjaimellisesti viittoo autoille, että saa mennä. Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan itse ylittää suojatietä, on sen verran kauan nyt tuossa suorittanut liikenteenohjausta. Kai liikenteenohjaajaksikin joku koulutus vaaditaan, osalla ei valitettavasti ole varaa. Voipahan ainakin sanoa sitten ammatissa työskennellessään, että olen ”Itseoppinut liikenteenohjaaja, aloitin Iso Robalta”.

Okei. Sama henkilö kaivoi kassistaan sämpylän ja yritti tarjota sitä suojatiellä kulkevalle. Ehkä tässä on menossa nyt kuitenkin jokin Syntien hyvitys -operaatio. Jos olet tehnyt jotain pahaa, voit hyvittää ne tekemällä jotain hyvää. Niinhän se menee. Vastaantulevalle ei jostain syystä kelvannut ilmainen lounas. Kummallista.

Siis apua. Tässä kahvilassa on ikkunat tosi matalalla. Ja sen ansiosta ulkona kävelee pikkuantenneja. Niitä vaan menee tuosta ohi, usein perässään ihminen. En tiedä jahtaako ne ihmiset niitä antenneja, vai miksi ne perässä kävelee. Vai onko tämä uusi versio Pokemon Go:sta, missä jahdataan pokemoneja ympäri kaupunkeja. Ne kyllä tietääkseni pysyy paikallaan kun semmosen löytää, nämä antennit menee aika kovaa. Ainiin, puhun siis pienistä pystyhäntäisistä koirista. Tästä ikkunasta ei näy mitään muuta, kun se pystyssä oleva häntä.

Louis Vuitton – Vai jotain vielä parempaa?

Jännästi kiinnittää huomion, jos todella tyylikkäästi pukeutunut pariskunta kantaa Louis Vuittonin kassien sijaan kahta ruokakassia. Eihän siinä mitään erikoista ole, oletettavasti heidänkin täytyy ruokakaupassa käydä. Mutta silti se herättää huomion. Vähän sama, jos näkee laitapuolen kulkijalla sen Louis Vuittonin laukun. Kyllähän se kiinnittää huomiota.

Miksi ei ole olemassa Louis Vuittonilta omia ruokakasseja? En mä siis tiedä, että onko. Mutta jos tavallisesta käsilaukusta on valmis maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja, niin miksi ei maksaisi ruokakassistakin muutamaa kymppiä. Ei kummatkaan noista kuitenkaan ikuisia ole. Mieti kuinka siistiä se kassalla olisi. ”Ostaisin tän 4€ maksavan vessapaperipaketin. Ainiin, tarviin sille kassia.” Jonka jälkeen myyjä ilmoittaa ”Se olis 94€, kiitos.” Ei tarvis montaa kertaa kaupassa käydä.

Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.

Olkaa hyvä siis tästä bisnesideasta, eiköhän noilla kasseilla joku vielä lyö leiviksi!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita

Location: Helsingin keskusta

Ulkona on ihan jäätävän kylmä ilma, sisällä taas tukehtuu ulkovaatteiden kanssa. Parasta siis istua kuppilaan (se nyt sattui olemaan tällä kertaa lähempänä kun kahvila) ja ottaa ulkovaatetta pois.

Kaikista maailman lämpimistä juotavista, valitsen terästetyn glögin. En koskaan juo glögiä enää joulun jälkeen, enkä ole koskaan tykännyt terästetystä sellaisesta. Syytän ulkona jäätyneitä aivoja, tarvitsen vain jotain lämmintä.

Ihmisiä on paljon liikenteessä. Niin kuin varmaan joka päivä Helsingin keskustassa, paitsi juhannuksena. Ehdin istua vain hetken, kun heti tapahtui jotain ällistyttävää. Mä en ole koskaan ennen nähnyt, että maski (jos luet tätä kymmenien vuosien päästä, niin googlaa covid-19) nostetaan suulta nenälle, kun halutaan puhua ilman maskia. Aina se on laskettu leuan alle tai otettu puoliksi pois. Sinitakkinen puhelimessa puhuva nainen, taisi muuttaa just mun elämää. En tiedä kumpaan suuntaan.

Hmm. Kaikennäköisiä tavaroita ihmiset jaksaa vetää perässään, eikä mennä esim. taksilla määränpäähän. Jos ihminen vetää jättimäistä soitinta (en tiedä mikä se oli, mutta kuvittele n. karhun kokoinen soitin) perässään loskassa, niin luulisi, että ei tarvitse paljoa vaatetta päälle, näyttää aika hikiseltä hommalta. Mutta karvalakki on nähtävästi silti oltava päässä. Ymmärrän täysin, en minäkään karhua ulkoiluttaisi ilman asiaan kuuluvaa karvalakkia. Nojoo, nyt kun jälkeenpäin mietin, niin karhun kokoinen soitin ja taksi. Ei varmaan olisi sittenkään kovin hyvä idea.

Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)

Kävelysauvat on muuten jännä keksintö. Oikein käytettynä todella tehokkaat, perässä vedettynä.. no, en tiedä. En todellakaan tiedä, miksi jotkut vaan vetää niitä perässään. On allerginen koirille, mutta tarve silti lenkittää jotain? Halu näyttää muille, että kattokaas kun täällä reippaillaan? Vai kenties puoliso pistänyt toisen lenkille sauvoineen, että nyt sinne loskaan tarpomaan. Aihe alkoi kiinnostamaan nyt sen verran, että taidan joku kerta pysäyttää tällaisen perässävetelijän ja kysyä syytä. (kuulostaa muuten hauskalta työnimikkeeltä; perässävetelijä!)

Heh, tarjoilija kävi äsken kysymässä, otanko jotain lisää. Pyysin lämmintä kaakaota, se tulee kuulemma mintulla. Sehän sopii.

Mitenkäs sitten johdolliset kuulokkeet. Seurasin erään punatukkaisen henkilön tekemisiä tovin, kun hän selkeästi halusi alkaa kuuntelemaan jotain kuulokkeilla, mutta johto oli solmussa. Enemmän niiden kuulokkeiden kanssa menee aikaa itse johtojen selvittelyyn, kun minkään kuuntelemiseen. Mutta toisaalta, ehkä se onkin niissä se juttu. Nostalgia.

Hui, ulkona näyttäisi olevan -7 astetta ja ”tuntuu kuin -17”. Miten jotkut on ilman pipoa, kun itse tekisi mieli mennä pukemaan lumiukoille ja sähkötolpillekin pipot.

Ääk. Ihan kun vähän nousisi jännänmakuinen glögi ja tarjoilijan juottama minttu päähän. No, sen näkee kohta, millaista tekstiä alkaa tulla.

Joku vanhempi henkilö menee rollaattorilla loskassa. Enhän minä nyt tuon ikkunan läpi aio mennä, mutta olisiko ok mennä auttamaan? Tai edes seuraksi kävelemään. Vai olisiko se vaan vittuilua, että menisin kävelemään vierelle ja höpöttäisin, mutta en auttaisi työntämään?

Heh, joku lapsi makaa hauskannäköisesti tikkusuorana rattaissa. Nyt tekisi vähän mieli mennä tuon ikkunan läpi katsomaan, että onko se edes oikea lapsi. Kai joku aikuinen nukkejakin työntää rattaissa, Helsingin keskustassa?

Tiedättekö mikä on nykyään tosi siistiä? Jos tykkäät puhua itseksesi, niin voit vain puhua ja se on normaalia. Kaikki luulee, että sulla on handsfree/kuulokkeet korvissa. Voit siis sanoa suoraan jollekin ”ihan älyttömän hyvännäköinen!”, eikä se edes tiedä, että puhuit siitä. Toisaalta, whats the point then.

Oletko koskaan halunnut olla niin vahva, että soittaisit haitaribussia (meinasin tähän selittää mikä on haitaribussi, mutta koska selitys olisi luokkaa ”se on bussi, missä on semmonen haitari”, niin sanon vaan, että googlaa.)? Tai siis ylipäätäänhän se olisi siistiä, että haitaribussista kuuluisi haitarinääni, kun se liikkuu. (bisnesidea!)

Ihanaa, kun joku lapsi vetää matkalaukkua niin täysiä, että se on melkein mahalteen maassa. Nojaa siis eteenpäin, että saa matkalaukun liikkeelle. Selkeästi tärkeää tehtävää suorittamassa.

Väli-ihmettelynä; miksi joku kantaa reppua kädessä, eikä selässä?

Katsoin pitkään henkilöä, jolla oli maailman siisteimmät farkut, että mitä se oikein syö.  Käsi vain piti jotain juttua tosi pitkään suussa. VIHDOIN käsi laskeutui ja suusta tuprusi höyryt pihalle. Tooooodella pitkään imeskeltävä sähkörööki siis.

Tommy Hilfigerin laukku jollain. Tai ainakin siinä lukee vain Tommy. Tuntuisi hassulta kantaa vaikka Kerttu Virtasen tekemää laukkua, jos siinä lukisi isolla vain Kerttu.  Tai siis kun ei mun nimi ole Kerttu.

Sähköröökistä vielä, saako bussikuskit vetää sitä bussissa, jos siellä ei ole asiakkaita? En tiedä, mutta näin nähtävästi tehdään.

Hei, ei tainnut nousta pahasti päähän. Tai sitten kaadun, kun nousen tästä pöydästä. Mutta teksti nähtävästi sujuu vielä ihan hyvin, aika siis lopettaa tähän.

Kiitos kahviseurasta (kahvillahan voi käydä myös, vaikka joisi terästettyä glögiä ja minttukaakaota), nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina, Kaupunkikahvilla