4 isointa eroa suomalaisen ja espanjalaisen välillä

Perhekeskeisyys. Siinä missä espanjalainen hakee haudastakin sukulaiset syömään samaan pöytään, suomalainen kattaa 14 hengen pöydän kahdelle, ettei sinne vahingossakaan eksy anoppia syömään.

Location: Espanja, Benalmadena

Benalmadena

Rantabulevardi. Jo pelkkä nimi saa aikaan kesäisen fiiliksen ja lenkkeilevät ihmiset. Ja ihania palmuja ja meren aallot.

Vaikka istunkin nyt rantabulevardilla kahvilassa, on fiilis vähän eri, kuin kuvailemani mielikuva. Äsken paistoi hetken aurinko ja riisuin paidan ja takin, mutta hetken päästä puin ne takaisin päälle. Ei ole lämmin täällä Aurinkorannikolla näin tammikuussa.

Jos ei tuulisi, voisi olla, että riisuisin takin. Tai ainakin avaisin sen. Mutta nyt tarvitsisin vielä kaulahuivin tähän lisäksi. Onneksi on kuumaa kahvia. Joka kylläkin jäähtyy tässä tuulessa liian nopeasti.

“Tänne olisi päässyt suoraan junallakin, mutta kuka sitä nyt junia käyttää, jos kävellenkin pääsee. “

Aurinkorannikko

Tämä kahvila löytyi n. 3h kävelymatkan jälkeen. Matkalla oli muitakin kahviloita (välillä kävelimme rantabulevardilla, välillä poikkesimme muille kaduille), mutta ei mitään sopivaa. Tämäkin oli oikeastaan vain sellainen, että nyt on pakko pysähtyä hetkeksi.

Tämä taitaa olla Benalmadenaa, jos en ihan väärässä ole. Tänne olisi päässyt suoraan junallakin, mutta kuka sitä nyt junia käyttää, jos kävellenkin pääsee.

Ystävilläni ja miehelläni taitaa olla aika hyvin jo tiedossa, että jos minun kanssa jonnekin lähtee, niin sen jälkeen tietää kävelleensä. Mutta täytyyhän sitä nyt pitkiä ulokkeita hyötykäyttää, jos ne kerta vielä toimii. Ja on sitä löytynyt hienoja paikkojakin sen takia, että haluan lähteä kävelemään eri suuntaan, mihin muut ovat menossa!

Benalmadena
Unohdin aurinkolasini Suomeen, joten ostin 10€ lasit Malagasta. Kuten kuvasta näkee, todella tehokkaat. Ryppyjä tulee.

Täällä Aurinkorannikolla kissat on kyllä kaikkien kavereita. Myös pulujen. Pulut taas ei ole kaikkien kavereita, ne vain syö kaikkien ruoat. Mutta on kyllä hauskaa katsoa, kun kissat ja pulut makoilee vierekkäin maassa. Ja ne on kaikki ihan eläviä.

Kahvi on täällä Benalmadenassa eri makuista, kuin Malagassa tai Torremolinoksessa. Eikä niin hyvällä tavalla erimakuista. Toki voi johtua ihan kahvilastakin. Mutta en minä santsikuppia täällä ottaisi. Ehkä olen ehtinyt jo tottumaan liian hyvään kahviin muualla.

“Tärkeä huomio, minkä olen täällä ympäri Aurinkorannikkoa tehnyt. Kahvikupit on yleisesti ottaen ollut aika rumia.”

Benalmadena
Tästä kupista tulee mieleen lähinnä Punainen Risti.

Tärkeä huomio, minkä olen täällä ympäri Aurinkorannikkoa tehnyt. Kahvikupit on yleisesti ottaen ollut aika rumia. Ne on joko täysin valkoisia (mikä on ihan ok), tai sitten siihen valkoiseen on läntätty jotain viivoja, palloja tai hassuja tekstejä. Kuten kahvilan nimi.

Nämä on varmaan espanjalaisten mielestä hienoja, mutta minun esteettistä silmää ne ei hivele ollenkaan. Itse tykkäisin juoda kahvini savikupista tai kookospähkinän sisältä. Tai jostain muusta yhtä erikoisesta. Viinirypäleiden sisältä shotteina. Tai puutarhaletkusta suoraan.

Pulu tuli tuohon maahan jotain pyörimään, vähän häiritsee keskittymistä. Sillä olisi varmaan paljon asiaa, jos se osaisi puhua.

Benalmadena

4 isointa eroa suomalaisen ja espanjalaisen välillä

Mitkähän on 4 isointa eroa suomalaisen ja espanjalaisen välillä?

Puhuessaan espanjalainen on kertonut kolmelta päivältä kuulumiset, kun suomalainen on ehtinyt vasta miettimään, että mitähän sitä pitikään kertoa.

Seuraavat erot on huumorilla kirjoitettu (as always) ja ehkä vähän espanjalaisuutta hypettäen ja asioita yleistäen.

Kiireettömyys. Sen espanjalaiset osaa. Tai rentous. Espanjalainen tekee bisnestä tarjoilemalla ruokia pöytiin, juttelemalla asiakkaille ja olemalla läsnä. Ja muistaa asiakkaan kuukausi sitten kerrotut tarinat. Suomalainen tekee bisnestä handsfree korvalla, juosten kolmeasataa seuraavaan tapaamiseen.

Perhekeskeisyys. Siinä missä espanjalainen hakee haudastakin sukulaiset syömään samaan pöytään, suomalainen kattaa 14 hengen pöydän kahdelle, ettei sinne vahingossakaan eksy anoppia syömään. Tai jos eksyy, siitä keskustellaan pitkään, miten seuraavalla kerralla se eksyminen voitaisiin välttää. Lopettamalla syöminen?

Lapsiystävällisyys. Espanjalaiset rakastavat lapsia. Voit mennä lapsesi kanssa minne tahansa, aina olet tervetullut. Oli se sitten ravintola iltamyöhään tai tärkeä palaveri töihin liittyen.

Suomessa kun yrität mennä hakemaan baarista vettä janoiselle lapselle, sitä vettä tarjoillaan vain täysi-ikäisille. Toki tässä on ehkä Suomen laki, mikä tulee vastaan, ei niinkään lapsiystävällisyyttömyys. Joo, on se varmaan oikea sana. Mutta siinä missä Suomessa tehdään kokoajan lisää Adults Only -ravintoloita, niin onko Espanjassa edes olemassa sellaisia?!

Koirat. Koirat on täällä kavereita keskenään. Tai oikeastaan ei. Ne ei ole kiinnostuneita toisistaan juuri ollenkaan. Ne juoksentelee vapaana rannalla ja haukkuu korkeintaan meren aalloille. Suomessa kun pidät koiraa vapaana, vielä ihan sallittuna aikana keskellä metsää, joku orava on napannut sinusta kuvan puhelimellaan ja julkaissut sen Facebookiin. Saatesanoin “Ettekö nyt juma***** voi pitää niitä rakkianne kurissa!”.

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Aurinkorannikolla kahvilla

Location: Espanja, Torremolinos

torremolinos

Auringonpaisteessa on hyvä juoda kahvia. Kun se täällä Aurinkorannikolla vielä tarjoillaan kuumana, se myös pysyy kuumana pitkään (niin auringonpaiste, kun kahvikin). Voin rauhassa käydä ottamassa turistikuvia ja shoppailemassa, niidenkin jälkeen kahvi on vielä kuumaa. Jos sitä vielä on jäljellä. Mutta pointtina, ei todellakaan ole kiire juoda!

Suomessa tykkään, kun kahviloissa saa välillä santsikupin kaupanpäälle. En välttämättä jaksaisi kahta kupillista aina juoda, mutta jos istun tunninkin kahvilassa, on sanomattakin selvää, että ensimmäinen kupillinen olisi jo jäähtynyt monta kertaa. Voin siis kesken kaiken juoda uudestaan kuumaa kahvia!

“Mutta samalla kun sitä nautti, toinen puoli aivoista mietti ”apua. viikon päästä juon taas juhlamokkaa”.”

Mutta siis Malagassa ja lähialueilla. Niiden tarjoama kahvi. Ai että. En vaan voi käsittää, miten kahvi voi olla niin hyvää. Mutta samalla kun sitä nautti, toinen puoli aivoista mietti ”apua. viikon päästä juon taas juhlamokkaa”.

cafe con leche
Kahvin kanssa tuli maailman söpöin minimuffini.

Okei, onneksi Suomessakin on paljon eri kahveja. Ei vaan rahat riitä jokaisen kahvilaadun maistamiseen. Uskoisin, että parhaimman makuista kahvia saisi jauhamalla pavut itse ja jauheesta tekisi heti kahvin. Mutta niin.. Ne jauheita tekevät masiinat on aika.. no. Äänekkäitä. Veikkaan, että kukaan tässä perheessä ei arvostaisi, jos aamulla klo 04:00 alkaisin jauhamaan kahvipapuja, jotta saisin itselleni kupillisen täydellisen makuista kahvia.

Mutta sivuraiteilta takaisin, ai että tämä kahvi on hyvää. Voisin muuttaa Malagaan, tai ylipäätään Aurinkorannikolle ihan vain tämän takia. Tai jos kävisi juomassa aamukahvit Malagassa, hyppäisi koneeseen ja tulisi Suomeen töihin? Iltalennolla takaisin. Peace of cake. Saattaisi kyllä sellaisella elämänrytmillä tarvita muutaman extrakupillisen sitä kahvia.

” Voitte vaan kuvitella uusimaalaisen vääntämässä Turun murretta, tai määkimässä Tampereella.”

Olen muuten tehnyt tärkeän huomion täällä Torremolinoksessa! Täällä on todella paljon George Clooneyn näköisiä ihmisiä. Olen aika varma, että hän ei ole oikeasti yhdysvaltalainen, vaan espanjalainen. Hän ei sitä välttämättä itse tiedä, joten ei kannata käydä sitä häneltä kysymässä. Mutta ajattelin jakaa tätä salaista lähes faktaa täällä.

Olen nähnyt myös muutaman Vin Dieselin.

torremolinos
Minimuffinin lisäksi kahvin kanssa tuli oletettavasti konjakki + kermavaahto shotti. Oletettavasti siksi, että ajatuskin puistatti. Konjakki ja viski saa hajullaankin pahan olon. Paitsi Irish Coffeessa. Ja jo valmiiksi humalassa.

Miten oppia eri kieliä?

Tiedättekö, kun on erilaisia murteita ja tietenkin erilaisia kieliä. Jos ollaan oltu reissussa ympäri Suomen ja viivytty hetki pidempään jossain, murre on tarttunut helposti itselleni. Vähän jopa noloa, kun enhän mä sitä murretta oikeasti osaa. Voitte vaan kuvitella uusimaalaisen vääntämässä Turun murretta, tai määkimässä Tampereella. Kyllä sen eron huomaa. Vähän kuin Kimi Räikkönen. Kyllähän se englantia osaa, mutta kyllä sen silti suomalaiseksi tunnistaa.

Mutta mulle tarttuu myös eri maiden kielet tosi helposti. Siis siksi hetkeksi, kun siellä maassa olen. Mutta aina siinä ei ole kyllä logiikkaa. Nytkin olen Espanjassa ja kerroin innoissani miehelleni, että kiva kun on oppinut vähän tätä paikallista kieltä, Italiaa! Se jos jokin on jo taitavaa.

Vastasin myös tänään eräälle kelloja tyrkyttävälle naiselle ”Nej, tack”. Mä en edes osaa puhua ruotsia?!

Ainiin. Ravintolassa tarjoilija kysyi englanniksi, mitä jäätelöä lapseni haluaa. ”Strawberry, chocolate or vanilla?” Lapsi halusi suklaajäätelöä, joten vastasin tarjoilijalle ”suklaa”. Ei vastannut tarjoilija, että ”okay”, vaan odotti kysyvänä muilta seurueessa olevilta vastausta englanniksi.

Jos olisin suomenruotsalainen, sekoittaisin sanoja varmasti huolella.

Cafe con leche

Cafe con leche. Sitä on tullut tilattua ja paljon. Siihen tulee maitoa vähän enemmän kuin Suomessa, mutta se laitetaan kahvin sekaan kuumana. Siksi täällä saa niin kuumaa kahvia. Ihan joka paikassa se ei ole täydellisen makuista, mutta lähes joka kerta se on ollut todella hyvää.

“Espanjassa ei kahvin tilaaminen ole ihan sama asia, kuin Suomessa.”

torremolinos

Kerran erehdyin tilaamaan cappuccinon, koska halusin testata muitakin kahveja. Cappuccino tuli kuitenkin sokerilla höystettynä, extrasokerit vielä siihen viereen. Ei kiitos. Ihan hyvää se oli, mutta jos tekee mieli kahvia, haluan kahvin maidolla. Jos tekee mieli herkkukahvia, voin tilata sokerilla maustetun kahvin.

Mutta kuten olen Instagramiinkin (@ kaupunkikahvilla) kirjoittanut, Espanjassa ei kahvin tilaaminen ole ihan sama asia, kuin Suomessa.

Torremolinos

Täällä Torremolinoksessa on paljon enemmän vanhempia ihmisiä, kuin nuoria. Nuorekkaita ihmisiä kyllä sitäkin enemmän. En tiedä, onko se vain tämä tammikuu, vai onko täällä yleensäkin vähän varttuneempaa väkeä. Eikö moni muutakin eläkepäivillä Aurinkorannikolle? Ymmärrän sen päätöksen kyllä täysin. Voisin muuttaa sinne jo ennen eläkettäkin, ainakin hetkeksi.

Mutta ei täällä kyllä pahemmin mitkään yökerhot ole auki, ainakin luulen niin. Tällä reissulla ei tullut mieleenkään käydä sellaisessa, joten voi myös olla, että olin jo nukkumassa siihen aikaan, kun bailut vasta oli alkamassa.

Yksi irkkupubeista oli täynnä sunnuntaina ja perjantaina, arkena sielläkin työntekijän lisäksi vain yksi ihminen. Sinne olisin voinut mennäkin, rakastan irkkupubeja. Mutta ainoastaan silloin, kun siellä on kunnon meiningit päällä! Ja vähintäänkin livemusiikkia.

Tammikuu on varmaan kylmin kuukausi Torremolinoksessa. Olin 80% ajasta takki päällä. Kuuma kahvi oli täydellistä. Mutta jäin miettimään, että jos ensi kerralla mennään oikeasti lämpimällä kelillä, myydäänkö siellä jääkahvia?! Kerro jos tiedät, niin tiedän, kannattaako sinne kesällä edes tulla.

aurinkorannikko

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: