En mä sähellä, teen vain asioita liian nopeasti

Mieheni tuijotti tätä tapahtumaa hetken ja totesi, että ”Joo. Mä lähden nyt töihin”. Hän tietää, että osaan sählätä, mutta aina jaksan yllättää. Välillä jopa itseni.

Aikamoinen tuuli ulkona. Kahvilan ovikin aukeilee itsekseen. Tai sitten maahiset on kanta-asiakkaita ja niitä vilisee täällä enemmän kuin näenkään.

Onpa ihanan hiljainen kahvila Espresso Houseksi. Yleensä ne on aina ihan täynnä ihmisiä, ehkä välillä jopa liikaakin. Olen varmaan hyvään aikaan liikenteessä, aamupäivästä ennen lounasaikaa. Mutta juuri tällä hetkellä tämä hiljaisuus vähän häiritsee.

Mulla on nimittäin hikka. Ja koska täällä on muutama henkilö tietokoneineen, häiritsen hikallani varmasti niiden työskentelyä. Ellei he ole juuri jumissa töiden kanssa ja hikallani rytmitän hommaa eteenpäin. Tai jotain. Hikka per sana. Johan siinä alkaa gradu olemaan äkkiä valmis.

Istun sellaisella penkillä, missä ei ylety jalat pohjaan. Eikun maahan. Vähänkö olisi kiva sellainen kahvila, missä lillut altaassa ja siemailet kahvia!

Siinä ei kyllä puhelimeen, eikä varsinkaan paperille, kirjoitettaisi muistiinpanoja. Saati tehtäisi töitä tietokoneella. Ellei allas supistu kylkiluiden kohdalta niin, että sieltä ei voi roiskua vettä yhtään. Kuinkahan ryppyiseksi siinä ehtisi muuttua, jos kirjoittaisin blogia 2 tuntia?

Ja taas voi miettiä, että miksi googlen haetuin lause on “Kuinka ryppyiseksi ihminen voi muuttua?”

Mutta jalkojen ylettymisestä. Ei ylety maahan. Ei muuta tähän aiheeseen.

Mulla on jotenkin todella inspiroitunut ja innostunut fiilis tällä hetkellä! En oikein edes tiedä, että mistä ja miten, mutta on vaan. Tekisi mieli tehdä jotain ihan älyttömästi ja kunnon draivilla, mutta en tiedä mitä tekisin. Menee nyt kyllä inspiraatiot ihan hukkaan, hitto vie!

Ääk. Aloin ajattelemaan, että mitenhän tämä penkki on tässä seinässä kiinni, että voiko se räsähtää yhtäkkiä alas. Tällaista jännitystä haen elämääni. Ja minun tuurilla, jos penkki räsähtäisi, alkaisi kunnon tapahtumasarja.

Samalla huitaisisin kahvini lattialle, joku liukastuisi siihen lattialla olevaan kahviin, seuraava kompastuisi kahviin kompastuneeseen henkilöön ja lopulta kahvilan ohi kävelevä turistiryhmä luulisi, että tämä on jokin suomalainen tapa lounasaikaan ja hyppäisi mahalteen samaan kasaan. Toivottavasti ne maahiset ei ole siellä alimmaisena. Ja toivotaan, että tämä penkki pysyy visusti seinässä kiinni.

Vaikka toisaalta. Tässä voisi käydä hyvinkin. Tuon tapahtumasarjan aikana kahvilassa olisi sopivasti valokuvaaja, joka näkisi tässä kasassa taidetta. Seuraava näyttely Kiasmassa olisi siis Niilo Pekanpojan “Kasa kahvilassa”. Näyttely sisältää yhden taulun.

Yhden kerran (vain yhden!) sähelsin kotona. Meillä on halkaisijaltaan yli metrin oleva pyöreä ruokapöytä. Pöytä oli täysin tyhjä, lukuun ottamatta puhelinta ja täyttä maitolasia. Ne oli kuitenkin täysin eripäissä pöytää. Nostin puhelimeni, mutta jotenkin onnistuin tiputtamaan sen kädestäni niin, että se liukui pöytää pitkin suoraan kohti maitolasia, tiputtaen sen maahan. Mieheni tuijotti tätä tapahtumaa hetken ja totesi, että ”Joo. Mä lähden nyt töihin”. Hän tietää, että osaan sählätä, mutta aina jaksan yllättää. Välillä jopa itseni.

Eilen kävi myös niin, että kaadoin lapselleni valmista kaakaojuomaa mukiin. Olin ehtinyt kaataa jo vähän, kun huomasin, että muki oli vähän huonosti. Toisella kädellä siirsin mukin n. 20cm päähän tasaiselle alustalle, mutta en koskaan lopettanut, saati siirtänyt, kaakaojuoman kaatamista. Pöytä kiitti tästä kaakaosta.

(Ja sitten on tietenkin näitä päivittäisiä. Laitan raejuustoa puuroon, puolet menee ohi lautasesta. Haen vettä lasiin hanasta, puolet vedestä kaatuu maahan. Mutta näille ei anneta palstatilaa, sillä oletan, että jokainen tekee näin. Kuulemma ei, mutta oletan erilailla)

Mutta ei ole postausta ilman vessakeissiä!

Olin menossa vessaan, mutta se ei auennut. Kävin kysymässä tiskiltä, että onko siihen jotain summeria tai vastaavaa, miten se aukeaa. Hän kertoi numerokoodin ja lähdin takaisin vessan oville. Pyörin ympyrää enemmän kuin koira etsiessään kakkapaikkaa, enkä löytänyt MITÄÄN, mihin olisin voinut tämän numerokoodin syöttää. Menin takaisin tiskille ja kysyin asiasta.

”Numerokoodin voi näpytellä kahvassa oleviin numeroihin”.

Ai siis häh? Menin takaisin vessan oville ja lähes kaivoin taskustani suurennuslasin (ihan kuin siellä olisi sellainen ollut), niin kyllä. Kahvassa oli pienenpienet numerot, mihin pystyi näpytellä numerokoodin ja sain vessan oven auki. Mutta mietin vain, että entä jos jollain on isommat sormet kuin minulla, tai vähääkään huonompi näkö? Sanoisin, että ei jatkoon. Ellei joku osaa perustella, miksi tämä on parempi vaihtoehto, kuin esim. seinässä oleva normaali numerokoodinäppäimistö mikälie.

Mutta jos vessakeissit kiinnostaa (tietenkin ne kiinnostaa), niin tästä linkki yhteen lukuisista postauksista, missä saattoi olla vähän ongelmia numerokoodien kanssa.

Bisnesideoita part. 2

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bulevardi hienostoalue?

Ihan sama asia, kun laittaisi täyden voipaketin lavuaariin, jääkaapin viereen. Tai istuisi lattialle, vaikka tuoli on siinä vieressä. Tai laittaisi leivän päälle ensin leikkeleen ja sitten vasta juuston. Ei mitään järkeä.

Fazercafe

Olin katsonut tämän kahvilan jo aikaisemmin valmiiksi. Että tänne sitten tulen, kun tulen Helsinkiin. Ja täällä nyt ollaan. Jee. Tätä pitäisi harrastaa kyllä enemmänkin. Kahvilan katsomisia. Muuten se menee aina pyörimiseksi ja sitten löydän itseni mäkkärin jonosta. Tai niistä samoista kahviloista, missä käyn joka kerta.

Tänne tullessani huomasin, että aamupalaa olisi edelleen tarjolla ja melkein ostinkin, mutta ajattelin taktikoida. Vielä ei ole niin nälkä, että tarvitsisin ruokaa. Mutta jos nyt aikoisin syödä, nälkä ehtisi iskeä uudestaan täällä Helsingissä ollessani. Mutta nyt kun syönkin vähän myöhemmin, kun on oikeasti enemmän nälkä, niin lounaan voin syödä vasta kotona. Ai mikä sähkönhinta ja korkojen nousu, ei ne missään lompakossa näy.

Taktikoin myös istumapaikan valinnassa. Vahingossa. Oho, istuin vitriinin viereen, mikä on täytetty laskiaispullilla. Hups.

Bulevardi hienostoalue?

Täällä Bulevardilla tuntee itsensä kyllä alipukeutuneeksi. Onko Bulevardi edelleen hienostoaluetta? Mitä edes tarkoittaa hienostoalue? Itselleni tulee mieleen isoissa mekoissa kulkevat rouvat ja puku päällä kulkevat vanhemmat herrat. Mutta kyllä kai Bulevardilla muunkinlaisia ihmisiä on.

Vai tarkoitetaanko hienostoalueella taloja? Hienoja taloja. Sillä niitähän Bulevardilla on. Olen ollut hetken aikaa Bulevardilla töissä ja tykkäsin kyllä siitä alueesta. Ja se on myös kallis alue. Ainakin, jos monopoli -lautapeliin on uskominen.

Vaikka täällä voi kyllä kulkea ihan minkälaiset vaatteet päällä tahansa, mutta omilla vaatteillani on alemmuuskompleksi.

Muilla on täällä kahvilassakin tyylikkäät, viimeisen päälle harkitut vaatteet, itse istun ulkohousuissa ja flanellipaidassa. Kuulostaa ehkä järkyttävämmältä, mitä on. Tai sitten en vain ole katsonut kunnolla peilistä. Mutta siis milloin musta tuli aikuinen, joka miettii enemmän lämpimänä pysymistä, kuin tyylikkyyttä?

Nuorena aikuisena tuli käytyä baareissa (kirjoitin ensin vahingossa vaareissa..) lyhyt mekko päällä, vaikka ulkona oli -25 astessa pakkasta ja vuoden kovin myrsky.

Ensin jonotat Helsingin baariin siinä mekossa, sitten lähdet baarista ja kävelet juna-asemalle. Junasta pois päästyäsi kävelet vielä 4km kotiin. (Olikohan silloinkin sähkön hinta taivaissa ja korot korkealla, vai olinkohan vain pihi? Vai juonut rahani. Taksia lähinnä mietin näin jälkikäteen.)

Muistan sen yhden illan ikuisesti ja ihmettelen, miten siitä ei jäänyt pysyviä paleltumia jalkoihin. Tai ehkä jäi, mutta luulen, että jalkojen kuuluu näyttää tältä. Eikö reisien kuulu olla siniset ja säärien mustat?

Ei mitään järkeä. Toppahousut jalkaan ja untuvatakki päälle!

Mutta koska nyt olen kiertelemässä kahviloita ja kauppoja, eli vietän suurimman osan ajasta sisällä, niin toppahousut voi olla vähän ylimitoitetut. Väitän, että pärjäisin pelkillä farkuillakin. Eikä tulisi erittäin kuuma sisällä. Hikikään ei valuisi. Muistinkohan laittaa deodoranttia?

Nyt pitäisi tehdä päätös. Haenko santsikupin kahvia vai käynkö ensin vessassa. Miten mulla on aina joku vessaongelma, kun käyn kahvilassa?! Missähän täällä edes on vessa. Menen etsimään. Tai en. Haen santsikupin. Käyn vessassa sitten kun löydän sen.

Epäturha roskaaminen

Mitäköhän liikkui erään henkilön päässä tänään, kun hän poistui junasta. Hän nappasi kädellään purkan tai nuuskan suustaan ja tiputti maahan, siihen mistä kaikki muutkin kävelee. Juuri siihen, mihin astutaan, kun poistutaan junasta. Noin 6 metrin päässä olisi ollut roskis. En vain ole ikinä ymmärtänyt turhaa roskaamista. Tai ei kai se koskaan epäturhaa voi olla.

Mutta vaikka se purkka ei mikään iso roska ole, niin kyllä se isolta tuntuu kengänpohjassa, saati sitten koiran tassussa. Tai siis niin kuin että MIKSI, MIKSI se pitää heittää maahan, VARSINKIN kun roskis on siinä VIERESSÄ?

Ihan sama asia, kun laittaisi täyden voipaketin lavuaariin, jääkaapin viereen. Tai istuisi lattialle, vaikka tuoli on siinä vieressä. Tai laittaisi leivän päälle ensin leikkeleen ja sitten vasta juuston. Ei mitään järkeä.

Okei, lattialla on oikeasti aika kiva istua. Istun usein kavereillakin lattialla, enkä sohvalla. Ei mitään tietoa miksi. Ehkä samalla, kun olen opettanut koiraani menemään ”maahan” ja ”oma paikka”, olen oppinut samat käskyt itse.

Vitsi mä olen kyllä hyvää seuraa. Itselleni. Niin hyviä juttuja, että en kestä. Lähden vessaan.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Autoton Helsinki

Location: Helsinki, Cafe Java

Siis miksi en ole ennen tullut tänne kahville?!

Tai siis olen mä täällä käynyt, niin kahvilla kuin viinilläkin. Esimerkiksi tämä (kyykkyviini) postaus on kirjoitettu täällä, viinipäissäni. No ei, pari lasillista sinne tänne. Mutta siis nyt tulin ensimmäistä kertaa tämän kahvilan yläkertaan!

En ole edes tajunnut, että täällä on yläkerta. Täältä on ihan loistavat näkymät ja omasta mielestäni tämä on paljon kotoisampi, kuin alakerta. Voi tosin johtua siitä, että täällä on itseni lisäksi vain kaksi ihmistä. Toinen tekee tietokoneella jotain ja toinen.. en tiedä. Olisikohan silläkin tietokone. Musiikkia lukuun ottamatta (mikä on ihanaa coffee house -musiikkia) täällä on todella hiljaista.

“Ja niin kuin jokainen suomalainen tekisi, en tietenkään maininnut mokastani. Vaan taisin tunkea lasin täyteen sokeria ja vetäistä sen mahdollisimman nopeasti alas.”

Tilasin itselleni cappuccinon. Pitkästä aikaa. Ennen tätä blogia join paljon cappuccinoja, lähes aina kun menin kahvilaan. Jotenkin unohdin sen olemassa olon, kun tajusin, että on olemassa muitakin erikoiskahveja.

Tilasin muuten joskus nuorempana espresson, kun piti tilata cappuccino. Ja niin kuin jokainen suomalainen tekisi, en tietenkään maininnut mokastani. Vaan taisin tunkea lasin täyteen sokeria ja vetäistä sen mahdollisimman nopeasti alas. Sen jälkeen olen hyvin oppinut espresson ja cappuccinon erot.

Autoton Helsinki

Minkähänlainen keskusta Helsingillä olisi, jos täällä ei menisi autoja ollenkaan? Lukuun ottamatta tietenkin hälytysajoneuvoja, takseja, tavarantoimittajia yms. Eikö ne ole joskus jotain sellaista kaavailleet? Vai oliko se vain joku uni keskiviikkoyönä. En tiedä.

Toisaalta, olisihan se autottomuus aika ihanaa. En osaa edes selittää, miksi. Voisi päästää lapsen irti hihnasta ja sanoa ”vapaa” ja se voisi juosta metrin sijaan kolmen metrin päähän. Ilman, että jäisi auton alle.

Toisaalta, miten sitten kuljettaisiin rautatieasemalle, satamiin? Rakennettaisiinko Helsingin keskustan laidalle jättikokoiset pysäköintialueet ja non-stop kuljetukset keskustaan? Vai annetaanko jokaiselle pysäköijälle rakettireppu, jolla pääsee keskustan alueella mihin haluaa. Raketin tosin täytyisi toimia ympäristöystävällisesti.

Tai sitten rakettireppujoukkoliikenteenä:

  • -Pysäköi autosi parkkiruutuun.
  • -Odota, että 19 muuta on saapunut paikalle.
  • -Valitkaa, kuka ottaa vastuulleen rakettirepun.
  • -Menkää jonoon, rakettirepun kantaja ensimmäiseksi.
  • -Ottakaa edessä olevasta kiinni, mistä saatte.
  • -Ja rakettireppuletka lähtee änyyteeNYT!

Vähänkuin siis bussi, mutta ilmassa. Sieltä jonon keskeltä sitten Pertti huutaa, että haluaa jäädä Kallioon muutamalle. Ei muuta kuin Pertti irti ja yritetään pysyä vielä silti jonossa. Sieltä saattaa muutama muukin tipahtaa Kallioon. Mutta sehän on vain positiivista.

Sitten kun kaikki on tiputettu omille paikoilleen, rakettirepun kantaja voi todeta, että ei taaskaan kerennyt laivaan. Kun se perkeleen Pertti piti viedä ydinkeskustan sijaan Kallioon. Ehkä se rakettirepun kantaja vielä joskus oppii, että ei ole kaikista kiitollisin homma olla johtajana! Tai bussikuskina.

Onko joku muukin sitä mieltä, että voisin alkaa kirjoittamaan lastenkirjoja?

cafe java

On söpöjä, sitten on ällösöpöjä

Käveleekö nykyään nuoret pariskunnat käsikädessä enää missään? Äsken näin kun käveli ja se kiinnitti heti huomion. Söpöä kuin mikä, mutta harvinaista. Vähän kuin jokainen meistä! Söpöjä kuin mitkä, mutta harvinaisia.

Kuoleekohan ihminen tavallaan sukupuuttoon, kun sitä ei enää ole? Kun tuskin syntyy enää samanlaista sinua. Vaikka toisaalta, sana sukupuutto viittaa enemmänkin sukuun, kuin yhteen ihmiseen. Eikä mitenkään ”toisaalta”, vaan näinhän se on. Ei yksittäinen ihminen voi kuolla sukupuuttoon.

Mutta ne söpöt käsikädessä kävelevät pariskunnat. Ne on lähes yhtä söpöjä, kuin vanhemmat, juuri ja juuri pystyssä pysyvät ihmiset, kun he kävelee käsi kädessä! Ja jopa pussaa! Se jos joku on söpöä.

“Heitä sanotaan hifistelijöiksi. Hifilaitteista kelpaa vain paras.”

Ulkona oleviin pyörätelineisiin on jätetty muutama pyörä. Jokainen niistä näyttää siltä, että ne on ollut vähintään yön yli paikoillaan.

Mutta joku on jättänyt telineeseen myös vihreän kestokassin, missä on limen kuvia. Sen sisällä on sininen muovikori, samanlainen missä kauppoihin tuodaan maitotölkkejä. Onkohan se jonkun korvike pyörälle? En tiedä miten, siihen ei enää oma mielikuvitus riittänyt. Vaikka kai sitä kaikella eteenpäin pääsee. Ainakin, jos joku vetää. Tai on tarpeeksi jyrkkä alamäki.

mannerheimintie

Tiedättekö, kun joku haluaa ostaa itselleen kuulokkeet. Sille ei kelpaa halvimmat, eikä edes keskitasoiset, vaan ainoastaan täydelliset ja parhaat. Heitä sanotaan hifistelijöiksi. Hifilaitteista kelpaa vain paras (vaikka kyllä ilmeisesti muistakin tuotteista parhaat valinnut saa saman tittelin).

Entä, jos haluaisin ostaa moottoripyöristä (pärrä) sen parhaan? Olisinko päristelijä? HEHE.

Autoista parhaan -> aristelija.

Pyöristä parhaan -> pyristelijä.

Kirahveista parhaan -> kiristelijä.

Vasta toinen kuppia kahvia tälle päivälle ja jutut on jo tätä luokkaa! En malta odottaa iltapäivää.

Pitäisi varmaan alkaa lähtemään kotiin päin täältä Helsingistä. Tänään olisi siivouspäivä. Ehkä juuri siksi olen Helsingissä kahvilla, enkä kotona.

Velvollisuuksien välttelijä kuulostaa ihan hyvältä titteliltä.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Loistavaa asiakaspalvelua

Location: Kamppi, La Torrefazione

La torrefazione

La Torrefazione. Täällä ollaan, sillä kuuluisalla chai latella. Joka ei sisällä kahvia. Ei siis tämä paikka ole siitä chai latesta kuuluisa, vaan viittaan TÄHÄN postaukseen.

Tästä chai laten mausta tulee kyllä joulu mieleen. Kai se on silti ihan ok juoda sitä tammikuussa. Tuleehan se joulu tänäkin vuonna. Kauheaa, jos joulu olisi vain neljän vuoden välein. Toisaalta, silloin siihen panostaisi vielä enemmän.

Näin muuten hauskan tekstin Instagramissa. En tiedä kenen keksimä se on, se kun kiertää vähän eri näköisenä eri ihmisillä. Mutta teksti meni jota kuinkin näin: ”Nyt kun ruoan ja sähkön hinta on kallistunut, niin mitä jätät pois joulupöydästäsi?” Ja vastauksena oli ”sukulaiset”. Heh, aikamoinen säästö!

La torrefazzione

Olin menossa istumaan ylätasanteelle, mistä näkee myös ulos. Mutta ulkona on niin kova lumimyräkkä, että ikkunasta näkee pelkkää lunta. Ja vaikka kuinka hurja mielikuvitus mulla onkin, niin pelkästä lumesta en jaksa edes yrittää vääntää postauksen pituista tekstiä.

Ja kun lumesta tulee ensimmäisenä mieleen vain ”keltainen lumi”, niin päätin tulla vähän lähemmäksi käytävää istumaan. Ja tämä oli oikein hyvä. Sitä paitsi ylätasanteella vapaana olevat paikat oli niitä, missä löhötään tuolilla ja tehdään vatsalihastreeniä samalla, kun halutaan ottaa huikkaa kahvista. Ei tänään. (tässä postauksessa oli juttua kind of hyötyliikunta-vatsalihastreenistä, herkullista hyötyliikuntaa)

Loistavaa asiakaspalvelua

On kuulkaas mukavan oloista henkilökuntaa täällä! Tiedättekö ne asiakaspalvelijat, ketkä ei edes välttämättä sano/tee mitään erikoista, mutta silti niistä välittyy loistavan asiakaspalvelijan ego?

Puhuu kohteliaasti, hymyilee ja vaikuttaa juuri siltä, että jos nyt kaadan chai latet syliini ja alan itkemään, niin he juoksevat lähimpään vaatekauppaan ostamaan uudet vaatteet ja tilaa samalla terapeutin juttelemaan kanssani. Ja sellaista fiilistä ei monesta asiakaspalvelijasta välitykään. Great job!

“Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:”

La Torrefazione

Ja siis vau! Ehkä itselläni on se aika kuusta, mutta meinasi kohota kyyneleet silmiin tästä asiakaspalvelusta. Lähellä istuva nainen oli ostanut ilmeisesti salaatin ja siihen kuuluvan kahvin. Mutta kahvin hän aikoi hakea myöhemmin. Kun salaatti oli syöty, tarjoilija kävi keräämässä lautasen ja heidän välinen keskustelu meni jota kuinkin näin:

Asiakaspalvelija: Maistuiko? Sulle oli tähän ilmeisesti vielä se juoma, olisitko sitä nyt kaipaillut?

Asiakas: Joo kiitos, kahvi kauramaidolla.

Asiakaspalvelija: Tulee hetken päästä!

Tämä on se palvelu, mitä harvoin Suomessa näkee. Ja kun kahvi tuotiin pöytään, asiakaspalvelija sanoi,

”Tuon vielä ylimääräisen servietin, kun pikkusen läikähti!”

Olen sanaton. Tulen tänne vielä uudestaan, monesti. Tulkaa tekin. En tiedä onko kaikki tämän nimiset kahvilat samassa omistuksessa, vai minkälainen tämä konsepti on. Mutta ainakin Kampin La Torrefazione saa pisteitä 10/10! Extrapisteitä en anna. Ihan vain sillä, että riittää pisteitä sitten seuraavallekin kahvilalle.

Kampin vessat

On muuten ehkä Helsingin isoimmat vessat Kampin 5. kerroksessa! Eikä ole edes vitsi, kun sanon, että meinasin eksyä sinne. Iso, täynnä peilejä, ja ja ja.. No, käy itse katsomassa. En jaksa uskoa, että siellä olisi koskaan sellaista ruuhkaa, että joutuisi jonottamaan.

Siinä on monta ravintolaa ympärillä ja lounasaikaan varmasti ihmisiä, mutta siellä on melkein jokaiselle oma vessa. Ja olipahan muuten siistissä kunnossa! En ihan jokaisessa kopissa käynyt, yhdessä vaan. Mutta yleisilmeeltään vaikutti ainakin todella hyvältä. Tänne kannattaa tulla kauempaakin. Mitäpä me Kiasmalla ja Luonnontieteenmuseolla, meillä on Kampin 5.kerroksen vessat!

“Sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.”

Alkoi vähän pelottamaan. Olen lukenut, että kun lunta kertyy tarpeeksi lasikaton päälle, se saattaa tulla läpi. Täällä on lasikatto ja sen päällä on lunta. Kun tiedän oman tuurini, niin näin voisi käydä juuri nyt.

En tiedä, mitä materiaalia edessäni oleva seinä on. Mutta se näyttää sellaiselta, mihin voisi heittää tarrapallon ja se jäisi siihen kiinni. Tiedättekö sen pelin, missä heitellään palloa toiselle ja se otetaan kiinni tarramailalla? Siitä hommasta tulisikin paha vastustaja Kaupunkikahvilla -blogille, sillä kuka nyt haluaisi lukea blogia kahvilassa, jos vaihtoehtona on heitellä tarrapalloja seinään kiinni.

La Torrefazione

Täällä on 6 naisen porukka kahvittelemassa keskenään. Jokaisella on vauva mukana, liekö oma vai lainattu jostain. Näitä kutsutaan ilmeisesti vauvatreffeiksi. Kukaan ei välttämättä tunne ketään toisista, mutta koska saman ikäiset vauvat, niin puheenaiheita löytyy varmasti. Ihan mahtava konsepti! Vertaistukea, uusia ystäviä, ylipäätään sosialisoitumista.

Tekisi mieli ottaa vielä jotain syötävää täällä, mutta ehkä on aika jatkaa matkaa. Ehtii tänään tehdä muutakin, kuin ihastella asiakaspalvelijoita ja fiilistellä vieläkin suussa maistuvaa chai lattea.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Varma vinkki räntäsateeseen!

Location: Helsinki, Cafe Java

cafe java

No nyt! Niin ihanan muhkeaksi täytetty sämpylä. Yleensä, kun sämpylä näyttää tältä, se vain näyttää siltä. Loppuosa on tyhjää. Mutta tässä on ihan oikeasti täytettä!

Muuten aika täydellisyyttä hipova, mutta jostain syystä tähän päälle on lorautettu ilmeisesti oliiviöljyä. Ei siinä, onneksi tykkään oliiviöljystä. Mutta voitte vaan kuvitella puhelimeni ja käsieni rasvaisuuden, kun yritän samalla syödä ja kirjoittaa muistiinpanoja.

Ja on se ehkä vähän riski, jos vitriinissä olevassa nimessä ei lue, että se on vuorattu oliiviöljyllä. Tiedän itse ainakin ihmisiä, ketkä ei voi sietää sen makua. Tai sitten sen ei kuulunut edes olla siinä sen öljyn, se vaan oli vahingossa käynyt öljyämpärissä.

Mutta ei voi mitään! Jos ruoka on hyvää, muulla ei ole väliä. Ja tämä on.

forum

mannerheimintie

Varma vinkki räntäsateeseen!

Ei ole kovin iloisen näköisiä ihmisiä liikenteessä. Ei kyllä itseänikään hymyilytä tuolla myräkässä tarpominen. Osalla kun on vielä työnnettävänään tai vedettävänään rattaat tai matkalaukut, pyörätuoleista puhumattakaan.

Itse raahaan sentään vain omia jalkojani, toki niissäkin riittää välillä raahattavaa. Toimii välillä niin kovin hitaasti. Ja kun pää menee kovempaa kuin jalat, voitte vaan kuvitella miten siinä käy.

Tämä kelihän olisi ihan kiva, jos pitäisi sellaista kultakalan kupua päässään. Se lasikulho, missä kaikissa, toivottavasti pelkissä fiktiosarjoissa, pidetään kultakalaa. Mutta tietenkin se survotaan päähän ilman vettä. Ja ehkä siihen tarvitsee rei’ittää jotain ilmanottoaukkoja. Siihen vain lämpimät vaatteet lisäksi, niin kaikkihan on hyvin! Ei tule räntää naamaan. Ehkä jotkut pienet pyyhkijät siihen täytyisi myös asentaa. “Kultakalan kulhojen pyyhkijöiden asentaja.”

Ongelmaksi tosin saattaa muodostua se, kun olet ottamassa sitä pois päästäsi. Varsinkin, jos omistat on ison pään. Silloin ei ole enää kaikki hyvin.

“Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa.”

Laskettelulaseista voisi aloittaa. Joku muodin edelläkävijä voisi kyllä aloittaa laskettelulasitrendin. Ne olisi enemmän kuin toivottavia tällä kelillä. Saahan niitä nytkin käyttää, itseasiassa tuntuu, kuin olisin sellaisia joskus jo nähnytkin. Siis muuallakin, kuin laskettelurinteessä.

Mutta koska laskettelulaseissa kastuu kuitenkin sitten nenä, posket, suu ja leuka, niin ehdottaisin seuraavaa. Liimataan laskettelulasien alareunaan vettä hylkivä, hengittävä kangas. Joka ulottuu kaulalle. Sehän olisi toimiva.

Joku tässä nyt ehkä mättää, en vain keksi, mikä. Keksimäni tuotteen ulkonäöllä ei ainakaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

“Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.”

Jotenkin ilmeestäni huomaa, että katson kauhulla ulkona olevaa keliä.

Mitenhän ne kalastajapipot toimii tällaisella kelillä? Muistatko ne, mistä puhuin TÄSSÄ postauksessa.

Pää pysyy lämpimänä, mutta lumisade menee kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ilmainen korvahuuhtelu! Mutta tyyli ennen kaikkea, tiedän. Olen itse ehkä kuitenkin liian mukavuudenhaluinen nykyään. Toiselta nimeltään varmaan landelainen.

Miten ottaa asukuvia?

Kun muut menee ottamaan ihania asukuvia ulos, jotta saataisiin kaunis lumisade ja märät vesilammikot kuvaan, minun kanssa se näyttäisi vähän erilaiselta. Vähän kuin kuvaisi lumimiestä.

Ah, niin trendikkäät toppahousut, 5 vuotta vanha kaulahuivi, yhtä vanha pipo ja naamaani en nosta pystyyn, jos sataa lunta suoraan silmiin. Tai jos nostan, niin lumimiesefekti saisi kyllä viimeisen silauksensa. Levinneet ripsivärit poskilla, koska siis mikä on vedenkestävä ripsari?

Tyydyn siis asukuvien sijaan kuvailemaan kahvikuppeja sisätiloissa. Katsotaan uudelleen sitten kesällä. Jos ei sada vettä, tai ole kylmä. Tai tekee enemmän mieli kahvia, kuin seistä tönöttää pihalla.

cafe java

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikron kanssa kahvilaan

Location: Helsinki, Paulig Kulma

paulig kulma

Söin kotona aivan jäätävän kokoisen aamupalan, jotta täällä Helsingissä ei tarvitsisi heti alkaa syömään. Voisi keskittyä hyviin kahveihin. No, meni siitä aamupalasta jo 3,5h, kun iski ihan älytön nälkä.

Hyviä ja huonoja puolia siitä, että on tottunut syömään säännöllisesti, noin kolmen tunnin välein. Pysyy ajatukset kasassa ja jaksaa liikkua ympyrää, mutta aina täytyy olla varautunut siihen, että kohta tarvitsee ruokaa. Toki tämä ei kyllä nyt kuulosta siltä, että olisin siihen kovinkaan varautunut. “Oho, iskipä nälkä. Ostan kahvilasta jotain syötävää”. Taskusta löytynyt kaurapuuro olisi ollut enemmän varautumista.

Ruoka on kyllä maailman paras asia, vielä kun se olisi puolet halvempaa. Tai lompakossa enemmän rahaa.

“Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!”

Mutta tulin siis Paulig Kulmaan avocadoleivälle. Usein otan jonkun perus kinkku-juustoleivän, tai tomaatti-mozzarellan. Mutta nyt näytti tämä acovadoleipä punajuurineen niin hyvältä, että oli pakko testata! Ulkonäön perusteella tässä on myös punajuurihummusta, nam! Voi se olla myös jotain muuta sen näköistä, mutta punajuurihummus on hyvää, joten mennään sillä.

avocadoleipä

Mikron kanssa kahvilaan

Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä kotona avocadoleipiä. Syynä on Veera Bianca, jonka Instagram on aina täynnä näitä (@veerabianca). Avocadotoasteja, avocadobageleita yms. Ne näyttää niin herkullisilta! Avocado itsessään ei edes ole mitään suurinta herkkuani. Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!

“Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista hurjastelua.”

Mutta tämä avocadoleipä on kyllä täällä liian kuiva, omaan makuun siis. Ja liian kylmä. Vähän enemmän kun olisi tuota punaista soossia (hummus, mikälie) ja leipä olisi lämpimämpi, niin tämä olisi täydellinen. Mutta kaikkiahan ei voi miellyttää, siksi täydellisyyttä hakevien pitää tehdä asiat usein itse. Tai sitten tulen seuraavalla kerralla mikron kanssa. Myydäänkö jossain taskumikroja? Hahaa. BISNESIDEA!

Täytynee käydä stalkkaamassa Veera Biancan Instagramista niitä leipiä, mitä kaikkea sinne väliin voisi laittaa. Voisi avartaa vähän omaa leivänsyöntiä, mihin normaalisti kuuluu voi, juusto ja leikkele. Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista.

paulig kulma

Alkaa olemaan omat ajatukset kyllä jo onneksi täysin vuodessa 2023. Paitsi silloin, kun se pitäisi kirjoittaa paperille. 09.01.2022..eiku. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tästä vuodesta tulee hyvä. 365 päivää aikaa. I can do it.

Tulin istumaan tähän kahvilan sohvalle, jotta voin samalla löhöillä. Olen kuitenkin istunut sohvan reunalla tämän koko ajan, mitä olen tässä ollut. Tarvitsen löhöilyyn selkeästi lämmintä juotavaa, ei tämä muuten toimi ollenkaan.

Asiakas on aina oikeassa

Nyt olisin onnellinen sellaisesta palvelusta kahvilassa, missä tarjoilija kävisi pöydässä kysymässä, että saisiko olla kahvia. Tilaamisen jälkeen toisi kahvin pöytään ja saisi tietenkin myös maksaa sen pöydässä. Liikkumatta itse minnekään.

Toisikohan tarjoilijat tänne kahvia, jos huutaisin täältä pöydästä, että nyt tartteis kahvia! Vähän jos napsuttelisi sormia samalla, että varmasti huomataan. Itse ehkä heittäisin itseni ulos siinä vaiheessa. Mahdollisesti heittäisin kyllä kahvitkin perään, mutta ihan vain maahan siis.

Kenkäkauppias

Kenkäkauppias ei varmaan koskaan menetä työpaikkaansa. Kuluva ja lähes pakollinen asia jokaiselle. Ei siis se kauppias, vaan ne kengät. Toki aina voi olla ilman ja käytettynäkin voi ostaa.

En kyllä kuitenkaan usko, että vaikka tämän hetkinen maailman tilanne on mitä on, niin kukaan ei vapaaehtoisesti luovu kengistään (paitsi niistä ylimääräisistä). Ja ei niitä käytettyjäkään voisi loputtomiin ostaa, ellei joku ostaisi niitä ensin uutena.

Toisaalta, jos muuttaisi maahan, missä on aina lämmin. Voisi ostaa kengät, missä on vähemmän materiaalia. Eikö ne silloin olisi myös halvempia?

Tai hei! Vielä parempaa. Vedetään jalkapohjat jollain pinnoitteella, että mitkään naulat tai skorpionit ei mene niiden läpi. Kenkäkauppojen sijaan onkin vain pinnoitekauppoja. Mutta ei ne kenkäkauppiaan työt lopu silloinkaan. Nimike vain vaihtuu.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Location: Helsinki, Fazer Cafe

fazer cafe

Ulkona kaatuu lunta päälle ja on kylmä. Ja tuulee niin kovaa, että korvat irtoaa. Tulin Helsingin rautatieasemalle ja Kamppiin pitäisi päästä. Mutta koska edellä mainittu, en halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta ulkona. Kiersin siis Forumin kautta Kamppiin, maan alta. Metrollakin tietenkin pääsisi, mutta suhteellisen kallis hinta yhden pysäkin välille.

Mutta jos joskus näette mut avannossa, niin saa alkaa uskomaan ihmeisiin ja hammaskeijuihin! Kylmyys on itselle jotain niin kamalaa, että en osaa edes selittää sitä. On epämukavuusalueita ja sitten on kylmyys.

“Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä.”

Tulin Kampin Fazer Cafe -kahvilaan. Aika hauska lasikoppi! Täällä on itseasiassa vielä erillinen toinenkin lasikoppi, vähän niin kuin terassi. Näyttäisi, että se on ulkona, mutta se onkin sisällä. En tiedä, onko se kesällä jotenkin avonainen ulos vai mitä, mutta mukavalta paikalta näyttää!

Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, sillä se on lähes aina täynnä. Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä. Siellä olisi ollut pari pöytää vapaana, mutta itselleni vähän huonot näkyvyydet muualle. Nyt istun sitten niin keskellä kahvilaa, kun vain voi istua. Parhaat paikat oli viety.

Fazer cafe

Tilasin ihan perus suodatinkahvin. Ja yllätyksekseni santsikuppi kuului hintaan! En tiedä lukeeko se jossain, mutta kiva se on välillä yllättyäkin jostain. Fazerin kahviloissa on suodatinkahvina heidän omaa Fazer Cafe Blendiä, otin tummempaa versiota.

“Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.”

Maistoin sitä ja mietin, että jopas on erikoisemman makuista kahvia, kuin normaalisti. Kunnes tajusin, että olin normaalin maidon sijasta laittanut kauramaitoa. Ja kauramaito monesti peittää kahvin makua vähän turhankin paljon.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Santsikuppi kuuluu hintaan. Seuraava kupillinen siis normaalilla maidolla! Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.

Tämä kahvila on ehkä kuitenkin vähän huonossa paikassa Kaupunkikahvilla -blogin kirjoittamista ajatellen. Vaikka seinät onkin lasia ja käytäville näkee hyvin, niin tämä kohta on sellainen, mistä moni vain kävelee ohi. Ei siis ehdi tapahtua mitään kummempaa, kun kaikilla on vain kauhea kiire paikasta A paikkaan B.

Vaikka toisaalta, Triplassa oli sama ongelma kun kävin kahvittelemassa, mutta silti siellä kirjoitetusta postauksesta tuli ihan älyttömän hauska. Käy lukemassa TÄSTÄ!

Ehkä mulla on siis parempi mielikuvitus, kuin olen kuvitellutkaan.

Mehula vai teelä?

Oi, onpa suloista. Joku vanhempi rouva tuli tähän kahvilaan juomaan mehua. Kai se on ihan normaalia, vaikka itse en olekaan koskaan kokeillut. Toisille kahvila, toisille mehula.

Mehua myyvät paikat taitaa kulkea nimellä Juice Bar. Miksiköhän kahvia myyvät paikat on suomennettu kahvilaksi? Vaikka nimi voikin olla englanniksi, niin kaikki puhuvat silti kahviloista. Olisi hauska, jos paikkojen nimet pitäisi nimetä sen mukaan, mitä siellä myydään eniten.

Kahvia -> Kahvila.

Mehua -> Mehula.

Teetä-> Teelä.

Pullaa -> Pullala.

Kaljaa -> Kaljala.

Leluja -> Lelula.

Miltähän sana lelula kuulostaa ulkomaalaisen korvaan? Omaan korvaan ainakin hassulta. Tavuharjoitukselta. Le-Lu-La. Loistavaa Timo, osasit tavuttaa ihan oikein!

Onkohan siinä jotain aikarajaa, milloin santsikuppi pitää hakea? Ei varmaan.

Mikähän on keskimääräinen aina, minkä ihminen viettää kahvilassa? Jos ei lasketa meitä kirjoittajia, eikä töitä tekeviä. Ihan vaan niitä kahvittelijoita, lehdenlukijoita ja kavereiden näkijöitä. Ehkä tunti? Kaksi? Sovitaan, että puolitoista.

Haen santsikupin.

Fazer cafe

Ihan hyvää tämä kahvi on täysmaidollakin. Vähän taas omaan makuun laihahkoa, mutta uskoisin, että normaalin ihmisen mielestä todella hyvää. Tai sitten täällä täysmaito on yliblendaavaa, että se peittää kahvin makua liikaa. Heh, onko edes olemassa sanaa yliblendaava? Kuulosti jotenkin siltä, että tietäisin, mistä puhun.

Inhoan kaikkia trendisanoja. Vai miksihän niitä nyt kutsutaan. Kaikki teinisanastot on siis ihan hauskoja, niiden avulla tietää, kuinka vanha itse on.

“Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä.”

Mutta puhun niistä sanoista, mitä isot/tärkeät firmat käyttää mm. työpaikkailmoituksissa. Varmasti sellainen teksti kyllä herättää enemmän luottamusta ja arvostusta, kun vertaa vaikka tämän blogin teksteihin. En aina itsekään tiedä, mitä kirjoitan.

Mutta kerran tuli vastaan omaan silmään yksi parhaista työpaikkailmoituksista! Se oli vielä muistaakseni aika ison firman tekemä. Siinä kerrottiin, että he eivät jaksa turhaan käyttää ylihienoja sanoja asioille, mitkä voi kertoa paljon ymmärrettävämminkin. Puhutaan asioista asioiden oikeilla nimillä.

Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä. Vaikka kai ne siellä ylisanastofirmassakin tekee töitä niin kuin kuuluu.

Mitä tarkoittaa nörtti?

Hauska muuten, kun kirjoitan puhelimeen muistiinpanoja tätä blogia varten. Kirjoitan niin nopeasti, että kirjoitusvirheitä on enemmän kuin vasta kirjoittamaan oppineella. Mutta se riittää, että ymmärrän vielä jälkikäteen, että mitä siinä pitäisi lukea. Ja aika usein tämä toteutuu.

Tein muuten joskus kirjoitusnopeustestin puhelimella ja tietokoneella. Olin nopeampi kirjoittamaan, kuin 92% omaikäisistäni! Ja kirjoitusvirheitä taisi olla 0,2%, jostain sanasta puuttui yksi kirjain. Aika hyvin, eikö vaan!

Vai kertooko se vain siitä, että nörtti -sanan käyttö alkaa olemaan lähellä? Onko se sana enää edes haukkumasana? Tai sellaiseksi se on varmaan yleensä tarkoitettu, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Henkilö, joka viettää paljon aikaa tietokoneella? Eikö se ole nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Vai onko nörtti se henkilö, joka tietää tietotekniikasta ylipäätään paljon? Eikö sillä alalla ole yleensä ihan hyvä palkka? En vaan osaa vääntää sanaa nörtti, haukkumasanaksi.

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Hei nyt oli ihan loistava asiakas täällä! Hän tiesi tasan tarkkaan, millä aikoo korvata tuotteen, jos sitä ei ole saatavilla.

Asiakas: Olisiko teillä kanasalaattia valmiina?

Myyjä: Ei valitettavasti ole.

Asiakas: Ei se mitään. Otan sitten kaksi korvapuustia.

Kalorit ei varmaan olleet ihan samoissa lukemissa, mutta kyllähän nyt kanasalaatin voi korvapuustilla korvata. Tai kahdella.

Siinä missä kanasalaatissa on kaloreita keskimäärin 100-300 (riippuu täysin kanasalaatista), kahdessa korvapuustissa niitä on varmaan 400-600. Sekin riippuu puustista. Mutta kaloreita nyt on turha laskea, jos sille ei ole tarvetta. Kyllä mä silti noiden ravintosisältöön kiinnittäisin tässä enemmän huomiota. Puusteista vehnää ja sokeria, kanasalaatista kuituja ja proteiinia.

Mutta jottei tämä ihan ravitsemustieteeksi menisi, niin muistakaa. Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja kanasalaatista voi tulla salmonella. Toisaalta, kanasalaatti rouskuu paremmin suussa, kun taas korvapuustin voisi yhtä hyvin vain laittaa mahaan. Avata vatsalaukun kohdalta, tunkea pulla uuniin (HEH!) ja sulkea luukku.

Jätän teidät nyt miettimään tätä erittäin uutta tietoa.

Moi!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lasten kanssa kahvilassa

Location: Helsinki, Espresso House

Nyt ei taas oma ajatuksen juoksu toiminut, niin kuin olisi pitänyt. Tai ajatus toimi, mutta se ei tullut ulos samanlaisena.

Menin kahvilaan, tilasin kahvin ja kysyin samalla, oliko vessaan jotain koodia. Kun myyjä vastasi, että vessa ei ole tällä hetkellä käytössä, olisi pitänyt tehdä erilainen valinta. Ajatuksissani mietin sanovani ”tulen sitten kohta uudestaan, käyn ensin muualla vessassa”, mutta sanoin ”okei”.

Maksoin siis tilaamani kahvin, menin etsimään vapaan pöydän ja istuin alas. Ja mietin, että on vähän ärsyttävää juoda kahvia, kirjoittaa blogia ja keskittyä ylipäätään mihinkään, kun on aika kova vessahätä.

Kun riisuin ulkovaatteet, hiuksetkin oli niin sähköiset, että en tiedä joinko kahvia vai hiuksia. Tiedättekö kun lapsena aina imeskeli omia märkiä hiuksia (älkää sanoko, että olin ainoa), siltä tämä tuntuu nyt. Kahvia naamaan ja tukkaa jälkkäriksi. Ja kohta varmaan märissä housuissa.

Unohdin myös, että Espresso Housesta jos tilaa normaalikokoisen suodatinkahvin, saa aivan jäätävän kokoisen kipon. Tiedän jo nyt etukäteen, että en aio juoda kaikkea. Osittain toki vessahätäni takia, mutta myös siksi, että se ehtii jäähtymään liikaa. Enkä ylipäätään yleensä osaa juoda kerralla niin paljoa kahvia ilman, että tulee vähän huono olo. Silti välillä juon. Koska kahvi on hyvää.

Sirkus Helsingissä

Miltähän Helsingin keskusta näyttäisi, jos jokainen olisi pukeutunut kirkkaan värisiin vaatteisiin? Ei yhtään mustaa, harmaata tai tummaa sävyä. Pelkkää kirkasta keltaista, punaista, sinistä yms. En tiedä, ehkä sirkukselta. Tai Tikkurilan värikartalta.

”Mä lähden tänään Helsinkiin”

-Ai okei. Meetkö sä Malmille, Vuosaareen vai sinne sirkukseen?

Tai ehkä turistit, ketkä seisoo paikoillaan Helsingin keskustassa ja ”katselee maisemia” ja ”ottaa valokuvia”, miettiikin vain makuuhuoneen seinien värejä. Kiinasta ja Japanista on hyvä tulla Helsinkiin asti miettimään, minkä värinen olohuoneen tehosteseinästä tulee.

Kahvinjämät.

Täällä tuntuu yllättävän hiljaiselta, koko Helsingin keskustassa. Kello on n. 10:00 ja on keskiviikko. Mutta muistin juuri, että ihmisillähän on vielä joululoma! Nyt on kuitenkin 4.1., eikös moni lomailekin vielä tämän viikon?

Kuulin, kun joku kertoi puhelimessa, että aikoo ostaa bussilippunsa R-kioskilta. Kuulemma vaivatonta, saa jutella ihmisen kanssa ja ei tarvitse pelätä vievänsä kenenkään työpaikkaa. Kuin että jos ostaisi netistä. Aika fiksua pohdintaa.

Lasten kanssa kahvilassa

Täällä kahvilassa sai joku lapsi itku-/raivokohtauksen. En tiedä lapsen ikää, kun en sitä lasta näe, mutta äänestä päätellen alle vuoden ikäinen. Takanani oleva asiakas on selkeästi turhautunut tästä äänestä, sillä hän huokaisi niin kuuluvasti, että naapurikahvilassakin varmaan kuultiin se.

Ymmärrän kyllä ärsytyksen, että jos olet tekemässä kahvilassa vaikka töitä, rentoutumassa muuten vain, tai vaikka juuri itse lapsivapaalla tai et vain tykkää lapsista. Kyllä itsekin mieluummin kuuntelisin sen lapsen naurua, kuin itkua.

Mutta jos haluan paikkaan, missä saan joko

A) tehdä töitä rauhassa

B) rentoutua,

en valitsisi kahvilaa. Tai jos valitsisin, hyväksyisin myös sen, että siellä saattaa kuulua normaalista poikkeavampaakin meteliä. Saikohan tästä nyt mitään selkoa?

Antakaa lasten käydä vanhempiensa kanssa kahviloissa, niin saadaan niistäkin kunnon kahvittelijoita vanhempana! Ja jos kuulet, että jonkun lapsi itkee, niin anna lapsen vanhemman/hoitajan hoitaa tilanne parhaaksi katsomallaan tavalla. Ellei sinulta varta vasten pyydetä apua sitä tilannetta hoitamaan.

Ja jos juuri sinun lapsesi itkee kahvilassa ihan tuhottoman kauan, niin mieti kuitenkin myös muita kahvittelijoita. Jos itkun syynä on lähinnä ”kunhan nyt vaan vituttaa”, niin ehkä olisi parempi tehdä jotain muuta ja antaa kahvittelijoiden juoda kahvinsa ihan rauhassa.

Palleroita pitävät sedät (Lyhdynkantajat)

Keskustassa tapahtuu

Tiedättekö ne neljä ukkoa, jotka möllöttää siinä rautatieaseman seinässä? Pitelee palleroita käsissään (Lyhdynkantajat). Niiden päälle on satanut vähän lunta. Miettiiköhän kukaan, että entä jos se ei olekaan lunta? On vain unohdettu käyttää hilseshampoota. Joo, en minä ainakaan sellaista miettisi.

Joku turisti ottaa kuvia ohi menevistä ratikoista. Hän näyttää sen verran uppoutuneelta kuvauksiinsa, että olen varma, että hän itse myöhästyy omasta ratikastaan.

Ei kyllä käy kateeksi lumiauraajan työ. Yritä nyt tuossa rautatieaseman edessä aurata lunta, kun 5cm välein joudut pysähtymään ja päästämään kävelijät ohitse. Ihan hyvin voisi vain kauhasta samalla kasan ihmisiä ja siirtää niitä sinne sivuun. Kyllä ne sieltä sitten ajan kanssa pääsisi taas jatkamaan matkaa. Ellei joudu uudestaan auran eteen. Tulee ihan mieleen joku peli, minkä ideana on “yritä selviytyä rautatieasemalta toiselle puolelle tietä, mutta varo lumiauroja ja toisia ihmisiä!”

Muistaako kukaan muuten sellaista lumiukko-/laskettelupeliä, mitä pelattiin tietokoneella? Jos en nyt ihan väärin muista, niin siinä lasketeltiin aina alas mäkeä, kunnes yhtäkkiä jostain lumiukko/lumimies juoksi syömään sen ukkelin. En muista, oliko siitä jopa mahdotonta päästä ohi, vai olinko vain niin tasokas pelaaja, että en ikinä onnistunut. Mutta sama idea olisi tässä lumiaurapelissä! You can try but you can’t do it.

Romanttinen treffi-idea

Vähänkö olisi hienoa päästä käymään tuolla rautatieaseman kellotornissa! Siellä on ylhäällä ainakin kaksi parveketta. Tai ainakin ne näyttää näin alhaalta katsottuina miniparvekkeilta. Joskus illalla menisi sinne katselemaan Helsingin valoja ja juomaan lasilliset viiniä. Tämä kuulostaa näin ajatuksena ehkä paljon romanttisemmalta, kuin mitä todellisuus olisi.

Todennäköisesti iskisi korkeanpaikankammo, sataisi vettä ja taskulämpimät viinitkin vedettäisiin suoraan pullosta. Olisi myös kauhea hiki, kun on ensin tarponut miljoonat portaat ylös. Ja ahdistaisi jo valmiiksi, kun täytyisi vielä tiputella niitä pitkin alas. Mutta siis leffoissa ja ajatuksissa kuulostaa ihan loistavalta treffi-idealta!

Mietin muuten noita Vr:n sarjalippuja! Jos ostat 10kpl sarjalipun, vaikka Hyvinkää-Helsinki, niin tiedän, että se käy myös toiseen suuntaan, Helsinki-Hyvinkää. Ja jos ostettu lippu on voimassa aina 2h, niin olisiko kyseinen tapahtuma mahdollinen:

Ostan junalipun Hyvinkää-Helsinki, ajelen sillä junalla Hyvinkäältä pääteasemalle saakka, heitän läpyt jollekin stadilaiselle mummolle ja hyppään takaisin seuraavaan Hyvinkäälle menevään junaan? Samalla lipulla siis. Ei mulla tarvetta tällaiseen ole ja tuskin monella muullakaan, mutta kunhan mietiskelen. Toisaalta, ennen lipun ostoa täytyy valita suunta, kumpaan menee. En tiedä. Saattaa nyt jäädä kyllä stadin mummot ilman läpyjä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat 2

Maaliskuulta 2022
kahvila

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

-Bisnesideoita part. 2

Ruokakauppojen vedettävät ostoskorit on kyllä niin huijausta. Tai huijausta on ainakin se osa, jos niitä mainostetaan, että ne helpottaa kauppareissuja. Okei, helpottaahan ne ostosten keräämistä. Ei tarvitse sitä muutamaa sataa metriä kävellä kaupassa painavan ostoskorin kanssa, kun voi vaan vetää perässä ja lapata painavia tavaroita kyytiin. Mutta entäs sitten ne neljä kilometriä, mikä pitäisi kantaa ne ostoskassit kotiin? Sinne vedettävään koriin siis tosiaankin mahtuu paljon tavaraa, vaikka ei uskoisikaan, koska se on vaan kori. Joo, kyllähän kärrytkin helpottaa ja niiden kanssa voi käydä sama juttu. Mutta ei kukaan kävellen kaupassa oleva ota itselleen kärryjä, koska tietää/luulee tietävänsä ostavan vain vähän. No, oli niin tai näin, käytän jatkossakin vedettäviä koreja. Ne on kyllä käteviä.

-Onko vedettävät ostoskorit huijausta?

espresso house

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

-Kenen vastuulla, jos kolaroi?

ratikka

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

-Helsinkioppaaksi?

Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.

-Paras ja ilmainen hajuvesi

Täällä tulee kyllä vähän surulliseksi, kun katsoo ihmisiä. Tuossa edessäkin lähtisi ihan kohta juna Rovaniemelle. Surullista ei ole siis se, että se menee Rovaniemelle, vaan se, että itsekin haluan reissuun. Pitkänmatkanjunalla. Enhän mä siis tiedä, että onko nuo ihmiset menossa sinne Rovaniemelle lomalle, työmatkalle, kotiin, vai minne. Mutta sen tiedän, että mäkin haluan. En tiedä huokuuko tästä tekstistä se, että ei ole pariin vuoteen tullut käytyä juuri missään? Oon ollut elämäni aikana yhden kerran pitkänmatkanjunassa. Ja se oli ihan törkeen siistiä. Älkää kysykö miksi, se vaan oli. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa ja joku nainen istui mulle varatulla paikalla.

-Konjakkikahvila

tampere

Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.

-Miten saada lisää itsevarmuutta?

Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.

-Pysäköinti Tamper..Mansessa

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

-Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Alasti Helsingin keskustassa

Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi

Fazer cafe

Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.

Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.

Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.

Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.

Fazer cafe

Fazer cafe

Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.

Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.

“Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”

Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.

Kluuvi

Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.

Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.

“Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”

Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!

Kluuvikatu

Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)

Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.

Fazer cafe
Täältä saa myös ihan todella herkullisen kuuloisia jäätelöitä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla