Lentääkö lentokone kokoajan alaspäin?

“Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään?”

Pyörittiin mieheni kanssa ympäri Helsinkiä, ennen kuin piti luovuttaa hotellihuone. Oltiin ajoissa siis liikenteessä!

Heti aamupalan jälkeen kävelylle.

Käveltiin Kaivarin rantaa pitkin ja lopulta tultiin Silja Linen terminaalin (kävin siellä vessassa heh) kautta takaisin keskustaan.  

Ajateltiin, että pistäydytään vielä jollakin terassilla, ennen kuin haetaan tavarat huoneesta. Senaatintorilla oli kiva terassi, oltiin oltu siellä jo edellisenä päivänä. Sinne siis.

Senaatintorille päästyämme, oli pakko todeta, että kiitos mutta ei kiitos. Siellä oli jokin mielenosoitus käynnissä. Jatkettiin siis matkaa ja mentiin Vltavaan, Elielinaukiolle (ruotsiksi Elielplatsen, kiitos wikipedia).

Toinen meistä tuli kahville, toinen lonkerolle.

Tämä oli oikeastaan aika hyvä paikka, sillä hotelli sijaitsee aivan vieressä. Voi olla siis viimeisille minuuteille asti täällä. Vaikka toisaalta, sama kai se olisi hakea tavarat tähän istumaan meidän viereen. Näkisi nekin vähän helsinkiläistä kulttuuria.

Kiire joka paikkaan, vähän vituttaa kaikki ja osalla krapula on käsin kosketeltava. Kuten viereisessä pöydässä istuva seurue, jotka ovat selkeästi tulossa laivalta. Laivalta ei vain pääse ulos muuten, kuin tuollaisen olon kanssa.  

On muuten ristiriitaisia ajatuksia. Kun olen ilman lasta reissussa, mietin, että olisipa lapsi täällä kokemassa näitä juttuja. Ei siis ehkä sitä mielenosoitusta tai ihan vain terassilla istumista, mutta kaikkea muuta. Mutta sitten kun olen lapsen kanssa jossain, mietin, että olisinpa vastuussa vain itsestäni. Olen aika varma, että en ole ainoa, joka näin ajattelee.  

Ainiin! Nyt ollaan siis siinä paikassa, missä olen kirjoittanut ihka ensimmäisen blogipostaukseni Bisnesideoita!

Tässä Vltavan pöydässä olen kirjoittanut ensimmäisen postaukseni, Bisnesideoita.

Täältä kaikki alkoi, ah mitä historian havinaa haha! Paljon on muuttunut teksteissä, ainakin omasta mielestäni. Mutta jostain syystä silti rakastan ensimmäistä postaustani kaikista eniten.

Siinä pystyy kuulla sen, miten paljon päässäni on pyörinyt kaikki nämä vuodet. Asiat vaihtuu nopeammin kun ehdit lukea ja jutuissa ei ole mitään järkeä. Mutta silti se on jotenkin mielenkiintoinen. Okei vau, mikä itseluottamus!  

Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Loma oli, loma meni. Mutta ihan kiva, että on vapaapäiviäkin olemassa. Voi tehdä muutakin, kun töitä. Kuten kirjoittaa blogia ja juoda kahvia. Ja syödä nam. Vaikka kai ruokailu on ihan sallittua myös silloin, kun on töissä.

Jestas, haluaisin nähdä sen päivän, kun olisin syömättä töissä. Syön aina aamupalan ennen töitä ja sitten 2h päästä töissä on ensimmäinen tauko. Yleensä siinä vaiheessa meinaa jo olla vähän paha olo, sillä tarvitsen lisää ruokaa. En varmaan pystyisi toimimaan edes puolta päivää, jos en saisi tarpeeksi energiaa ruoasta. En käsitä, miten joskus teininä olen pärjännyt päiviä pelkällä ruisleivällä. Teinit on ihmeellisiä.  

Mietin yhtenä päivänä, että jos lentokone lentää vaikkapa jenkkeihin, niin lenteleekö se vähän alaspäin koko ajan? Kun maapallo on kuitenkin lähes pyöreä.

Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään? Tai jotain Marsilaista kaalipeltoa päin, en tiedä.

Sain selityksen tähän, että ei se lennä alaspäin. Selityksessä oli puhetta mm. maapallon pyörimisestä, maan vetovoimasta ja suihkuvirtauksista. Tyydyn siihen ja uskon sen. Mitään en ymmärtänyt, mutta pääasia on, että lentokone lentää, eikä esim. pyöräile.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Drinkit mattolaiturilla

“Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.”

Olin yksin liikenteessä Helsingissä ja aina tulee pyörittyä siinä ihan keskustassa. Ei Kaivopuistokaan kaukana ole, mutta se vaikutti oikein sopivalta kävelyreitiltä tähän hetkeen.

Olen käynyt Kaivopuistossa varmaan viimeksi joskus 2013.  

Nyt siellä oli korkeaa aitaa ympäriinsä, enkä ollut oikein varma, mitä siellä tapahtuu. Johonkin kohtaan rakennettiin esiintymislavaa (tai purettiin), joissain näkyi olevan enemmänkin jotain puutarhatyöskentelyä. En tiedä, mutta en päässyt yhtään niin kiertämään sitä puistoa, kuin ajattelin. Vaikka toisaalta, nyt jäi kaivelemaan sen verran, että ensi kerralla Helsingissä, täytyy mennä uudestaan Kaivariin.  

Kun pääsin ulos sieltä sokkelosta, ihastelin hetken merta. Olin jo lähdössä kävelemään Hernesaaren suuntaan, kunnes huomasin toisessa suunnassa hienon terassin. Sinne siis!  

Mattolaituri. Niitä on täällä kivasti laiturina meren päällä. Niiden vieressä on tämä terassi, nimeltään Mattolaituri.

Sanonpahan vain, että ihan kuin ulkomailla. Kivan rennon oloinen paikka, vaikka kuitenkin ehkä itselleni vähän turhan fiini. Täällä näkyy olevan jonkun kalliin samppanjan myyntikärrykin, vaikkakaan ei juuri nyt toiminnassa. Itse toivoisin ennemminkin myyntikärryä hodareille. Mutta eipä ole varmaankaan koskaan ennen teititelty, kuin nyt täällä! Tuntui hassulta.  

Tämä on kuitenkin kyllä ihanan avoin terassi. Fiiniydestä huolimatta, viihdyn täällä. Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.

Nyt on aika lämmin keli, päätin tilata kahvin sijasta limua. limpparia. limsaa. Jotain erikoista tilasin. Tai no. Erikoinen pullo, jaffalta tämä maistuu.  

Joku ajelee vesiskootterilla tuossa lähellä. Hän myös kuvasi puhelimella itseään samaan aikaan ja ohjasi yhdellä kädellä. Ja kiihdytti ihan älyttömään vauhtiin. No, ammattilaiset osaa. Ehkä mäkin osaisin, jos kokeilisin. Mutta ehkä en kokeile.

Aika kova veneliikenne tässä muutenkin on. Näköjään ainakin jokin sightseeing -vene (vai onko se laiva?!) menee myös tätä kautta.  

Kun saavuin tähän terassille, katsoin, että onpa siinä vieressä kivat laiturit, mihin voi mennä drinkeille. No, mattojahan ne siellä laiturilla tosiaan pesee. Siitä tämän terassinkin nimi, Mattolaituri.

No eipä kai niitä pesijöitä haittaisi, jos menisin istuskelemaan sinne mäntysuopaan ja siemailisin samalla drinkkiä? Voisin siinä samalla sitten tsempata jynssääjiä, ”veto, työntö, veto, työntö, lisää saippuaa, lisää vettä, veto, työntö”.

Ja jos vaikuttaa siltä, että olen edessä ja vien laiturilta liikaa tilaa, voin mennä myös seisomaan pesuaineämpäriin. Silloin vien tilaa vain ilmasta ja sitä pitäisi riittää kyllä ihan kaikille.

Ei siis Drinkit Mattolaiturilla, vaan Drinkit mattolaiturilla.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lokit takaisin Kauppatorille!

“Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.”

Ääh. Ennen kuin edes ehdin aloittaa kirjoittamista, kaksi lokkia yritti kähveltää mun croissantin.

Ymmärrän kyllä Kauppatorilla, mutta että Iso-Roballa. Tästä on ehkä n. 1km linnuntietä merelle. En ole koskaan aiemmin nähnyt täällä varastelevia lokkeja.

Olen kuitenkin käynyt täällä ainakin hurjat neljä kertaa. Ja tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen ulkona syömässä. Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.  

Ajatelkaa nyt. Kymmenen kojua, missä on myynnissä jäätelöä, ranskalaisia ja muita herkkuja. Sinne palkataan ihmisiä syömään näitä herkkuja, jotta lokit pääsisi niitä sitten luvan kanssa varastelemaan. Aika hurja ammatti. Lokin syöttäjä? Lokkiapuri? Vai olisiko se laiton työpaikka, kun avustetaan varkaudessa?

Piti tehdä päätös, että syön ensin, palautan lautasen murusineen sisälle ja jatkan kahvin voimalla kirjoittamista. Ei tästä muuten tule mitään. Muutaman minuutin ne jaksoi vielä tuijottaa omilta paikoiltaan, jos vaikka hakisinkin lisää syötävää. Mutta koska en hakenut, ne siirtyivät muualle lokkeilemaan.

Kieltämättä vähän häiritsevää oli istua ja syödä, kun kaksi silmäparia tuijotti kokoajan. Ja kun tiesin, että ne olisivat voineet oikeasti tulla siihen pöydälle ja varastaa ruokaa. Multa voi varastaa mitä muuta vaan, mutta ruokiini ei kosketa!

Lokki nro 1.
Lokki nro 2.

Nämä katukaupustelijat (feissarit?) ovat hauskaa seurattavaa. Osa pysäyttää aina ja kaiken, myös lokit ja muurahaiset. Osa kävelee edestakaisin, tuijottaen askelmittariaan ja pysäyttää yhden kymmenestä ihmisestä. Senkin he tekevät varovasti ja viiden metrin etäisyydeltä. Vaikea arvata, kumpi tekee enemmän kauppaa, tai kerää nimiä listaan.

Asia, mikä pyörii nyt päässäni kokoajan, on ”oispa aina kesä”. Oispa aina lämmin. Oispa aina maailman sopivin keli. Aurinko paistaa ja lämmittää, mutta ei tule hiki, vaikka kävelee reippaammin. Pärjää pelkällä mekolla.

Välillä voisi kyllä vähän sataa, mutta kylmyys ei ole ystävä. En suostu menemään edes kylmään veteen uimaan, yäk. Harvoja asioita vihaan maailmassa, mutta kylmyyttä vihaan. ”Pukeutumiskysymys”, tätä aina hoetaan. Niin hoen itsekin, sillä onhan se. Mutta hitto kun nenä ja posket on niin jäässä, että niistä voisi tiputtaa jääpaloja jääkahvin sekaan!

Ihan Helsingin keskustassa oli ihan älyttömästi ihmisiä. Onhan heinäkuu. Mutta sitten kun siirryt muutaman korttelin kauemmaksi keskustasta, täällä ei ole ketään. Tai ehkä juuri he, ketkä täällä olisivat keskellä talveakin.

Tai no, on täällä enemmän ihmisiä kuin Hyvinkäällä lauantai-iltana, mutta Helsingin keskustaan nähden hiljaista. Sen verran hiljaista, että voisin alkaa kuuntelemaan musiikkia. Tai laulamaan. Ehkä mieluummin kuitenkin laulan, niin ei muidenkaan tarvitse kärsiä tästä hiljaisuudesta. Sitä kun on varmasti Helsingissä yleisestikin niin usein tarjolla.

Ihmiset lähtevät mökeiltään Helsinkiin, jotta pääsee nauttimaan hiljaisuudesta. Ja tänään mun laulusta. Aaaaavan meren tuolla puolen, jossakin on maaaa…

Siis täällä kahvilassa oli lisäkseni 5 ihmistä ja meillä kaikilla on vessahätä samaan aikaan. Jonotan siis vessaan. Kahvilassa, missä on 5 ihmistä. Viisi.

Sain muuten taas koodin vessaan. En kirjoittanut sitä ylös, päätin muistaa sen. Vähän meinasi olla ongelmia, kun joutui jonottamaan niin pitkään. Mutta muistin kun muistinkin sen vuorollani! Ainoa vain, että oveen ei tarvittu koodia. Se aukesi ihan vain pelkästä kahvasta. No, tulipahan testattua muistia. Toimii edelleen, vaikka vähän välillä pätkiikin.    

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: