Parhaat palat

Helmikuulta 2022

”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”

-Bisnesideoita

”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””

-Mikä on paras kahvila?

”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””

-Karhu nähty kaupungissa

”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”

-Mitä pukea naamiaisiin?

”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”

-Missä mennä naimisiin?

”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”

-Nimi yritykselle?

”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”

-Töihin raksalle

”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”

-Kalastajapipo

”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”

-Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lokkiongelma ratkaistu

Location: Helsinki, Kauppatori

Kauppatori

Aivan ihana keli istua torikahvilassa. Aurinko paistaa. Tuulee kyllä myös, mutta yllättävän lämmin tässä silti on. Ei ehkä kauaa, mutta teen verran tässä viitsii istua.

Lokkiongelma ratkaistu

Kauhea kasa lokkeja täällä on, mikä on syynä siihen, että otin pelkästään juotavaa. Vähän oikeasti harmi, että täällä on niin paljon lokkeja. Kyllähän ne nyt kauppatorille kuuluu, mutta hiton varkaat. Pitäisi mennä syömään jonnekin omaan kuplaan, minne ei lokit pääse. Tai sitten lokit voisi lennellä omien kuplien sisällä, että ne ei saa varastettua ruokaa. Hauska mielikuva kyllä. Pallolokkeja. Ei enää mitään tavallista metsästystä aseiden kanssa, vaan saippuakuplilla metsästetään lokkeja. Kuuluu vain ”plop” ja lokki on omassa kuplassaan. Joo, mä soitan metsästysliittoon.

Ihanaa, kun kaksi vanhempaa rouvaa löysi hetkeksi seuraa toisistaan. Selvästi helsinkiläisiä, kun uskalsi ottaa kahvin kanssa pullan. Ehkä lokkien takia helsinkiläisillä on paremmat refleksit. Toinen rouvista istui jo paikallaan, kun toinen pölähti paikalle ja pyysi lupaa istua viereen. Siinä ne hetken höpötteli ja maisteli pullia, kunnes toinen lähti pois. Arvokkaita hetkiä varmasti. He sai syödä pullatkin rauhassa, toisinkuin joku turisti. Tai oletan sen olevan turisti, reflekseistä päätellen. Siltä lähti ruoka suoraan kädestä kohti taivaita. Jos mulla olisi ollut niitä saippuakuplia…

Kuinkahan hyvä hajuaisti lokeilla on? Kun siis kyllä ne varmasti haistaa sen ruoan, eikä vain katso, että hei Pertti, tuolla on berliininmunkki. Mutta mä haen sen sua ennen.

Mä haluaisin kanssa paremman hajuaistin. Voisin aina haistella, missä on ruokaa ja suunnata sitä kohti. Mitähän joku sanoisi, jos kävisin vain hakemassa kädellä sen lautaselta ruokaa? Ihan en osaisi lentää pois, mutta voisin vaikka kakata sen päähän ja rääkyä kovaa. Voisin mä myös tietenkin yrittää lentämistä, mutta olisin varmasti just se yks tyhmä lokki, joka lentää ikkunaa päin. Ehkä vain tyydyn lokkeilemaan avomieheni lautaselta, koska annoskateus.

Kauppatori

Joku koira yrittää kovasti päästä mun luokse. Mulla ei ole edes ruokaa, en tiedä miksi se tänne haluaa. Teenkin join jo. En tiedä tuoksunko ruoalle, vai ihan vaan toiselle koiralle. Tai kokaiinille. Ei se kyllä huumekoiralta näyttänyt. Eikä se kyllä siinä vaiheessa varmaan mun luokse olisi halunnut. Edellinen jauhe, mitä olen vetänyt, on kaakaojauhe. Sitäkin suuhun. Ja lapsen painostuksesta. Sehän on siis ihan järkyttävän makuista, pelkkä jauhe siis.

Melkein sama kun kanelia söisi, ei onneksi ihan niin hurjaa. Koska kanelin syöminen on hurjaa. Ja siis oikeasti, jos et ole koskaan syönyt jauhettua kanelia, niin syö. Teelusikallinen suuhun, niin lupaan että mikä ikinä onkaan sun edessä sillä hetkellä, on sen jälkeen kanelin peitossa.

Kauppatori

Kuulin äsken, kun joku sanoi toiselle, että ”Ei kysyvä tieltä eksy”. Mutta eikö se ole silloin jo eksynyt, jos täytyy kysyä? Vai kysyykö se varmuuden vuoksi, ettei ehdi eksymään? Koska jos kysyy, niin mä en halua tutustua siihen ihmiseen. Sama kun seisoisi S-marketin ovien edessä, mutta ennen kuin menee sisälle, niin varmistaa vastaantulijalta, että onko tämä S-marketin ovi?

Täytyy vähän elää reunalla. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? S-market onkin K-kauppa? S-market onkin R-kioski? Tai vielä pahempaa, astutkin sisään Alkoon. Huh, se olisi jo rankkaa elämää. Sellaisesta elämästä saisi jo kirjankin kirjoitettua. Kirjan nimikin olisi jo valmiina, ”Kuinka alkoholisoitua yhdellä väärällä askeleella?”, tai ihan vaan ”Ei ollut mun vika”.

No joo, jätetään tämän kertainen höpöttely tähän. Jos olen saanut sisällytettyä näinkin lyhyeen tekstiin kokaiinin, kakkaamisen ja alkoholisoitumisen, niin ehkä on jo aika lopettaa.

Nähdään taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Röyhkeää mainostamista

Location: Helsinki, keskusta

Heh, onpa hauskaa. Viimeksi kun olin tässä kahvilassa, kahvi oli omaan makuun liian viileää ja jäähtyi nopeasti. Se tosin oli suodatinkahvia. Nyt otin cappuccinon ja meinaa suu palaa. Eli siis täydellisen kuumaa omaan makuun. Ja kyllä, tämä tarina oli hauska.

Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla tässä kahvilassa tapahtui.

Tulin Helsinkiin ja täällä on siis aivan ihana ilma. Olin jo rautatieasemalta kävelemässä Kauppatorille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikka aurinko paistaa ja on nätti keli, niin ulkona tuulee ihan älyttömästi. Ja mähän olen jo melkein kesävaatteissa. Täytyy harkita uudelleen, tulin harkitsemaan sitä tänne sisäkahvilaan. Ja kesävaatteet tarkoittaa siis revittyjä farkkuja ja isoa farkkutakkia. Eli siis varmasti ihan tarpeeksi lämpimät normaalille ihmiselle. Itse palelen vähän turhankin herkästi. Mutta olen kyllä käyttänyt tätä loistavana syynä siihen, että en voi mennä avantoon.

On kyllä selkeästi pääsiäinen takana. Tai ylipäätään pitkät vapaat (mitä ne on, terveisin vuorotyöläinen, jossa työvuorot pyörii 24/7). Ihmisillä on meno päällä, kaikki on päässeet takaisin työmoodiin. Kaahataan jaloilla tuhatta ja sataa. Muutama ihan vain auringosta nauttija näkyy myös. Ja ah, niitä take away -kahveja näkyy taas katukuvassa. Tai ei ne mihinkään ole varmasti hävinnyt tässä välissä, mutta ne saa silti aina hyvälle tuulelle.

Aika kovaa duunia toi feissarina oleminen. Ensin pitää saada pysäytettyä asiakas, ennen kuin voit alkaa myymään tai keräämään mitään. Ja se onkin varmaan se kaikista vaikein, aika useasti ketään ei kiinnosta jäädä edes kuuntelemaan. Epäilen, että kyse ei ole siitä, etteikö ketään kiinnostaisi. Vaan siitä, että moni tietää olevansa huono kieltäytymään kasvotusten. Eli parempi vaan kiertää kaukaa ja leikkiä puhuvansa puhelimessa, ettei vahingossakaan joudu omalle epämukavuusalueelle.

Oon itse joskus jakanut mainoslappuja samalla tyylillä. Se oli kylläkin paljon helpompaa, kun riitti vain lapun antaminen. Ei tarvinnut sen kummemmin myydä mitään, eikä kerätä nimiä listaan. Ja vitsi mä tykkäsin siitä silloin! Mutta muistan kyllä silloisen pomon epäilyksen. ”Ethän sä vaan heitä niitä roskiin, kun niin innokkaasti olet aina lähdössä niitä jakamaan ja jaatkin ne nopeasti?”. Kiva luotto!

Olen taas liikenteessä lounasaikaan, toimistojen lounasporukat käy syömässä tähän aikaan. Tällä kertaa söin itse oikeasti kunnon aamiaisen, että ei tarvitse heti kahvilaan tultaessa ostaa puolta tiskiä. Mutta eipä kyllä tullut mieleen, että kyllähän aamupalan ja tämän hetken välissä kuluu aikaa. Olen syönyt aamiaisen n. klo 7:30, nyt kello on 11:15. Jep jep, ei muka ole nälkä.

Kolmen naisen porukka kävelee vierekkäin. Yhdellä on kädessään kahvi, toisella energiajuoma ja kolmannella tupakka. Kaikki heräilee tyylillään. Tai yrittää selvitä ruokakoomasta.

Arkinen Hyväntekijä

Musta olisi aivan ihanaa auttaa ihmisiä. Mä haluaisin olla ovenraossa aina silloin, kun joku huonosti kävelevä olisi kulkemassa siitä (avaisin siis oven, en seisoisi sen edessä). Mä haluaisin olla paikan päällä, kun joku tiputtaa jotain maahan, eikä meinaa saada nostettua sitä. Mä haluaisin olla myös paikalla, jos joku ei jaksa syödä omaa ruokaansa. Auttamista sekin on, syödä toisen ruoka jos alkuperäinen omistaja ei sitä jaksa syödä. Free food, heh. Mä haluaisin myös paremman palkan, että voisin rahallisesti auttaa muita. Tykkäisin auttaa arkisesti rahalla.

Käytännössä siis yllättää ihmisiä arkisin. Maksaa jonkun toisen ostokset yllättäen, tarjota kahvit kahvilassa, ostaa rannekkeet lintsille yms. Ei mun talous nytkään kaadu kahvin tarjoamiseen, mutta tätä olisi niin siisti tehdä kokoajan! Ja vähän isommalla mittakaavalla. Olisiko sellaista työpaikkaa olemassa, missä työnkuva olisi ”Arkinen hyväntekijä” ja siinä palkka olisi tarpeeksi?

Roberts Coffee

Ai että. Nyt on tarpeeksi lämmin terassikahville. Tai siis joillekin on selkeästi tarpeeksi lämmin, mulle ei. Tuuli ei ole mun ystävä tänään. Ehkä helsinkiläiset on karaistuneet tuuleen. Mä nautin auringosta ja lämmöstä täällä sisällä. Fun fact: menin tämän kahvilan jälkeen sinne Kauppatorille ja siellä meren vieressä tuuli VÄHEMMÄN kuin rautatieasemalla!

Röyhkeää mainostamista

Vähän on hassuun kohtaan laitettu A-ständi. Mikähän se nyt on oikealta nimeltään. A:n muotoinen mainoskyltti. Se on siis laitettu ovien eteen. Ymmärrän, että mainostamisen pitää olla välillä vähän röyhkeää, että pärjää. Mutta oven eteen? Kyllä siitä sisälle mahtuu, kun ensin kiertää sen. Mutta silti. OVEN ETEEN! Jos mulla on jonkun firman mainospaita päällä, voinko mä seistä oven edessä? En tiedä miksi näin tekisin. Mutta jos kerta kylttikin siinä viihtyy, niin pakkohan sitä spottia olisi kokeilla.

Joku mies yrittää kovasti tulla tänne kahvilaan. Se ei nyt vaan pääse ovesta sisälle. Tai oikeastaan edes ovelle asti. Kolme kertaa se on nyt meinannut tulla tänne, mutta kääntyy kuitenkin aina takaisin. Ehkä vielä joku päivä se onnistuu. Mäkin olen itseasiassa joskus tehnyt samaa. Olen ollut menossa kahvilaan, mutta samalla miettinyt jotain muuta paikkaa ja päättänyt mennäkin muualle. Sitten muistan, että se toinen paikka onkin kiinni, ja taas yritän mennä kahvilaan. Ihmiset on hassuja. Olisikohan helpompaa olla Alien.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Location: Helsinki, keskusta

Okei. Otetaan nyt ihan ensin pienet aplodit mun vesilasille. Kiitos. Siis a) se oli ilmainen ja b) se on ihan todella hienossa lasissa. Aikamoista.

Tulin kahvilaan, tai ravintolaan, vai mikähän tämä nyt on. Paikka, mistä saa kahvia, tapaksia, kaljaa yms. Ja ilmaista vettä hienosta lasista.

Otin ihan tavallisen suodatinkahvin maidolla. Ja voi että, kun se maitokin tuli erillisessä kannussa pöytään. Ja nimenomaan pöytään, se kahvikin tuotiin mulle sinne pöydälle! Oon ihan hämmentynyt tästä palvelusta. Oon kävellyt tämän paikan ohi monesti ja miettinyt, että voisin mennä käymään. Mutta kun aina on joko kamala nälkä, eli menee kunnon ravintolaan (grillille), tai sitten menee ihan kahvilaan, jos tekee mieli pelkkää kahvia. Mutta tämä paikka menee kyllä jatkoon, ehdottomasti menen uudestaan!

Ulkona paistaa aurinko, ihan todella ihana keli. Selkeästi on tulossa kesä. Hiton kylmä kesä kylläkin. Tosin säätä jos miettii, niin taidetaan mennä jo juhannuksessa. Aurinko paistaa, jäinen keli ja luntakin luvannut.

Tässä tämä kuuluisa vesilasi.

Nyt on lauantai ja arvatkaa mitä huomasin. Lauantaisin ihmiset kävelee paljon rauhallisemmin, kuin arkena. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Vähän kuin hidastetussa elokuvassa. Tai toinen vaihtoehto on, että mä oon juonut liikaa kofeiinia ja maailma pyörii mun pään sisällä vähän turhankin kovaa. Normaalia vauhtia kävelevät ihmiset näyttää hitailta, kun mun pää menee kovaa. Vai näyttäisköhän ne silloin sitten kuitenkin täysiä meneviltä? No, en tiedä. Hitaita ihmisiä lauantaisin. Kiirehtisi vähän, niin tietäisi olevansa Helsingissä.

Nyt on kyllä muodissa jotain, mistä itsekin innoistuin heti. Yleensä menen mukaan kaikkiin uusiin muotijuttuihin vasta pari vuotta jäljessä, mutta tämä on ehdoton hankinta ensi talvelle. Nimittäin aikuisten kypärämyssy! Siis kuinka kätevä. Ja kun trendithän kiertää aina niin, että joku, mikä on ollut vuosikymmeniä sitten muodissa, on taas muodissa. Mutta mä en kyllä muista, että aikuisten kypärämyssyjä olisi koskaan ollut! Nythän ne näyttää ihan tosi hassuilta, kun ei ole tottunut sellaista näkemään. Mutta niinhän se oli kasvomaskienkin kanssa koronan alkuaikoina. Nykyään aivan täysin normaali näky. Ai vitsit se lämpö, mikä sen myssyn kanssa on keskellä talvea.

Jos suomalainen menee britteihin, niin tunnistaako sen heti suomalaiseksi? Itse näin äsken selvästi brittiläisen. En käynyt kysymässä, mutta väitän, että sieltä se oli kotoisin.

Joku huolto-/muuttoauto pysäköi kävelytielle. Sillä oli takakulma niin rutussa, että se takaovi ei ollut edes kunnolla kiinni. Mutta kun kuski tuli sitä avaamaan, niin se ei taas meinannut saada sitä edes auki. Toimiva systeemi. Jotain tavaraa sieltä viedään jonnekin, en tiedä minne. Tavarakin on vähän epämääräistä, niin en tiedä mitä ja minne ja missä ja milloin. Seurataan tilannetta.

Oletteko muuten huomannut, että Helsingin Päärautatieaseman kyltit on vähän kulahtaneet? Onkohan ne yhtä vanhat kun itse rakennus, vai onko ne asennettu jälkeenpäin? Kyllähän ne on siis hienommat, kun vaikka jos tilalla olisi 18 eri väriä sisältävä vilkkuva kyltti. Onkohan noissa muuten valot sisällä? Vai onko ne vaan kylttejä. Ja jos on valot, niin toimiiko ne?

Heh, joku tuli ottamaan selfieitä tohon ikkunan toiselle puolelle. Se ei varmaan tajunnut, että täällä toisellakin puolella on ihmisiä. Se aina nappasi kuvan, laittoi äkkiä puhelimen alas ja katseli ympärilleen, että näkikö kukaan. Sitten taas uudestaan. Mutta kuten sanoin, olin ikkunan toisella puolella. Enhän mä malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja hymyilin myös sille kameralle! En tiedä näyinkö siinä vai en, olen vain odottanut löytäväni netistä kuvan, missä kysytään ”Tietääkö kukaan, kuka toi takana oleva tyyppi on?!”

Tämä kuva on kyllä jo lähes Voi.:n mainostamista.

Nyt kyllä vähän harmittaa, että on huono kuulo. Tai ihan normaali kuulo mulla on, mutta en kuule lasin läpi tarpeeksi selvästi. Neljä miestä oli napsinut jotain miestä väkevämpää ja he päätti huudella mulle jotain ikkunan toiselta puolelta. Tein niin kuin sosiaalisen ihmisen kuuluu tehdä, katsoin muualle ja esitin, että en edes huomaisi. Vähän jäi harmittamaan, että en tiedä mitä asiaa heillä oli. Mutta tavallaan oon siinä uskossa, että ei se mitään elämää mullistavaa ollut.

Vähän saisi olla lisää yritystä yhdellä miehellä. Jos juot pussikaljaa, eli siis kirjaimellisesti siis pussin sisällä olevasta pullosta, niin valitse nyt edes joku toinen pussi, kun Alkon. Vähän sama, kun ostaisi ekaa kertaa tamponeja ja kondomeja. Läpinäkyvään hedelmäpussiin vain, niin kukaan ei näe mitä se sisältää!

Tällainen leffa on varmasti jo keksitty, mutta miettikää, jos ihmiset muuttuisi aina erilaiseksi, riippuen onko auringossa vai varjossa. Auringossa ne olisi ihan normaaleja, varjossa zombeja, luurankoja, kirjastontätejä, tai vaikka ihmissusia. Niin. Miettikää sitä.

Ihmisillä on reppujen ulkopuolella välillä jotain tavaraa roikkumassa. Itselläni oli viimeksi kengät. Mutta sitten niissä näkee makuupusseja, jooga-alustoja ja juomapulloja. Joku laittoi siihen kiinni myös miekan. Mihin lie menossa. Miekkailuharjoituksiin, lastenjuhliin, tai ihan vaan keskiajalle.

Siis apua. Seiskan ratikasta tuli äsken puoli Helsinkiä ulos. En käsitä, miten sinne on mahtunut noin paljon ihmisiä sisälle. Tai ehkä osa matkusti ulkopuolella. Olispa hauskaa, jos ratikat olisi vaan isoja magneetteja. Ja ihmisissä olisi tietenkin vastamagneetti niihin. Sitten kun haluat ratikkaan, niin juokset vain lähelle ja painovoima (vai mikä magneettivoima onkaan) hoitaa loput. Lävähdät X-asennossa ratikan seinään.

Tämä tapaskahvilajuottola oli kyllä niin kiva paikka ja hyvät näkymät, että nappasin kahvin jälkeen vielä teen. Ja siis kyllä, myös kuuma vesi tuli tarjoiltuna pöytään! Ainakin 7 eri teelaatua tuotiin lasissa ja sain sieltä valita, minkä otan. Nyt ollaan palvelun suhteen jo ihan eri sfääreissä, kuin aikaisemmin.

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Itse tekemäni tutkimuksen mukaan, Helsingissä lapset ovat onnellisempia, kuin muualla. Tämähän kuulostaa vähän hassulta, mutta vielä hassumman siitä tekee syy tähän. Syy, miksi Helsinkiläiset lapset ovat onnellisempia kuin muualla, on kiire. Nehän on hitto linnanmäellä joka päivä, kun vanhemmat juoksee rattaiden kanssa pitkin Helsinkiä metroihin ja ratikoihin. Toki tässä täytyy muistaa matkapahoinvoinnista ja pyörimisestä kärsivät lapset, niitä en luokittelisi tähän ”onnellisempi Helsingissä” -kategoriaan. Mutta täytyy alkaa nyt vakavasti harkitsemaan Helsinkiin muuttamista oman lapsen kanssa.

Onkohan joku perhe menossa elokuviin. Koska siis minne muualle voisi lapset olla menossa, jos niillä on molemmilla irtokarkkipussit ja limpparit? Popparit ne varmasti ostaa paikan päältä. Ei tule vielä tarpeeksi rapinaa niistä karkkipusseista, popcornilla saa jo vähän parempaa meteliä aikaiseksi.

Joku asiakas tilasi kossusnapsin. Näin ainakin kuulin. Tai siis asiakas sanoi tilaavansa sen, mutta vain, jos se on huoneenlämpöistä. Olihan se. Tai siis kuulemma vähän viileää. Asiakas lupasi lämmittää sen sopivaksi itse. Miten, sitä ei tarina kerro.

Ihanaa, kun jotkut ajattelee muita ihmisiä, vaikka toteutus ei aina välttämättä olisi se paras mahdollinen. Tai lopputulos ainakaan. Joku löysi maasta jonkun jutun (näytti matkakortilta tai vastaavalta) ja alkoi heti katsella ympärilleen, jos löytäisi omistajan. Mutta koska kukaan ei näyttänyt mitään tiputtaneelta, hän päätti nostaa sen kaiteen päälle, autotien ja kävelytien väliin. Ajatus siis tosiaan hyvä, mutta sehän lensi Jyväskylään asti heti ensimmäisen auton tuulenpuuskan jälkeen. Ei varmaan enää saa omistaja sitä korttiaan takaisin. Okei, ei se sitä varmasti olisi saanut, vaikka se olisi jäänyt siihen maahan lojumaan. Sieltä maasta se ei olisi varmaan Jyväskylään asti mennyt, mutta jos se oli jotain arvokasta, niin kyllä se ainakin Malmille asti olisi varmasti päätynyt. Ehkä Sörnäisten kautta.

Helsingin uusin nähtävyys, työmaa ratikkapysäkillä. Jostain syystä kaikki ohikulkijat tuijottaa sitä. Tai siis sinne. Kävelee ihan viereen ja tuijottaa. En näe täältä, mitä se työmaa on kätkenyt sisälleen, mutta jotain selkeästi mielenkiintoista. Kultaa, roskaa, timantteja, tesla. Ei voi tietää.

Siis kuinka mahtavaa, söpöä, ihanaa. Palauttaa uskon taas ihmiskuntaan. Joku nainen istui lähipöydässä yksinään kahvilla. Joku mies vain meni siihen ja kysyi, että saako istua. Nainen ei edes epäröinyt tai kaivanut listaa tekosyistä, vaan vastasi ”tottakai!”. Nyt ne on jutellut jo hyvän tovin keskenään, kuin vanhat tutut. Näin sitä kuulkaa tutustutaan ihmisiin. Ei istuta puhelimella, niin kuin minä nyt, ellei haluta karkottaa muita. Niin kuin minä nyt. Voi mennä siis rohkeasti kysymään, että voiko istua! Tällaisia tarinoita olisi ihana kuulla ja nähdä lisää.

xoxo, Kaupunkikahvilla/Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Paras ja ilmainen hajuvesi!

Location: Helsinki, Mikonkatu

Tomaatti-mozzarella -sämpylä. Ihan parasta. Missä tahansa. Täällä erityisen hyvää, tai sitten oon vaan erityisen nälkäinen. No, ainakin toi viimeinen on totta. Otin myös cappuccinon ja jostain syystä myös tää on ihan taivaallisen makuista. En tiedä voiko nälkä vaikuttaa kahvinkin makuun, mutta heittämällä paras cappuccino, mitä oon koskaan juonut. Tai sitten cappuccino ja mozzarella on vaan täydellinen makuyhdistelmä, kukaan ei ole sitä vaan ennen tiennyt. Hmm. Mozzarellacappuccino. Joo, kuulostaa ehkä paremmalta, miltä mahdollisesti maistuisi. Vaikka toisaalta, en ole koskaan maistanut. Tulee vaan kylläkin mieleen cappuccino, missä on jotain pieniä mozzarellapalloja seassa. Vähän alkaa jo oksettaa.

roasberg

Hih. Ihana 20 lapsen päiväkotiryhmä kävelee ulkona. Tai oletan sen olevan päiväkotiryhmä, aikamoinen perhe se muuten olisi. Vaikka mikä minä olen sanomaan toisten lapsiluvuista. No kuitenkin, retkelle ne on selkeästi menossa tai sieltä tulossa. Reippaudesta päätellen vasta menossa. Mutta reippaudesta huolimatta ne ei meinaa ehtiä vihreillä tien yli. Kieltämättä aika lyhyet vihreät valot. Koita siinä nyt lapsille sitten opettaa, että punaisia päin ei mennä. Että viiden lapsen on nyt jäätävä sinne keskilevikkeeseen (mikähän on taas tän oikea nimi? Liikenteenjakaja? Läntti?), vaikka se on noin metrin leveä, eikä siihen edes mahdu viittä lasta.

No, onneksi päiväkodissa on töissä ammattilaiset ja ne selkeästi tiesi, että on turvallisempaa ylittää suojatie loppuun asti, vaikkakin vähän punaisilla, kuin että osa jää sinne odottelemaan vilkkaan liikenteen keskelle. Ja no, kaiken järjen mukaan kukaan ei varta vasten halua ajaa kenenkään päälle, vaikka olisikin vielä ylittämässä suojatietä. (Tosin muutama päivä sitten meinasin itse ajaa kolarin autolla, kun joku toinen auto ajoi täysin punaisia päin…)

On kyllä hurjan näköistä, kun rekat, kuorma-autot, mitkälie isot autot, ajaa Helsingin keskustassa. Ammattilaisia nekin varmasti, mutta vähän kyllä kuumottaa katsella niiden ajoa. Kapeat kadut, paljon ihmisiä, paljon toisia autoja, ratikoita ja ties mitä kevätkenguruita. Ammattitaidon lisäksi niiden kuskeilta vaaditaan kyllä hyviä hermoja. Tai kai sekin lasketaan ammattitaidoksi. Vähän kun lehdissä on näitä asiantuntijoita. ”Asiantuntija vastaa; miksi rannekello jättää jäljen ranteeseen?” Ja tähän vastaa tietenkin joku jälkien asiantuntija. Sama asia tosiaan, ”Miksi rekkojen kuljettajilta vaaditaan hyviä hermoja? Hermojen asiantuntija vastaa.”

Okei, mä en tiedä oliko tässä mitään järkeä. Vaikka mä kuinka luen tätä uudestaan ja uudestaan, mä en tajua tätä.

roasberg

Onpa häiritsevää. Viereisessä pöydässä joku puhuu puhelimessa jollekin Mariannelle. Marianne sitä ja Marianne tätä. Kauheesti oon selkeästi tehnyt elämässäni. Mieti, jos jokaisen nimi olisi oikeasti uniikki. Että ei olisi ketään muita Marianneja, kuin minä. Tietäisi heti kenestä puhutaan. Tai sitten, jos lukee uudestaan ja kaikkien nimi olisi oikeasti Uniikki, ei kenenkään nimi olisi uniikki. Kaikki olisi Uniikkeja. Get it?

Jatketaanpa vielä liikennevaloista. Niistä löytyy selkeästi paljon asiaa mun pään sisällä.

Jos olet juuri kävelemässä tien yli ja olet noin 10 metrin päässä suojatiestä ja vihreä valo alkaa jo vilkkumaan, niin lähdetkö juoksemaan, jotta ehdit tien yli? Mietin ihmisiä, ketkä ei juokse. Vaan jää kiltisti odottamaan seuraavaa vihreää. Jääköhän ne elämästä paitsi jostain, kun ne käyttää sen muutaman minuutin valoissa seisomiseen? Vai kokeekohan ne jotain enemmän kuin ne vihreillä juoksijat, kun ne pysähtyy hetkeksi vain katselemaan? Toki tässä on muitakin vaihtoehtoja kun vain nämä kaksi. Esimerkiksi

-valoihin pysähtynyt selaakin vain somea odotteluajan

-juoksija ei jaksakaan enää juoksun jälkeen kävellä yhtä nopeasti ja odottelija saisi sen kiinni

-valoihin pysähtynyttä vituttaa niin rankasti oma ehtimättömyys, että koko loppupäivä on pilalla

-juoksija luulee ehtivänsä vihreillä, mutta onkin jo punaiset ja no. Tiedät loput, jos sieltä auto olisi tulossa.

roasberg

Täällä kahvilassa joku lapsi juoksee kokoajan takaisin istumaan, kun niiden pitäisi lähteä pois. Hymyilin tälle lapselle, se oli niin suloinen. Hymyilisinkö samassa tilanteessa omalle lapselleni? En. Muut hymyilisi varmasti. Tietenkin jos mun hymy näyttää siltä, kun olisin sanomassa ”nyt kakara tänne sieltä”, niin kyllä. Hymyilin. Lasten vanhemmat: you get the point.

Kiva pyöränraato tuolla ulkona. Pyörätelineessä kylläkin, eli periaatteessa ihan oikeassa paikassa. Ties vaikka se olisi vielä muutama tunti sitten ollut ihan kokonainen pyörä. Nyt siitä on jäljellä runko ja yksi poljin. Kukahan näitä kerää pois? Vai odotetaanko vain, että jos kerta muutkin osat on mennyt, niin kaipa joku ne raadotkin sielä vielä käy pöllimässä pois. Ehkä kaupunkien työntekijät käy vain availemassa mahdollisia lukkoja niistä, jotta loputkin olisi helppo viedä.

Otetaan vielä hetki rekkakuskeille. Aikamoisen suorituksen teki äsken eräs kuski. Hänellä oli tupakka suussa, puhelin kädessä ja sitten ohjasi, tai ainakin yritti ohjata, rekkaa. Ammattitaitoa vai typeryyttä. Itse kallistun jälkimmäiseen. Kyllä se nyt eteenpäin pääsi ja kääntyikin, mutta silloin jos joskus olin tyytyväinen, että se päiväkotiryhmä oli jo ylittänyt tien puoli tuntia sitten.

Hassuja sanoja ja lausahduksia kuulee kahvilassa. Kerta kaikkiaan. Tää on kerta kaikkiaan aivan loistava sämpylä. Siis kerta kaikkiaan tosi hyvää cappuccinoa! En tiedä käytinkö sitä edes oikein. Mutta sen tiedän, että ainoat ihmiset kenen suusta olen tuon kuullut, on +70-vuotiaat. Loppuukohan toi lausahdus sitten, kun ketään vanhempaa ihmistä ei enää ole? Tai siis ollaanhan me nuoremmat sitten vanhempia, mutta tiedät kyllä. Voiko joku sana/lausahdus vain loppua? Tietenkin koska on Google, niin tätäkin tekstiä voi lukea 50 vuoden päästä ja löytää uudestaan lausahdus ”kerta kaikkiaan” ja siitä se syntyy taas uudelleen. Mutta voiko yhtäkkiä mennä vuosikymmeniä, että jotain tiettyä sanaa/lausahdusta ei vain sanota? Ne kuolee hetkellisesti sukupuuttoon. Vähänkuin dinosaurukset. Ihan vaan hetkellisesti.

roasberg

Paras ja ilmainen hajuvesi!

Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.

Kiva, että on olemassa bussipysäkkejä. Helpompi hypätä kyytiin, kun ei tarvitse arpoa missä kohtaa se pysähtyy. Tosin tälläkin hetkellä yksi bussipysäkki näyttää olevan enemmäkin rekkaparkki ja ihmistenjättöparkki. Siellä siis jätetään ihmisiä kyydistä, ei parisuhteesta. Sehän nyt olisikin, kun sille olisi oma fyysinen paikkansa. ”Käydään kulta vähän ajelulla. Tässä on nyt tämä jättöpysäkki, meidän juttu oli tässä.” Toisaalta, saisipahan vielä viimeiset kyydit.

Viereisessä pöydässä puhuttiin, että ”Joo, ei se pitkä matka ollut. Kävelin vain sinne Tuusulanjärven toiselle puolelle.” En tiedä Tuusulanjärven kokoa, mutta kuulostaa siltä, että aikamoinen lenkki on tullut heitettyä. Varsinkin siis, kun kuulosti siltä, että se ei ollut mikään lenkki. Ihan vain että koska sinne ei päässyt syystä X autolla.

Joku nainen työntää pyörätuolia tuolla sohjossa. Tosin tyhjää sellaista. Ei ole helppoa liikkua kyllä pyörätuolilla tai rattailla tuolla. Ehkä se on helpompaa, jos ne on tyhjiä. Täytyykin kokeilla joskus. Lapsi päiväkotiin ja sieltä suoraan vaunulenkille!

Oho, aika rohkeaa. Joku kantaa tietokoneen näyttöä ilman mitään suojaa. Tuolla siis tosiaan sataa räntää taivaalta. Tai mistäs muualtakaan. Jos muuten vettä/lunta/räntää sataisikin maasta ylöspäin, niin olisikohan meidän talvivaatteet erilaisia? Pidettäisiinköhän me takkia housuissa, että takin alle ei menisi vettä? Toisaalta, silloin kannattaisi kenkien olla erilaiset. Sellaiset minkä ympärillä on veneet. Tai siis sellaiset reunat, että kun sitä vettä tulisi, niin se vesi ohjautuisi sivuille, eikä ylöspäin. Ei se varmaan kivaa olisi vieressä kävelijöillä, mutta ei kaikki voi voittaa. Sama kun nyt kävelet liian lähellä henkilöä, jolla on sateenvarjo. Ihan on oma vika, jos jäät sateenvarjosta tippuvan veden alle.

Tämän kertaiset setit oli tässä, nähdään taas sunnuntaina!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Helsinkioppaaksi?

Location: Helsinki, Citycenter

citycenterissä

Aika hurja sää ulkona. Sataa lunta ja tuulee. Tai en tiedä mitä hurjaa siinä on, mutta sana hurja kuvaa sitä säätä silti. Onneksi olen sisäkahvilassa.

Avasin rautatieasemalla oven naiselle, joka oli liikenteessä lastenrattaiden kanssa. Luulin sen olevan hyvä idea, mutta ongelma tuli siinä, kun se nainen jäi jumiin sinne tuulikaappiin. Mun olisi siis pitänyt oven avaamisen jälkeen olla jo heti avaamassa sitä seuraavaa ovea, mutta en päässyt sinne, koska se nainen oli niiden rattaiden kanssa edessä. Eli siis tavallaan olin avuksi, tavallaan jätin sen jumiin tuulikaappiin.

Kahvilan ulkopuolella on terassi tuoleilla. Ne tuolit on lumen peitossa, mutta jostain syystä tekisi mieli silti mennä istumaan niihin. Toki tarvitsisin siinä vaiheessa lumiharjan, viltin, katoksen, lisää kuumaa kahvia ja mitähän vielä. Ajatuksena siis kiva, toteutuksena tuskin.

Citycenter

Tilasin normaalin suodatinkahvin, koska en ollut juonut aamukahvia vielä ollenkaan. Otin varmuuden vuoksi isompana, vaikka en koskaan ota. Eikä olisi pitänyt ottaa nytkään. Nämä leveät kahvikupit on muuten tosi kivoja, mutta näissä jäähtyy kahvi ihan liian nopeasti. Rakastan juoda kahvini todella kuumana, tämä ei parin minuutin jälkeen ole sitä enää. Ja jos jotain vihaan, niin haaleaa kahvia. Mutta koska 4,5€ suodatinkahvista, niin pakko juoda. Oli se sitten hyvää, pahaa, kylmää tai kuumaa. Heh. Onneksi sentään läikytin sitä aluslautaselle, niin on vähän vähemmän juotavaa.

Helsinkioppaaksi?

Voi ei. Joku on kyllä nyt pahemman kerran eksyksissä. Hän kävelee edestakaisin puhelin kädessä ja katselee eri suuntiin. Seitsemän kertaa sain laskettua, että hän vaihtoi suuntaa, jonka jälkeen joko löysi oikean suunnan, tai sitten kyllästyi ja lähti vaan tarpomaan. Musta voisi tulla hyvä Helsinkiopas. Voisin vaan opastaa ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Tai no, paikkoihin ainakin.

”Hei anteeks, mistähän mä löytäisin Kaivopuiston?”

”Kävelet vaan 300 metriä tohon suuntaan, käännyt vasemmalle ja olet perillä. Siellä Infopisteellä, mistä sut opastetaan Kaivariin.”

En mä Helsinkiä niin hyvin tunne, että mä siinä hommassa hyvä olisin, mutta kivaa se olisi. Itseni mielestä. Olen tehnyt työkseni opastushommia ja se oli parasta koskaan. Silloin tosin tiesin tarkkaan minne opastin. Ehkä.

Citycenter

Joku lapsi oli vähän hukassa äidiltään. Hetken he kävelivät vierekkäin, kun yhtäkkiä lapsi päätti putsata kahvilan A-standit lumesta. Hän meni oikein kyykkyyn, että varmasti on tarpeeksi piilossa äidiltään. Hetken päästä äiti huomasi lapsen kadonneen ja lähti jo kävelemään takaisin päin. Sieltä standien takaa lapsi kurkkaa ja äiti huokaisee helpotuksesta. Mutta lapsi on ihan oikeassa, lumityöt on tehtävä, kun ne omalle kohdalle osuu.

Mä en ole ikinä nähnyt, että apteekissa käy noin paljon porukkaa. Kokoajan ovi käy. Koskahan itsehoitolääkkeitä saa ruokakaupasta? Eikö niitä saakin jossain ulkomailla jo ostettua ihan ruokaostosten yhteydessä? Varmasti tähän on ihan pätevä syy, miksi apteekki on apteekki ja ruokakaupasta ei niitä saa. Mutta kuinka helppoa olisi ihan perus särkylääkkeiden osto, kun voisi ostaa sen samalla muiden ruokaostosten yhteydessä. Suuhunhan nekin menee. Ei ole enää ruokakauppa, vaan suuhunlaitettava kauppa. Tai siis kauppa, missä myydään kaikkea, mitä voi suuhun laittaa. Eli siis.. no, kaikkea.

Kolmella ihmisellä oli siniset kertakäyttöiset sadetakit. Ei se varmaan muuten olisi kiinnittänyt huomiota, mutta tuli kyllä väistämättä mieleen koronatestien näytteenottajat. Yhtä hyvin suojautuneita. Toiset suojautuu koronalta, toiset lumelta.

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

Tiedättekö niitä ihmisiä, jotka puhuu käsillään? Vähän kuin italialaiset. Itsekin huidon minkä kerkeän, jos selitän jotain asiaa. Mutta äsken näin kyllä semmoista huitomista, että en ole varma selittikö hän jotain asiaa handsfreehin, vai sävelsikö hän uutta Mozartia. Aikamoiset sävellykset olisi kyllä.

Citycenter

Asiakaspalvelusta kahvilassa. Kuten viime postauksessa jo totesin, niin Suomesta puuttuu se kunnon asiakaspalvelu. Tuntuu jotenkin niin hassulta, että tässäkin kahvilassa on nyt vain n. 6 ihmistä ja silti se kahvi pitää hakea itse tiskiltä. En siis tarkoita sitä maksutapahtumaa ja sitä, että saat sen kahvin suoraan käteen. Vaan jos tilaat sen extravanillachocolatelaten (latelate heh), niin sen tekemiseen menee yleensä hetki. Sitten hetken päästä tiskin toiselta puolelta huudetaan kahvin nimi ja asiakas kipittää sen hakemaan. Tähän on totuttu, eikä se ole mikään iso juttu. Mutta jos muita asiakkaita ei ole odottamassa, niin ei se veisi kun 20 sekuntia, kun kävisi viemässä sen kahvin sinne pöytään asiakkaalle.

Joo, tiedän, ei sitä ehdi kun on muutakin hommaa. Mutta kuten äsken totesin, 20 sekuntia. Jonka aikana mahdollisesti saa itse hyvää palautetta, kahvila saa hyvää palautetta ja ehkä jopa uusia asiakkaita, kun somessa tämmösiä kirjoitellaan. Ja aivan varmasti hyvin palveltu asiakas tulee vielä uudestaan.

Tämän kahvilan edessä mainostetaan jäätelöä. Iso jäätelötötterö ja auringonkin kuva on siihen piirretty. Aikamoinen ajankohta mainostaa jäätelöä, lunta sataa ja on talvi. Mutta sitten on aina meitä outoja, jotka haluaa syödä talvellakin jäätelöä. Eihän siellä sisällä kahvilassa nyt mikään talvi ole. Voi olla jopa lämpimämpi, kun kesällä ulkona. Mutta nähtävyys se tötterö näyttää olevan. Ties kuinka monta on käynyt jo nappaamassa kuvan siitä. Ties kuinka monen kamerarullaan minä olen täällä ikkunan toisella puolella päässyt.

Siis oikeasti. Onkohan tuolla apteekissa joku tarjous? Sinne lappaa porukkaa enemmän kuin ilmaisten ämpäreiden jakopisteelle. Ehkä ne jakaa siellä ilmaisia ämpäreitä.

Kiitos kahviseurasta, muistathan seurata myös @ marianne.katriina -tiliä Instagramissa ja Kaupunkikahvilla -tiliä Facebookissa! Nähdään taas keskiviikkona!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Location: Helsinki, Kamppi

espressohouse

Nyt heittäydyin taas hurjaksi. Otin kahvin sijaan kaakaon. Tänään oli kahvikiintiö täynnä, vaikka olinkin juonut vain kaksi kupillista.

Yhtä juttua en kyllä kaakaoissa tajua. Jos ja kun otat sen kermavaahdolla, niin miksi siihen laitetaan suklaakastiketta tai vastaavaa mönjää vielä päälle? Eihän se siis pahaa ole, päinvastoin. Sitähän voisi kauhoa lusikalla suuhun enemmän kun sitä tarjoillaan. Mutta koska se on makeaa, niin sen syömisen jälkeen kaakao ei maistu enää miltään. Ei makealle, eikä kaakaolle. Sama kun joidenkin kaakaoiden mukana tulee aina pala suklaata. En todellakaan valita ja varmasti syön jos tarjoillaan, söisin vaikka ei tarjoiltaisikaan, mutta älä erehdy syömään sitä ennen juomista. Vasta kaakaon jälkeen, tai vielä parempi, laita se taskuun. Siinä tuntee itsensä ihan varkaaksi, vaikka eihän se varastamista ole. Voihan sille toki mennä pyytämään dogibägin (mikä tän virallinen nimi on? En jaksa syödä -laatikko?), mutta se ei sitten enää mahdu sinne taskuun. En kyllä tiedä miksi kukaan laittaisi sen taskuun, kun voisi syödä heti.

Sunnuntai ei ole kyllä paras päivä tulla kahvilaan, jos haluaa ikkunapaikalle. Täällä on ihan älyttömästi jengiä, eikä puhettakaan, että pääsisi ikkunapaikalle. Ehdin jo hetken jonottaakin yhteen kahvilaan, kun siellä oli vapaata, mutta joku ehti siinä jonottaessani mennä varaamaan sen. Ei muutakun täyskäännös ja seuraavaan kahvilaan.

Tänään ei hermo kestänyt yhtään enempää etsimistä, joten menin kauppakeskuksen sisällä olevaan kahvilaan. Täällä Helsingissä nyt onneksi kuitenkin ihmisiä liikkuu, oli se sisällä tai ulkona.

kamppi
Join näköjään myös otsalla.

Ulkona on toooodella aurinkoinen keli, varmaan aika pilvetön taivas. Vaikea nähdä tämän hetkistä tilannetta, on seinät ja katto vähän edessä. En oikeastaan tiedä, voiko keli olla tooooodella aurinkoinen, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta? Tai että miten se eroaa ihan vaan aurinkoisesta kelistä? Sieltähän se paistaa niin kovaa kun vaan pystyy.

Kuinkahan paljon enemmän näillä keleillä menee take away -kahvia, kun normaalisti? En ole istunut tässä kuin hetken, niin ainakin neljä mukillista on jo mennyt ohi. Syy, miksi haluaisin asua joskus Helsingissä/isossa kaupungissa, on juuri tuo. Voisin vaan ostella take away -kahveja ja kävellä ympäriinsä aurinkoisena päivänä. No joo, ehkä Helsinki, tai ylipäätään Suomi, ei ole sittenkään kovin hyvä vaihtoehto. Kahvia täältä kyllä saa, aurinkoa ei niinkään. Ja mua närästää jo ajatuskin siitä kahvin määrästä, mitä joisin.

Kauppakeskusjuoksijat on parhaita. Ne seisoo paikoillaan, yhtäkkiä lähtee juoksemaan katsomatta eteensä, sitten kurkkaa taaksepäin ja naureskelee. 1-3 vuotiaat on kyllä parhaita. Vanhemmat yrittää juoda kahvinsa loppuun edes vähän lämpimänä, samalla käy pikku spurtteja heittämässä lapsen perässä. Aikamoinen urheilusuoritus voi kahvinjuontikin olla. Ehkä se on vielä joskus olympialaji. Vähän kuin eukonkanto.

kamppi
Hyvin katkeaa toi mainos tonne puskaan. Kahvia alkaen 14,90€. Ihan ok hintaista.

Taitaa tämän kahvilan itsepalvelupalautusautomaatit olla täynnä. Mä en tiedä mitä ne viralliselta nimeltään on, mutta toi kuulostaa ainakin tosi väärältä. Eihän se voi olla automaatti, jos se on itsepalvelu. Tai voihan, kyllähän pullotkin palautetaan automaattiin, samalla ollen itsepalvelu. Mutta ei ne kahvilan palautusautomaatit kyllä ole automaatteja. Ne on vaan semmosia häkkejä. Ja onko se edes itsepalvelua, jos sä palautat sun astiat? Palveletko sä itseäsi viemällä ne astiat sinne, vai palveletko sä siinä vaiheessa sitä kahvilaa? Tai niitä muita asiakkaita? Viralliselta nimeltään siis Muidenpalvelupalautushäkki. Ne oli täynnä. Vieressä istuva nainen siis lähti viemään omaa tarjotintaan tänne häkkiin, mutta palasi hetken päästä takaisin saman tarjottimen kanssa. Jätti sen omalle paikalleen ja lähti. Siitä päättelin häkin olevan täynnä.

Taitaa olla kiireinen kahvila. Kukaan ei ole hakenut sitä tarjotinta siitä pöydältä, vaikka se on jo tovin siinä ollut. Ihmiset on alkaneet pelata siirtelypeliä. Halutaan paikkaan A istumaan, siirretään siitä edellisen asiakkaan roskat pöytään B. Seuraavat haluaa istumaan paikkaan B, siirtää taas roskat pöytään C jne. Häviäjä on se, joka haluaisi istumaan johonkin pöytään, mutta ei löydä enää tyhjää kohtaa mistään pöydästä, mihin siirtäisi roskat. Tuplapisteitähän tässä pelissä on myös jaossa, siirtämällä roskat johonkin käytössä olevaan pöytään. ”Anteeks, mä tuon nää roskat nyt tähän, että saan itselleni tyhjän pöydän”.

Ohoh. Ihmettelin, että miksi tähän ihan viereen parkkeeraa ihmisiä niin paljon. Alkaako kohta jostain selän takaa kuulua trumpetinsoittoa tai joku klovni heittelee tulipalloja mun pään päällä? Mutta ei. Se olikin vaan kahvilan jono. Ja kyllä, olen todella kaukana tiskiltä. Kuten sanoin, sunnuntai ei välttämättä ole se paras päivä käydä kahviloissa, jos haluaa vähääkään omaa rauhaa, tai edes istumapaikan. Tai siis istumapaikkojahan on niin kauan kun lattiaa riittää, mutta tiedätte kyllä, tuoleja.

kuumakaakao
Tässä tämä kuuluisa kaakao suklaakastikkeella.

Suomen kahviloista puuttuu kyllä kokonaan rentous. Rentous, vaikka olisi kiire. Tuntuu, että heti kun on vähänkin kiire, se välittyy myös asiakkaille kiireenä. Sitten kaikki asiakkaatkin vaikuttavat kiireisiltä ja pöydätkin näyttää siltä, vaikka ne on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta. Tai voihan olla, että myyjätkin on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta, mutta niistä se kiire näkyy vielä herkemmin kun pöydistä.

Tarvittaisiin sellaisia asiakaspalvelijoita, että siinä kaiken muun lomassa kierrellään keräilemässä astioita ja samalla höpistään asiakkaiden kanssa. Ehkä myös lauletaan (tiedätte kyllä mistä johtuu sana ehkä), välillä olisi livemusiikkia yms. Se jos joku olisi kahvila isolla koolla. En mä mitään bisneksistä ymmärrä, että kannattaisiko tällainen toiminta edes. Vai saisiko tollainen myyjä potkut samantien, kun tekee muutakin kun tarjoilee kahvia ja yrittää suoriutua asiakasmääristä.

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

Joku mies seisoo kahden tolpan välissä ja nojailee niihin vuorotellen, selkeästi odottaen jotain. Tai sitten se haluaisi pois siitä välistä, mutta ei osaa kun kaksi suuntaa ja molemmissa on tolppa edessä. Eikö jossain Sims -pelissä tai vastaavassa voisi käydä näin? Tai sitten tällä miehellä on taas näitä Harry Potter-/Narniajuttuja mielessä.

Jonkun naisen repusta kurkistaa pää. Pieni, ruskea, karvainen pää. Tunnistan sen chihuahuaksi. Hauskaa, söpöä ja outoa. En oikein osaa muodostaa mielipidettä. Hauskaa siitä tekee ainakin se, että mä haluaisin ainakin vastata kysymykseen ”Missä asut?”, niin ”Repussa”.

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Miten kävellessä menee kolarointivastuut? Jos kaksi henkilöä kävelee eteenpäin ja takaa tulee yksin kävelevä huomattavaa ylinopeutta. Edellä kävelevät päättää tehdä äkkipysähdyksen ja takaa tuleva meinaa törmätä heihin. Sai onneksi juuri väistettyä, eikä näyttänyt olleen liukas kelikään. Mutta jos törmäys olisi tapahtunut, niin olisiko vika ollut perässä kävelijän, vai edellä olevien, jotka teki äkkipysähdyksen ilman mitään selkeää syytä? Sumuvalot ei ollut edellä olevilla päällä, mutta aika kirkas keli kyllä oli.

Oli miten oli, ei ollut.

Kiitos seurasta ja mun ajatuksenjuoksun lukemisesta! Nähdään taas.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

Location: Helsinki, Iso Roba

Isorobertinkatu

Tänään onkin loistava päivä olla Helsingissä. Olympiakultaa lätkässä, torille siis!

Vähän kauempana torista oli kahvila, minne suuntasin tällä kertaa. Tai suunnattiin, nyt oli koko perhe mukana.

Join taas makeaa lattea, mitähän se oli.. Tai siis varmaankin kahvia, maitoa ja sokeria. Jotain erikoista makuakin siinä oli, mutta en muista mitä. Sanotaanko näin, että kun on lapsen kanssa kahvilassa, ei sillä kahvin maulla kauheasti edes ole väliä. Keskittyminen menee johonkin ihan muuhun, kun kahvin maisteluun. Sanoo henkilö, joka ei erota kunnolla edes markettikahvien eroja. Ja silti pitää blogia nimeltä kaupunkiKAHVILLA. Kahvi on hyvää, se riittää.

Tuli vähän eri perspektiiviä ihmisten ja asioiden katseluun, kun oli lapsi mukana. Nähtiin mm. ratikoita ja koiria ja moikkailtiin ihmisille ikkunan läpi. Tota viimeistä voisi alkaa pelaamaan ihan aikuistenkin kesken kahvilassa. Jokainen moikkaa vuorollaan ohikävelevälle ja se voittaa, joka saa eniten takaisinmoikkauksia. Tuplapisteet saa, jos joku tulee sisälle asti kysymään, että ”Huomasin että moikkasit, tunnetaanko me?”. Pelin saa myös totta kai kerrasta poikki, jos joku tulee sisälle kysymään ”Miks sä moikkasit mun puolisolle? Mistä te tunnette? Mitä ootte tehnyt yhdessä?!” Tälle puolisolle moikannut voittaa.

Tämä toimii myös loistavasti juomapelinä. Ehkä mukavampi jollain muulla pelata, kun espressolla. Tai ylipäätään kahvilla. Toisaalta, tarpeeksi kofeiinia niin voi alkaa tanssijalkaa vipattamaan. No joo, suosin silti perinteisiä mehukatteja.

Tänne kahvilaan tuli joku matkalaukun kanssa. Näyttää ihan joltain livemusiikin soittajalta. Nyt olisikin kova veto alkaa soittamaan livemusiikkia täällä. IHANAA LEIJONAT IHANAA. Soitetaanko ylipäätään koskaan kahviloissa livemusiikkia? Vai onko ne vaan baareissa? Ei siinä, ymmärrän kyllä että humalaiset on helpompi yleisö, kun selvinpäin olevat rauhallista kahvilaa etsivät tyypit, jotka mahdollisesti tekee myös töitä siellä kahvilassa. Ymmärrän myös siitä näkökulmasta, että jos soittaa huonosti, niin varmaan tuntuu mukavammalta saada se kylmä kalja päällensä kuumassa baarissa, kuin kuuma kahvi kuumassa kahvilassa. Tai ei siihen varmaan edes huonoa soittajaa vaadita, pieni kynnys lähellä soittajaa riittää. Tai yksi tunari ja tasainen lattia.

isorobertinkatu
Makea latte ja kylmä kaakao. Ja Wolt -kuski.

Noniin, nyt on ulkona taas joku oman elämänsä sankari. Hän seisoo ihan suojatien reunalla ja päästää autoja tien yli. Siis kyllä, kirjaimellisesti viittoo autoille, että saa mennä. Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan itse ylittää suojatietä, on sen verran kauan nyt tuossa suorittanut liikenteenohjausta. Kai liikenteenohjaajaksikin joku koulutus vaaditaan, osalla ei valitettavasti ole varaa. Voipahan ainakin sanoa sitten ammatissa työskennellessään, että olen ”Itseoppinut liikenteenohjaaja, aloitin Iso Robalta”.

Okei. Sama henkilö kaivoi kassistaan sämpylän ja yritti tarjota sitä suojatiellä kulkevalle. Ehkä tässä on menossa nyt kuitenkin jokin Syntien hyvitys -operaatio. Jos olet tehnyt jotain pahaa, voit hyvittää ne tekemällä jotain hyvää. Niinhän se menee. Vastaantulevalle ei jostain syystä kelvannut ilmainen lounas. Kummallista.

Siis apua. Tässä kahvilassa on ikkunat tosi matalalla. Ja sen ansiosta ulkona kävelee pikkuantenneja. Niitä vaan menee tuosta ohi, usein perässään ihminen. En tiedä jahtaako ne ihmiset niitä antenneja, vai miksi ne perässä kävelee. Vai onko tämä uusi versio Pokemon Go:sta, missä jahdataan pokemoneja ympäri kaupunkeja. Ne kyllä tietääkseni pysyy paikallaan kun semmosen löytää, nämä antennit menee aika kovaa. Ainiin, puhun siis pienistä pystyhäntäisistä koirista. Tästä ikkunasta ei näy mitään muuta, kun se pystyssä oleva häntä.

Louis Vuitton – Vai jotain vielä parempaa?

Jännästi kiinnittää huomion, jos todella tyylikkäästi pukeutunut pariskunta kantaa Louis Vuittonin kassien sijaan kahta ruokakassia. Eihän siinä mitään erikoista ole, oletettavasti heidänkin täytyy ruokakaupassa käydä. Mutta silti se herättää huomion. Vähän sama, jos näkee laitapuolen kulkijalla sen Louis Vuittonin laukun. Kyllähän se kiinnittää huomiota.

Miksi ei ole olemassa Louis Vuittonilta omia ruokakasseja? En mä siis tiedä, että onko. Mutta jos tavallisesta käsilaukusta on valmis maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja, niin miksi ei maksaisi ruokakassistakin muutamaa kymppiä. Ei kummatkaan noista kuitenkaan ikuisia ole. Mieti kuinka siistiä se kassalla olisi. ”Ostaisin tän 4€ maksavan vessapaperipaketin. Ainiin, tarviin sille kassia.” Jonka jälkeen myyjä ilmoittaa ”Se olis 94€, kiitos.” Ei tarvis montaa kertaa kaupassa käydä.

Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.

Olkaa hyvä siis tästä bisnesideasta, eiköhän noilla kasseilla joku vielä lyö leiviksi!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Kalastajapipo

Location: Helsinki, Esplanadi

No nyt oli kyllä aikamoinen kävelymatka Esplanadille. Kaiken sen loskan, kylmyyden ja työmaiden keskellä, näin Brad Pittin! No siis, ainakin sen näköisen tyypin. Siis olin ja olen edelleen niin varma, että se oli itse Brad Pitt, että kävin läpi Instagramin, Facebookin ja koko Googlen, että missä se mies tällä hetkellä viipottaa. Mistään en löytänyt mitään vastausta, joten se oli varmasti Brad Pitt. Case closed. Okei, en tiedä miksi kukaan tulisi Suomeen helmikuussa, ellei ole menossa Lappiin.

Esplanadille (tuttavallisemmin Espa) oli helppo tulla, kun tiesin, että täältä löytyy kahviloita, missä on ikkunat vilkkaalle kadulle. Kävelin sisälle heti ensimmäiseen, missä näkyi olevan ikkunapaikkoja vapaana. Itseäni ennen oli vähän jonoa, joten en tiedä teinkö väärin, kun kävin varaamassa paikan ennen tilausta. Saa sanoa jos tein, koska se tuntui siinä hetkessäkin väärältä. Toisaalta, koko kahvila oli iso ja aika tyhjä, niin en nyt sentään keneltäkään vienyt tuolia ahterin alta.

No, ehkä tämä paikka oli syystäkin vapaana. Se oli aivan ulko-oven vieressä. Eli siis hymyilin lähes jokaiselle kahvilasta lähtevälle, koska näytti siltä, että ne olisi tulossa juttelemaan. Mutta vielä kamalampaa oli, että sillä paikalla oli niin kylmä, että istuin koko sen ajan toppatakki päällä. Erittäin rentouttava kahvilakokemus siis. Karma is a bitch.

Yhtään rentouttavammaksi ei tehnyt se, että työntekijöitä oli sillä hetkellä vain yksi ja sillä näytti olevan kova kiire. Itsehän aloin jo säälimään työntekijää sen verran, että erikoiskahvin sijaan tilasin vain valmiin juustosämpylän. En tilannut edes sitä normaalia kahvia. Kyllähän se kadutti heti kun pöytään pääsin, mutta en voinut itselleni mitään. Nyt jos koskaan olisin halunnut sen kuuman kahvin, kun olin niin jäässä. Onko muita kiireisten työntekijöiden säälijöitä?

Joku nainen odottaa selkeästi seuralaista kahvilan ulkopuolella. En tiedä kuinka kauan hän on odottanut, mutta vähän kyllästyneen oloisena katselee välillä kelloaan. Voisin viedä sinne odottelukahvin. Oon muuten joskus miettinyt, että voisin alkaa tarjoilemaan ulkona kahvia ihmisille, for free. Mutta kun ideana olisi ”nopea yllätys”, eli kahvikuppi käteen ja oisin jo kadonnut, niin sehän ei toimisi ollenkaan. Ensinäkin, kuka joisi kahvin, jonka joku random vain antaa käteen ja häviää. Toisekseen, itse en ainakaan joisi mustaa kahvia. Harvemmalla meistä on varmaan maitopurkkia takataskussa tai sokeria kengänpohjalla. Tämä idea vaatii selkeästi vielä tarkennuksia (taskumatti voi joiltain löytyä, mutta se ei nyt auta tähän).

Tai sitten teen tämän kahdestaan jonkun kanssa. Ensin annan kahvin ja katoan, jonka jälkeen kaveri katsoo kahvinsaajan ilmeestä, että kaivataanko siihen vielä maitoa tai sokeria. Vai kenties jopa kauramaitoa ja makeutusainetta. Joo, nyt tämä idea alkaa kuulostaa jo toteuttamiskelpoiselta.

Hih. Onpa söpö näky. Täysin, siis aivan täysin, mustiin pukeutunut mies. MUTTA. Sen täysin mustassa pipossa on kirkkaanpunainen tupsu. Tulee vähän mieleen Anssi Kela, joka on kertonut pukeutuvansa aina mustaan. Ehkä Anssinkin päällä voitaisiin jonain juhlapäivänä nähdä punatupsuinen musta pipo!

Miksi liikennemerkkejä on olemassa? Tai siis miksi liikennemerkkejä on olemassa Helsingissä? Kahvilan ulkopuolella on liikennemerkki, mikä kieltää kaikenlaisen pysäköinnin, edes hetkeksi. Onkohan virallinen nimi jokin ”pysäyttäminen kielletty” (se sinisellä pohjalla oleva punainen rasti). Siihen on erikseen laitettu, että sallittu kuormaaville ja kuormaa purkaville kuorma- ja pakettiautoille. Siihen on nyt pysäköity kolme autoa. Kaksi henkilöautoa ja yksi lava-auto. Eikä yksikään niistä edes pura tai kuormaa. Niin joo. Ellei tässä ole sama tilanne, kun jossain elokuvassa oli, että auton pohjaan on tehty reikä ja sieltä rei’ästä pääsee suoraan kaivoon, mistä taas pääsee ties mihin pankkiholveihin ja kalliisiin paikkoihin. Joo, niin sen täytyy olla. Ne on siinä siis purkamassa tai lastaamassa kuormaa, täysin laillista siis. Paitsi että ne ei ole paketti- tai kuorma-autoja.

Jes, vihdoin sen naisen kaveri tuli sovittuun tapaamiseen. Vähintään siis 20 minuuttia myöhässä. No, sattuuhan näitä. Vähän kyllä ihmetyttää, että kun ne joka tapauksessa tuli tänne samaan kahvilaan, niin miksi tämä odotteleva nainen ei tullut jo aiemmin, kun selkeästi oli aika kylmä. Ehkä siksi, että se odotti minun tuovan odottelukahveja.

Jalkakäytävät taitaa olla liian kapeat kahdelle ihmiselle. Kaksi henkilöä kävelivät kahden pysäköidyn auton välistä autotielle, kiersivät auton ja tulivat takaisin jalkakäytävälle. Ei ollut siis mitään tekemistä tämän auton kanssa. No, ehkä joillekin n. 5 metriä leveä (käykää mittaamassa Espan jalkakäytävän leveys, heitin tuon hatusta) jalkakäytävä voi tuntua vähän kapealta, varsinkin jos on suomalaista turvavälikansaa. Paitsi että vastaan ei edes tullut ketään. Tykkään kyllä, että jos kävely tuntuu tylsältä, niin keksitään omia variaatioita kävelytyyleihin ja reitteihin.

Kalastajapipo

Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.

Jaahas, joku on aloittanut jo kevään puutarhahoidon. Kantoi kahta isoa kastelukannua mukanaan, selkeästi viemässä niitä kotiin. Henkilökohtainen puutarhanhoitoni (siis ihan ne kaupasta ostettavat kasvit ja kukkaset) on luokkaa Osta, Hoida ja Tapa. Välillä teen tämän myös käänteistä psykologiaa käyttäen. Osta, Jätä hoitamatta, Tapa. Jostain syystä toi viimeinen sana kulkee silti aina mukana.

Kerran ostin huonekasvin ja ystävä kävi kylässä muutaman viikon päästä siitä. Hän ihmetteli ääneen, että oho, sehän on edelleen hengissä. Vastasin vain, että ”Joo, en ole vielä hoitanut sitä.” Mutta tarina kertoo, että sitä huonekasvia ei enää ole.

Wuhuu. Joku pikkuaura (virallinen nimi on varmasti keksitty myös) veti aivan täysiä Espaa pitkin. Niinhän ne jotkut tekee, mutta tämä sai pienen naurun mussa aikaiseksi. Kun otetaan huomioon, että tie on täynnä jäätynyttä lunta, eli siis todella röpelöistä, niin voitte vain kuvitella. Pikkuaura moshasi kuin viimeistä päivää. Melkein teki mieli juosta perään ja kysyä, jos pääsisi ilman lippua samoille festareille. Keskellä talvea ja keskellä Helsinkiä.

Kiva kun olit taas mukana, harmi kun ei saatu Brad Pittiltä nimmareita! Nähään taas ensi kerralla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla