Elämä kuin jouluelokuvassa!

“Voisi myös kaatua keskelle tietä, kun tietää, että joku komea tyyppi tulee nostamaan sut ylös siitä. Ja jos viettää usein yksinäistä joulua, niin tietää, että ensi jouluna sen viettää jonkun kanssa, johon on juuri ihastunut.”

Ääk! Tulin Starbucksiin!

En tiedä kuinka kauan tämä on ollut tässä, mutta mietin, että miksi en ole käynyt tässä aiemmin. Täällä on ihan jäätävän kokoiset ikkunat ja ihmisiä vilisee enemmän, kuin muurahaisia pöydälle unohtuneessa energiajuomatölkissä.

Ehkä syy käymättömyyteen on se, että täällä ei ole sellainen ”Ah, ihanan kodikas” -tunnelma. Mutta sitten taas toisaalta, näin joulun alla tämä on aivan eri. Tästä tulee mieleen ihan jokin New Yorkissa sijaitseva kahvila, missä on kova hälinä ja jotenkin vain sama tunnelma. Eli siis tällä hetkellä olen oikein onnellinen täällä.

Ainoa, mikä omaan makuun täältä puuttuu, on musiikki. Tänne sopisi niin hyvin joku kunnon jenkkijoulumusiikki ja kaikista kliseisimmät, iloiset joululaulut. Ja tietenkin mahdollisimman kovalle. Nyt täällä ei kuulu siis musiikkia ollenkaan, en tiedä onko se Starbucksilla aina näin. Ja tietenkin unohdin myös omat kuulokkeet kotiin.. Juuri näitä tilanteita varten pitäisi olla aina omat kuulokkeet/joulumusiikki mukana!

Mutta hei, tilasin cappuccinon. Ja tämä on ihan älyttömän hyvää! En haluaisi, että tämä loppuisi ihan hetkeen. Voisin juoda tätä vähän hitaammin, mutta toisaalta kylmä kahvi ei houkuttele. Täytyy siis vain nauttia täysiä lyhyemmän aikaa.

Täällä Helsingissä on aika loskakeli. Mutta niin se kyllä taitaa olla joka talvinen ongelma. Tai en mä tiedä onko se ongelma, ehkä korkokengillä kulkeville, tai kangastossuilla käveleville.

Mutta sitten ollaan me maalaiset, joilla on aikuisten kuomat jalassa. Ei mene loskapaska kengistä läpi, eikä muutenkaan häiritse se yhtään! Oikeastaan mietin vain, että joissain paikoissa se loska näyttää taikahiekalta. Tiedättekö sitä, mitä lapsille voi ostaa sisäleikkeihin. Ei leviä niin helposti, kuin tavallinen, oikea hiekka. Koska kuka nyt ei haluaisi hiekkaleikkejä sisälle.

Mutta siis siinä missä helsinkiläiset kulkee tyylikkäinä läpi talven, tuulen ja Antti Tuiskun, itse mietin, pitäisikö käydä ostamassa makuupussi, mikä kestää -45 pakkasastetta. Voisin sen kanssa hyppiä sitten Stockmannilta Sokokselle ja Senaatintorilta lähimpään baariin.

Toisaalta, sen täytyisi olla vedenkestävä. Koska loska aka taikahiekka.

Täällä näkyy paljon turisteja. Tai ainakin turistien näköisiä ihmisiä, miltä ne sitten ikinä näyttääkään. Ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat tulla Suomen Lappiin viettämään joulunalusaikaa, mutta kuka haluaa Suomen Helsinkiin? Onhan täällä hienot jouluvalot ja kallista ruokaa, mutta saisi kai sitä rahaa ja silmiä tuhlattua ihan muuallakin.

Elämä kuin jouluelokuvassa!

Okei, näin ihanimman jutun juuri äsken.

Vaikka ulkona ei pahemmin sadakkaan (sataa just sen verran, että sen tuntee, mutta sitä ei näe) lunta, niin jonkin tuulenpuuskan takia jostain lennähti iso lumisadepilvi.

Joku yksin kävelevä mies huomasi sen, katseli ylöspäin ja pyörähti tanssahdellen ympäri! Ihan kuin jossain elokuvassa.

Ihmiset saisivat olla muutenkin enemmän kuin elokuvissa. Tai riippuu toki tuotannosta, kauhuelokuvat eivät ainakaan kuulu tähän ”saisi olla” kategoriaan. Mutta ne kaikki ihanat romanttiset komediat ja muut hässäkät, ai että.

Vaikka toisaalta, jos elämä olisi kuin kauhuelokuvissa, niin sitten voisi aina pahan paikan tullen miettiä “äh, tämä on vain elokuvaa”. Siinä voisi toki käydä vähän huonosti, mutta ainakin ajatukset on olleet “go with the flow“.

Sitten jos elämä olisi samanlaista kuin jossain romanttisessa jouluelokuvassa, voisi vain käydä kahviloissa, fiilistellä höyryävän glögimukin kanssa joulutorilla, flirttailla komeiden/kauniiden ihmisten kanssa ja sattua juuri sopivaan aikaan mistelinoksan alle.

Voisi myös kaatua keskelle tietä, kun tietää, että joku komea tyyppi tulee nostamaan sut ylös siitä. Ja jos viettää usein yksinäistä joulua, niin tietää, että ensi jouluna sen viettää jonkun kanssa, johon on juuri ihastunut.

Kyllä olisi elämä helppoa. Ja voin kuvitella ne antijouluihmiset, nehän tätä vasta rakastaisi.

Höyryävät glögimukit lentäisi lumihankeen ja mistelinoksat syttyisi palamaan. Tielle kaatuessa ja jonkun auttaessa, vastaus olisi luokkaa “eikun mä vaan nyt haluan istua tässä loskassa, en mä kaatunut” ja komeiden/kauniiden tyyppien kanssa flirttaillessa he vain kertoisi, että näytit vain niin oudolta, siksi tuijotin.

Ne ei kuulu tähän “Elämä kuin elokuvissa” -tapahtumaan. Sille voisi toki olla enemmän katsojia, mutta itse suostuisin katsomaan sen vasta joulun jälkeen.

Haha. Katsoin ulos ja siinä juuri joku mies meni valkoisen taksin kyytiin, takapenkille. Sen jälkeen kirjoitin vähän aikaa muistiinpanoja ja katsoin uudestaan ulos. Samaan aikaan valkoisen taksin takapenkiltä nousi ulos mies, joka oli täysin eri, kuka sinne alun perin meni.

Joko se oli maailman nopein ulkoisen identiteetin vaihto, tai sitten lyhyessä ajassa siitä lähti valkoinen taksi ja siihen saapui toinen valkoinen taksi. Epäilen eniten jälkimmäistä, mutta mielenkiintoisen tarinan kannalta uskoisin, että se oli ensimmäinen vaihtoehto.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lentääkö lentokone kokoajan alaspäin?

“Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään?”

Pyörittiin mieheni kanssa ympäri Helsinkiä, ennen kuin piti luovuttaa hotellihuone. Oltiin ajoissa siis liikenteessä!

Heti aamupalan jälkeen kävelylle.

Käveltiin Kaivarin rantaa pitkin ja lopulta tultiin Silja Linen terminaalin (kävin siellä vessassa heh) kautta takaisin keskustaan.  

Ajateltiin, että pistäydytään vielä jollakin terassilla, ennen kuin haetaan tavarat huoneesta. Senaatintorilla oli kiva terassi, oltiin oltu siellä jo edellisenä päivänä. Sinne siis.

Senaatintorille päästyämme, oli pakko todeta, että kiitos mutta ei kiitos. Siellä oli jokin mielenosoitus käynnissä. Jatkettiin siis matkaa ja mentiin Vltavaan, Elielinaukiolle (ruotsiksi Elielplatsen, kiitos wikipedia).

Toinen meistä tuli kahville, toinen lonkerolle.

Tämä oli oikeastaan aika hyvä paikka, sillä hotelli sijaitsee aivan vieressä. Voi olla siis viimeisille minuuteille asti täällä. Vaikka toisaalta, sama kai se olisi hakea tavarat tähän istumaan meidän viereen. Näkisi nekin vähän helsinkiläistä kulttuuria.

Kiire joka paikkaan, vähän vituttaa kaikki ja osalla krapula on käsin kosketeltava. Kuten viereisessä pöydässä istuva seurue, jotka ovat selkeästi tulossa laivalta. Laivalta ei vain pääse ulos muuten, kuin tuollaisen olon kanssa.  

On muuten ristiriitaisia ajatuksia. Kun olen ilman lasta reissussa, mietin, että olisipa lapsi täällä kokemassa näitä juttuja. Ei siis ehkä sitä mielenosoitusta tai ihan vain terassilla istumista, mutta kaikkea muuta. Mutta sitten kun olen lapsen kanssa jossain, mietin, että olisinpa vastuussa vain itsestäni. Olen aika varma, että en ole ainoa, joka näin ajattelee.  

Ainiin! Nyt ollaan siis siinä paikassa, missä olen kirjoittanut ihka ensimmäisen blogipostaukseni Bisnesideoita!

Tässä Vltavan pöydässä olen kirjoittanut ensimmäisen postaukseni, Bisnesideoita.

Täältä kaikki alkoi, ah mitä historian havinaa haha! Paljon on muuttunut teksteissä, ainakin omasta mielestäni. Mutta jostain syystä silti rakastan ensimmäistä postaustani kaikista eniten.

Siinä pystyy kuulla sen, miten paljon päässäni on pyörinyt kaikki nämä vuodet. Asiat vaihtuu nopeammin kun ehdit lukea ja jutuissa ei ole mitään järkeä. Mutta silti se on jotenkin mielenkiintoinen. Okei vau, mikä itseluottamus!  

Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Loma oli, loma meni. Mutta ihan kiva, että on vapaapäiviäkin olemassa. Voi tehdä muutakin, kun töitä. Kuten kirjoittaa blogia ja juoda kahvia. Ja syödä nam. Vaikka kai ruokailu on ihan sallittua myös silloin, kun on töissä.

Jestas, haluaisin nähdä sen päivän, kun olisin syömättä töissä. Syön aina aamupalan ennen töitä ja sitten 2h päästä töissä on ensimmäinen tauko. Yleensä siinä vaiheessa meinaa jo olla vähän paha olo, sillä tarvitsen lisää ruokaa. En varmaan pystyisi toimimaan edes puolta päivää, jos en saisi tarpeeksi energiaa ruoasta. En käsitä, miten joskus teininä olen pärjännyt päiviä pelkällä ruisleivällä. Teinit on ihmeellisiä.  

Mietin yhtenä päivänä, että jos lentokone lentää vaikkapa jenkkeihin, niin lenteleekö se vähän alaspäin koko ajan? Kun maapallo on kuitenkin lähes pyöreä.

Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään? Tai jotain Marsilaista kaalipeltoa päin, en tiedä.

Sain selityksen tähän, että ei se lennä alaspäin. Selityksessä oli puhetta mm. maapallon pyörimisestä, maan vetovoimasta ja suihkuvirtauksista. Tyydyn siihen ja uskon sen. Mitään en ymmärtänyt, mutta pääasia on, että lentokone lentää, eikä esim. pyöräile.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Drinkit mattolaiturilla

“Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.”

Olin yksin liikenteessä Helsingissä ja aina tulee pyörittyä siinä ihan keskustassa. Ei Kaivopuistokaan kaukana ole, mutta se vaikutti oikein sopivalta kävelyreitiltä tähän hetkeen.

Olen käynyt Kaivopuistossa varmaan viimeksi joskus 2013.  

Nyt siellä oli korkeaa aitaa ympäriinsä, enkä ollut oikein varma, mitä siellä tapahtuu. Johonkin kohtaan rakennettiin esiintymislavaa (tai purettiin), joissain näkyi olevan enemmänkin jotain puutarhatyöskentelyä. En tiedä, mutta en päässyt yhtään niin kiertämään sitä puistoa, kuin ajattelin. Vaikka toisaalta, nyt jäi kaivelemaan sen verran, että ensi kerralla Helsingissä, täytyy mennä uudestaan Kaivariin.  

Kun pääsin ulos sieltä sokkelosta, ihastelin hetken merta. Olin jo lähdössä kävelemään Hernesaaren suuntaan, kunnes huomasin toisessa suunnassa hienon terassin. Sinne siis!  

Mattolaituri. Niitä on täällä kivasti laiturina meren päällä. Niiden vieressä on tämä terassi, nimeltään Mattolaituri.

Sanonpahan vain, että ihan kuin ulkomailla. Kivan rennon oloinen paikka, vaikka kuitenkin ehkä itselleni vähän turhan fiini. Täällä näkyy olevan jonkun kalliin samppanjan myyntikärrykin, vaikkakaan ei juuri nyt toiminnassa. Itse toivoisin ennemminkin myyntikärryä hodareille. Mutta eipä ole varmaankaan koskaan ennen teititelty, kuin nyt täällä! Tuntui hassulta.  

Tämä on kuitenkin kyllä ihanan avoin terassi. Fiiniydestä huolimatta, viihdyn täällä. Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.

Nyt on aika lämmin keli, päätin tilata kahvin sijasta limua. limpparia. limsaa. Jotain erikoista tilasin. Tai no. Erikoinen pullo, jaffalta tämä maistuu.  

Joku ajelee vesiskootterilla tuossa lähellä. Hän myös kuvasi puhelimella itseään samaan aikaan ja ohjasi yhdellä kädellä. Ja kiihdytti ihan älyttömään vauhtiin. No, ammattilaiset osaa. Ehkä mäkin osaisin, jos kokeilisin. Mutta ehkä en kokeile.

Aika kova veneliikenne tässä muutenkin on. Näköjään ainakin jokin sightseeing -vene (vai onko se laiva?!) menee myös tätä kautta.  

Kun saavuin tähän terassille, katsoin, että onpa siinä vieressä kivat laiturit, mihin voi mennä drinkeille. No, mattojahan ne siellä laiturilla tosiaan pesee. Siitä tämän terassinkin nimi, Mattolaituri.

No eipä kai niitä pesijöitä haittaisi, jos menisin istuskelemaan sinne mäntysuopaan ja siemailisin samalla drinkkiä? Voisin siinä samalla sitten tsempata jynssääjiä, ”veto, työntö, veto, työntö, lisää saippuaa, lisää vettä, veto, työntö”.

Ja jos vaikuttaa siltä, että olen edessä ja vien laiturilta liikaa tilaa, voin mennä myös seisomaan pesuaineämpäriin. Silloin vien tilaa vain ilmasta ja sitä pitäisi riittää kyllä ihan kaikille.

Ei siis Drinkit Mattolaiturilla, vaan Drinkit mattolaiturilla.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Exit mobile version
%%footer%%