Onko Turussa jokiristeilyä?

“Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. “

Tulin Kauppatorille kahville. Ja munkille heh. Siis tämä munkki on niin ihanan tuoretta, että en muista milloin viimeksi olisin saanut näin hyvää herkkua. Omenatäyte, se olisi voinut olla parempaakin. Tai siis varmasti omenatäytteeksi hyvää, mutta esimerkiksi vadelma olisi ollut itselleni mieluisampi. Vaikka toisaalta, se olisi sotkenut varmemmin.  

kauppatori
Tajusin vasta kun katsoin tätä kuvaa, että joku on syönyt munkin vadelmahillolla! Koska oli jättänyt läjän pöytään. Tai sitten oli omat hillot mukana, mistä näistä munkinsyöjistä tietää.

Tämä on heinäkuinen kesäpäivä keskellä viikkoa ja Helsinki on aivan turvoksissa ihmisistä. Ei se kyllä yllättänyt ollenkaan, mutta silti se aina yllättää.

Tulin tänne junalla ja junakin oli niin täynnä, että en ole varma, mahtuivatko kaikki edes kyytiin. Pyöriä ja lastenrattaita oli todella paljon, ihmiset juoksentelivat laiturilla ovelta toiselle, että mistä mahtuisi sisälle.

Junan käytävätkin olivat aivan turvoksissa, kuin festarijunissa konsanaan. Luojan kiitos, suurin osa oli kuitenkin täysin selvinpäin. Ainoa, mikä aiheutti närää, oli se perus junakäyttäytyminen. Suomessa siis. Pitäisi jättää jokaiseen kanssamatkustajaan vähintään 3 metrin turvaväli. Ja koska se ei ole täydessä junassa mahdollista, kuului vähän väliä huokauksia ja reppujen siirtoja penkiltä lattialle.  

kauppatori

Sightseeing -veneisiin on tunkua. Turistivene varmaan suomalaisittain. Kahviakin jouduin jonottamaan!

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Ihmiset heräävät kotikoloistaan ja tutkivat maailmaa.  

Melkein tekisi mieli hypätä tuollaiseen turistiveneeseen. Turistihan minäkin olen, kun en Helsingissä asu. Mikä muuten määrittää turistin? Jos kävisin töissä Helsingissä, olisinko edelleen turisti? Vai ollaanko turisteja vain silloin, kun ei osata käyttää julkista liikennettä? Vai miten se oikein määritellään?

No mutta ehkä en nyt tällä kertaa mene veneilemään. En tiedä kauanko sellainen risteily kestää, en välttämättä jaksaisi lillua siellä montaa tuntia. Ehkä säästän rahani siihen, että menen joskus vaikka Turussa jokiristeilylle (kai siellä sellaisia on, kun siellä on kerta jokikin?).

Joki kuulostaa todella paljon mielenkiintoisemmalta kuin meri, maisemien puolesta siis. Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. Voit myös hakea intiaanilta (juokse sen jälkeen kovaa karkuun) nuolijousen ja testata, saisitko niillä nuolilla pyydettyä hain. Niitä on varmasti tuhansia siellä Turussa sijaitsevassa joessa.

Joessa voit myös onkia ja pyytää sen jälkeen risteilyn kokkia kypsentämään saamasi ahvenen. Muistat vain kertoa muille, kun alat onkimaan. Ei ala kukaan hyppimään matojen perään veteen. Koska sitähän turistit tekee?

Eikö vain turkulaiset, teidän mahdollisesti olemassa oleva jokiristeily on aikamoinen elämys?  

Täällä tuulee aivan älyttömästi. Oikeastaan niin paljon, että pitäisi käydä ostamassa toinen munkki. Ei siksi, että lähtisin lentoon kevyenä, vaan tyhjän lautasen takia. Se voi lähteä hyvin nopeasti seilaamaan merelle, tai asumaan jonkun päähän hatuksi. Keksin kyllä alla olevan kuvanmukaisen ratkaisun. Uusi munkki olisi ollut parempi, mutta mennään nyt tällä.  

kauppatori

Kun seilasin ympäri Kauppatoria, kävelin hetken todella turvallisessa saattueessa. Siihen kuului ainakin poliiseja ja puolustusvoimilta joitain tyyppejä. Tai luulin käveleväni vain heidän perässään, kunnes tein jostain syystä äkkipysähdyksen ja päätin lähteä sivukujalle. Siinä vaiheessa tajusin, että heitä oli lisää takanani, kun he joutuivat käyttämään super-refleksejään, että ei olisi törmänneet minuun. Lähes kuulin sen kiroilun määrän, kun taas joku turisti tekee ihan omia liikkeitään, keskellä ruuhkaisaa Kauppatoria.  

He vielä kaiken lisäksi menivät lähellä olevaan kojuun ostamaan kahvia. Ja kahvikojua etsin minäkin. En vaan enää kehdannut mennä heidän peräänsä, piti etsiä toinen koju. Onneksi niitä muutamia on tässä lähes vierekkäin.  

Täällä haisee kala.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Pelottava vegaaninen stalkkeri

“Täytyy siis varmaan samalla kun tuijottaa, syödä raakaa naudan sisäfilettä. Repiä sitä suulla kuin luolamies, samalla tuijottaen. Saattaa olla, että treffikutsujakin alkaisi kuulua nopealla tahdilla.”

Chailatella. Pitkästä aikaa. Tästä tulee kyllä niin aina joulu mieleen. Ei ole kesä juotava, ei ollenkaan.

Vaikka toisaalta ihan hauska, että pääsee mielikuvamatkalle näin helposti. Mutta yhtään tämän enempää en aio näin kesän korvilla ajatella talvea, tai siellä vietettäviä juhlia. Nyt on kesä!

Pelottava vegaaninen stalkkeri

Vähän oli hämmentävää, kun täällä myydään Marianne -juotavaa. En nyt muista, oliko se latte vai mikä, mutta joku juoma, mikä on Mariannen makuinen. Ja mun nimi on Marianne. Mahtaa olla hyvää.

Olen kyllä tottunut siihen, että olen ties missä tarjolla. Milloin maistatetaan kaupassa, milloin joku haluaa tilata kännissä baaritiskiltä. Mutta vähän meinasi hymyilyttää, kun myyjä kysyi äsken asiakkaalta ”Olisitko ottanut Mariannen, se on vegaaninen”.

Ensi kerralla jonkun esittäytyessä minulle, ”Timo moi, olen sähköasentaja”. Esittäydyn takaisin ”Marianne, olen vegaaninen ja tarjolla useassa eri paikassa. Etätöitä siis”.

Haluaisin joskus kokeilla tuijotusta. Istuisin kahvilla ja vain tuijottaisin. Katsoisin ohikulkevaa ihmistä suoraan silmiin tasan niin kauan, kun hänkin katsoo.

Olen itse suhteellisen sosiaalinen rennoissa tilanteissa , mutta silmiin katsomisessa on petrattavaa. Tämä olisi kyllä hyvää harjoitusta! Oppisi katsomaan ihmisiä silmiin samalla, kun saisi pelottavan stalkkerin maineen.

Pelottava vegaaninen stalkkeri. Alan tykkäämään uudesta identiteetistäni. Jotkut voi toki erehtyä, että olisin vegaani. Täytyy siis varmaan samalla kun tuijottaa, syödä raakaa naudan sisäfilettä. Repiä sitä suulla kuin luolamies, samalla tuijottaen. Saattaa olla, että treffikutsujakin alkaisi kuulua nopealla tahdilla.

Aikamoinen elämänohje

Mua kiinnostaisi todella paljon kuunnella ihmisten elämäntarinoita. Miten joku on päätynyt siihen pisteeseen, missä nyt on. Millaisia reissuja on tehty elämän aikana yms.

Aina kun istun kahvilla, toivon, että joku istuisi pöytääni ja alkaisi kertomaan elämästään. Näin varmasti tapahtuu todella useasti. Joku vain haluaa yhtäkkiä avautua ja tekee sen tuntemattomalle kahvilassa.

Kerran (vain kerran!) olimme kaverini kanssa paikallisessa kuppilassa ja siellä saimme aikamoisen elämänohjeen.

”Kaikki on ok niin kauan, kun kaikki on ok”.

Tämä tuli henkilön suusta, joka oli omien sanojensa mukaan joutumassa vankilaan lähipäivinä.

Milloin suojatie pitää ylittää?

Tässä kahvilan vieressä on kyllä oudot liikennevalot kävelijöille. Ihan normaalisti ne vaihtuu ja kestää ihan tarpeeksi kauan, että suojatien ehtisi useastikin ylittää. Mutta jostain syystä vihreä palaa aina pitkään, ennen kuin kukaan lähtee ylittämään sitä.

Syytä en tietä, voin vain spekuloida.

Ehkä tässä kohtaa on Helsingin parhaat maisemat? Ehkä aika pysähtyy tässä kohtaa hetkeksi? Tai sitten ehkä ihmiseltä pyyhkiytyy muisti aina tällöin, eikä muisteta, kummalla värillä saa ylittää suojatien?

Tai ehkä olen aloittanut pelottavan vegaanisen stalkkerin harrastukseni ja tuijotan niitä. Kumpi on vetovoimaisempi, minä, vai vihreä valo? Toistaiseksi vihreä valo on voittanut joka kerta. Lopulta.

Olin hyvä vastus.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mitä unelmapolttareihin tarvitsee? Rikkinäisen hippibussin.

Tilasin teetä. Vihreää teetä. Terveys ennenkaikkea jne. Lemongrass makuna kuulosti hyvältä ja sitähän tämä on. Näyttää ruoholta, maistuu sitruunalta.

Tilasin teetä. Vihreää teetä. Terveys ennenkaikkea jne. Lemongrass makuna kuulosti hyvältä ja sitähän tämä on. Näyttää ruoholta, maistuu sitruunalta.

Täällä kahvilassa on aika hienoja tauluja seinillä. Ne kaikki ovat numeroituja. En tiedä, onko numero 1 voittaja, vai onko se vain äänestysnumero. Oli miten oli, hienoja ne ovat! Ykkönen erityisesti. Maalattu peura. Tai siis maalattu..peura. Oikeaa peuraa ei ole maalattu, vaan väreillä on maalattu peura. Tiedättehän.

Kauheaa, jos täällä seinällä olisi oikea maalattu peura.

Lemongrass

Jollain ohikulkijalla oli simpukoista tehty käsilaukku! Vau. Tavallaan todella hieno, vaikka en itselleni sellaista haluaisikaan. Tulee mieleen lomalaukku, tai loma ylipäätään. Ei mitään Guccin (tai mistä minä tuon simpukkalaukun merkkiä tiedän) pönötyslaukkuja, vaan kunnon rento rantakassi, joka on kuitenkin käsilaukku! Vähän sellainen perjantailaukku. ”Olen lähdössä lomalle, mutta vielä on yksi työpäivä jäljellä” -laukku.

Puhuin edellisessä postauksessa polttareista ja niissä olevasta kaupustelun korvikkeesta. Puhun tässä postauksessa näköjään lisää polttareista. Mutta kevät ja kesä on polttareiden aikaa.

Mitä unelmapolttareihin tarvitsee?

Mietin, minkälaiset olisivat täydelliset polttarit. Itselleni siis. Kukaan muu tuskin haluaisi samanlaisia polttareita. heh.

Googlasin muuten, mistä tulee sana polttarit. Tiesitkö itse?

Google vastasi

”Sana polttarit tulevat saksankielen sanasta polterabend. ”Polter” tarkoittaa meteliä ja ”abend” tarkoittaa iltaa. Saksassa ihmiset metelöivät hääpäivän aattoiltana, koska sillä tavalla pahat henget lähtivät ja hääpari sai onnellisen avioliiton. Saksalaisten polttaritraditio tuli Suomeen 1800-luvun lopulla.”

Totta kai on tärkeintä, että tietyt ihmiset ovat uhranneet elämästään yhden viikonlopun juuri minun juhliini. Mutta haluaisin ehdottomasti tehdä sen koko viikonlopun ajan kaikkea sellaista, mitä en ole ennen tehnyt! Silittää karhua, poseerata alasti ikkunassa, pyöräillä Helsingin keskustassa yms. Tai jos jotain oikein extremeä, niin käydä Keravalla.

Näin tänään hippibussin (Kleinbus) ja taas muistin, miksi se on lempiautoni! Sellaisella voisi matkustaa koko polttariviikonlopun paikasta toiseen. Parasta olisi, jos se hajoaisi matkanvarrelle. Voisi siinä korjausta odotellessa harjoitella jonglöörausta tai liftaustaitoja. Tai ihan vain opetella vaihtamaan rengas tai tarkistamaan öljyt.

Tai ehkä kuitenkin nostamaan konepelti ja nojailla siihen. Eikö elokuvissa aina silloin joku pysähdy? Tämä taitaa vaatia myös lyhyen hameen.

Mutta pieni tahaton piknik levähdysalueella (koska sinnehän se auto hajoaisi, ei moottoritien varteen), siinä olisi tunnelmaa!

Muistan itseasiassa kerran, kun olimme mieheni kanssa roadtripillä. Pysähdyimme jollekin levähdyslaueelle ja pelasimme sulkapalloa. Se on yksi niistä asioista, mikä jäi mieleen kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta reissusta!

Käytätkö liikaa puhelinta?

Siis tämä on juuri se, mitä inhoan puhelimen käytössä. Joku nainen pyysi ulkona apua joltain toiselta (reittiohjetta tms) ja seurasin, miten tilanne etenee. Sitten sain viestin puhelimeeni ja vastasin siihen. Sen jälkeen en nähnyt enää auttajaa, enkä autettavaa. Mistä ihmeestä minä nyt tiedän, miten siinä kävi?!

Asiahan kuitenkin kuuluu minulle yhtä paljon kuin ananas pizzaan. Oikeasti ei kuulu, mutta laitan silti.

En voisi missään tilanteessa pitää puhelimessa ilmoituksia päällä. Saan siis toki ilmoituksen saapuvista viesteistä tai jos joku soittaa.

Mutta sovelluksien viestit ja muut ilmoitukset näen vasta, kun avaan itse sovelluksen. Olisi aivan järjetöntä saada ilmoitukset kokoajan puhelimen näytölle. Mikään Instagram tai muu viesti ei ole niin tärkeä, että tarvitsisin saada tiedon reaaliajassa. I hope. Ehkä siinä menee arvontavoitot ja uudet autot sivusuun, mutta saa mennäkin. Luen mieluummin ensin savumerkit ja omat ajatukset, sen jälkeen vasta ”käyttäjä äxäxäx tykkäsi kuvastasi”.

Miten on, onko itselläsi sovelluksien ilmoitukset päällä vai pois?

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: