Avainsana: helsingissä

Drinkit mattolaiturilla

”Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.”

Olin yksin liikenteessä Helsingissä ja aina tulee pyörittyä siinä ihan keskustassa. Ei Kaivopuistokaan kaukana ole, mutta se vaikutti oikein sopivalta kävelyreitiltä tähän hetkeen.

Olen käynyt Kaivopuistossa varmaan viimeksi joskus 2013.  

Nyt siellä oli korkeaa aitaa ympäriinsä, enkä ollut oikein varma, mitä siellä tapahtuu. Johonkin kohtaan rakennettiin esiintymislavaa (tai purettiin), joissain näkyi olevan enemmänkin jotain puutarhatyöskentelyä. En tiedä, mutta en päässyt yhtään niin kiertämään sitä puistoa, kuin ajattelin. Vaikka toisaalta, nyt jäi kaivelemaan sen verran, että ensi kerralla Helsingissä, täytyy mennä uudestaan Kaivariin.  

Kun pääsin ulos sieltä sokkelosta, ihastelin hetken merta. Olin jo lähdössä kävelemään Hernesaaren suuntaan, kunnes huomasin toisessa suunnassa hienon terassin. Sinne siis!  

Mattolaituri. Niitä on täällä kivasti laiturina meren päällä. Niiden vieressä on tämä terassi, nimeltään Mattolaituri.

Sanonpahan vain, että ihan kuin ulkomailla. Kivan rennon oloinen paikka, vaikka kuitenkin ehkä itselleni vähän turhan fiini. Täällä näkyy olevan jonkun kalliin samppanjan myyntikärrykin, vaikkakaan ei juuri nyt toiminnassa. Itse toivoisin ennemminkin myyntikärryä hodareille. Mutta eipä ole varmaankaan koskaan ennen teititelty, kuin nyt täällä! Tuntui hassulta.  

Tämä on kuitenkin kyllä ihanan avoin terassi. Fiiniydestä huolimatta, viihdyn täällä. Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.

Nyt on aika lämmin keli, päätin tilata kahvin sijasta limua. limpparia. limsaa. Jotain erikoista tilasin. Tai no. Erikoinen pullo, jaffalta tämä maistuu.  

Joku ajelee vesiskootterilla tuossa lähellä. Hän myös kuvasi puhelimella itseään samaan aikaan ja ohjasi yhdellä kädellä. Ja kiihdytti ihan älyttömään vauhtiin. No, ammattilaiset osaa. Ehkä mäkin osaisin, jos kokeilisin. Mutta ehkä en kokeile.

Aika kova veneliikenne tässä muutenkin on. Näköjään ainakin jokin sightseeing -vene (vai onko se laiva?!) menee myös tätä kautta.  

Kun saavuin tähän terassille, katsoin, että onpa siinä vieressä kivat laiturit, mihin voi mennä drinkeille. No, mattojahan ne siellä laiturilla tosiaan pesee. Siitä tämän terassinkin nimi, Mattolaituri.

No eipä kai niitä pesijöitä haittaisi, jos menisin istuskelemaan sinne mäntysuopaan ja siemailisin samalla drinkkiä? Voisin siinä samalla sitten tsempata jynssääjiä, ”veto, työntö, veto, työntö, lisää saippuaa, lisää vettä, veto, työntö”.

Ja jos vaikuttaa siltä, että olen edessä ja vien laiturilta liikaa tilaa, voin mennä myös seisomaan pesuaineämpäriin. Silloin vien tilaa vain ilmasta ja sitä pitäisi riittää kyllä ihan kaikille.

Ei siis Drinkit Mattolaiturilla, vaan Drinkit mattolaiturilla.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lokit takaisin Kauppatorille!

”Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.”

Ääh. Ennen kuin edes ehdin aloittaa kirjoittamista, kaksi lokkia yritti kähveltää mun croissantin.

Ymmärrän kyllä Kauppatorilla, mutta että Iso-Roballa. Tästä on ehkä n. 1km linnuntietä merelle. En ole koskaan aiemmin nähnyt täällä varastelevia lokkeja.

Olen kuitenkin käynyt täällä ainakin hurjat neljä kertaa. Ja tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen ulkona syömässä. Mutta miksi ne lokit eivät ole siellä Kauppatorilla?! Jos ne kaikki eivät sinne mahdu, rakennetaan uusi Kauppatori. Lokeille oma.  

Ajatelkaa nyt. Kymmenen kojua, missä on myynnissä jäätelöä, ranskalaisia ja muita herkkuja. Sinne palkataan ihmisiä syömään näitä herkkuja, jotta lokit pääsisi niitä sitten luvan kanssa varastelemaan. Aika hurja ammatti. Lokin syöttäjä? Lokkiapuri? Vai olisiko se laiton työpaikka, kun avustetaan varkaudessa?

Piti tehdä päätös, että syön ensin, palautan lautasen murusineen sisälle ja jatkan kahvin voimalla kirjoittamista. Ei tästä muuten tule mitään. Muutaman minuutin ne jaksoi vielä tuijottaa omilta paikoiltaan, jos vaikka hakisinkin lisää syötävää. Mutta koska en hakenut, ne siirtyivät muualle lokkeilemaan.

Kieltämättä vähän häiritsevää oli istua ja syödä, kun kaksi silmäparia tuijotti kokoajan. Ja kun tiesin, että ne olisivat voineet oikeasti tulla siihen pöydälle ja varastaa ruokaa. Multa voi varastaa mitä muuta vaan, mutta ruokiini ei kosketa!

Lokki nro 1.
Lokki nro 2.

Nämä katukaupustelijat (feissarit?) ovat hauskaa seurattavaa. Osa pysäyttää aina ja kaiken, myös lokit ja muurahaiset. Osa kävelee edestakaisin, tuijottaen askelmittariaan ja pysäyttää yhden kymmenestä ihmisestä. Senkin he tekevät varovasti ja viiden metrin etäisyydeltä. Vaikea arvata, kumpi tekee enemmän kauppaa, tai kerää nimiä listaan.

Asia, mikä pyörii nyt päässäni kokoajan, on ”oispa aina kesä”. Oispa aina lämmin. Oispa aina maailman sopivin keli. Aurinko paistaa ja lämmittää, mutta ei tule hiki, vaikka kävelee reippaammin. Pärjää pelkällä mekolla.

Välillä voisi kyllä vähän sataa, mutta kylmyys ei ole ystävä. En suostu menemään edes kylmään veteen uimaan, yäk. Harvoja asioita vihaan maailmassa, mutta kylmyyttä vihaan. ”Pukeutumiskysymys”, tätä aina hoetaan. Niin hoen itsekin, sillä onhan se. Mutta hitto kun nenä ja posket on niin jäässä, että niistä voisi tiputtaa jääpaloja jääkahvin sekaan!

Ihan Helsingin keskustassa oli ihan älyttömästi ihmisiä. Onhan heinäkuu. Mutta sitten kun siirryt muutaman korttelin kauemmaksi keskustasta, täällä ei ole ketään. Tai ehkä juuri he, ketkä täällä olisivat keskellä talveakin.

Tai no, on täällä enemmän ihmisiä kuin Hyvinkäällä lauantai-iltana, mutta Helsingin keskustaan nähden hiljaista. Sen verran hiljaista, että voisin alkaa kuuntelemaan musiikkia. Tai laulamaan. Ehkä mieluummin kuitenkin laulan, niin ei muidenkaan tarvitse kärsiä tästä hiljaisuudesta. Sitä kun on varmasti Helsingissä yleisestikin niin usein tarjolla.

Ihmiset lähtevät mökeiltään Helsinkiin, jotta pääsee nauttimaan hiljaisuudesta. Ja tänään mun laulusta. Aaaaavan meren tuolla puolen, jossakin on maaaa…

Siis täällä kahvilassa oli lisäkseni 5 ihmistä ja meillä kaikilla on vessahätä samaan aikaan. Jonotan siis vessaan. Kahvilassa, missä on 5 ihmistä. Viisi.

Sain muuten taas koodin vessaan. En kirjoittanut sitä ylös, päätin muistaa sen. Vähän meinasi olla ongelmia, kun joutui jonottamaan niin pitkään. Mutta muistin kun muistinkin sen vuorollani! Ainoa vain, että oveen ei tarvittu koodia. Se aukesi ihan vain pelkästä kahvasta. No, tulipahan testattua muistia. Toimii edelleen, vaikka vähän välillä pätkiikin.    

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Onko Turussa jokiristeilyä?

”Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. ”

Tulin Kauppatorille kahville. Ja munkille heh. Siis tämä munkki on niin ihanan tuoretta, että en muista milloin viimeksi olisin saanut näin hyvää herkkua. Omenatäyte, se olisi voinut olla parempaakin. Tai siis varmasti omenatäytteeksi hyvää, mutta esimerkiksi vadelma olisi ollut itselleni mieluisampi. Vaikka toisaalta, se olisi sotkenut varmemmin.  

Tajusin vasta kun katsoin tätä kuvaa, että joku on syönyt munkin vadelmahillolla! Koska oli jättänyt läjän pöytään. Tai sitten oli omat hillot mukana, mistä näistä munkinsyöjistä tietää.

Tämä on heinäkuinen kesäpäivä keskellä viikkoa ja Helsinki on aivan turvoksissa ihmisistä. Ei se kyllä yllättänyt ollenkaan, mutta silti se aina yllättää.

Tulin tänne junalla ja junakin oli niin täynnä, että en ole varma, mahtuivatko kaikki edes kyytiin. Pyöriä ja lastenrattaita oli todella paljon, ihmiset juoksentelivat laiturilla ovelta toiselle, että mistä mahtuisi sisälle.

Junan käytävätkin olivat aivan turvoksissa, kuin festarijunissa konsanaan. Luojan kiitos, suurin osa oli kuitenkin täysin selvinpäin. Ainoa, mikä aiheutti närää, oli se perus junakäyttäytyminen. Suomessa siis. Pitäisi jättää jokaiseen kanssamatkustajaan vähintään 3 metrin turvaväli. Ja koska se ei ole täydessä junassa mahdollista, kuului vähän väliä huokauksia ja reppujen siirtoja penkiltä lattialle.  

Sightseeing -veneisiin on tunkua. Turistivene varmaan suomalaisittain. Kahviakin jouduin jonottamaan!

Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Ihmiset heräävät kotikoloistaan ja tutkivat maailmaa.  

Melkein tekisi mieli hypätä tuollaiseen turistiveneeseen. Turistihan minäkin olen, kun en Helsingissä asu. Mikä muuten määrittää turistin? Jos kävisin töissä Helsingissä, olisinko edelleen turisti? Vai ollaanko turisteja vain silloin, kun ei osata käyttää julkista liikennettä? Vai miten se oikein määritellään?

No mutta ehkä en nyt tällä kertaa mene veneilemään. En tiedä kauanko sellainen risteily kestää, en välttämättä jaksaisi lillua siellä montaa tuntia. Ehkä säästän rahani siihen, että menen joskus vaikka Turussa jokiristeilylle (kai siellä sellaisia on, kun siellä on kerta jokikin?).

Joki kuulostaa todella paljon mielenkiintoisemmalta kuin meri, maisemien puolesta siis. Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. Voit myös hakea intiaanilta (juokse sen jälkeen kovaa karkuun) nuolijousen ja testata, saisitko niillä nuolilla pyydettyä hain. Niitä on varmasti tuhansia siellä Turussa sijaitsevassa joessa.

Joessa voit myös onkia ja pyytää sen jälkeen risteilyn kokkia kypsentämään saamasi ahvenen. Muistat vain kertoa muille, kun alat onkimaan. Ei ala kukaan hyppimään matojen perään veteen. Koska sitähän turistit tekee?

Eikö vain turkulaiset, teidän mahdollisesti olemassa oleva jokiristeily on aikamoinen elämys?  

Täällä tuulee aivan älyttömästi. Oikeastaan niin paljon, että pitäisi käydä ostamassa toinen munkki. Ei siksi, että lähtisin lentoon kevyenä, vaan tyhjän lautasen takia. Se voi lähteä hyvin nopeasti seilaamaan merelle, tai asumaan jonkun päähän hatuksi. Keksin kyllä alla olevan kuvanmukaisen ratkaisun. Uusi munkki olisi ollut parempi, mutta mennään nyt tällä.  

Kun seilasin ympäri Kauppatoria, kävelin hetken todella turvallisessa saattueessa. Siihen kuului ainakin poliiseja ja puolustusvoimilta joitain tyyppejä. Tai luulin käveleväni vain heidän perässään, kunnes tein jostain syystä äkkipysähdyksen ja päätin lähteä sivukujalle. Siinä vaiheessa tajusin, että heitä oli lisää takanani, kun he joutuivat käyttämään super-refleksejään, että ei olisi törmänneet minuun. Lähes kuulin sen kiroilun määrän, kun taas joku turisti tekee ihan omia liikkeitään, keskellä ruuhkaisaa Kauppatoria.  

He vielä kaiken lisäksi menivät lähellä olevaan kojuun ostamaan kahvia. Ja kahvikojua etsin minäkin. En vaan enää kehdannut mennä heidän peräänsä, piti etsiä toinen koju. Onneksi niitä muutamia on tässä lähes vierekkäin.  

Täällä haisee kala.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Exit mobile version
%%footer%%