Avainsana: helsingissä

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Location: Helsinki, Kamppi

espressohouse

Nyt heittäydyin taas hurjaksi. Otin kahvin sijaan kaakaon. Tänään oli kahvikiintiö täynnä, vaikka olinkin juonut vain kaksi kupillista.

Yhtä juttua en kyllä kaakaoissa tajua. Jos ja kun otat sen kermavaahdolla, niin miksi siihen laitetaan suklaakastiketta tai vastaavaa mönjää vielä päälle? Eihän se siis pahaa ole, päinvastoin. Sitähän voisi kauhoa lusikalla suuhun enemmän kun sitä tarjoillaan. Mutta koska se on makeaa, niin sen syömisen jälkeen kaakao ei maistu enää miltään. Ei makealle, eikä kaakaolle. Sama kun joidenkin kaakaoiden mukana tulee aina pala suklaata. En todellakaan valita ja varmasti syön jos tarjoillaan, söisin vaikka ei tarjoiltaisikaan, mutta älä erehdy syömään sitä ennen juomista. Vasta kaakaon jälkeen, tai vielä parempi, laita se taskuun. Siinä tuntee itsensä ihan varkaaksi, vaikka eihän se varastamista ole. Voihan sille toki mennä pyytämään dogibägin (mikä tän virallinen nimi on? En jaksa syödä -laatikko?), mutta se ei sitten enää mahdu sinne taskuun. En kyllä tiedä miksi kukaan laittaisi sen taskuun, kun voisi syödä heti.

Sunnuntai ei ole kyllä paras päivä tulla kahvilaan, jos haluaa ikkunapaikalle. Täällä on ihan älyttömästi jengiä, eikä puhettakaan, että pääsisi ikkunapaikalle. Ehdin jo hetken jonottaakin yhteen kahvilaan, kun siellä oli vapaata, mutta joku ehti siinä jonottaessani mennä varaamaan sen. Ei muutakun täyskäännös ja seuraavaan kahvilaan.

Tänään ei hermo kestänyt yhtään enempää etsimistä, joten menin kauppakeskuksen sisällä olevaan kahvilaan. Täällä Helsingissä nyt onneksi kuitenkin ihmisiä liikkuu, oli se sisällä tai ulkona.

kamppi
Join näköjään myös otsalla.

Ulkona on toooodella aurinkoinen keli, varmaan aika pilvetön taivas. Vaikea nähdä tämän hetkistä tilannetta, on seinät ja katto vähän edessä. En oikeastaan tiedä, voiko keli olla tooooodella aurinkoinen, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta? Tai että miten se eroaa ihan vaan aurinkoisesta kelistä? Sieltähän se paistaa niin kovaa kun vaan pystyy.

Kuinkahan paljon enemmän näillä keleillä menee take away -kahvia, kun normaalisti? En ole istunut tässä kuin hetken, niin ainakin neljä mukillista on jo mennyt ohi. Syy, miksi haluaisin asua joskus Helsingissä/isossa kaupungissa, on juuri tuo. Voisin vaan ostella take away -kahveja ja kävellä ympäriinsä aurinkoisena päivänä. No joo, ehkä Helsinki, tai ylipäätään Suomi, ei ole sittenkään kovin hyvä vaihtoehto. Kahvia täältä kyllä saa, aurinkoa ei niinkään. Ja mua närästää jo ajatuskin siitä kahvin määrästä, mitä joisin.

Kauppakeskusjuoksijat on parhaita. Ne seisoo paikoillaan, yhtäkkiä lähtee juoksemaan katsomatta eteensä, sitten kurkkaa taaksepäin ja naureskelee. 1-3 vuotiaat on kyllä parhaita. Vanhemmat yrittää juoda kahvinsa loppuun edes vähän lämpimänä, samalla käy pikku spurtteja heittämässä lapsen perässä. Aikamoinen urheilusuoritus voi kahvinjuontikin olla. Ehkä se on vielä joskus olympialaji. Vähän kuin eukonkanto.

kamppi
Hyvin katkeaa toi mainos tonne puskaan. Kahvia alkaen 14,90€. Ihan ok hintaista.

Taitaa tämän kahvilan itsepalvelupalautusautomaatit olla täynnä. Mä en tiedä mitä ne viralliselta nimeltään on, mutta toi kuulostaa ainakin tosi väärältä. Eihän se voi olla automaatti, jos se on itsepalvelu. Tai voihan, kyllähän pullotkin palautetaan automaattiin, samalla ollen itsepalvelu. Mutta ei ne kahvilan palautusautomaatit kyllä ole automaatteja. Ne on vaan semmosia häkkejä. Ja onko se edes itsepalvelua, jos sä palautat sun astiat? Palveletko sä itseäsi viemällä ne astiat sinne, vai palveletko sä siinä vaiheessa sitä kahvilaa? Tai niitä muita asiakkaita? Viralliselta nimeltään siis Muidenpalvelupalautushäkki. Ne oli täynnä. Vieressä istuva nainen siis lähti viemään omaa tarjotintaan tänne häkkiin, mutta palasi hetken päästä takaisin saman tarjottimen kanssa. Jätti sen omalle paikalleen ja lähti. Siitä päättelin häkin olevan täynnä.

Taitaa olla kiireinen kahvila. Kukaan ei ole hakenut sitä tarjotinta siitä pöydältä, vaikka se on jo tovin siinä ollut. Ihmiset on alkaneet pelata siirtelypeliä. Halutaan paikkaan A istumaan, siirretään siitä edellisen asiakkaan roskat pöytään B. Seuraavat haluaa istumaan paikkaan B, siirtää taas roskat pöytään C jne. Häviäjä on se, joka haluaisi istumaan johonkin pöytään, mutta ei löydä enää tyhjää kohtaa mistään pöydästä, mihin siirtäisi roskat. Tuplapisteitähän tässä pelissä on myös jaossa, siirtämällä roskat johonkin käytössä olevaan pöytään. ”Anteeks, mä tuon nää roskat nyt tähän, että saan itselleni tyhjän pöydän”.

Ohoh. Ihmettelin, että miksi tähän ihan viereen parkkeeraa ihmisiä niin paljon. Alkaako kohta jostain selän takaa kuulua trumpetinsoittoa tai joku klovni heittelee tulipalloja mun pään päällä? Mutta ei. Se olikin vaan kahvilan jono. Ja kyllä, olen todella kaukana tiskiltä. Kuten sanoin, sunnuntai ei välttämättä ole se paras päivä käydä kahviloissa, jos haluaa vähääkään omaa rauhaa, tai edes istumapaikan. Tai siis istumapaikkojahan on niin kauan kun lattiaa riittää, mutta tiedätte kyllä, tuoleja.

kuumakaakao
Tässä tämä kuuluisa kaakao suklaakastikkeella.

Suomen kahviloista puuttuu kyllä kokonaan rentous. Rentous, vaikka olisi kiire. Tuntuu, että heti kun on vähänkin kiire, se välittyy myös asiakkaille kiireenä. Sitten kaikki asiakkaatkin vaikuttavat kiireisiltä ja pöydätkin näyttää siltä, vaikka ne on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta. Tai voihan olla, että myyjätkin on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta, mutta niistä se kiire näkyy vielä herkemmin kun pöydistä.

Tarvittaisiin sellaisia asiakaspalvelijoita, että siinä kaiken muun lomassa kierrellään keräilemässä astioita ja samalla höpistään asiakkaiden kanssa. Ehkä myös lauletaan (tiedätte kyllä mistä johtuu sana ehkä), välillä olisi livemusiikkia yms. Se jos joku olisi kahvila isolla koolla. En mä mitään bisneksistä ymmärrä, että kannattaisiko tällainen toiminta edes. Vai saisiko tollainen myyjä potkut samantien, kun tekee muutakin kun tarjoilee kahvia ja yrittää suoriutua asiakasmääristä.

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

Joku mies seisoo kahden tolpan välissä ja nojailee niihin vuorotellen, selkeästi odottaen jotain. Tai sitten se haluaisi pois siitä välistä, mutta ei osaa kun kaksi suuntaa ja molemmissa on tolppa edessä. Eikö jossain Sims -pelissä tai vastaavassa voisi käydä näin? Tai sitten tällä miehellä on taas näitä Harry Potter-/Narniajuttuja mielessä.

Jonkun naisen repusta kurkistaa pää. Pieni, ruskea, karvainen pää. Tunnistan sen chihuahuaksi. Hauskaa, söpöä ja outoa. En oikein osaa muodostaa mielipidettä. Hauskaa siitä tekee ainakin se, että mä haluaisin ainakin vastata kysymykseen ”Missä asut?”, niin ”Repussa”.

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Miten kävellessä menee kolarointivastuut? Jos kaksi henkilöä kävelee eteenpäin ja takaa tulee yksin kävelevä huomattavaa ylinopeutta. Edellä kävelevät päättää tehdä äkkipysähdyksen ja takaa tuleva meinaa törmätä heihin. Sai onneksi juuri väistettyä, eikä näyttänyt olleen liukas kelikään. Mutta jos törmäys olisi tapahtunut, niin olisiko vika ollut perässä kävelijän, vai edellä olevien, jotka teki äkkipysähdyksen ilman mitään selkeää syytä? Sumuvalot ei ollut edellä olevilla päällä, mutta aika kirkas keli kyllä oli.

Oli miten oli, ei ollut.

Kiitos seurasta ja mun ajatuksenjuoksun lukemisesta! Nähdään taas.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

Location: Helsinki, Iso Roba

Isorobertinkatu

Tänään onkin loistava päivä olla Helsingissä. Olympiakultaa lätkässä, torille siis!

Vähän kauempana torista oli kahvila, minne suuntasin tällä kertaa. Tai suunnattiin, nyt oli koko perhe mukana.

Join taas makeaa lattea, mitähän se oli.. Tai siis varmaankin kahvia, maitoa ja sokeria. Jotain erikoista makuakin siinä oli, mutta en muista mitä. Sanotaanko näin, että kun on lapsen kanssa kahvilassa, ei sillä kahvin maulla kauheasti edes ole väliä. Keskittyminen menee johonkin ihan muuhun, kun kahvin maisteluun. Sanoo henkilö, joka ei erota kunnolla edes markettikahvien eroja. Ja silti pitää blogia nimeltä kaupunkiKAHVILLA. Kahvi on hyvää, se riittää.

Tuli vähän eri perspektiiviä ihmisten ja asioiden katseluun, kun oli lapsi mukana. Nähtiin mm. ratikoita ja koiria ja moikkailtiin ihmisille ikkunan läpi. Tota viimeistä voisi alkaa pelaamaan ihan aikuistenkin kesken kahvilassa. Jokainen moikkaa vuorollaan ohikävelevälle ja se voittaa, joka saa eniten takaisinmoikkauksia. Tuplapisteet saa, jos joku tulee sisälle asti kysymään, että ”Huomasin että moikkasit, tunnetaanko me?”. Pelin saa myös totta kai kerrasta poikki, jos joku tulee sisälle kysymään ”Miks sä moikkasit mun puolisolle? Mistä te tunnette? Mitä ootte tehnyt yhdessä?!” Tälle puolisolle moikannut voittaa.

Tämä toimii myös loistavasti juomapelinä. Ehkä mukavampi jollain muulla pelata, kun espressolla. Tai ylipäätään kahvilla. Toisaalta, tarpeeksi kofeiinia niin voi alkaa tanssijalkaa vipattamaan. No joo, suosin silti perinteisiä mehukatteja.

Tänne kahvilaan tuli joku matkalaukun kanssa. Näyttää ihan joltain livemusiikin soittajalta. Nyt olisikin kova veto alkaa soittamaan livemusiikkia täällä. IHANAA LEIJONAT IHANAA. Soitetaanko ylipäätään koskaan kahviloissa livemusiikkia? Vai onko ne vaan baareissa? Ei siinä, ymmärrän kyllä että humalaiset on helpompi yleisö, kun selvinpäin olevat rauhallista kahvilaa etsivät tyypit, jotka mahdollisesti tekee myös töitä siellä kahvilassa. Ymmärrän myös siitä näkökulmasta, että jos soittaa huonosti, niin varmaan tuntuu mukavammalta saada se kylmä kalja päällensä kuumassa baarissa, kuin kuuma kahvi kuumassa kahvilassa. Tai ei siihen varmaan edes huonoa soittajaa vaadita, pieni kynnys lähellä soittajaa riittää. Tai yksi tunari ja tasainen lattia.

isorobertinkatu
Makea latte ja kylmä kaakao. Ja Wolt -kuski.

Noniin, nyt on ulkona taas joku oman elämänsä sankari. Hän seisoo ihan suojatien reunalla ja päästää autoja tien yli. Siis kyllä, kirjaimellisesti viittoo autoille, että saa mennä. Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan itse ylittää suojatietä, on sen verran kauan nyt tuossa suorittanut liikenteenohjausta. Kai liikenteenohjaajaksikin joku koulutus vaaditaan, osalla ei valitettavasti ole varaa. Voipahan ainakin sanoa sitten ammatissa työskennellessään, että olen ”Itseoppinut liikenteenohjaaja, aloitin Iso Robalta”.

Okei. Sama henkilö kaivoi kassistaan sämpylän ja yritti tarjota sitä suojatiellä kulkevalle. Ehkä tässä on menossa nyt kuitenkin jokin Syntien hyvitys -operaatio. Jos olet tehnyt jotain pahaa, voit hyvittää ne tekemällä jotain hyvää. Niinhän se menee. Vastaantulevalle ei jostain syystä kelvannut ilmainen lounas. Kummallista.

Siis apua. Tässä kahvilassa on ikkunat tosi matalalla. Ja sen ansiosta ulkona kävelee pikkuantenneja. Niitä vaan menee tuosta ohi, usein perässään ihminen. En tiedä jahtaako ne ihmiset niitä antenneja, vai miksi ne perässä kävelee. Vai onko tämä uusi versio Pokemon Go:sta, missä jahdataan pokemoneja ympäri kaupunkeja. Ne kyllä tietääkseni pysyy paikallaan kun semmosen löytää, nämä antennit menee aika kovaa. Ainiin, puhun siis pienistä pystyhäntäisistä koirista. Tästä ikkunasta ei näy mitään muuta, kun se pystyssä oleva häntä.

Louis Vuitton – Vai jotain vielä parempaa?

Jännästi kiinnittää huomion, jos todella tyylikkäästi pukeutunut pariskunta kantaa Louis Vuittonin kassien sijaan kahta ruokakassia. Eihän siinä mitään erikoista ole, oletettavasti heidänkin täytyy ruokakaupassa käydä. Mutta silti se herättää huomion. Vähän sama, jos näkee laitapuolen kulkijalla sen Louis Vuittonin laukun. Kyllähän se kiinnittää huomiota.

Miksi ei ole olemassa Louis Vuittonilta omia ruokakasseja? En mä siis tiedä, että onko. Mutta jos tavallisesta käsilaukusta on valmis maksamaan satoja, ellei jopa tuhansia euroja, niin miksi ei maksaisi ruokakassistakin muutamaa kymppiä. Ei kummatkaan noista kuitenkaan ikuisia ole. Mieti kuinka siistiä se kassalla olisi. ”Ostaisin tän 4€ maksavan vessapaperipaketin. Ainiin, tarviin sille kassia.” Jonka jälkeen myyjä ilmoittaa ”Se olis 94€, kiitos.” Ei tarvis montaa kertaa kaupassa käydä.

Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.

Olkaa hyvä siis tästä bisnesideasta, eiköhän noilla kasseilla joku vielä lyö leiviksi!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kalastajapipo

Location: Helsinki, Esplanadi

No nyt oli kyllä aikamoinen kävelymatka Esplanadille. Kaiken sen loskan, kylmyyden ja työmaiden keskellä, näin Brad Pittin! No siis, ainakin sen näköisen tyypin. Siis olin ja olen edelleen niin varma, että se oli itse Brad Pitt, että kävin läpi Instagramin, Facebookin ja koko Googlen, että missä se mies tällä hetkellä viipottaa. Mistään en löytänyt mitään vastausta, joten se oli varmasti Brad Pitt. Case closed. Okei, en tiedä miksi kukaan tulisi Suomeen helmikuussa, ellei ole menossa Lappiin.

Esplanadille (tuttavallisemmin Espa) oli helppo tulla, kun tiesin, että täältä löytyy kahviloita, missä on ikkunat vilkkaalle kadulle. Kävelin sisälle heti ensimmäiseen, missä näkyi olevan ikkunapaikkoja vapaana. Itseäni ennen oli vähän jonoa, joten en tiedä teinkö väärin, kun kävin varaamassa paikan ennen tilausta. Saa sanoa jos tein, koska se tuntui siinä hetkessäkin väärältä. Toisaalta, koko kahvila oli iso ja aika tyhjä, niin en nyt sentään keneltäkään vienyt tuolia ahterin alta.

No, ehkä tämä paikka oli syystäkin vapaana. Se oli aivan ulko-oven vieressä. Eli siis hymyilin lähes jokaiselle kahvilasta lähtevälle, koska näytti siltä, että ne olisi tulossa juttelemaan. Mutta vielä kamalampaa oli, että sillä paikalla oli niin kylmä, että istuin koko sen ajan toppatakki päällä. Erittäin rentouttava kahvilakokemus siis. Karma is a bitch.

Yhtään rentouttavammaksi ei tehnyt se, että työntekijöitä oli sillä hetkellä vain yksi ja sillä näytti olevan kova kiire. Itsehän aloin jo säälimään työntekijää sen verran, että erikoiskahvin sijaan tilasin vain valmiin juustosämpylän. En tilannut edes sitä normaalia kahvia. Kyllähän se kadutti heti kun pöytään pääsin, mutta en voinut itselleni mitään. Nyt jos koskaan olisin halunnut sen kuuman kahvin, kun olin niin jäässä. Onko muita kiireisten työntekijöiden säälijöitä?

Joku nainen odottaa selkeästi seuralaista kahvilan ulkopuolella. En tiedä kuinka kauan hän on odottanut, mutta vähän kyllästyneen oloisena katselee välillä kelloaan. Voisin viedä sinne odottelukahvin. Oon muuten joskus miettinyt, että voisin alkaa tarjoilemaan ulkona kahvia ihmisille, for free. Mutta kun ideana olisi ”nopea yllätys”, eli kahvikuppi käteen ja oisin jo kadonnut, niin sehän ei toimisi ollenkaan. Ensinäkin, kuka joisi kahvin, jonka joku random vain antaa käteen ja häviää. Toisekseen, itse en ainakaan joisi mustaa kahvia. Harvemmalla meistä on varmaan maitopurkkia takataskussa tai sokeria kengänpohjalla. Tämä idea vaatii selkeästi vielä tarkennuksia (taskumatti voi joiltain löytyä, mutta se ei nyt auta tähän).

Tai sitten teen tämän kahdestaan jonkun kanssa. Ensin annan kahvin ja katoan, jonka jälkeen kaveri katsoo kahvinsaajan ilmeestä, että kaivataanko siihen vielä maitoa tai sokeria. Vai kenties jopa kauramaitoa ja makeutusainetta. Joo, nyt tämä idea alkaa kuulostaa jo toteuttamiskelpoiselta.

Hih. Onpa söpö näky. Täysin, siis aivan täysin, mustiin pukeutunut mies. MUTTA. Sen täysin mustassa pipossa on kirkkaanpunainen tupsu. Tulee vähän mieleen Anssi Kela, joka on kertonut pukeutuvansa aina mustaan. Ehkä Anssinkin päällä voitaisiin jonain juhlapäivänä nähdä punatupsuinen musta pipo!

Miksi liikennemerkkejä on olemassa? Tai siis miksi liikennemerkkejä on olemassa Helsingissä? Kahvilan ulkopuolella on liikennemerkki, mikä kieltää kaikenlaisen pysäköinnin, edes hetkeksi. Onkohan virallinen nimi jokin ”pysäyttäminen kielletty” (se sinisellä pohjalla oleva punainen rasti). Siihen on erikseen laitettu, että sallittu kuormaaville ja kuormaa purkaville kuorma- ja pakettiautoille. Siihen on nyt pysäköity kolme autoa. Kaksi henkilöautoa ja yksi lava-auto. Eikä yksikään niistä edes pura tai kuormaa. Niin joo. Ellei tässä ole sama tilanne, kun jossain elokuvassa oli, että auton pohjaan on tehty reikä ja sieltä rei’ästä pääsee suoraan kaivoon, mistä taas pääsee ties mihin pankkiholveihin ja kalliisiin paikkoihin. Joo, niin sen täytyy olla. Ne on siinä siis purkamassa tai lastaamassa kuormaa, täysin laillista siis. Paitsi että ne ei ole paketti- tai kuorma-autoja.

Jes, vihdoin sen naisen kaveri tuli sovittuun tapaamiseen. Vähintään siis 20 minuuttia myöhässä. No, sattuuhan näitä. Vähän kyllä ihmetyttää, että kun ne joka tapauksessa tuli tänne samaan kahvilaan, niin miksi tämä odotteleva nainen ei tullut jo aiemmin, kun selkeästi oli aika kylmä. Ehkä siksi, että se odotti minun tuovan odottelukahveja.

Jalkakäytävät taitaa olla liian kapeat kahdelle ihmiselle. Kaksi henkilöä kävelivät kahden pysäköidyn auton välistä autotielle, kiersivät auton ja tulivat takaisin jalkakäytävälle. Ei ollut siis mitään tekemistä tämän auton kanssa. No, ehkä joillekin n. 5 metriä leveä (käykää mittaamassa Espan jalkakäytävän leveys, heitin tuon hatusta) jalkakäytävä voi tuntua vähän kapealta, varsinkin jos on suomalaista turvavälikansaa. Paitsi että vastaan ei edes tullut ketään. Tykkään kyllä, että jos kävely tuntuu tylsältä, niin keksitään omia variaatioita kävelytyyleihin ja reitteihin.

Kalastajapipo

Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.

Jaahas, joku on aloittanut jo kevään puutarhahoidon. Kantoi kahta isoa kastelukannua mukanaan, selkeästi viemässä niitä kotiin. Henkilökohtainen puutarhanhoitoni (siis ihan ne kaupasta ostettavat kasvit ja kukkaset) on luokkaa Osta, Hoida ja Tapa. Välillä teen tämän myös käänteistä psykologiaa käyttäen. Osta, Jätä hoitamatta, Tapa. Jostain syystä toi viimeinen sana kulkee silti aina mukana.

Kerran ostin huonekasvin ja ystävä kävi kylässä muutaman viikon päästä siitä. Hän ihmetteli ääneen, että oho, sehän on edelleen hengissä. Vastasin vain, että ”Joo, en ole vielä hoitanut sitä.” Mutta tarina kertoo, että sitä huonekasvia ei enää ole.

Wuhuu. Joku pikkuaura (virallinen nimi on varmasti keksitty myös) veti aivan täysiä Espaa pitkin. Niinhän ne jotkut tekee, mutta tämä sai pienen naurun mussa aikaiseksi. Kun otetaan huomioon, että tie on täynnä jäätynyttä lunta, eli siis todella röpelöistä, niin voitte vain kuvitella. Pikkuaura moshasi kuin viimeistä päivää. Melkein teki mieli juosta perään ja kysyä, jos pääsisi ilman lippua samoille festareille. Keskellä talvea ja keskellä Helsinkiä.

Kiva kun olit taas mukana, harmi kun ei saatu Brad Pittiltä nimmareita! Nähään taas ensi kerralla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Nimi yritykselle?

Location: Helsinki, keskusta

latte

Hyppäsin tänään junaan ja ajelin kohti Helsinkiä. Matkan varrella asemalle kävellessäni, näin sen päivän sankarin. Oletettavasti äiti, veti lumisia portaita (jokainen Hyvinkäällä junalla käynyt tietää, että ne ei ole mitkään muutaman rappusen portaat) ylös TUPLArattaita, lapset onneksi oli jo kävelyiässä ja pystyi kävellä itse ylös. Niin ja koirakin oli matkassa mukana. Kävin totta kai kysymässä, että tarvitseeko apua, mutta hän oli jo lähes ylhäällä, joten ei tarvinnut. Mutta kuulemma hissi oli rikki. Onneksi se onnistui kuitenkin noin, mutta mietin vaan henkilöä, joka olisi ollut pyörätuolilla liikenteessä..

No mutta. Pääsin junaan ja olin perillä Helsingissä 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tämähän ei haitannut, koska aikataulu oli ainoastaan junalla, ei minulla. Kävelin suoraan kahvilaan, minkä olin päättänyt jo etukäteen. Ennen tilausta käytiin kuitenkin jotakuinkin näin mennyt dialogi:

Minä: ”Oliks teillä vessa missä, voisin sen jälkeen tulla tilaamaan”

Barista: ”Joo se on tuolla, koodi on 1234.”

Minä: ”Ok, kiitos. *näppäilen koodin*

Minä: ”Anteeks, mutta ovi ei aukea tuolla koodilla.”

Barista: ”Kokeile vaan uudestaan”

Minä: *kokeilen uudestaan*

Minä: ”Anteeks, mutta ei se ovi aukea sillä koodilla.”

Barista: ”Paina vaan se koodi ja vedä ovea samantien.”

Minä: *painan koodin ja vedän ovea*

Minä: ”Anteeks, mutta se ovi ei kyllä aukea.”

Barista: ”Painat vaan 1234 ja vedät sen oven auki. Eikun hetkonen! Se koodi onkin 4321.”

(ovikoodi muutettu, heh)

Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.

Hrr. Täällä sisällä on aika kylmä. Tai sitten olen vain syväjäässä, mulla on aika usein kylmä. Mutta ihan taivaallisen makuinen hasselpähkinälatte onneksi lämmittää.

Rakastan katsoa, kun ihmiset hymyilee tai nauraa itsekseen. Olisi niin kiva tietää, minkä takia näin tapahtuu. Miettiikö ne, että kuinka naurettavaa elämä on tällä hetkellä? Tai sitten ne on luullut kuulevansa maailman parhaimman jutun, mikä ei tietenkään ole mahdollista, koska ei ole kuullut mun juttuja. Ehkä ens kerralla hyppään jonkun hymyilevän tyypin naaman eteen ja kysyn ”mikä homma?” Jaettu ilo on paras ilo. Vahingonilon jälkeen.

Hui, ihmisiä kävelee jostain syystä tosi paljon ilman hanskoja. Itse olen siis tosiaan edelleen ihan jäässä ja en ihan muutamasta kympistä lähtisi nyt ulos ilman hanskoja. Toisaalta, syy tähän hanskattomuuteen on aika selkeä. On syy käydä ostamassa take away -kahvi, millä saa pidettyä käpälät lämpöisenä. ”Ei vitsi mulla on kyllä sormet jäässä, täytyy käydä hakemassa kahvia ärrältä”. Ja jos kuka tahansa sanoo tossa vaiheessa, että miksei vaan laita taskussa olevia hanskoja käteen, niin ei kannata tuhlata aikaa siihen. Ne ei vaan ymmärrä. Taidan oikeastaan tän laten jälkeen lähteä ilman hanskoja ulos.

Hahaa. Katsoin, että joillain on kuvaukset menossa, jotain uutta juomaa mainostetaan. Toinen nojaa seinään tyylikkäästi ja toinen ottaa vähän kauempaa valokuvia. No, valokuvaajahan lähti omia aikojaan pois siitä ja seinäännojailija jatkoi kaljan juomistaan seinän vieressä, meinaten muutamaan otteeseen kaatua. Ei ne varmaan ollutkaan samaa porukkaa.

Nimi yritykselle?

Aika paljon on yrityksien nimiä, missä nimi ei kerro mitään yrityksen sisällöstä. Eihän se haittaa, jos sen selittää heti perään. Esimerkiksi yrityksen nimi voisi olla vaikka “Varvas”, mutta heti perään siinä lukee “teemme muuttoja niin varovasti, että ei tarvitse olla varpaillaan.” (tiedän, multa kannattaa ostaa sloganeita). Tai sitten kun on vaikka Tepon Rauta, niin tiedät heti, että johonkin rautajuttuihin se liittyy.

Mutta sitten on yritys, minkä nimi on vaikka ”karva” ja autossakin lukee vain yrityksen nimi, ehkä korkeintaan kuvakin siitä karvasta, niin eihän se nyt kerro mitään. Tai että miksi ihmeessä olisin kiinnostunut sen yrityksen palveluista, jos en heti sen nimen luettuani tiedä, mihin alaan se edes liittyy. Koirien trimmaukseen? Ihmisten trimmaukseen? Karvalankamattoihin? Lääketieteeseen (karvatuppitulehdus)? Muotiin (karvahattu)? Tai toisaalta, en tiedä onko sillä niin väliäkään. Jos haluan viedä itseni trimmattavaksi tähän yritykseen, niin kai se on vähän sama asia, kun karvahattujen hoito. Ja nyt kysymys, oletko koskaan verrannut itseäsi karvahattuun?

Joku henkilö tuli tyhjentämään yleistä ulkoroskista. Roskis auki, roskis ulos, täysi säkki pois, tyhjä säkki tilalle, roskis takaisin paikoilleen, roskis kiinni. Täysi säkki auton lavalle ja menoksi. Hetken päästä joku toinen henkilö tuli kanssa tyhjentämään roskista. Tai yritti, lähinnä panttipulloja varmaan etsi. Miksi näiden yleisten roskisten vieressä ei ole jotain ämpäriä, minne saisi laittaa pantilliset tölkit ja pullot? Niitä ei varmaan tarvitsisi koskaan edes tyhjentää, kun nopein voittaisi. Turha niitä on roskiin heittää, mutta roskiksen päältä ne vaan lentää maahan ja roskaa. Olisihan se inhimillisempää pullojen keräilijällekin hakea pullot aina suoraan ämpäristä, eikä tarvitsisi roskiksia penkoa. Joo, ei tämä ihan näin helppoa ole, koska muuten se oltaisiin tehty jo. Mutta mun aivot ei vaan lakkaa tekemästä töitä, varsinkaan jos kyse on pullonpalautuksesta. Kuinka siistiä on saada rahaa yhtä pientä paperilappua vastaan.

Mulla on nyt todella vahva tunne, että tää latte ei ollut edes vähälaktoosista. En tiedä oliko, mutta tunne on nyt sellainen. Että kivakunolitseurana, HEIPPA!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Missä mennä naimisiin?

Location: Helsinki, Kluuvi

aleksanterinkatu

Kannattaa käydä lukemassa myös edellinen kirjoitus, siellä selviää miksi olen tänään jo toista kertaa kahvilassa, eri paikassa tosin.

Tässä on kyllä kahvila omaan makuun. Tunnelmallinen, kotoisa ja ikkunat vilkkaalle kadulle. Ainoa ongelma tässä on se, että otin teetä ja se tuli niin jännän näköisessä laitoksessa, että en ole varma miten tätä kuuluu juoda. Tai että miten teesihti otetaan tuolta pois. No, tiskillä sanottiin, että täytyy antaa vähintään 2 minuuttia sen hautua, joten nopeasti laskettua, mulla on 2 minuuttia aikaa selvittää tämä mysteeri. En tiedä huomaako mistään, että juon teetä aika harvoin kahvilassa.

Mietin, että kauhean vaikeaa löytää Helsingin keskustasta kahvilaa, missä olisi ikkunat vilkkaalle kadulle. Tai löytyy niitä jonkun verran, mutta kun ikkunapaikat on aina niin suosittuja, että ne on aina varattu. Täytynee alkaa kantaa omaa tuolia mukana, että pääsee aina ikkunapaikalle. Ehkä myös omaa ikkunaa, että varmasti näkee ulos. Tuli tästä muuten mieleen, että varaako kukaan koskaan kahvilaan paikkaa? Tai onko se ylipäätään mahdollista?

Tämä kahvila on yläkerrassa. Jännä, miten erilailla näkee asiat ylhäältäpäin. En ole ennen tiennyt, että myös erään kirjakaupan yläkerrassa on kahvila. Enkä ole ennen nähnyt kihlasormuksien näköisiä koristeita, mitä ylempänä on. Kai sitä aina kävelee niin katua tuijottaen. Ehkä kaatumisriskin vuoksi. Ei olisi meinaa ensimmäinen kerta, kun törmäisin tolppaan.

Oho, Helsinkiin on tullut pikaratikoita. En todellakaan tiedä mitä ne tarkoittaa ja miten ne eroaa normaalista ratikasta. Ehkä ne menee paikasta A paikkaan B ilman välistoppeja, vai meneekö ne vaan niin hiton täysiä? “Hyppää kyytiin jos ehdit”. Tälle konseptille voisi kyllä varastaa kiertoajelubussien nimen, “Hop On Hop Off”.

Kuinka herttaista, jollain lapsella on Toystorystä Woody leluna (siis jouduin googlaamaan sen nimen. Tämä on merkki siitä, että täytyy katsoa Toy Story). Siitä ei selkeästi päästetä irti, vaikka äiti yrittää samaan aikaan laittaa hanskoja lapsen käteen. Pieneltä taistelulta näyttää, mutta lopulta on hanskat kädessä ja Andy hyppimässä lapsen kädeltä toiselle.

Jalkakäytäville parkkeeraa vähänväliä joku auto. Välillä taksi tai tavarantoimittaja, välillä taas ihan vaan auto. Jonnekin rakennuksen sisään ne kuskit aina häviää ja hetken päästä tulee takaisin, mitä lie käy siellä tekemässä. Viemässä puolisolle kotiin unohtuneet eväät, hakemassa omat puolisolle unohtuneet avaimet, tai ehkä ne vaan on aina halunnut käydä siinä rakennuksessa ja nyt tuli sopiva hetki, kun sattumalta ajoivat ohi.

aleksanterinkatu2

Äh, vähän harmittaa yhden asiakkaan puolesta. Hän kävi tiskiltä kysymässä laskiaispullia, mutta niitä ei ollut. Asiakas siis ei saanut pullaa eikä kahvila saanut asiakasta. Kahvilat huomio, leipokaa nyt herranjumala niitä laskiaispullia! Mielellään jo monta kuukautta ennen laskiaista. Niiden pullien himo on todellinen.

Missä mennä naimisiin?

Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina “iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.

Muistan kerran, kun serkkuni pääsi ripille. Ennen puhuttiin siitä, että rippikoulun käynyt saisi naimaluvan. Enhän minä nuorempana sitä oikein ymmärtänyt, onnittelin serkkuani vain “Onneks olkoon! Sit ei muuta kun vaan naimaan!”.

Eräällä henkilöllä on untuvatakki. Ei sellainen tavallinen, vaan ihan oikeasti TODELLA lämmin, oikeastaan untuvapeiton näköinen, takki. Siitä tulikin mieleen, että täytyy kovimmilla pakkasilla kääriytyä peittoon, kun lähtee ulkoilemaan. Tulee jo hiki pelkästä ajatuksesta. Muut voi sitten kateellisena kysellä, “Vau, mistä toi sun upee takki on ostettu?!” ja minä voin vastata, että ¨Jyskistä.

Tässä vielä viimeinen kysymys tältä kahvilareissulta. Mikä siinä on, että kun sataa vettä, käytetään sateenvarjoa. Mutta kun sama määrä tulee lumena (eli sulaa joka tapauksessa hiuksiin ja vaatteisiin), ei melkeen kukaan käytä?

Olipa mukava teehetki sun kanssa! Sain teesihdinkin pois mukista, eli kaikki meni oikein hyvin. Kiitos seurasta, toivottavasti nautit tästä reissusta yhtä paljon kuin minä. Niin ja jos olet menossa naimisiin, niin harkitse häitä raksalla. Voin tulla vieraaksi turvakengissä.

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mitä pukea naamiaisiin?


Location: Helsinki, Kamppi

kuumakaakao



Tänään on vuorossa kahvila, missä olen halunnut käydä jo vuosia, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt kävelin tänne, ilmeisesti Kampissa sijaitsevaan (en tiedä missä rajat menee), kahvilaan ja odotukset oli tietenkin korkealla. Ihan alkuun jo tunnelmaa latisti se, että teki mieli pullaa, mutta oli myös jäätävä nälkä. Oli siis pakko ottaa täytetty croissantti pullan sijaan. Olisihan se pulla varmaan myös nälän vienyt hetkeksi, mutta no. Välillä on ihan kiva ajatella järkevästi.

Arvostan hyvää asiakaspalvelua ja erinomaisesta sellaisesta laitankin aina palautetta, tai sanon suoraan. Tällä kertaa palvelu ei ollut mitään kummempaa, oikeastaan jopa vähän outoa. Samalla kun odottelin tiskillä kaakaon valmistuvan, kuuntelin tulevista työpaikan juhlista ja niiden alkoholitarjoiluista. Mielestäni nämä ei ole asiakkaan korville tarkoitettuja asioita. MUTTA. No, itsehän olen varsinainen Ulla Taalasmaa, joten eihän tämä nyt häirinnyt mua yhtään. Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten ne työpaikkajuhlat on mennyt.

Multa kysyttiin, haluanko kaakaon isoon vai pieneen mukiin, kysyin että missä on nähtävillä ne koot (esim. espresso housessa pieni kahvi on normaalin kokoinen, iso kahvi noin ämpäri). Sain vastaukseksi, että “No mä laitan kaakaon kyllä yleensä tämmöseen”, enkä edelleenkään tiennyt, onko se iso vai pieni. Siinä samassa kohtaa oli n. 7 eri kokoista mukia. No mutta, otin sen mihin työntekijä sen yleensä laittaa.

Tämä oli mielestäni jo vähän outoa (ei huonoa) asiakaspalvelua, mutta vielä oudommaksi se meni, kun seuraavalta asiakkaalta, hänen tilattuaan, kysyttiin yhtäkkiä “Ootko ihan kokonaan suomalainen?”. Asiakas tästä ymmärrettävästi hämmentyi ja vastasi olevansa. Kuulemma aksentti viittasi venäläiseen. No, ei asiakas tästä näyttänyt sen enempää vetävän hernettä nenään, mutta aika hurja kysymys asiakkaalta, joka on tullut kuitenkin ostamaan vain kupin teetä.

Sanottakoon, että itse en ole kovinkaan mielensäpahoittajatyyppiä, enkä siis näistä edellisistä mitenkään ole loukkaantunut tai tuohtunut, päinvastoin. Ihanaa, kun asiat tapahtuu erilailla, kun mihin on totuttu. Ja saanpahan jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa!

Mitä pukea naamiaisiin?

Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.

Helsinkiläisistä ihmisistä sanotaan, että ne kävelee omia askeliaan tuijottaen ja ei ole hymy kovin herkässä (okei, en tiedä sanotaanko, mutta ainakin voitaisiin sanoa). Tänään kun katselin ohikulkevia ihmisiä, niin juuri näin tapahtui. Totta kai omien askelien tuijotteluun voi vaikuttaa loskapaskasää, kun taivaalta sataa märkiä rättejä ja maa on täynnä pieniä uima-altaita. Taidan itsekin olla aika helsinkiläinen tänään.

Hmm. Jostain syystä mulla ei ole kovin tervetullut olo tähän kahvilaan. Ei kukaan ole mitään sanonut tai tehnyt, mutta vähän ahdistaa istua tässä. Kaakaomukissakaan ei ole korvaa, mistä pitää kiinni kun juo. En voi siis lepuuttaa toista kättä, vaan molempien täytyy tehdä töitä, että saan kaakaon juotua. Ei tästä tule mitään, vaihdan kahvilaa. Tietenkin juon ensin silti sen kaakaon loppuun.

Kiitos tämän kertaisesta kaakaoseurasta, otetaan ensikerralla vähän positiivisemmat puheenaiheet! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella oli kuitenkin hyvin keitetyt kahvit!



xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita

Location: Helsingin keskusta

Ulkona on ihan jäätävän kylmä ilma, sisällä taas tukehtuu ulkovaatteiden kanssa. Parasta siis istua kuppilaan (se nyt sattui olemaan tällä kertaa lähempänä kun kahvila) ja ottaa ulkovaatetta pois.

Kaikista maailman lämpimistä juotavista, valitsen terästetyn glögin. En koskaan juo glögiä enää joulun jälkeen, enkä ole koskaan tykännyt terästetystä sellaisesta. Syytän ulkona jäätyneitä aivoja, tarvitsen vain jotain lämmintä.

Ihmisiä on paljon liikenteessä. Niin kuin varmaan joka päivä Helsingin keskustassa, paitsi juhannuksena. Ehdin istua vain hetken, kun heti tapahtui jotain ällistyttävää. Mä en ole koskaan ennen nähnyt, että maski (jos luet tätä kymmenien vuosien päästä, niin googlaa covid-19) nostetaan suulta nenälle, kun halutaan puhua ilman maskia. Aina se on laskettu leuan alle tai otettu puoliksi pois. Sinitakkinen puhelimessa puhuva nainen, taisi muuttaa just mun elämää. En tiedä kumpaan suuntaan.

Hmm. Kaikennäköisiä tavaroita ihmiset jaksaa vetää perässään, eikä mennä esim. taksilla määränpäähän. Jos ihminen vetää jättimäistä soitinta (en tiedä mikä se oli, mutta kuvittele n. karhun kokoinen soitin) perässään loskassa, niin luulisi, että ei tarvitse paljoa vaatetta päälle, näyttää aika hikiseltä hommalta. Mutta karvalakki on nähtävästi silti oltava päässä. Ymmärrän täysin, en minäkään karhua ulkoiluttaisi ilman asiaan kuuluvaa karvalakkia. Nojoo, nyt kun jälkeenpäin mietin, niin karhun kokoinen soitin ja taksi. Ei varmaan olisi sittenkään kovin hyvä idea.

Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)

Kävelysauvat on muuten jännä keksintö. Oikein käytettynä todella tehokkaat, perässä vedettynä.. no, en tiedä. En todellakaan tiedä, miksi jotkut vaan vetää niitä perässään. On allerginen koirille, mutta tarve silti lenkittää jotain? Halu näyttää muille, että kattokaas kun täällä reippaillaan? Vai kenties puoliso pistänyt toisen lenkille sauvoineen, että nyt sinne loskaan tarpomaan. Aihe alkoi kiinnostamaan nyt sen verran, että taidan joku kerta pysäyttää tällaisen perässävetelijän ja kysyä syytä. (kuulostaa muuten hauskalta työnimikkeeltä; perässävetelijä!)

Heh, tarjoilija kävi äsken kysymässä, otanko jotain lisää. Pyysin lämmintä kaakaota, se tulee kuulemma mintulla. Sehän sopii.

Mitenkäs sitten johdolliset kuulokkeet. Seurasin erään punatukkaisen henkilön tekemisiä tovin, kun hän selkeästi halusi alkaa kuuntelemaan jotain kuulokkeilla, mutta johto oli solmussa. Enemmän niiden kuulokkeiden kanssa menee aikaa itse johtojen selvittelyyn, kun minkään kuuntelemiseen. Mutta toisaalta, ehkä se onkin niissä se juttu. Nostalgia.

Hui, ulkona näyttäisi olevan -7 astetta ja ”tuntuu kuin -17”. Miten jotkut on ilman pipoa, kun itse tekisi mieli mennä pukemaan lumiukoille ja sähkötolpillekin pipot.

Ääk. Ihan kun vähän nousisi jännänmakuinen glögi ja tarjoilijan juottama minttu päähän. No, sen näkee kohta, millaista tekstiä alkaa tulla.

Joku vanhempi henkilö menee rollaattorilla loskassa. Enhän minä nyt tuon ikkunan läpi aio mennä, mutta olisiko ok mennä auttamaan? Tai edes seuraksi kävelemään. Vai olisiko se vaan vittuilua, että menisin kävelemään vierelle ja höpöttäisin, mutta en auttaisi työntämään?

Heh, joku lapsi makaa hauskannäköisesti tikkusuorana rattaissa. Nyt tekisi vähän mieli mennä tuon ikkunan läpi katsomaan, että onko se edes oikea lapsi. Kai joku aikuinen nukkejakin työntää rattaissa, Helsingin keskustassa?

Tiedättekö mikä on nykyään tosi siistiä? Jos tykkäät puhua itseksesi, niin voit vain puhua ja se on normaalia. Kaikki luulee, että sulla on handsfree/kuulokkeet korvissa. Voit siis sanoa suoraan jollekin ”ihan älyttömän hyvännäköinen!”, eikä se edes tiedä, että puhuit siitä. Toisaalta, whats the point then.

Oletko koskaan halunnut olla niin vahva, että soittaisit haitaribussia (meinasin tähän selittää mikä on haitaribussi, mutta koska selitys olisi luokkaa ”se on bussi, missä on semmonen haitari”, niin sanon vaan, että googlaa.)? Tai siis ylipäätäänhän se olisi siistiä, että haitaribussista kuuluisi haitarinääni, kun se liikkuu. (bisnesidea!)

Ihanaa, kun joku lapsi vetää matkalaukkua niin täysiä, että se on melkein mahalteen maassa. Nojaa siis eteenpäin, että saa matkalaukun liikkeelle. Selkeästi tärkeää tehtävää suorittamassa.

Väli-ihmettelynä; miksi joku kantaa reppua kädessä, eikä selässä?

Katsoin pitkään henkilöä, jolla oli maailman siisteimmät farkut, että mitä se oikein syö.  Käsi vain piti jotain juttua tosi pitkään suussa. VIHDOIN käsi laskeutui ja suusta tuprusi höyryt pihalle. Tooooodella pitkään imeskeltävä sähkörööki siis.

Tommy Hilfigerin laukku jollain. Tai ainakin siinä lukee vain Tommy. Tuntuisi hassulta kantaa vaikka Kerttu Virtasen tekemää laukkua, jos siinä lukisi isolla vain Kerttu.  Tai siis kun ei mun nimi ole Kerttu.

Sähköröökistä vielä, saako bussikuskit vetää sitä bussissa, jos siellä ei ole asiakkaita? En tiedä, mutta näin nähtävästi tehdään.

Hei, ei tainnut nousta pahasti päähän. Tai sitten kaadun, kun nousen tästä pöydästä. Mutta teksti nähtävästi sujuu vielä ihan hyvin, aika siis lopettaa tähän.

Kiitos kahviseurasta (kahvillahan voi käydä myös, vaikka joisi terästettyä glögiä ja minttukaakaota), nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina, Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla