Loistava idea polttareihin, tavallisen kaupustelun sijaan

En olekaan ennen tullut Paulig Kulman yläkertaan! Tämähän on oikein viihtyisä. On 2 hengen pöytiä, loosseja ja riippupenkkejä. Vai mitä ne nyt on. Katosta riippuva dinosauruksen muna, mikä on sivusta auki.

Katsoin, että jollain kävelijällä on se keppi, mitä sokeat käyttää. Mutta kun katsoin tarkemmin, se olikin aivan jäätävän pitkä valkoinen sateenvarjo. En voi edes kuvitella, kuinka isoksi se avautuu. Viidentoista hengen sateenvarjo.

Minne kaikkialle voi Helsingin keskustassa oleva tyyppi mennä, jos sillä on mukana rattaat, niissä lapsi ja iso rinkka selässä? Okei, vaikka ja minne.

Loistava idea polttareihin

Tuli mieleen yhden kaverin polttarit, missä koitimme keksiä jotain korvaavaa siihen tavalliseen ”Bride To Be myy jotain ja saa siitä rahaa”. Ehdotin, että pistetään teltta keskelle keskustaa ja morsian saa pyytää sinne ihmisiä shoteille. Shotista täytyy toki maksaa pari euroa. En ymmärrä, miksi kukaan muu ei innostunut tästä! Itse ainakin maksaisin hunajaa, että pääsisin telttaan keskellä ison kaupungin keskustaa. Ja vielä shotteja juomaan!

Tosin lähes aina, kun aloitan lauseen ”kyllä mä ainakin…”, niin tiedän sen olevan huono idea. Se, että itse tykkään niistä, kertoo jutun olevan todella outo.

paulig kulma

Joku tyyppi järjestelee sähköpotkulautoja. Luulin hänen olevan niiden huoltaja, mutta ei se kyllä varmaan ollutkaan. Se oli vain ihana kansalainen, jonka mielestä niiden on parempi olla vierekkäin järjestyksessä, kuin kasassa kaatuneena. Olen samaa mieltä!

Luin itseasiassa joskus, että joitain ihmisiä jopa säälittää kaatuneet sähköpotkulaudat! Ja käy aina nostamassa ne, jos näkee kaatuneen. Onhan se nyt karua, että käytön jälkeen vain viskotaan kaatuneena maahan. En itse kyllä osaa kehitellä minkäänlaista myötätuntoa niitä härveleitä kohtaan, mutta ilmeisen moni muu osaa!

paulig kulma

Mulla on joku ihan älytön auttamisenhalu tällä hetkellä. Olen aina tykännyt auttaa ihmisiä, mutta nyt se on jotenkin kokoajan mielessä.

Aloin miettimään, että miksi tykkään auttaa. Pääsin lopputulokseen, joka yllätti itsenikin. Tässä nähdään taas tämä ajatuksenjuoksu, mikä alkaa ihan järkevästi, päättyy ei niin järkevästi.

Siksi siis tykkään auttaa, että muiden auttamisella voi pienen pieni askel kerrallaan muuttaa maailmaa positiivisempaan ja parempaan suuntaan. Siitä voi lähteä positiivinen lumipallo pyörimään. Ja siitä lumipallosta voi kasvaa ihan järjettömän kokoinen. Ja se lumipallo voi vieriä useastikin sinun itsesi ohi myös.

Heh. Positiivinen lumipallo. Mieti, kun kävelet aamupimeässä töihin ja yhtäkkiä lumikasassa joku huutaa iloisesti ”huomenta!”. Ja tajuat sen olleen positiivinen lumipallo. Siinä saisi muutaman kerran nipistää itseään ja tarkistaa aamulääkkeet, ennen kuin ymmärtäisi sen olleen unta. Paitsi, että se ei olisi unta, vaan totisinta totta. Siinä vaiheessa voisi kyllä myös todeta, että maailma onkin muuttunut positiivisuuden sijaan pelottavaksi.

Vaikka toisaalta. Kuka nyt lumipalloja pelkäisi. Niitä positiivisia siis. Niistä ei kukaan välitä, ketkä hyppää puusta niskaan tai pienen lapsen käsistä suoraan naamaan. Positiivinen lumipallo kun lentäisi sinua kohti, se pysähtyisi juuri ennen kun osuisi naamaan, hymyilisi ja antaisi pusun.

Edelleen. Mietin samaa kuin TÄSSÄ tekstissä. Millaistahan tekstiä sitä syntyisi, jos kirjoittelisin vähän kovemmassa hiprakassa? Jos selvinpäinkin jutut ovat tätä luokkaa. Hyvä kuin itsekään pysyn perässä.

Okei, oli se skuuttien järjestelijä ihan oikea huoltaja niille. Tai ainakin se tuo niitä jostain kokoajan lisää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Relove – Kahvila ja kirppis samassa!

“Mietin 2 sekuntia, että mitä teen vajaa puolikkaalle kupille kahvia. Hörppäsin kaiken ykkösellä alas (kahvi mustana ja tulikuumana ei ole mitään herkkua). Panikoin vähän, koska en ollut maksanut kahvista, vaan teestä.”

Relove

Note to myself. Jos tilaat kahvin tilalle teetä, varmista ensin, että miten se teen ottaminen tapahtuu. Kaikista helpoin on se, että tilaamisen jälkeen menet paikkaan, missä on teevalikoima, valitset mitä haluat ja teet siinä teen itsellesi.

Vähän vaikeampi, vaikkakin toisaalta palvelullisempi (on se sana joo) tyyli on seuraava.

  • Valitset tilatessasi listalta, mitä teetä haluat juoda.
  • Sen jälkeen tee tuodaan sinulle pöytään.

Siis oikeastihan tämä on maailman helpoin ja kivoin asia, että sitä kuumaa teetä ei tarvitse itse lähteä kantamaan sinne pöytään. Varsinkin, jos mukana on esim. lastenrattaat.

Mutta mulla on aina sama ongelma. Se tee tuodaan pöytään niin oudon härpättimen kanssa, että en ikinä tiedä, miten se toimii. Se näyttää vaikealta, se on vaikea. Ja siinä hetkessä, kun haluan sen härpättimen pois sieltä teen seasta, tuntuu, kuin jokainen ihminen ympärilläni ja ympyrän ulkopuolella tuijottaisi tätä suoritusta.

Mutta suoriuduin, selviydyin ja sitten voinkin kertoa muista asioista, mitä säädin tämän tilauksen aikana.

Penkkarit.

Tilasin lounaaksi tofujotain.

A) En muista, mikä se jotain oli

B) En ole ennen syönyt tofua. Se kuulosti vain sen verran herkulliselta ja erikoiselta, että oli pakko tilata.

”Veden ja aterimet löydät tuosta päädystä”, sanoi tiskillä ollut henkilö. Ok. Selkeä lause, ymmärsin täysin. Mutta miten väärin sen voikaan ymmärtää.

Vesi kuin vesi. En tajunnut, että päädystä löytyvällä vedellä tarkoitetaan juomavettä. Ei teehen tulevaa vettä. Menin päätyyn, otin käteeni kupin ja oletin, että termoskannussa on kuumaa vettä. Ei ollut. Sieltä tuli kahvia. Mietin 2 sekuntia, että mitä teen vajaa puolikkaalle kupille kahvia. Hörppäsin kaiken ykkösellä alas (kahvi mustana ja tulikuumana ei ole mitään herkkua). Panikoin vähän, koska en ollut maksanut kahvista, vaan teestä.

Siinä kohtaa tajusin, että vedellä tarkoitettiin kylmää juomavettä. Sitä, mikä siinä termoskannun vieressä oli. Otin seuraavaksi siis ihan vain juomavettä. Tosin siihen samaan kuppiin, missä äsken oli sitä kahvia. Vieressä olisi ollut kyllä ihan vesilasejakin. Nyt join siis kahvikupista kylmää, vaalean ruskeaa vettä ja mietin, että luuleekohan työntekijät nyt, että juon salaa ilmaista kahvia, vaikka tilasin myös teen?

Mutta ratkaisin tämän ongelman. Menin pöytään istumaan, join veden niin nopeasti kun pystyin ja siirsin tyhjän kahvikupin pöydän toiseen päähän. Nyt kukaan ei tiedä, että se on minun. Hah.

Relove
Toi tofu oli niiiiin…nam!

Okei nam, Tofu ON hyvää. Ainakin tämä tofu. Tämän kaverina on riisimössöä (tällä on varmasti jokin hienompikin sana). Yleensä riisimössö on todella kuivaa ja irtonaista, mutta tämä on todella hyvää! Kosteaa ja tahmaista!

Tänään on ilmeisesti penkkarit. Tajusin sen siitä, kun ihmiset kyykkäilee maassa ja keräilee värikkäitä juttuja. Sen jälkeen vasta näin rekan, mistä niitä nameja lentelee. Wolt-kuskinkin matka tyssäsi hetkeksi suojateiden väliin, kun piti parkkeerata mopo ja alkaa karkinkeruuseen. Free candy, I agree. Saatan tehdä itsekin parit kyykyt, kun lähden ulos. Olisiko tämä vuoden kovin treenipäivä?

Hah. Joku pysähtyi ihan yhtäkkiä suojatielle (vihreä valo paloi kävelijöille), pyllisti ja keräsi karkkia. Takana tuleva ei pysähtynyt ihan yhtä sutjakkaasti ja voitte vain kuvitella, mitä siitä seurasi. Ei sentään vauvoja, mutta aika hauskan näköinen tuuppaisu.

Relove
Teehärpätin.

Täällä kahvilassa on ihan hassua. Tai ”kahvilassa”. Tämä on siis kirpputori, minkä sisällä on kahvila. Todella kiva konsepti kyllä! Täällä on paljon ihmisiä, niin kahvilla, syömässä, kuin kirppistelemässäkin. Itsekin kiersin ensin vaatteet läpi, sen jälkeen tilasin ruoan.

Relove second hand -liikkeitä on tällä hetkellä neljässä eri paikassa. Helsingissä 3 ja Tampereella yksi. Itse olen käynyt toistaiseksi vain Helsingin Stockmannin liikkeessä, muista en osaa siis sanoa mitään. Ilmeisesti jokaisessa liikkeessä on myös kahvila! Ainakin heidän nettisivujen kautta pystyy tekemään pöytävarauksen jokaiseen liikkeeseen.

Mutta muistakaa, jos ja kun menette käymään! Säätäkää yhtä paljon kuin minä. Se on _jälkikäteen_ ihan hauskaa.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

En mä sähellä, teen vain asioita liian nopeasti

Mieheni tuijotti tätä tapahtumaa hetken ja totesi, että ”Joo. Mä lähden nyt töihin”. Hän tietää, että osaan sählätä, mutta aina jaksan yllättää. Välillä jopa itseni.

Aikamoinen tuuli ulkona. Kahvilan ovikin aukeilee itsekseen. Tai sitten maahiset on kanta-asiakkaita ja niitä vilisee täällä enemmän kuin näenkään.

Onpa ihanan hiljainen kahvila Espresso Houseksi. Yleensä ne on aina ihan täynnä ihmisiä, ehkä välillä jopa liikaakin. Olen varmaan hyvään aikaan liikenteessä, aamupäivästä ennen lounasaikaa. Mutta juuri tällä hetkellä tämä hiljaisuus vähän häiritsee.

Mulla on nimittäin hikka. Ja koska täällä on muutama henkilö tietokoneineen, häiritsen hikallani varmasti niiden työskentelyä. Ellei he ole juuri jumissa töiden kanssa ja hikallani rytmitän hommaa eteenpäin. Tai jotain. Hikka per sana. Johan siinä alkaa gradu olemaan äkkiä valmis.

Istun sellaisella penkillä, missä ei ylety jalat pohjaan. Eikun maahan. Vähänkö olisi kiva sellainen kahvila, missä lillut altaassa ja siemailet kahvia!

Siinä ei kyllä puhelimeen, eikä varsinkaan paperille, kirjoitettaisi muistiinpanoja. Saati tehtäisi töitä tietokoneella. Ellei allas supistu kylkiluiden kohdalta niin, että sieltä ei voi roiskua vettä yhtään. Kuinkahan ryppyiseksi siinä ehtisi muuttua, jos kirjoittaisin blogia 2 tuntia?

Ja taas voi miettiä, että miksi googlen haetuin lause on “Kuinka ryppyiseksi ihminen voi muuttua?”

Mutta jalkojen ylettymisestä. Ei ylety maahan. Ei muuta tähän aiheeseen.

Mulla on jotenkin todella inspiroitunut ja innostunut fiilis tällä hetkellä! En oikein edes tiedä, että mistä ja miten, mutta on vaan. Tekisi mieli tehdä jotain ihan älyttömästi ja kunnon draivilla, mutta en tiedä mitä tekisin. Menee nyt kyllä inspiraatiot ihan hukkaan, hitto vie!

Ääk. Aloin ajattelemaan, että mitenhän tämä penkki on tässä seinässä kiinni, että voiko se räsähtää yhtäkkiä alas. Tällaista jännitystä haen elämääni. Ja minun tuurilla, jos penkki räsähtäisi, alkaisi kunnon tapahtumasarja.

Samalla huitaisisin kahvini lattialle, joku liukastuisi siihen lattialla olevaan kahviin, seuraava kompastuisi kahviin kompastuneeseen henkilöön ja lopulta kahvilan ohi kävelevä turistiryhmä luulisi, että tämä on jokin suomalainen tapa lounasaikaan ja hyppäisi mahalteen samaan kasaan. Toivottavasti ne maahiset ei ole siellä alimmaisena. Ja toivotaan, että tämä penkki pysyy visusti seinässä kiinni.

Vaikka toisaalta. Tässä voisi käydä hyvinkin. Tuon tapahtumasarjan aikana kahvilassa olisi sopivasti valokuvaaja, joka näkisi tässä kasassa taidetta. Seuraava näyttely Kiasmassa olisi siis Niilo Pekanpojan “Kasa kahvilassa”. Näyttely sisältää yhden taulun.

Yhden kerran (vain yhden!) sähelsin kotona. Meillä on halkaisijaltaan yli metrin oleva pyöreä ruokapöytä. Pöytä oli täysin tyhjä, lukuun ottamatta puhelinta ja täyttä maitolasia. Ne oli kuitenkin täysin eripäissä pöytää. Nostin puhelimeni, mutta jotenkin onnistuin tiputtamaan sen kädestäni niin, että se liukui pöytää pitkin suoraan kohti maitolasia, tiputtaen sen maahan. Mieheni tuijotti tätä tapahtumaa hetken ja totesi, että ”Joo. Mä lähden nyt töihin”. Hän tietää, että osaan sählätä, mutta aina jaksan yllättää. Välillä jopa itseni.

Eilen kävi myös niin, että kaadoin lapselleni valmista kaakaojuomaa mukiin. Olin ehtinyt kaataa jo vähän, kun huomasin, että muki oli vähän huonosti. Toisella kädellä siirsin mukin n. 20cm päähän tasaiselle alustalle, mutta en koskaan lopettanut, saati siirtänyt, kaakaojuoman kaatamista. Pöytä kiitti tästä kaakaosta.

(Ja sitten on tietenkin näitä päivittäisiä. Laitan raejuustoa puuroon, puolet menee ohi lautasesta. Haen vettä lasiin hanasta, puolet vedestä kaatuu maahan. Mutta näille ei anneta palstatilaa, sillä oletan, että jokainen tekee näin. Kuulemma ei, mutta oletan erilailla)

Mutta ei ole postausta ilman vessakeissiä!

Olin menossa vessaan, mutta se ei auennut. Kävin kysymässä tiskiltä, että onko siihen jotain summeria tai vastaavaa, miten se aukeaa. Hän kertoi numerokoodin ja lähdin takaisin vessan oville. Pyörin ympyrää enemmän kuin koira etsiessään kakkapaikkaa, enkä löytänyt MITÄÄN, mihin olisin voinut tämän numerokoodin syöttää. Menin takaisin tiskille ja kysyin asiasta.

”Numerokoodin voi näpytellä kahvassa oleviin numeroihin”.

Ai siis häh? Menin takaisin vessan oville ja lähes kaivoin taskustani suurennuslasin (ihan kuin siellä olisi sellainen ollut), niin kyllä. Kahvassa oli pienenpienet numerot, mihin pystyi näpytellä numerokoodin ja sain vessan oven auki. Mutta mietin vain, että entä jos jollain on isommat sormet kuin minulla, tai vähääkään huonompi näkö? Sanoisin, että ei jatkoon. Ellei joku osaa perustella, miksi tämä on parempi vaihtoehto, kuin esim. seinässä oleva normaali numerokoodinäppäimistö mikälie.

Mutta jos vessakeissit kiinnostaa (tietenkin ne kiinnostaa), niin tästä linkki yhteen lukuisista postauksista, missä saattoi olla vähän ongelmia numerokoodien kanssa.

Bisnesideoita part. 2

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d