Lukuaika: alle 2min
“Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.”
Pääsin töistä kolmelta. Sain kotoolta tilauksen WhatsApp -viestillä.
”Tuo markkinoilta lisää patonkia”.
Käytiin siis perheen kesken eilen Hyvinkäällä Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla ja mukaan tarttui aivan ihania patonkeja ja brezeleitä. Nyt näitä samaisia herkkuja oli saatava lisää.
Käytimme siis 24€ kahdessa päivässä patonkeihin ja brezeleihin. Way too much omaan makuun, mutta olihan ne nyt herkkua.
No mutta. Pääsin töistä kolmelta, kävelin markkinoille ja hain kyseiset tuotteet. Oli vähän kylmä ja olin kävelemässä takaisin autolle. Mutta kuin tilauksesta aurinko alkoi paistamaan ja tulikin lämmin!
”Ei muuta kuin kahville!” oli ajatukseni ja sinnehän minä menin. Kahville ja rahkamunkille.
Oli hauska tilata nämä tuotteet. Olin valmistautunut sanomaan
”Yksi kahvi ja rahkamunkki”, mutta sanoin kuitenkin ensin
”Moi”.
Myyjä vastasi
”Hello”
ja tajusin, että täytyykin varmaan tilata englanniksi. Ei siinä ole normaalisti mitään ongelmaa, mutta kun se tuli aivan puun takaa, menin jäihin. Mutta tilasin.
”one coffee and..öö..tota..munkki.”
No kyllähän myyjä sen ymmärsi, olisi varmasti tuon verran ymmärtänyt Suomeakin. Mutta näillä mentiin, valitsin vaniljatäytteisen rahkamunkin. Ihan ok, mutta en usko, että tämä oli kovin tuoretta. Markkinat menee kiinni klo 18, myyjät tuskin tekevät uusia satseja enää kovin myöhään.
Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.
Aikuiset pysähtelee kiillottamaan kenkiään ja seuraavalla kojulla ihastelevat pölypusseja.
Sitten on toki aina menossa mukana muutama koira, jotka ihmettelevät, mitä hittoa ne täällä edes tekee.
No sitten on tietenkin vielä ne loput!
Ne, ketkä ei vain nauti tästä markkinoilla pyörimisestä. Mutta he ovat täällä silti.
He ahdistuvat jo siitä, että joutuvat astumaan samaan jalanjälkeen jonkun toisen kanssa.
He sinkoilevat sinnetännetonne, vain, koska ei halua kävellä samaa nopeutta (hitautta) muiden kanssa.
He huokailevat niin, että muut lentää sen hönkäyksen mukana.
He hokevat ”Noniin, mennääs jo” enemmän, kuin koiranpentuaan kakattava omistaja.
Mitähän tähän sanoisi. Kiva kun tulette markkinoille! Teitä tarvitaan siellä myös, jotta kaikkien markkinakokemus on täydellinen ja tarpeeksi monipuolinen.
Itse voisin vain kierrellä kojuja. Tosin itseänikin ahdistaa tyhjälle kojulle meneminen, jos se myyjä vaikka päättäisi puhua jotain. Mieluummin vain tutkisin ja hypistelisin kaikkea, ihan rauhassa. Sitten jos haluan ostaa, ilmoitan asiasta.
Mutta hei, olen ratkaissut tämän niin kuin aikuisen kuuluu! Menen kojulle musiikit korvilla. En siis kuule, jos joku yrittää jutella. Enkä katso silmiin. Eikö aikuiset yleensä ratkaise ongelmia jotenkin näin?
Piti vielä tähän loppuun ottaa kuva vajaasta kahvikupista, mutta se lensi tuulen mukana. Tässä siis kuva pöydästä, missä se kahvikuppi oli. Voisi kuvasta melkein päätellä, että olen syönyt kahvin kanssa jotain.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
