Avainsana: hyvinkää

Herkullista hyötyliikuntaa

Location: Hyvinkää, Robert’s Coffee

roberts coffee

Ja taas lähtee. Pitkästä aikaa kahvilla.

Jäätävä nälkä, huh. Ja aikamoinen erikoiskahvin himo. Dirty chai latte, se on hyvä tähän hetkeen. Jos olisi ollut enemmän aikaa valita, en tiedä olisinko ottanut jonkun muun. Mutta siis tiedättekö sen tunteen, kun kahvilan jonossa edellä oleva sanoo ”Mene vain ensin, mä en ole vielä päättänyt, mitä otan”. Sittenhän sä vain menet. Etkä tiedä yhtään, mitä aiot tilata. Mutta koska nyt sun oletetaan olevan nopeampi, kun ohitse päästäjä, täytyy vain tilata jotain.

Dirty chai latella ja juustosämpylällä siis mennään.

“Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia.”

Huomaa, että on joulun jälkeiset päivät. Jälkipäivät. Välipäivät kai viralliselta nimeltään. Tai ainakin jossain päin Suomea niin sanotaan. Jokaisessa kaupassa on alennukset ja jokaisessa kaupassa on alennuksien perässä olevat ihmiset. Kyllähän ne nyt houkuttaa. Ensin on osteltu joululahjat, jouluruoat ja kaikki, eli tuhlattu sikana rahaa. Mutta nyt ei tuhlaannu rahaa lähes yhtään, kun ostetaan lisää tavaraa puoleen hintaan!

Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia. Vaikka kävin kyllä itsekin alennusmyynneillä, heh. Mutta ostin vain sen, mitä olisin joka tapauksessa ostanut, oli ne alennuksessa tai ei. Parempi ihminen siis.

Nyt kaikki vähintään -50%

Mutta kuitenkin, jos nyt olisi fiksu. Jos nyt olisi fiksu, ostaisi ensi vuodelle varastoon kaikkia joulujuttuja. Ne on lähestulkoon jokaisessa kaupassa vähintään -50%. Ensi vuoden joulukuussa (tai varmaan jo kesäkuussa) samat joulutavarat on taas normaalilla hinnalla.

Mutta koskas sitä ihminen nyt niin fiksu olisi. Talvi yllätti autoilijat ja joulu yllätti hyggeilijät ja sisustajat jne. Mutta mistä ihmeestä sitä voi vielä tietää, että mistä tykkää ensi jouluna. Ostat ison kasan joulukuuseen sinisiä palloja, ensi vuonna haluatkin keltaisia kuutioita. Ehkä jos ei vaan koskaan osta mitään. Tai ostaa vähän ja kaikkea. Kyllä joku niistä on kiva sitten ensi vuonna.

roberts coffee

Lamppu syttyi päässä

Vau, mikä ahaa-elämys. Lamppu syttyi päässä. Monessakin blogitekstissä kirjoittanut, että aina kun menen kahvilaan, tekee mieli pullaa. Mutta koska aina on niin kova nälkä, tyydyn ostamaan sämpylän, tai muun suolaisen leivonnaisen. Ja aina jää se pulla sinne tiskiin.

Mutta siis MIKSI mä en ole koskaan ostanut sämpylää JA pullaa?! Niin kuin selkeästi joku fiksumpi, joka istuu nyt vastapäätä.  Ei olla oltu hänen kanssaan samassa paikassa aivojenjakotilaisuudessa. Saattaa olla, että on jäänyt kyseinen tilaisuus itseltä kokonaan välistä. Saisikohan niistä -50% näin joulun jälkeen? ”Jouluaivoja myynnissä alennettuun hintaan! Osta äkkiä, nämä viedään käsistä!”

“Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle.”

Roberts coffee
Otin kuvan tästä puusta, koska tää on hieno. Haluaisin tän kotiin.

Huh, aika makea tämä Dirty chai latte. Onkohan makean yliannostus mahdollinen? Yliannostuksen jälkeen makeaa menee edelleen alas, mutta kaikki maistuisi aivan överimakealta? Vai onkohan vain juuri tämän kahvilan latte omaan makuun liian makeaa. Vaikea sanoa. Pysyypähän verensokerit ylhäällä!

Herkullista hyötyliikuntaa

Joku meni istumaan täällä kahvilassa oleville löhötuoleille. Mä en tiedä, osaisinko itse istua niissä. Tai senkuin vain länttää hanurinsa niihin, mutta miten niissä syöminen ja juominen onnistuu? Matkaa selkänojan ja pöydän välillä on ainakin 43 metriä.

Jos laittaisi YouTubesta vatsalihastreenivideon päälle ja sen tahtiin nousisi aina pöydän ääreen haukkaamaan pullaa? Treenistä se tosiaan menisi.

Huomattavasti helpompaa on kuitenkin istua naama kiinni lautasessa ja pienellä käden liikkeellä saa näppärästi huikan kahvista ja haukun pullasta. Ilman ylimääräistä huhkimista.

Toisaalta, olen aina liputtanut hyötyliikunnan puolesta. Voisin käydä joka päivä töiden jälkeen treenaamassa vatsalihaksia. Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle. Voi sen jälkeen sitten käydä vielä kahvilla ja pullalla, viereisessä pöydässä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Chai latte ei sisällä kahvia!

Location: Hyvinkää, Espresso house

Tekisi mieli aloittaa ”Pitkästä aikaa taas kahvilla”, mutta aloitan about jokaisen postauksen niin.

Päätin tulla tänään töiden jälkeen kahville, tarkemmin sanottuna tonttulatelle. Tonttulatte sisältää kuulemma kanelia (ehkä kanelisiirappia?). Kyllähän tämä joululle maistuu, mutta ei mene kyllä itsellä jatkoon. Tai on tämä kyllä hyvää, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkä se on se tontun maku.

Chai latte ei sisällä kahvia!

Nyt tulee sellainen uutinen, että toivottavasti olet istumassa ja pidät käsinojista kiinni! Nimittäin tiesitkö, että CHAI LATTE EI SISÄLLÄ KAHVIA? Chai _latte_ ei sisällä kahvia! Lattehan sisältää kahvia. Tai no, englanninkielisissä maissa ja ainakin Suomessa. Italiaksi lattehan tarkoittaa vain maitoa. Ja siellä jos haluaa juoda laten (kahvi+maito), täytyy pyytää caffellatte. Tai jotain sinne päin.

Mutta takaisin chai latteen. Luin tosiaan tutun Instagramista yksi päivä, että ”Tiesitkö, että Chailatte ei sisällä kahvia?”. Siis en ole ikinä, siis IKINÄ, avannut googlea niin nopeasti.

Google kertoi:

”Chai latte on maitopohjainen, pehmeän mausteinen teejuoma, jonka juuret ovat Intiassa. Sana chai on hindin kieltä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti teetä, mutta käytännössä se viittaa intialaisten suosimaan tapaan nauttia tee haudutettuna maidon ja sokerin kera.” kahvikaveri.fi

Sitten jos haluaakin chai laten, mutta kahvilla, pitää tilata Dirty chai latte. Muistan joskus kysyneeni kahvilan tiskillä Dirty chain ja normaalin chain eroa, vastaus oli ”Dirty chai on vahvempaa”. No joo, tavallaan. Mutta toki olisi voinut sanoa myös ”Dirty chai sisältää kahvia.

Dirty chaista kahvikaveri.fi kertoo näin:

”Tarinan mukaan tämä versio syntyi eräässä englantilaisessa kahvilassa vahingossa, kun chai lattea valmistanut tarjoilija lisäsi juoman sekaan epähuomiossa shotillisen espressoa. Juoman tilannut asiakas halusi siitä huolimatta maistaa sitä ja tykästyi sen makuun niin kovasti, että tilasi sitä sen jälkeen kahviloissa eri puolilla maailmaa, minne ikinä matkustikin.”

Nyt haluaisinkin tietää, että seuraavan kerran kun tilaan chai laten, maistuuko se enää samalle. Siis kun tiedän, että se on teetä, eikä kahvia. Vaikka toisaalta, nyt kun tiedän, että siinä ei ole kahvia, en enää varmaan aio tilata sitä. Tilaan Dirty chai laten.

Kyllä ihmisen aivot on jännät. Ihan sama, kuin tarjoilisi maitoa asiakkaalle, minkä myyntinimi olisi valkoinen kananmuna. Se maitohan maistuu silloin ihan kananmunalle, jos et tiedä juovasi maitoa. Tai jos tarjoillaan appelsiinimehua myyntinimellä ”Sulanut keltainen lumi”. Sehän maistuisi ihan keltaiselle lumelle. Varmaan olisi ihan myyntihitti. Voiko joku kokeilla jompaa kumpaa noista, toimiiko se oikeasti noin? Mieluiten kuitenkin ensimmäistä esimerkkiä. Vaikka mikä minä olen tuomitsemaan, jos joku haluaa keltaista lunta maistella.

Huono kielipää

Vieressäni istuu ranskalaisia. Tai ainakin he puhuvat Ranskaa. Opiskelin itse Ranskaa varmaan toisesta luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Osaan numerot 1-10 ja pantalon tarkoittaa housut. Paljon on jäänyt käteen niiltä tunneilta. Juotiin me Cafe au laittia yläasteella niillä tunneilla.

En tiedä, oliko kielipääni huono, vai eikö vain kiinnostanut. En tykkää sanoa, että kenelläkään olisi ”huono kielipää”, suurin osa oppii kyllä, jos haluaa. Itsellä ei ollut halua, vaikka nyt se harmittaakin. En ehkä himoitse oppivani enää ranskaa, mutta espanjaa tai italiaa olisi kiva osata. Tai ainakin ymmärtää. Tai edes kunnolla englantia.

No, suomen kieli onneksi luonnistuu, paitsi joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaisin osaan jopa norjaa, koskaan en ole sitä edes opiskellut. Ja nyt tuntuu, että multa alkaa loppua jutut kesken, kun huumori on tätä luokkaa.

Jätä itsestäsi joku merkki, jos edes vähän hymähdit äskeiselle. Naurukommentti vaikka, tai tule kertomaan Instagramissa. Tiedän sitten, että voin pitää juttujen tason yhtä huonona ja pystyn nousta Stand Up -lavalle Vegasissa.

“Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!”

Rohkeita on ihmiset, jotka pukeutuu valkoisiin housuihin tällaisella kelillä. Vettä, räntää, lunta. Rohkeita siksi, koska ”valkoinen menee helpommin likaiseksi”. NO EI MENE. Se lika vain näkyy siinä paremmin. Niin.

Kaksi yhden hinnalla

Mulla olisi ollut joku tarjous puhelimessa tähän kahvilaan; kaksi pullaa yhden hinnalla. Ei palvele tällainen tarjous yksinkahvittelijoita. Paitsi että palvelee.

Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Pahin mahdollinen tilanne: Olet kaverin kanssa kahvilla ja syötte molemmat pullaa. Sun pulla loppuu ensin. Katselet kuola valuen, kun kaveri herkuttelee pullaansa. Hän kertoo olevansa raskaana, matkustavansa maailman ympäri, ostavansa unelmiensa talon ja ainoa mitä sun päässä liikkuu, on ”Olikohan kaverin pulla omaa pullaa isompi”. Niimpä.

Käyttäkää hyvät ihmiset ne kaksi yhden hinnalla tarjoukset YKSIN!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Pränkki-idea

Location: Hyvinkää, Coffee House

Coffee house

Onks ok tulla kahtena päivänä putkeen samaan kahvilaan? Tai ylipäätään kahvilaan?

Tasapainotin vähän ja otin tänään kaakaon kermavaahdolla, kahvin sijaan.

Tykkään, kun täällä tuodaan useasti pöytään se, mitä on tilannut. Tai siis harvemmissa paikoissa mitään vääriä tuotteita tuodaan, mutta niissä ei yleensä tuoda ollenkaan. Tilasin tiskiltä kaakaon, maksoin ja kuulin lauseen ”Voin tuoda sen sulle pöytään!”. Eli pääsee itse jo riisumaan ja etsimään paikkaa. Toisessa järjestyksessä tosin. Ja riisun yleensä vain ulkovaatteet. Yleensä.

Olen kirjoittanut postausta tästä kahvilasta kerran aiemminkin. Tästä pääset lukemaan tekstin ”Onko vedettävät ostoskorit huijausta?”. Se taisi olla maaliskuussa kirjoitettu.

Täällä on tosi isot ikkunat, mistä näkee suoraan ruokakauppaan/kassoille. Ei siis mitään perus sunnuntaikävelijöitä kävele ohi, vaan ihan aitoja arki-ihmisiä. Tosin osan ostokset näyttää kyllä aika sunnuntaiostoksilta. Joko pakastepizzaa ja limpparia, tai sitten koko seuraavan viikon ostokset.

Jos itseään pitäisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi, vastaisin ”aito arki-ihminen”.

“Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista.”

Tuli vielä mieleen, että mikähän on pakastepizzojen menekki sunnuntaisin, muihin päiviin jos vertaa? +700%?

kaakao kermavaahdolla

Olin ihan innoissani tästä kaakaosta. Söin kermavaahdot ja join vähän kaakaota, mutta nyt tekisi mieli lisää kermavaahtoa. Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista. Mutta ei sitä kehtaisi mennä pyytämään. Vinkki siis kaikille, ketkä on menossa kahvilaan kaakaolle. Ota oma kermavaahtopurkki mukaan. Voit tarjota sitä myös vieruskavereille.

Pränkki-idea

Nykyään, kun tehdään kaikenlaisia pränkkejä, niin tässä tuleekin yksi hyvä. Kävele kahvilaan spraykermavaahdon kanssa, käy pursottamassa sitä kaikkien kahveihin ja kaakaoihin (miksei sämpylänkin väliin) ja lampsi tiehesi. Ja jää tietenkin kulman taakse katsomaan reaktiota. Toteuttamisen arvoinen idea. Ehkä täytyy olla kuitenkin sen verran rahaa, että voi tarjota sitten uudet tilalle. Jollain on kuitenkin laktoosi-intoleranssi, joku on maitoallergikko ja sitten on vielä niitä spraypurkille allergisia. Täytyy ottaa kaikki huomioon, kun pränkkää. Ehkä joku maidoton, vegaaninen, pelkkää ilmaa sisältävä kermavaahto olisi hyvä. Vaikka kai silloinkin joku ilmoittaisi, että ei pysty juomaan ilmaantunutta kahvia.

Kuinka kauan elämästä vietetään kassajonossa?

Kuinkahan kauan elämästään ihminen viettää kaupan kassajonossa? Ei tarvitse olla edes pitkä jono, niin yleensä siinä silti jonotetaan vähintään 2 minuuttia. Jos oletetaan, että ihminen kävisi vain kerran viikossa kaupassa, jonottaisi joka kerta 2 minuuttia, olisi 18-vuotias ja eläisi 90-vuotiaaksi. Kaupan kassajonossa kertyneitä minuutteja olisi hurjat 7488. Tunneissa se on 124,8. Se on reippaat 5 vuorokautta. Tai ainakin omalla laskutaidolla, voi vähän heittää suuntaan jos toiseen. Muutamilla päivillä.

Eli nyt huomio te kaikki kaupan asioista päättävät! Kyllähän tuollainen minuuttimäärä jo käy kunnon päälle. Ostakaa siis kaikille kassajonossa jonottaville energiajuotavaa, lepotuoli, kahvinkeitin ja matka Malagaan. Haluaako joku vielä jotain muuta, voin lisätä listaan?

Coffee house

On kyllä kiva kuunnella hyvää asiakaspalvelijaa. Juuri se sama, joka toi kaakaonkin pöytään asti. Sama henkilö toi muuten eilenkin tilauksen pöytään, eli Chailaten (maistakaa jos ette ole maistanut, pala taivasta). Kohtelias ja iloisen kuuloinen. Kysyin vielä kaakaon laktoosittomuudesta, niin hän selkeästi oli pahoillaan, että ei ole täysin laktoositonta kaakaota. Vähälaktoosista kuitenkin, se riitti tällä kertaa! Ainakin vielä toistaiseksi tuntuu siltä.

“Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi.”

Täällä soi radio. Siis todella moni kävelee sen radiossa soivan musiikin tahtiin! Joka on siis eri, mikä kuuluu niille kävelijöille. En ole itseasiassa edes varma, kuuluuko niille ollenkaan musiikkia. Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi. 1458 erilaista rytmiä ja se on jaettu maailman ihmisten kesken. Siksi välillä kävelet joidenkin kanssa samaan tahtiin. Teille on jaettu sama rytmi.

Kaupunkikahvilla was here.

Tämä on kyllä todella hyvä kahvila istua, jos haluaa nähdä liikettä toisella puolella ikkunaa! Tähän aikaan päivästä (15:00) ei Hyvinkäällä kovin paljoa tapahdu. Mutta kaupassakävijöitä selkeästi riittää. Mitenhän ne kaikki ihmiset saisi kävelemään myös kahviloiden ulkopuolelle? Voisiko kaupat laajentua niin, että ripottelisi vaikka jauhot ja kananmunat vähän ympäri kaupungin keskustaa? Irtokarkit löytyy 700 metriä länteen, pakatut palsternakat 600 metriä itään. Koordinaattina, ”ne löytyy kahviloiden ikkunoiden edestä”. Ei muuta kuin asiakkaalle kartta käteen ja kompassi kaulaan!

Ainiin. Mun repussa on kokonainen parsakaali.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Eväsretki kahvilaan

Location: Hyvinkää, Kulma

Kulmis

Heheei Hyvinkää! Pitkästä aikaa taas kahvilla! Tai kahvilla oon käynyt enemmän ja vähemmän, mutta kirjoitusinnostus iski taas.

Tulin Kulmaan, tuttavallisemmin Kulmikseen. Kahvilaan, mistä saa vähän kaikkea ja jotain siltä väliltä. Kohtuuhinnoissakin vielä! Tämä on kyllä helppo ja turvallinen valinta, jos tulee kaverin/kavereiden kanssa. Jokaiselle löytyy jotain, on sitten jano, nälkä, tai viinin tarve. Toki juuri tänään oli erikoiskahvikone rikki, kun olisin halunnut jotain erikoisempaa. Mutta koneet on koneita, ei niiden toimivuudelle, tai toimimattomuudelle mitään mahda.

Nappasin siis tilalle suodatinkahvin kauramaidolla! Ruoka olisi kyllä maistunut, kuten aina. Mutta syöminen yksin ei ole niin kivaa, kun juominen. Ja tiedän meneväni tästä suoraan kotiin, missä on kuitenkin valmista ruokaa. Eli vaikka täällä kahvilassa edullista mielestäni onkin, niin ei näillä palkoilla. hehe.

Kulmis
Jos en ihan väärin muista, niin koronan takia taisi muuttua täytetyt leivät kelmullisiksi.

Porkkanakakku
Himoitsen aina joka paikassa porkkanakakkua, mutta tosi harvoin kuitenkaan tilaan sitä.

Kello on vähän yli yksi päivällä ja täällä käy aikamoinen kuhina. Ei ole liikaa kuitenkaan ihmisiä, vaan sopivasti. Joku syö karkkipussista karkkia ja juo kahvia. Nyt en mene takuuseen, saako niitä karkkeja ostettua täältä, vai onko omat eväät mukana. Epäilen, että täällä myytäisiin karkkipusseja. No, kahvi on täältä ainakin. Oletan. Se olisikin hyvä, mennä eväsretkelle kahvilaan. Omat eväät mukaan ja valloittamaan kahvilan penkkejä. Voisi keitellä vaikka nokipannukahvit siinä samalla, ehkä myös paistaa lettuja. Ei kenelläkään varmaan mitään sanomista siihen olisi. Voisi ottaa ylimääräiset makkarapaketit mukaan, jos joku muukin on nälkäinen.

Kahvila
Tummapaahtoa. ah.

Joku toinen on tullut kahvilaan kuuntelemaan. Hänellä on kuulokkeet päässä, aivan ihana tapa viettää aikaa. Kuunnella samalla musiikkia/äänikirjaa/podcastia, juoda kahvia ja katsella ympärilleen.

Toki mietin heti, että jos ei halua pitää kuulokkeita, niin voisi lukea myös Kaupunkikahvilla -blogia! Ihan yhtä hyvä tapa viettää aikaa. Ellei jopa parempi. Kahvila, kuuma kahvi ja Kaupunkikahvilla -blogi. Suosittelen testaamaan! Varsinkin, jos et ole tottunut käymään kahviloissa yksin. Madaltaa kynnystä mennä yksinään, kun on joku asia mietitty jo etukäteen, mitä aikoo tehdä kahvinjuonnin yhteydessä. Eikä tarvitse kantaa painavia kirjoja tai läppäreitä mukana, puhelin nettiyhteydellä riittää! Tai jos haluaa tehdä vanhanaikaisesti, voi blogitekstit myös ensin tulostaa. Voi sitten tärkeän näköisenä lueskella tärkeitä papereita.

Kun katsoo ulos, niin on vähän turhan kirkasta. Joutuu siristää silmiä ihan liikaa. Voisin pitää kättä otsalla ja tähystellä, mutta se vaikuttaisi vähän turhan Ulla Taalasmaalta. Niinpä siis hieron, raavin ja painelen otsaani. Ihan kuin siinä olisi jotain, miksi sitä pitäisi hieroa, raapia ja painella. Ei se varmaan kyllä yhtään sen fiksummalta näytä, mutta enpähän ainakaan Ullaile. Ainakaan näkyvästi.

Hyvinkää
Tasapaino.

Ja siis vau! Täällä istuu ihmisiä vielä terassilla! Takit päällä tosin, mutta selkeästi vielä on tarpeeksi lämmin. Itsekin voisin istua, mutta kahdesta syystä en.

  1. Sormet jäätyisi, kun kirjoitan.
  2. Kahvi jäähtyisi liian nopeasti.

Mikähän kahvila keksisi käyttää termosmukeja kahvilan terassilla? Tai vaikka ihan sisälläkin. Käyttäisin varmasti. Inhoan yli kaiken vähän jäähtynyttä kahvia, mitä lähes aina loppukahvi on. Voisin käydä aina puolessa välissä lämmittämässä loppukahvia mikrossa. Koska mikrokahvi on parasta. No ei. Oikeasti siis moni vihaa mikrossa lämmitettyä kahvia, itse en edes huomaa eroa. Heh, varsinainen kahviasiantuntija! Mutta ehkä pikkulapsiarki opetti siedättymään (onko toi edes sana?) mikrokahviin, sillä silloin jos koskaan se tuli tutuksi. Ehkä samanlailla kun hormonit alkaa tuottamaan maitoa äidin rinnoista, hormonit muuttaa makuaistia mikrokahviystävällisemmäksi. Niin se varmasti on, kukaan ei ole siitä vaan koskaan puhunut.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Treeni kasvolihaksille

Location: Hyvinkää

Daimkakku

Daimkakkua ja kahvia.

Olin taas saman päätöksen edessä, kun joka kerta kahvilassa. Otanko pelkästään makeasti maustetun kahvin, vai normaalin suodatinkahvin ja jotain herkkua päälle. Nyt oli vähän nälkä, niin piti saada jotain pureskeltavaa. Otin siis suodatinkahvia ja daimkakun. En siis koko kakkua, palasen vaan. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin mietin vaan, että miksi en ottanut kuitenkin koko kakkua.

Roberts coffee

En tiedä miten daimkakku on tehty, mutta joka kerta se on yhtä hyvää. Mitä kylmempää, sen parempaa. Ei ihan jäistä kuitenkaan (jääfrisbee), mutta kylmää. Miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä? Ainakaan tietääkseni. On jääkiekko, jääpallo, jääkoris (ainakin voisi olla). Miksi frisbeetä ei heitellä talvisin jääfrisbeellä? Nyt kun frisbeegolfikin on yleistynyt. Loppuradasta saa heitellä enää jään palasia, ellei nekin ole jo sulaneet. Jep. Ehkä tässä on syy, miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä.

Suodatinkahvi maistui hassulle, tai ei oikeastaan. Se maistui vaan todella laimealle. Katsoin jo tiskillä, kun kahvi ojennettiin, että oli vähän laimean näköistä. Mutta sitten kun laitoin siihen sivupöydällä ihan todella vähän maitoa, niin kahvi muuttui todella vaaleaksi. Menin pöytään ja maistoin, en maistanut mitään. Tai lähinnä maidolla lantratun veden. Halusin uuden, paremman kahvin. Tällä kertaa en ollut se perus suomalainen, joka ei valita, jos saa huonoa ruokaa. Nyt oli kuitenkin kyse kahvista. Vakavampaa asiaa saa hakea.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta.

Tiskillä myyjä (barista?) totesi itsekin kahvin ulkonäön olevan todella vaalea ja sanoi tuovansa pöytään hetken päästä uuden kahvin. Kahvi tuli ja kävin taas laittamassa sivupöydällä siihen vähän maitoa. Kahvi oli aivan täysin samaa, kun oli edelliselläkin kerralla. Tai siis varmasti uudestaan keitettyä, sitä en epäile. Mutta yhtä laimeaa.

Aloin epäilemään jo omia makumieltymyksiä. Olenko tottunut vain todella tummapaahtoiseen kahviin kotona ja nykyään kahviloiden kahvit maistuu lähinnä laimealle teelle? En tiedä mihin lopputulokseen päädyn, sitten joskus kun päädyn. Mutta muissa kahviloissa kahvi on kyllä maistunut kahvilta.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta. Meillä saattaa olla vain täysin eri makumieltymykset tämän kahvilan kanssa. Onko jollain teistä ollut samaa kokemusta, että jostain tietystä kahvilasta saisi ehkä paljon laimeampaa kahvia, mihin on tottunut?

Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu?

Willa

No mutta, se siitä kahvista. Tulin istumaan pöytään, missä on syöttötuoli valmiina. Vähän hassun paikan valitsin istua, tuntuu kun istuisin jotenkin väärinpäin. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Kahvista valittaminen riitti olemaan ei niin perus suomalainen. Ja onhan syöttötuolissa sekin etu, että jos meinaan karata tai tippua, voin vaihtaa tuoliin missä on reunat. Siitä poispääseminen olisi kyllä jo sitten ihan uusi tarina. Vaikka toisaalta, onhan rollaattoreitakin. Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu? Pöytäkin siinä sitten valmiina, kun nälkä iskisi joka tapauksessa.

Selkeästi alkaa olemaan koululaisia reppu- ja penaaliostoksilla. Odotan itsekin sitä, että pääsen valitsemaan oman lapsen kanssa noita tavaroita. Viime vuonna (tai 5 vuotta sitten, en muista) vein kummipojan ostelemaan tarvikkeita koulun aloitukseen. Voisin viedä kaikki maailman ekaluokkalaiset yksi kerrallaan ostoksille. Voi kyllä olla, että toisen kohdalla loppuisi jo rahat.

Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Jotkut kolme lasta on kahden rouvan kanssa ostoksilla. Teen karkeasti johtopäätöksen, että lapset on sisaruksia keskenään, jotka on nyt hoidossa mummolla. Mutta mummolla on omatkin aikataulunsa ja tänään kalenteri näytti tapaamista Liisan kanssa. Joten lapsille pokemonkortit kouraan ja kahvilaan istumaan, Liisa ja Terttu numeroita merkkailemaan bingoiltaan. Älkää käsittäkö väärin, että bingo olisi vain vanhempien ihmisten ilo. Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Aamuposti

Tässä pöydässä mihin istuin, on syöttötuolin lisäksi sunnuntain aamuposti. Ihan hyvä tietää näin keskiviikkona, mitä edellisellä viikolla on tapahtunut. Jos on vaikka nukkunut viikon putkeen, tai aikamatkannut viime viikon yli.

Tiedättekö mitä haluan juuri nyt? Haluan lisää daimkakkua. ”Aina ei saa mitä haluaa”, tiedän. Mutta saisin, jos jaksaisin käydä ostamassa. En jaksa.

Ihmiset on kyllä hassun näköisiä, kun ne ilmeilee vauvalle. Vielä hauskemman siitä tekee se, että et ensin edes näe, että siellä on vauvakin.

Treeni kasvolihaksille

Onkohan pienten lasten vanhemmilla paremmat kasvolihakset, kun lapsettomilla/vanhempien lasten vanhemmilla? Voisin perustaa oman kasvolihasyrityksen. Vähänkuin fysioterapeutti, mutta treenataan vain kasvojen lihaksia.

Yrityksen perustamiseenkaan ei tarvitse muuta, kun vuokratilan ja vauvan. Vauva syöttötuoliin, asiakas penkkiin ja pyydetään tuijottamaan vauvaa. Kyllä jossain välissä alkaa asiakkaan naama vääntymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva itkee, eikä sitä meinaa muulla tavalla saada hiljaiseksi. Yhden käynnin kesto riippuu täysin asiakkaasta itsestään. Ja vauvat tuskin loppuu ihan heti tästä maailmasta. Aika toimiva bisnesidea, vaikka itse sanonkin.

Mitä tykkäsit tämän kertaisesta postauksesta? Kerro kommenteissa, tai tule kertomaan Instagramiin tai Facebookiin!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Viskijäälatte

Location: Hyvinkää

jääkahvi

Siis tämä vaniljan makuinen jäälatte on taivaallista (ei, tämä ei ollut viskijäälattea). Ulkona on 30 astetta lämmintä ja siinä hetkessä kun saa vaniljajäälaten, kaikki on hyvin. En tiedä onko maku hyvä vai ei, mutta kylmä juotava näillä helteillä. Se on hyvä.  Tosi hyvä.

Olin jo kirjoittamassa ihan muuta, mutta kerran vielä. Tämä vaniljajäälatte on taivaallista.

Yllättävän vähän ihmisiä on liikenteessä. Nyt on kuitenkin heinäkuu, kello on kaksi ja kesäkelit on parhaimmillaan. Luulisi ihmisten olevan lomilla ja nauttimassa kylmistä huurteisista. Tai vaniljalatesta. Toisaalta, nyt on varmaan vähän liian kuuma monelle. Terasseilla pitäisi olla uima-allas, niin olisi väkeäkin varmasti enemmän. Tai jos ei uima-allasta, niin olisi edes meri tai järvi. Ei ole liikaa pyydetty. Ehkä täällä luotetaan siihen, että jos on kuuma, voi pulahtaa suihkulähteeseen.

Vielä on kesää jäljellä

Joku mies istuu yksin terassilla kuulokkeet korvilla. Olen ihan varma, mikä biisi sieltä tulee. Vai voitko väittää, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Mamban Vielä on kesää jäljellä? Ei ole muita kesäbiisejä. Ja näillä helteillä ei muita lauluja voi kuunnellakaan. Mieti vaikka Lordin Hard Rock Hallelujaa. Ei. Kuuma tulee pelkästä ajatuksestakin.

Nyt sille miehelle tuli kaveri! Olisi ollut suloista, että ne olisi jakanut kuulokkeet. Molemmille yksi. Olisi voinut sitten yhdessä kuunnella sitä Mambaa. Kahviloissa voisi aina tiskillä jakaa asiakkaille kuulokkeet. Kaikki voisi kuunnella samaa laulua. Tai sitten vaan laittaa radion soimaan. Ah, nykyaikaa.

kulmakonditoria
Tupakantumpit kertoo eletystä elämästä. Ei omasta, mutta jonkun toisen. Mielummin olisin niitä silti katsonut tuhkakupissa. Vaikka en mä sinne tuhkakuppiin olisi kurkannut. Hyvä siis, että oli maassa, niin näin ne.

Taidan metsästää jostain vaniljasiirappia, että saan saman makuista lattea kotona. Pitäisiköhän sitä varten olla joku erikoisempi lasi. En tiedä. Ehkä lainaa mieheltä viskilasia. Jossa on pohjat jäljellä.

Viskijäälatte

Viskijäälatte. Kuulostaa tutulta, onko sellainen jo olemassa? Jäälatte, mikä samaan aikaan viilentää ja lämmittää. Sitähän voisi juoda talvellakin. Ja kofeiinin ja alkoholin sekoitus saa pään sekaisin. Ei ehkä optimaalisin tilanne, jos juo sen vaikka lounastauolla ja aikoo jatkaa vielä töitä. Mutta siis vähänkuin Virtanen, se drinkki siis. Viskijäälatte. Kuulostaa oikeasti hyvältä. Enkä mä edes tykkää viskistä. En voi sietää sitä. ”Talvilatte K-18”. Sitä löytyy ensi kesänä JA talvena kahviloista.

Aika hurjaa vauhtia ajaa kävelykadulla joku rekka. Tuo varmaan jotain kuormaa jonnekin. Itse en uskaltaisi varmaan edes ajaa autoa kävelykadulla. Vetäisin sitä perässäni. Pieni, kevyt treeni työpäivän aikana. Ihan ok. Kumpikohan on raskaampaa, vetää vai työntää rekkaa? Molemmissa saa käytettyä kehon painoa hyödyksi. Tämä voi olla vaikea testata, kun kummallakaan tyylillä rekka tuskin liikkuu senttiäkään. Itseensä pitää uskoa, mutta ehkä aloitetaan jostain kevyemmästä. Harjoittelen ensin vetämään ja työntämään itseäni liikkeelle.

Tulin vähän surulliseksi, kun tämä jäälatte loppui. Elämältä lähti pohja. Täysin verrattavissa keskenään.

Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Tässä lähellä juoksi äsken orava. Aloin miettimään, että olisikohan se kivaa, jos orava hyppäisi syliin ja kiipeilisi olkapäillä. Tajuaisinkohan laittaa videon kuvaamaan, vai fiilistelisikö vain sitä hetkeä. Hetken näitä mietittyäni, havahduin ajatuksistani. Havahduin lähinnä siihen, että olin ajatellut näitä asioita todella oudossa asennossa. En tiedä, miten päädyin niin epämääräiseen asentoon. Vähän kyyryssä ja sivuttain. Voiko oravaa muussa asennossa ajatellakaan?

Vauhdikkaat vanhemmat

On olemassa vauhdikkaita vanhempia ja sitten on hitaampia vanhempia. Hitaammat nauttii jäätelöstä, työntäen rattaita ja katselemalla ympärilleen. Vauhdikkaammat työntää rattaita moottoritienopeuksilla, ei syö todellakaan jäätelöä eikä katsele maisemia. Yrittää vain saada vauvaa hiljaiseksi. Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

jäälatte

Okei, on näköjään edelleen olemassa niitä, ketkä pitää takkia päällä helteellä. Mustaa tuulitakkia. Käyköhän sama henkilö saunassa välikerrasto päällä? Ja en tiedä, miksi kirjoitin ”näköjään EDELLEEN olemassa”. Ihankuin olisin ollut vuosikymmeniä jossain perunakellarissa ja nyt tulin sieltä katsomaan, miten ihmiset pukeutuu helteellä.

Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

Voi ei! Joku tyttö meinasi unohtaa puhelimensa pyörän koriin! Hassu paikka puhelimelle. Eikö siinä korissa yleensä pidetä nukkea tai pehmoleluja? Tosin tämä tyttö vaikutti jo lähes täysi-ikäiseltä, että se voi vaikuttaa vähän korin sisältöön. No mutta, onneksi hän huomasi vahingon ajoissa, eikä käynyt pahemmin. Vahva veikkaus, että puhelinta ei olisi enää ollut hetken päästä korissa. Olisikohan nukkea tai nallea pöllitty?

En tiedä onko naapuripöydän naisella kova ääni, vai meinasinko äsken itse nukahtaa. Joka tapauksessa säikähdin pahasti, kun yhtäkkiä kuului kovaa ”JOO!”. Ehkä heräsin siihen, ehkä olin jo hereillä. En ole varma itsekään. Kauankohan olen istunut tässä? Aurinko ainakin paistaa vielä ja Mamban kuuntelijat on edelleen samassa paikassa. Kaikki on ennallaan. Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Location: Hyvinkää

Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa “Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.

Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.

Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.

Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.

Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.

Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!

Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!

Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!

Kauppatorin mysteeri

Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?”  Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.

No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.

Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.

”Mitä noi on?”

-Työkoneita.

”Mitä niillä tehdään?”

-Töitä.

”Missä niillä tehdään töitä?”

-Työmaalla.

”Missä se työmaa on?”

-Työpaikalla.

”Missä on työpaikka?”

-Työmaalla.

Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Torikahvit ja metrilakua

Location: Hyvinkää, Suurmarkkinat

suurmarkkinat

Torikahvit, ai että! Näissä on sitä tunnelmaa. Varsinkin näin keväisin, kun keleistä ei koskaan tiedä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana on paistanut aurinko, satanut vettä, satanut lunta, satanut rakeita, tuullut ihan älyttömästi.. Ja nyt taas paistaa aurinko. Jos vaan voisi aina napista painamalla vaihtaa vaatteita.

Ostin tavallisen kahvin (ei muuten varmaan koskaan torikahveilla edes saisi esim. lattea tai cappuccinoa?) ja ruisleivän. Täältä, niin kuin varmaan jokaisesta kojusta, saisi myös lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Ja kyllä, mulla oli taas liian nälkä letulle. Olisi kiva elää sellaista elämää, että ei olisi aina niin kova nälkä. Voisin syödä useammin herkkuja. Täytyy varmaan alkaa pitää perunamuussia laukussa ja syödä aina ensin sitä, ennen kuin menee kahville. Voi sitten ostaa jälkiruoaksi lettuja. Huom. monikko.

No, onneks tämä ruisleipä ei ole kuivaa. Monesti ne on ihan liian kuivia. Vähän kovaa tämä on, mutta on mulla vielä kaikki hampaat tallella.

Tämä on kyllä vähän haastava paikka istua. Näen kokoajan metrilakukojun. Ihan kuin tekisi mieli vähän metrilakua. Se jos joku kuuluu markkinoille. Voin vaan kuvitella sen palautevyöryn, mikä tulisi, jos metrilakuja ei joku kerta olisikaan myynnissä.

No mutta. Sen lisäksi, että näen metrilakukojun, näen myös toisen kojun. Siinä lukee mm. ”Vegan-Healthy”. Ilman sitäkin tulisi kyllä varmasti ihan onnistuneet markkinat. Ei sillä, irtopähkinät on kyllä ihan mun lemppareita. Mutta metrilaku on aina metrilaku.

suurmarkkinoilla

Istuin muuten jonkun miehen viereen. Täällä on kyllä tilaa istua muuallakin, mutta tässä oli mulle hyvä spotti. Ja en mä siis ihan sen viereen istunut, samalle penkille kylläkin. En siis syliin kuitenkaan. Nämä on niitä superleveitä penkkejä, mitkä kippaa jos pelkästään toisessa päässä istuu joku. Menin vastapainoksi toiselle puolelle. Vastapainoa oli myös se, että mä söin kovaa ruisleipää, mies veti lettua hillolla ja kermavaahdolla.

Täällä markkinoilla on lähes jokaisella lapsella joku lelu kädessä. Niin oli meidänkin lapsella, kun se oli äsken täällä mukana. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Kasa karkkia vai lelu. Jos lapselta kysyy, niin molemmat. Eihän sieltä ole siis pakko mitään ostaa, mutta aika yleistä näyttää se ostaminen olla. Ehkä jos joka viikko kävisi markkinoilla, niin ei viitsisi ostaa joka kerta jotain. Mutta muutaman kerran vuodessa, niin miksikäs ei.

Okei. Nyt alkoi satamaan rakeita. Hauskaa katsoa, kun aikuiset yrittää päästä äkkiä katokseen suojaan. Sillä välin lapset jämähtää paikoilleen, kääntää pään ylös ja avaa suunsa. Kyllä mullekin rakeet kelpaisi, ei ne pahoja ole.

Täällä kojussa myydään tosiaan myös lettuja. Yksi on kassalla, toinen tekee niitä lettuja (on tuolla kaksi muutakin, mutta niiden työnkuvasta en tiedä). Kassalla oleva myyjä huutaa aina välillä lettuja paistavalle, että ”yks makee!”. Äsken joku lapsi kuuli sen ja toisti kovaan ääneen ”yks makee!” ja kaikki nauroi. Mutta entä, jos aikuinen olisi toistanut sen saman? Sehän olisi ollut aika puhdasta vittuilua.

suurmarkkinat

En ole ikinä nähnyt noin onnellisen näköistä miestä. Hymyili kuin Naantalin aurinko, kun oli ostanut juuri ämpärillisen metrilakua.

Kaksi lasta tuli ilmeisesti isänsä kanssa letuille. Aika hyödyllisesti osaa käyttää sen odotusajan, että letut valmistuu. Ahmitaan metrilakua. Voin vaan kuvitella sen sokerihumalan kohta. No juomana on sentään ihan vain vettä. Tai ainakin jotain kirkasta. Mitä lie. Hmm, toisaalta. Jos laittaisi metrilakun palasia letun väliin. Ei huono idea.

Siis noi kaikki letut näyttää niin hyviltä. Miksi universumi ei tajua, että mäkin haluan. En vain jaksa käydä maksamassa ja hakemassa sitä lettua. On se kumma, kun ei mitään tule suoraan naaman eteen, vaikka kuinka toivoo. Ja valuttaa kuolaa.

Ihmisten pukeutumista on hauska seurata markkinoilla. En mä siis missään sovituskopissa ole muita tuijottamassa, mutta valmiiksi pukeutuneita ihmisiä täällä markkinoilla, niitä mä tarkoitin. Osa on laittautunut viimeisen päälle, meikit, hiukset, vaatteet, kaikki. Osa taas näyttää siltä, että on menossa vasta aamukahville kotona. Eli siis käytännössä yövaatteissa. Tykkään molemmista tyyleistä, ne molemmat sopii markkinoille. Koska markkinoiltakin saa sitä aamukahvia. Ja aamupalaksi lettua! Siis miten en ole ennen tajunnut! Ensi kerralla yövaatteissa lettuaamiaiselle markkinoille.

suurmarkkinat
Hyvin hoidetut kynnet pääosassa.

Paljon käy asiakkaita metrilakukojussa. Kuinkahan paljon saisin myyntiä, jos myisin ihan vain värjättyä sokeria? Tai jos sinne laittaisi sekaan vaikka mansikkasosetta. Mansikan makuista värjättyä sokeria. Eikun hetkinen. Sittenhän se taitaa olla jo mansikkakarkkia.

Taidan lähteä tekemään vielä pikkukierroksen, hakea metrilakua matkaevääksi ja lähteä kotiin. Kiitos seurasta! Nyt alkaa olemaan kelit jo pikkuhiljaa sellaiset, että pääsee enemmän terasseille kahveille!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Miten saada lisää itsevarmuutta?

Location: Hyvinkää

kulmakonditoria

Okei, ihan ensimmäisenä. Ihana aurinko. Ihana sää. Ihana lämpö. Sitten toiseksi. Edellä mainittujen asioiden takia, täällä kahvilassa on ihan paahtavan kuuma. Sanoisin, että bikinikeli. Bikinikahvit. Uikkarikahvit. Ui, Kari kahvit. Mun naamaa kuumottaa niin paljon, että tunnen sen punaisuuden. Jos mun naama olisi vaikka vihreä, niin tuntisinkohan mä sitä? Mahdollisesti, olisin varmaan aika pahoinvoiva. Tai piirtänyt tussilla naamaan.

Luin jostain joskus, että kuuma kahvi viilentää. Mä todella toivon, että se on totta.

Täältä kahvilasta näkee tosi hyvin ulos, isot ikkunat siis. Mutta koska ah niin ihana aurinko, täällä on verhot melkeen kokonaan kiinni. Yritä tässä nyt sitten katsella ulos, kun näkee vain ihmisten jalat. Kävelytyylejä voisin kyllä tässä miettiä, mutta siitä ei kovin pitkää tekstiä saisi aikaiseksi. No, täytyy hyödyntää mun huonoa ryhtiä ja pitää leuka pöydässä. Näkee ihmisistä ne loputkin osat. Täytyy varmaan hakea pilli, niin pystyy helposti juoda samalla, kun lepuuttaa päätä pöydässä.

Kahvilan edessä olevalla penkillä on kaksi naista take away -kahveilla, kahden koiran kanssa. Vaikutan varmasti todella fiksulta, kun kuikuilen täältä tolpan takaa niitä. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Paljon järkevämmän oloista on heilua sivulta toiselle ja yrittää kurkkia tolpan taakse. No ei kai sitä itsestään tarvitse järkevää kuvaa antaakaan. Pidetään piilossa se arvokas ominaisuus.

Miten saada lisää itsevarmuutta?

Siis rakastan noita itsevarmoja ihmisiä. Kävelee kävelytiellä like a boss, vaikka takaa tulee auto. Kääntyy vain katsomaan taaksepäin huomatakseen, että sieltä tosiaan tulee auto. Ja jatkaa keskellä tietä kävelyä. Ajatus on selkeästi ”Tämä on kävelytie, mun ei tarvitse väistää autoja”. Autoilijahan voi olla kaikkea taksista poliisiin ja kännikuskista viisivuotiaaseen. Kaksi jälkimmäistä ei välttämättä edes näe sitä kävelijää, ne tuskin näkee koko kävelytietä. No, tässä tapauksessa se oli vain taksi, onneksi. Nätisti jonotti siinä ihmisen takana, että pääsee eteenpäin.

Mitenhän sitä saa tuollaista itsevarmuutta? Veikkaan, että se tapahtuu jo lapsuudessa. Itse olin kova keksimään erilaisia laulujen sanoja. Eräänkin laulun sanat meni näin “Minulla oli rautapuku, joka ei mennyt rikki ja silloin myöskään, minä en mennyt rikki.” Eli kehitin siis lapsena itselleni rautapuvun, jotta voisin aikuisena kävellä kävelytiellä rauhassa. Ilman, että tarvitsee väistää autoja. Aikamoinen lapsinero. Eli tässä tulee vielä vinkki teille, ketkä ette ole lapsena tajunneet keksiä rautapukua. Älä keksikään, äläkä jää seisomaan keskelle kävelytietä, jos sieltä tulee auto. Siinä saattaa sattua.

kulmakonditoria

Fatbiket on kyllä siistejä menopelejä. Ne näyttää edestäpäin ihan moottoripyörältä. Tiedän, nyt kaikki moottoripyöräilijät kivittää mut. Mutta vaikka vika voisi olla mun näössä, niin ei se ole. Ne tosiaan on poljettavia prätkiä.

Jos täällä kahvilassa soi joku biisi ja joku kävelee ulkona täysin sen musiikin tahtiin, niin onko sillä henkilöllä silloin rytmi veressä?

Miettikää minkä näköistä olisi, jos maailman jokainen ihminen kävelisi aina tietyn biisin tahtiin? Biisi vaihtuisi päivittäin. Yhtenä päivänä vedät maratonia Suvivirren tahtiin, toisena päivänä olet museon opastuskierroksella Daruden Sandstormin tahtiin. Kaikilla on siis oltava aina sama biisi. En kyllä haluaisi olla valssia tanssimassa silloin, kun päivän biisinä olisi 2Unlimited – Get ready for this.

Kävin äsken vessassa. Kuten esimerkiksi tästä postauksesta voit lukea, vessakäynnit täytyy aina kertoa. Niistä löytyy aina jotain kerrottavaa. Ehkä jopa bisnesideoita. Tällä kertaa homman nimi on se, että mun oli pakko käydä vessassa. Syy: kahvikupilliseen kuuluu ilmainen santsikuppi. Ja mä en voi hakea sitä, ennen kuin olen käynyt tyhjentämässä itseni. Nyt on taas täysi kupillinen naaman edessä. Sellainen mielenkiintoinen vessatarina tällä kertaa.

Nyt olen kyllä kateellinen jollekin pojalle. Se kävi ostamassa pakastepizzaa sähköpotkulaudalla. En tiedä onko ton nimisiä laitteita olemassakaan, mutta sellainen potkulaudan näköinen, mikä kulkee varmaankin sähköllä. Jostain syystä näystä tulee mieleen huoleton elämä. Olet kotona, etkä jaksa tehdä ruokaa. Toisaalta tekisi vähän pizzaa mieli. Hei, mä lähden sähköpotkulaudalla kauppaan ostamaan pakastepizzaa. Jos multa kysyttäisi, miltä huoleton elämä näyttää, niin juuri tuolta.

Otin kuvan lautasesta, koska se oli hieno. Siinä näkyy myös sämpylän osia.

Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.

Ihmisillä on todella pitkiä kengännauhoja. Heh, näköjään pelkistä ihmisten jaloistakin pystyy keksimään juttua. Mutta olen nähnyt jo ainakin kymmenellä (oikeasti ehkä kolmella) jäätävät narut. Tai siis sellaiset, että ensimmäisenä luulee, että nauhat on unohdettu solmia. Mutta sitten ne onkin sidottu niin, että ne näyttää unohdetuilta. Kaikkea sitä onkin muodissa nykyään. Lepattavat narut.

Aiemmin oli ne kaksi naista ja koiraa siellä take away -kahvilla. Nyt niiden seuraan liittyi vielä kolmas nainen. Ja se toinen koira sekosi, kun näki uuden kahvittelijan. Pyöri ympyrää ja heilutti häntää kuin mikäkin katuharja. Hauskoja tarkoituksia tulee, kun vähän viilaa pilkkuja ja välimerkkejä. ”Ja se toinen koira sekosi”. ”Ja se toinen koira, se kosi”. Jos noista jälkimmäinen olisi tapahtunut, olisi varmasti vielä enemmän kerrottavaa tässä postauksessa. Mutta valitettavasti koira vain sekosi. Sen pituinen se.

Sen pituinen oli myös tämän kertainen kahvitteluhetki. Taas teki mieli pullaa, mutta nälässä kun menee, niin pakko ostaa jotain suolaista. Ja ajaisin itseni vararikkoon, jos ostaisin joka kerta ensin suolaista, sitten makeaa. Täytyy useammin muistaa mennä kahville juuri syöneenä, niin voi vetäistä jälkkäripullat kahvin kanssa.

Mutta nähdään taas, heipat!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Karhu nähty kaupungissa


Location: Hyvinkää

hyvinkää



Jes. Nyt tulin siihen kahvilaan, mihin pitikin (lue edellinen postaus, niin tiedät mistä puhun). Ikkunat on just siellä missä haluan. Penkki tosin oli tänään väärään suuntaan, mutta ei anneta sen häiritä, pääasia että näen ulos.

Mietin koko matkan, kun kävelin kahvilaan, että nyt aloitan tämän kauden. Nyt en jaksa enää odottaa, kausi starttaa nyt ja päättyy 1.3.2022. Mutta mut palautettiin maan pinnalle hyvin nopeasti, heti kahvilan tiskillä. ”Valitettavasti meillä ei ole vielä laskiaispulllia myynnissä”. Jep. Suuren pettymyksen ja kauden siirtymisen jälkeen, päätin jatkaa elämää vaniljatoscapullalla. Eihän se nyt laskiaispulla ole, mutta ihan törkeen hyvää kuitenkin. Oikeastaan parempaa kun laskiaispulla, mutta kun on jotain päättänyt haluta, niin pettymys on suuri, jos sitä ei saa. Kompensoin pettymystä ottamalla normaalin kahvin sijasta erikoiskahvin. Tai siis tilasin kyllä ihan normaalin tummapaahdon, mutta elin hetken reunalla ja kaadoin sekaan kauramaitoa normaalin maidon sijasta. Vaniljatoscapulla ja läheserikoiskahvi, niillä aloitetaan.

Heti ensimmäisenä kiinnitän huomiota muutamaan ohikulkevaan ihmiseen, jotka katsoo pitkään tolpan takana olevaa juttua. Juttua nimenomaan, en tiedä mitä siellä on. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että kierrän sitä kautta takaisin kotiin, koska itsekin haluan tuijottaa juttua.

Ei ollut pullan tarina tässä, vielä on sanottava eräs asia. Tämä maistuu ihan dallaspullalle ja dallaspulla on yksi mun lempipullista. Kyllä, mulla on lempipulla ja se on normaalia. Mutta se mikä ei ole normaalia, on se, että joillain on eri kaupungeissa lempitalo. Siis _lempitalo_. ”Katso Pirkka, tämä keltainen puinen talo, missä on ikkunoita ja ainakin kaksi ovea, on lempitaloni täällä Toijalassa. Hienon värinenkin.”. Okei, ehkä se on ihan normaalia. Vaikka ei se kyllä ole. Ainoa talo, minkä hyväksyn lempitaloksi, on talo Naantalissa. Muumitalo.

Pieni tilannepäivitys reppua kädessään kantavista henkilöistä ja sauvakävelijöistä. (tästä postaukseen, mistä kaikki alkoi) Todistetusti taas eräs henkilö kantaa reppua kädessä, ei selässä. MIKSI? Jokainen tavallaan, tottakai. Mutta MIKSI? Mitä on tapahtunut sillä repunostohetkellä, kun on sellaiseen päätynyt. ”Tarvitsen nyt uutta käsilaukkua, voisin ostaa repun.”

Nykyään on selkeästi muodissa pitkät toppatakit. Ne oli muodissa myös mun lapsuudessa, makkarankuorilapsuus. Käteviähän ne on, lämmittää koko kroppaa pelkän yläkropan sijaan. Voi siis huoletta unohtaa housut kotiin, tai oikeastaan kaikki vaatteet. Kengät ehkä pitäisin, ellet osta pitkän toppatakin sijaan haalaria, missä on kengät valmiina. Kai ne menee jo johonkin sukelluspukukategoriaan.

Minnehän on menossa henkilö, jolla on farkut jalassa, raksatakki päällä ja kantaa tikkaita? Jotenkin ne tikkaat ei ihan sovi tähän. Vaikka toisaalta, normaalimmalta se näyttää, kun että kantaisi reppua kädessä.

Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?”

Edellisessä kahvilassa häiritsi jokin piippausääni. Täällä häiritsee liian kovalla oleva radio. Ei siinä, tykkään kyllä kuunnella radiota, mutta nyt keskityn enemmän siihen, kuin ympärillä tapahtuvaan. Nytkin juontajat puhuu lepattavista viiksistä. Eihän sitä voi olla kuuntelematta.

Nyt joku henkilö kävelee raksavaatteissa ohi. Olikohan se farkkumies pöllinyt siltä ne tikkaat?

Mitä on nämä lähesjuoksevat ihmiset? Kävellään, mutta vähän kuitenkin tavallaan juostaan. Onko silloin kiire jonnekin ja jos on, niin miksi ei juosta kunnolla? Bussi lähtee kahden minuutin päästä ja pysäkille on matkaa kilometri. ”Täytyy äkkiä juosta, että ehdin. Samalla voisin kyllä kävellä, ei tässä nyt ihan lenkillä kuitenkaan olla.” Siis mitä? Tämän miettimisestä tulee vain mieleen lause, mitä voi huudella lenkkeilijöille. ”Lähtisit aiemmin, niin ei tarttis juosta!”

Hep! Ensimmäinen kalja bongattu. Kun tarkemmin katsoin, se oli karhu. Olis kyllä siistiä, jos karhuja kävelisi keskustassa vapaana. Tietenkin niin, että ne olisi tottuneet jo ihmisiin ja niitä voisi paijailla. Yhden kouluttaisin heti mun taksikuskiksi. Henkilökohtaiseksi, sitä ei saisi paijailla, ainakaan silloin, kun se on työtehtävissä. Että ehdin ajoissa perille, karhu sentään juoksee jos on kiire, ei lähesjuokse.

Joku veti koko kämmenellisen jotain pastilleja suuhunsa, ennen kuin tuli kahville. Mietin vain, että oliko ne pastilleja. Ehkä ne oli rauhoittavia, koska kahviseurana on anoppi. Tai sitten ne tosiaan oli ihan vaan niitä minttupastilleja, koska kaikessa pitää säästää. Onhan nyt minttukaakao huomattavasti edullisempaa, jos tuo omat mintut mukana.

Heh. Nyt se raksavaatteissa oleva henkilö polki pyörällä ohi. Olikohan se pöllinyt sen siltä tikasvarkaalta.

Äh, unohdin käydä katsomassa, mitä siellä kulman takana oli. No, epätietoisuudessa on hyvä elää.

Kiitos kahviseurasta ja tikas- ja pyörävarkaiden seuraamisseurasta, nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla