Joululahjat käytettynä? Kyllä kiitos.

”Oivoi. Joku meinasi vetästä lastenrattaat kumoon omalla heijastimellaan. Vahva heijastin, täytyy myöntää.”

Tulin teelle, jouluostosten lomassa.

Tai, no. Jouluostosten ja jouluostosten. Mitään en ole ostanut. Mutta tulin silti vähän pyörimään, josko jotain löytyisi! No löytyihän sitä. Itselleni teekupillinen.

Ainahan sitä siis löytyisi vaikka jos jonkinnäköistä, mutta oon aika taitava olemaan ostamatta mitään turhaa. Teki kyllä todella paljon mieli ostaa kaikkea mahdollista lahjoiksi, mutta onneksi joulupukki hoitaa sen homman, heh!

Kirjoitin tähän äsken pitkän tekstin joululahjojen ostamisesta, mutta poistin sen. Meinasi mennä vähän turhan vakavaksi, ei sovi tänne blogiin sellainen!

Mutta voin tehdä siitä tekstistä yhden lauseen tiivistelmän:

Käytettynä ostetut lahjat ovat myös aivan täysin ok, kunhan ne ovat ehjiä ja puhtaita, sekä sen verran uuden veroisia, että siitä on vielä lahjansaajalle oikeasti iloa (ei siis esimerkiksi täysin nukkaantuneita vaatteita tai leluja, mistä on kaikki värit jo haalistuneet pois).

Ei siitä sen enempää. Mun tee on aivan älyttömän kuumaa. Olen tottunut juomaan kahviloissa kahvin maidolla, enkä teetä pelkällä vedellä. Tämä on vielä niin iso muki, että olen täällä vielä ensi joulunakin hörppimässä tätä.

Sehän olisikin!

”Miten vietit joulua?”

-Kahvilassa istuin ja join teetä.

”Okei, miten sun vuosi meni muuten?”

-Kahvilassa istuin ja join teetä.

Ääk! Mun eteen parkkeerasi syöttötuoli-ikäinen muksu. Miten mä pystyn olemaan virnuilematta sille. Tai hei, ehkä pystyn nyt hyödyntämään sitä kasvolihastreeniä, mistä on puhuttu TÄSSÄ postauksessa! Vaikka harmikseni, vauva meni istumaan selkä muhun päin. Täytyy siis vain kuvitella, että se on söpö ja virnuilla itsekseni.

Niin ja siis on sen vauvan mukana muutama aikuinenkin. En vaan katsonut tarpeelliseksi kertoa niistä, kun ne ei ole niin söpöjä. Tai siis niiltä vain puuttuu se jokin vauvan söpöys, mille irvistetään ja lässytetään.

Auts. Unohdin, että tee on oikeasti edelleen todella kuumaa. Kieli vähän paloi, mutta onneksi vain vähän. Muistanpahan ainakin kieleni olemassaolon, sitä kun pitää usein niin kauhean itsestäänselvyytenä.

Oivoi. Joku meinasi vetäistä lastenrattaat kumoon omalla heijastimellaan. Vahva heijastin, täytyy myöntää. Mutta jotenkin se siis jäi kiinni ja rattaat heilahti aika pahasti. Onneksi vahvaa heijastinta kantava tyyppi huomasi sen ajoissa, irrotti heijastimen rattaista ja torui sitä. Osaapahan taas heijastin olla.

Mies soitti kesken kaiken ja puhuttiin hetki puhelimessa, niitä näitä.

Vihaan puhua puhelimessa niitä näitä.

Jos on asiaa, voi soittaa, muuten niitä näitä puhutaan vasta kasvotusten. Ja koskee siis ihan kaikkia. Mun puhelin soi erittäin harvoin ja aina kun se soi, tiedän kuka soittaa. Sitten jos kaikki ne kaksi, jotka mulle soittelee, istuu samaan aikaan mun vieressä, niin ensimmäinen reaktio on

”Mitä hittoa, miks mun puhelin soi?!”

Tai oikeastaan sitä ennen reaktio on eimikään, koska en oleta, että se on mun puhelin mikä soi.

No mutta, niitä näitä puhuttiin hetki puhelimessa. Mies selitti jotain kodin remontoimisesta ja lisähuoneesta. Puhelu päättyi jotakuinkin niin, että vastasin

”Kumpihan ois helpompi toteuttaa, toi lisähuoneen tekeminen vai ihan vain että muutettaisiin?”

Eikä ollut edes vitsi.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Unikahvila kauppakeskuksessa!

”Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.”

Tulin piparkakkulatelle! En tiedä miksi, mutta aina kun luen ton sanan jostain, niin lausun sen mielessäni ”pepparkakka”.

Sen enempää googlaamatta, muistelen, että ruotsiksi piparkakku olisi pepparkaka. Ainakin lähellä sitä. Mutta se, että miksi mä haluan tavata jonkun sanan päässäni ruotsiksi, sitä en tiedä.

Tuon lisäksi osaan ruotsiksi numerot 1-10. Siinäpä aikalailla se. Mutta kiva tietää, että mun aivot on selkeästi suutani fiksummat.

No mutta, tätä pepparkakka -seasonia odotin huomattavasti enemmän, kun pumpkin latte -seasonia. Ja eipähän tämä seasoni pettänyt! Tämä latte on aivan taivaallisen makuista. Mistähän muuten toi sana edes on tullut? Miltä maistuu taivaallinen? H2O:lta ja lentokoneilta?

Tulin istumaan aika nurkkaan, vaikkakin tämä kahvila onkin vähän joka suuntaan avoin. Ja oikeastaan aika pyöreä, aika taitavaa löytää jokin nurkka. Ja tiedoksi, että tätä blogia lukemalla saat välillä ihan uskomattoman määrän hyödyllistä tietoa.

Unikahvila kauppakeskuksessa!

Huh, tulin tänne töistä suoraan ja näköjään väsyttää. Huomasin sen siis siitä, että tuijotin äsken luvattoman kauan jotain vanhempaa herraa, vain koska jumitin ja meinasin nukahtaa.

Ja siis mun unenlahjathan on sellaiset, että voisin ihan oikeasti nukahtaa mihin vain, jos väsyttää ja laitan silmät kiinni. Täytyy nyt tässä kuitenkin juoda toi latte ensin loppuun, katsotaan sen jälkeen sitä torkkumista kahvilan penkillä. Kylmä kahvi ei olisi niin hyvää, vaikka varmasti kaunistaisi.

Unikahvilalle voisi olla kysyntää! Varsinkin kauppakeskuksissa. Sillä välillä kun osa porukasta shoppailee menemään, väsyneimmät voivat mennä torkuille. Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.

En ole varma missä kohtaa tämä on enää kannattavaa kahvilalle, mutta toisaalta, ei kai bisnes nyt aina niin kannattavaa olekaan. Tai ehkä jos ennen nukkumaan menoa, täytyy maksaa aamupalamaksu. Sillä maksulla saa

A) nukkua

B) hakea aamupalan suoraan tiskiltä.

Joo, tätä täytyy lähteä työstämään.

Tuolta katosta roikkuu joku juttu, joka näyttää ihan leuanvetotangolta. Tai ei se ehkä näytä siltä, mutta jotenkin se houkuttelee vetämään leukoja.

Se on tosin n. 4 metrin korkeudessa ja kiinni naruilla, mitkä on seitinohutta humalaakin ohuemmat. Että ehkä siinä ei kannata roikkua. Vaikka ei voi tietää, jos ei kokeile. En tiedä mitä kokeilemisen jälkeen tietää, ehkä sen, että kaikkea ei kannata kokeilla.

Joku varmaan luulee, että mulla on jotkut tanssikoreografian harjoitukset meneillään. Koska tämä kuuluisa joku varmasti tuijottaa kokoajan ihmistä, joka nyt vaan istuu kahvilassa ja on. No mutta jos tuijottaisi.

Kokoajan, kun olen ottamassa mukista kiinni juodakseni lisää, olen ottamassa sitä väärällä kädellä. Mulla on puhelin oikeassa kädessä ja olen ottamassa vasemmalla kädellä mukia. Ei onnistu! Ei onnistu siksi, että mukin korva on oikealla puolella mukia.

Kyllä, tiedän montakin vaihtoehtoa, mitä fiksu ihminen tässä kohtaa tekisi. Mutta mä toistin tämän virheen ainakin seitsemän kertaa, kunnes kahvi oli loppu.

Tein siis käsillä sitä sellaista zigzig liikettä. Tiedättehän. Vähän haastavaa kuvailla liikettä kirjallisesti, mutta zigzigiä parempaan en pysty.

Ja jos mietit, että miksi on pakko ottaa siitä mukin korvasta kiinni, eikö voisi ottaa vain siitä mukista ja juoda vasemmalla kädellä? Niin ei, ei onnistu.

En tiedä miksi, sitä pohdin itsekin näin jälkikäteen kotisohvalla, kun kirjoitan tätä postausta puhtaaksi.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kumpi on halvempaa, kukat vai kahvi?

Lukuaika: alle 2 min

Töiden jälkeen vaniljalatelle. Nam. Tai ihan vain kahville olin menossa, tietämättä, mitä aion tilata. Oikeastaan vielä siinäkin vaiheessa, kun olin tilaamassa, en ollut varma, mitä aion tilata. No tilasin kuitenkin vaniljalaten.

Vieressä istuvat kolme tyttöä, tilasivat jotain frappeja tai sen tyylisiä. He saivat ihan älyttömän hienot lasit ja kaikki. Oma vaniljalatteni tuli take away -mukiin.

Niimpä. En tiedä kuinka kiireiseltä näytin, mutta tarkoitukseni oli kyllä ihan vain istua pöytään ja nauttia vaniljalatesta. Lopultahan siis join siinä puolet ja otin puolet mukaan, koska take away. Tavallaan sain siis kaksi kahvia yhden hinnalla, jos nyt jotain positiivista haetaan.

Tarkoitus tosin oli ottaa hieno kuva hienosta vaniljalattelasista, mutta no. Tässä on take away -muki.

Ulkona istutellaan jo syysistutuksia kaupungin alueelle. Tai jo ja jo, nyt on lokakuu jo hyvää vauhtia käynnissä. No, on ne aikaisemmassa kuin minä, joka en ole ostanut vielä edes edellisen kesän kukkia.

Oikeasti ostan yleensä vain callunoita ja muita kanervan näköisiä kukkia, sillä ne kestävät tarpeeksi pitkään. En ymmärrä, miksi ostaisin kuuden euron kukkakimppuja, jotka käytössäni kestää kolme tuntia. Enhän edes ehtisi kotiin niitä viemään, saati että ne ehtisi maljakkoon asti.

Ihan eri asia ostaa kuuden euron kahvikuppi. Sen juomisessa ei kestä kauaa, mutta kyllä se kropassa tuntuu vielä pitkän aikaa. Varsinkin, jos siinä oli laktoosia. Jos ei, niin eiköhän se kofeiinikin tee tehtävänsä.

Toisaalta, kyllä kukkienkin vaikutus voi kestää pitkään. Jos niitä syö. Riippuu tosin kukasta, mutta useamman kohdalla se saattaisi olla aika once in a lifetime kokemus. Toista kertaa ei tule.

Lähdin kahvilasta ja kävelin take away -kahvin kanssa kotiin. Kotona jätin tyhjän mukin eteisen pöydälle.

Nyt kun se on siinä, tuntuu, kuin larppaisin jonkun muun elämää. Sellaisen, jolla on varaa ostella take away-kahveja ja joka menee tapaamisesta toiseen. En ole yhtään tottunut sellaiseen, yleensä ne kahvit on kotona keitetyt, kylmänä juodut ja lopulta rinnuksilta ja sohvalta pestyt.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Exit mobile version
%%footer%%