Kansainväliset Suurmarkkinat Hyvinkäällä

Lukuaika: alle 2min

“Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.”

Pääsin töistä kolmelta. Sain kotoolta tilauksen WhatsApp -viestillä.

Tuo markkinoilta lisää patonkia”.

Käytiin siis perheen kesken eilen Hyvinkäällä Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla ja mukaan tarttui aivan ihania patonkeja ja brezeleitä. Nyt näitä samaisia herkkuja oli saatava lisää.

Käytimme siis 24€ kahdessa päivässä patonkeihin ja brezeleihin. Way too much omaan makuun, mutta olihan ne nyt herkkua.

No mutta. Pääsin töistä kolmelta, kävelin markkinoille ja hain kyseiset tuotteet. Oli vähän kylmä ja olin kävelemässä takaisin autolle. Mutta kuin tilauksesta aurinko alkoi paistamaan ja tulikin lämmin!

Ei muuta kuin kahville!” oli ajatukseni ja sinnehän minä menin. Kahville ja rahkamunkille.

Oli hauska tilata nämä tuotteet. Olin valmistautunut sanomaan

Yksi kahvi ja rahkamunkki”, mutta sanoin kuitenkin ensin

Moi”.

Myyjä vastasi

Hello

ja tajusin, että täytyykin varmaan tilata englanniksi. Ei siinä ole normaalisti mitään ongelmaa, mutta kun se tuli aivan puun takaa, menin jäihin. Mutta tilasin.

one coffee and..öö..tota..munkki.”

No kyllähän myyjä sen ymmärsi, olisi varmasti tuon verran ymmärtänyt Suomeakin. Mutta näillä mentiin, valitsin vaniljatäytteisen rahkamunkin. Ihan ok, mutta en usko, että tämä oli kovin tuoretta. Markkinat menee kiinni klo 18, myyjät tuskin tekevät uusia satseja enää kovin myöhään.

Kansainväliset suurmarkkinat

Kansainväliset suurmarkkinat

Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.

Aikuiset pysähtelee kiillottamaan kenkiään ja seuraavalla kojulla ihastelevat pölypusseja.

Sitten on toki aina menossa mukana muutama koira, jotka ihmettelevät, mitä hittoa ne täällä edes tekee.

No sitten on tietenkin vielä ne loput!

Ne, ketkä ei vain nauti tästä markkinoilla pyörimisestä. Mutta he ovat täällä silti.

He ahdistuvat jo siitä, että joutuvat astumaan samaan jalanjälkeen jonkun toisen kanssa.

He sinkoilevat sinnetännetonne, vain, koska ei halua kävellä samaa nopeutta (hitautta) muiden kanssa.

He huokailevat niin, että muut lentää sen hönkäyksen mukana.

He hokevat ”Noniin, mennääs jo” enemmän, kuin koiranpentuaan kakattava omistaja.

Mitähän tähän sanoisi. Kiva kun tulette markkinoille! Teitä tarvitaan siellä myös, jotta kaikkien markkinakokemus on täydellinen ja tarpeeksi monipuolinen.

Itse voisin vain kierrellä kojuja. Tosin itseänikin ahdistaa tyhjälle kojulle meneminen, jos se myyjä vaikka päättäisi puhua jotain. Mieluummin vain tutkisin ja hypistelisin kaikkea, ihan rauhassa. Sitten jos haluan ostaa, ilmoitan asiasta.

Mutta hei, olen ratkaissut tämän niin kuin aikuisen kuuluu! Menen kojulle musiikit korvilla. En siis kuule, jos joku yrittää jutella. Enkä katso silmiin. Eikö aikuiset yleensä ratkaise ongelmia jotenkin näin?

Piti vielä tähän loppuun ottaa kuva vajaasta kahvikupista, mutta se lensi tuulen mukana. Tässä siis kuva pöydästä, missä se kahvikuppi oli. Voisi kuvasta melkein päätellä, että olen syönyt kahvin kanssa jotain.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tässä harrastuksessa et voi epäonnistua!

“Työntekijätkin hämmästyi ja nauroi, kun yritin kaikin voimin päästä kahvilaan sisälle.”

Ou mai kaad. Kiitos lapseni, kun tartutat näitä sanontoja.

Mutta silti, ou mai kaad.

Mulla on niiiiin ihana fiilis istua juuri nyt kahvilassa. Tuntuu, kuin edellisestä kerrasta olisi ikuisuus. Ei siitä välttämättä ikuisuutta ole. Tai no, riippuu miten kukakin ikuisuuden määrittelee.

Ikuisuus voi olla vaikka muutama minuutti, ainakin varatun vessan ovella. Tässä tapauksessa ikuisuus on ehkä muutama viikko. Tai sitten en vain muista käyneeni kahviloimassa.

Mutta se, että oli ihana fiilis, niin sain vielä cappuccinoni aivan todella hienoon mukiin! Haluaisin samanlaisen kotiin. Niin kuin aina kaikki hienot kahvimukit.

Ehkä tämä olisi vähän turhan pieni kotikahvimukiksi, mutta sellaiseen semikahvihimoon juuri passeli. Tai johonkin juhliin, missä täytyy keittää kahvia kolmen vuoden edestä.

kulmakonditoria

Taidan alkaa tarjoilemaan vieraille kahvin sijaan kurkkua. Jokaiselle oma kurkku, mistä voi imeskellä vedet. Juotavaa sekin on ja lähes yhtä hyvää. Ja jos lämmintä juotavaa haluaa, niin mikrokurkkuakin tarjotaan. Orange is the new black, Mikrokurkku is the new kahvi.

Mutta voi vitsi että ärsyttää. Aurinko paistaa suoraan silmiin. Kuukauden putkeen on satanut vettä ja niitä mikrokurkkuja, nyt paistaa aurinko. Tietenkin, kun olen sisällä ja haluaisin nähdä jotain. Aurinkolasinikin meni rikki ja ne pitäisi lähettää korjattavaksi. Kyllä, olen muuttunut ihmiseksi, joka korjauttaa kaiken ennemmin, kun ostaa uusia.

Ostin myös nukkaleikkurin ja olen alkanut silittämään vaatteita (okei, vain silloin kun jaksan), koska kuulemma niin vaatteet kestää pidempään.

En kyllä ymmärrä miten, kun joka kerta tuntuu, että paidasta haalistuu värit enemmän ja enemmän, kun silitän niitä. Kai siinä jotain lämpötilasäätönappejakin on, mutta ihan turhaa hifistelyä. Täysille vaan ja DJ:tä leikkimään.

Tässä harrastuksessa et voi epäonnistua!

Mutta hei vähänkö ihanat naapurit mulla tässä kahvilassa. Siinä vanhemmat rouvat höpöttelee keskenään, juo kahvia ja KUTOO! Mä haluaisin kanssa johonkin kutomiskerhoon.

En mä osaa kutoa, hyvä kun tiedän miltä lankakerä näyttää. Mutta jotenkin ajatuksena kiva ja kyllähän sitä nyt kaiken voi oppia. Ja jos ei villasukan kutomisesta tulekaan mitään, niin siitä oli tarkoituskin tulla kukkaro. Siinä harrastuksessa ei voi siis epäonnistua.

Vähän kuin harrastaisit sulkapalloa. Jos et millään osu, tarkoitus onkin vain harjoitella kesää varten hyttysten huitomista. Tai jos harrastaisit tanssia, mutta et vain opi koreografiaa. Ei hätää, tarkoitus onkin vain miettiä, mihin kaikkiin asentoihin ylipäätään pääset.

Huh, mulla on kuuma. Kauheeta, kun aurinko tolla tavalla häikäisemisen lisäksi lämmittää.

En muuten meinannut päästä sisälle tänne kahvilaan. Olin avaamassa ovea, kun tuulen takia tuli joku läpiveto, etuveto, neliveto mikälie, että se pamautti oven takaisin kiinni.

Työntekijätkin hämmästyi ja nauroi, kun yritin kaikin voimin päästä kahvilaan sisälle. Olisi ne siis varmasti tullut auttamaan, jos tilanne olisi oikeasti ollut sos. Mutta koska oon tatuoinut otsaani strong independent woman, niin avunsaanti jää aina hyvin vähäiseksi.

Mutta siis tuolla terassillakin tuolit menee ihan omia menojaan, niin paljon siellä tuulee. Hyvä että tulin tähän sisälle istumaan. Ulkona olisi vain levinnyt mustekynän musteet ja sulkakynä lähtenyt lentoon ja muuttanut etelään.

Noniin. Nyt lähden kotiin. Parasta olisi auringon olla esillä, paistaa silmiin ja lämmittää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

En juonut kahvia kolmeen viikkoon – Näin se vaikutti

“Mutta se tietynlainen, erilainen, väsymys on kadonnut. Tuntuu, että keho ei enää odota saavansa sitä kahvia, että pystyy heräämään. Se vaan on ennemminkin..”

Okei, heti alkuun pieni oikaisu. Join kahvia kolmen viikon aikana. Mutta sen sijaan, että joisin 3 kuppia päivässä, join n. 3 kuppia kolmessa viikossa.

Musta tuntuu, että kahvi (kofeiini) aiheuttaa itselleni vähän liiankin energisen olon. En nyt sentään mitään kolmen vuoren huippua alkaisi valloittamaan kahvin voimalla, mutta itse tekeminen on vaan todella paljon energisempää.

Kuulostaa kivalta, mutta sillä on kyllä kääntöpuolensa. Sen hetkellisen energisyyden jälkeen tulee normaali olo (mikä on oikein miellyttävä!), mutta sen normaalin olon jälkeen tulee väsymys.

Jokaista ihmistä väsyttää joskus, jouluna ja joka päivä, mutta tämä väsymys on erilaista. Tuntuu, että pää olisi täynnä jotain uretaania. En tiedä miltä se tuntuisi oikeasti, mutta joku joka on kokeillut, voi kertoa. Vaikka tuskin hän enää täällä meidän keskuudessamme on.

No mutta sitten, tattadadaa! Keitän kahvia, juon sen ja bileet voi jatkua! Uretaaniväsymys on enää muisto vain.  

Tämä on mielestäni ihan järkyttävää. Ei mua kiinnosta olla koukussa johonkin niin, että ilman sitä tulee vieroitusoireita. Tässä tapauksessa se väsymys. Haluan olla väsynyt siksi, että väsyttää. Niin kuin oikeasti.  

Muistin jo aiemmin lukeneeni emmi.ida:n Instagramista, kun hän kertoi kofeiinin yliherkkyydestä (näyttää ainakin tällä hetkellä löytyvän hänen kohokohdistaan). Vähän samoja viboja tässä omassa tapauksessa varmaankin on, mutta ei kyllä läheskään samalla tasolla.  

No mutta! Tuumasta toimeen ja pääskysestä ei päivääkään ja mitä näitä naurettavia sanontoja nyt onkaan. Nyt mennään!  

Päätin vähentää kahvin juontia reilusti. Ainakin hetkeksi heh. En enää aloita aamua kahvilla. Annan kehon herätä ensin itse kunnolla. Käytän herätykseen kahvin sijasta ihan vain herätyskelloa ja päätä seinään hakkaamista. Kyllä se siitä -lause on myös kovassa käytössä.  

Alkuun korvasin kahvin teellä aamuisin, koska lämmin juotava aamupalaksi on luksusta. Toki joissain teelaaduissakin on kofeiinia, mutta vähemmän kuin kahvissa. Ja join myös paljon vihreää teetä.

Jossain vaiheessa tajusin, että ei tee mieli edes enää sitä luksusta. Tekee mieli normaalia aamua. Aamupalaa ja sitä, mitä nyt normaalisti aamuisin tehdään. Töihin lähtöä ja siitä masentumista.  

Edellä olevat tekstit kirjoitin 3 viikkoa sitten.  

MITÄ HEILLE KUULUU NYT?!  

No hyväähän tänne kuuluu. Aamukahvia en ole kotona juonut kuin ehkä kerran, senkin join kipeänä enkä maistanut mitään. Järkeviä valintoja, kyllä.

Hotellissa tuli käytyä parikin kertaa, siellä kuului kahvi ehdottomasti aamupalalle. Mutta rehellisesti, en muista olenko käynyt kahvilassa tässä välissä. Mutta jos olen, voi olla, että olen juonut siellä kahvia. Toisaalta, myös teetä tilailen nykyisin. Että näin selkeä vastaus kysymykseen, jota ei ollut.

Mutta miten tämä sitten vaikutti tähän uretaaniväsymykseen? No hitto vaikuttihan se!

Kyllähän sitä nyt väsyneenä edelleen herää, varsinkin jos menee myöhään nukkumaan. Ja oma herätyskellokin soi turhan usein 03:30-04:30 välillä. Että väsyttäähän se, vaikka olisi mennyt jo viime vuonna nukkumaan.  

Mutta se tietynlainen, erilainen, väsymys on kadonnut. Tuntuu, että keho ei enää odota saavansa sitä kahvia, että pystyy heräämään. Se vaan on ennemminkin

Okay! Good morning! Lets do this shit!”. En ole ihan varma, miksi mun keho on englanninkielinen.  

Kahvi kuuluu nykyään enemmänkin spesiaalitilanteisiin.

Juhlat, hotelliaamiaiset, kylässä ollessa, joskus kahvilassa, kotona jos tekee mieli yms. Spesiaalitilanteita voi olla siis näköjään mitkä vain. Mutta pääasia, että juon sitä siksi, että haluan ja tekee mieli. Ei siksi, että väsyttää tai on tylsää.

Koska kahvinkeitto kotona ei ole muutenkaan kivaa, niin miksi ihmeessä sitä tekisin, jos väsyttää? Sen kaksiminuuttisen voin mieluummin levätä. Tai jos on tylsää, niin miksi pitäisi mennä tekemään jotain, mikä ei ole kivaa? Mieluummin haen vettä hanasta, pistän hanan vähän liian kovalle ja alan kuivata keittiötä.    

Itseasiassa sitä on ihan tutkittukin, että kofeiini voi aiheuttaa joillain ihmisillä ahdistuneisuutta ja muuta paskaa. Aloin tässä miettimään, että olenko ollut vaan pitkän aikaa ahdistunut, koska nyt kun en juo kahvia säännöllisesti, on ihan eri fiilis.

Oikeasti jaksaa tehdä, jaksaa olla ja ihan oikeasti jaksaa ajatella. Monesta pakollisesta asiasta on tullut ihan kivoja juttuja. Tai sitten olen vaan kerännyt vääriä sieniä metsästä, mistä sitä tietää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: