kahvila

Mitä unelmapolttareihin tarvitsee? Rikkinäisen hippibussin.

Tilasin teetä. Vihreää teetä. Terveys ennenkaikkea jne. Lemongrass makuna kuulosti hyvältä ja sitähän tämä on. Näyttää ruoholta, maistuu sitruunalta.

Täällä kahvilassa on aika hienoja tauluja seinillä. Ne kaikki ovat numeroituja. En tiedä, onko numero 1 voittaja, vai onko se vain äänestysnumero. Oli miten oli, hienoja ne ovat! Ykkönen erityisesti. Maalattu peura. Tai siis maalattu..peura. Oikeaa peuraa ei ole maalattu, vaan väreillä on maalattu peura. Tiedättehän.

Kauheaa, jos täällä seinällä olisi oikea maalattu peura.

Jollain ohikulkijalla oli simpukoista tehty käsilaukku! Vau. Tavallaan todella hieno, vaikka en itselleni sellaista haluaisikaan. Tulee mieleen lomalaukku, tai loma ylipäätään. Ei mitään Guccin (tai mistä minä tuon simpukkalaukun merkkiä tiedän) pönötyslaukkuja, vaan kunnon rento rantakassi, joka on kuitenkin käsilaukku! Vähän sellainen perjantailaukku. ”Olen lähdössä lomalle, mutta vielä on yksi työpäivä jäljellä” -laukku.

Puhuin edellisessä postauksessa polttareista ja niissä olevasta kaupustelun korvikkeesta. Puhun tässä postauksessa näköjään lisää polttareista. Mutta kevät ja kesä on polttareiden aikaa.

Mitä unelmapolttareihin tarvitsee?

Mietin, minkälaiset olisivat täydelliset polttarit. Itselleni siis. Kukaan muu tuskin haluaisi samanlaisia polttareita. heh.

Googlasin muuten, mistä tulee sana polttarit. Tiesitkö itse?

Google vastasi

”Sana polttarit tulevat saksankielen sanasta polterabend. ”Polter” tarkoittaa meteliä ja ”abend” tarkoittaa iltaa. Saksassa ihmiset metelöivät hääpäivän aattoiltana, koska sillä tavalla pahat henget lähtivät ja hääpari sai onnellisen avioliiton. Saksalaisten polttaritraditio tuli Suomeen 1800-luvun lopulla.”

Totta kai on tärkeintä, että tietyt ihmiset ovat uhranneet elämästään yhden viikonlopun juuri minun juhliini. Mutta haluaisin ehdottomasti tehdä sen koko viikonlopun ajan kaikkea sellaista, mitä en ole ennen tehnyt! Silittää karhua, poseerata alasti ikkunassa, pyöräillä Helsingin keskustassa yms. Tai jos jotain oikein extremeä, niin käydä Keravalla.

Näin tänään hippibussin (Kleinbus) ja taas muistin, miksi se on lempiautoni! Sellaisella voisi matkustaa koko polttariviikonlopun paikasta toiseen. Parasta olisi, jos se hajoaisi matkanvarrelle. Voisi siinä korjausta odotellessa harjoitella jonglöörausta tai liftaustaitoja. Tai ihan vain opetella vaihtamaan rengas tai tarkistamaan öljyt.

Tai ehkä kuitenkin nostamaan konepelti ja nojailla siihen. Eikö elokuvissa aina silloin joku pysähdy? Tämä taitaa vaatia myös lyhyen hameen.

Mutta pieni tahaton piknik levähdysalueella (koska sinnehän se auto hajoaisi, ei moottoritien varteen), siinä olisi tunnelmaa!

Muistan itseasiassa kerran, kun olimme mieheni kanssa roadtripillä. Pysähdyimme jollekin levähdyslaueelle ja pelasimme sulkapalloa. Se on yksi niistä asioista, mikä jäi mieleen kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta reissusta!

Käytätkö liikaa puhelinta?

Siis tämä on juuri se, mitä inhoan puhelimen käytössä. Joku nainen pyysi ulkona apua joltain toiselta (reittiohjetta tms) ja seurasin, miten tilanne etenee. Sitten sain viestin puhelimeeni ja vastasin siihen. Sen jälkeen en nähnyt enää auttajaa, enkä autettavaa. Mistä ihmeestä minä nyt tiedän, miten siinä kävi?!

Asiahan kuitenkin kuuluu minulle yhtä paljon kuin ananas pizzaan. Oikeasti ei kuulu, mutta laitan silti.

En voisi missään tilanteessa pitää puhelimessa ilmoituksia päällä. Saan siis toki ilmoituksen saapuvista viesteistä tai jos joku soittaa.

Mutta sovelluksien viestit ja muut ilmoitukset näen vasta, kun avaan itse sovelluksen. Olisi aivan järjetöntä saada ilmoitukset kokoajan puhelimen näytölle. Mikään Instagram tai muu viesti ei ole niin tärkeä, että tarvitsisin saada tiedon reaaliajassa. I hope. Ehkä siinä menee arvontavoitot ja uudet autot sivusuun, mutta saa mennäkin. Luen mieluummin ensin savumerkit ja omat ajatukset, sen jälkeen vasta ”käyttäjä äxäxäx tykkäsi kuvastasi”.

Miten on, onko itselläsi sovelluksien ilmoitukset päällä vai pois?

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Loistava idea polttareihin, tavallisen kaupustelun sijaan

En olekaan ennen tullut Paulig Kulman yläkertaan! Tämähän on oikein viihtyisä. On 2 hengen pöytiä, loosseja ja riippupenkkejä. Vai mitä ne nyt on. Katosta riippuva dinosauruksen muna, mikä on sivusta auki.

Katsoin, että jollain kävelijällä on se keppi, mitä sokeat käyttää. Mutta kun katsoin tarkemmin, se olikin aivan jäätävän pitkä valkoinen sateenvarjo. En voi edes kuvitella, kuinka isoksi se avautuu. Viidentoista hengen sateenvarjo.

Minne kaikkialle voi Helsingin keskustassa oleva tyyppi mennä, jos sillä on mukana rattaat, niissä lapsi ja iso rinkka selässä? Okei, vaikka ja minne.

Loistava idea polttareihin

Tuli mieleen yhden kaverin polttarit, missä koitimme keksiä jotain korvaavaa siihen tavalliseen ”Bride To Be myy jotain ja saa siitä rahaa”. Ehdotin, että pistetään teltta keskelle keskustaa ja morsian saa pyytää sinne ihmisiä shoteille. Shotista täytyy toki maksaa pari euroa. En ymmärrä, miksi kukaan muu ei innostunut tästä! Itse ainakin maksaisin hunajaa, että pääsisin telttaan keskellä ison kaupungin keskustaa. Ja vielä shotteja juomaan!

Tosin lähes aina, kun aloitan lauseen ”kyllä mä ainakin…”, niin tiedän sen olevan huono idea. Se, että itse tykkään niistä, kertoo jutun olevan todella outo.

Joku tyyppi järjestelee sähköpotkulautoja. Luulin hänen olevan niiden huoltaja, mutta ei se kyllä varmaan ollutkaan. Se oli vain ihana kansalainen, jonka mielestä niiden on parempi olla vierekkäin järjestyksessä, kuin kasassa kaatuneena. Olen samaa mieltä!

Luin itseasiassa joskus, että joitain ihmisiä jopa säälittää kaatuneet sähköpotkulaudat! Ja käy aina nostamassa ne, jos näkee kaatuneen. Onhan se nyt karua, että käytön jälkeen vain viskotaan kaatuneena maahan. En itse kyllä osaa kehitellä minkäänlaista myötätuntoa niitä härveleitä kohtaan, mutta ilmeisen moni muu osaa!

Mulla on joku ihan älytön auttamisenhalu tällä hetkellä. Olen aina tykännyt auttaa ihmisiä, mutta nyt se on jotenkin kokoajan mielessä.

Aloin miettimään, että miksi tykkään auttaa. Pääsin lopputulokseen, joka yllätti itsenikin. Tässä nähdään taas tämä ajatuksenjuoksu, mikä alkaa ihan järkevästi, päättyy ei niin järkevästi.

Siksi siis tykkään auttaa, että muiden auttamisella voi pienen pieni askel kerrallaan muuttaa maailmaa positiivisempaan ja parempaan suuntaan. Siitä voi lähteä positiivinen lumipallo pyörimään. Ja siitä lumipallosta voi kasvaa ihan järjettömän kokoinen. Ja se lumipallo voi vieriä useastikin sinun itsesi ohi myös.

Heh. Positiivinen lumipallo. Mieti, kun kävelet aamupimeässä töihin ja yhtäkkiä lumikasassa joku huutaa iloisesti ”huomenta!”. Ja tajuat sen olleen positiivinen lumipallo. Siinä saisi muutaman kerran nipistää itseään ja tarkistaa aamulääkkeet, ennen kuin ymmärtäisi sen olleen unta. Paitsi, että se ei olisi unta, vaan totisinta totta. Siinä vaiheessa voisi kyllä myös todeta, että maailma onkin muuttunut positiivisuuden sijaan pelottavaksi.

Vaikka toisaalta. Kuka nyt lumipalloja pelkäisi. Niitä positiivisia siis. Niistä ei kukaan välitä, ketkä hyppää puusta niskaan tai pienen lapsen käsistä suoraan naamaan. Positiivinen lumipallo kun lentäisi sinua kohti, se pysähtyisi juuri ennen kun osuisi naamaan, hymyilisi ja antaisi pusun.

Edelleen. Mietin samaa kuin TÄSSÄ tekstissä. Millaistahan tekstiä sitä syntyisi, jos kirjoittelisin vähän kovemmassa hiprakassa? Jos selvinpäinkin jutut ovat tätä luokkaa. Hyvä kuin itsekään pysyn perässä.

Okei, oli se skuuttien järjestelijä ihan oikea huoltaja niille. Tai ainakin se tuo niitä jostain kokoajan lisää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Helpoin tapa käyttää kaupunkifillareita

“Kun he olivat päättäneet, he marssivat tiskille. Ja tilasi ihan jotain muuta, mitä oli suunnitellut. Tai kai ”jotain suolaista” on yhtä kuin voisilmäpulla. “

Tulin Coffee Houseen. Olen aamukahvia vailla.

Jätin tarkoituksella kotona juomatta aamukahvin, jotta nauttisin siitä enemmän kahvilassa. Ja nautinhan minä. Kahvi on aina sitä parempaa, mitä kauemmin sitä joutuu odottamaan. Tai mitä enemmän sen eteen joutuu tekemään töitä.

Olin täällä ensimmäisenä paikalla, heti klo 10. Tai oikeastaan olin täällä jo 9:55. En vain päässyt silloin vielä sisälle. Mutta ei haitannut odotella, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja muutenkin oli jotenkin todella hyvä fiilis! Varmaan juuri siksi, että tiesin kohta saavani kahvia.

Lopulta pääsin sisälle ja mietin, että mitähän sitä tilaisi. Tiesin kyllä sen kahvin ottavani, mutta ainahan sitä voi jotain syödä. Meinasin jo, että en kuitenkaan syö, kunnes bongasin aamiaistarjouksen. Kahvilla ja juustosämpylällä siis mentiin!

Ja siis voi että, minkälaiset kahvikupit täällä onkaan!

Aivan täydellisen näköiset. Tämmöisiä tarvitsen kotiini. Ja siis nimenomaan tarvitsen, en vain halua. En viitsi kurkata pohjasta näiden merkkiä, mutta täytyy muistaa tehdä se tyhjän kupin kanssa.

Oikeastaan vähän ihmettelen, että en kaatanut täyttä kahvikuppia vain ympäri, yleensä teen juuri jotain sellaista. Ja jälkikäteen mietin, että niin. Ei olisi ehkä kannattanut. Tänään ollaan selkeästi fiksumpia! Täytyykin miettiä, josko vaikka Presidentiksi hakisi.

Kuinkahan kuuma täällä kahvilassa on keskikesällä? Tällä hetkellä täällä on ainakin ihan älyttömän kuuma. Asiakkaana tämän vielä kestää, mutta mietin työntekijöitä.

Ehkä heillä on siellä jokin ilmastointilaite, tuuletin tai jääpalasuihku.

Jääpalasuihku olisi kyllä aika kova juttu. Varsinkin, jos se tapahtuisi aina ihan milloin sattuu ja jääpalat menisi suoraan paidan alle. Voin kuvitella sitä asiakkaiden ihmettelyn ja naurun määrää, kun työntekijät yrittää puhua normaalisti, mutta heiluu oudosti ja ääni menee mollista duuriin (tai jostain muusta johonkin muuhun, en tiedä näistä sävellajeista yhtään mitään).

“Moikka! MiTÄ SAISi OllA? OtaTKO kahvIN KANssa PULLAa?” Ja samalla jotain mustekalatanssia.

Joku pariskunta tuli tänne. He jäivät aika kauas tiskistä miettimään, mitä tilaisivat. Kun he olivat päättäneet, he marssivat tiskille. Ja tilasi ihan jotain muuta, mitä oli suunnitellut. Tai kai ”jotain suolaista” on yhtä kuin voisilmäpulla.

Mutta tästä sen näkee!

Aina ei kannata suunnitella liian tarkasti. Sen kuin vain menee ja tekee. Voi tulla suolaisesta makeaa, tai voitoista tappioita. Pääasia, että sen kuin meni ja teki. Voi sitten ensi kerralla suunnitella.

Helpoin tapa käyttää kaupunkipyöriä

Tekisi mieli napata tuollainen Alepafillari ja lähteä polkemaan! En kyllä itseasiassa tiedä, vuokrataanko niitä vain helsinkiläisille, vai saako turistit koskea niihin myös. En tiedä, millä maksupolitiikalla ne toimii.

No, oli miten oli. En mä sellaista oikeasti edes vuokraisi, vaikka haluaisin. En todellakaan uskaltaisi polkea pyörällä Helsingin keskustassa, ellen polkisi jonkun ammattilaisen perässä. Toisaalta, olisi sekin tyyli päästä lehteen ja otsikoihin. ”Helsingin keskustan liikenne täysin sekaisin, 56 autoa täysin kolaroituna.” Jepjep.

Olisi sekin kyllä varmasti lööppien arvoinen, “Kaupunkipyörillä ajavien opas”. Kerrot mihin haluat ja lähdet sotkemaan ammattilaisen perässä kohti Olympiaterminaalia.

Vähän pohdin, pitäisikö tämän kahvilareissun jälkeen mennä ulos kahville. Menisin aivan ehdottomasti, jos ei tarvitsisi kirjoittaa mitään. Mutta ehkä on kuitenkin vähän liian kylmä vielä olla ilman hanskoja.

Lauantait on kyllä kivoja päiviä olla Helsingissä! Porukkaa on paljon liikenteessä, mutta suurin osa come in peace. Vaeltelee vain ympäriinsä ja etsii itseään. Tai lumihiutaleita. Mitä nyt tekeekään mieli etsiä. Tai olla etsimättä.

Mietin tässä vain, että mitenhän sekavia nämä tekstit olisi, jos kirjoittaisin ne humalassa? Täytyy joskus kokeilla ja todeta, että ei enää koskaan uudestaan. Oikoluku täytyisi tehdä kyllä vasta seuraavana päivänä. Tosin voi olla vähän vaikeaa oikolukea, jos ei tiedä, mitä siinä edes pitäisi lukea.

Joo, maksimissaan kaksi lasia viiniä. Sen jälkeen kirjoittamisen on muututtava tanssiksi.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Avainsana: kahvila