Alasti Helsingin keskustassa

Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi

Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.

Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.

Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.

Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.

Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.

Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.

”Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”

Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.

Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.

Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.

”Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”

Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!

Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)

Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.

Täältä saa myös ihan todella herkullisen kuuloisia jäätelöitä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lomastressi

Location: Helsinki, Espresso House

Tulin tänään Helsinkiin hotelliin yöksi, ihan yksin. Ja käytän ajan hyödyksi tottakai, eli tulin kahvilaan! Vein tavarat äsken hotellihuoneeseen ja nyt nautin Espresso Housen suodatinkahvia kauramaidolla. Ja katselen ohikulkevia ihmisiä, autoja ja ratikoita. Ehkä myös lentokoneita, yksisarvisia ja pieniä vihreitä miehiä. Riippuen siitä, mitä tämä kahvi sisältää.

Olen kirjoittanut ihan laittoman paljon postauksia juurikin tästä kahvilasta, varmaan samalta tuoliltakin. Mutta minkä sille voi, tämä kun on niin täydellisellä paikalla. Ihmisiä kulkee ohi ihan jatkuvasti ja kokoajan tapahtuu jotain. Ainoa miinus tässä on se, että ikkunan edessä olevat tuolit on selkänojattomia. Haluaisin löhötä samalla, kun kirjoittelen. Nyt jokaisen lauseen välissä, mitä ajattelen, on ”suorista selkä”.

Siis täällä on näin maanantaina iltapäivällä enemmän ihmisiä, kuin pienemmällä paikkakunnalla viikonloppuisin. Ihanaa kyllä näiden vuosien jälkeen nähdä, kun ihmiset oikeasti tapaa toisiaan ja keskustelee. Itsehän tuijotan puhelinta, enkä edes katso muita päin. Paitsi sinne ulos.

Tykkään kyllä olla sosiaalinen ja kävisin mielelläni enemmänkin kahvilla kavereiden kanssa, mutta onhan tämä blogin kirjoittaminen nyt kivaa. Ehkä muutenkin näin vanhemmiten on alkanut enemmän kaipaamaan sitä omaa aikaa, ihan yksin. Tai en tiedä vaikuttaako ikä siihen, vai se, että vajaa 4-vuotias tarvitsee vanhempiansa 24/7.

Tämä hotellissa yöpyminen aiheuttaa kyllä suurta stressiä! Jos on siis vain yhden yön. Tekisi mieli mennä, olla, pyöriä, jahdata karhuja ja irrottaa mukulakiviä. Mutta stressaan, kun tiedän, että en ehdi tekemään näitä kaikkia. Ja sitten pitäisi päättää, että mitä näistä oikeasti haluan ehtiä tekemään. Ja sitten jos haluaisin ehtiä vaikka käymään Katajanokalla ja Kalliossa, niin entä jos just sillä hetkellä tekeekin mieli maata hotellihuoneen sängyllä? Kumpi niistä on oikeasti se, mitä haluan tehdä?

Siksi AINA pitäisi mennä hotelliin vähintään kahdeksi yöksi. Ensimmäisen päivän voi kuluttaa kahvin juomiseen ja lepäämiseen (koska lepääminenhän on helppoa monen kahvikupin jälkeen), seuraavana päivänä voi lähteä haahuilemaan ympäri Helsinkiä. Kahvia tosin tarvitaan silloinkin.

Siis pääsisinhän minä nyt Helsinkiin koska vaan junalla, usein käynkin, että ei tämä mikään Once In A Lifetime -kokemus ole. Mutta hotellissa yksin, se on aikamoinen harvinaisuus.

Tulin siihen tulokseen, että täytynee ostaa korkeavyötäröisemmät farkut. Matalammat painaa ärsyttävästi, kun turvottaa. Eikä oikeastaan kiinnosta miettiä syytä turvotukselle, haluan vain mukavammat farkut silloin. Mutta kuten TÄSSÄ postauksessa kerroin, en voi ostaa uusia vaatteita itselleni. Tai voin, mutta ei siinä ole mitään järkeä.

Siis vitsit, miten ihmisiä on erinäköisiä! Ja kokoisia, pituisia, kaikkea. Jotenkin kun katsoo kokoajan ohikulkevia, erinäköisiä ihmisiä, niin tuntuu ihan hassulta. Hassulta siis siksi, että joku niistä on varmasti ahdistunut jostain sen hetkisestä finnistä, toista ahdistaa vaikkapa se turvotus, kolmannella on omasta mielestään ruma takki, neljäs miettii katkenneita kynsiään. Eihän ne ihmiset, niin kuin en minäkään, ole kuin pieni piste kartalla! Siis oikeasti PIENI. Ja jos koittaisi laittaa vielä sen finnin sinne kartalle, niin se olisi jo mahdotonta.

Saahan näistä asioista murehtia, en minä sitä tarkoita. Mutta miettikää, kuinka PIENIÄ murheita ihmisillä oikeasti voi olla. Kirjaimellisesti. Kun ei näy edes kartalla.

Meni vähän syvällisemmäksi, kuin mihin on totuttu. Ensi kerralla varmaan sitten taas puhutaan perunoista ja koulurepuista.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Location: Helsinki, Roasberg

Chailatte.

Jos pitäisi valita kahvi, mikä sopii kesään JA talveen, niin valitsisin chailaten. Ehkä tämä menisi kuitenkin enemmän talvikahvin puolelle, voisi lämmittää mukavasti, ilman alkoholia. Eikö alkoholia oteta aina glöginkin kanssa ”lämmikkeeksi”? Itse en voi sietää alkoholisoitua glögiä. Glögi glöginä, viina shotteina. Tai jotain.

Mutta siis chailatte. Tiesin tämän olevan hyvää, mutta en tiennyt, että tämä on näin kuumaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun kahvilassa polttaa kielensä. Yleensä kahvi ehtii jo vähän jäähtymään, kun nappailen kuvia, kaadan kahvin maahan ja yleisesti säädän jotain, ennen juomista. Nyt oli niin kuumaa kahvia, että ei ehtinyt edes vähän jäähtymään.

Olen muuten aina tykännyt tästä kahvilasta. Valitettavan usein olen joutunut (talvisin) vain kävelemään ohi, sillä kahvilan paras paikka, ikkunapaikka, on ollut varattu. Mutta ai että, kun siihen pääsee istumaan!

Naapuripöydässä on mielenkiintoisen oloiset keskustelut. Haluaisin lähteä juttuun mukaan ja heittää omat mielipiteet ilmoille. Toisaalta, kuulen vain sanoja sieltä täältä. Ehkä parempi, että en yhdy mukaan keskusteluun. Enkä kuuntele heitä enempää.

On muuten vaikeaa, kun haluaisi keskittyä omiin ajatuksiin, mutta jossain lähellä keskustellaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tekee mieli jäädä kuuntelemaan heitä, mutta ei haluaisi olla se salakuuntelija, kenelle ne asiat ei todellakaan ole tarkoitettu. Mutta kovin on vaikeaa olla omissa ajatuksissa, jos vieressä puhutaan suklaan herkullisuudesta ja ilmaisista ämpäreistä jossain lähellä.

Koitan keskittyä kuitenkin nyt omiin päänsisäisiin asioihin, ne jos jotkut vasta mielenkiintoisia onkin!

Vielä näkyy kasvomaskeja joillain käytössä. Itse olen kyllä tyytyväinen, että niitä ei enää tarvitse käyttää. Kyllähän niihin tottui, mutta eihän ne nyt kivoja ollut. Kyllähän baariin jonottamiseenkin tottuu, mutta eihän se nyt kivaa ole. Paitsi jos löytää juttuseuraa. Mutta ei se kasvomaskien kanssa kivaa olisi. Vaikka kai siihenkin tottuisi. Kasvomaskit + baarijono. Jos se on kivaa, niin sanoisin, että humala on vahvasti läsnä. Nyt en enää itsekään tajua kirjoittamaani, siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Ihmettelin, kun ohi ajoi täysin tyhjä ratikka. Tai oli se kuljettaja siellä jonkun toisen kanssa, mutta ei matkustajia kyydissä. No, opetusajossahan se oli. Niitä itseasiassa näin ihan älyttömästi tänään. Kesälomien jälkeinen maanantai. Kaikki, vanhat ja uudet, työntekijät täytyy opettaa ajamaan.

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Ihmisten tyylistä pystyy kyllä päättelemään paljon. Ei se päätelmä välttämättä osu yhtään oikeaan, mutta silti on kivaa päätellä. Jos jollain on farkkuhaalarit ja tukka kahdella nutturalla pään sivuilla, sekä kävelee reippaasti, päättelen, että hän puhuu paljon, tykkää lapsista ja on suhteellisen viisas. Kirjaviisas, jos sellaista sanaa edes on olemassa. Kaivoin koko pääni läpi, enkä löytänyt fiksumpaa sanaa kuvaamaan tuota.

”Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. ”

Sitten taas henkilö, jolla on pystyraidalliset mustavalkoiset löysät housut, kireä paita ja pitkä suora tukka ilman mitään käsittelyä, hän on selkeästi ihminen, joka lukee kirjoja. Ehkä enemmän tietokirjoja tai historiaa. Asuu yksin lähellä Helsingin keskustaa.

Jos taas on pyöräilyshortsit, iso löysä t-paita ja hiukset laitettu tosi kivasti, ne on yleensä todella kivoja ja rentoja tyyppejä. Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. hehe. Ei mulla nyt edes ole noita vaatteita päällä, mutta ne on kyllä tän hetken omat lempparit.

Vai mitä teille tulee mieleen noista kuvauksista? Olisi kyllä hauska tietää, minkä mielikuvan itse antaa muille, omalla vaatetuksella. Toisaalta, se riippuu varmaan ihan täysin päivästä.

Tässä on kaksi kahvilaa vierekkäin. Kaikilla on selkeästi vaikea päättää, kumpaan menee. Itsekin jäin hetkeksi pohtimaan, mutta päädyin tällä kertaa Roasbergiin. Syynä oli se, että terassilla oli enemmän vapaita paikkoja. Tiesin varmaksi, että pääsen istumaan hyvälle paikalle.

Tulin ihan innoissani tähän terassille chailatteni kanssa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ei paista enää ja olen ihan jäässä. Olisi mulla repussa lisää vaatteita, mutta luotan mielummin siihen, että kyllä se aurinko sieltä vielä paistaa. Ei tässä ole koko päivää aikaa mitään vaatteita vaihdella. Sadetanssia en osaa, mutta pienet aurinkomoovit voisi kyllä lähteä.  

”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Anteeks, olisko sulla kolikoita?” Kysyi äsken joku ohikulkeva mies. Eipä ole enää paljoa käteistä, saati sitten kolikoita mukana. Kolikoiden kerääjien täytyy alkaa pitämään korttikonetta mukana, niin voisi lähimaksulla heitellä parit eurot niille. Sehän kun varmasti toimisi ihan noin yksinkertaisesti. Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä tykkää antaa rahaa ventovieraalle, jos en voi mennä takuuseen siitä, mitä sillä ostetaan. Ihan kaikkea en haluaisi rahoittaa. Kerran oli kyllä pakko antaa muutamat eurot eräälle, joka istui kirjoittamansa kyltin vieressä ja kyltissä luki jotakuinkin näin ”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti.”

On kyllä jännä, miten Suomessa autolla tööttääminen on niin negatiivinen asia. Etelämmässä Euroopassa kun tööttäillään ihan vain, jos näkee vaikka kavereita, tai jostain ihan muusta syystä. Torven soittamisen ilosta. Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti. Vaikka istuisit vain siinä viereisessä kahvilassa nauttimassa chailattea.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Funkkiskahvila

Location: Helsinki, Kluuvi

Ah. Oon niin kaivannut tätä. Istua kahvilassa ja kirjoittaa ylös kaikki ajatukset. Koska niitähän multa löytyy. Vaikka toisinaan saattaa näyttääkin siltä, että päässä on maailman pisin tuulitunneli.

Mutta hei, tässä kahvilassa en olekaan ennen käynyt! Oon kävellyt ihan todella monesti ohi ja ollut hotellissakin ihan vieressä, mutta jostain syystä en ole päässyt sisälle asti. En ole siis yrittänytkään päästä, että ei mua siinä ovella ole pois käännytetty.

Funkkiskahvila

Tämän kahvilan tunnelmasta tulee mieleen sana ”Funkkis”. Funkkistyylinen kahvila. Tässä on vaan se ongelma, että mä en edes oikeastaan tiedä, mitä funkkis tarkoittaa. Eli en siis tiedä, onko tämä kahvila lähelläkään sitä tyyliä. Mutta kuka sen tyylin määrittää? Jos on vaikka maalaisromanttinen ruokapöytä, mutta jonkun muun mielestä se on moderni uuni, niin mikä se lopulta on? Kenen mielipide on oikea? Niimpä. Sanoisin siis, että tämä kahvila on ”Moderni ja maalaisromanttinen Funkkistyyliin vivahtava uuni”. Ja jos joku asia on fakta, niin se, että täällä on tosi isot ja puhtaat ikkunat.

Aika paljon on pukumiehiä liikenteessä. Kesän jälkeinen arki on selkeästi alkanut. Ihmettelin myös, miksi ikkunan toisella puolella ohi kävellyt mies oli niin tutun näköinen. No, se oli äsken samaan aikaan kahvilan jonossa. Ei siis sen kummempaa suhdesotkua saatu tästä aikaiseksi.

Turistikierros

Vähän harmittaa, että kaikki nykyaikaistuu. Ennen turistijoukkoa veti henkilö, joka piti isoa kylttiä päänsä yläpuolella, jotta kukaan joukosta ei eksy. Ja huusi niin maan perkeleesti, että myös takarivin Teppo kuulee. Nykyään kaikilla on kuulokkeet korvissa ja ryhmänjohtaja puhuu pikkurilliäkin pienempään mikrofoniin. Ja kävelee kuin olisi kauppaan menossa maitoa ostamaan. Ihan tavallinen tallaaja siis.

Mistä ihmeestä me enää tiedetään, että ketkä on turistikierroksella ja ketkä ei?! Koska pitäähän sellainen asia nyt tietää. Vaikuttaa paljon ja kaikkeen. Johan tämä heti koulussa tokalla luokalla opetetaan.

Siis mä haluan tarvitsen työn, missä voi pitää omia vaatteita päällä. Kauheeta, kun joutuu heti ensimmäisenä riisumaan, kun menee töihin. hehe.

Ei mutta siis ihmisillä on niin mahtavia tyylejä pukeutua, että mäkin haluan. Ei mulla niin paljoa ole vapaa-aikaa, että saisin pukeutua tarpeeksi omiin vaatteisiin. Vaikka toisaalta, aikamoinen ekoteko on pitää pelkkiä työvaatteita töissä. Ei tarvitse ostaa uusia hienoja vaatteita, saati pestä niitä niin usein. Melkeen voisin alkaa pitää niitä myös vapaa-ajalla. Säästetään luontoa.

Heh. Luulin, että jollain on metallinpaljastin kädessä ja se etsii Helsingin Aleksanterinkadulta metallia. Ei etsinyt ei, roikotti vain selfietikkua, kännykkä maata hipoen.

Tiedättekö, kun joku asia, minkä vaikka Riitta tekee, näyttää ihan normaalilta. Mutta jos Tiina tekee saman asian, se saattaa näyttääkin ihan todella oudolta. Vaikka ne tekisi sen täysin samanlailla. Ai ei tule mitään mieleen? Kerron esimerkin.

Helsingissä Aleksanterinkadulla menee ratikkakiskot. Siellä on myös suojateitä tietyin väliajoin. Mutta koska suojateitä ei ole metrin välein, sieltä poukkoillaan kuin rivitanssijat konsanaan edestakaisin. Ja se näyttää ihan normaalilta. Jos Riitta on se tanssija. Mutta kun ihmiset, ketkä alkaa jo vanhuuden takia olemaan sen rajamailla, että pysyykö edes pystyssä, ylittää samanlailla tien, se kiinnittää heti huomion. Eihän nyt sen ikäisten ja kuntoisten ihmisten kuulu lähteä rivitanssia vetämään ratikkakiskojen yli, missä ei ole suojatietä? Ikärasismi vahvasti läsnä. Mutta kyllähän se nyt vaan oudolta näyttää. Vai olenko oikeasti ainoa tän asian kanssa?

Toisaalta, he on saattaneet asua Helsingin keskustassa jo yli 50 vuotta, se on niille varmaan ihan arkipäivää poukkoilla miten sattuu. Ja he miettii mut nähdessään, että onpa outo näky. Maalainen tullut funkkistyyliseen uunikahvilaan juomaan modernia cappuccinoa ja raportoi, miten outoja me ollaan.

Jaahas. Ikkunan eteen pysähtyi rekka. Toivottavasti vain hetkellisesti, muuten meni näköalat aika täydellisesti.

Joo. Tämänkertainen kahvilahetki oli tässä.

Kiitos seurasta pitkästä aikaa, kahvitellaan taas!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Treeni kasvolihaksille

Location: Hyvinkää

Daimkakkua ja kahvia.

Olin taas saman päätöksen edessä, kun joka kerta kahvilassa. Otanko pelkästään makeasti maustetun kahvin, vai normaalin suodatinkahvin ja jotain herkkua päälle. Nyt oli vähän nälkä, niin piti saada jotain pureskeltavaa. Otin siis suodatinkahvia ja daimkakun. En siis koko kakkua, palasen vaan. Ja nyt kun kirjoitan tätä, niin mietin vaan, että miksi en ottanut kuitenkin koko kakkua.

En tiedä miten daimkakku on tehty, mutta joka kerta se on yhtä hyvää. Mitä kylmempää, sen parempaa. Ei ihan jäistä kuitenkaan (jääfrisbee), mutta kylmää. Miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä? Ainakaan tietääkseni. On jääkiekko, jääpallo, jääkoris (ainakin voisi olla). Miksi frisbeetä ei heitellä talvisin jääfrisbeellä? Nyt kun frisbeegolfikin on yleistynyt. Loppuradasta saa heitellä enää jään palasia, ellei nekin ole jo sulaneet. Jep. Ehkä tässä on syy, miksi ei ole olemassa jääfrisbeetä.

Suodatinkahvi maistui hassulle, tai ei oikeastaan. Se maistui vaan todella laimealle. Katsoin jo tiskillä, kun kahvi ojennettiin, että oli vähän laimean näköistä. Mutta sitten kun laitoin siihen sivupöydällä ihan todella vähän maitoa, niin kahvi muuttui todella vaaleaksi. Menin pöytään ja maistoin, en maistanut mitään. Tai lähinnä maidolla lantratun veden. Halusin uuden, paremman kahvin. Tällä kertaa en ollut se perus suomalainen, joka ei valita, jos saa huonoa ruokaa. Nyt oli kuitenkin kyse kahvista. Vakavampaa asiaa saa hakea.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta.

Tiskillä myyjä (barista?) totesi itsekin kahvin ulkonäön olevan todella vaalea ja sanoi tuovansa pöytään hetken päästä uuden kahvin. Kahvi tuli ja kävin taas laittamassa sivupöydällä siihen vähän maitoa. Kahvi oli aivan täysin samaa, kun oli edelliselläkin kerralla. Tai siis varmasti uudestaan keitettyä, sitä en epäile. Mutta yhtä laimeaa.

Aloin epäilemään jo omia makumieltymyksiä. Olenko tottunut vain todella tummapaahtoiseen kahviin kotona ja nykyään kahviloiden kahvit maistuu lähinnä laimealle teelle? En tiedä mihin lopputulokseen päädyn, sitten joskus kun päädyn. Mutta muissa kahviloissa kahvi on kyllä maistunut kahvilta.

Mutta palaan takaisin perus suomalaiseksi, enkä käy enää sanomassa asiasta. Meillä saattaa olla vain täysin eri makumieltymykset tämän kahvilan kanssa. Onko jollain teistä ollut samaa kokemusta, että jostain tietystä kahvilasta saisi ehkä paljon laimeampaa kahvia, mihin on tottunut?

Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu?

No mutta, se siitä kahvista. Tulin istumaan pöytään, missä on syöttötuoli valmiina. Vähän hassun paikan valitsin istua, tuntuu kun istuisin jotenkin väärinpäin. En kehtaa enää vaihtaa paikkaa. Kahvista valittaminen riitti olemaan ei niin perus suomalainen. Ja onhan syöttötuolissa sekin etu, että jos meinaan karata tai tippua, voin vaihtaa tuoliin missä on reunat. Siitä poispääseminen olisi kyllä jo sitten ihan uusi tarina. Vaikka toisaalta, onhan rollaattoreitakin. Miksi en voisi kävellä syöttötuoli hanurin alla ja istahtaa aina, kun siltä tuntuu? Pöytäkin siinä sitten valmiina, kun nälkä iskisi joka tapauksessa.

Selkeästi alkaa olemaan koululaisia reppu- ja penaaliostoksilla. Odotan itsekin sitä, että pääsen valitsemaan oman lapsen kanssa noita tavaroita. Viime vuonna (tai 5 vuotta sitten, en muista) vein kummipojan ostelemaan tarvikkeita koulun aloitukseen. Voisin viedä kaikki maailman ekaluokkalaiset yksi kerrallaan ostoksille. Voi kyllä olla, että toisen kohdalla loppuisi jo rahat.

Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Jotkut kolme lasta on kahden rouvan kanssa ostoksilla. Teen karkeasti johtopäätöksen, että lapset on sisaruksia keskenään, jotka on nyt hoidossa mummolla. Mutta mummolla on omatkin aikataulunsa ja tänään kalenteri näytti tapaamista Liisan kanssa. Joten lapsille pokemonkortit kouraan ja kahvilaan istumaan, Liisa ja Terttu numeroita merkkailemaan bingoiltaan. Älkää käsittäkö väärin, että bingo olisi vain vanhempien ihmisten ilo. Laivalla parasta mitä voit tehdä, on osallistua bingoon.

Tässä pöydässä mihin istuin, on syöttötuolin lisäksi sunnuntain aamuposti. Ihan hyvä tietää näin keskiviikkona, mitä edellisellä viikolla on tapahtunut. Jos on vaikka nukkunut viikon putkeen, tai aikamatkannut viime viikon yli.

Tiedättekö mitä haluan juuri nyt? Haluan lisää daimkakkua. ”Aina ei saa mitä haluaa”, tiedän. Mutta saisin, jos jaksaisin käydä ostamassa. En jaksa.

Ihmiset on kyllä hassun näköisiä, kun ne ilmeilee vauvalle. Vielä hauskemman siitä tekee se, että et ensin edes näe, että siellä on vauvakin.

Treeni kasvolihaksille

Onkohan pienten lasten vanhemmilla paremmat kasvolihakset, kun lapsettomilla/vanhempien lasten vanhemmilla? Voisin perustaa oman kasvolihasyrityksen. Vähänkuin fysioterapeutti, mutta treenataan vain kasvojen lihaksia.

Yrityksen perustamiseenkaan ei tarvitse muuta, kun vuokratilan ja vauvan. Vauva syöttötuoliin, asiakas penkkiin ja pyydetään tuijottamaan vauvaa. Kyllä jossain välissä alkaa asiakkaan naama vääntymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva itkee, eikä sitä meinaa muulla tavalla saada hiljaiseksi. Yhden käynnin kesto riippuu täysin asiakkaasta itsestään. Ja vauvat tuskin loppuu ihan heti tästä maailmasta. Aika toimiva bisnesidea, vaikka itse sanonkin.

Mitä tykkäsit tämän kertaisesta postauksesta? Kerro kommenteissa, tai tule kertomaan Instagramiin tai Facebookiin!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Viskijäälatte

Location: Hyvinkää

Siis tämä vaniljan makuinen jäälatte on taivaallista (ei, tämä ei ollut viskijäälattea). Ulkona on 30 astetta lämmintä ja siinä hetkessä kun saa vaniljajäälaten, kaikki on hyvin. En tiedä onko maku hyvä vai ei, mutta kylmä juotava näillä helteillä. Se on hyvä.  Tosi hyvä.

Olin jo kirjoittamassa ihan muuta, mutta kerran vielä. Tämä vaniljajäälatte on taivaallista.

Yllättävän vähän ihmisiä on liikenteessä. Nyt on kuitenkin heinäkuu, kello on kaksi ja kesäkelit on parhaimmillaan. Luulisi ihmisten olevan lomilla ja nauttimassa kylmistä huurteisista. Tai vaniljalatesta. Toisaalta, nyt on varmaan vähän liian kuuma monelle. Terasseilla pitäisi olla uima-allas, niin olisi väkeäkin varmasti enemmän. Tai jos ei uima-allasta, niin olisi edes meri tai järvi. Ei ole liikaa pyydetty. Ehkä täällä luotetaan siihen, että jos on kuuma, voi pulahtaa suihkulähteeseen.

Vielä on kesää jäljellä

Joku mies istuu yksin terassilla kuulokkeet korvilla. Olen ihan varma, mikä biisi sieltä tulee. Vai voitko väittää, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Mamban Vielä on kesää jäljellä? Ei ole muita kesäbiisejä. Ja näillä helteillä ei muita lauluja voi kuunnellakaan. Mieti vaikka Lordin Hard Rock Hallelujaa. Ei. Kuuma tulee pelkästä ajatuksestakin.

Nyt sille miehelle tuli kaveri! Olisi ollut suloista, että ne olisi jakanut kuulokkeet. Molemmille yksi. Olisi voinut sitten yhdessä kuunnella sitä Mambaa. Kahviloissa voisi aina tiskillä jakaa asiakkaille kuulokkeet. Kaikki voisi kuunnella samaa laulua. Tai sitten vaan laittaa radion soimaan. Ah, nykyaikaa.

Tupakantumpit kertoo eletystä elämästä. Ei omasta, mutta jonkun toisen. Mielummin olisin niitä silti katsonut tuhkakupissa. Vaikka en mä sinne tuhkakuppiin olisi kurkannut. Hyvä siis, että oli maassa, niin näin ne.

Taidan metsästää jostain vaniljasiirappia, että saan saman makuista lattea kotona. Pitäisiköhän sitä varten olla joku erikoisempi lasi. En tiedä. Ehkä lainaa mieheltä viskilasia. Jossa on pohjat jäljellä.

Viskijäälatte

Viskijäälatte. Kuulostaa tutulta, onko sellainen jo olemassa? Jäälatte, mikä samaan aikaan viilentää ja lämmittää. Sitähän voisi juoda talvellakin. Ja kofeiinin ja alkoholin sekoitus saa pään sekaisin. Ei ehkä optimaalisin tilanne, jos juo sen vaikka lounastauolla ja aikoo jatkaa vielä töitä. Mutta siis vähänkuin Virtanen, se drinkki siis. Viskijäälatte. Kuulostaa oikeasti hyvältä. Enkä mä edes tykkää viskistä. En voi sietää sitä. ”Talvilatte K-18”. Sitä löytyy ensi kesänä JA talvena kahviloista.

Aika hurjaa vauhtia ajaa kävelykadulla joku rekka. Tuo varmaan jotain kuormaa jonnekin. Itse en uskaltaisi varmaan edes ajaa autoa kävelykadulla. Vetäisin sitä perässäni. Pieni, kevyt treeni työpäivän aikana. Ihan ok. Kumpikohan on raskaampaa, vetää vai työntää rekkaa? Molemmissa saa käytettyä kehon painoa hyödyksi. Tämä voi olla vaikea testata, kun kummallakaan tyylillä rekka tuskin liikkuu senttiäkään. Itseensä pitää uskoa, mutta ehkä aloitetaan jostain kevyemmästä. Harjoittelen ensin vetämään ja työntämään itseäni liikkeelle.

Tulin vähän surulliseksi, kun tämä jäälatte loppui. Elämältä lähti pohja. Täysin verrattavissa keskenään.

Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Tässä lähellä juoksi äsken orava. Aloin miettimään, että olisikohan se kivaa, jos orava hyppäisi syliin ja kiipeilisi olkapäillä. Tajuaisinkohan laittaa videon kuvaamaan, vai fiilistelisikö vain sitä hetkeä. Hetken näitä mietittyäni, havahduin ajatuksistani. Havahduin lähinnä siihen, että olin ajatellut näitä asioita todella oudossa asennossa. En tiedä, miten päädyin niin epämääräiseen asentoon. Vähän kyyryssä ja sivuttain. Voiko oravaa muussa asennossa ajatellakaan?

Vauhdikkaat vanhemmat

On olemassa vauhdikkaita vanhempia ja sitten on hitaampia vanhempia. Hitaammat nauttii jäätelöstä, työntäen rattaita ja katselemalla ympärilleen. Vauhdikkaammat työntää rattaita moottoritienopeuksilla, ei syö todellakaan jäätelöä eikä katsele maisemia. Yrittää vain saada vauvaa hiljaiseksi. Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Okei, on näköjään edelleen olemassa niitä, ketkä pitää takkia päällä helteellä. Mustaa tuulitakkia. Käyköhän sama henkilö saunassa välikerrasto päällä? Ja en tiedä, miksi kirjoitin ”näköjään EDELLEEN olemassa”. Ihankuin olisin ollut vuosikymmeniä jossain perunakellarissa ja nyt tulin sieltä katsomaan, miten ihmiset pukeutuu helteellä.

Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

Voi ei! Joku tyttö meinasi unohtaa puhelimensa pyörän koriin! Hassu paikka puhelimelle. Eikö siinä korissa yleensä pidetä nukkea tai pehmoleluja? Tosin tämä tyttö vaikutti jo lähes täysi-ikäiseltä, että se voi vaikuttaa vähän korin sisältöön. No mutta, onneksi hän huomasi vahingon ajoissa, eikä käynyt pahemmin. Vahva veikkaus, että puhelinta ei olisi enää ollut hetken päästä korissa. Olisikohan nukkea tai nallea pöllitty?

En tiedä onko naapuripöydän naisella kova ääni, vai meinasinko äsken itse nukahtaa. Joka tapauksessa säikähdin pahasti, kun yhtäkkiä kuului kovaa ”JOO!”. Ehkä heräsin siihen, ehkä olin jo hereillä. En ole varma itsekään. Kauankohan olen istunut tässä? Aurinko ainakin paistaa vielä ja Mamban kuuntelijat on edelleen samassa paikassa. Kaikki on ennallaan. Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat

Helmikuulta 2022

”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”

-Bisnesideoita

”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””

-Mikä on paras kahvila?

”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””

-Karhu nähty kaupungissa

”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”

-Mitä pukea naamiaisiin?

”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”

-Missä mennä naimisiin?

”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”

-Nimi yritykselle?

”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”

-Töihin raksalle

”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”

-Kalastajapipo

”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”

-Louis Vuitton – vai jotain vielä parempaa?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Location: Hyvinkää

Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa ”Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.

Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.

Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.

Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.

Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.

Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!

Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!

Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!

Kauppatorin mysteeri

Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?”  Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.

No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.

Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.

”Mitä noi on?”

-Työkoneita.

”Mitä niillä tehdään?”

-Töitä.

”Missä niillä tehdään töitä?”

-Työmaalla.

”Missä se työmaa on?”

-Työpaikalla.

”Missä on työpaikka?”

-Työmaalla.

Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Röyhkeää mainostamista

Location: Helsinki, keskusta

Heh, onpa hauskaa. Viimeksi kun olin tässä kahvilassa, kahvi oli omaan makuun liian viileää ja jäähtyi nopeasti. Se tosin oli suodatinkahvia. Nyt otin cappuccinon ja meinaa suu palaa. Eli siis täydellisen kuumaa omaan makuun. Ja kyllä, tämä tarina oli hauska.

Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla tässä kahvilassa tapahtui.

Tulin Helsinkiin ja täällä on siis aivan ihana ilma. Olin jo rautatieasemalta kävelemässä Kauppatorille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikka aurinko paistaa ja on nätti keli, niin ulkona tuulee ihan älyttömästi. Ja mähän olen jo melkein kesävaatteissa. Täytyy harkita uudelleen, tulin harkitsemaan sitä tänne sisäkahvilaan. Ja kesävaatteet tarkoittaa siis revittyjä farkkuja ja isoa farkkutakkia. Eli siis varmasti ihan tarpeeksi lämpimät normaalille ihmiselle. Itse palelen vähän turhankin herkästi. Mutta olen kyllä käyttänyt tätä loistavana syynä siihen, että en voi mennä avantoon.

On kyllä selkeästi pääsiäinen takana. Tai ylipäätään pitkät vapaat (mitä ne on, terveisin vuorotyöläinen, jossa työvuorot pyörii 24/7). Ihmisillä on meno päällä, kaikki on päässeet takaisin työmoodiin. Kaahataan jaloilla tuhatta ja sataa. Muutama ihan vain auringosta nauttija näkyy myös. Ja ah, niitä take away -kahveja näkyy taas katukuvassa. Tai ei ne mihinkään ole varmasti hävinnyt tässä välissä, mutta ne saa silti aina hyvälle tuulelle.

Aika kovaa duunia toi feissarina oleminen. Ensin pitää saada pysäytettyä asiakas, ennen kuin voit alkaa myymään tai keräämään mitään. Ja se onkin varmaan se kaikista vaikein, aika useasti ketään ei kiinnosta jäädä edes kuuntelemaan. Epäilen, että kyse ei ole siitä, etteikö ketään kiinnostaisi. Vaan siitä, että moni tietää olevansa huono kieltäytymään kasvotusten. Eli parempi vaan kiertää kaukaa ja leikkiä puhuvansa puhelimessa, ettei vahingossakaan joudu omalle epämukavuusalueelle.

Oon itse joskus jakanut mainoslappuja samalla tyylillä. Se oli kylläkin paljon helpompaa, kun riitti vain lapun antaminen. Ei tarvinnut sen kummemmin myydä mitään, eikä kerätä nimiä listaan. Ja vitsi mä tykkäsin siitä silloin! Mutta muistan kyllä silloisen pomon epäilyksen. ”Ethän sä vaan heitä niitä roskiin, kun niin innokkaasti olet aina lähdössä niitä jakamaan ja jaatkin ne nopeasti?”. Kiva luotto!

Olen taas liikenteessä lounasaikaan, toimistojen lounasporukat käy syömässä tähän aikaan. Tällä kertaa söin itse oikeasti kunnon aamiaisen, että ei tarvitse heti kahvilaan tultaessa ostaa puolta tiskiä. Mutta eipä kyllä tullut mieleen, että kyllähän aamupalan ja tämän hetken välissä kuluu aikaa. Olen syönyt aamiaisen n. klo 7:30, nyt kello on 11:15. Jep jep, ei muka ole nälkä.

Kolmen naisen porukka kävelee vierekkäin. Yhdellä on kädessään kahvi, toisella energiajuoma ja kolmannella tupakka. Kaikki heräilee tyylillään. Tai yrittää selvitä ruokakoomasta.

Arkinen Hyväntekijä

Musta olisi aivan ihanaa auttaa ihmisiä. Mä haluaisin olla ovenraossa aina silloin, kun joku huonosti kävelevä olisi kulkemassa siitä (avaisin siis oven, en seisoisi sen edessä). Mä haluaisin olla paikan päällä, kun joku tiputtaa jotain maahan, eikä meinaa saada nostettua sitä. Mä haluaisin olla myös paikalla, jos joku ei jaksa syödä omaa ruokaansa. Auttamista sekin on, syödä toisen ruoka jos alkuperäinen omistaja ei sitä jaksa syödä. Free food, heh. Mä haluaisin myös paremman palkan, että voisin rahallisesti auttaa muita. Tykkäisin auttaa arkisesti rahalla.

Käytännössä siis yllättää ihmisiä arkisin. Maksaa jonkun toisen ostokset yllättäen, tarjota kahvit kahvilassa, ostaa rannekkeet lintsille yms. Ei mun talous nytkään kaadu kahvin tarjoamiseen, mutta tätä olisi niin siisti tehdä kokoajan! Ja vähän isommalla mittakaavalla. Olisiko sellaista työpaikkaa olemassa, missä työnkuva olisi ”Arkinen hyväntekijä” ja siinä palkka olisi tarpeeksi?

Ai että. Nyt on tarpeeksi lämmin terassikahville. Tai siis joillekin on selkeästi tarpeeksi lämmin, mulle ei. Tuuli ei ole mun ystävä tänään. Ehkä helsinkiläiset on karaistuneet tuuleen. Mä nautin auringosta ja lämmöstä täällä sisällä. Fun fact: menin tämän kahvilan jälkeen sinne Kauppatorille ja siellä meren vieressä tuuli VÄHEMMÄN kuin rautatieasemalla!

Röyhkeää mainostamista

Vähän on hassuun kohtaan laitettu A-ständi. Mikähän se nyt on oikealta nimeltään. A:n muotoinen mainoskyltti. Se on siis laitettu ovien eteen. Ymmärrän, että mainostamisen pitää olla välillä vähän röyhkeää, että pärjää. Mutta oven eteen? Kyllä siitä sisälle mahtuu, kun ensin kiertää sen. Mutta silti. OVEN ETEEN! Jos mulla on jonkun firman mainospaita päällä, voinko mä seistä oven edessä? En tiedä miksi näin tekisin. Mutta jos kerta kylttikin siinä viihtyy, niin pakkohan sitä spottia olisi kokeilla.

Joku mies yrittää kovasti tulla tänne kahvilaan. Se ei nyt vaan pääse ovesta sisälle. Tai oikeastaan edes ovelle asti. Kolme kertaa se on nyt meinannut tulla tänne, mutta kääntyy kuitenkin aina takaisin. Ehkä vielä joku päivä se onnistuu. Mäkin olen itseasiassa joskus tehnyt samaa. Olen ollut menossa kahvilaan, mutta samalla miettinyt jotain muuta paikkaa ja päättänyt mennäkin muualle. Sitten muistan, että se toinen paikka onkin kiinni, ja taas yritän mennä kahvilaan. Ihmiset on hassuja. Olisikohan helpompaa olla Alien.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Location: Helsinki, keskusta

Okei. Otetaan nyt ihan ensin pienet aplodit mun vesilasille. Kiitos. Siis a) se oli ilmainen ja b) se on ihan todella hienossa lasissa. Aikamoista.

Tulin kahvilaan, tai ravintolaan, vai mikähän tämä nyt on. Paikka, mistä saa kahvia, tapaksia, kaljaa yms. Ja ilmaista vettä hienosta lasista.

Otin ihan tavallisen suodatinkahvin maidolla. Ja voi että, kun se maitokin tuli erillisessä kannussa pöytään. Ja nimenomaan pöytään, se kahvikin tuotiin mulle sinne pöydälle! Oon ihan hämmentynyt tästä palvelusta. Oon kävellyt tämän paikan ohi monesti ja miettinyt, että voisin mennä käymään. Mutta kun aina on joko kamala nälkä, eli menee kunnon ravintolaan (grillille), tai sitten menee ihan kahvilaan, jos tekee mieli pelkkää kahvia. Mutta tämä paikka menee kyllä jatkoon, ehdottomasti menen uudestaan!

Ulkona paistaa aurinko, ihan todella ihana keli. Selkeästi on tulossa kesä. Hiton kylmä kesä kylläkin. Tosin säätä jos miettii, niin taidetaan mennä jo juhannuksessa. Aurinko paistaa, jäinen keli ja luntakin luvannut.

Tässä tämä kuuluisa vesilasi.

Nyt on lauantai ja arvatkaa mitä huomasin. Lauantaisin ihmiset kävelee paljon rauhallisemmin, kuin arkena. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Vähän kuin hidastetussa elokuvassa. Tai toinen vaihtoehto on, että mä oon juonut liikaa kofeiinia ja maailma pyörii mun pään sisällä vähän turhankin kovaa. Normaalia vauhtia kävelevät ihmiset näyttää hitailta, kun mun pää menee kovaa. Vai näyttäisköhän ne silloin sitten kuitenkin täysiä meneviltä? No, en tiedä. Hitaita ihmisiä lauantaisin. Kiirehtisi vähän, niin tietäisi olevansa Helsingissä.

Nyt on kyllä muodissa jotain, mistä itsekin innoistuin heti. Yleensä menen mukaan kaikkiin uusiin muotijuttuihin vasta pari vuotta jäljessä, mutta tämä on ehdoton hankinta ensi talvelle. Nimittäin aikuisten kypärämyssy! Siis kuinka kätevä. Ja kun trendithän kiertää aina niin, että joku, mikä on ollut vuosikymmeniä sitten muodissa, on taas muodissa. Mutta mä en kyllä muista, että aikuisten kypärämyssyjä olisi koskaan ollut! Nythän ne näyttää ihan tosi hassuilta, kun ei ole tottunut sellaista näkemään. Mutta niinhän se oli kasvomaskienkin kanssa koronan alkuaikoina. Nykyään aivan täysin normaali näky. Ai vitsit se lämpö, mikä sen myssyn kanssa on keskellä talvea.

Jos suomalainen menee britteihin, niin tunnistaako sen heti suomalaiseksi? Itse näin äsken selvästi brittiläisen. En käynyt kysymässä, mutta väitän, että sieltä se oli kotoisin.

Joku huolto-/muuttoauto pysäköi kävelytielle. Sillä oli takakulma niin rutussa, että se takaovi ei ollut edes kunnolla kiinni. Mutta kun kuski tuli sitä avaamaan, niin se ei taas meinannut saada sitä edes auki. Toimiva systeemi. Jotain tavaraa sieltä viedään jonnekin, en tiedä minne. Tavarakin on vähän epämääräistä, niin en tiedä mitä ja minne ja missä ja milloin. Seurataan tilannetta.

Oletteko muuten huomannut, että Helsingin Päärautatieaseman kyltit on vähän kulahtaneet? Onkohan ne yhtä vanhat kun itse rakennus, vai onko ne asennettu jälkeenpäin? Kyllähän ne on siis hienommat, kun vaikka jos tilalla olisi 18 eri väriä sisältävä vilkkuva kyltti. Onkohan noissa muuten valot sisällä? Vai onko ne vaan kylttejä. Ja jos on valot, niin toimiiko ne?

Heh, joku tuli ottamaan selfieitä tohon ikkunan toiselle puolelle. Se ei varmaan tajunnut, että täällä toisellakin puolella on ihmisiä. Se aina nappasi kuvan, laittoi äkkiä puhelimen alas ja katseli ympärilleen, että näkikö kukaan. Sitten taas uudestaan. Mutta kuten sanoin, olin ikkunan toisella puolella. Enhän mä malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja hymyilin myös sille kameralle! En tiedä näyinkö siinä vai en, olen vain odottanut löytäväni netistä kuvan, missä kysytään ”Tietääkö kukaan, kuka toi takana oleva tyyppi on?!”

Tämä kuva on kyllä jo lähes Voi.:n mainostamista.

Nyt kyllä vähän harmittaa, että on huono kuulo. Tai ihan normaali kuulo mulla on, mutta en kuule lasin läpi tarpeeksi selvästi. Neljä miestä oli napsinut jotain miestä väkevämpää ja he päätti huudella mulle jotain ikkunan toiselta puolelta. Tein niin kuin sosiaalisen ihmisen kuuluu tehdä, katsoin muualle ja esitin, että en edes huomaisi. Vähän jäi harmittamaan, että en tiedä mitä asiaa heillä oli. Mutta tavallaan oon siinä uskossa, että ei se mitään elämää mullistavaa ollut.

Vähän saisi olla lisää yritystä yhdellä miehellä. Jos juot pussikaljaa, eli siis kirjaimellisesti siis pussin sisällä olevasta pullosta, niin valitse nyt edes joku toinen pussi, kun Alkon. Vähän sama, kun ostaisi ekaa kertaa tamponeja ja kondomeja. Läpinäkyvään hedelmäpussiin vain, niin kukaan ei näe mitä se sisältää!

Tällainen leffa on varmasti jo keksitty, mutta miettikää, jos ihmiset muuttuisi aina erilaiseksi, riippuen onko auringossa vai varjossa. Auringossa ne olisi ihan normaaleja, varjossa zombeja, luurankoja, kirjastontätejä, tai vaikka ihmissusia. Niin. Miettikää sitä.

Ihmisillä on reppujen ulkopuolella välillä jotain tavaraa roikkumassa. Itselläni oli viimeksi kengät. Mutta sitten niissä näkee makuupusseja, jooga-alustoja ja juomapulloja. Joku laittoi siihen kiinni myös miekan. Mihin lie menossa. Miekkailuharjoituksiin, lastenjuhliin, tai ihan vaan keskiajalle.

Siis apua. Seiskan ratikasta tuli äsken puoli Helsinkiä ulos. En käsitä, miten sinne on mahtunut noin paljon ihmisiä sisälle. Tai ehkä osa matkusti ulkopuolella. Olispa hauskaa, jos ratikat olisi vaan isoja magneetteja. Ja ihmisissä olisi tietenkin vastamagneetti niihin. Sitten kun haluat ratikkaan, niin juokset vain lähelle ja painovoima (vai mikä magneettivoima onkaan) hoitaa loput. Lävähdät X-asennossa ratikan seinään.

Tämä tapaskahvilajuottola oli kyllä niin kiva paikka ja hyvät näkymät, että nappasin kahvin jälkeen vielä teen. Ja siis kyllä, myös kuuma vesi tuli tarjoiltuna pöytään! Ainakin 7 eri teelaatua tuotiin lasissa ja sain sieltä valita, minkä otan. Nyt ollaan palvelun suhteen jo ihan eri sfääreissä, kuin aikaisemmin.

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Itse tekemäni tutkimuksen mukaan, Helsingissä lapset ovat onnellisempia, kuin muualla. Tämähän kuulostaa vähän hassulta, mutta vielä hassumman siitä tekee syy tähän. Syy, miksi Helsinkiläiset lapset ovat onnellisempia kuin muualla, on kiire. Nehän on hitto linnanmäellä joka päivä, kun vanhemmat juoksee rattaiden kanssa pitkin Helsinkiä metroihin ja ratikoihin. Toki tässä täytyy muistaa matkapahoinvoinnista ja pyörimisestä kärsivät lapset, niitä en luokittelisi tähän ”onnellisempi Helsingissä” -kategoriaan. Mutta täytyy alkaa nyt vakavasti harkitsemaan Helsinkiin muuttamista oman lapsen kanssa.

Onkohan joku perhe menossa elokuviin. Koska siis minne muualle voisi lapset olla menossa, jos niillä on molemmilla irtokarkkipussit ja limpparit? Popparit ne varmasti ostaa paikan päältä. Ei tule vielä tarpeeksi rapinaa niistä karkkipusseista, popcornilla saa jo vähän parempaa meteliä aikaiseksi.

Joku asiakas tilasi kossusnapsin. Näin ainakin kuulin. Tai siis asiakas sanoi tilaavansa sen, mutta vain, jos se on huoneenlämpöistä. Olihan se. Tai siis kuulemma vähän viileää. Asiakas lupasi lämmittää sen sopivaksi itse. Miten, sitä ei tarina kerro.

Ihanaa, kun jotkut ajattelee muita ihmisiä, vaikka toteutus ei aina välttämättä olisi se paras mahdollinen. Tai lopputulos ainakaan. Joku löysi maasta jonkun jutun (näytti matkakortilta tai vastaavalta) ja alkoi heti katsella ympärilleen, jos löytäisi omistajan. Mutta koska kukaan ei näyttänyt mitään tiputtaneelta, hän päätti nostaa sen kaiteen päälle, autotien ja kävelytien väliin. Ajatus siis tosiaan hyvä, mutta sehän lensi Jyväskylään asti heti ensimmäisen auton tuulenpuuskan jälkeen. Ei varmaan enää saa omistaja sitä korttiaan takaisin. Okei, ei se sitä varmasti olisi saanut, vaikka se olisi jäänyt siihen maahan lojumaan. Sieltä maasta se ei olisi varmaan Jyväskylään asti mennyt, mutta jos se oli jotain arvokasta, niin kyllä se ainakin Malmille asti olisi varmasti päätynyt. Ehkä Sörnäisten kautta.

Helsingin uusin nähtävyys, työmaa ratikkapysäkillä. Jostain syystä kaikki ohikulkijat tuijottaa sitä. Tai siis sinne. Kävelee ihan viereen ja tuijottaa. En näe täältä, mitä se työmaa on kätkenyt sisälleen, mutta jotain selkeästi mielenkiintoista. Kultaa, roskaa, timantteja, tesla. Ei voi tietää.

Siis kuinka mahtavaa, söpöä, ihanaa. Palauttaa uskon taas ihmiskuntaan. Joku nainen istui lähipöydässä yksinään kahvilla. Joku mies vain meni siihen ja kysyi, että saako istua. Nainen ei edes epäröinyt tai kaivanut listaa tekosyistä, vaan vastasi ”tottakai!”. Nyt ne on jutellut jo hyvän tovin keskenään, kuin vanhat tutut. Näin sitä kuulkaa tutustutaan ihmisiin. Ei istuta puhelimella, niin kuin minä nyt, ellei haluta karkottaa muita. Niin kuin minä nyt. Voi mennä siis rohkeasti kysymään, että voiko istua! Tällaisia tarinoita olisi ihana kuulla ja nähdä lisää.

xoxo, Kaupunkikahvilla/Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla