Avainsana: kahvila

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Location: Helsinki, Kamppi

espressohouse

Nyt heittäydyin taas hurjaksi. Otin kahvin sijaan kaakaon. Tänään oli kahvikiintiö täynnä, vaikka olinkin juonut vain kaksi kupillista.

Yhtä juttua en kyllä kaakaoissa tajua. Jos ja kun otat sen kermavaahdolla, niin miksi siihen laitetaan suklaakastiketta tai vastaavaa mönjää vielä päälle? Eihän se siis pahaa ole, päinvastoin. Sitähän voisi kauhoa lusikalla suuhun enemmän kun sitä tarjoillaan. Mutta koska se on makeaa, niin sen syömisen jälkeen kaakao ei maistu enää miltään. Ei makealle, eikä kaakaolle. Sama kun joidenkin kaakaoiden mukana tulee aina pala suklaata. En todellakaan valita ja varmasti syön jos tarjoillaan, söisin vaikka ei tarjoiltaisikaan, mutta älä erehdy syömään sitä ennen juomista. Vasta kaakaon jälkeen, tai vielä parempi, laita se taskuun. Siinä tuntee itsensä ihan varkaaksi, vaikka eihän se varastamista ole. Voihan sille toki mennä pyytämään dogibägin (mikä tän virallinen nimi on? En jaksa syödä -laatikko?), mutta se ei sitten enää mahdu sinne taskuun. En kyllä tiedä miksi kukaan laittaisi sen taskuun, kun voisi syödä heti.

Sunnuntai ei ole kyllä paras päivä tulla kahvilaan, jos haluaa ikkunapaikalle. Täällä on ihan älyttömästi jengiä, eikä puhettakaan, että pääsisi ikkunapaikalle. Ehdin jo hetken jonottaakin yhteen kahvilaan, kun siellä oli vapaata, mutta joku ehti siinä jonottaessani mennä varaamaan sen. Ei muutakun täyskäännös ja seuraavaan kahvilaan.

Tänään ei hermo kestänyt yhtään enempää etsimistä, joten menin kauppakeskuksen sisällä olevaan kahvilaan. Täällä Helsingissä nyt onneksi kuitenkin ihmisiä liikkuu, oli se sisällä tai ulkona.

kamppi
Join näköjään myös otsalla.

Ulkona on toooodella aurinkoinen keli, varmaan aika pilvetön taivas. Vaikea nähdä tämän hetkistä tilannetta, on seinät ja katto vähän edessä. En oikeastaan tiedä, voiko keli olla tooooodella aurinkoinen, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta? Tai että miten se eroaa ihan vaan aurinkoisesta kelistä? Sieltähän se paistaa niin kovaa kun vaan pystyy.

Kuinkahan paljon enemmän näillä keleillä menee take away -kahvia, kun normaalisti? En ole istunut tässä kuin hetken, niin ainakin neljä mukillista on jo mennyt ohi. Syy, miksi haluaisin asua joskus Helsingissä/isossa kaupungissa, on juuri tuo. Voisin vaan ostella take away -kahveja ja kävellä ympäriinsä aurinkoisena päivänä. No joo, ehkä Helsinki, tai ylipäätään Suomi, ei ole sittenkään kovin hyvä vaihtoehto. Kahvia täältä kyllä saa, aurinkoa ei niinkään. Ja mua närästää jo ajatuskin siitä kahvin määrästä, mitä joisin.

Kauppakeskusjuoksijat on parhaita. Ne seisoo paikoillaan, yhtäkkiä lähtee juoksemaan katsomatta eteensä, sitten kurkkaa taaksepäin ja naureskelee. 1-3 vuotiaat on kyllä parhaita. Vanhemmat yrittää juoda kahvinsa loppuun edes vähän lämpimänä, samalla käy pikku spurtteja heittämässä lapsen perässä. Aikamoinen urheilusuoritus voi kahvinjuontikin olla. Ehkä se on vielä joskus olympialaji. Vähän kuin eukonkanto.

kamppi
Hyvin katkeaa toi mainos tonne puskaan. Kahvia alkaen 14,90€. Ihan ok hintaista.

Taitaa tämän kahvilan itsepalvelupalautusautomaatit olla täynnä. Mä en tiedä mitä ne viralliselta nimeltään on, mutta toi kuulostaa ainakin tosi väärältä. Eihän se voi olla automaatti, jos se on itsepalvelu. Tai voihan, kyllähän pullotkin palautetaan automaattiin, samalla ollen itsepalvelu. Mutta ei ne kahvilan palautusautomaatit kyllä ole automaatteja. Ne on vaan semmosia häkkejä. Ja onko se edes itsepalvelua, jos sä palautat sun astiat? Palveletko sä itseäsi viemällä ne astiat sinne, vai palveletko sä siinä vaiheessa sitä kahvilaa? Tai niitä muita asiakkaita? Viralliselta nimeltään siis Muidenpalvelupalautushäkki. Ne oli täynnä. Vieressä istuva nainen siis lähti viemään omaa tarjotintaan tänne häkkiin, mutta palasi hetken päästä takaisin saman tarjottimen kanssa. Jätti sen omalle paikalleen ja lähti. Siitä päättelin häkin olevan täynnä.

Taitaa olla kiireinen kahvila. Kukaan ei ole hakenut sitä tarjotinta siitä pöydältä, vaikka se on jo tovin siinä ollut. Ihmiset on alkaneet pelata siirtelypeliä. Halutaan paikkaan A istumaan, siirretään siitä edellisen asiakkaan roskat pöytään B. Seuraavat haluaa istumaan paikkaan B, siirtää taas roskat pöytään C jne. Häviäjä on se, joka haluaisi istumaan johonkin pöytään, mutta ei löydä enää tyhjää kohtaa mistään pöydästä, mihin siirtäisi roskat. Tuplapisteitähän tässä pelissä on myös jaossa, siirtämällä roskat johonkin käytössä olevaan pöytään. ”Anteeks, mä tuon nää roskat nyt tähän, että saan itselleni tyhjän pöydän”.

Ohoh. Ihmettelin, että miksi tähän ihan viereen parkkeeraa ihmisiä niin paljon. Alkaako kohta jostain selän takaa kuulua trumpetinsoittoa tai joku klovni heittelee tulipalloja mun pään päällä? Mutta ei. Se olikin vaan kahvilan jono. Ja kyllä, olen todella kaukana tiskiltä. Kuten sanoin, sunnuntai ei välttämättä ole se paras päivä käydä kahviloissa, jos haluaa vähääkään omaa rauhaa, tai edes istumapaikan. Tai siis istumapaikkojahan on niin kauan kun lattiaa riittää, mutta tiedätte kyllä, tuoleja.

kuumakaakao
Tässä tämä kuuluisa kaakao suklaakastikkeella.

Suomen kahviloista puuttuu kyllä kokonaan rentous. Rentous, vaikka olisi kiire. Tuntuu, että heti kun on vähänkin kiire, se välittyy myös asiakkaille kiireenä. Sitten kaikki asiakkaatkin vaikuttavat kiireisiltä ja pöydätkin näyttää siltä, vaikka ne on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta. Tai voihan olla, että myyjätkin on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta, mutta niistä se kiire näkyy vielä herkemmin kun pöydistä.

Tarvittaisiin sellaisia asiakaspalvelijoita, että siinä kaiken muun lomassa kierrellään keräilemässä astioita ja samalla höpistään asiakkaiden kanssa. Ehkä myös lauletaan (tiedätte kyllä mistä johtuu sana ehkä), välillä olisi livemusiikkia yms. Se jos joku olisi kahvila isolla koolla. En mä mitään bisneksistä ymmärrä, että kannattaisiko tällainen toiminta edes. Vai saisiko tollainen myyjä potkut samantien, kun tekee muutakin kun tarjoilee kahvia ja yrittää suoriutua asiakasmääristä.

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

Joku mies seisoo kahden tolpan välissä ja nojailee niihin vuorotellen, selkeästi odottaen jotain. Tai sitten se haluaisi pois siitä välistä, mutta ei osaa kun kaksi suuntaa ja molemmissa on tolppa edessä. Eikö jossain Sims -pelissä tai vastaavassa voisi käydä näin? Tai sitten tällä miehellä on taas näitä Harry Potter-/Narniajuttuja mielessä.

Jonkun naisen repusta kurkistaa pää. Pieni, ruskea, karvainen pää. Tunnistan sen chihuahuaksi. Hauskaa, söpöä ja outoa. En oikein osaa muodostaa mielipidettä. Hauskaa siitä tekee ainakin se, että mä haluaisin ainakin vastata kysymykseen ”Missä asut?”, niin ”Repussa”.

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Miten kävellessä menee kolarointivastuut? Jos kaksi henkilöä kävelee eteenpäin ja takaa tulee yksin kävelevä huomattavaa ylinopeutta. Edellä kävelevät päättää tehdä äkkipysähdyksen ja takaa tuleva meinaa törmätä heihin. Sai onneksi juuri väistettyä, eikä näyttänyt olleen liukas kelikään. Mutta jos törmäys olisi tapahtunut, niin olisiko vika ollut perässä kävelijän, vai edellä olevien, jotka teki äkkipysähdyksen ilman mitään selkeää syytä? Sumuvalot ei ollut edellä olevilla päällä, mutta aika kirkas keli kyllä oli.

Oli miten oli, ei ollut.

Kiitos seurasta ja mun ajatuksenjuoksun lukemisesta! Nähdään taas.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Nimi yritykselle?

Location: Helsinki, keskusta

latte

Hyppäsin tänään junaan ja ajelin kohti Helsinkiä. Matkan varrella asemalle kävellessäni, näin sen päivän sankarin. Oletettavasti äiti, veti lumisia portaita (jokainen Hyvinkäällä junalla käynyt tietää, että ne ei ole mitkään muutaman rappusen portaat) ylös TUPLArattaita, lapset onneksi oli jo kävelyiässä ja pystyi kävellä itse ylös. Niin ja koirakin oli matkassa mukana. Kävin totta kai kysymässä, että tarvitseeko apua, mutta hän oli jo lähes ylhäällä, joten ei tarvinnut. Mutta kuulemma hissi oli rikki. Onneksi se onnistui kuitenkin noin, mutta mietin vaan henkilöä, joka olisi ollut pyörätuolilla liikenteessä..

No mutta. Pääsin junaan ja olin perillä Helsingissä 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tämähän ei haitannut, koska aikataulu oli ainoastaan junalla, ei minulla. Kävelin suoraan kahvilaan, minkä olin päättänyt jo etukäteen. Ennen tilausta käytiin kuitenkin jotakuinkin näin mennyt dialogi:

Minä: ”Oliks teillä vessa missä, voisin sen jälkeen tulla tilaamaan”

Barista: ”Joo se on tuolla, koodi on 1234.”

Minä: ”Ok, kiitos. *näppäilen koodin*

Minä: ”Anteeks, mutta ovi ei aukea tuolla koodilla.”

Barista: ”Kokeile vaan uudestaan”

Minä: *kokeilen uudestaan*

Minä: ”Anteeks, mutta ei se ovi aukea sillä koodilla.”

Barista: ”Paina vaan se koodi ja vedä ovea samantien.”

Minä: *painan koodin ja vedän ovea*

Minä: ”Anteeks, mutta se ovi ei kyllä aukea.”

Barista: ”Painat vaan 1234 ja vedät sen oven auki. Eikun hetkonen! Se koodi onkin 4321.”

(ovikoodi muutettu, heh)

Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.

Hrr. Täällä sisällä on aika kylmä. Tai sitten olen vain syväjäässä, mulla on aika usein kylmä. Mutta ihan taivaallisen makuinen hasselpähkinälatte onneksi lämmittää.

Rakastan katsoa, kun ihmiset hymyilee tai nauraa itsekseen. Olisi niin kiva tietää, minkä takia näin tapahtuu. Miettiikö ne, että kuinka naurettavaa elämä on tällä hetkellä? Tai sitten ne on luullut kuulevansa maailman parhaimman jutun, mikä ei tietenkään ole mahdollista, koska ei ole kuullut mun juttuja. Ehkä ens kerralla hyppään jonkun hymyilevän tyypin naaman eteen ja kysyn ”mikä homma?” Jaettu ilo on paras ilo. Vahingonilon jälkeen.

Hui, ihmisiä kävelee jostain syystä tosi paljon ilman hanskoja. Itse olen siis tosiaan edelleen ihan jäässä ja en ihan muutamasta kympistä lähtisi nyt ulos ilman hanskoja. Toisaalta, syy tähän hanskattomuuteen on aika selkeä. On syy käydä ostamassa take away -kahvi, millä saa pidettyä käpälät lämpöisenä. ”Ei vitsi mulla on kyllä sormet jäässä, täytyy käydä hakemassa kahvia ärrältä”. Ja jos kuka tahansa sanoo tossa vaiheessa, että miksei vaan laita taskussa olevia hanskoja käteen, niin ei kannata tuhlata aikaa siihen. Ne ei vaan ymmärrä. Taidan oikeastaan tän laten jälkeen lähteä ilman hanskoja ulos.

Hahaa. Katsoin, että joillain on kuvaukset menossa, jotain uutta juomaa mainostetaan. Toinen nojaa seinään tyylikkäästi ja toinen ottaa vähän kauempaa valokuvia. No, valokuvaajahan lähti omia aikojaan pois siitä ja seinäännojailija jatkoi kaljan juomistaan seinän vieressä, meinaten muutamaan otteeseen kaatua. Ei ne varmaan ollutkaan samaa porukkaa.

Nimi yritykselle?

Aika paljon on yrityksien nimiä, missä nimi ei kerro mitään yrityksen sisällöstä. Eihän se haittaa, jos sen selittää heti perään. Esimerkiksi yrityksen nimi voisi olla vaikka “Varvas”, mutta heti perään siinä lukee “teemme muuttoja niin varovasti, että ei tarvitse olla varpaillaan.” (tiedän, multa kannattaa ostaa sloganeita). Tai sitten kun on vaikka Tepon Rauta, niin tiedät heti, että johonkin rautajuttuihin se liittyy.

Mutta sitten on yritys, minkä nimi on vaikka ”karva” ja autossakin lukee vain yrityksen nimi, ehkä korkeintaan kuvakin siitä karvasta, niin eihän se nyt kerro mitään. Tai että miksi ihmeessä olisin kiinnostunut sen yrityksen palveluista, jos en heti sen nimen luettuani tiedä, mihin alaan se edes liittyy. Koirien trimmaukseen? Ihmisten trimmaukseen? Karvalankamattoihin? Lääketieteeseen (karvatuppitulehdus)? Muotiin (karvahattu)? Tai toisaalta, en tiedä onko sillä niin väliäkään. Jos haluan viedä itseni trimmattavaksi tähän yritykseen, niin kai se on vähän sama asia, kun karvahattujen hoito. Ja nyt kysymys, oletko koskaan verrannut itseäsi karvahattuun?

Joku henkilö tuli tyhjentämään yleistä ulkoroskista. Roskis auki, roskis ulos, täysi säkki pois, tyhjä säkki tilalle, roskis takaisin paikoilleen, roskis kiinni. Täysi säkki auton lavalle ja menoksi. Hetken päästä joku toinen henkilö tuli kanssa tyhjentämään roskista. Tai yritti, lähinnä panttipulloja varmaan etsi. Miksi näiden yleisten roskisten vieressä ei ole jotain ämpäriä, minne saisi laittaa pantilliset tölkit ja pullot? Niitä ei varmaan tarvitsisi koskaan edes tyhjentää, kun nopein voittaisi. Turha niitä on roskiin heittää, mutta roskiksen päältä ne vaan lentää maahan ja roskaa. Olisihan se inhimillisempää pullojen keräilijällekin hakea pullot aina suoraan ämpäristä, eikä tarvitsisi roskiksia penkoa. Joo, ei tämä ihan näin helppoa ole, koska muuten se oltaisiin tehty jo. Mutta mun aivot ei vaan lakkaa tekemästä töitä, varsinkaan jos kyse on pullonpalautuksesta. Kuinka siistiä on saada rahaa yhtä pientä paperilappua vastaan.

Mulla on nyt todella vahva tunne, että tää latte ei ollut edes vähälaktoosista. En tiedä oliko, mutta tunne on nyt sellainen. Että kivakunolitseurana, HEIPPA!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: