Avainsana: kahvila

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Location: Hyvinkää

Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa ”Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.

Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.

Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.

Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.

Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.

Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!

Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!

Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!

Kauppatorin mysteeri

Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?”  Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.

No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.

Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.

”Mitä noi on?”

-Työkoneita.

”Mitä niillä tehdään?”

-Töitä.

”Missä niillä tehdään töitä?”

-Työmaalla.

”Missä se työmaa on?”

-Työpaikalla.

”Missä on työpaikka?”

-Työmaalla.

Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Röyhkeää mainostamista

Location: Helsinki, keskusta

Heh, onpa hauskaa. Viimeksi kun olin tässä kahvilassa, kahvi oli omaan makuun liian viileää ja jäähtyi nopeasti. Se tosin oli suodatinkahvia. Nyt otin cappuccinon ja meinaa suu palaa. Eli siis täydellisen kuumaa omaan makuun. Ja kyllä, tämä tarina oli hauska.

Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla tässä kahvilassa tapahtui.

Tulin Helsinkiin ja täällä on siis aivan ihana ilma. Olin jo rautatieasemalta kävelemässä Kauppatorille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikka aurinko paistaa ja on nätti keli, niin ulkona tuulee ihan älyttömästi. Ja mähän olen jo melkein kesävaatteissa. Täytyy harkita uudelleen, tulin harkitsemaan sitä tänne sisäkahvilaan. Ja kesävaatteet tarkoittaa siis revittyjä farkkuja ja isoa farkkutakkia. Eli siis varmasti ihan tarpeeksi lämpimät normaalille ihmiselle. Itse palelen vähän turhankin herkästi. Mutta olen kyllä käyttänyt tätä loistavana syynä siihen, että en voi mennä avantoon.

On kyllä selkeästi pääsiäinen takana. Tai ylipäätään pitkät vapaat (mitä ne on, terveisin vuorotyöläinen, jossa työvuorot pyörii 24/7). Ihmisillä on meno päällä, kaikki on päässeet takaisin työmoodiin. Kaahataan jaloilla tuhatta ja sataa. Muutama ihan vain auringosta nauttija näkyy myös. Ja ah, niitä take away -kahveja näkyy taas katukuvassa. Tai ei ne mihinkään ole varmasti hävinnyt tässä välissä, mutta ne saa silti aina hyvälle tuulelle.

Aika kovaa duunia toi feissarina oleminen. Ensin pitää saada pysäytettyä asiakas, ennen kuin voit alkaa myymään tai keräämään mitään. Ja se onkin varmaan se kaikista vaikein, aika useasti ketään ei kiinnosta jäädä edes kuuntelemaan. Epäilen, että kyse ei ole siitä, etteikö ketään kiinnostaisi. Vaan siitä, että moni tietää olevansa huono kieltäytymään kasvotusten. Eli parempi vaan kiertää kaukaa ja leikkiä puhuvansa puhelimessa, ettei vahingossakaan joudu omalle epämukavuusalueelle.

Oon itse joskus jakanut mainoslappuja samalla tyylillä. Se oli kylläkin paljon helpompaa, kun riitti vain lapun antaminen. Ei tarvinnut sen kummemmin myydä mitään, eikä kerätä nimiä listaan. Ja vitsi mä tykkäsin siitä silloin! Mutta muistan kyllä silloisen pomon epäilyksen. ”Ethän sä vaan heitä niitä roskiin, kun niin innokkaasti olet aina lähdössä niitä jakamaan ja jaatkin ne nopeasti?”. Kiva luotto!

Olen taas liikenteessä lounasaikaan, toimistojen lounasporukat käy syömässä tähän aikaan. Tällä kertaa söin itse oikeasti kunnon aamiaisen, että ei tarvitse heti kahvilaan tultaessa ostaa puolta tiskiä. Mutta eipä kyllä tullut mieleen, että kyllähän aamupalan ja tämän hetken välissä kuluu aikaa. Olen syönyt aamiaisen n. klo 7:30, nyt kello on 11:15. Jep jep, ei muka ole nälkä.

Kolmen naisen porukka kävelee vierekkäin. Yhdellä on kädessään kahvi, toisella energiajuoma ja kolmannella tupakka. Kaikki heräilee tyylillään. Tai yrittää selvitä ruokakoomasta.

Arkinen Hyväntekijä

Musta olisi aivan ihanaa auttaa ihmisiä. Mä haluaisin olla ovenraossa aina silloin, kun joku huonosti kävelevä olisi kulkemassa siitä (avaisin siis oven, en seisoisi sen edessä). Mä haluaisin olla paikan päällä, kun joku tiputtaa jotain maahan, eikä meinaa saada nostettua sitä. Mä haluaisin olla myös paikalla, jos joku ei jaksa syödä omaa ruokaansa. Auttamista sekin on, syödä toisen ruoka jos alkuperäinen omistaja ei sitä jaksa syödä. Free food, heh. Mä haluaisin myös paremman palkan, että voisin rahallisesti auttaa muita. Tykkäisin auttaa arkisesti rahalla.

Käytännössä siis yllättää ihmisiä arkisin. Maksaa jonkun toisen ostokset yllättäen, tarjota kahvit kahvilassa, ostaa rannekkeet lintsille yms. Ei mun talous nytkään kaadu kahvin tarjoamiseen, mutta tätä olisi niin siisti tehdä kokoajan! Ja vähän isommalla mittakaavalla. Olisiko sellaista työpaikkaa olemassa, missä työnkuva olisi ”Arkinen hyväntekijä” ja siinä palkka olisi tarpeeksi?

Roberts Coffee

Ai että. Nyt on tarpeeksi lämmin terassikahville. Tai siis joillekin on selkeästi tarpeeksi lämmin, mulle ei. Tuuli ei ole mun ystävä tänään. Ehkä helsinkiläiset on karaistuneet tuuleen. Mä nautin auringosta ja lämmöstä täällä sisällä. Fun fact: menin tämän kahvilan jälkeen sinne Kauppatorille ja siellä meren vieressä tuuli VÄHEMMÄN kuin rautatieasemalla!

Röyhkeää mainostamista

Vähän on hassuun kohtaan laitettu A-ständi. Mikähän se nyt on oikealta nimeltään. A:n muotoinen mainoskyltti. Se on siis laitettu ovien eteen. Ymmärrän, että mainostamisen pitää olla välillä vähän röyhkeää, että pärjää. Mutta oven eteen? Kyllä siitä sisälle mahtuu, kun ensin kiertää sen. Mutta silti. OVEN ETEEN! Jos mulla on jonkun firman mainospaita päällä, voinko mä seistä oven edessä? En tiedä miksi näin tekisin. Mutta jos kerta kylttikin siinä viihtyy, niin pakkohan sitä spottia olisi kokeilla.

Joku mies yrittää kovasti tulla tänne kahvilaan. Se ei nyt vaan pääse ovesta sisälle. Tai oikeastaan edes ovelle asti. Kolme kertaa se on nyt meinannut tulla tänne, mutta kääntyy kuitenkin aina takaisin. Ehkä vielä joku päivä se onnistuu. Mäkin olen itseasiassa joskus tehnyt samaa. Olen ollut menossa kahvilaan, mutta samalla miettinyt jotain muuta paikkaa ja päättänyt mennäkin muualle. Sitten muistan, että se toinen paikka onkin kiinni, ja taas yritän mennä kahvilaan. Ihmiset on hassuja. Olisikohan helpompaa olla Alien.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Location: Helsinki, keskusta

Okei. Otetaan nyt ihan ensin pienet aplodit mun vesilasille. Kiitos. Siis a) se oli ilmainen ja b) se on ihan todella hienossa lasissa. Aikamoista.

Tulin kahvilaan, tai ravintolaan, vai mikähän tämä nyt on. Paikka, mistä saa kahvia, tapaksia, kaljaa yms. Ja ilmaista vettä hienosta lasista.

Otin ihan tavallisen suodatinkahvin maidolla. Ja voi että, kun se maitokin tuli erillisessä kannussa pöytään. Ja nimenomaan pöytään, se kahvikin tuotiin mulle sinne pöydälle! Oon ihan hämmentynyt tästä palvelusta. Oon kävellyt tämän paikan ohi monesti ja miettinyt, että voisin mennä käymään. Mutta kun aina on joko kamala nälkä, eli menee kunnon ravintolaan (grillille), tai sitten menee ihan kahvilaan, jos tekee mieli pelkkää kahvia. Mutta tämä paikka menee kyllä jatkoon, ehdottomasti menen uudestaan!

Ulkona paistaa aurinko, ihan todella ihana keli. Selkeästi on tulossa kesä. Hiton kylmä kesä kylläkin. Tosin säätä jos miettii, niin taidetaan mennä jo juhannuksessa. Aurinko paistaa, jäinen keli ja luntakin luvannut.

Tässä tämä kuuluisa vesilasi.

Nyt on lauantai ja arvatkaa mitä huomasin. Lauantaisin ihmiset kävelee paljon rauhallisemmin, kuin arkena. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Vähän kuin hidastetussa elokuvassa. Tai toinen vaihtoehto on, että mä oon juonut liikaa kofeiinia ja maailma pyörii mun pään sisällä vähän turhankin kovaa. Normaalia vauhtia kävelevät ihmiset näyttää hitailta, kun mun pää menee kovaa. Vai näyttäisköhän ne silloin sitten kuitenkin täysiä meneviltä? No, en tiedä. Hitaita ihmisiä lauantaisin. Kiirehtisi vähän, niin tietäisi olevansa Helsingissä.

Nyt on kyllä muodissa jotain, mistä itsekin innoistuin heti. Yleensä menen mukaan kaikkiin uusiin muotijuttuihin vasta pari vuotta jäljessä, mutta tämä on ehdoton hankinta ensi talvelle. Nimittäin aikuisten kypärämyssy! Siis kuinka kätevä. Ja kun trendithän kiertää aina niin, että joku, mikä on ollut vuosikymmeniä sitten muodissa, on taas muodissa. Mutta mä en kyllä muista, että aikuisten kypärämyssyjä olisi koskaan ollut! Nythän ne näyttää ihan tosi hassuilta, kun ei ole tottunut sellaista näkemään. Mutta niinhän se oli kasvomaskienkin kanssa koronan alkuaikoina. Nykyään aivan täysin normaali näky. Ai vitsit se lämpö, mikä sen myssyn kanssa on keskellä talvea.

Jos suomalainen menee britteihin, niin tunnistaako sen heti suomalaiseksi? Itse näin äsken selvästi brittiläisen. En käynyt kysymässä, mutta väitän, että sieltä se oli kotoisin.

Joku huolto-/muuttoauto pysäköi kävelytielle. Sillä oli takakulma niin rutussa, että se takaovi ei ollut edes kunnolla kiinni. Mutta kun kuski tuli sitä avaamaan, niin se ei taas meinannut saada sitä edes auki. Toimiva systeemi. Jotain tavaraa sieltä viedään jonnekin, en tiedä minne. Tavarakin on vähän epämääräistä, niin en tiedä mitä ja minne ja missä ja milloin. Seurataan tilannetta.

Oletteko muuten huomannut, että Helsingin Päärautatieaseman kyltit on vähän kulahtaneet? Onkohan ne yhtä vanhat kun itse rakennus, vai onko ne asennettu jälkeenpäin? Kyllähän ne on siis hienommat, kun vaikka jos tilalla olisi 18 eri väriä sisältävä vilkkuva kyltti. Onkohan noissa muuten valot sisällä? Vai onko ne vaan kylttejä. Ja jos on valot, niin toimiiko ne?

Heh, joku tuli ottamaan selfieitä tohon ikkunan toiselle puolelle. Se ei varmaan tajunnut, että täällä toisellakin puolella on ihmisiä. Se aina nappasi kuvan, laittoi äkkiä puhelimen alas ja katseli ympärilleen, että näkikö kukaan. Sitten taas uudestaan. Mutta kuten sanoin, olin ikkunan toisella puolella. Enhän mä malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja hymyilin myös sille kameralle! En tiedä näyinkö siinä vai en, olen vain odottanut löytäväni netistä kuvan, missä kysytään ”Tietääkö kukaan, kuka toi takana oleva tyyppi on?!”

Tämä kuva on kyllä jo lähes Voi.:n mainostamista.

Nyt kyllä vähän harmittaa, että on huono kuulo. Tai ihan normaali kuulo mulla on, mutta en kuule lasin läpi tarpeeksi selvästi. Neljä miestä oli napsinut jotain miestä väkevämpää ja he päätti huudella mulle jotain ikkunan toiselta puolelta. Tein niin kuin sosiaalisen ihmisen kuuluu tehdä, katsoin muualle ja esitin, että en edes huomaisi. Vähän jäi harmittamaan, että en tiedä mitä asiaa heillä oli. Mutta tavallaan oon siinä uskossa, että ei se mitään elämää mullistavaa ollut.

Vähän saisi olla lisää yritystä yhdellä miehellä. Jos juot pussikaljaa, eli siis kirjaimellisesti siis pussin sisällä olevasta pullosta, niin valitse nyt edes joku toinen pussi, kun Alkon. Vähän sama, kun ostaisi ekaa kertaa tamponeja ja kondomeja. Läpinäkyvään hedelmäpussiin vain, niin kukaan ei näe mitä se sisältää!

Tällainen leffa on varmasti jo keksitty, mutta miettikää, jos ihmiset muuttuisi aina erilaiseksi, riippuen onko auringossa vai varjossa. Auringossa ne olisi ihan normaaleja, varjossa zombeja, luurankoja, kirjastontätejä, tai vaikka ihmissusia. Niin. Miettikää sitä.

Ihmisillä on reppujen ulkopuolella välillä jotain tavaraa roikkumassa. Itselläni oli viimeksi kengät. Mutta sitten niissä näkee makuupusseja, jooga-alustoja ja juomapulloja. Joku laittoi siihen kiinni myös miekan. Mihin lie menossa. Miekkailuharjoituksiin, lastenjuhliin, tai ihan vaan keskiajalle.

Siis apua. Seiskan ratikasta tuli äsken puoli Helsinkiä ulos. En käsitä, miten sinne on mahtunut noin paljon ihmisiä sisälle. Tai ehkä osa matkusti ulkopuolella. Olispa hauskaa, jos ratikat olisi vaan isoja magneetteja. Ja ihmisissä olisi tietenkin vastamagneetti niihin. Sitten kun haluat ratikkaan, niin juokset vain lähelle ja painovoima (vai mikä magneettivoima onkaan) hoitaa loput. Lävähdät X-asennossa ratikan seinään.

Tämä tapaskahvilajuottola oli kyllä niin kiva paikka ja hyvät näkymät, että nappasin kahvin jälkeen vielä teen. Ja siis kyllä, myös kuuma vesi tuli tarjoiltuna pöytään! Ainakin 7 eri teelaatua tuotiin lasissa ja sain sieltä valita, minkä otan. Nyt ollaan palvelun suhteen jo ihan eri sfääreissä, kuin aikaisemmin.

Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?

Itse tekemäni tutkimuksen mukaan, Helsingissä lapset ovat onnellisempia, kuin muualla. Tämähän kuulostaa vähän hassulta, mutta vielä hassumman siitä tekee syy tähän. Syy, miksi Helsinkiläiset lapset ovat onnellisempia kuin muualla, on kiire. Nehän on hitto linnanmäellä joka päivä, kun vanhemmat juoksee rattaiden kanssa pitkin Helsinkiä metroihin ja ratikoihin. Toki tässä täytyy muistaa matkapahoinvoinnista ja pyörimisestä kärsivät lapset, niitä en luokittelisi tähän ”onnellisempi Helsingissä” -kategoriaan. Mutta täytyy alkaa nyt vakavasti harkitsemaan Helsinkiin muuttamista oman lapsen kanssa.

Onkohan joku perhe menossa elokuviin. Koska siis minne muualle voisi lapset olla menossa, jos niillä on molemmilla irtokarkkipussit ja limpparit? Popparit ne varmasti ostaa paikan päältä. Ei tule vielä tarpeeksi rapinaa niistä karkkipusseista, popcornilla saa jo vähän parempaa meteliä aikaiseksi.

Joku asiakas tilasi kossusnapsin. Näin ainakin kuulin. Tai siis asiakas sanoi tilaavansa sen, mutta vain, jos se on huoneenlämpöistä. Olihan se. Tai siis kuulemma vähän viileää. Asiakas lupasi lämmittää sen sopivaksi itse. Miten, sitä ei tarina kerro.

Ihanaa, kun jotkut ajattelee muita ihmisiä, vaikka toteutus ei aina välttämättä olisi se paras mahdollinen. Tai lopputulos ainakaan. Joku löysi maasta jonkun jutun (näytti matkakortilta tai vastaavalta) ja alkoi heti katsella ympärilleen, jos löytäisi omistajan. Mutta koska kukaan ei näyttänyt mitään tiputtaneelta, hän päätti nostaa sen kaiteen päälle, autotien ja kävelytien väliin. Ajatus siis tosiaan hyvä, mutta sehän lensi Jyväskylään asti heti ensimmäisen auton tuulenpuuskan jälkeen. Ei varmaan enää saa omistaja sitä korttiaan takaisin. Okei, ei se sitä varmasti olisi saanut, vaikka se olisi jäänyt siihen maahan lojumaan. Sieltä maasta se ei olisi varmaan Jyväskylään asti mennyt, mutta jos se oli jotain arvokasta, niin kyllä se ainakin Malmille asti olisi varmasti päätynyt. Ehkä Sörnäisten kautta.

Helsingin uusin nähtävyys, työmaa ratikkapysäkillä. Jostain syystä kaikki ohikulkijat tuijottaa sitä. Tai siis sinne. Kävelee ihan viereen ja tuijottaa. En näe täältä, mitä se työmaa on kätkenyt sisälleen, mutta jotain selkeästi mielenkiintoista. Kultaa, roskaa, timantteja, tesla. Ei voi tietää.

Siis kuinka mahtavaa, söpöä, ihanaa. Palauttaa uskon taas ihmiskuntaan. Joku nainen istui lähipöydässä yksinään kahvilla. Joku mies vain meni siihen ja kysyi, että saako istua. Nainen ei edes epäröinyt tai kaivanut listaa tekosyistä, vaan vastasi ”tottakai!”. Nyt ne on jutellut jo hyvän tovin keskenään, kuin vanhat tutut. Näin sitä kuulkaa tutustutaan ihmisiin. Ei istuta puhelimella, niin kuin minä nyt, ellei haluta karkottaa muita. Niin kuin minä nyt. Voi mennä siis rohkeasti kysymään, että voiko istua! Tällaisia tarinoita olisi ihana kuulla ja nähdä lisää.

xoxo, Kaupunkikahvilla/Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla