Livestriimi nopeasti täyttyvästä roskiksesta

“Mutta sitä näkyä on vähän vaikea laittaa koristeeksi seinälle. Enkä ehkä haluaisikaan. Päihittäisi kyllä kaikki kauhutalot.”

Nyt on kyllä niin syksyinen ilma, että jos valkoviini ois punaviinin makuista, niin kuoharista sais krapulan. Make sense yms.

Otin kaakaooo!

Piiiitkästä pitkästä aikaa taas täällä. Superkivaa! Siis jotenkin tässä hetkeen mikään ei ole oikein lähtenyt mihinkään suuntaan. Ei laivat merelle, eikä kylmä kahvi mikroon.

Oon ollut kipeänä, enemmän ja vähemmän. Oon ollut töissä, enemmän ja vähemmän. Oon pukeutunut lähinnä kotivaatteisiin ja työvaatteisiin, siinä välissä ulkovaatteisiin. Suihkussa käynyt jopa ilman vaatteita.

No nyt vihdoin sain itseni kahville (kaakaolle), että pääsen kirjoittamaan postausta! Olisin halunnut tehdä tästä postauksesta paaaaljon pidemmän, mutta kesken kaakaon iski mahakipu. Jee. Puolikas kaakao maksoi siis aika paljon.

Hauska katsoa ihmisiä, kun ne kävelee. Tai siis kahta ihmistä, kun ne kävelee vierekkäin. Toinen vetää ihan moottoritienopeuksia, toinen pitää isoa kiveä kaasupolkimen alla. Sitten se nopeampi joutuu kokoajan hidastelemaan, kun huomaa kävelleensä Ouluun asti, siinä missä toinen on vasta Tampereen keskusaukiolla (onks siellä semmosta?).

Täällä on jotenkin tunnelmallista. Ei sillä tavalla jouluisesti, kun sanasta ”tunnelmallinen” tulee heti mieleen joulu. Mutta syksyisesti tunnelmallista. Kivasti on halloweenkoristeita laitettu ympäriinsä.

Meillä kotona ei ole mitään halloweeniin liittyvää härpäkettä, en ole oikein halloweenihmisiä. Lapsi kyllä kuulemma haluaisi halloweenina ”syödä jotain ällöttävää”. No eiköhän se riitä, että kokkaan jotain arkiruokaa. Edellisestä ruoasta tuli kommentti ”Kiitos, mutta mä en oikeen tykkää”. Ehkä vaan ensi kerralla sanon, että tää on nyt kuule sitä halloweenruokaa.

Okei, oon mäkin välillä vähän halloweenihminen. Aamuisin peilissä, hah! Mutta sitä näkyä on vähän vaikea laittaa koristeeksi seinälle. Enkä ehkä haluaisikaan. Päihittäisi kyllä kaikki kauhutalot.

Livestriimi nopeasti täyttyvästä roskiksesta

Löysin muuten just maailman nopeiten täyttyvän roskiksen. Joissain kaupoissa kun on se, että kuittia vastaan pääset sieltä pihalle. Sen portin jälkeen on se roskis siinä. Olis hauska seurata sitä livestriiminä. Ehkä vähän nopeutettuna, ei se ihan niin nopeasti täyty kuitenkaan. Mitenhän livestriimiä voisi nopeuttaa? Jos joku menisi sinne itsepalvelukassoille kertomaan, että nyt sit ihan hiton äkkiä pihalle täältä?

Kun tämä oli näin lyhyt teksti, mietin, että olis kiva tiivistää tää jotenkin. Mutta miten yhdistät kaasupolkimen, halloweenin ja livestriimin roskiksesta?

Ehkä vaikka niin, että tässä livestriimissä se yksi tyyppi huutelee, että kävelkää täältä ulos nopeammin kuin normaalisti, hitaammin liikkuville antaa ison kiven ja kertoo, että painuu muualle painelemaan kaasua ja pelottavan halloweenteeman tähän saa niin, että itse livestriimi kestää oikeasti kauan ja joudut katsomaan sitä.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa  kaupunkikahvilla

TikTokissa Kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kumpi on halvempaa, kukat vai kahvi?

Lukuaika: alle 2 min

Töiden jälkeen vaniljalatelle. Nam. Tai ihan vain kahville olin menossa, tietämättä, mitä aion tilata. Oikeastaan vielä siinäkin vaiheessa, kun olin tilaamassa, en ollut varma, mitä aion tilata. No tilasin kuitenkin vaniljalaten.

Vieressä istuvat kolme tyttöä, tilasivat jotain frappeja tai sen tyylisiä. He saivat ihan älyttömän hienot lasit ja kaikki. Oma vaniljalatteni tuli take away -mukiin.

Niimpä. En tiedä kuinka kiireiseltä näytin, mutta tarkoitukseni oli kyllä ihan vain istua pöytään ja nauttia vaniljalatesta. Lopultahan siis join siinä puolet ja otin puolet mukaan, koska take away. Tavallaan sain siis kaksi kahvia yhden hinnalla, jos nyt jotain positiivista haetaan.

Tarkoitus tosin oli ottaa hieno kuva hienosta vaniljalattelasista, mutta no. Tässä on take away -muki.

vaniljalatte

Ulkona istutellaan jo syysistutuksia kaupungin alueelle. Tai jo ja jo, nyt on lokakuu jo hyvää vauhtia käynnissä. No, on ne aikaisemmassa kuin minä, joka en ole ostanut vielä edes edellisen kesän kukkia.

Oikeasti ostan yleensä vain callunoita ja muita kanervan näköisiä kukkia, sillä ne kestävät tarpeeksi pitkään. En ymmärrä, miksi ostaisin kuuden euron kukkakimppuja, jotka käytössäni kestää kolme tuntia. Enhän edes ehtisi kotiin niitä viemään, saati että ne ehtisi maljakkoon asti.

Ihan eri asia ostaa kuuden euron kahvikuppi. Sen juomisessa ei kestä kauaa, mutta kyllä se kropassa tuntuu vielä pitkän aikaa. Varsinkin, jos siinä oli laktoosia. Jos ei, niin eiköhän se kofeiinikin tee tehtävänsä.

Toisaalta, kyllä kukkienkin vaikutus voi kestää pitkään. Jos niitä syö. Riippuu tosin kukasta, mutta useamman kohdalla se saattaisi olla aika once in a lifetime kokemus. Toista kertaa ei tule.

Lähdin kahvilasta ja kävelin take away -kahvin kanssa kotiin. Kotona jätin tyhjän mukin eteisen pöydälle.

Nyt kun se on siinä, tuntuu, kuin larppaisin jonkun muun elämää. Sellaisen, jolla on varaa ostella take away-kahveja ja joka menee tapaamisesta toiseen. En ole yhtään tottunut sellaiseen, yleensä ne kahvit on kotona keitetyt, kylmänä juodut ja lopulta rinnuksilta ja sohvalta pestyt.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kansainväliset Suurmarkkinat Hyvinkäällä

Lukuaika: alle 2min

“Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.”

Pääsin töistä kolmelta. Sain kotoolta tilauksen WhatsApp -viestillä.

Tuo markkinoilta lisää patonkia”.

Käytiin siis perheen kesken eilen Hyvinkäällä Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla ja mukaan tarttui aivan ihania patonkeja ja brezeleitä. Nyt näitä samaisia herkkuja oli saatava lisää.

Käytimme siis 24€ kahdessa päivässä patonkeihin ja brezeleihin. Way too much omaan makuun, mutta olihan ne nyt herkkua.

No mutta. Pääsin töistä kolmelta, kävelin markkinoille ja hain kyseiset tuotteet. Oli vähän kylmä ja olin kävelemässä takaisin autolle. Mutta kuin tilauksesta aurinko alkoi paistamaan ja tulikin lämmin!

Ei muuta kuin kahville!” oli ajatukseni ja sinnehän minä menin. Kahville ja rahkamunkille.

Oli hauska tilata nämä tuotteet. Olin valmistautunut sanomaan

Yksi kahvi ja rahkamunkki”, mutta sanoin kuitenkin ensin

Moi”.

Myyjä vastasi

Hello

ja tajusin, että täytyykin varmaan tilata englanniksi. Ei siinä ole normaalisti mitään ongelmaa, mutta kun se tuli aivan puun takaa, menin jäihin. Mutta tilasin.

one coffee and..öö..tota..munkki.”

No kyllähän myyjä sen ymmärsi, olisi varmasti tuon verran ymmärtänyt Suomeakin. Mutta näillä mentiin, valitsin vaniljatäytteisen rahkamunkin. Ihan ok, mutta en usko, että tämä oli kovin tuoretta. Markkinat menee kiinni klo 18, myyjät tuskin tekevät uusia satseja enää kovin myöhään.

Kansainväliset suurmarkkinat

Kansainväliset suurmarkkinat

Markkinoilla on kyllä aivan ihana tunnelma joka kerta. Lapset ovat intopiukeena sokerihuuruissa ja pyörii ympyrää.

Aikuiset pysähtelee kiillottamaan kenkiään ja seuraavalla kojulla ihastelevat pölypusseja.

Sitten on toki aina menossa mukana muutama koira, jotka ihmettelevät, mitä hittoa ne täällä edes tekee.

No sitten on tietenkin vielä ne loput!

Ne, ketkä ei vain nauti tästä markkinoilla pyörimisestä. Mutta he ovat täällä silti.

He ahdistuvat jo siitä, että joutuvat astumaan samaan jalanjälkeen jonkun toisen kanssa.

He sinkoilevat sinnetännetonne, vain, koska ei halua kävellä samaa nopeutta (hitautta) muiden kanssa.

He huokailevat niin, että muut lentää sen hönkäyksen mukana.

He hokevat ”Noniin, mennääs jo” enemmän, kuin koiranpentuaan kakattava omistaja.

Mitähän tähän sanoisi. Kiva kun tulette markkinoille! Teitä tarvitaan siellä myös, jotta kaikkien markkinakokemus on täydellinen ja tarpeeksi monipuolinen.

Itse voisin vain kierrellä kojuja. Tosin itseänikin ahdistaa tyhjälle kojulle meneminen, jos se myyjä vaikka päättäisi puhua jotain. Mieluummin vain tutkisin ja hypistelisin kaikkea, ihan rauhassa. Sitten jos haluan ostaa, ilmoitan asiasta.

Mutta hei, olen ratkaissut tämän niin kuin aikuisen kuuluu! Menen kojulle musiikit korvilla. En siis kuule, jos joku yrittää jutella. Enkä katso silmiin. Eikö aikuiset yleensä ratkaise ongelmia jotenkin näin?

Piti vielä tähän loppuun ottaa kuva vajaasta kahvikupista, mutta se lensi tuulen mukana. Tässä siis kuva pöydästä, missä se kahvikuppi oli. Voisi kuvasta melkein päätellä, että olen syönyt kahvin kanssa jotain.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d