Avainsana: kahvila

Helsinkioppaaksi?

Location: Helsinki, Citycenter

citycenterissä

Aika hurja sää ulkona. Sataa lunta ja tuulee. Tai en tiedä mitä hurjaa siinä on, mutta sana hurja kuvaa sitä säätä silti. Onneksi olen sisäkahvilassa.

Avasin rautatieasemalla oven naiselle, joka oli liikenteessä lastenrattaiden kanssa. Luulin sen olevan hyvä idea, mutta ongelma tuli siinä, kun se nainen jäi jumiin sinne tuulikaappiin. Mun olisi siis pitänyt oven avaamisen jälkeen olla jo heti avaamassa sitä seuraavaa ovea, mutta en päässyt sinne, koska se nainen oli niiden rattaiden kanssa edessä. Eli siis tavallaan olin avuksi, tavallaan jätin sen jumiin tuulikaappiin.

Kahvilan ulkopuolella on terassi tuoleilla. Ne tuolit on lumen peitossa, mutta jostain syystä tekisi mieli silti mennä istumaan niihin. Toki tarvitsisin siinä vaiheessa lumiharjan, viltin, katoksen, lisää kuumaa kahvia ja mitähän vielä. Ajatuksena siis kiva, toteutuksena tuskin.

Citycenter

Tilasin normaalin suodatinkahvin, koska en ollut juonut aamukahvia vielä ollenkaan. Otin varmuuden vuoksi isompana, vaikka en koskaan ota. Eikä olisi pitänyt ottaa nytkään. Nämä leveät kahvikupit on muuten tosi kivoja, mutta näissä jäähtyy kahvi ihan liian nopeasti. Rakastan juoda kahvini todella kuumana, tämä ei parin minuutin jälkeen ole sitä enää. Ja jos jotain vihaan, niin haaleaa kahvia. Mutta koska 4,5€ suodatinkahvista, niin pakko juoda. Oli se sitten hyvää, pahaa, kylmää tai kuumaa. Heh. Onneksi sentään läikytin sitä aluslautaselle, niin on vähän vähemmän juotavaa.

Helsinkioppaaksi?

Voi ei. Joku on kyllä nyt pahemman kerran eksyksissä. Hän kävelee edestakaisin puhelin kädessä ja katselee eri suuntiin. Seitsemän kertaa sain laskettua, että hän vaihtoi suuntaa, jonka jälkeen joko löysi oikean suunnan, tai sitten kyllästyi ja lähti vaan tarpomaan. Musta voisi tulla hyvä Helsinkiopas. Voisin vaan opastaa ihmisiä oikeisiin paikkoihin. Tai no, paikkoihin ainakin.

”Hei anteeks, mistähän mä löytäisin Kaivopuiston?”

”Kävelet vaan 300 metriä tohon suuntaan, käännyt vasemmalle ja olet perillä. Siellä Infopisteellä, mistä sut opastetaan Kaivariin.”

En mä Helsinkiä niin hyvin tunne, että mä siinä hommassa hyvä olisin, mutta kivaa se olisi. Itseni mielestä. Olen tehnyt työkseni opastushommia ja se oli parasta koskaan. Silloin tosin tiesin tarkkaan minne opastin. Ehkä.

Citycenter

Joku lapsi oli vähän hukassa äidiltään. Hetken he kävelivät vierekkäin, kun yhtäkkiä lapsi päätti putsata kahvilan A-standit lumesta. Hän meni oikein kyykkyyn, että varmasti on tarpeeksi piilossa äidiltään. Hetken päästä äiti huomasi lapsen kadonneen ja lähti jo kävelemään takaisin päin. Sieltä standien takaa lapsi kurkkaa ja äiti huokaisee helpotuksesta. Mutta lapsi on ihan oikeassa, lumityöt on tehtävä, kun ne omalle kohdalle osuu.

Mä en ole ikinä nähnyt, että apteekissa käy noin paljon porukkaa. Kokoajan ovi käy. Koskahan itsehoitolääkkeitä saa ruokakaupasta? Eikö niitä saakin jossain ulkomailla jo ostettua ihan ruokaostosten yhteydessä? Varmasti tähän on ihan pätevä syy, miksi apteekki on apteekki ja ruokakaupasta ei niitä saa. Mutta kuinka helppoa olisi ihan perus särkylääkkeiden osto, kun voisi ostaa sen samalla muiden ruokaostosten yhteydessä. Suuhunhan nekin menee. Ei ole enää ruokakauppa, vaan suuhunlaitettava kauppa. Tai siis kauppa, missä myydään kaikkea, mitä voi suuhun laittaa. Eli siis.. no, kaikkea.

Kolmella ihmisellä oli siniset kertakäyttöiset sadetakit. Ei se varmaan muuten olisi kiinnittänyt huomiota, mutta tuli kyllä väistämättä mieleen koronatestien näytteenottajat. Yhtä hyvin suojautuneita. Toiset suojautuu koronalta, toiset lumelta.

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

Tiedättekö niitä ihmisiä, jotka puhuu käsillään? Vähän kuin italialaiset. Itsekin huidon minkä kerkeän, jos selitän jotain asiaa. Mutta äsken näin kyllä semmoista huitomista, että en ole varma selittikö hän jotain asiaa handsfreehin, vai sävelsikö hän uutta Mozartia. Aikamoiset sävellykset olisi kyllä.

Citycenter

Asiakaspalvelusta kahvilassa. Kuten viime postauksessa jo totesin, niin Suomesta puuttuu se kunnon asiakaspalvelu. Tuntuu jotenkin niin hassulta, että tässäkin kahvilassa on nyt vain n. 6 ihmistä ja silti se kahvi pitää hakea itse tiskiltä. En siis tarkoita sitä maksutapahtumaa ja sitä, että saat sen kahvin suoraan käteen. Vaan jos tilaat sen extravanillachocolatelaten (latelate heh), niin sen tekemiseen menee yleensä hetki. Sitten hetken päästä tiskin toiselta puolelta huudetaan kahvin nimi ja asiakas kipittää sen hakemaan. Tähän on totuttu, eikä se ole mikään iso juttu. Mutta jos muita asiakkaita ei ole odottamassa, niin ei se veisi kun 20 sekuntia, kun kävisi viemässä sen kahvin sinne pöytään asiakkaalle.

Joo, tiedän, ei sitä ehdi kun on muutakin hommaa. Mutta kuten äsken totesin, 20 sekuntia. Jonka aikana mahdollisesti saa itse hyvää palautetta, kahvila saa hyvää palautetta ja ehkä jopa uusia asiakkaita, kun somessa tämmösiä kirjoitellaan. Ja aivan varmasti hyvin palveltu asiakas tulee vielä uudestaan.

Tämän kahvilan edessä mainostetaan jäätelöä. Iso jäätelötötterö ja auringonkin kuva on siihen piirretty. Aikamoinen ajankohta mainostaa jäätelöä, lunta sataa ja on talvi. Mutta sitten on aina meitä outoja, jotka haluaa syödä talvellakin jäätelöä. Eihän siellä sisällä kahvilassa nyt mikään talvi ole. Voi olla jopa lämpimämpi, kun kesällä ulkona. Mutta nähtävyys se tötterö näyttää olevan. Ties kuinka monta on käynyt jo nappaamassa kuvan siitä. Ties kuinka monen kamerarullaan minä olen täällä ikkunan toisella puolella päässyt.

Siis oikeasti. Onkohan tuolla apteekissa joku tarjous? Sinne lappaa porukkaa enemmän kuin ilmaisten ämpäreiden jakopisteelle. Ehkä ne jakaa siellä ilmaisia ämpäreitä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Location: Helsinki, Kamppi

espressohouse

Nyt heittäydyin taas hurjaksi. Otin kahvin sijaan kaakaon. Tänään oli kahvikiintiö täynnä, vaikka olinkin juonut vain kaksi kupillista.

Yhtä juttua en kyllä kaakaoissa tajua. Jos ja kun otat sen kermavaahdolla, niin miksi siihen laitetaan suklaakastiketta tai vastaavaa mönjää vielä päälle? Eihän se siis pahaa ole, päinvastoin. Sitähän voisi kauhoa lusikalla suuhun enemmän kun sitä tarjoillaan. Mutta koska se on makeaa, niin sen syömisen jälkeen kaakao ei maistu enää miltään. Ei makealle, eikä kaakaolle. Sama kun joidenkin kaakaoiden mukana tulee aina pala suklaata. En todellakaan valita ja varmasti syön jos tarjoillaan, söisin vaikka ei tarjoiltaisikaan, mutta älä erehdy syömään sitä ennen juomista. Vasta kaakaon jälkeen, tai vielä parempi, laita se taskuun. Siinä tuntee itsensä ihan varkaaksi, vaikka eihän se varastamista ole. Voihan sille toki mennä pyytämään dogibägin (mikä tän virallinen nimi on? En jaksa syödä -laatikko?), mutta se ei sitten enää mahdu sinne taskuun. En kyllä tiedä miksi kukaan laittaisi sen taskuun, kun voisi syödä heti.

Sunnuntai ei ole kyllä paras päivä tulla kahvilaan, jos haluaa ikkunapaikalle. Täällä on ihan älyttömästi jengiä, eikä puhettakaan, että pääsisi ikkunapaikalle. Ehdin jo hetken jonottaakin yhteen kahvilaan, kun siellä oli vapaata, mutta joku ehti siinä jonottaessani mennä varaamaan sen. Ei muutakun täyskäännös ja seuraavaan kahvilaan.

Tänään ei hermo kestänyt yhtään enempää etsimistä, joten menin kauppakeskuksen sisällä olevaan kahvilaan. Täällä Helsingissä nyt onneksi kuitenkin ihmisiä liikkuu, oli se sisällä tai ulkona.

kamppi
Join näköjään myös otsalla.

Ulkona on toooodella aurinkoinen keli, varmaan aika pilvetön taivas. Vaikea nähdä tämän hetkistä tilannetta, on seinät ja katto vähän edessä. En oikeastaan tiedä, voiko keli olla tooooodella aurinkoinen, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta? Tai että miten se eroaa ihan vaan aurinkoisesta kelistä? Sieltähän se paistaa niin kovaa kun vaan pystyy.

Kuinkahan paljon enemmän näillä keleillä menee take away -kahvia, kun normaalisti? En ole istunut tässä kuin hetken, niin ainakin neljä mukillista on jo mennyt ohi. Syy, miksi haluaisin asua joskus Helsingissä/isossa kaupungissa, on juuri tuo. Voisin vaan ostella take away -kahveja ja kävellä ympäriinsä aurinkoisena päivänä. No joo, ehkä Helsinki, tai ylipäätään Suomi, ei ole sittenkään kovin hyvä vaihtoehto. Kahvia täältä kyllä saa, aurinkoa ei niinkään. Ja mua närästää jo ajatuskin siitä kahvin määrästä, mitä joisin.

Kauppakeskusjuoksijat on parhaita. Ne seisoo paikoillaan, yhtäkkiä lähtee juoksemaan katsomatta eteensä, sitten kurkkaa taaksepäin ja naureskelee. 1-3 vuotiaat on kyllä parhaita. Vanhemmat yrittää juoda kahvinsa loppuun edes vähän lämpimänä, samalla käy pikku spurtteja heittämässä lapsen perässä. Aikamoinen urheilusuoritus voi kahvinjuontikin olla. Ehkä se on vielä joskus olympialaji. Vähän kuin eukonkanto.

kamppi
Hyvin katkeaa toi mainos tonne puskaan. Kahvia alkaen 14,90€. Ihan ok hintaista.

Taitaa tämän kahvilan itsepalvelupalautusautomaatit olla täynnä. Mä en tiedä mitä ne viralliselta nimeltään on, mutta toi kuulostaa ainakin tosi väärältä. Eihän se voi olla automaatti, jos se on itsepalvelu. Tai voihan, kyllähän pullotkin palautetaan automaattiin, samalla ollen itsepalvelu. Mutta ei ne kahvilan palautusautomaatit kyllä ole automaatteja. Ne on vaan semmosia häkkejä. Ja onko se edes itsepalvelua, jos sä palautat sun astiat? Palveletko sä itseäsi viemällä ne astiat sinne, vai palveletko sä siinä vaiheessa sitä kahvilaa? Tai niitä muita asiakkaita? Viralliselta nimeltään siis Muidenpalvelupalautushäkki. Ne oli täynnä. Vieressä istuva nainen siis lähti viemään omaa tarjotintaan tänne häkkiin, mutta palasi hetken päästä takaisin saman tarjottimen kanssa. Jätti sen omalle paikalleen ja lähti. Siitä päättelin häkin olevan täynnä.

Taitaa olla kiireinen kahvila. Kukaan ei ole hakenut sitä tarjotinta siitä pöydältä, vaikka se on jo tovin siinä ollut. Ihmiset on alkaneet pelata siirtelypeliä. Halutaan paikkaan A istumaan, siirretään siitä edellisen asiakkaan roskat pöytään B. Seuraavat haluaa istumaan paikkaan B, siirtää taas roskat pöytään C jne. Häviäjä on se, joka haluaisi istumaan johonkin pöytään, mutta ei löydä enää tyhjää kohtaa mistään pöydästä, mihin siirtäisi roskat. Tuplapisteitähän tässä pelissä on myös jaossa, siirtämällä roskat johonkin käytössä olevaan pöytään. ”Anteeks, mä tuon nää roskat nyt tähän, että saan itselleni tyhjän pöydän”.

Ohoh. Ihmettelin, että miksi tähän ihan viereen parkkeeraa ihmisiä niin paljon. Alkaako kohta jostain selän takaa kuulua trumpetinsoittoa tai joku klovni heittelee tulipalloja mun pään päällä? Mutta ei. Se olikin vaan kahvilan jono. Ja kyllä, olen todella kaukana tiskiltä. Kuten sanoin, sunnuntai ei välttämättä ole se paras päivä käydä kahviloissa, jos haluaa vähääkään omaa rauhaa, tai edes istumapaikan. Tai siis istumapaikkojahan on niin kauan kun lattiaa riittää, mutta tiedätte kyllä, tuoleja.

kuumakaakao
Tässä tämä kuuluisa kaakao suklaakastikkeella.

Suomen kahviloista puuttuu kyllä kokonaan rentous. Rentous, vaikka olisi kiire. Tuntuu, että heti kun on vähänkin kiire, se välittyy myös asiakkaille kiireenä. Sitten kaikki asiakkaatkin vaikuttavat kiireisiltä ja pöydätkin näyttää siltä, vaikka ne on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta. Tai voihan olla, että myyjätkin on näyttänyt samalta viimeiset 30 vuotta, mutta niistä se kiire näkyy vielä herkemmin kun pöydistä.

Tarvittaisiin sellaisia asiakaspalvelijoita, että siinä kaiken muun lomassa kierrellään keräilemässä astioita ja samalla höpistään asiakkaiden kanssa. Ehkä myös lauletaan (tiedätte kyllä mistä johtuu sana ehkä), välillä olisi livemusiikkia yms. Se jos joku olisi kahvila isolla koolla. En mä mitään bisneksistä ymmärrä, että kannattaisiko tällainen toiminta edes. Vai saisiko tollainen myyjä potkut samantien, kun tekee muutakin kun tarjoilee kahvia ja yrittää suoriutua asiakasmääristä.

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

Joku mies seisoo kahden tolpan välissä ja nojailee niihin vuorotellen, selkeästi odottaen jotain. Tai sitten se haluaisi pois siitä välistä, mutta ei osaa kun kaksi suuntaa ja molemmissa on tolppa edessä. Eikö jossain Sims -pelissä tai vastaavassa voisi käydä näin? Tai sitten tällä miehellä on taas näitä Harry Potter-/Narniajuttuja mielessä.

Jonkun naisen repusta kurkistaa pää. Pieni, ruskea, karvainen pää. Tunnistan sen chihuahuaksi. Hauskaa, söpöä ja outoa. En oikein osaa muodostaa mielipidettä. Hauskaa siitä tekee ainakin se, että mä haluaisin ainakin vastata kysymykseen ”Missä asut?”, niin ”Repussa”.

Kenen vastuulla, jos kolaroi?

Miten kävellessä menee kolarointivastuut? Jos kaksi henkilöä kävelee eteenpäin ja takaa tulee yksin kävelevä huomattavaa ylinopeutta. Edellä kävelevät päättää tehdä äkkipysähdyksen ja takaa tuleva meinaa törmätä heihin. Sai onneksi juuri väistettyä, eikä näyttänyt olleen liukas kelikään. Mutta jos törmäys olisi tapahtunut, niin olisiko vika ollut perässä kävelijän, vai edellä olevien, jotka teki äkkipysähdyksen ilman mitään selkeää syytä? Sumuvalot ei ollut edellä olevilla päällä, mutta aika kirkas keli kyllä oli.

Oli miten oli, ei ollut.

Kiitos seurasta ja mun ajatuksenjuoksun lukemisesta! Nähdään taas.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Nimi yritykselle?

Location: Helsinki, keskusta

latte

Hyppäsin tänään junaan ja ajelin kohti Helsinkiä. Matkan varrella asemalle kävellessäni, näin sen päivän sankarin. Oletettavasti äiti, veti lumisia portaita (jokainen Hyvinkäällä junalla käynyt tietää, että ne ei ole mitkään muutaman rappusen portaat) ylös TUPLArattaita, lapset onneksi oli jo kävelyiässä ja pystyi kävellä itse ylös. Niin ja koirakin oli matkassa mukana. Kävin totta kai kysymässä, että tarvitseeko apua, mutta hän oli jo lähes ylhäällä, joten ei tarvinnut. Mutta kuulemma hissi oli rikki. Onneksi se onnistui kuitenkin noin, mutta mietin vaan henkilöä, joka olisi ollut pyörätuolilla liikenteessä..

No mutta. Pääsin junaan ja olin perillä Helsingissä 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tämähän ei haitannut, koska aikataulu oli ainoastaan junalla, ei minulla. Kävelin suoraan kahvilaan, minkä olin päättänyt jo etukäteen. Ennen tilausta käytiin kuitenkin jotakuinkin näin mennyt dialogi:

Minä: ”Oliks teillä vessa missä, voisin sen jälkeen tulla tilaamaan”

Barista: ”Joo se on tuolla, koodi on 1234.”

Minä: ”Ok, kiitos. *näppäilen koodin*

Minä: ”Anteeks, mutta ovi ei aukea tuolla koodilla.”

Barista: ”Kokeile vaan uudestaan”

Minä: *kokeilen uudestaan*

Minä: ”Anteeks, mutta ei se ovi aukea sillä koodilla.”

Barista: ”Paina vaan se koodi ja vedä ovea samantien.”

Minä: *painan koodin ja vedän ovea*

Minä: ”Anteeks, mutta se ovi ei kyllä aukea.”

Barista: ”Painat vaan 1234 ja vedät sen oven auki. Eikun hetkonen! Se koodi onkin 4321.”

(ovikoodi muutettu, heh)

Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.

Hrr. Täällä sisällä on aika kylmä. Tai sitten olen vain syväjäässä, mulla on aika usein kylmä. Mutta ihan taivaallisen makuinen hasselpähkinälatte onneksi lämmittää.

Rakastan katsoa, kun ihmiset hymyilee tai nauraa itsekseen. Olisi niin kiva tietää, minkä takia näin tapahtuu. Miettiikö ne, että kuinka naurettavaa elämä on tällä hetkellä? Tai sitten ne on luullut kuulevansa maailman parhaimman jutun, mikä ei tietenkään ole mahdollista, koska ei ole kuullut mun juttuja. Ehkä ens kerralla hyppään jonkun hymyilevän tyypin naaman eteen ja kysyn ”mikä homma?” Jaettu ilo on paras ilo. Vahingonilon jälkeen.

Hui, ihmisiä kävelee jostain syystä tosi paljon ilman hanskoja. Itse olen siis tosiaan edelleen ihan jäässä ja en ihan muutamasta kympistä lähtisi nyt ulos ilman hanskoja. Toisaalta, syy tähän hanskattomuuteen on aika selkeä. On syy käydä ostamassa take away -kahvi, millä saa pidettyä käpälät lämpöisenä. ”Ei vitsi mulla on kyllä sormet jäässä, täytyy käydä hakemassa kahvia ärrältä”. Ja jos kuka tahansa sanoo tossa vaiheessa, että miksei vaan laita taskussa olevia hanskoja käteen, niin ei kannata tuhlata aikaa siihen. Ne ei vaan ymmärrä. Taidan oikeastaan tän laten jälkeen lähteä ilman hanskoja ulos.

Hahaa. Katsoin, että joillain on kuvaukset menossa, jotain uutta juomaa mainostetaan. Toinen nojaa seinään tyylikkäästi ja toinen ottaa vähän kauempaa valokuvia. No, valokuvaajahan lähti omia aikojaan pois siitä ja seinäännojailija jatkoi kaljan juomistaan seinän vieressä, meinaten muutamaan otteeseen kaatua. Ei ne varmaan ollutkaan samaa porukkaa.

Nimi yritykselle?

Aika paljon on yrityksien nimiä, missä nimi ei kerro mitään yrityksen sisällöstä. Eihän se haittaa, jos sen selittää heti perään. Esimerkiksi yrityksen nimi voisi olla vaikka “Varvas”, mutta heti perään siinä lukee “teemme muuttoja niin varovasti, että ei tarvitse olla varpaillaan.” (tiedän, multa kannattaa ostaa sloganeita). Tai sitten kun on vaikka Tepon Rauta, niin tiedät heti, että johonkin rautajuttuihin se liittyy.

Mutta sitten on yritys, minkä nimi on vaikka ”karva” ja autossakin lukee vain yrityksen nimi, ehkä korkeintaan kuvakin siitä karvasta, niin eihän se nyt kerro mitään. Tai että miksi ihmeessä olisin kiinnostunut sen yrityksen palveluista, jos en heti sen nimen luettuani tiedä, mihin alaan se edes liittyy. Koirien trimmaukseen? Ihmisten trimmaukseen? Karvalankamattoihin? Lääketieteeseen (karvatuppitulehdus)? Muotiin (karvahattu)? Tai toisaalta, en tiedä onko sillä niin väliäkään. Jos haluan viedä itseni trimmattavaksi tähän yritykseen, niin kai se on vähän sama asia, kun karvahattujen hoito. Ja nyt kysymys, oletko koskaan verrannut itseäsi karvahattuun?

Joku henkilö tuli tyhjentämään yleistä ulkoroskista. Roskis auki, roskis ulos, täysi säkki pois, tyhjä säkki tilalle, roskis takaisin paikoilleen, roskis kiinni. Täysi säkki auton lavalle ja menoksi. Hetken päästä joku toinen henkilö tuli kanssa tyhjentämään roskista. Tai yritti, lähinnä panttipulloja varmaan etsi. Miksi näiden yleisten roskisten vieressä ei ole jotain ämpäriä, minne saisi laittaa pantilliset tölkit ja pullot? Niitä ei varmaan tarvitsisi koskaan edes tyhjentää, kun nopein voittaisi. Turha niitä on roskiin heittää, mutta roskiksen päältä ne vaan lentää maahan ja roskaa. Olisihan se inhimillisempää pullojen keräilijällekin hakea pullot aina suoraan ämpäristä, eikä tarvitsisi roskiksia penkoa. Joo, ei tämä ihan näin helppoa ole, koska muuten se oltaisiin tehty jo. Mutta mun aivot ei vaan lakkaa tekemästä töitä, varsinkaan jos kyse on pullonpalautuksesta. Kuinka siistiä on saada rahaa yhtä pientä paperilappua vastaan.

Mulla on nyt todella vahva tunne, että tää latte ei ollut edes vähälaktoosista. En tiedä oliko, mutta tunne on nyt sellainen. Että kivakunolitseurana, HEIPPA!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Missä mennä naimisiin?

Location: Helsinki, Kluuvi

aleksanterinkatu

Kannattaa käydä lukemassa myös edellinen kirjoitus, siellä selviää miksi olen tänään jo toista kertaa kahvilassa, eri paikassa tosin.

Tässä on kyllä kahvila omaan makuun. Tunnelmallinen, kotoisa ja ikkunat vilkkaalle kadulle. Ainoa ongelma tässä on se, että otin teetä ja se tuli niin jännän näköisessä laitoksessa, että en ole varma miten tätä kuuluu juoda. Tai että miten teesihti otetaan tuolta pois. No, tiskillä sanottiin, että täytyy antaa vähintään 2 minuuttia sen hautua, joten nopeasti laskettua, mulla on 2 minuuttia aikaa selvittää tämä mysteeri. En tiedä huomaako mistään, että juon teetä aika harvoin kahvilassa.

Mietin, että kauhean vaikeaa löytää Helsingin keskustasta kahvilaa, missä olisi ikkunat vilkkaalle kadulle. Tai löytyy niitä jonkun verran, mutta kun ikkunapaikat on aina niin suosittuja, että ne on aina varattu. Täytynee alkaa kantaa omaa tuolia mukana, että pääsee aina ikkunapaikalle. Ehkä myös omaa ikkunaa, että varmasti näkee ulos. Tuli tästä muuten mieleen, että varaako kukaan koskaan kahvilaan paikkaa? Tai onko se ylipäätään mahdollista?

Tämä kahvila on yläkerrassa. Jännä, miten erilailla näkee asiat ylhäältäpäin. En ole ennen tiennyt, että myös erään kirjakaupan yläkerrassa on kahvila. Enkä ole ennen nähnyt kihlasormuksien näköisiä koristeita, mitä ylempänä on. Kai sitä aina kävelee niin katua tuijottaen. Ehkä kaatumisriskin vuoksi. Ei olisi meinaa ensimmäinen kerta, kun törmäisin tolppaan.

Oho, Helsinkiin on tullut pikaratikoita. En todellakaan tiedä mitä ne tarkoittaa ja miten ne eroaa normaalista ratikasta. Ehkä ne menee paikasta A paikkaan B ilman välistoppeja, vai meneekö ne vaan niin hiton täysiä? “Hyppää kyytiin jos ehdit”. Tälle konseptille voisi kyllä varastaa kiertoajelubussien nimen, “Hop On Hop Off”.

Kuinka herttaista, jollain lapsella on Toystorystä Woody leluna (siis jouduin googlaamaan sen nimen. Tämä on merkki siitä, että täytyy katsoa Toy Story). Siitä ei selkeästi päästetä irti, vaikka äiti yrittää samaan aikaan laittaa hanskoja lapsen käteen. Pieneltä taistelulta näyttää, mutta lopulta on hanskat kädessä ja Andy hyppimässä lapsen kädeltä toiselle.

Jalkakäytäville parkkeeraa vähänväliä joku auto. Välillä taksi tai tavarantoimittaja, välillä taas ihan vaan auto. Jonnekin rakennuksen sisään ne kuskit aina häviää ja hetken päästä tulee takaisin, mitä lie käy siellä tekemässä. Viemässä puolisolle kotiin unohtuneet eväät, hakemassa omat puolisolle unohtuneet avaimet, tai ehkä ne vaan on aina halunnut käydä siinä rakennuksessa ja nyt tuli sopiva hetki, kun sattumalta ajoivat ohi.

aleksanterinkatu2

Äh, vähän harmittaa yhden asiakkaan puolesta. Hän kävi tiskiltä kysymässä laskiaispullia, mutta niitä ei ollut. Asiakas siis ei saanut pullaa eikä kahvila saanut asiakasta. Kahvilat huomio, leipokaa nyt herranjumala niitä laskiaispullia! Mielellään jo monta kuukautta ennen laskiaista. Niiden pullien himo on todellinen.

Missä mennä naimisiin?

Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina “iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.

Muistan kerran, kun serkkuni pääsi ripille. Ennen puhuttiin siitä, että rippikoulun käynyt saisi naimaluvan. Enhän minä nuorempana sitä oikein ymmärtänyt, onnittelin serkkuani vain “Onneks olkoon! Sit ei muuta kun vaan naimaan!”.

Eräällä henkilöllä on untuvatakki. Ei sellainen tavallinen, vaan ihan oikeasti TODELLA lämmin, oikeastaan untuvapeiton näköinen, takki. Siitä tulikin mieleen, että täytyy kovimmilla pakkasilla kääriytyä peittoon, kun lähtee ulkoilemaan. Tulee jo hiki pelkästä ajatuksesta. Muut voi sitten kateellisena kysellä, “Vau, mistä toi sun upee takki on ostettu?!” ja minä voin vastata, että ¨Jyskistä.

Tässä vielä viimeinen kysymys tältä kahvilareissulta. Mikä siinä on, että kun sataa vettä, käytetään sateenvarjoa. Mutta kun sama määrä tulee lumena (eli sulaa joka tapauksessa hiuksiin ja vaatteisiin), ei melkeen kukaan käytä?

Olipa mukava teehetki sun kanssa! Sain teesihdinkin pois mukista, eli kaikki meni oikein hyvin. Kiitos seurasta, toivottavasti nautit tästä reissusta yhtä paljon kuin minä. Niin ja jos olet menossa naimisiin, niin harkitse häitä raksalla. Voin tulla vieraaksi turvakengissä.

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mitä pukea naamiaisiin?


Location: Helsinki, Kamppi

kuumakaakao



Tänään on vuorossa kahvila, missä olen halunnut käydä jo vuosia, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt kävelin tänne, ilmeisesti Kampissa sijaitsevaan (en tiedä missä rajat menee), kahvilaan ja odotukset oli tietenkin korkealla. Ihan alkuun jo tunnelmaa latisti se, että teki mieli pullaa, mutta oli myös jäätävä nälkä. Oli siis pakko ottaa täytetty croissantti pullan sijaan. Olisihan se pulla varmaan myös nälän vienyt hetkeksi, mutta no. Välillä on ihan kiva ajatella järkevästi.

Arvostan hyvää asiakaspalvelua ja erinomaisesta sellaisesta laitankin aina palautetta, tai sanon suoraan. Tällä kertaa palvelu ei ollut mitään kummempaa, oikeastaan jopa vähän outoa. Samalla kun odottelin tiskillä kaakaon valmistuvan, kuuntelin tulevista työpaikan juhlista ja niiden alkoholitarjoiluista. Mielestäni nämä ei ole asiakkaan korville tarkoitettuja asioita. MUTTA. No, itsehän olen varsinainen Ulla Taalasmaa, joten eihän tämä nyt häirinnyt mua yhtään. Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten ne työpaikkajuhlat on mennyt.

Multa kysyttiin, haluanko kaakaon isoon vai pieneen mukiin, kysyin että missä on nähtävillä ne koot (esim. espresso housessa pieni kahvi on normaalin kokoinen, iso kahvi noin ämpäri). Sain vastaukseksi, että “No mä laitan kaakaon kyllä yleensä tämmöseen”, enkä edelleenkään tiennyt, onko se iso vai pieni. Siinä samassa kohtaa oli n. 7 eri kokoista mukia. No mutta, otin sen mihin työntekijä sen yleensä laittaa.

Tämä oli mielestäni jo vähän outoa (ei huonoa) asiakaspalvelua, mutta vielä oudommaksi se meni, kun seuraavalta asiakkaalta, hänen tilattuaan, kysyttiin yhtäkkiä “Ootko ihan kokonaan suomalainen?”. Asiakas tästä ymmärrettävästi hämmentyi ja vastasi olevansa. Kuulemma aksentti viittasi venäläiseen. No, ei asiakas tästä näyttänyt sen enempää vetävän hernettä nenään, mutta aika hurja kysymys asiakkaalta, joka on tullut kuitenkin ostamaan vain kupin teetä.

Sanottakoon, että itse en ole kovinkaan mielensäpahoittajatyyppiä, enkä siis näistä edellisistä mitenkään ole loukkaantunut tai tuohtunut, päinvastoin. Ihanaa, kun asiat tapahtuu erilailla, kun mihin on totuttu. Ja saanpahan jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa!

Mitä pukea naamiaisiin?

Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.

Helsinkiläisistä ihmisistä sanotaan, että ne kävelee omia askeliaan tuijottaen ja ei ole hymy kovin herkässä (okei, en tiedä sanotaanko, mutta ainakin voitaisiin sanoa). Tänään kun katselin ohikulkevia ihmisiä, niin juuri näin tapahtui. Totta kai omien askelien tuijotteluun voi vaikuttaa loskapaskasää, kun taivaalta sataa märkiä rättejä ja maa on täynnä pieniä uima-altaita. Taidan itsekin olla aika helsinkiläinen tänään.

Hmm. Jostain syystä mulla ei ole kovin tervetullut olo tähän kahvilaan. Ei kukaan ole mitään sanonut tai tehnyt, mutta vähän ahdistaa istua tässä. Kaakaomukissakaan ei ole korvaa, mistä pitää kiinni kun juo. En voi siis lepuuttaa toista kättä, vaan molempien täytyy tehdä töitä, että saan kaakaon juotua. Ei tästä tule mitään, vaihdan kahvilaa. Tietenkin juon ensin silti sen kaakaon loppuun.

Kiitos tämän kertaisesta kaakaoseurasta, otetaan ensikerralla vähän positiivisemmat puheenaiheet! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella oli kuitenkin hyvin keitetyt kahvit!



xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Karhu nähty kaupungissa


Location: Hyvinkää

hyvinkää



Jes. Nyt tulin siihen kahvilaan, mihin pitikin (lue edellinen postaus, niin tiedät mistä puhun). Ikkunat on just siellä missä haluan. Penkki tosin oli tänään väärään suuntaan, mutta ei anneta sen häiritä, pääasia että näen ulos.

Mietin koko matkan, kun kävelin kahvilaan, että nyt aloitan tämän kauden. Nyt en jaksa enää odottaa, kausi starttaa nyt ja päättyy 1.3.2022. Mutta mut palautettiin maan pinnalle hyvin nopeasti, heti kahvilan tiskillä. ”Valitettavasti meillä ei ole vielä laskiaispulllia myynnissä”. Jep. Suuren pettymyksen ja kauden siirtymisen jälkeen, päätin jatkaa elämää vaniljatoscapullalla. Eihän se nyt laskiaispulla ole, mutta ihan törkeen hyvää kuitenkin. Oikeastaan parempaa kun laskiaispulla, mutta kun on jotain päättänyt haluta, niin pettymys on suuri, jos sitä ei saa. Kompensoin pettymystä ottamalla normaalin kahvin sijasta erikoiskahvin. Tai siis tilasin kyllä ihan normaalin tummapaahdon, mutta elin hetken reunalla ja kaadoin sekaan kauramaitoa normaalin maidon sijasta. Vaniljatoscapulla ja läheserikoiskahvi, niillä aloitetaan.

Heti ensimmäisenä kiinnitän huomiota muutamaan ohikulkevaan ihmiseen, jotka katsoo pitkään tolpan takana olevaa juttua. Juttua nimenomaan, en tiedä mitä siellä on. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että kierrän sitä kautta takaisin kotiin, koska itsekin haluan tuijottaa juttua.

Ei ollut pullan tarina tässä, vielä on sanottava eräs asia. Tämä maistuu ihan dallaspullalle ja dallaspulla on yksi mun lempipullista. Kyllä, mulla on lempipulla ja se on normaalia. Mutta se mikä ei ole normaalia, on se, että joillain on eri kaupungeissa lempitalo. Siis _lempitalo_. ”Katso Pirkka, tämä keltainen puinen talo, missä on ikkunoita ja ainakin kaksi ovea, on lempitaloni täällä Toijalassa. Hienon värinenkin.”. Okei, ehkä se on ihan normaalia. Vaikka ei se kyllä ole. Ainoa talo, minkä hyväksyn lempitaloksi, on talo Naantalissa. Muumitalo.

Pieni tilannepäivitys reppua kädessään kantavista henkilöistä ja sauvakävelijöistä. (tästä postaukseen, mistä kaikki alkoi) Todistetusti taas eräs henkilö kantaa reppua kädessä, ei selässä. MIKSI? Jokainen tavallaan, tottakai. Mutta MIKSI? Mitä on tapahtunut sillä repunostohetkellä, kun on sellaiseen päätynyt. ”Tarvitsen nyt uutta käsilaukkua, voisin ostaa repun.”

Nykyään on selkeästi muodissa pitkät toppatakit. Ne oli muodissa myös mun lapsuudessa, makkarankuorilapsuus. Käteviähän ne on, lämmittää koko kroppaa pelkän yläkropan sijaan. Voi siis huoletta unohtaa housut kotiin, tai oikeastaan kaikki vaatteet. Kengät ehkä pitäisin, ellet osta pitkän toppatakin sijaan haalaria, missä on kengät valmiina. Kai ne menee jo johonkin sukelluspukukategoriaan.

Minnehän on menossa henkilö, jolla on farkut jalassa, raksatakki päällä ja kantaa tikkaita? Jotenkin ne tikkaat ei ihan sovi tähän. Vaikka toisaalta, normaalimmalta se näyttää, kun että kantaisi reppua kädessä.

Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?”

Edellisessä kahvilassa häiritsi jokin piippausääni. Täällä häiritsee liian kovalla oleva radio. Ei siinä, tykkään kyllä kuunnella radiota, mutta nyt keskityn enemmän siihen, kuin ympärillä tapahtuvaan. Nytkin juontajat puhuu lepattavista viiksistä. Eihän sitä voi olla kuuntelematta.

Nyt joku henkilö kävelee raksavaatteissa ohi. Olikohan se farkkumies pöllinyt siltä ne tikkaat?

Mitä on nämä lähesjuoksevat ihmiset? Kävellään, mutta vähän kuitenkin tavallaan juostaan. Onko silloin kiire jonnekin ja jos on, niin miksi ei juosta kunnolla? Bussi lähtee kahden minuutin päästä ja pysäkille on matkaa kilometri. ”Täytyy äkkiä juosta, että ehdin. Samalla voisin kyllä kävellä, ei tässä nyt ihan lenkillä kuitenkaan olla.” Siis mitä? Tämän miettimisestä tulee vain mieleen lause, mitä voi huudella lenkkeilijöille. ”Lähtisit aiemmin, niin ei tarttis juosta!”

Hep! Ensimmäinen kalja bongattu. Kun tarkemmin katsoin, se oli karhu. Olis kyllä siistiä, jos karhuja kävelisi keskustassa vapaana. Tietenkin niin, että ne olisi tottuneet jo ihmisiin ja niitä voisi paijailla. Yhden kouluttaisin heti mun taksikuskiksi. Henkilökohtaiseksi, sitä ei saisi paijailla, ainakaan silloin, kun se on työtehtävissä. Että ehdin ajoissa perille, karhu sentään juoksee jos on kiire, ei lähesjuokse.

Joku veti koko kämmenellisen jotain pastilleja suuhunsa, ennen kuin tuli kahville. Mietin vain, että oliko ne pastilleja. Ehkä ne oli rauhoittavia, koska kahviseurana on anoppi. Tai sitten ne tosiaan oli ihan vaan niitä minttupastilleja, koska kaikessa pitää säästää. Onhan nyt minttukaakao huomattavasti edullisempaa, jos tuo omat mintut mukana.

Heh. Nyt se raksavaatteissa oleva henkilö polki pyörällä ohi. Olikohan se pöllinyt sen siltä tikasvarkaalta.

Äh, unohdin käydä katsomassa, mitä siellä kulman takana oli. No, epätietoisuudessa on hyvä elää.

Kiitos kahviseurasta ja tikas- ja pyörävarkaiden seuraamisseurasta, nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikä on paras kahvila?


Location: Hyvinkää

caramellatte



Kahvihammasta kolotti, vaan ei mitä tahansa kahvihammasta, vaan sitä kuuluisaa herkkukahvihammasta. Tai sitten teki vaan mieli pullaa, mutta kahvin muodossa. No, jotain makeaa kuitenkin. Nestemäisenä. (ens kerralla pistän vaan pullan blenderiin)

Tilasin Salty Caramel Laten, kuitenkin vähän vähemmällä makeudella. En edes tiedä miksi, koska teki mieli myös pullaa, mutta jätin sen ottamatta. Eli siis olisin voinut ottaa vain ällömakean kahvin tai vähemmän makean kahvin ja kyytipojaksi pullan, mutta mä otin vain vähän makean kahvin. Loogista.

Ei kyllä mennyt putkeen kahvilan valintakaan. Kahvila itsessäänhän on siis todella kiva, mutta jos ideana on katsoa ulkona ohikulkevia ihmisiä ja tapahtumia, niin keskellä kauppakeskusta sijaitseva kahvila ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, jos ainoat ikkunat on kattoikkunat, mistä ei näe kuin taivaan. Ja lintubongaria musta ei ihan vielä ole saatu koulittua. Ja siis oikeastaan tällä hetkellä näkyy muutenkin vain lumen peittämät ikkunat. No, valinta oli tehty. En kehdannut palauttaa kahvia tai kysyä, jos voisin lähteä posliinimukiin kaadetun kahvin kanssa toiseen kahvilaan, koska täällä ikkunat oli sijoitettu väärään paikkaan.

Hiljaiselta vaikuttaa tällä hetkellä. En mä desibelejä mitannut, mutta ihmismäärän perusteella ei vastamelukuulokkeille ole tarvetta. Ensimmäisenä huomaan vain muutamia yhdenkassinshoppailijoita (tiedättehän, lähdetään shoppailemaan, mutta löydetään vain yksi paita) ja muutama lapsiperhe.

Hetken istuttuani, kuulen takana olevasta vaatekaupasta vauvan itkua. Missään ei näy ketään, ei vauvaa eikä aikuista. Joka puolella vain ”ALE -50%” plakaatteja. Tällehän ei ole muuta selitystä, kuin että joku on keksinyt vauvan itkulta kuulostavan paidan. ”Kaikille, jotka kärsivät vauvakuumeesta!”. Koska siis vauvan itkuhan on se kaikista paras juttu ensimmäisenä vuotena vauvan kanssa. Ostaisin heti, jos olisi vauvakuume.

Viereisessä pöydässä taaperoi (=taapero kävelee, ei voi olla olemassa kuvaavampaa sanaa) joku pieni ihminen, ne on söpöjä kun voi vaan katsella vierestä. Hän kertoo hyvin tarkasti, missä kohtaa lattiaa puetaan ulkovaatteet päälle. Vaihteeksi, söpöä kun voi vain katsella vierestä. Koska taaperon pukeminen ei vaan oikeasti koskaan ole söpöä, jos sen itse tekee. Paitsi taas jonkun ulkopuolisten mielestä.

Kahvilan jonohkossa on seissyt pitkään kaksi henkilöä. He siis seisovat tavallaan jonossa, mutta kuitenkin sen kriittisen 2cm jonosta sivussa, että ei sitten kuitenkaan jonota. Ehkä. Näiden henkilöiden takia on  varmasti keksitty lause ”anteeksi, oletteko te jonossa?”. Koska jos menisit röyhkeästi ohi, he olisi varmasti jonottamassa ja kohta saisit lukea hesarista ärsyttävistä kahvilaohittelijoista. Ja jos jäisit niiden taakse odottelemaan, saisit samaisesta lehdestä lukea olevasi ärsyttävä perässähönkäilijä tai muiden kengillä kävelijä (kun astut vahingossa jonkun kantapäille ja saat kommentin ”kävele omilla kengillä”).

Mä kyllä nautin kahvilassa istumisesta yksin. Mutta en selkeästi nauti tästä yhtään niin paljon kun normaalisti, koska tiedän, että tämän jälkeen täytyy lähteä ruokakauppaan. Voisin vain omissa ajatuksissa kävellä takaisin kotiin ja leijua jossain hattaramaailmassa. Paitsi että mun auto jäisi parkkihalliin, jos kävelisin kotiin. Ei toimi tämä hattaramaailman ja oikean elämän yhdistäminen ihan niin hyvin, kun haluaisi.

Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip”

Kiva kyllä, että on olemassa kauppakeskus, missä kaupat on auki myös sunnuntaisin. Tottakai omaa shoppailua helpottaisi, jos KAIKKI kaupat olisi auki. Koska siis just nythän mä haluaisin Carlingsista Leviksen farkut. En mä niitä ole koskaan ennen halunnut, enkä halua varmasti huomennakaan, mutta juuri nyt ne olisi kivat.

Hei! Taas kävelysauvojen perässävetelijä (jos et tiedä mistä puhun, käy lukemassa tämä). On oikein juomapullokin mukana. Taitaa olla ihan oikea vapaaehtoisesti liikenteessä oleva sauvakävelijä, koska eihän niitä sauvoja voi tietenkään sisällä käyttää, pakko vetää perässä. Toisaalta, ehkä tällä mitataan se, että oletko oikea sauvakävelijä. Vedätkö niitä perässäsi tai kannat, kun olet sisällä, vai käytätkö niitä niin kuin ulkonakin, muistaen tietenkin tökkiä vähän vastaantulevia hiihtäjiä. Myös siellä sisällä, missä niitä varmasti menee.

Vähänkö muuten olisi siistiä hiihtää kauppakeskuksessa. On niitä laskettelutunneleita olemassa kyllä, mutta oikeasti shoppailisit kaupasta toiseen hiihtosuksien kanssa. Vaikuttaa vähän epäkäytännölliseltä, mutta mieti nyt miten paljon säästäisit askelia. Koska askeliahan täytyy säästää, vaikka tulevaisuutta varten. Jos niitä sitten siellä tarvitseekin enemmän, kuin olisi käytettävissä. Mietippä itsesi vanhoilla päivillä sinne kiikkustuoliin. Lapsenlapsenlapsillesi sanoisit ”Ei teidän tarvitse minua paasata, voin ihan itse hakea sen pannukakun sieltä uunista, kattokaas kun silloin kun minä olin nuori, kävin ostoksilla suksilla! Nyt on sitten askelia säästössä niin että taitaa riittää jaettavaksikin! En tosin jaa.”. Niimpä. Nyt äkkiä ne hiihtoladut sinne kauppakeskuksiin.

Mä oon jo juonut tilaamani vähemmän makean karamellilaten, voinko mä silti vaan jatkaa tässä istumista? Vai pitäisikö käydä tilaamassa jotain lisää? Ensi kerralla kyllä ennakoin ja tilaan saman tien neljätoista kakkupalaa. Voin siis istua KAUAN. Ongelmaksi muodostuisi tietenkin se vessahätä, mikä siinä ehtisi tulla. En mä voisi jättää mun kakkupaloja pöytään vartioimatta, enkä etenkään jonkun vahdittavaksi. Ei kukaan voi luottaa keneenkään niin paljoa, että jättäisi omat kakkupalat toiselle, edes hetkeksi. Jos vaan otan ne mukaan sinne vessaan ja pidän kahvilakäynnin jälkeisen eväsretken yleisessä vessassa. Saisikohan tästäkin hyvän bisneksen? Voisin alkaa myymään kakkupaloja yleisten vessojen ovilla, koska kuka ei haluaisi evästä mukaan, kun menee tarpeilleen.

Eräät yhdenkassinshoppailijat tuli kanssa kahville. Äiti ja tytär, oletan. Niillä on selkeästi shoppailulaatuaikapäivä (mitä tykkäätte mun uusista suomen kielen sanoista, aika kekseliäitä, eikö). Mun mielestä lapsena oli niin siistiä lähteä Helsinkiin shoppailemaan ja syömään ravintolaan (pari paitaa ja mäkkäri). Heh, tän tekstin kirjoittamisen jälkeen äiti ja tytär päättikin olla tulematta tähän kahvilaan. Menee varmaan mäkkäriin.

Tähän loppuun vielä ehkä tärkein asia mitä voin sanoa tässä koko blogissa koskaan. On IHANAA nähdä, kun kaksi tai useampi henkilö on kahvilla yhdessä, eikä KENELLÄKÄÄN ole puhelimia kädessä. Ne ihan oikeasti juttelee keskenään ja niillä on selkeästi myös hauskaa.

Nyt en kehtaa istua täällä enää kauempaa, lähden ostamaan palan kakkua ja suuntaan vessaan. Kiitos seurasta, nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla