Laiva viinilasillisen jälkeen, osa 2

Location: Silja Serenade

Silja Serenade

Aloitetaan sillä, että muista käydä ensin lukemassa edellinen postaus, joka on tehty tästä samasta paikasta, samana iltana. Pääset paremmin tunnelmaan.

Aloitetaan.

Yllättävän kapea tuo käytävä on, missä ihmisiä kulkee edestakaisin. Siinä kun on kahvilat ja kaupat samalla käytävällä, niin nekin tekee osansa tähän ruuhkaan. Mutta isoin osa ruuhkasta tulee siitä, että jokainen ihminen kävelee ihan eri tahtiin, kuin toiset. Osa kävelee kännissä sivuttain, takaperin tai kontallaan, osa selvinpäin suoraan, osa pysähtelee testaamaan onko lattia laminaattia vai parkettia ja sitten on vielä lapset. Ne kävelee aikalailla noilla kaikilla tyyleillä. Kauhea kasa kolareita meinaa tulla kokoajan.

Olen aina ollut väärässä. Mun mielestä on aina ollut helppoa, kun pitää laukkua tai reppua mukana. Saa sinne laitettua kaikki tavarat, mitä ikinä mukaan tarvitseekaan. Mutta eräs mies näytti kyllä nyt niin loistavan tyylin, että taidan heittää reput ja laukut mäkeen ja seurata tämän miehen jalanjäljissä.

Hupparin molempiin taskuihin mahtuu kahdet kaljatölkit. Ehkä vähän taskuja venyttäen, mutta mahtuu, mahtuu. Takataskuihin mahtuu myös yhdet. Mitäpä muuta se ihminen sitten mukaansa enää tarvitseekaan. Nämäkin taisi olla vain matkaevästä, kun käveli pubista Starlight Palaceen. Kyllä sillä matkalla vähintään 6 kaljaa ehtii juomaan. Ainakin, jos kävelee sillä humalaisten tyylillä, mistä aiemmin puhuin.

Täytyy myös muistaa olla istumatta mihinkään, voi olla sen jälkeen kosteat takataskut. Toisaalta, kerran se vain kirpasee. Märät housut on uutta muotia, vai miten se menee.

Livemusiikkia

Siis ai että mä rakastan livemusiikkia. Promenadilla soittaa joku, mutta tästä ei valitettavasti ihan näe siihen. Tällä hetkellä, kun en voi lähteä hytistä, niin maksaisin kyllä extraa maisemasta. Ja maisemana siis nimenomaan se livemusiikki, ei meri. Miksiköhän edes lähdin laivalle, kun voisin mennä Ale Pubiin. Vähän se musiikki tähän hyttiin kuuluu, mutta sama se on silloin kun olisi radio päällä. Ääni kuuluu, mitään ei näy. Ja siis hytissä olen jumissa nukkuvan lapsen takia. Kyllä mä oven osaisin avata, luulisin.

No nyt on kyllä humala jollain. Hän varta vasten pysähtyi, jotta pystyisi juomaan tuopista. Mutta joka kerta, kun hän kallisti päätään taaksepäin juodakseen, meinasi koko mies kaatua samaan suuntaan. Lattia ja rinnukset sai varmasti hyvän humalan, miehen humalaraja taisi olla jo täynnä. Tai sitten laiva keinui enemmän siellä käytävällä, kuin täällä hytissä.

Mutta tarina ei kerro, saiko mies koskaan juotua siitä pisaraakaan. Hän luovutti hetken päästä tuopin kumoamisen ja jatkoi matkaansa.

Silja Serenade

Lenkkeilijä laivalla

Oi, jollain on neonvihreät lenkkivaatteet päällä! Shortsit ja paita + lenkkarit. En tiennyt, että laivallakin voi lenkkeillä. Onkohan muuten laivalla kuntosaleja? En ole mikään niiden aktiivinen käyttäjä, niin en ole ikinä ottanut selvää. Mutta voisin kyllä kuvitella, että ei välttämättä mikään turvallisin paikka kuntosalille. Keinuva laiva. Juoksumaton ja kuntopyörän ymmärrän, mutta painojen nostelu voi olla vähän riski. Tai jos teet kyykkyjä, niin paino jakautuukin aina vain toiselle jalalle, kun laiva on kallistunut toiseen suuntaan.

Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Toisaalta, se voisi olla laivayhtiölle myös hyvä juttu. Muiden kuntosalien tarvitsee keksiä kaikennäköistä oheiskrääsää, että niiden nimi pysyy ihmisten muistissa ja näkyy kaduilla. Mutta sitten kun näet ihmisen, joka on treenannut pelkästään vasenta pakaraa ja reittä, tiedät sen treenanneen laivalla.

Mutta jos palataan tähän laivalla olevaan lenkkeilijään. En tiedä mistä hän tuli ja minne meni, mutta jos joku paikka, niin laiva, on täydellinen porrastreeneille! Joutuu ehkä treenata siinä ohessa vähän painia, nyrkkeilyä ja muita kamppailulajeja, mutta lopulta sieltä autokannen alta pääsee kyllä aurinkokannelle! Ja toisaalta, sieltähän voi juosta toiseen päähän laivaa ja treenata kivunsietokykyä pyörimällä aurinkokannelta takaisin autokannen alle. Lumipalloefektiä jos miettii, niin voi olla, että siellä autokannen alla on sen pyörimisen jälkeen muutama muukin. Mutta ainakin olet onnistunut motivoimaan myös muut urheilemaan, jopa laivalla!

Palataan taas tähän lenkkeilijään. Hän jäi kuuntelemaan hetkeksi livemusiikkia, vähän heilui musiikin tahtiin, antoi urheilushortsiensa taskusta tippiä ja lähti onnellisena nukkumaan. Tai kaljalle. Palautusjuoma on kaiken A ja O.

Nyt en ole varma, oliko laiva humalassa vai keinuiko joku mies, mutta näytti kumman tutulta sen toiminta. Ensin hän törmäsi käytävällä olevaan myyntipöytään, jonka takia otti pari askelta eri suuntaan ja törmäsi kaveriinsa. Ja tutulta se näytti siksi, että olen itse aivan samanlainen. Oli keinuvaa laivaa, miestä tai humalaa, törmäilen aina ja kaikkialle.

Ja hei, jos mulla olisi tällainen ikkunalauta kotona, musta tulisi ikkunalautaperuna.

Että sellainen laivareissu! Kertokaa kommenteissa, Instagramissa tai Facebookissa, jos laivareissut kiinnostaa, niin saan hyvän syyn varata taas laivamatkan! Myös muita paikkoja saa ehdottaa, mistä voisi olla hauska kirjoitella näitä postauksia.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Kalastajapipo

Location: Helsinki, Esplanadi

No nyt oli kyllä aikamoinen kävelymatka Esplanadille. Kaiken sen loskan, kylmyyden ja työmaiden keskellä, näin Brad Pittin! No siis, ainakin sen näköisen tyypin. Siis olin ja olen edelleen niin varma, että se oli itse Brad Pitt, että kävin läpi Instagramin, Facebookin ja koko Googlen, että missä se mies tällä hetkellä viipottaa. Mistään en löytänyt mitään vastausta, joten se oli varmasti Brad Pitt. Case closed. Okei, en tiedä miksi kukaan tulisi Suomeen helmikuussa, ellei ole menossa Lappiin.

Esplanadille (tuttavallisemmin Espa) oli helppo tulla, kun tiesin, että täältä löytyy kahviloita, missä on ikkunat vilkkaalle kadulle. Kävelin sisälle heti ensimmäiseen, missä näkyi olevan ikkunapaikkoja vapaana. Itseäni ennen oli vähän jonoa, joten en tiedä teinkö väärin, kun kävin varaamassa paikan ennen tilausta. Saa sanoa jos tein, koska se tuntui siinä hetkessäkin väärältä. Toisaalta, koko kahvila oli iso ja aika tyhjä, niin en nyt sentään keneltäkään vienyt tuolia ahterin alta.

No, ehkä tämä paikka oli syystäkin vapaana. Se oli aivan ulko-oven vieressä. Eli siis hymyilin lähes jokaiselle kahvilasta lähtevälle, koska näytti siltä, että ne olisi tulossa juttelemaan. Mutta vielä kamalampaa oli, että sillä paikalla oli niin kylmä, että istuin koko sen ajan toppatakki päällä. Erittäin rentouttava kahvilakokemus siis. Karma is a bitch.

Yhtään rentouttavammaksi ei tehnyt se, että työntekijöitä oli sillä hetkellä vain yksi ja sillä näytti olevan kova kiire. Itsehän aloin jo säälimään työntekijää sen verran, että erikoiskahvin sijaan tilasin vain valmiin juustosämpylän. En tilannut edes sitä normaalia kahvia. Kyllähän se kadutti heti kun pöytään pääsin, mutta en voinut itselleni mitään. Nyt jos koskaan olisin halunnut sen kuuman kahvin, kun olin niin jäässä. Onko muita kiireisten työntekijöiden säälijöitä?

Joku nainen odottaa selkeästi seuralaista kahvilan ulkopuolella. En tiedä kuinka kauan hän on odottanut, mutta vähän kyllästyneen oloisena katselee välillä kelloaan. Voisin viedä sinne odottelukahvin. Oon muuten joskus miettinyt, että voisin alkaa tarjoilemaan ulkona kahvia ihmisille, for free. Mutta kun ideana olisi ”nopea yllätys”, eli kahvikuppi käteen ja oisin jo kadonnut, niin sehän ei toimisi ollenkaan. Ensinäkin, kuka joisi kahvin, jonka joku random vain antaa käteen ja häviää. Toisekseen, itse en ainakaan joisi mustaa kahvia. Harvemmalla meistä on varmaan maitopurkkia takataskussa tai sokeria kengänpohjalla. Tämä idea vaatii selkeästi vielä tarkennuksia (taskumatti voi joiltain löytyä, mutta se ei nyt auta tähän).

Tai sitten teen tämän kahdestaan jonkun kanssa. Ensin annan kahvin ja katoan, jonka jälkeen kaveri katsoo kahvinsaajan ilmeestä, että kaivataanko siihen vielä maitoa tai sokeria. Vai kenties jopa kauramaitoa ja makeutusainetta. Joo, nyt tämä idea alkaa kuulostaa jo toteuttamiskelpoiselta.

Hih. Onpa söpö näky. Täysin, siis aivan täysin, mustiin pukeutunut mies. MUTTA. Sen täysin mustassa pipossa on kirkkaanpunainen tupsu. Tulee vähän mieleen Anssi Kela, joka on kertonut pukeutuvansa aina mustaan. Ehkä Anssinkin päällä voitaisiin jonain juhlapäivänä nähdä punatupsuinen musta pipo!

Miksi liikennemerkkejä on olemassa? Tai siis miksi liikennemerkkejä on olemassa Helsingissä? Kahvilan ulkopuolella on liikennemerkki, mikä kieltää kaikenlaisen pysäköinnin, edes hetkeksi. Onkohan virallinen nimi jokin ”pysäyttäminen kielletty” (se sinisellä pohjalla oleva punainen rasti). Siihen on erikseen laitettu, että sallittu kuormaaville ja kuormaa purkaville kuorma- ja pakettiautoille. Siihen on nyt pysäköity kolme autoa. Kaksi henkilöautoa ja yksi lava-auto. Eikä yksikään niistä edes pura tai kuormaa. Niin joo. Ellei tässä ole sama tilanne, kun jossain elokuvassa oli, että auton pohjaan on tehty reikä ja sieltä rei’ästä pääsee suoraan kaivoon, mistä taas pääsee ties mihin pankkiholveihin ja kalliisiin paikkoihin. Joo, niin sen täytyy olla. Ne on siinä siis purkamassa tai lastaamassa kuormaa, täysin laillista siis. Paitsi että ne ei ole paketti- tai kuorma-autoja.

Jes, vihdoin sen naisen kaveri tuli sovittuun tapaamiseen. Vähintään siis 20 minuuttia myöhässä. No, sattuuhan näitä. Vähän kyllä ihmetyttää, että kun ne joka tapauksessa tuli tänne samaan kahvilaan, niin miksi tämä odotteleva nainen ei tullut jo aiemmin, kun selkeästi oli aika kylmä. Ehkä siksi, että se odotti minun tuovan odottelukahveja.

Jalkakäytävät taitaa olla liian kapeat kahdelle ihmiselle. Kaksi henkilöä kävelivät kahden pysäköidyn auton välistä autotielle, kiersivät auton ja tulivat takaisin jalkakäytävälle. Ei ollut siis mitään tekemistä tämän auton kanssa. No, ehkä joillekin n. 5 metriä leveä (käykää mittaamassa Espan jalkakäytävän leveys, heitin tuon hatusta) jalkakäytävä voi tuntua vähän kapealta, varsinkin jos on suomalaista turvavälikansaa. Paitsi että vastaan ei edes tullut ketään. Tykkään kyllä, että jos kävely tuntuu tylsältä, niin keksitään omia variaatioita kävelytyyleihin ja reitteihin.

Kalastajapipo

Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.

Jaahas, joku on aloittanut jo kevään puutarhahoidon. Kantoi kahta isoa kastelukannua mukanaan, selkeästi viemässä niitä kotiin. Henkilökohtainen puutarhanhoitoni (siis ihan ne kaupasta ostettavat kasvit ja kukkaset) on luokkaa Osta, Hoida ja Tapa. Välillä teen tämän myös käänteistä psykologiaa käyttäen. Osta, Jätä hoitamatta, Tapa. Jostain syystä toi viimeinen sana kulkee silti aina mukana.

Kerran ostin huonekasvin ja ystävä kävi kylässä muutaman viikon päästä siitä. Hän ihmetteli ääneen, että oho, sehän on edelleen hengissä. Vastasin vain, että ”Joo, en ole vielä hoitanut sitä.” Mutta tarina kertoo, että sitä huonekasvia ei enää ole.

Wuhuu. Joku pikkuaura (virallinen nimi on varmasti keksitty myös) veti aivan täysiä Espaa pitkin. Niinhän ne jotkut tekee, mutta tämä sai pienen naurun mussa aikaiseksi. Kun otetaan huomioon, että tie on täynnä jäätynyttä lunta, eli siis todella röpelöistä, niin voitte vain kuvitella. Pikkuaura moshasi kuin viimeistä päivää. Melkein teki mieli juosta perään ja kysyä, jos pääsisi ilman lippua samoille festareille. Keskellä talvea ja keskellä Helsinkiä.

Kiva kun olit taas mukana, harmi kun ei saatu Brad Pittiltä nimmareita! Nähään taas ensi kerralla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla