Mikron kanssa kahvilaan

Location: Helsinki, Paulig Kulma

paulig kulma

Söin kotona aivan jäätävän kokoisen aamupalan, jotta täällä Helsingissä ei tarvitsisi heti alkaa syömään. Voisi keskittyä hyviin kahveihin. No, meni siitä aamupalasta jo 3,5h, kun iski ihan älytön nälkä.

Hyviä ja huonoja puolia siitä, että on tottunut syömään säännöllisesti, noin kolmen tunnin välein. Pysyy ajatukset kasassa ja jaksaa liikkua ympyrää, mutta aina täytyy olla varautunut siihen, että kohta tarvitsee ruokaa. Toki tämä ei kyllä nyt kuulosta siltä, että olisin siihen kovinkaan varautunut. ”Oho, iskipä nälkä. Ostan kahvilasta jotain syötävää”. Taskusta löytynyt kaurapuuro olisi ollut enemmän varautumista.

Ruoka on kyllä maailman paras asia, vielä kun se olisi puolet halvempaa. Tai lompakossa enemmän rahaa.

”Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!”

Mutta tulin siis Paulig Kulmaan avocadoleivälle. Usein otan jonkun perus kinkku-juustoleivän, tai tomaatti-mozzarellan. Mutta nyt näytti tämä acovadoleipä punajuurineen niin hyvältä, että oli pakko testata! Ulkonäön perusteella tässä on myös punajuurihummusta, nam! Voi se olla myös jotain muuta sen näköistä, mutta punajuurihummus on hyvää, joten mennään sillä.

avocadoleipä

Mikron kanssa kahvilaan

Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä kotona avocadoleipiä. Syynä on Veera Bianca, jonka Instagram on aina täynnä näitä (@veerabianca). Avocadotoasteja, avocadobageleita yms. Ne näyttää niin herkullisilta! Avocado itsessään ei edes ole mitään suurinta herkkuani. Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!

”Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista hurjastelua.”

Mutta tämä avocadoleipä on kyllä täällä liian kuiva, omaan makuun siis. Ja liian kylmä. Vähän enemmän kun olisi tuota punaista soossia (hummus, mikälie) ja leipä olisi lämpimämpi, niin tämä olisi täydellinen. Mutta kaikkiahan ei voi miellyttää, siksi täydellisyyttä hakevien pitää tehdä asiat usein itse. Tai sitten tulen seuraavalla kerralla mikron kanssa. Myydäänkö jossain taskumikroja? Hahaa. BISNESIDEA!

Täytynee käydä stalkkaamassa Veera Biancan Instagramista niitä leipiä, mitä kaikkea sinne väliin voisi laittaa. Voisi avartaa vähän omaa leivänsyöntiä, mihin normaalisti kuuluu voi, juusto ja leikkele. Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista.

paulig kulma

Alkaa olemaan omat ajatukset kyllä jo onneksi täysin vuodessa 2023. Paitsi silloin, kun se pitäisi kirjoittaa paperille. 09.01.2022..eiku. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tästä vuodesta tulee hyvä. 365 päivää aikaa. I can do it.

Tulin istumaan tähän kahvilan sohvalle, jotta voin samalla löhöillä. Olen kuitenkin istunut sohvan reunalla tämän koko ajan, mitä olen tässä ollut. Tarvitsen löhöilyyn selkeästi lämmintä juotavaa, ei tämä muuten toimi ollenkaan.

Asiakas on aina oikeassa

Nyt olisin onnellinen sellaisesta palvelusta kahvilassa, missä tarjoilija kävisi pöydässä kysymässä, että saisiko olla kahvia. Tilaamisen jälkeen toisi kahvin pöytään ja saisi tietenkin myös maksaa sen pöydässä. Liikkumatta itse minnekään.

Toisikohan tarjoilijat tänne kahvia, jos huutaisin täältä pöydästä, että nyt tartteis kahvia! Vähän jos napsuttelisi sormia samalla, että varmasti huomataan. Itse ehkä heittäisin itseni ulos siinä vaiheessa. Mahdollisesti heittäisin kyllä kahvitkin perään, mutta ihan vain maahan siis.

Kenkäkauppias

Kenkäkauppias ei varmaan koskaan menetä työpaikkaansa. Kuluva ja lähes pakollinen asia jokaiselle. Ei siis se kauppias, vaan ne kengät. Toki aina voi olla ilman ja käytettynäkin voi ostaa.

En kyllä kuitenkaan usko, että vaikka tämän hetkinen maailman tilanne on mitä on, niin kukaan ei vapaaehtoisesti luovu kengistään (paitsi niistä ylimääräisistä). Ja ei niitä käytettyjäkään voisi loputtomiin ostaa, ellei joku ostaisi niitä ensin uutena.

Toisaalta, jos muuttaisi maahan, missä on aina lämmin. Voisi ostaa kengät, missä on vähemmän materiaalia. Eikö ne silloin olisi myös halvempia?

Tai hei! Vielä parempaa. Vedetään jalkapohjat jollain pinnoitteella, että mitkään naulat tai skorpionit ei mene niiden läpi. Kenkäkauppojen sijaan onkin vain pinnoitekauppoja. Mutta ei ne kenkäkauppiaan työt lopu silloinkaan. Nimike vain vaihtuu.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa ja Facebookissa @ kaupunkikahvilla

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Location: Helsinki, Fazer Cafe

fazer cafe

Ulkona kaatuu lunta päälle ja on kylmä. Ja tuulee niin kovaa, että korvat irtoaa. Tulin Helsingin rautatieasemalle ja Kamppiin pitäisi päästä. Mutta koska edellä mainittu, en halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta ulkona. Kiersin siis Forumin kautta Kamppiin, maan alta. Metrollakin tietenkin pääsisi, mutta suhteellisen kallis hinta yhden pysäkin välille.

Mutta jos joskus näette mut avannossa, niin saa alkaa uskomaan ihmeisiin ja hammaskeijuihin! Kylmyys on itselle jotain niin kamalaa, että en osaa edes selittää sitä. On epämukavuusalueita ja sitten on kylmyys.

”Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä.”

Tulin Kampin Fazer Cafe -kahvilaan. Aika hauska lasikoppi! Täällä on itseasiassa vielä erillinen toinenkin lasikoppi, vähän niin kuin terassi. Näyttäisi, että se on ulkona, mutta se onkin sisällä. En tiedä, onko se kesällä jotenkin avonainen ulos vai mitä, mutta mukavalta paikalta näyttää!

Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, sillä se on lähes aina täynnä. Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä. Siellä olisi ollut pari pöytää vapaana, mutta itselleni vähän huonot näkyvyydet muualle. Nyt istun sitten niin keskellä kahvilaa, kun vain voi istua. Parhaat paikat oli viety.

Fazer cafe

Tilasin ihan perus suodatinkahvin. Ja yllätyksekseni santsikuppi kuului hintaan! En tiedä lukeeko se jossain, mutta kiva se on välillä yllättyäkin jostain. Fazerin kahviloissa on suodatinkahvina heidän omaa Fazer Cafe Blendiä, otin tummempaa versiota.

”Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.”

Maistoin sitä ja mietin, että jopas on erikoisemman makuista kahvia, kuin normaalisti. Kunnes tajusin, että olin normaalin maidon sijasta laittanut kauramaitoa. Ja kauramaito monesti peittää kahvin makua vähän turhankin paljon.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Santsikuppi kuuluu hintaan. Seuraava kupillinen siis normaalilla maidolla! Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.

Tämä kahvila on ehkä kuitenkin vähän huonossa paikassa Kaupunkikahvilla -blogin kirjoittamista ajatellen. Vaikka seinät onkin lasia ja käytäville näkee hyvin, niin tämä kohta on sellainen, mistä moni vain kävelee ohi. Ei siis ehdi tapahtua mitään kummempaa, kun kaikilla on vain kauhea kiire paikasta A paikkaan B.

Vaikka toisaalta, Triplassa oli sama ongelma kun kävin kahvittelemassa, mutta silti siellä kirjoitetusta postauksesta tuli ihan älyttömän hauska. Käy lukemassa TÄSTÄ!

Ehkä mulla on siis parempi mielikuvitus, kuin olen kuvitellutkaan.

Mehula vai teelä?

Oi, onpa suloista. Joku vanhempi rouva tuli tähän kahvilaan juomaan mehua. Kai se on ihan normaalia, vaikka itse en olekaan koskaan kokeillut. Toisille kahvila, toisille mehula.

Mehua myyvät paikat taitaa kulkea nimellä Juice Bar. Miksiköhän kahvia myyvät paikat on suomennettu kahvilaksi? Vaikka nimi voikin olla englanniksi, niin kaikki puhuvat silti kahviloista. Olisi hauska, jos paikkojen nimet pitäisi nimetä sen mukaan, mitä siellä myydään eniten.

Kahvia -> Kahvila.

Mehua -> Mehula.

Teetä-> Teelä.

Pullaa -> Pullala.

Kaljaa -> Kaljala.

Leluja -> Lelula.

Miltähän sana lelula kuulostaa ulkomaalaisen korvaan? Omaan korvaan ainakin hassulta. Tavuharjoitukselta. Le-Lu-La. Loistavaa Timo, osasit tavuttaa ihan oikein!

Onkohan siinä jotain aikarajaa, milloin santsikuppi pitää hakea? Ei varmaan.

Mikähän on keskimääräinen aina, minkä ihminen viettää kahvilassa? Jos ei lasketa meitä kirjoittajia, eikä töitä tekeviä. Ihan vaan niitä kahvittelijoita, lehdenlukijoita ja kavereiden näkijöitä. Ehkä tunti? Kaksi? Sovitaan, että puolitoista.

Haen santsikupin.

Fazer cafe

Ihan hyvää tämä kahvi on täysmaidollakin. Vähän taas omaan makuun laihahkoa, mutta uskoisin, että normaalin ihmisen mielestä todella hyvää. Tai sitten täällä täysmaito on yliblendaavaa, että se peittää kahvin makua liikaa. Heh, onko edes olemassa sanaa yliblendaava? Kuulosti jotenkin siltä, että tietäisin, mistä puhun.

Inhoan kaikkia trendisanoja. Vai miksihän niitä nyt kutsutaan. Kaikki teinisanastot on siis ihan hauskoja, niiden avulla tietää, kuinka vanha itse on.

”Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä.”

Mutta puhun niistä sanoista, mitä isot/tärkeät firmat käyttää mm. työpaikkailmoituksissa. Varmasti sellainen teksti kyllä herättää enemmän luottamusta ja arvostusta, kun vertaa vaikka tämän blogin teksteihin. En aina itsekään tiedä, mitä kirjoitan.

Mutta kerran tuli vastaan omaan silmään yksi parhaista työpaikkailmoituksista! Se oli vielä muistaakseni aika ison firman tekemä. Siinä kerrottiin, että he eivät jaksa turhaan käyttää ylihienoja sanoja asioille, mitkä voi kertoa paljon ymmärrettävämminkin. Puhutaan asioista asioiden oikeilla nimillä.

Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä. Vaikka kai ne siellä ylisanastofirmassakin tekee töitä niin kuin kuuluu.

Mitä tarkoittaa nörtti?

Hauska muuten, kun kirjoitan puhelimeen muistiinpanoja tätä blogia varten. Kirjoitan niin nopeasti, että kirjoitusvirheitä on enemmän kuin vasta kirjoittamaan oppineella. Mutta se riittää, että ymmärrän vielä jälkikäteen, että mitä siinä pitäisi lukea. Ja aika usein tämä toteutuu.

Tein muuten joskus kirjoitusnopeustestin puhelimella ja tietokoneella. Olin nopeampi kirjoittamaan, kuin 92% omaikäisistäni! Ja kirjoitusvirheitä taisi olla 0,2%, jostain sanasta puuttui yksi kirjain. Aika hyvin, eikö vaan!

Vai kertooko se vain siitä, että nörtti -sanan käyttö alkaa olemaan lähellä? Onko se sana enää edes haukkumasana? Tai sellaiseksi se on varmaan yleensä tarkoitettu, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Henkilö, joka viettää paljon aikaa tietokoneella? Eikö se ole nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Vai onko nörtti se henkilö, joka tietää tietotekniikasta ylipäätään paljon? Eikö sillä alalla ole yleensä ihan hyvä palkka? En vaan osaa vääntää sanaa nörtti, haukkumasanaksi.

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Hei nyt oli ihan loistava asiakas täällä! Hän tiesi tasan tarkkaan, millä aikoo korvata tuotteen, jos sitä ei ole saatavilla.

Asiakas: Olisiko teillä kanasalaattia valmiina?

Myyjä: Ei valitettavasti ole.

Asiakas: Ei se mitään. Otan sitten kaksi korvapuustia.

Kalorit ei varmaan olleet ihan samoissa lukemissa, mutta kyllähän nyt kanasalaatin voi korvapuustilla korvata. Tai kahdella.

Siinä missä kanasalaatissa on kaloreita keskimäärin 100-300 (riippuu täysin kanasalaatista), kahdessa korvapuustissa niitä on varmaan 400-600. Sekin riippuu puustista. Mutta kaloreita nyt on turha laskea, jos sille ei ole tarvetta. Kyllä mä silti noiden ravintosisältöön kiinnittäisin tässä enemmän huomiota. Puusteista vehnää ja sokeria, kanasalaatista kuituja ja proteiinia.

Mutta jottei tämä ihan ravitsemustieteeksi menisi, niin muistakaa. Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja kanasalaatista voi tulla salmonella. Toisaalta, kanasalaatti rouskuu paremmin suussa, kun taas korvapuustin voisi yhtä hyvin vain laittaa mahaan. Avata vatsalaukun kohdalta, tunkea pulla uuniin (HEH!) ja sulkea luukku.

Jätän teidät nyt miettimään tätä erittäin uutta tietoa.

Moi!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Chai latte ei sisällä kahvia!

Location: Hyvinkää, Espresso house

Tekisi mieli aloittaa ”Pitkästä aikaa taas kahvilla”, mutta aloitan about jokaisen postauksen niin.

Päätin tulla tänään töiden jälkeen kahville, tarkemmin sanottuna tonttulatelle. Tonttulatte sisältää kuulemma kanelia (ehkä kanelisiirappia?). Kyllähän tämä joululle maistuu, mutta ei mene kyllä itsellä jatkoon. Tai on tämä kyllä hyvää, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkä se on se tontun maku.

Chai latte ei sisällä kahvia!

Nyt tulee sellainen uutinen, että toivottavasti olet istumassa ja pidät käsinojista kiinni! Nimittäin tiesitkö, että CHAI LATTE EI SISÄLLÄ KAHVIA? Chai _latte_ ei sisällä kahvia! Lattehan sisältää kahvia. Tai no, englanninkielisissä maissa ja ainakin Suomessa. Italiaksi lattehan tarkoittaa vain maitoa. Ja siellä jos haluaa juoda laten (kahvi+maito), täytyy pyytää caffellatte. Tai jotain sinne päin.

Mutta takaisin chai latteen. Luin tosiaan tutun Instagramista yksi päivä, että ”Tiesitkö, että Chailatte ei sisällä kahvia?”. Siis en ole ikinä, siis IKINÄ, avannut googlea niin nopeasti.

Google kertoi:

”Chai latte on maitopohjainen, pehmeän mausteinen teejuoma, jonka juuret ovat Intiassa. Sana chai on hindin kieltä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti teetä, mutta käytännössä se viittaa intialaisten suosimaan tapaan nauttia tee haudutettuna maidon ja sokerin kera.” kahvikaveri.fi

Sitten jos haluaakin chai laten, mutta kahvilla, pitää tilata Dirty chai latte. Muistan joskus kysyneeni kahvilan tiskillä Dirty chain ja normaalin chain eroa, vastaus oli ”Dirty chai on vahvempaa”. No joo, tavallaan. Mutta toki olisi voinut sanoa myös ”Dirty chai sisältää kahvia.

Dirty chaista kahvikaveri.fi kertoo näin:

”Tarinan mukaan tämä versio syntyi eräässä englantilaisessa kahvilassa vahingossa, kun chai lattea valmistanut tarjoilija lisäsi juoman sekaan epähuomiossa shotillisen espressoa. Juoman tilannut asiakas halusi siitä huolimatta maistaa sitä ja tykästyi sen makuun niin kovasti, että tilasi sitä sen jälkeen kahviloissa eri puolilla maailmaa, minne ikinä matkustikin.”

Nyt haluaisinkin tietää, että seuraavan kerran kun tilaan chai laten, maistuuko se enää samalle. Siis kun tiedän, että se on teetä, eikä kahvia. Vaikka toisaalta, nyt kun tiedän, että siinä ei ole kahvia, en enää varmaan aio tilata sitä. Tilaan Dirty chai laten.

Kyllä ihmisen aivot on jännät. Ihan sama, kuin tarjoilisi maitoa asiakkaalle, minkä myyntinimi olisi valkoinen kananmuna. Se maitohan maistuu silloin ihan kananmunalle, jos et tiedä juovasi maitoa. Tai jos tarjoillaan appelsiinimehua myyntinimellä ”Sulanut keltainen lumi”. Sehän maistuisi ihan keltaiselle lumelle. Varmaan olisi ihan myyntihitti. Voiko joku kokeilla jompaa kumpaa noista, toimiiko se oikeasti noin? Mieluiten kuitenkin ensimmäistä esimerkkiä. Vaikka mikä minä olen tuomitsemaan, jos joku haluaa keltaista lunta maistella.

Huono kielipää

Vieressäni istuu ranskalaisia. Tai ainakin he puhuvat Ranskaa. Opiskelin itse Ranskaa varmaan toisesta luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Osaan numerot 1-10 ja pantalon tarkoittaa housut. Paljon on jäänyt käteen niiltä tunneilta. Juotiin me Cafe au laittia yläasteella niillä tunneilla.

En tiedä, oliko kielipääni huono, vai eikö vain kiinnostanut. En tykkää sanoa, että kenelläkään olisi ”huono kielipää”, suurin osa oppii kyllä, jos haluaa. Itsellä ei ollut halua, vaikka nyt se harmittaakin. En ehkä himoitse oppivani enää ranskaa, mutta espanjaa tai italiaa olisi kiva osata. Tai ainakin ymmärtää. Tai edes kunnolla englantia.

No, suomen kieli onneksi luonnistuu, paitsi joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaisin osaan jopa norjaa, koskaan en ole sitä edes opiskellut. Ja nyt tuntuu, että multa alkaa loppua jutut kesken, kun huumori on tätä luokkaa.

Jätä itsestäsi joku merkki, jos edes vähän hymähdit äskeiselle. Naurukommentti vaikka, tai tule kertomaan Instagramissa. Tiedän sitten, että voin pitää juttujen tason yhtä huonona ja pystyn nousta Stand Up -lavalle Vegasissa.

”Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!”

Rohkeita on ihmiset, jotka pukeutuu valkoisiin housuihin tällaisella kelillä. Vettä, räntää, lunta. Rohkeita siksi, koska ”valkoinen menee helpommin likaiseksi”. NO EI MENE. Se lika vain näkyy siinä paremmin. Niin.

Kaksi yhden hinnalla

Mulla olisi ollut joku tarjous puhelimessa tähän kahvilaan; kaksi pullaa yhden hinnalla. Ei palvele tällainen tarjous yksinkahvittelijoita. Paitsi että palvelee.

Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Pahin mahdollinen tilanne: Olet kaverin kanssa kahvilla ja syötte molemmat pullaa. Sun pulla loppuu ensin. Katselet kuola valuen, kun kaveri herkuttelee pullaansa. Hän kertoo olevansa raskaana, matkustavansa maailman ympäri, ostavansa unelmiensa talon ja ainoa mitä sun päässä liikkuu, on ”Olikohan kaverin pulla omaa pullaa isompi”. Niimpä.

Käyttäkää hyvät ihmiset ne kaksi yhden hinnalla tarjoukset YKSIN!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Pränkki-idea

Location: Hyvinkää, Coffee House

Coffee house

Onks ok tulla kahtena päivänä putkeen samaan kahvilaan? Tai ylipäätään kahvilaan?

Tasapainotin vähän ja otin tänään kaakaon kermavaahdolla, kahvin sijaan.

Tykkään, kun täällä tuodaan useasti pöytään se, mitä on tilannut. Tai siis harvemmissa paikoissa mitään vääriä tuotteita tuodaan, mutta niissä ei yleensä tuoda ollenkaan. Tilasin tiskiltä kaakaon, maksoin ja kuulin lauseen ”Voin tuoda sen sulle pöytään!”. Eli pääsee itse jo riisumaan ja etsimään paikkaa. Toisessa järjestyksessä tosin. Ja riisun yleensä vain ulkovaatteet. Yleensä.

Olen kirjoittanut postausta tästä kahvilasta kerran aiemminkin. Tästä pääset lukemaan tekstin ”Onko vedettävät ostoskorit huijausta?”. Se taisi olla maaliskuussa kirjoitettu.

Täällä on tosi isot ikkunat, mistä näkee suoraan ruokakauppaan/kassoille. Ei siis mitään perus sunnuntaikävelijöitä kävele ohi, vaan ihan aitoja arki-ihmisiä. Tosin osan ostokset näyttää kyllä aika sunnuntaiostoksilta. Joko pakastepizzaa ja limpparia, tai sitten koko seuraavan viikon ostokset.

Jos itseään pitäisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi, vastaisin ”aito arki-ihminen”.

”Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista.”

Tuli vielä mieleen, että mikähän on pakastepizzojen menekki sunnuntaisin, muihin päiviin jos vertaa? +700%?

kaakao kermavaahdolla

Olin ihan innoissani tästä kaakaosta. Söin kermavaahdot ja join vähän kaakaota, mutta nyt tekisi mieli lisää kermavaahtoa. Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista. Mutta ei sitä kehtaisi mennä pyytämään. Vinkki siis kaikille, ketkä on menossa kahvilaan kaakaolle. Ota oma kermavaahtopurkki mukaan. Voit tarjota sitä myös vieruskavereille.

Pränkki-idea

Nykyään, kun tehdään kaikenlaisia pränkkejä, niin tässä tuleekin yksi hyvä. Kävele kahvilaan spraykermavaahdon kanssa, käy pursottamassa sitä kaikkien kahveihin ja kaakaoihin (miksei sämpylänkin väliin) ja lampsi tiehesi. Ja jää tietenkin kulman taakse katsomaan reaktiota. Toteuttamisen arvoinen idea. Ehkä täytyy olla kuitenkin sen verran rahaa, että voi tarjota sitten uudet tilalle. Jollain on kuitenkin laktoosi-intoleranssi, joku on maitoallergikko ja sitten on vielä niitä spraypurkille allergisia. Täytyy ottaa kaikki huomioon, kun pränkkää. Ehkä joku maidoton, vegaaninen, pelkkää ilmaa sisältävä kermavaahto olisi hyvä. Vaikka kai silloinkin joku ilmoittaisi, että ei pysty juomaan ilmaantunutta kahvia.

Kuinka kauan elämästä vietetään kassajonossa?

Kuinkahan kauan elämästään ihminen viettää kaupan kassajonossa? Ei tarvitse olla edes pitkä jono, niin yleensä siinä silti jonotetaan vähintään 2 minuuttia. Jos oletetaan, että ihminen kävisi vain kerran viikossa kaupassa, jonottaisi joka kerta 2 minuuttia, olisi 18-vuotias ja eläisi 90-vuotiaaksi. Kaupan kassajonossa kertyneitä minuutteja olisi hurjat 7488. Tunneissa se on 124,8. Se on reippaat 5 vuorokautta. Tai ainakin omalla laskutaidolla, voi vähän heittää suuntaan jos toiseen. Muutamilla päivillä.

Eli nyt huomio te kaikki kaupan asioista päättävät! Kyllähän tuollainen minuuttimäärä jo käy kunnon päälle. Ostakaa siis kaikille kassajonossa jonottaville energiajuotavaa, lepotuoli, kahvinkeitin ja matka Malagaan. Haluaako joku vielä jotain muuta, voin lisätä listaan?

Coffee house

On kyllä kiva kuunnella hyvää asiakaspalvelijaa. Juuri se sama, joka toi kaakaonkin pöytään asti. Sama henkilö toi muuten eilenkin tilauksen pöytään, eli Chailaten (maistakaa jos ette ole maistanut, pala taivasta). Kohtelias ja iloisen kuuloinen. Kysyin vielä kaakaon laktoosittomuudesta, niin hän selkeästi oli pahoillaan, että ei ole täysin laktoositonta kaakaota. Vähälaktoosista kuitenkin, se riitti tällä kertaa! Ainakin vielä toistaiseksi tuntuu siltä.

”Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi.”

Täällä soi radio. Siis todella moni kävelee sen radiossa soivan musiikin tahtiin! Joka on siis eri, mikä kuuluu niille kävelijöille. En ole itseasiassa edes varma, kuuluuko niille ollenkaan musiikkia. Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi. 1458 erilaista rytmiä ja se on jaettu maailman ihmisten kesken. Siksi välillä kävelet joidenkin kanssa samaan tahtiin. Teille on jaettu sama rytmi.

Kaupunkikahvilla was here.

Tämä on kyllä todella hyvä kahvila istua, jos haluaa nähdä liikettä toisella puolella ikkunaa! Tähän aikaan päivästä (15:00) ei Hyvinkäällä kovin paljoa tapahdu. Mutta kaupassakävijöitä selkeästi riittää. Mitenhän ne kaikki ihmiset saisi kävelemään myös kahviloiden ulkopuolelle? Voisiko kaupat laajentua niin, että ripottelisi vaikka jauhot ja kananmunat vähän ympäri kaupungin keskustaa? Irtokarkit löytyy 700 metriä länteen, pakatut palsternakat 600 metriä itään. Koordinaattina, ”ne löytyy kahviloiden ikkunoiden edestä”. Ei muuta kuin asiakkaalle kartta käteen ja kompassi kaulaan!

Ainiin. Mun repussa on kokonainen parsakaali.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Location: Helsinki, Roasberg

Chailatte.

Jos pitäisi valita kahvi, mikä sopii kesään JA talveen, niin valitsisin chailaten. Ehkä tämä menisi kuitenkin enemmän talvikahvin puolelle, voisi lämmittää mukavasti, ilman alkoholia. Eikö alkoholia oteta aina glöginkin kanssa ”lämmikkeeksi”? Itse en voi sietää alkoholisoitua glögiä. Glögi glöginä, viina shotteina. Tai jotain.

Mutta siis chailatte. Tiesin tämän olevan hyvää, mutta en tiennyt, että tämä on näin kuumaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun kahvilassa polttaa kielensä. Yleensä kahvi ehtii jo vähän jäähtymään, kun nappailen kuvia, kaadan kahvin maahan ja yleisesti säädän jotain, ennen juomista. Nyt oli niin kuumaa kahvia, että ei ehtinyt edes vähän jäähtymään.

Olen muuten aina tykännyt tästä kahvilasta. Valitettavan usein olen joutunut (talvisin) vain kävelemään ohi, sillä kahvilan paras paikka, ikkunapaikka, on ollut varattu. Mutta ai että, kun siihen pääsee istumaan!

Naapuripöydässä on mielenkiintoisen oloiset keskustelut. Haluaisin lähteä juttuun mukaan ja heittää omat mielipiteet ilmoille. Toisaalta, kuulen vain sanoja sieltä täältä. Ehkä parempi, että en yhdy mukaan keskusteluun. Enkä kuuntele heitä enempää.

On muuten vaikeaa, kun haluaisi keskittyä omiin ajatuksiin, mutta jossain lähellä keskustellaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tekee mieli jäädä kuuntelemaan heitä, mutta ei haluaisi olla se salakuuntelija, kenelle ne asiat ei todellakaan ole tarkoitettu. Mutta kovin on vaikeaa olla omissa ajatuksissa, jos vieressä puhutaan suklaan herkullisuudesta ja ilmaisista ämpäreistä jossain lähellä.

Koitan keskittyä kuitenkin nyt omiin päänsisäisiin asioihin, ne jos jotkut vasta mielenkiintoisia onkin!

Vielä näkyy kasvomaskeja joillain käytössä. Itse olen kyllä tyytyväinen, että niitä ei enää tarvitse käyttää. Kyllähän niihin tottui, mutta eihän ne nyt kivoja ollut. Kyllähän baariin jonottamiseenkin tottuu, mutta eihän se nyt kivaa ole. Paitsi jos löytää juttuseuraa. Mutta ei se kasvomaskien kanssa kivaa olisi. Vaikka kai siihenkin tottuisi. Kasvomaskit + baarijono. Jos se on kivaa, niin sanoisin, että humala on vahvasti läsnä. Nyt en enää itsekään tajua kirjoittamaani, siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Ihmettelin, kun ohi ajoi täysin tyhjä ratikka. Tai oli se kuljettaja siellä jonkun toisen kanssa, mutta ei matkustajia kyydissä. No, opetusajossahan se oli. Niitä itseasiassa näin ihan älyttömästi tänään. Kesälomien jälkeinen maanantai. Kaikki, vanhat ja uudet, työntekijät täytyy opettaa ajamaan.

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Ihmisten tyylistä pystyy kyllä päättelemään paljon. Ei se päätelmä välttämättä osu yhtään oikeaan, mutta silti on kivaa päätellä. Jos jollain on farkkuhaalarit ja tukka kahdella nutturalla pään sivuilla, sekä kävelee reippaasti, päättelen, että hän puhuu paljon, tykkää lapsista ja on suhteellisen viisas. Kirjaviisas, jos sellaista sanaa edes on olemassa. Kaivoin koko pääni läpi, enkä löytänyt fiksumpaa sanaa kuvaamaan tuota.

”Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. ”

Sitten taas henkilö, jolla on pystyraidalliset mustavalkoiset löysät housut, kireä paita ja pitkä suora tukka ilman mitään käsittelyä, hän on selkeästi ihminen, joka lukee kirjoja. Ehkä enemmän tietokirjoja tai historiaa. Asuu yksin lähellä Helsingin keskustaa.

Jos taas on pyöräilyshortsit, iso löysä t-paita ja hiukset laitettu tosi kivasti, ne on yleensä todella kivoja ja rentoja tyyppejä. Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. hehe. Ei mulla nyt edes ole noita vaatteita päällä, mutta ne on kyllä tän hetken omat lempparit.

Vai mitä teille tulee mieleen noista kuvauksista? Olisi kyllä hauska tietää, minkä mielikuvan itse antaa muille, omalla vaatetuksella. Toisaalta, se riippuu varmaan ihan täysin päivästä.

Tässä on kaksi kahvilaa vierekkäin. Kaikilla on selkeästi vaikea päättää, kumpaan menee. Itsekin jäin hetkeksi pohtimaan, mutta päädyin tällä kertaa Roasbergiin. Syynä oli se, että terassilla oli enemmän vapaita paikkoja. Tiesin varmaksi, että pääsen istumaan hyvälle paikalle.

Tulin ihan innoissani tähän terassille chailatteni kanssa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ei paista enää ja olen ihan jäässä. Olisi mulla repussa lisää vaatteita, mutta luotan mielummin siihen, että kyllä se aurinko sieltä vielä paistaa. Ei tässä ole koko päivää aikaa mitään vaatteita vaihdella. Sadetanssia en osaa, mutta pienet aurinkomoovit voisi kyllä lähteä.  

”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Anteeks, olisko sulla kolikoita?” Kysyi äsken joku ohikulkeva mies. Eipä ole enää paljoa käteistä, saati sitten kolikoita mukana. Kolikoiden kerääjien täytyy alkaa pitämään korttikonetta mukana, niin voisi lähimaksulla heitellä parit eurot niille. Sehän kun varmasti toimisi ihan noin yksinkertaisesti. Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä tykkää antaa rahaa ventovieraalle, jos en voi mennä takuuseen siitä, mitä sillä ostetaan. Ihan kaikkea en haluaisi rahoittaa. Kerran oli kyllä pakko antaa muutamat eurot eräälle, joka istui kirjoittamansa kyltin vieressä ja kyltissä luki jotakuinkin näin ”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti.”

On kyllä jännä, miten Suomessa autolla tööttääminen on niin negatiivinen asia. Etelämmässä Euroopassa kun tööttäillään ihan vain, jos näkee vaikka kavereita, tai jostain ihan muusta syystä. Torven soittamisen ilosta. Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti. Vaikka istuisit vain siinä viereisessä kahvilassa nauttimassa chailattea.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Missä mennä naimisiin?

Location: Helsinki, Kluuvi

aleksanterinkatu

Kannattaa käydä lukemassa myös edellinen kirjoitus, siellä selviää miksi olen tänään jo toista kertaa kahvilassa, eri paikassa tosin.

Tässä on kyllä kahvila omaan makuun. Tunnelmallinen, kotoisa ja ikkunat vilkkaalle kadulle. Ainoa ongelma tässä on se, että otin teetä ja se tuli niin jännän näköisessä laitoksessa, että en ole varma miten tätä kuuluu juoda. Tai että miten teesihti otetaan tuolta pois. No, tiskillä sanottiin, että täytyy antaa vähintään 2 minuuttia sen hautua, joten nopeasti laskettua, mulla on 2 minuuttia aikaa selvittää tämä mysteeri. En tiedä huomaako mistään, että juon teetä aika harvoin kahvilassa.

Mietin, että kauhean vaikeaa löytää Helsingin keskustasta kahvilaa, missä olisi ikkunat vilkkaalle kadulle. Tai löytyy niitä jonkun verran, mutta kun ikkunapaikat on aina niin suosittuja, että ne on aina varattu. Täytynee alkaa kantaa omaa tuolia mukana, että pääsee aina ikkunapaikalle. Ehkä myös omaa ikkunaa, että varmasti näkee ulos. Tuli tästä muuten mieleen, että varaako kukaan koskaan kahvilaan paikkaa? Tai onko se ylipäätään mahdollista?

Tämä kahvila on yläkerrassa. Jännä, miten erilailla näkee asiat ylhäältäpäin. En ole ennen tiennyt, että myös erään kirjakaupan yläkerrassa on kahvila. Enkä ole ennen nähnyt kihlasormuksien näköisiä koristeita, mitä ylempänä on. Kai sitä aina kävelee niin katua tuijottaen. Ehkä kaatumisriskin vuoksi. Ei olisi meinaa ensimmäinen kerta, kun törmäisin tolppaan.

Oho, Helsinkiin on tullut pikaratikoita. En todellakaan tiedä mitä ne tarkoittaa ja miten ne eroaa normaalista ratikasta. Ehkä ne menee paikasta A paikkaan B ilman välistoppeja, vai meneekö ne vaan niin hiton täysiä? ”Hyppää kyytiin jos ehdit”. Tälle konseptille voisi kyllä varastaa kiertoajelubussien nimen, ”Hop On Hop Off”.

Kuinka herttaista, jollain lapsella on Toystorystä Woody leluna (siis jouduin googlaamaan sen nimen. Tämä on merkki siitä, että täytyy katsoa Toy Story). Siitä ei selkeästi päästetä irti, vaikka äiti yrittää samaan aikaan laittaa hanskoja lapsen käteen. Pieneltä taistelulta näyttää, mutta lopulta on hanskat kädessä ja Andy hyppimässä lapsen kädeltä toiselle.

Jalkakäytäville parkkeeraa vähänväliä joku auto. Välillä taksi tai tavarantoimittaja, välillä taas ihan vaan auto. Jonnekin rakennuksen sisään ne kuskit aina häviää ja hetken päästä tulee takaisin, mitä lie käy siellä tekemässä. Viemässä puolisolle kotiin unohtuneet eväät, hakemassa omat puolisolle unohtuneet avaimet, tai ehkä ne vaan on aina halunnut käydä siinä rakennuksessa ja nyt tuli sopiva hetki, kun sattumalta ajoivat ohi.

aleksanterinkatu2

Äh, vähän harmittaa yhden asiakkaan puolesta. Hän kävi tiskiltä kysymässä laskiaispullia, mutta niitä ei ollut. Asiakas siis ei saanut pullaa eikä kahvila saanut asiakasta. Kahvilat huomio, leipokaa nyt herranjumala niitä laskiaispullia! Mielellään jo monta kuukautta ennen laskiaista. Niiden pullien himo on todellinen.

Missä mennä naimisiin?

Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.

Muistan kerran, kun serkkuni pääsi ripille. Ennen puhuttiin siitä, että rippikoulun käynyt saisi naimaluvan. Enhän minä nuorempana sitä oikein ymmärtänyt, onnittelin serkkuani vain ”Onneks olkoon! Sit ei muuta kun vaan naimaan!”.

Eräällä henkilöllä on untuvatakki. Ei sellainen tavallinen, vaan ihan oikeasti TODELLA lämmin, oikeastaan untuvapeiton näköinen, takki. Siitä tulikin mieleen, että täytyy kovimmilla pakkasilla kääriytyä peittoon, kun lähtee ulkoilemaan. Tulee jo hiki pelkästä ajatuksesta. Muut voi sitten kateellisena kysellä, ”Vau, mistä toi sun upee takki on ostettu?!” ja minä voin vastata, että ¨Jyskistä.

Tässä vielä viimeinen kysymys tältä kahvilareissulta. Mikä siinä on, että kun sataa vettä, käytetään sateenvarjoa. Mutta kun sama määrä tulee lumena (eli sulaa joka tapauksessa hiuksiin ja vaatteisiin), ei melkeen kukaan käytä?

Olipa mukava teehetki sun kanssa! Sain teesihdinkin pois mukista, eli kaikki meni oikein hyvin. Kiitos seurasta, toivottavasti nautit tästä reissusta yhtä paljon kuin minä. Niin ja jos olet menossa naimisiin, niin harkitse häitä raksalla. Voin tulla vieraaksi turvakengissä.

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Mitä pukea naamiaisiin?


Location: Helsinki, Kamppi

kuumakaakao



Tänään on vuorossa kahvila, missä olen halunnut käydä jo vuosia, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Nyt kävelin tänne, ilmeisesti Kampissa sijaitsevaan (en tiedä missä rajat menee), kahvilaan ja odotukset oli tietenkin korkealla. Ihan alkuun jo tunnelmaa latisti se, että teki mieli pullaa, mutta oli myös jäätävä nälkä. Oli siis pakko ottaa täytetty croissantti pullan sijaan. Olisihan se pulla varmaan myös nälän vienyt hetkeksi, mutta no. Välillä on ihan kiva ajatella järkevästi.

Arvostan hyvää asiakaspalvelua ja erinomaisesta sellaisesta laitankin aina palautetta, tai sanon suoraan. Tällä kertaa palvelu ei ollut mitään kummempaa, oikeastaan jopa vähän outoa. Samalla kun odottelin tiskillä kaakaon valmistuvan, kuuntelin tulevista työpaikan juhlista ja niiden alkoholitarjoiluista. Mielestäni nämä ei ole asiakkaan korville tarkoitettuja asioita. MUTTA. No, itsehän olen varsinainen Ulla Taalasmaa, joten eihän tämä nyt häirinnyt mua yhtään. Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten ne työpaikkajuhlat on mennyt.

Multa kysyttiin, haluanko kaakaon isoon vai pieneen mukiin, kysyin että missä on nähtävillä ne koot (esim. espresso housessa pieni kahvi on normaalin kokoinen, iso kahvi noin ämpäri). Sain vastaukseksi, että ”No mä laitan kaakaon kyllä yleensä tämmöseen”, enkä edelleenkään tiennyt, onko se iso vai pieni. Siinä samassa kohtaa oli n. 7 eri kokoista mukia. No mutta, otin sen mihin työntekijä sen yleensä laittaa.

Tämä oli mielestäni jo vähän outoa (ei huonoa) asiakaspalvelua, mutta vielä oudommaksi se meni, kun seuraavalta asiakkaalta, hänen tilattuaan, kysyttiin yhtäkkiä ”Ootko ihan kokonaan suomalainen?”. Asiakas tästä ymmärrettävästi hämmentyi ja vastasi olevansa. Kuulemma aksentti viittasi venäläiseen. No, ei asiakas tästä näyttänyt sen enempää vetävän hernettä nenään, mutta aika hurja kysymys asiakkaalta, joka on tullut kuitenkin ostamaan vain kupin teetä.

Sanottakoon, että itse en ole kovinkaan mielensäpahoittajatyyppiä, enkä siis näistä edellisistä mitenkään ole loukkaantunut tai tuohtunut, päinvastoin. Ihanaa, kun asiat tapahtuu erilailla, kun mihin on totuttu. Ja saanpahan jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa!

Mitä pukea naamiaisiin?

Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.

Helsinkiläisistä ihmisistä sanotaan, että ne kävelee omia askeliaan tuijottaen ja ei ole hymy kovin herkässä (okei, en tiedä sanotaanko, mutta ainakin voitaisiin sanoa). Tänään kun katselin ohikulkevia ihmisiä, niin juuri näin tapahtui. Totta kai omien askelien tuijotteluun voi vaikuttaa loskapaskasää, kun taivaalta sataa märkiä rättejä ja maa on täynnä pieniä uima-altaita. Taidan itsekin olla aika helsinkiläinen tänään.

Hmm. Jostain syystä mulla ei ole kovin tervetullut olo tähän kahvilaan. Ei kukaan ole mitään sanonut tai tehnyt, mutta vähän ahdistaa istua tässä. Kaakaomukissakaan ei ole korvaa, mistä pitää kiinni kun juo. En voi siis lepuuttaa toista kättä, vaan molempien täytyy tehdä töitä, että saan kaakaon juotua. Ei tästä tule mitään, vaihdan kahvilaa. Tietenkin juon ensin silti sen kaakaon loppuun.

Kiitos tämän kertaisesta kaakaoseurasta, otetaan ensikerralla vähän positiivisemmat puheenaiheet! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella oli kuitenkin hyvin keitetyt kahvit!



xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Karhu nähty kaupungissa


Location: Hyvinkää

hyvinkää



Jes. Nyt tulin siihen kahvilaan, mihin pitikin (lue edellinen postaus, niin tiedät mistä puhun). Ikkunat on just siellä missä haluan. Penkki tosin oli tänään väärään suuntaan, mutta ei anneta sen häiritä, pääasia että näen ulos.

Mietin koko matkan, kun kävelin kahvilaan, että nyt aloitan tämän kauden. Nyt en jaksa enää odottaa, kausi starttaa nyt ja päättyy 1.3.2022. Mutta mut palautettiin maan pinnalle hyvin nopeasti, heti kahvilan tiskillä. ”Valitettavasti meillä ei ole vielä laskiaispulllia myynnissä”. Jep. Suuren pettymyksen ja kauden siirtymisen jälkeen, päätin jatkaa elämää vaniljatoscapullalla. Eihän se nyt laskiaispulla ole, mutta ihan törkeen hyvää kuitenkin. Oikeastaan parempaa kun laskiaispulla, mutta kun on jotain päättänyt haluta, niin pettymys on suuri, jos sitä ei saa. Kompensoin pettymystä ottamalla normaalin kahvin sijasta erikoiskahvin. Tai siis tilasin kyllä ihan normaalin tummapaahdon, mutta elin hetken reunalla ja kaadoin sekaan kauramaitoa normaalin maidon sijasta. Vaniljatoscapulla ja läheserikoiskahvi, niillä aloitetaan.

Heti ensimmäisenä kiinnitän huomiota muutamaan ohikulkevaan ihmiseen, jotka katsoo pitkään tolpan takana olevaa juttua. Juttua nimenomaan, en tiedä mitä siellä on. Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että kierrän sitä kautta takaisin kotiin, koska itsekin haluan tuijottaa juttua.

Ei ollut pullan tarina tässä, vielä on sanottava eräs asia. Tämä maistuu ihan dallaspullalle ja dallaspulla on yksi mun lempipullista. Kyllä, mulla on lempipulla ja se on normaalia. Mutta se mikä ei ole normaalia, on se, että joillain on eri kaupungeissa lempitalo. Siis _lempitalo_. ”Katso Pirkka, tämä keltainen puinen talo, missä on ikkunoita ja ainakin kaksi ovea, on lempitaloni täällä Toijalassa. Hienon värinenkin.”. Okei, ehkä se on ihan normaalia. Vaikka ei se kyllä ole. Ainoa talo, minkä hyväksyn lempitaloksi, on talo Naantalissa. Muumitalo.

Pieni tilannepäivitys reppua kädessään kantavista henkilöistä ja sauvakävelijöistä. (tästä postaukseen, mistä kaikki alkoi) Todistetusti taas eräs henkilö kantaa reppua kädessä, ei selässä. MIKSI? Jokainen tavallaan, tottakai. Mutta MIKSI? Mitä on tapahtunut sillä repunostohetkellä, kun on sellaiseen päätynyt. ”Tarvitsen nyt uutta käsilaukkua, voisin ostaa repun.”

Nykyään on selkeästi muodissa pitkät toppatakit. Ne oli muodissa myös mun lapsuudessa, makkarankuorilapsuus. Käteviähän ne on, lämmittää koko kroppaa pelkän yläkropan sijaan. Voi siis huoletta unohtaa housut kotiin, tai oikeastaan kaikki vaatteet. Kengät ehkä pitäisin, ellet osta pitkän toppatakin sijaan haalaria, missä on kengät valmiina. Kai ne menee jo johonkin sukelluspukukategoriaan.

Minnehän on menossa henkilö, jolla on farkut jalassa, raksatakki päällä ja kantaa tikkaita? Jotenkin ne tikkaat ei ihan sovi tähän. Vaikka toisaalta, normaalimmalta se näyttää, kun että kantaisi reppua kädessä.

Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?”

Edellisessä kahvilassa häiritsi jokin piippausääni. Täällä häiritsee liian kovalla oleva radio. Ei siinä, tykkään kyllä kuunnella radiota, mutta nyt keskityn enemmän siihen, kuin ympärillä tapahtuvaan. Nytkin juontajat puhuu lepattavista viiksistä. Eihän sitä voi olla kuuntelematta.

Nyt joku henkilö kävelee raksavaatteissa ohi. Olikohan se farkkumies pöllinyt siltä ne tikkaat?

Mitä on nämä lähesjuoksevat ihmiset? Kävellään, mutta vähän kuitenkin tavallaan juostaan. Onko silloin kiire jonnekin ja jos on, niin miksi ei juosta kunnolla? Bussi lähtee kahden minuutin päästä ja pysäkille on matkaa kilometri. ”Täytyy äkkiä juosta, että ehdin. Samalla voisin kyllä kävellä, ei tässä nyt ihan lenkillä kuitenkaan olla.” Siis mitä? Tämän miettimisestä tulee vain mieleen lause, mitä voi huudella lenkkeilijöille. ”Lähtisit aiemmin, niin ei tarttis juosta!”

Hep! Ensimmäinen kalja bongattu. Kun tarkemmin katsoin, se oli karhu. Olis kyllä siistiä, jos karhuja kävelisi keskustassa vapaana. Tietenkin niin, että ne olisi tottuneet jo ihmisiin ja niitä voisi paijailla. Yhden kouluttaisin heti mun taksikuskiksi. Henkilökohtaiseksi, sitä ei saisi paijailla, ainakaan silloin, kun se on työtehtävissä. Että ehdin ajoissa perille, karhu sentään juoksee jos on kiire, ei lähesjuokse.

Joku veti koko kämmenellisen jotain pastilleja suuhunsa, ennen kuin tuli kahville. Mietin vain, että oliko ne pastilleja. Ehkä ne oli rauhoittavia, koska kahviseurana on anoppi. Tai sitten ne tosiaan oli ihan vaan niitä minttupastilleja, koska kaikessa pitää säästää. Onhan nyt minttukaakao huomattavasti edullisempaa, jos tuo omat mintut mukana.

Heh. Nyt se raksavaatteissa oleva henkilö polki pyörällä ohi. Olikohan se pöllinyt sen siltä tikasvarkaalta.

Äh, unohdin käydä katsomassa, mitä siellä kulman takana oli. No, epätietoisuudessa on hyvä elää.

Kiitos kahviseurasta ja tikas- ja pyörävarkaiden seuraamisseurasta, nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla

Mikä on paras kahvila?


Location: Hyvinkää

caramellatte



Kahvihammasta kolotti, vaan ei mitä tahansa kahvihammasta, vaan sitä kuuluisaa herkkukahvihammasta. Tai sitten teki vaan mieli pullaa, mutta kahvin muodossa. No, jotain makeaa kuitenkin. Nestemäisenä. (ens kerralla pistän vaan pullan blenderiin)

Tilasin Salty Caramel Laten, kuitenkin vähän vähemmällä makeudella. En edes tiedä miksi, koska teki mieli myös pullaa, mutta jätin sen ottamatta. Eli siis olisin voinut ottaa vain ällömakean kahvin tai vähemmän makean kahvin ja kyytipojaksi pullan, mutta mä otin vain vähän makean kahvin. Loogista.

Ei kyllä mennyt putkeen kahvilan valintakaan. Kahvila itsessäänhän on siis todella kiva, mutta jos ideana on katsoa ulkona ohikulkevia ihmisiä ja tapahtumia, niin keskellä kauppakeskusta sijaitseva kahvila ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, jos ainoat ikkunat on kattoikkunat, mistä ei näe kuin taivaan. Ja lintubongaria musta ei ihan vielä ole saatu koulittua. Ja siis oikeastaan tällä hetkellä näkyy muutenkin vain lumen peittämät ikkunat. No, valinta oli tehty. En kehdannut palauttaa kahvia tai kysyä, jos voisin lähteä posliinimukiin kaadetun kahvin kanssa toiseen kahvilaan, koska täällä ikkunat oli sijoitettu väärään paikkaan.

Hiljaiselta vaikuttaa tällä hetkellä. En mä desibelejä mitannut, mutta ihmismäärän perusteella ei vastamelukuulokkeille ole tarvetta. Ensimmäisenä huomaan vain muutamia yhdenkassinshoppailijoita (tiedättehän, lähdetään shoppailemaan, mutta löydetään vain yksi paita) ja muutama lapsiperhe.

Hetken istuttuani, kuulen takana olevasta vaatekaupasta vauvan itkua. Missään ei näy ketään, ei vauvaa eikä aikuista. Joka puolella vain ”ALE -50%” plakaatteja. Tällehän ei ole muuta selitystä, kuin että joku on keksinyt vauvan itkulta kuulostavan paidan. ”Kaikille, jotka kärsivät vauvakuumeesta!”. Koska siis vauvan itkuhan on se kaikista paras juttu ensimmäisenä vuotena vauvan kanssa. Ostaisin heti, jos olisi vauvakuume.

Viereisessä pöydässä taaperoi (=taapero kävelee, ei voi olla olemassa kuvaavampaa sanaa) joku pieni ihminen, ne on söpöjä kun voi vaan katsella vierestä. Hän kertoo hyvin tarkasti, missä kohtaa lattiaa puetaan ulkovaatteet päälle. Vaihteeksi, söpöä kun voi vain katsella vierestä. Koska taaperon pukeminen ei vaan oikeasti koskaan ole söpöä, jos sen itse tekee. Paitsi taas jonkun ulkopuolisten mielestä.

Kahvilan jonohkossa on seissyt pitkään kaksi henkilöä. He siis seisovat tavallaan jonossa, mutta kuitenkin sen kriittisen 2cm jonosta sivussa, että ei sitten kuitenkaan jonota. Ehkä. Näiden henkilöiden takia on  varmasti keksitty lause ”anteeksi, oletteko te jonossa?”. Koska jos menisit röyhkeästi ohi, he olisi varmasti jonottamassa ja kohta saisit lukea hesarista ärsyttävistä kahvilaohittelijoista. Ja jos jäisit niiden taakse odottelemaan, saisit samaisesta lehdestä lukea olevasi ärsyttävä perässähönkäilijä tai muiden kengillä kävelijä (kun astut vahingossa jonkun kantapäille ja saat kommentin ”kävele omilla kengillä”).

Mä kyllä nautin kahvilassa istumisesta yksin. Mutta en selkeästi nauti tästä yhtään niin paljon kun normaalisti, koska tiedän, että tämän jälkeen täytyy lähteä ruokakauppaan. Voisin vain omissa ajatuksissa kävellä takaisin kotiin ja leijua jossain hattaramaailmassa. Paitsi että mun auto jäisi parkkihalliin, jos kävelisin kotiin. Ei toimi tämä hattaramaailman ja oikean elämän yhdistäminen ihan niin hyvin, kun haluaisi.

Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip”

Kiva kyllä, että on olemassa kauppakeskus, missä kaupat on auki myös sunnuntaisin. Tottakai omaa shoppailua helpottaisi, jos KAIKKI kaupat olisi auki. Koska siis just nythän mä haluaisin Carlingsista Leviksen farkut. En mä niitä ole koskaan ennen halunnut, enkä halua varmasti huomennakaan, mutta juuri nyt ne olisi kivat.

Hei! Taas kävelysauvojen perässävetelijä (jos et tiedä mistä puhun, käy lukemassa tämä). On oikein juomapullokin mukana. Taitaa olla ihan oikea vapaaehtoisesti liikenteessä oleva sauvakävelijä, koska eihän niitä sauvoja voi tietenkään sisällä käyttää, pakko vetää perässä. Toisaalta, ehkä tällä mitataan se, että oletko oikea sauvakävelijä. Vedätkö niitä perässäsi tai kannat, kun olet sisällä, vai käytätkö niitä niin kuin ulkonakin, muistaen tietenkin tökkiä vähän vastaantulevia hiihtäjiä. Myös siellä sisällä, missä niitä varmasti menee.

Vähänkö muuten olisi siistiä hiihtää kauppakeskuksessa. On niitä laskettelutunneleita olemassa kyllä, mutta oikeasti shoppailisit kaupasta toiseen hiihtosuksien kanssa. Vaikuttaa vähän epäkäytännölliseltä, mutta mieti nyt miten paljon säästäisit askelia. Koska askeliahan täytyy säästää, vaikka tulevaisuutta varten. Jos niitä sitten siellä tarvitseekin enemmän, kuin olisi käytettävissä. Mietippä itsesi vanhoilla päivillä sinne kiikkustuoliin. Lapsenlapsenlapsillesi sanoisit ”Ei teidän tarvitse minua paasata, voin ihan itse hakea sen pannukakun sieltä uunista, kattokaas kun silloin kun minä olin nuori, kävin ostoksilla suksilla! Nyt on sitten askelia säästössä niin että taitaa riittää jaettavaksikin! En tosin jaa.”. Niimpä. Nyt äkkiä ne hiihtoladut sinne kauppakeskuksiin.

Mä oon jo juonut tilaamani vähemmän makean karamellilaten, voinko mä silti vaan jatkaa tässä istumista? Vai pitäisikö käydä tilaamassa jotain lisää? Ensi kerralla kyllä ennakoin ja tilaan saman tien neljätoista kakkupalaa. Voin siis istua KAUAN. Ongelmaksi muodostuisi tietenkin se vessahätä, mikä siinä ehtisi tulla. En mä voisi jättää mun kakkupaloja pöytään vartioimatta, enkä etenkään jonkun vahdittavaksi. Ei kukaan voi luottaa keneenkään niin paljoa, että jättäisi omat kakkupalat toiselle, edes hetkeksi. Jos vaan otan ne mukaan sinne vessaan ja pidän kahvilakäynnin jälkeisen eväsretken yleisessä vessassa. Saisikohan tästäkin hyvän bisneksen? Voisin alkaa myymään kakkupaloja yleisten vessojen ovilla, koska kuka ei haluaisi evästä mukaan, kun menee tarpeilleen.

Eräät yhdenkassinshoppailijat tuli kanssa kahville. Äiti ja tytär, oletan. Niillä on selkeästi shoppailulaatuaikapäivä (mitä tykkäätte mun uusista suomen kielen sanoista, aika kekseliäitä, eikö). Mun mielestä lapsena oli niin siistiä lähteä Helsinkiin shoppailemaan ja syömään ravintolaan (pari paitaa ja mäkkäri). Heh, tän tekstin kirjoittamisen jälkeen äiti ja tytär päättikin olla tulematta tähän kahvilaan. Menee varmaan mäkkäriin.

Tähän loppuun vielä ehkä tärkein asia mitä voin sanoa tässä koko blogissa koskaan. On IHANAA nähdä, kun kaksi tai useampi henkilö on kahvilla yhdessä, eikä KENELLÄKÄÄN ole puhelimia kädessä. Ne ihan oikeasti juttelee keskenään ja niillä on selkeästi myös hauskaa.

Nyt en kehtaa istua täällä enää kauempaa, lähden ostamaan palan kakkua ja suuntaan vessaan. Kiitos seurasta, nähdään taas kaupunkikahveilla!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla