“Kun he olivat päättäneet, he marssivat tiskille. Ja tilasi ihan jotain muuta, mitä oli suunnitellut. Tai kai ”jotain suolaista” on yhtä kuin voisilmäpulla. “
Tulin Coffee Houseen. Olen aamukahvia vailla.
Jätin tarkoituksella kotona juomatta aamukahvin, jotta nauttisin siitä enemmän kahvilassa. Ja nautinhan minä. Kahvi on aina sitä parempaa, mitä kauemmin sitä joutuu odottamaan. Tai mitä enemmän sen eteen joutuu tekemään töitä.
Olin täällä ensimmäisenä paikalla, heti klo 10. Tai oikeastaan olin täällä jo 9:55. En vain päässyt silloin vielä sisälle. Mutta ei haitannut odotella, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja muutenkin oli jotenkin todella hyvä fiilis! Varmaan juuri siksi, että tiesin kohta saavani kahvia.
Lopulta pääsin sisälle ja mietin, että mitähän sitä tilaisi. Tiesin kyllä sen kahvin ottavani, mutta ainahan sitä voi jotain syödä. Meinasin jo, että en kuitenkaan syö, kunnes bongasin aamiaistarjouksen. Kahvilla ja juustosämpylällä siis mentiin!
Ja siis voi että, minkälaiset kahvikupit täällä onkaan!
Aivan täydellisen näköiset. Tämmöisiä tarvitsen kotiini. Ja siis nimenomaan tarvitsen, en vain halua. En viitsi kurkata pohjasta näiden merkkiä, mutta täytyy muistaa tehdä se tyhjän kupin kanssa.
Oikeastaan vähän ihmettelen, että en kaatanut täyttä kahvikuppia vain ympäri, yleensä teen juuri jotain sellaista. Ja jälkikäteen mietin, että niin. Ei olisi ehkä kannattanut. Tänään ollaan selkeästi fiksumpia! Täytyykin miettiä, josko vaikka Presidentiksi hakisi.
Kuinkahan kuuma täällä kahvilassa on keskikesällä? Tällä hetkellä täällä on ainakin ihan älyttömän kuuma. Asiakkaana tämän vielä kestää, mutta mietin työntekijöitä.
Ehkä heillä on siellä jokin ilmastointilaite, tuuletin tai jääpalasuihku.
Jääpalasuihku olisi kyllä aika kova juttu. Varsinkin, jos se tapahtuisi aina ihan milloin sattuu ja jääpalat menisi suoraan paidan alle. Voin kuvitella sitä asiakkaiden ihmettelyn ja naurun määrää, kun työntekijät yrittää puhua normaalisti, mutta heiluu oudosti ja ääni menee mollista duuriin (tai jostain muusta johonkin muuhun, en tiedä näistä sävellajeista yhtään mitään).
“Moikka! MiTÄ SAISi OllA? OtaTKO kahvIN KANssa PULLAa?” Ja samalla jotain mustekalatanssia.
Joku pariskunta tuli tänne. He jäivät aika kauas tiskistä miettimään, mitä tilaisivat. Kun he olivat päättäneet, he marssivat tiskille. Ja tilasi ihan jotain muuta, mitä oli suunnitellut. Tai kai ”jotain suolaista” on yhtä kuin voisilmäpulla.
Mutta tästä sen näkee!
Aina ei kannata suunnitella liian tarkasti. Sen kuin vain menee ja tekee. Voi tulla suolaisesta makeaa, tai voitoista tappioita. Pääasia, että sen kuin meni ja teki. Voi sitten ensi kerralla suunnitella.
Helpoin tapa käyttää kaupunkipyöriä
Tekisi mieli napata tuollainen Alepafillari ja lähteä polkemaan! En kyllä itseasiassa tiedä, vuokrataanko niitä vain helsinkiläisille, vai saako turistit koskea niihin myös. En tiedä, millä maksupolitiikalla ne toimii.
No, oli miten oli. En mä sellaista oikeasti edes vuokraisi, vaikka haluaisin. En todellakaan uskaltaisi polkea pyörällä Helsingin keskustassa, ellen polkisi jonkun ammattilaisen perässä. Toisaalta, olisi sekin tyyli päästä lehteen ja otsikoihin. ”Helsingin keskustan liikenne täysin sekaisin, 56 autoa täysin kolaroituna.” Jepjep.
Olisi sekin kyllä varmasti lööppien arvoinen, “Kaupunkipyörillä ajavien opas”. Kerrot mihin haluat ja lähdet sotkemaan ammattilaisen perässä kohti Olympiaterminaalia.
Vähän pohdin, pitäisikö tämän kahvilareissun jälkeen mennä ulos kahville. Menisin aivan ehdottomasti, jos ei tarvitsisi kirjoittaa mitään. Mutta ehkä on kuitenkin vähän liian kylmä vielä olla ilman hanskoja.
Lauantait on kyllä kivoja päiviä olla Helsingissä! Porukkaa on paljon liikenteessä, mutta suurin osa come in peace. Vaeltelee vain ympäriinsä ja etsii itseään. Tai lumihiutaleita. Mitä nyt tekeekään mieli etsiä. Tai olla etsimättä.
Mietin tässä vain, että mitenhän sekavia nämä tekstit olisi, jos kirjoittaisin ne humalassa? Täytyy joskus kokeilla ja todeta, että ei enää koskaan uudestaan. Oikoluku täytyisi tehdä kyllä vasta seuraavana päivänä. Tosin voi olla vähän vaikeaa oikolukea, jos ei tiedä, mitä siinä edes pitäisi lukea.
Joo, maksimissaan kaksi lasia viiniä. Sen jälkeen kirjoittamisen on muututtava tanssiksi.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
