Blogi, minkä lukeminen saattaa aiheuttaa naurua, inspiraatioita ja hämmennystä, mutta ennen kaikkea se on hyvää kahvitteluseuraa. kaupunkikahvilla(at)gmail.com
Söin kotona aivan jäätävän kokoisen aamupalan, jotta täällä Helsingissä ei tarvitsisi heti alkaa syömään. Voisi keskittyä hyviin kahveihin. No, meni siitä aamupalasta jo 3,5h, kun iski ihan älytön nälkä.
Hyviä ja huonoja puolia siitä, että on tottunut syömään säännöllisesti, noin kolmen tunnin välein. Pysyy ajatukset kasassa ja jaksaa liikkua ympyrää, mutta aina täytyy olla varautunut siihen, että kohta tarvitsee ruokaa. Toki tämä ei kyllä nyt kuulosta siltä, että olisin siihen kovinkaan varautunut. ”Oho, iskipä nälkä. Ostan kahvilasta jotain syötävää”. Taskusta löytynyt kaurapuuro olisi ollut enemmän varautumista.
Ruoka on kyllä maailman paras asia, vielä kun se olisi puolet halvempaa. Tai lompakossa enemmän rahaa.
”Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!”
Mutta tulin siis Paulig Kulmaan avocadoleivälle. Usein otan jonkun perus kinkku-juustoleivän, tai tomaatti-mozzarellan. Mutta nyt näytti tämä acovadoleipä punajuurineen niin hyvältä, että oli pakko testata! Ulkonäön perusteella tässä on myös punajuurihummusta, nam! Voi se olla myös jotain muuta sen näköistä, mutta punajuurihummus on hyvää, joten mennään sillä.
Mikron kanssa kahvilaan
Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä kotona avocadoleipiä. Syynä on Veera Bianca, jonka Instagram on aina täynnä näitä (@veerabianca). Avocadotoasteja, avocadobageleita yms. Ne näyttää niin herkullisilta! Avocado itsessään ei edes ole mitään suurinta herkkuani. Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!
”Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista hurjastelua.”
Mutta tämä avocadoleipä on kyllä täällä liian kuiva, omaan makuun siis. Ja liian kylmä. Vähän enemmän kun olisi tuota punaista soossia (hummus, mikälie) ja leipä olisi lämpimämpi, niin tämä olisi täydellinen. Mutta kaikkiahan ei voi miellyttää, siksi täydellisyyttä hakevien pitää tehdä asiat usein itse. Tai sitten tulen seuraavalla kerralla mikron kanssa. Myydäänkö jossain taskumikroja? Hahaa. BISNESIDEA!
Täytynee käydä stalkkaamassa Veera Biancan Instagramista niitä leipiä, mitä kaikkea sinne väliin voisi laittaa. Voisi avartaa vähän omaa leivänsyöntiä, mihin normaalisti kuuluu voi, juusto ja leikkele. Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista.
Alkaa olemaan omat ajatukset kyllä jo onneksi täysin vuodessa 2023. Paitsi silloin, kun se pitäisi kirjoittaa paperille. 09.01.2022..eiku. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tästä vuodesta tulee hyvä. 365 päivää aikaa. I can do it.
Tulin istumaan tähän kahvilan sohvalle, jotta voin samalla löhöillä. Olen kuitenkin istunut sohvan reunalla tämän koko ajan, mitä olen tässä ollut. Tarvitsen löhöilyyn selkeästi lämmintä juotavaa, ei tämä muuten toimi ollenkaan.
Asiakas on aina oikeassa
Nyt olisin onnellinen sellaisesta palvelusta kahvilassa, missä tarjoilija kävisi pöydässä kysymässä, että saisiko olla kahvia. Tilaamisen jälkeen toisi kahvin pöytään ja saisi tietenkin myös maksaa sen pöydässä. Liikkumatta itse minnekään.
Toisikohan tarjoilijat tänne kahvia, jos huutaisin täältä pöydästä, että nyt tartteis kahvia! Vähän jos napsuttelisi sormia samalla, että varmasti huomataan. Itse ehkä heittäisin itseni ulos siinä vaiheessa. Mahdollisesti heittäisin kyllä kahvitkin perään, mutta ihan vain maahan siis.
Kenkäkauppias
Kenkäkauppias ei varmaan koskaan menetä työpaikkaansa. Kuluva ja lähes pakollinen asia jokaiselle. Ei siis se kauppias, vaan ne kengät. Toki aina voi olla ilman ja käytettynäkin voi ostaa.
En kyllä kuitenkaan usko, että vaikka tämän hetkinen maailman tilanne on mitä on, niin kukaan ei vapaaehtoisesti luovu kengistään (paitsi niistä ylimääräisistä). Ja ei niitä käytettyjäkään voisi loputtomiin ostaa, ellei joku ostaisi niitä ensin uutena.
Toisaalta, jos muuttaisi maahan, missä on aina lämmin. Voisi ostaa kengät, missä on vähemmän materiaalia. Eikö ne silloin olisi myös halvempia?
Tai hei! Vielä parempaa. Vedetään jalkapohjat jollain pinnoitteella, että mitkään naulat tai skorpionit ei mene niiden läpi. Kenkäkauppojen sijaan onkin vain pinnoitekauppoja. Mutta ei ne kenkäkauppiaan työt lopu silloinkaan. Nimike vain vaihtuu.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa ja Facebookissa @ kaupunkikahvilla
Ulkona kaatuu lunta päälle ja on kylmä. Ja tuulee niin kovaa, että korvat irtoaa. Tulin Helsingin rautatieasemalle ja Kamppiin pitäisi päästä. Mutta koska edellä mainittu, en halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta ulkona. Kiersin siis Forumin kautta Kamppiin, maan alta. Metrollakin tietenkin pääsisi, mutta suhteellisen kallis hinta yhden pysäkin välille.
Mutta jos joskus näette mut avannossa, niin saa alkaa uskomaan ihmeisiin ja hammaskeijuihin! Kylmyys on itselle jotain niin kamalaa, että en osaa edes selittää sitä. On epämukavuusalueita ja sitten on kylmyys.
”Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä.”
Tulin Kampin Fazer Cafe -kahvilaan. Aika hauska lasikoppi! Täällä on itseasiassa vielä erillinen toinenkin lasikoppi, vähän niin kuin terassi. Näyttäisi, että se on ulkona, mutta se onkin sisällä. En tiedä, onko se kesällä jotenkin avonainen ulos vai mitä, mutta mukavalta paikalta näyttää!
Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, sillä se on lähes aina täynnä. Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä. Siellä olisi ollut pari pöytää vapaana, mutta itselleni vähän huonot näkyvyydet muualle. Nyt istun sitten niin keskellä kahvilaa, kun vain voi istua. Parhaat paikat oli viety.
Tilasin ihan perus suodatinkahvin. Ja yllätyksekseni santsikuppi kuului hintaan! En tiedä lukeeko se jossain, mutta kiva se on välillä yllättyäkin jostain. Fazerin kahviloissa on suodatinkahvina heidän omaa Fazer Cafe Blendiä, otin tummempaa versiota.
”Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.”
Maistoin sitä ja mietin, että jopas on erikoisemman makuista kahvia, kuin normaalisti. Kunnes tajusin, että olin normaalin maidon sijasta laittanut kauramaitoa. Ja kauramaito monesti peittää kahvin makua vähän turhankin paljon.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Santsikuppi kuuluu hintaan. Seuraava kupillinen siis normaalilla maidolla! Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.
Tämä kahvila on ehkä kuitenkin vähän huonossa paikassa Kaupunkikahvilla -blogin kirjoittamista ajatellen. Vaikka seinät onkin lasia ja käytäville näkee hyvin, niin tämä kohta on sellainen, mistä moni vain kävelee ohi. Ei siis ehdi tapahtua mitään kummempaa, kun kaikilla on vain kauhea kiire paikasta A paikkaan B.
Vaikka toisaalta, Triplassa oli sama ongelma kun kävin kahvittelemassa, mutta silti siellä kirjoitetusta postauksesta tuli ihan älyttömän hauska. Käy lukemassa TÄSTÄ!
Ehkä mulla on siis parempi mielikuvitus, kuin olen kuvitellutkaan.
Mehula vai teelä?
Oi, onpa suloista. Joku vanhempi rouva tuli tähän kahvilaan juomaan mehua. Kai se on ihan normaalia, vaikka itse en olekaan koskaan kokeillut. Toisille kahvila, toisille mehula.
Mehua myyvät paikat taitaa kulkea nimellä Juice Bar. Miksiköhän kahvia myyvät paikat on suomennettu kahvilaksi? Vaikka nimi voikin olla englanniksi, niin kaikki puhuvat silti kahviloista. Olisi hauska, jos paikkojen nimet pitäisi nimetä sen mukaan, mitä siellä myydään eniten.
Kahvia -> Kahvila.
Mehua -> Mehula.
Teetä-> Teelä.
Pullaa -> Pullala.
Kaljaa -> Kaljala.
Leluja -> Lelula.
Miltähän sana lelula kuulostaa ulkomaalaisen korvaan? Omaan korvaan ainakin hassulta. Tavuharjoitukselta. Le-Lu-La. Loistavaa Timo, osasit tavuttaa ihan oikein!
Onkohan siinä jotain aikarajaa, milloin santsikuppi pitää hakea? Ei varmaan.
Mikähän on keskimääräinen aina, minkä ihminen viettää kahvilassa? Jos ei lasketa meitä kirjoittajia, eikä töitä tekeviä. Ihan vaan niitä kahvittelijoita, lehdenlukijoita ja kavereiden näkijöitä. Ehkä tunti? Kaksi? Sovitaan, että puolitoista.
Haen santsikupin.
Ihan hyvää tämä kahvi on täysmaidollakin. Vähän taas omaan makuun laihahkoa, mutta uskoisin, että normaalin ihmisen mielestä todella hyvää. Tai sitten täällä täysmaito on yliblendaavaa, että se peittää kahvin makua liikaa. Heh, onko edes olemassa sanaa yliblendaava? Kuulosti jotenkin siltä, että tietäisin, mistä puhun.
Inhoan kaikkia trendisanoja. Vai miksihän niitä nyt kutsutaan. Kaikki teinisanastot on siis ihan hauskoja, niiden avulla tietää, kuinka vanha itse on.
”Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä.”
Mutta puhun niistä sanoista, mitä isot/tärkeät firmat käyttää mm. työpaikkailmoituksissa. Varmasti sellainen teksti kyllä herättää enemmän luottamusta ja arvostusta, kun vertaa vaikka tämän blogin teksteihin. En aina itsekään tiedä, mitä kirjoitan.
Mutta kerran tuli vastaan omaan silmään yksi parhaista työpaikkailmoituksista! Se oli vielä muistaakseni aika ison firman tekemä. Siinä kerrottiin, että he eivät jaksa turhaan käyttää ylihienoja sanoja asioille, mitkä voi kertoa paljon ymmärrettävämminkin. Puhutaan asioista asioiden oikeilla nimillä.
Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä. Vaikka kai ne siellä ylisanastofirmassakin tekee töitä niin kuin kuuluu.
Mitä tarkoittaa nörtti?
Hauska muuten, kun kirjoitan puhelimeen muistiinpanoja tätä blogia varten. Kirjoitan niin nopeasti, että kirjoitusvirheitä on enemmän kuin vasta kirjoittamaan oppineella. Mutta se riittää, että ymmärrän vielä jälkikäteen, että mitä siinä pitäisi lukea. Ja aika usein tämä toteutuu.
Tein muuten joskus kirjoitusnopeustestin puhelimella ja tietokoneella. Olin nopeampi kirjoittamaan, kuin 92% omaikäisistäni! Ja kirjoitusvirheitä taisi olla 0,2%, jostain sanasta puuttui yksi kirjain. Aika hyvin, eikö vaan!
Vai kertooko se vain siitä, että nörtti -sanan käyttö alkaa olemaan lähellä? Onko se sana enää edes haukkumasana? Tai sellaiseksi se on varmaan yleensä tarkoitettu, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Henkilö, joka viettää paljon aikaa tietokoneella? Eikö se ole nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.
Vai onko nörtti se henkilö, joka tietää tietotekniikasta ylipäätään paljon? Eikö sillä alalla ole yleensä ihan hyvä palkka? En vaan osaa vääntää sanaa nörtti, haukkumasanaksi.
Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!
Hei nyt oli ihan loistava asiakas täällä! Hän tiesi tasan tarkkaan, millä aikoo korvata tuotteen, jos sitä ei ole saatavilla.
Asiakas: Olisiko teillä kanasalaattia valmiina?
Myyjä: Ei valitettavasti ole.
Asiakas: Ei se mitään. Otan sitten kaksi korvapuustia.
Kalorit ei varmaan olleet ihan samoissa lukemissa, mutta kyllähän nyt kanasalaatin voi korvapuustilla korvata. Tai kahdella.
Siinä missä kanasalaatissa on kaloreita keskimäärin 100-300 (riippuu täysin kanasalaatista), kahdessa korvapuustissa niitä on varmaan 400-600. Sekin riippuu puustista. Mutta kaloreita nyt on turha laskea, jos sille ei ole tarvetta. Kyllä mä silti noiden ravintosisältöön kiinnittäisin tässä enemmän huomiota. Puusteista vehnää ja sokeria, kanasalaatista kuituja ja proteiinia.
Mutta jottei tämä ihan ravitsemustieteeksi menisi, niin muistakaa. Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja kanasalaatista voi tulla salmonella. Toisaalta, kanasalaatti rouskuu paremmin suussa, kun taas korvapuustin voisi yhtä hyvin vain laittaa mahaan. Avata vatsalaukun kohdalta, tunkea pulla uuniin (HEH!) ja sulkea luukku.
Jätän teidät nyt miettimään tätä erittäin uutta tietoa.
Moi!
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Nyt ei taas oma ajatuksen juoksu toiminut, niin kuin olisi pitänyt. Tai ajatus toimi, mutta se ei tullut ulos samanlaisena.
Menin kahvilaan, tilasin kahvin ja kysyin samalla, oliko vessaan jotain koodia. Kun myyjä vastasi, että vessa ei ole tällä hetkellä käytössä, olisi pitänyt tehdä erilainen valinta. Ajatuksissani mietin sanovani ”tulen sitten kohta uudestaan, käyn ensin muualla vessassa”, mutta sanoin ”okei”.
Maksoin siis tilaamani kahvin, menin etsimään vapaan pöydän ja istuin alas. Ja mietin, että on vähän ärsyttävää juoda kahvia, kirjoittaa blogia ja keskittyä ylipäätään mihinkään, kun on aika kova vessahätä.
Kun riisuin ulkovaatteet, hiuksetkin oli niin sähköiset, että en tiedä joinko kahvia vai hiuksia. Tiedättekö kun lapsena aina imeskeli omia märkiä hiuksia (älkää sanoko, että olin ainoa), siltä tämä tuntuu nyt. Kahvia naamaan ja tukkaa jälkkäriksi. Ja kohta varmaan märissä housuissa.
Unohdin myös, että Espresso Housesta jos tilaa normaalikokoisen suodatinkahvin, saa aivan jäätävän kokoisen kipon. Tiedän jo nyt etukäteen, että en aio juoda kaikkea. Osittain toki vessahätäni takia, mutta myös siksi, että se ehtii jäähtymään liikaa. Enkä ylipäätään yleensä osaa juoda kerralla niin paljoa kahvia ilman, että tulee vähän huono olo. Silti välillä juon. Koska kahvi on hyvää.
Sirkus Helsingissä
Miltähän Helsingin keskusta näyttäisi, jos jokainen olisi pukeutunut kirkkaan värisiin vaatteisiin? Ei yhtään mustaa, harmaata tai tummaa sävyä. Pelkkää kirkasta keltaista, punaista, sinistä yms. En tiedä, ehkä sirkukselta. Tai Tikkurilan värikartalta.
”Mä lähden tänään Helsinkiin”
-Ai okei. Meetkö sä Malmille, Vuosaareen vai sinne sirkukseen?
Tai ehkä turistit, ketkä seisoo paikoillaan Helsingin keskustassa ja ”katselee maisemia” ja ”ottaa valokuvia”, miettiikin vain makuuhuoneen seinien värejä. Kiinasta ja Japanista on hyvä tulla Helsinkiin asti miettimään, minkä värinen olohuoneen tehosteseinästä tulee.
Kahvinjämät.
Täällä tuntuu yllättävän hiljaiselta, koko Helsingin keskustassa. Kello on n. 10:00 ja on keskiviikko. Mutta muistin juuri, että ihmisillähän on vielä joululoma! Nyt on kuitenkin 4.1., eikös moni lomailekin vielä tämän viikon?
Kuulin, kun joku kertoi puhelimessa, että aikoo ostaa bussilippunsa R-kioskilta. Kuulemma vaivatonta, saa jutella ihmisen kanssa ja ei tarvitse pelätä vievänsä kenenkään työpaikkaa. Kuin että jos ostaisi netistä. Aika fiksua pohdintaa.
Lasten kanssa kahvilassa
Täällä kahvilassa sai joku lapsi itku-/raivokohtauksen. En tiedä lapsen ikää, kun en sitä lasta näe, mutta äänestä päätellen alle vuoden ikäinen. Takanani oleva asiakas on selkeästi turhautunut tästä äänestä, sillä hän huokaisi niin kuuluvasti, että naapurikahvilassakin varmaan kuultiin se.
Ymmärrän kyllä ärsytyksen, että jos olet tekemässä kahvilassa vaikka töitä, rentoutumassa muuten vain, tai vaikka juuri itse lapsivapaalla tai et vain tykkää lapsista. Kyllä itsekin mieluummin kuuntelisin sen lapsen naurua, kuin itkua.
Mutta jos haluan paikkaan, missä saan joko
A) tehdä töitä rauhassa
B) rentoutua,
en valitsisi kahvilaa. Tai jos valitsisin, hyväksyisin myös sen, että siellä saattaa kuulua normaalista poikkeavampaakin meteliä. Saikohan tästä nyt mitään selkoa?
Antakaa lasten käydä vanhempiensa kanssa kahviloissa, niin saadaan niistäkin kunnon kahvittelijoita vanhempana! Ja jos kuulet, että jonkun lapsi itkee, niin anna lapsen vanhemman/hoitajan hoitaa tilanne parhaaksi katsomallaan tavalla. Ellei sinulta varta vasten pyydetä apua sitä tilannetta hoitamaan.
Ja jos juuri sinun lapsesi itkee kahvilassa ihan tuhottoman kauan, niin mieti kuitenkin myös muita kahvittelijoita. Jos itkun syynä on lähinnä ”kunhan nyt vaan vituttaa”, niin ehkä olisi parempi tehdä jotain muuta ja antaa kahvittelijoiden juoda kahvinsa ihan rauhassa.
Palleroita pitävät sedät (Lyhdynkantajat)
Keskustassa tapahtuu
Tiedättekö ne neljä ukkoa, jotka möllöttää siinä rautatieaseman seinässä? Pitelee palleroita käsissään (Lyhdynkantajat). Niiden päälle on satanut vähän lunta. Miettiiköhän kukaan, että entä jos se ei olekaan lunta? On vain unohdettu käyttää hilseshampoota. Joo, en minä ainakaan sellaista miettisi.
Joku turisti ottaa kuvia ohi menevistä ratikoista. Hän näyttää sen verran uppoutuneelta kuvauksiinsa, että olen varma, että hän itse myöhästyy omasta ratikastaan.
Ei kyllä käy kateeksi lumiauraajan työ. Yritä nyt tuossa rautatieaseman edessä aurata lunta, kun 5cm välein joudut pysähtymään ja päästämään kävelijät ohitse. Ihan hyvin voisi vain kauhasta samalla kasan ihmisiä ja siirtää niitä sinne sivuun. Kyllä ne sieltä sitten ajan kanssa pääsisi taas jatkamaan matkaa. Ellei joudu uudestaan auran eteen. Tulee ihan mieleen joku peli, minkä ideana on ”yritä selviytyä rautatieasemalta toiselle puolelle tietä, mutta varo lumiauroja ja toisia ihmisiä!”
Muistaako kukaan muuten sellaista lumiukko-/laskettelupeliä, mitä pelattiin tietokoneella? Jos en nyt ihan väärin muista, niin siinä lasketeltiin aina alas mäkeä, kunnes yhtäkkiä jostain lumiukko/lumimies juoksi syömään sen ukkelin. En muista, oliko siitä jopa mahdotonta päästä ohi, vai olinko vain niin tasokas pelaaja, että en ikinä onnistunut. Mutta sama idea olisi tässä lumiaurapelissä! You can try but you can’t do it.
Romanttinen treffi-idea
Vähänkö olisi hienoa päästä käymään tuolla rautatieaseman kellotornissa! Siellä on ylhäällä ainakin kaksi parveketta. Tai ainakin ne näyttää näin alhaalta katsottuina miniparvekkeilta. Joskus illalla menisi sinne katselemaan Helsingin valoja ja juomaan lasilliset viiniä. Tämä kuulostaa näin ajatuksena ehkä paljon romanttisemmalta, kuin mitä todellisuus olisi.
Todennäköisesti iskisi korkeanpaikankammo, sataisi vettä ja taskulämpimät viinitkin vedettäisiin suoraan pullosta. Olisi myös kauhea hiki, kun on ensin tarponut miljoonat portaat ylös. Ja ahdistaisi jo valmiiksi, kun täytyisi vielä tiputella niitä pitkin alas. Mutta siis leffoissa ja ajatuksissa kuulostaa ihan loistavalta treffi-idealta!
Mietin muuten noita Vr:n sarjalippuja! Jos ostat 10kpl sarjalipun, vaikka Hyvinkää-Helsinki, niin tiedän, että se käy myös toiseen suuntaan, Helsinki-Hyvinkää. Ja jos ostettu lippu on voimassa aina 2h, niin olisiko kyseinen tapahtuma mahdollinen:
Ostan junalipun Hyvinkää-Helsinki, ajelen sillä junalla Hyvinkäältä pääteasemalle saakka, heitän läpyt jollekin stadilaiselle mummolle ja hyppään takaisin seuraavaan Hyvinkäälle menevään junaan? Samalla lipulla siis. Ei mulla tarvetta tällaiseen ole ja tuskin monella muullakaan, mutta kunhan mietiskelen. Toisaalta, ennen lipun ostoa täytyy valita suunta, kumpaan menee. En tiedä. Saattaa nyt jäädä kyllä stadin mummot ilman läpyjä.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Jäätävä nälkä, huh. Ja aikamoinen erikoiskahvin himo. Dirty chai latte, se on hyvä tähän hetkeen. Jos olisi ollut enemmän aikaa valita, en tiedä olisinko ottanut jonkun muun. Mutta siis tiedättekö sen tunteen, kun kahvilan jonossa edellä oleva sanoo ”Mene vain ensin, mä en ole vielä päättänyt, mitä otan”. Sittenhän sä vain menet. Etkä tiedä yhtään, mitä aiot tilata. Mutta koska nyt sun oletetaan olevan nopeampi, kun ohitse päästäjä, täytyy vain tilata jotain.
Dirty chai latella ja juustosämpylällä siis mennään.
”Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia.”
Huomaa, että on joulun jälkeiset päivät. Jälkipäivät. Välipäivät kai viralliselta nimeltään. Tai ainakin jossain päin Suomea niin sanotaan. Jokaisessa kaupassa on alennukset ja jokaisessa kaupassa on alennuksien perässä olevat ihmiset. Kyllähän ne nyt houkuttaa. Ensin on osteltu joululahjat, jouluruoat ja kaikki, eli tuhlattu sikana rahaa. Mutta nyt ei tuhlaannu rahaa lähes yhtään, kun ostetaan lisää tavaraa puoleen hintaan!
Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia. Vaikka kävin kyllä itsekin alennusmyynneillä, heh. Mutta ostin vain sen, mitä olisin joka tapauksessa ostanut, oli ne alennuksessa tai ei. Parempi ihminen siis.
Nyt kaikki vähintään -50%
Mutta kuitenkin, jos nyt olisi fiksu. Jos nyt olisi fiksu, ostaisi ensi vuodelle varastoon kaikkia joulujuttuja. Ne on lähestulkoon jokaisessa kaupassa vähintään -50%. Ensi vuoden joulukuussa (tai varmaan jo kesäkuussa) samat joulutavarat on taas normaalilla hinnalla.
Mutta koskas sitä ihminen nyt niin fiksu olisi. Talvi yllätti autoilijat ja joulu yllätti hyggeilijät ja sisustajat jne. Mutta mistä ihmeestä sitä voi vielä tietää, että mistä tykkää ensi jouluna. Ostat ison kasan joulukuuseen sinisiä palloja, ensi vuonna haluatkin keltaisia kuutioita. Ehkä jos ei vaan koskaan osta mitään. Tai ostaa vähän ja kaikkea. Kyllä joku niistä on kiva sitten ensi vuonna.
Lamppu syttyi päässä
Vau, mikä ahaa-elämys. Lamppu syttyi päässä. Monessakin blogitekstissä kirjoittanut, että aina kun menen kahvilaan, tekee mieli pullaa. Mutta koska aina on niin kova nälkä, tyydyn ostamaan sämpylän, tai muun suolaisen leivonnaisen. Ja aina jää se pulla sinne tiskiin.
Mutta siis MIKSI mä en ole koskaan ostanut sämpylää JA pullaa?! Niin kuin selkeästi joku fiksumpi, joka istuu nyt vastapäätä. Ei olla oltu hänen kanssaan samassa paikassa aivojenjakotilaisuudessa. Saattaa olla, että on jäänyt kyseinen tilaisuus itseltä kokonaan välistä. Saisikohan niistä -50% näin joulun jälkeen? ”Jouluaivoja myynnissä alennettuun hintaan! Osta äkkiä, nämä viedään käsistä!”
”Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle.”
Otin kuvan tästä puusta, koska tää on hieno. Haluaisin tän kotiin.
Huh, aika makea tämä Dirty chai latte. Onkohan makean yliannostus mahdollinen? Yliannostuksen jälkeen makeaa menee edelleen alas, mutta kaikki maistuisi aivan överimakealta? Vai onkohan vain juuri tämän kahvilan latte omaan makuun liian makeaa. Vaikea sanoa. Pysyypähän verensokerit ylhäällä!
Herkullista hyötyliikuntaa
Joku meni istumaan täällä kahvilassa oleville löhötuoleille. Mä en tiedä, osaisinko itse istua niissä. Tai senkuin vain länttää hanurinsa niihin, mutta miten niissä syöminen ja juominen onnistuu? Matkaa selkänojan ja pöydän välillä on ainakin 43 metriä.
Jos laittaisi YouTubesta vatsalihastreenivideon päälle ja sen tahtiin nousisi aina pöydän ääreen haukkaamaan pullaa? Treenistä se tosiaan menisi.
Huomattavasti helpompaa on kuitenkin istua naama kiinni lautasessa ja pienellä käden liikkeellä saa näppärästi huikan kahvista ja haukun pullasta. Ilman ylimääräistä huhkimista.
Toisaalta, olen aina liputtanut hyötyliikunnan puolesta. Voisin käydä joka päivä töiden jälkeen treenaamassa vatsalihaksia. Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle. Voi sen jälkeen sitten käydä vielä kahvilla ja pullalla, viereisessä pöydässä.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.
Ruokakauppojen vedettävät ostoskorit on kyllä niin huijausta. Tai huijausta on ainakin se osa, jos niitä mainostetaan, että ne helpottaa kauppareissuja. Okei, helpottaahan ne ostosten keräämistä. Ei tarvitse sitä muutamaa sataa metriä kävellä kaupassa painavan ostoskorin kanssa, kun voi vaan vetää perässä ja lapata painavia tavaroita kyytiin. Mutta entäs sitten ne neljä kilometriä, mikä pitäisi kantaa ne ostoskassit kotiin? Sinne vedettävään koriin siis tosiaankin mahtuu paljon tavaraa, vaikka ei uskoisikaan, koska se on vaan kori. Joo, kyllähän kärrytkin helpottaa ja niiden kanssa voi käydä sama juttu. Mutta ei kukaan kävellen kaupassa oleva ota itselleen kärryjä, koska tietää/luulee tietävänsä ostavan vain vähän. No, oli niin tai näin, käytän jatkossakin vedettäviä koreja. Ne on kyllä käteviä.
Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.
Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.
Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.
Täällä tulee kyllä vähän surulliseksi, kun katsoo ihmisiä. Tuossa edessäkin lähtisi ihan kohta juna Rovaniemelle. Surullista ei ole siis se, että se menee Rovaniemelle, vaan se, että itsekin haluan reissuun. Pitkänmatkanjunalla. Enhän mä siis tiedä, että onko nuo ihmiset menossa sinne Rovaniemelle lomalle, työmatkalle, kotiin, vai minne. Mutta sen tiedän, että mäkin haluan. En tiedä huokuuko tästä tekstistä se, että ei ole pariin vuoteen tullut käytyä juuri missään? Oon ollut elämäni aikana yhden kerran pitkänmatkanjunassa. Ja se oli ihan törkeen siistiä. Älkää kysykö miksi, se vaan oli. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa ja joku nainen istui mulle varatulla paikalla.
Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.
Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.
Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.
”Ootteko muuten huomannut, että osa busseista jarruttaa pysäkille toooosi hitaasti ja varmasti, silleen nätisti. Osa taas vetää jarrut lukkoon niin, että kaikki matkustajat lennähtää etuovelle, valmiina poistumaan HETI bussin pysähdyttyä. Kai sekin on oma tyylinsä tyhjentää bussi nopeasti, ettei kukaan vaan jäisi hidastelemaan. Samaa tyyliä voisi käyttää matkustajia sisään ottaessa. Ottaisi vain vauhtia bussilla ja vetäisi poikittain ovi auki pysäkin läpi. Tadaa, jokainen matkustaja on sisällä. Tai ainakin ne, jotka sattuivat seisomaan avonaisen oven kohdalla. (melkein voisin sanoa bisnesideaksi, mutta jokin tässä ehkä mättää.)”
”Täällä kahvilassa piippaa vähän väliä joku. Se on varmaan joku kahvilan oma juttu, mikro, kahvinkeitin, työntekijä, en tiedä. Varmaan ihan järkevä ja syystä kuuluva piippaus, mutta ärsyttävän häiritsevä, kun taas havahduin sieltä hattaran sisältä. Miten olisi sellainen piippausääni, joka ei kuulu ollenkaan, mutta silti työntekijät tietää, kun se piippaa? Loistava bisnesidea ja varmasti todella helposti toteutettavissa. ”Silent piip””
”Miten yksin kahvilassa käyvät ihmiset menee vessaan, jos kesken pullan ja kahvin täytyy päästä käymään? Jos nyt jätetään laskuista se eväsretki vessan lattialle. Ja entä jos siellä vessassa täytyisikin viettää pidempään aikaa? Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei se hyvää ole. Voiko kassalta mennä pyytämään ”anteeksi, tavara ei tullut odotettua nopeutta ulos, saisinko uuden kuuman kahvin jäähtyneen tilalle?””
”Voi ei, joku mies yrittää päästä vastapäisestä ovesta sisälle, mutta se on lukossa. Puku päällä, selkeästi menossa johonkin tapaamiseen. Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa. Joko mies on myöhässä tapaamisesta, eikä häntä enää päästetä sisälle, mies on erehtynyt ovesta tai sitten tapaamisen teemana oli naamiaiset, eikä häntä päästetä puvussa sisälle. Toivon totta kai jälkimmäistä, sillä haluaisin nähdä, kun mies lähtee pettyneenä pois ja tulee hetken päästä iloisena seeprana takaisin.”
”Minneköhän on menossa henkilö, jolla on raksahousut ja -kengät jalassa, mutta puvuntakki ja kauluspaita? Naimisiin rakennustyömaalla? Hääkutsussa pukukoodina ”iltapuku ja turvakengät”. Tai ehkä hän on menossa tekemään putkitöitä keskelle häitä? Tai ehkä strippariksi, missä kohde ei ole osannut päättää minkä tyyppisen shown haluaa.”
”Ja loput voitte arvata. Pääsin siis vessaan, jonka jälkeen tilasin hasselpähkinälaten. Ja siis kyllä, myyjä pahoitteli vielä lattea tehdessään, että sanoi ensin väärän koodin. Hyvillä mielin siis jatkettiin, enkä ehtinyt laskea alleni. Tai kai sekin on alleen laskemista, kun istuu vessanpöntön päällä. En mä ylöspäinkään tähdännyt.”
”Joku työmies (mikä on virallinen nimi? Raksamies? Rakennusalan ammattilainen?) kävi hakemassa evästä kaupasta. Patonkia, kanelipuusteja ja take away -kahvi. Tai siis voihan siellä olla vaikka teetä tai kaakaota, mutta stereotyyppisesti siellä on kahvi. Mustana. Muutama muukin rakennusalan ammattilainen haki evästä, sieltä oli tarttunut mukaan wrappia ja patonkia. Kahvit ne oli varmasti jo juonut kaupassa, koska kahvia niiden pitää juoda. Myös energiajuomia ja pasteijoita näyttää menevän ikkunan ohi, samaisten ammattilaisten käsissä. Nyt teen aika rohkean päätelmän, mutta olen aika varma, että tässä lähellä on kauppa. Ja työmaa.”
”Nykyään on muodissa selkeästi hatut, missä korvat jää vapaasti hengittämään ulkopuolelle (googlaamalla selvisi, että ilmeisesti kalastajapipo). Kaikkien korvat on ihan tulipunaiset tällaisella kelillä. Tekisi mieli käydä vähän lämmittelemässä niitä, sekä sanoa parit tsemppisanat. Niille korville siis. ”Hyvin te vedätte, ei ole enää pitkä matka, punaisuus on nykyään vaan hei muotia! Ja muista, että vaikka sä oot nyt ihan jäässä ulkopuolelta, niin sun sisin on lämmin.” Tän vois kertoa niille korville niin, että niiden omistaja ei kuule. Tai edes näe, että mä puhun sen korville.”
”Jotkuthan keräilee merkkilaukkuja. Itse voisin alkaa keräilemään Alepan ruokakasseja. Toisaalta, jos keräilijälle kelpaa Louis Vuittonin lisäksi myös muut merkkilaukut, niin ehkä itsekin voisin harkita vaikkapa K-Marketinkin kasseja. Kunhan ne ei ole liian lähellä Alepan kasseja, täytyy säilyttää niiden henkilökohtainen arvokkuus ja antaa tilaa hengittää. Halvemmaksi ne ruokakassit ainakin tulee, kuin laukut. En minä niiden arvosta niin tiedä, mutta laukuille täytyy ostaa hyllyt, missä niitä esittelee. Ruokakassi ei vaadi kun palan jesaria ja senkun länttää seinään.”
Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa ”Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.
Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.
Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.
Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.
Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.
Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!
Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!
Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!
Kauppatorin mysteeri
Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?” Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.
Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?
Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.
No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.
Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.
”Mitä noi on?”
-Työkoneita.
”Mitä niillä tehdään?”
-Töitä.
”Missä niillä tehdään töitä?”
-Työmaalla.
”Missä se työmaa on?”
-Työpaikalla.
”Missä on työpaikka?”
-Työmaalla.
Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Aivan ihana keli istua torikahvilassa. Aurinko paistaa. Tuulee kyllä myös, mutta yllättävän lämmin tässä silti on. Ei ehkä kauaa, mutta teen verran tässä viitsii istua.
Lokkiongelma ratkaistu
Kauhea kasa lokkeja täällä on, mikä on syynä siihen, että otin pelkästään juotavaa. Vähän oikeasti harmi, että täällä on niin paljon lokkeja. Kyllähän ne nyt kauppatorille kuuluu, mutta hiton varkaat. Pitäisi mennä syömään jonnekin omaan kuplaan, minne ei lokit pääse. Tai sitten lokit voisi lennellä omien kuplien sisällä, että ne ei saa varastettua ruokaa. Hauska mielikuva kyllä. Pallolokkeja. Ei enää mitään tavallista metsästystä aseiden kanssa, vaan saippuakuplilla metsästetään lokkeja. Kuuluu vain ”plop” ja lokki on omassa kuplassaan. Joo, mä soitan metsästysliittoon.
Ihanaa, kun kaksi vanhempaa rouvaa löysi hetkeksi seuraa toisistaan. Selvästi helsinkiläisiä, kun uskalsi ottaa kahvin kanssa pullan. Ehkä lokkien takia helsinkiläisillä on paremmat refleksit. Toinen rouvista istui jo paikallaan, kun toinen pölähti paikalle ja pyysi lupaa istua viereen. Siinä ne hetken höpötteli ja maisteli pullia, kunnes toinen lähti pois. Arvokkaita hetkiä varmasti. He sai syödä pullatkin rauhassa, toisinkuin joku turisti. Tai oletan sen olevan turisti, reflekseistä päätellen. Siltä lähti ruoka suoraan kädestä kohti taivaita. Jos mulla olisi ollut niitä saippuakuplia…
Kuinkahan hyvä hajuaisti lokeilla on? Kun siis kyllä ne varmasti haistaa sen ruoan, eikä vain katso, että hei Pertti, tuolla on berliininmunkki. Mutta mä haen sen sua ennen.
Mä haluaisin kanssa paremman hajuaistin. Voisin aina haistella, missä on ruokaa ja suunnata sitä kohti. Mitähän joku sanoisi, jos kävisin vain hakemassa kädellä sen lautaselta ruokaa? Ihan en osaisi lentää pois, mutta voisin vaikka kakata sen päähän ja rääkyä kovaa. Voisin mä myös tietenkin yrittää lentämistä, mutta olisin varmasti just se yks tyhmä lokki, joka lentää ikkunaa päin. Ehkä vain tyydyn lokkeilemaan avomieheni lautaselta, koska annoskateus.
Joku koira yrittää kovasti päästä mun luokse. Mulla ei ole edes ruokaa, en tiedä miksi se tänne haluaa. Teenkin join jo. En tiedä tuoksunko ruoalle, vai ihan vaan toiselle koiralle. Tai kokaiinille. Ei se kyllä huumekoiralta näyttänyt. Eikä se kyllä siinä vaiheessa varmaan mun luokse olisi halunnut. Edellinen jauhe, mitä olen vetänyt, on kaakaojauhe. Sitäkin suuhun. Ja lapsen painostuksesta. Sehän on siis ihan järkyttävän makuista, pelkkä jauhe siis.
Melkein sama kun kanelia söisi, ei onneksi ihan niin hurjaa. Koska kanelin syöminen on hurjaa. Ja siis oikeasti, jos et ole koskaan syönyt jauhettua kanelia, niin syö. Teelusikallinen suuhun, niin lupaan että mikä ikinä onkaan sun edessä sillä hetkellä, on sen jälkeen kanelin peitossa.
Kuulin äsken, kun joku sanoi toiselle, että ”Ei kysyvä tieltä eksy”. Mutta eikö se ole silloin jo eksynyt, jos täytyy kysyä? Vai kysyykö se varmuuden vuoksi, ettei ehdi eksymään? Koska jos kysyy, niin mä en halua tutustua siihen ihmiseen. Sama kun seisoisi S-marketin ovien edessä, mutta ennen kuin menee sisälle, niin varmistaa vastaantulijalta, että onko tämä S-marketin ovi?
Täytyy vähän elää reunalla. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? S-market onkin K-kauppa? S-market onkin R-kioski? Tai vielä pahempaa, astutkin sisään Alkoon. Huh, se olisi jo rankkaa elämää. Sellaisesta elämästä saisi jo kirjankin kirjoitettua. Kirjan nimikin olisi jo valmiina, ”Kuinka alkoholisoitua yhdellä väärällä askeleella?”, tai ihan vaan ”Ei ollut mun vika”.
No joo, jätetään tämän kertainen höpöttely tähän. Jos olen saanut sisällytettyä näinkin lyhyeen tekstiin kokaiinin, kakkaamisen ja alkoholisoitumisen, niin ehkä on jo aika lopettaa.
Nähdään taas!
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Heh, onpa hauskaa. Viimeksi kun olin tässä kahvilassa, kahvi oli omaan makuun liian viileää ja jäähtyi nopeasti. Se tosin oli suodatinkahvia. Nyt otin cappuccinon ja meinaa suu palaa. Eli siis täydellisen kuumaa omaan makuun. Ja kyllä, tämä tarina oli hauska.
Tulin Helsinkiin ja täällä on siis aivan ihana ilma. Olin jo rautatieasemalta kävelemässä Kauppatorille, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikka aurinko paistaa ja on nätti keli, niin ulkona tuulee ihan älyttömästi. Ja mähän olen jo melkein kesävaatteissa. Täytyy harkita uudelleen, tulin harkitsemaan sitä tänne sisäkahvilaan. Ja kesävaatteet tarkoittaa siis revittyjä farkkuja ja isoa farkkutakkia. Eli siis varmasti ihan tarpeeksi lämpimät normaalille ihmiselle. Itse palelen vähän turhankin herkästi. Mutta olen kyllä käyttänyt tätä loistavana syynä siihen, että en voi mennä avantoon.
On kyllä selkeästi pääsiäinen takana. Tai ylipäätään pitkät vapaat (mitä ne on, terveisin vuorotyöläinen, jossa työvuorot pyörii 24/7). Ihmisillä on meno päällä, kaikki on päässeet takaisin työmoodiin. Kaahataan jaloilla tuhatta ja sataa. Muutama ihan vain auringosta nauttija näkyy myös. Ja ah, niitä take away -kahveja näkyy taas katukuvassa. Tai ei ne mihinkään ole varmasti hävinnyt tässä välissä, mutta ne saa silti aina hyvälle tuulelle.
Aika kovaa duunia toi feissarina oleminen. Ensin pitää saada pysäytettyä asiakas, ennen kuin voit alkaa myymään tai keräämään mitään. Ja se onkin varmaan se kaikista vaikein, aika useasti ketään ei kiinnosta jäädä edes kuuntelemaan. Epäilen, että kyse ei ole siitä, etteikö ketään kiinnostaisi. Vaan siitä, että moni tietää olevansa huono kieltäytymään kasvotusten. Eli parempi vaan kiertää kaukaa ja leikkiä puhuvansa puhelimessa, ettei vahingossakaan joudu omalle epämukavuusalueelle.
Oon itse joskus jakanut mainoslappuja samalla tyylillä. Se oli kylläkin paljon helpompaa, kun riitti vain lapun antaminen. Ei tarvinnut sen kummemmin myydä mitään, eikä kerätä nimiä listaan. Ja vitsi mä tykkäsin siitä silloin! Mutta muistan kyllä silloisen pomon epäilyksen. ”Ethän sä vaan heitä niitä roskiin, kun niin innokkaasti olet aina lähdössä niitä jakamaan ja jaatkin ne nopeasti?”. Kiva luotto!
Olen taas liikenteessä lounasaikaan, toimistojen lounasporukat käy syömässä tähän aikaan. Tällä kertaa söin itse oikeasti kunnon aamiaisen, että ei tarvitse heti kahvilaan tultaessa ostaa puolta tiskiä. Mutta eipä kyllä tullut mieleen, että kyllähän aamupalan ja tämän hetken välissä kuluu aikaa. Olen syönyt aamiaisen n. klo 7:30, nyt kello on 11:15. Jep jep, ei muka ole nälkä.
Kolmen naisen porukka kävelee vierekkäin. Yhdellä on kädessään kahvi, toisella energiajuoma ja kolmannella tupakka. Kaikki heräilee tyylillään. Tai yrittää selvitä ruokakoomasta.
Arkinen Hyväntekijä
Musta olisi aivan ihanaa auttaa ihmisiä. Mä haluaisin olla ovenraossa aina silloin, kun joku huonosti kävelevä olisi kulkemassa siitä (avaisin siis oven, en seisoisi sen edessä). Mä haluaisin olla paikan päällä, kun joku tiputtaa jotain maahan, eikä meinaa saada nostettua sitä. Mä haluaisin olla myös paikalla, jos joku ei jaksa syödä omaa ruokaansa. Auttamista sekin on, syödä toisen ruoka jos alkuperäinen omistaja ei sitä jaksa syödä. Free food, heh. Mä haluaisin myös paremman palkan, että voisin rahallisesti auttaa muita. Tykkäisin auttaa arkisesti rahalla.
Käytännössä siis yllättää ihmisiä arkisin. Maksaa jonkun toisen ostokset yllättäen, tarjota kahvit kahvilassa, ostaa rannekkeet lintsille yms. Ei mun talous nytkään kaadu kahvin tarjoamiseen, mutta tätä olisi niin siisti tehdä kokoajan! Ja vähän isommalla mittakaavalla. Olisiko sellaista työpaikkaa olemassa, missä työnkuva olisi ”Arkinen hyväntekijä” ja siinä palkka olisi tarpeeksi?
Ai että. Nyt on tarpeeksi lämmin terassikahville. Tai siis joillekin on selkeästi tarpeeksi lämmin, mulle ei. Tuuli ei ole mun ystävä tänään. Ehkä helsinkiläiset on karaistuneet tuuleen. Mä nautin auringosta ja lämmöstä täällä sisällä. Fun fact: menin tämän kahvilan jälkeen sinne Kauppatorille ja siellä meren vieressä tuuli VÄHEMMÄN kuin rautatieasemalla!
Röyhkeää mainostamista
Vähän on hassuun kohtaan laitettu A-ständi. Mikähän se nyt on oikealta nimeltään. A:n muotoinen mainoskyltti. Se on siis laitettu ovien eteen. Ymmärrän, että mainostamisen pitää olla välillä vähän röyhkeää, että pärjää. Mutta oven eteen? Kyllä siitä sisälle mahtuu, kun ensin kiertää sen. Mutta silti. OVEN ETEEN! Jos mulla on jonkun firman mainospaita päällä, voinko mä seistä oven edessä? En tiedä miksi näin tekisin. Mutta jos kerta kylttikin siinä viihtyy, niin pakkohan sitä spottia olisi kokeilla.
Joku mies yrittää kovasti tulla tänne kahvilaan. Se ei nyt vaan pääse ovesta sisälle. Tai oikeastaan edes ovelle asti. Kolme kertaa se on nyt meinannut tulla tänne, mutta kääntyy kuitenkin aina takaisin. Ehkä vielä joku päivä se onnistuu. Mäkin olen itseasiassa joskus tehnyt samaa. Olen ollut menossa kahvilaan, mutta samalla miettinyt jotain muuta paikkaa ja päättänyt mennäkin muualle. Sitten muistan, että se toinen paikka onkin kiinni, ja taas yritän mennä kahvilaan. Ihmiset on hassuja. Olisikohan helpompaa olla Alien.
xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
Okei. Otetaan nyt ihan ensin pienet aplodit mun vesilasille. Kiitos. Siis a) se oli ilmainen ja b) se on ihan todella hienossa lasissa. Aikamoista.
Tulin kahvilaan, tai ravintolaan, vai mikähän tämä nyt on. Paikka, mistä saa kahvia, tapaksia, kaljaa yms. Ja ilmaista vettä hienosta lasista.
Otin ihan tavallisen suodatinkahvin maidolla. Ja voi että, kun se maitokin tuli erillisessä kannussa pöytään. Ja nimenomaan pöytään, se kahvikin tuotiin mulle sinne pöydälle! Oon ihan hämmentynyt tästä palvelusta. Oon kävellyt tämän paikan ohi monesti ja miettinyt, että voisin mennä käymään. Mutta kun aina on joko kamala nälkä, eli menee kunnon ravintolaan (grillille), tai sitten menee ihan kahvilaan, jos tekee mieli pelkkää kahvia. Mutta tämä paikka menee kyllä jatkoon, ehdottomasti menen uudestaan!
Ulkona paistaa aurinko, ihan todella ihana keli. Selkeästi on tulossa kesä. Hiton kylmä kesä kylläkin. Tosin säätä jos miettii, niin taidetaan mennä jo juhannuksessa. Aurinko paistaa, jäinen keli ja luntakin luvannut.
Tässä tämä kuuluisa vesilasi.
Nyt on lauantai ja arvatkaa mitä huomasin. Lauantaisin ihmiset kävelee paljon rauhallisemmin, kuin arkena. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Vähän kuin hidastetussa elokuvassa. Tai toinen vaihtoehto on, että mä oon juonut liikaa kofeiinia ja maailma pyörii mun pään sisällä vähän turhankin kovaa. Normaalia vauhtia kävelevät ihmiset näyttää hitailta, kun mun pää menee kovaa. Vai näyttäisköhän ne silloin sitten kuitenkin täysiä meneviltä? No, en tiedä. Hitaita ihmisiä lauantaisin. Kiirehtisi vähän, niin tietäisi olevansa Helsingissä.
Nyt on kyllä muodissa jotain, mistä itsekin innoistuin heti. Yleensä menen mukaan kaikkiin uusiin muotijuttuihin vasta pari vuotta jäljessä, mutta tämä on ehdoton hankinta ensi talvelle. Nimittäin aikuisten kypärämyssy! Siis kuinka kätevä. Ja kun trendithän kiertää aina niin, että joku, mikä on ollut vuosikymmeniä sitten muodissa, on taas muodissa. Mutta mä en kyllä muista, että aikuisten kypärämyssyjä olisi koskaan ollut! Nythän ne näyttää ihan tosi hassuilta, kun ei ole tottunut sellaista näkemään. Mutta niinhän se oli kasvomaskienkin kanssa koronan alkuaikoina. Nykyään aivan täysin normaali näky. Ai vitsit se lämpö, mikä sen myssyn kanssa on keskellä talvea.
Jos suomalainen menee britteihin, niin tunnistaako sen heti suomalaiseksi? Itse näin äsken selvästi brittiläisen. En käynyt kysymässä, mutta väitän, että sieltä se oli kotoisin.
Joku huolto-/muuttoauto pysäköi kävelytielle. Sillä oli takakulma niin rutussa, että se takaovi ei ollut edes kunnolla kiinni. Mutta kun kuski tuli sitä avaamaan, niin se ei taas meinannut saada sitä edes auki. Toimiva systeemi. Jotain tavaraa sieltä viedään jonnekin, en tiedä minne. Tavarakin on vähän epämääräistä, niin en tiedä mitä ja minne ja missä ja milloin. Seurataan tilannetta.
Oletteko muuten huomannut, että Helsingin Päärautatieaseman kyltit on vähän kulahtaneet? Onkohan ne yhtä vanhat kun itse rakennus, vai onko ne asennettu jälkeenpäin? Kyllähän ne on siis hienommat, kun vaikka jos tilalla olisi 18 eri väriä sisältävä vilkkuva kyltti. Onkohan noissa muuten valot sisällä? Vai onko ne vaan kylttejä. Ja jos on valot, niin toimiiko ne?
Heh, joku tuli ottamaan selfieitä tohon ikkunan toiselle puolelle. Se ei varmaan tajunnut, että täällä toisellakin puolella on ihmisiä. Se aina nappasi kuvan, laittoi äkkiä puhelimen alas ja katseli ympärilleen, että näkikö kukaan. Sitten taas uudestaan. Mutta kuten sanoin, olin ikkunan toisella puolella. Enhän mä malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi ja hymyilin myös sille kameralle! En tiedä näyinkö siinä vai en, olen vain odottanut löytäväni netistä kuvan, missä kysytään ”Tietääkö kukaan, kuka toi takana oleva tyyppi on?!”
Tämä kuva on kyllä jo lähes Voi.:n mainostamista.
Nyt kyllä vähän harmittaa, että on huono kuulo. Tai ihan normaali kuulo mulla on, mutta en kuule lasin läpi tarpeeksi selvästi. Neljä miestä oli napsinut jotain miestä väkevämpää ja he päätti huudella mulle jotain ikkunan toiselta puolelta. Tein niin kuin sosiaalisen ihmisen kuuluu tehdä, katsoin muualle ja esitin, että en edes huomaisi. Vähän jäi harmittamaan, että en tiedä mitä asiaa heillä oli. Mutta tavallaan oon siinä uskossa, että ei se mitään elämää mullistavaa ollut.
Vähän saisi olla lisää yritystä yhdellä miehellä. Jos juot pussikaljaa, eli siis kirjaimellisesti siis pussin sisällä olevasta pullosta, niin valitse nyt edes joku toinen pussi, kun Alkon. Vähän sama, kun ostaisi ekaa kertaa tamponeja ja kondomeja. Läpinäkyvään hedelmäpussiin vain, niin kukaan ei näe mitä se sisältää!
Tällainen leffa on varmasti jo keksitty, mutta miettikää, jos ihmiset muuttuisi aina erilaiseksi, riippuen onko auringossa vai varjossa. Auringossa ne olisi ihan normaaleja, varjossa zombeja, luurankoja, kirjastontätejä, tai vaikka ihmissusia. Niin. Miettikää sitä.
Ihmisillä on reppujen ulkopuolella välillä jotain tavaraa roikkumassa. Itselläni oli viimeksi kengät. Mutta sitten niissä näkee makuupusseja, jooga-alustoja ja juomapulloja. Joku laittoi siihen kiinni myös miekan. Mihin lie menossa. Miekkailuharjoituksiin, lastenjuhliin, tai ihan vaan keskiajalle.
Siis apua. Seiskan ratikasta tuli äsken puoli Helsinkiä ulos. En käsitä, miten sinne on mahtunut noin paljon ihmisiä sisälle. Tai ehkä osa matkusti ulkopuolella. Olispa hauskaa, jos ratikat olisi vaan isoja magneetteja. Ja ihmisissä olisi tietenkin vastamagneetti niihin. Sitten kun haluat ratikkaan, niin juokset vain lähelle ja painovoima (vai mikä magneettivoima onkaan) hoitaa loput. Lävähdät X-asennossa ratikan seinään.
Tämä tapaskahvilajuottola oli kyllä niin kiva paikka ja hyvät näkymät, että nappasin kahvin jälkeen vielä teen. Ja siis kyllä, myös kuuma vesi tuli tarjoiltuna pöytään! Ainakin 7 eri teelaatua tuotiin lasissa ja sain sieltä valita, minkä otan. Nyt ollaan palvelun suhteen jo ihan eri sfääreissä, kuin aikaisemmin.
Miksi kiire tekee lapsista onnellisempia?
Itse tekemäni tutkimuksen mukaan, Helsingissä lapset ovat onnellisempia, kuin muualla. Tämähän kuulostaa vähän hassulta, mutta vielä hassumman siitä tekee syy tähän. Syy, miksi Helsinkiläiset lapset ovat onnellisempia kuin muualla, on kiire. Nehän on hitto linnanmäellä joka päivä, kun vanhemmat juoksee rattaiden kanssa pitkin Helsinkiä metroihin ja ratikoihin. Toki tässä täytyy muistaa matkapahoinvoinnista ja pyörimisestä kärsivät lapset, niitä en luokittelisi tähän ”onnellisempi Helsingissä” -kategoriaan. Mutta täytyy alkaa nyt vakavasti harkitsemaan Helsinkiin muuttamista oman lapsen kanssa.
Onkohan joku perhe menossa elokuviin. Koska siis minne muualle voisi lapset olla menossa, jos niillä on molemmilla irtokarkkipussit ja limpparit? Popparit ne varmasti ostaa paikan päältä. Ei tule vielä tarpeeksi rapinaa niistä karkkipusseista, popcornilla saa jo vähän parempaa meteliä aikaiseksi.
Joku asiakas tilasi kossusnapsin. Näin ainakin kuulin. Tai siis asiakas sanoi tilaavansa sen, mutta vain, jos se on huoneenlämpöistä. Olihan se. Tai siis kuulemma vähän viileää. Asiakas lupasi lämmittää sen sopivaksi itse. Miten, sitä ei tarina kerro.
Ihanaa, kun jotkut ajattelee muita ihmisiä, vaikka toteutus ei aina välttämättä olisi se paras mahdollinen. Tai lopputulos ainakaan. Joku löysi maasta jonkun jutun (näytti matkakortilta tai vastaavalta) ja alkoi heti katsella ympärilleen, jos löytäisi omistajan. Mutta koska kukaan ei näyttänyt mitään tiputtaneelta, hän päätti nostaa sen kaiteen päälle, autotien ja kävelytien väliin. Ajatus siis tosiaan hyvä, mutta sehän lensi Jyväskylään asti heti ensimmäisen auton tuulenpuuskan jälkeen. Ei varmaan enää saa omistaja sitä korttiaan takaisin. Okei, ei se sitä varmasti olisi saanut, vaikka se olisi jäänyt siihen maahan lojumaan. Sieltä maasta se ei olisi varmaan Jyväskylään asti mennyt, mutta jos se oli jotain arvokasta, niin kyllä se ainakin Malmille asti olisi varmasti päätynyt. Ehkä Sörnäisten kautta.
Helsingin uusin nähtävyys, työmaa ratikkapysäkillä. Jostain syystä kaikki ohikulkijat tuijottaa sitä. Tai siis sinne. Kävelee ihan viereen ja tuijottaa. En näe täältä, mitä se työmaa on kätkenyt sisälleen, mutta jotain selkeästi mielenkiintoista. Kultaa, roskaa, timantteja, tesla. Ei voi tietää.
Siis kuinka mahtavaa, söpöä, ihanaa. Palauttaa uskon taas ihmiskuntaan. Joku nainen istui lähipöydässä yksinään kahvilla. Joku mies vain meni siihen ja kysyi, että saako istua. Nainen ei edes epäröinyt tai kaivanut listaa tekosyistä, vaan vastasi ”tottakai!”. Nyt ne on jutellut jo hyvän tovin keskenään, kuin vanhat tutut. Näin sitä kuulkaa tutustutaan ihmisiin. Ei istuta puhelimella, niin kuin minä nyt, ellei haluta karkottaa muita. Niin kuin minä nyt. Voi mennä siis rohkeasti kysymään, että voiko istua! Tällaisia tarinoita olisi ihana kuulla ja nähdä lisää.
xoxo, Kaupunkikahvilla/Marianne Katriina
Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla
