”Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.”
Tulin piparkakkulatelle! En tiedä miksi, mutta aina kun luen ton sanan jostain, niin lausun sen mielessäni ”pepparkakka”.
Sen enempää googlaamatta, muistelen, että ruotsiksi piparkakku olisi pepparkaka. Ainakin lähellä sitä. Mutta se, että miksi mä haluan tavata jonkun sanan päässäni ruotsiksi, sitä en tiedä.
Tuon lisäksi osaan ruotsiksi numerot 1-10. Siinäpä aikalailla se. Mutta kiva tietää, että mun aivot on selkeästi suutani fiksummat.
No mutta, tätä pepparkakka -seasonia odotin huomattavasti enemmän, kun pumpkin latte -seasonia. Ja eipähän tämä seasoni pettänyt! Tämä latte on aivan taivaallisen makuista. Mistähän muuten toi sana edes on tullut? Miltä maistuu taivaallinen? H2O:lta ja lentokoneilta?
Tulin istumaan aika nurkkaan, vaikkakin tämä kahvila onkin vähän joka suuntaan avoin. Ja oikeastaan aika pyöreä, aika taitavaa löytää jokin nurkka. Ja tiedoksi, että tätä blogia lukemalla saat välillä ihan uskomattoman määrän hyödyllistä tietoa.
Unikahvila kauppakeskuksessa!
Huh, tulin tänne töistä suoraan ja näköjään väsyttää. Huomasin sen siis siitä, että tuijotin äsken luvattoman kauan jotain vanhempaa herraa, vain koska jumitin ja meinasin nukahtaa.
Ja siis mun unenlahjathan on sellaiset, että voisin ihan oikeasti nukahtaa mihin vain, jos väsyttää ja laitan silmät kiinni. Täytyy nyt tässä kuitenkin juoda toi latte ensin loppuun, katsotaan sen jälkeen sitä torkkumista kahvilan penkillä. Kylmä kahvi ei olisi niin hyvää, vaikka varmasti kaunistaisi.
Unikahvilalle voisi olla kysyntää! Varsinkin kauppakeskuksissa. Sillä välillä kun osa porukasta shoppailee menemään, väsyneimmät voivat mennä torkuille. Sieltä on sitten kuulkaa ihana herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja aamupissallekin pääsee suoraan yleiseen vessaan.
En ole varma missä kohtaa tämä on enää kannattavaa kahvilalle, mutta toisaalta, ei kai bisnes nyt aina niin kannattavaa olekaan. Tai ehkä jos ennen nukkumaan menoa, täytyy maksaa aamupalamaksu. Sillä maksulla saa
A) nukkua
B) hakea aamupalan suoraan tiskiltä.
Joo, tätä täytyy lähteä työstämään.
Tuolta katosta roikkuu joku juttu, joka näyttää ihan leuanvetotangolta. Tai ei se ehkä näytä siltä, mutta jotenkin se houkuttelee vetämään leukoja.
Se on tosin n. 4 metrin korkeudessa ja kiinni naruilla, mitkä on seitinohutta humalaakin ohuemmat. Että ehkä siinä ei kannata roikkua. Vaikka ei voi tietää, jos ei kokeile. En tiedä mitä kokeilemisen jälkeen tietää, ehkä sen, että kaikkea ei kannata kokeilla.
Joku varmaan luulee, että mulla on jotkut tanssikoreografian harjoitukset meneillään. Koska tämä kuuluisa joku varmasti tuijottaa kokoajan ihmistä, joka nyt vaan istuu kahvilassa ja on. No mutta jos tuijottaisi.
Kokoajan, kun olen ottamassa mukista kiinni juodakseni lisää, olen ottamassa sitä väärällä kädellä. Mulla on puhelin oikeassa kädessä ja olen ottamassa vasemmalla kädellä mukia. Ei onnistu! Ei onnistu siksi, että mukin korva on oikealla puolella mukia.
Kyllä, tiedän montakin vaihtoehtoa, mitä fiksu ihminen tässä kohtaa tekisi. Mutta mä toistin tämän virheen ainakin seitsemän kertaa, kunnes kahvi oli loppu.
Tein siis käsillä sitä sellaista zigzig liikettä. Tiedättehän. Vähän haastavaa kuvailla liikettä kirjallisesti, mutta zigzigiä parempaan en pysty.
Ja jos mietit, että miksi on pakko ottaa siitä mukin korvasta kiinni, eikö voisi ottaa vain siitä mukista ja juoda vasemmalla kädellä? Niin ei, ei onnistu.
En tiedä miksi, sitä pohdin itsekin näin jälkikäteen kotisohvalla, kun kirjoitan tätä postausta puhtaaksi.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa kaupunkikahvilla
TikTokissa Kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
