Mikron kanssa kahvilaan

Location: Helsinki, Paulig Kulma

paulig kulma

Söin kotona aivan jäätävän kokoisen aamupalan, jotta täällä Helsingissä ei tarvitsisi heti alkaa syömään. Voisi keskittyä hyviin kahveihin. No, meni siitä aamupalasta jo 3,5h, kun iski ihan älytön nälkä.

Hyviä ja huonoja puolia siitä, että on tottunut syömään säännöllisesti, noin kolmen tunnin välein. Pysyy ajatukset kasassa ja jaksaa liikkua ympyrää, mutta aina täytyy olla varautunut siihen, että kohta tarvitsee ruokaa. Toki tämä ei kyllä nyt kuulosta siltä, että olisin siihen kovinkaan varautunut. ”Oho, iskipä nälkä. Ostan kahvilasta jotain syötävää”. Taskusta löytynyt kaurapuuro olisi ollut enemmän varautumista.

Ruoka on kyllä maailman paras asia, vielä kun se olisi puolet halvempaa. Tai lompakossa enemmän rahaa.

”Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!”

Mutta tulin siis Paulig Kulmaan avocadoleivälle. Usein otan jonkun perus kinkku-juustoleivän, tai tomaatti-mozzarellan. Mutta nyt näytti tämä acovadoleipä punajuurineen niin hyvältä, että oli pakko testata! Ulkonäön perusteella tässä on myös punajuurihummusta, nam! Voi se olla myös jotain muuta sen näköistä, mutta punajuurihummus on hyvää, joten mennään sillä.

avocadoleipä

Mikron kanssa kahvilaan

Minun on jo pitkään tehnyt mieli tehdä kotona avocadoleipiä. Syynä on Veera Bianca, jonka Instagram on aina täynnä näitä (@veerabianca). Avocadotoasteja, avocadobageleita yms. Ne näyttää niin herkullisilta! Avocado itsessään ei edes ole mitään suurinta herkkuani. Mutta aivot kertovat sen olevan hyvää, koska se on ravinteikasta. Ja hienoja kuviakin siitä saa!

”Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista hurjastelua.”

Mutta tämä avocadoleipä on kyllä täällä liian kuiva, omaan makuun siis. Ja liian kylmä. Vähän enemmän kun olisi tuota punaista soossia (hummus, mikälie) ja leipä olisi lämpimämpi, niin tämä olisi täydellinen. Mutta kaikkiahan ei voi miellyttää, siksi täydellisyyttä hakevien pitää tehdä asiat usein itse. Tai sitten tulen seuraavalla kerralla mikron kanssa. Myydäänkö jossain taskumikroja? Hahaa. BISNESIDEA!

Täytynee käydä stalkkaamassa Veera Biancan Instagramista niitä leipiä, mitä kaikkea sinne väliin voisi laittaa. Voisi avartaa vähän omaa leivänsyöntiä, mihin normaalisti kuuluu voi, juusto ja leikkele. Välillä saatan herkutella ja laitan jopa sulatejuustoa! Aikamoista.

paulig kulma

Alkaa olemaan omat ajatukset kyllä jo onneksi täysin vuodessa 2023. Paitsi silloin, kun se pitäisi kirjoittaa paperille. 09.01.2022..eiku. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tästä vuodesta tulee hyvä. 365 päivää aikaa. I can do it.

Tulin istumaan tähän kahvilan sohvalle, jotta voin samalla löhöillä. Olen kuitenkin istunut sohvan reunalla tämän koko ajan, mitä olen tässä ollut. Tarvitsen löhöilyyn selkeästi lämmintä juotavaa, ei tämä muuten toimi ollenkaan.

Asiakas on aina oikeassa

Nyt olisin onnellinen sellaisesta palvelusta kahvilassa, missä tarjoilija kävisi pöydässä kysymässä, että saisiko olla kahvia. Tilaamisen jälkeen toisi kahvin pöytään ja saisi tietenkin myös maksaa sen pöydässä. Liikkumatta itse minnekään.

Toisikohan tarjoilijat tänne kahvia, jos huutaisin täältä pöydästä, että nyt tartteis kahvia! Vähän jos napsuttelisi sormia samalla, että varmasti huomataan. Itse ehkä heittäisin itseni ulos siinä vaiheessa. Mahdollisesti heittäisin kyllä kahvitkin perään, mutta ihan vain maahan siis.

Kenkäkauppias

Kenkäkauppias ei varmaan koskaan menetä työpaikkaansa. Kuluva ja lähes pakollinen asia jokaiselle. Ei siis se kauppias, vaan ne kengät. Toki aina voi olla ilman ja käytettynäkin voi ostaa.

En kyllä kuitenkaan usko, että vaikka tämän hetkinen maailman tilanne on mitä on, niin kukaan ei vapaaehtoisesti luovu kengistään (paitsi niistä ylimääräisistä). Ja ei niitä käytettyjäkään voisi loputtomiin ostaa, ellei joku ostaisi niitä ensin uutena.

Toisaalta, jos muuttaisi maahan, missä on aina lämmin. Voisi ostaa kengät, missä on vähemmän materiaalia. Eikö ne silloin olisi myös halvempia?

Tai hei! Vielä parempaa. Vedetään jalkapohjat jollain pinnoitteella, että mitkään naulat tai skorpionit ei mene niiden läpi. Kenkäkauppojen sijaan onkin vain pinnoitekauppoja. Mutta ei ne kenkäkauppiaan työt lopu silloinkaan. Nimike vain vaihtuu.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa ja Facebookissa @ kaupunkikahvilla

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Location: Helsinki, Fazer Cafe

fazer cafe

Ulkona kaatuu lunta päälle ja on kylmä. Ja tuulee niin kovaa, että korvat irtoaa. Tulin Helsingin rautatieasemalle ja Kamppiin pitäisi päästä. Mutta koska edellä mainittu, en halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta ulkona. Kiersin siis Forumin kautta Kamppiin, maan alta. Metrollakin tietenkin pääsisi, mutta suhteellisen kallis hinta yhden pysäkin välille.

Mutta jos joskus näette mut avannossa, niin saa alkaa uskomaan ihmeisiin ja hammaskeijuihin! Kylmyys on itselle jotain niin kamalaa, että en osaa edes selittää sitä. On epämukavuusalueita ja sitten on kylmyys.

”Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä.”

Tulin Kampin Fazer Cafe -kahvilaan. Aika hauska lasikoppi! Täällä on itseasiassa vielä erillinen toinenkin lasikoppi, vähän niin kuin terassi. Näyttäisi, että se on ulkona, mutta se onkin sisällä. En tiedä, onko se kesällä jotenkin avonainen ulos vai mitä, mutta mukavalta paikalta näyttää!

Moni muukin taitaa olla kanssani samaa mieltä, sillä se on lähes aina täynnä. Tälläkään hetkellä koko Kampissa ei ole kauheasti ihmisiä, mutta koppi on lähes täynnä. Siellä olisi ollut pari pöytää vapaana, mutta itselleni vähän huonot näkyvyydet muualle. Nyt istun sitten niin keskellä kahvilaa, kun vain voi istua. Parhaat paikat oli viety.

Fazer cafe

Tilasin ihan perus suodatinkahvin. Ja yllätyksekseni santsikuppi kuului hintaan! En tiedä lukeeko se jossain, mutta kiva se on välillä yllättyäkin jostain. Fazerin kahviloissa on suodatinkahvina heidän omaa Fazer Cafe Blendiä, otin tummempaa versiota.

”Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.”

Maistoin sitä ja mietin, että jopas on erikoisemman makuista kahvia, kuin normaalisti. Kunnes tajusin, että olin normaalin maidon sijasta laittanut kauramaitoa. Ja kauramaito monesti peittää kahvin makua vähän turhankin paljon.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Santsikuppi kuuluu hintaan. Seuraava kupillinen siis normaalilla maidolla! Vaikka se onkin sitten jo kolmas kuppi tälle päivälle. Ehkä myös viimeinen.

Tämä kahvila on ehkä kuitenkin vähän huonossa paikassa Kaupunkikahvilla -blogin kirjoittamista ajatellen. Vaikka seinät onkin lasia ja käytäville näkee hyvin, niin tämä kohta on sellainen, mistä moni vain kävelee ohi. Ei siis ehdi tapahtua mitään kummempaa, kun kaikilla on vain kauhea kiire paikasta A paikkaan B.

Vaikka toisaalta, Triplassa oli sama ongelma kun kävin kahvittelemassa, mutta silti siellä kirjoitetusta postauksesta tuli ihan älyttömän hauska. Käy lukemassa TÄSTÄ!

Ehkä mulla on siis parempi mielikuvitus, kuin olen kuvitellutkaan.

Mehula vai teelä?

Oi, onpa suloista. Joku vanhempi rouva tuli tähän kahvilaan juomaan mehua. Kai se on ihan normaalia, vaikka itse en olekaan koskaan kokeillut. Toisille kahvila, toisille mehula.

Mehua myyvät paikat taitaa kulkea nimellä Juice Bar. Miksiköhän kahvia myyvät paikat on suomennettu kahvilaksi? Vaikka nimi voikin olla englanniksi, niin kaikki puhuvat silti kahviloista. Olisi hauska, jos paikkojen nimet pitäisi nimetä sen mukaan, mitä siellä myydään eniten.

Kahvia -> Kahvila.

Mehua -> Mehula.

Teetä-> Teelä.

Pullaa -> Pullala.

Kaljaa -> Kaljala.

Leluja -> Lelula.

Miltähän sana lelula kuulostaa ulkomaalaisen korvaan? Omaan korvaan ainakin hassulta. Tavuharjoitukselta. Le-Lu-La. Loistavaa Timo, osasit tavuttaa ihan oikein!

Onkohan siinä jotain aikarajaa, milloin santsikuppi pitää hakea? Ei varmaan.

Mikähän on keskimääräinen aina, minkä ihminen viettää kahvilassa? Jos ei lasketa meitä kirjoittajia, eikä töitä tekeviä. Ihan vaan niitä kahvittelijoita, lehdenlukijoita ja kavereiden näkijöitä. Ehkä tunti? Kaksi? Sovitaan, että puolitoista.

Haen santsikupin.

Fazer cafe

Ihan hyvää tämä kahvi on täysmaidollakin. Vähän taas omaan makuun laihahkoa, mutta uskoisin, että normaalin ihmisen mielestä todella hyvää. Tai sitten täällä täysmaito on yliblendaavaa, että se peittää kahvin makua liikaa. Heh, onko edes olemassa sanaa yliblendaava? Kuulosti jotenkin siltä, että tietäisin, mistä puhun.

Inhoan kaikkia trendisanoja. Vai miksihän niitä nyt kutsutaan. Kaikki teinisanastot on siis ihan hauskoja, niiden avulla tietää, kuinka vanha itse on.

”Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä.”

Mutta puhun niistä sanoista, mitä isot/tärkeät firmat käyttää mm. työpaikkailmoituksissa. Varmasti sellainen teksti kyllä herättää enemmän luottamusta ja arvostusta, kun vertaa vaikka tämän blogin teksteihin. En aina itsekään tiedä, mitä kirjoitan.

Mutta kerran tuli vastaan omaan silmään yksi parhaista työpaikkailmoituksista! Se oli vielä muistaakseni aika ison firman tekemä. Siinä kerrottiin, että he eivät jaksa turhaan käyttää ylihienoja sanoja asioille, mitkä voi kertoa paljon ymmärrettävämminkin. Puhutaan asioista asioiden oikeilla nimillä.

Se, jos joku aiheutti itsessäni arvostusta tätä firmaa kohtaan! Tehdään töitä niin kuin kuuluu, eikä vain kuulosteta siltä. Vaikka kai ne siellä ylisanastofirmassakin tekee töitä niin kuin kuuluu.

Mitä tarkoittaa nörtti?

Hauska muuten, kun kirjoitan puhelimeen muistiinpanoja tätä blogia varten. Kirjoitan niin nopeasti, että kirjoitusvirheitä on enemmän kuin vasta kirjoittamaan oppineella. Mutta se riittää, että ymmärrän vielä jälkikäteen, että mitä siinä pitäisi lukea. Ja aika usein tämä toteutuu.

Tein muuten joskus kirjoitusnopeustestin puhelimella ja tietokoneella. Olin nopeampi kirjoittamaan, kuin 92% omaikäisistäni! Ja kirjoitusvirheitä taisi olla 0,2%, jostain sanasta puuttui yksi kirjain. Aika hyvin, eikö vaan!

Vai kertooko se vain siitä, että nörtti -sanan käyttö alkaa olemaan lähellä? Onko se sana enää edes haukkumasana? Tai sellaiseksi se on varmaan yleensä tarkoitettu, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Henkilö, joka viettää paljon aikaa tietokoneella? Eikö se ole nykyään enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Vai onko nörtti se henkilö, joka tietää tietotekniikasta ylipäätään paljon? Eikö sillä alalla ole yleensä ihan hyvä palkka? En vaan osaa vääntää sanaa nörtti, haukkumasanaksi.

Kanasalaatin voi korvata korvapuustilla!

Hei nyt oli ihan loistava asiakas täällä! Hän tiesi tasan tarkkaan, millä aikoo korvata tuotteen, jos sitä ei ole saatavilla.

Asiakas: Olisiko teillä kanasalaattia valmiina?

Myyjä: Ei valitettavasti ole.

Asiakas: Ei se mitään. Otan sitten kaksi korvapuustia.

Kalorit ei varmaan olleet ihan samoissa lukemissa, mutta kyllähän nyt kanasalaatin voi korvapuustilla korvata. Tai kahdella.

Siinä missä kanasalaatissa on kaloreita keskimäärin 100-300 (riippuu täysin kanasalaatista), kahdessa korvapuustissa niitä on varmaan 400-600. Sekin riippuu puustista. Mutta kaloreita nyt on turha laskea, jos sille ei ole tarvetta. Kyllä mä silti noiden ravintosisältöön kiinnittäisin tässä enemmän huomiota. Puusteista vehnää ja sokeria, kanasalaatista kuituja ja proteiinia.

Mutta jottei tämä ihan ravitsemustieteeksi menisi, niin muistakaa. Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja kanasalaatista voi tulla salmonella. Toisaalta, kanasalaatti rouskuu paremmin suussa, kun taas korvapuustin voisi yhtä hyvin vain laittaa mahaan. Avata vatsalaukun kohdalta, tunkea pulla uuniin (HEH!) ja sulkea luukku.

Jätän teidät nyt miettimään tätä erittäin uutta tietoa.

Moi!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Lasten kanssa kahvilassa

Location: Helsinki, Espresso House

Nyt ei taas oma ajatuksen juoksu toiminut, niin kuin olisi pitänyt. Tai ajatus toimi, mutta se ei tullut ulos samanlaisena.

Menin kahvilaan, tilasin kahvin ja kysyin samalla, oliko vessaan jotain koodia. Kun myyjä vastasi, että vessa ei ole tällä hetkellä käytössä, olisi pitänyt tehdä erilainen valinta. Ajatuksissani mietin sanovani ”tulen sitten kohta uudestaan, käyn ensin muualla vessassa”, mutta sanoin ”okei”.

Maksoin siis tilaamani kahvin, menin etsimään vapaan pöydän ja istuin alas. Ja mietin, että on vähän ärsyttävää juoda kahvia, kirjoittaa blogia ja keskittyä ylipäätään mihinkään, kun on aika kova vessahätä.

Kun riisuin ulkovaatteet, hiuksetkin oli niin sähköiset, että en tiedä joinko kahvia vai hiuksia. Tiedättekö kun lapsena aina imeskeli omia märkiä hiuksia (älkää sanoko, että olin ainoa), siltä tämä tuntuu nyt. Kahvia naamaan ja tukkaa jälkkäriksi. Ja kohta varmaan märissä housuissa.

Unohdin myös, että Espresso Housesta jos tilaa normaalikokoisen suodatinkahvin, saa aivan jäätävän kokoisen kipon. Tiedän jo nyt etukäteen, että en aio juoda kaikkea. Osittain toki vessahätäni takia, mutta myös siksi, että se ehtii jäähtymään liikaa. Enkä ylipäätään yleensä osaa juoda kerralla niin paljoa kahvia ilman, että tulee vähän huono olo. Silti välillä juon. Koska kahvi on hyvää.

Sirkus Helsingissä

Miltähän Helsingin keskusta näyttäisi, jos jokainen olisi pukeutunut kirkkaan värisiin vaatteisiin? Ei yhtään mustaa, harmaata tai tummaa sävyä. Pelkkää kirkasta keltaista, punaista, sinistä yms. En tiedä, ehkä sirkukselta. Tai Tikkurilan värikartalta.

”Mä lähden tänään Helsinkiin”

-Ai okei. Meetkö sä Malmille, Vuosaareen vai sinne sirkukseen?

Tai ehkä turistit, ketkä seisoo paikoillaan Helsingin keskustassa ja ”katselee maisemia” ja ”ottaa valokuvia”, miettiikin vain makuuhuoneen seinien värejä. Kiinasta ja Japanista on hyvä tulla Helsinkiin asti miettimään, minkä värinen olohuoneen tehosteseinästä tulee.

Kahvinjämät.

Täällä tuntuu yllättävän hiljaiselta, koko Helsingin keskustassa. Kello on n. 10:00 ja on keskiviikko. Mutta muistin juuri, että ihmisillähän on vielä joululoma! Nyt on kuitenkin 4.1., eikös moni lomailekin vielä tämän viikon?

Kuulin, kun joku kertoi puhelimessa, että aikoo ostaa bussilippunsa R-kioskilta. Kuulemma vaivatonta, saa jutella ihmisen kanssa ja ei tarvitse pelätä vievänsä kenenkään työpaikkaa. Kuin että jos ostaisi netistä. Aika fiksua pohdintaa.

Lasten kanssa kahvilassa

Täällä kahvilassa sai joku lapsi itku-/raivokohtauksen. En tiedä lapsen ikää, kun en sitä lasta näe, mutta äänestä päätellen alle vuoden ikäinen. Takanani oleva asiakas on selkeästi turhautunut tästä äänestä, sillä hän huokaisi niin kuuluvasti, että naapurikahvilassakin varmaan kuultiin se.

Ymmärrän kyllä ärsytyksen, että jos olet tekemässä kahvilassa vaikka töitä, rentoutumassa muuten vain, tai vaikka juuri itse lapsivapaalla tai et vain tykkää lapsista. Kyllä itsekin mieluummin kuuntelisin sen lapsen naurua, kuin itkua.

Mutta jos haluan paikkaan, missä saan joko

A) tehdä töitä rauhassa

B) rentoutua,

en valitsisi kahvilaa. Tai jos valitsisin, hyväksyisin myös sen, että siellä saattaa kuulua normaalista poikkeavampaakin meteliä. Saikohan tästä nyt mitään selkoa?

Antakaa lasten käydä vanhempiensa kanssa kahviloissa, niin saadaan niistäkin kunnon kahvittelijoita vanhempana! Ja jos kuulet, että jonkun lapsi itkee, niin anna lapsen vanhemman/hoitajan hoitaa tilanne parhaaksi katsomallaan tavalla. Ellei sinulta varta vasten pyydetä apua sitä tilannetta hoitamaan.

Ja jos juuri sinun lapsesi itkee kahvilassa ihan tuhottoman kauan, niin mieti kuitenkin myös muita kahvittelijoita. Jos itkun syynä on lähinnä ”kunhan nyt vaan vituttaa”, niin ehkä olisi parempi tehdä jotain muuta ja antaa kahvittelijoiden juoda kahvinsa ihan rauhassa.

Palleroita pitävät sedät (Lyhdynkantajat)

Keskustassa tapahtuu

Tiedättekö ne neljä ukkoa, jotka möllöttää siinä rautatieaseman seinässä? Pitelee palleroita käsissään (Lyhdynkantajat). Niiden päälle on satanut vähän lunta. Miettiiköhän kukaan, että entä jos se ei olekaan lunta? On vain unohdettu käyttää hilseshampoota. Joo, en minä ainakaan sellaista miettisi.

Joku turisti ottaa kuvia ohi menevistä ratikoista. Hän näyttää sen verran uppoutuneelta kuvauksiinsa, että olen varma, että hän itse myöhästyy omasta ratikastaan.

Ei kyllä käy kateeksi lumiauraajan työ. Yritä nyt tuossa rautatieaseman edessä aurata lunta, kun 5cm välein joudut pysähtymään ja päästämään kävelijät ohitse. Ihan hyvin voisi vain kauhasta samalla kasan ihmisiä ja siirtää niitä sinne sivuun. Kyllä ne sieltä sitten ajan kanssa pääsisi taas jatkamaan matkaa. Ellei joudu uudestaan auran eteen. Tulee ihan mieleen joku peli, minkä ideana on ”yritä selviytyä rautatieasemalta toiselle puolelle tietä, mutta varo lumiauroja ja toisia ihmisiä!”

Muistaako kukaan muuten sellaista lumiukko-/laskettelupeliä, mitä pelattiin tietokoneella? Jos en nyt ihan väärin muista, niin siinä lasketeltiin aina alas mäkeä, kunnes yhtäkkiä jostain lumiukko/lumimies juoksi syömään sen ukkelin. En muista, oliko siitä jopa mahdotonta päästä ohi, vai olinko vain niin tasokas pelaaja, että en ikinä onnistunut. Mutta sama idea olisi tässä lumiaurapelissä! You can try but you can’t do it.

Romanttinen treffi-idea

Vähänkö olisi hienoa päästä käymään tuolla rautatieaseman kellotornissa! Siellä on ylhäällä ainakin kaksi parveketta. Tai ainakin ne näyttää näin alhaalta katsottuina miniparvekkeilta. Joskus illalla menisi sinne katselemaan Helsingin valoja ja juomaan lasilliset viiniä. Tämä kuulostaa näin ajatuksena ehkä paljon romanttisemmalta, kuin mitä todellisuus olisi.

Todennäköisesti iskisi korkeanpaikankammo, sataisi vettä ja taskulämpimät viinitkin vedettäisiin suoraan pullosta. Olisi myös kauhea hiki, kun on ensin tarponut miljoonat portaat ylös. Ja ahdistaisi jo valmiiksi, kun täytyisi vielä tiputella niitä pitkin alas. Mutta siis leffoissa ja ajatuksissa kuulostaa ihan loistavalta treffi-idealta!

Mietin muuten noita Vr:n sarjalippuja! Jos ostat 10kpl sarjalipun, vaikka Hyvinkää-Helsinki, niin tiedän, että se käy myös toiseen suuntaan, Helsinki-Hyvinkää. Ja jos ostettu lippu on voimassa aina 2h, niin olisiko kyseinen tapahtuma mahdollinen:

Ostan junalipun Hyvinkää-Helsinki, ajelen sillä junalla Hyvinkäältä pääteasemalle saakka, heitän läpyt jollekin stadilaiselle mummolle ja hyppään takaisin seuraavaan Hyvinkäälle menevään junaan? Samalla lipulla siis. Ei mulla tarvetta tällaiseen ole ja tuskin monella muullakaan, mutta kunhan mietiskelen. Toisaalta, ennen lipun ostoa täytyy valita suunta, kumpaan menee. En tiedä. Saattaa nyt jäädä kyllä stadin mummot ilman läpyjä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Herkullista hyötyliikuntaa

Location: Hyvinkää, Robert’s Coffee

roberts coffee

Ja taas lähtee. Pitkästä aikaa kahvilla.

Jäätävä nälkä, huh. Ja aikamoinen erikoiskahvin himo. Dirty chai latte, se on hyvä tähän hetkeen. Jos olisi ollut enemmän aikaa valita, en tiedä olisinko ottanut jonkun muun. Mutta siis tiedättekö sen tunteen, kun kahvilan jonossa edellä oleva sanoo ”Mene vain ensin, mä en ole vielä päättänyt, mitä otan”. Sittenhän sä vain menet. Etkä tiedä yhtään, mitä aiot tilata. Mutta koska nyt sun oletetaan olevan nopeampi, kun ohitse päästäjä, täytyy vain tilata jotain.

Dirty chai latella ja juustosämpylällä siis mennään.

”Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia.”

Huomaa, että on joulun jälkeiset päivät. Jälkipäivät. Välipäivät kai viralliselta nimeltään. Tai ainakin jossain päin Suomea niin sanotaan. Jokaisessa kaupassa on alennukset ja jokaisessa kaupassa on alennuksien perässä olevat ihmiset. Kyllähän ne nyt houkuttaa. Ensin on osteltu joululahjat, jouluruoat ja kaikki, eli tuhlattu sikana rahaa. Mutta nyt ei tuhlaannu rahaa lähes yhtään, kun ostetaan lisää tavaraa puoleen hintaan!

Ja jos et ole ennen lukenut blogiani, niin kyllä. Rakastan sarkasmia. Vaikka kävin kyllä itsekin alennusmyynneillä, heh. Mutta ostin vain sen, mitä olisin joka tapauksessa ostanut, oli ne alennuksessa tai ei. Parempi ihminen siis.

Nyt kaikki vähintään -50%

Mutta kuitenkin, jos nyt olisi fiksu. Jos nyt olisi fiksu, ostaisi ensi vuodelle varastoon kaikkia joulujuttuja. Ne on lähestulkoon jokaisessa kaupassa vähintään -50%. Ensi vuoden joulukuussa (tai varmaan jo kesäkuussa) samat joulutavarat on taas normaalilla hinnalla.

Mutta koskas sitä ihminen nyt niin fiksu olisi. Talvi yllätti autoilijat ja joulu yllätti hyggeilijät ja sisustajat jne. Mutta mistä ihmeestä sitä voi vielä tietää, että mistä tykkää ensi jouluna. Ostat ison kasan joulukuuseen sinisiä palloja, ensi vuonna haluatkin keltaisia kuutioita. Ehkä jos ei vaan koskaan osta mitään. Tai ostaa vähän ja kaikkea. Kyllä joku niistä on kiva sitten ensi vuonna.

roberts coffee

Lamppu syttyi päässä

Vau, mikä ahaa-elämys. Lamppu syttyi päässä. Monessakin blogitekstissä kirjoittanut, että aina kun menen kahvilaan, tekee mieli pullaa. Mutta koska aina on niin kova nälkä, tyydyn ostamaan sämpylän, tai muun suolaisen leivonnaisen. Ja aina jää se pulla sinne tiskiin.

Mutta siis MIKSI mä en ole koskaan ostanut sämpylää JA pullaa?! Niin kuin selkeästi joku fiksumpi, joka istuu nyt vastapäätä.  Ei olla oltu hänen kanssaan samassa paikassa aivojenjakotilaisuudessa. Saattaa olla, että on jäänyt kyseinen tilaisuus itseltä kokonaan välistä. Saisikohan niistä -50% näin joulun jälkeen? ”Jouluaivoja myynnissä alennettuun hintaan! Osta äkkiä, nämä viedään käsistä!”

”Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle.”

Roberts coffee
Otin kuvan tästä puusta, koska tää on hieno. Haluaisin tän kotiin.

Huh, aika makea tämä Dirty chai latte. Onkohan makean yliannostus mahdollinen? Yliannostuksen jälkeen makeaa menee edelleen alas, mutta kaikki maistuisi aivan överimakealta? Vai onkohan vain juuri tämän kahvilan latte omaan makuun liian makeaa. Vaikea sanoa. Pysyypähän verensokerit ylhäällä!

Herkullista hyötyliikuntaa

Joku meni istumaan täällä kahvilassa oleville löhötuoleille. Mä en tiedä, osaisinko itse istua niissä. Tai senkuin vain länttää hanurinsa niihin, mutta miten niissä syöminen ja juominen onnistuu? Matkaa selkänojan ja pöydän välillä on ainakin 43 metriä.

Jos laittaisi YouTubesta vatsalihastreenivideon päälle ja sen tahtiin nousisi aina pöydän ääreen haukkaamaan pullaa? Treenistä se tosiaan menisi.

Huomattavasti helpompaa on kuitenkin istua naama kiinni lautasessa ja pienellä käden liikkeellä saa näppärästi huikan kahvista ja haukun pullasta. Ilman ylimääräistä huhkimista.

Toisaalta, olen aina liputtanut hyötyliikunnan puolesta. Voisin käydä joka päivä töiden jälkeen treenaamassa vatsalihaksia. Saa siinä sitten samalla pullasta energiat treeniin ja palauttavat päälle. Voi sen jälkeen sitten käydä vielä kahvilla ja pullalla, viereisessä pöydässä.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tripla kahvittelijan silmin

Location: Helsinki, Tripla

Siis tänne olen halunnut jo pitkään kahville! Triplaan! Tripla on siis kauppakeskus Pasilassa. Ja Pasila on kaupunginosa Helsingissä. Ja Helsinki on pääkaupunki Suomessa. Suomesta en kyllä tiedä, että missä se sijaitsee. Varmaan lähellä joulupukkia.

Ollaan oltu mieheni kanssa täällä Triplassa hotellissa yötä ja silloin jo mietin, että tänne pitää tulla joskus kahville, kirjoittamaan blogia siis. Näin sitä saa ihminen aikaiseksi asioita, hotelliyöstä taitaa olla jo aika kauan. Keväällä joskus se oli. Eli heti perään marraskuussa tulin kirjoitusreissulle.

Mutta täällä ollaan! Olisin halunnut johonkin eri kahvilaan alun perin, mutta tämä ei taida olla hyvä hetki valita itse kahvilaa. Täytyy etsiä vain lähin vapaa penkki. Kello on 16:00 ja on perjantai. Täällä on itseni lisäksi aika monta muuta ihmistä, joulupukki mukaan lukien. Toki se, että ihmisiä on paljon liikenteessä, on hyvä juttu. Ei tarvitse kertoa teille seinämaaleista ja kattoparruista. Vaikka noista jälkimmäisistä saatan tässä vielä kertoakin. Mutta kahvilat on aika todella täynnä, se vähän haittaa.

Tulin kuitenkin nyt itse tällaiseen söpöön Delikahvilaan, valitettavasti en muista tämän tarkempaa nimeä. Mutta muistaakseni nimessä oli sana Deli. Ihan hauska pieni paikka, sain vielä kivan nurkkapöydän, mistä näkee hyvin kaikkialle! Tai näkeehän kaikkialle mistä tahansa, kun vain kääntää päätä. Olisi tuossa muutama parempikin paikka ollut blogin kirjoittamista ajatellen, mutta en viitsi istua tuntemattomien syliin. Paitsi sen joulupukin. Tässä kahvilassa on äkkiä laskettuna n. 20 istumapaikkaa, se ei ole kovin paljoa. Vaikka itselleni riittääkin vain se yksi paikka.

”Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.”

Mutta siis parasta tässä kahvilassa on ehdottomasti sisustus! Kattoparrut ja kaikki! Ottaisin ne kotiin mukaan, jos voisin. Mutta kun olen junalla liikenteessä…

Tämä on kyllä siinä mielessä vähän huono paikka, että ihmiset ei pysähdy ollenkaan näköetäisyydelle. Satoja ihmisiä vain vilisee silmissä joka suuntaan. Kauhealla kiireellä totta kai. Olen kuullut, että juuri ennen kuolemaa, saattaisi nähdä oman elämänsä pikakelauksella alusta loppuun. Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.

Ainiin! Näin tosiaan joulupukin! Tänne Triplaan oli tuotu myös junarata, minkä kyydissä lapset sai mennä pienen ympyrän. Tai siis se juna kiersi sitä rataa. Ja ne lapset oli sen junan kyydissä. Nämä on niitä hetkiä, kun toivoisi näyttävänsä vielä 5-vuotiaalta. Ja tietenkin silloin, kun menee ihan oikeaan junaan. Yksi lastenlippu, kiitos.

Hauskasti sitä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ihan eri lailla paikoilla ollessaan, kuin jos vain kävelee eteenpäin. Tai taakse. Kävelin äsken siis tämän kahvilan ohi kaksi kertaa, mutta nyt vasta paikoilla ollessani huomasin, että katosta roikkuu jätti-isot lahjapaketit. Aika hienot! Ottaisin yhden mukaan kattoparrujen kanssa, mutta kun taas se junalla matkustaminen…

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki tällä hetkellä Triplassa kävelevät ihmiset saisi yhtä aikaa tietää, että ei olekaan kiire mihinkään? Kaikkien junat odottaa, töihin saa mennä myöhässä. Mitään aikataulua ei ole kenelläkään. Näen heti tämän leffamaisena efektinä. Kaikki nostaisi kädet ylös, hymyilisi ja hurraisi! Ja tietenkin lähtisi kahville tuntemattomien kanssa ja osa alkaisi tanssimaan joululaulujen tahtiin. Ihmiset pyytäisi toisiaan treffeille ja jotkut seisoisi juuri mistelinoksan alla.

Vai kävisikö tässä niin, että kaikki menisi ihan sekaisin, että ei tietäisi mitä pitää tehdä, jos yhtäkkiä ei olekaan kiire? Tuijottaisi hetken toisia, katsoisi mitä muut tekee ja viiden sekunnin jälkeen kaikki jatkaisi sitä kiirehtimistä joka suuntaan. Kiire on jotain, mikä suomalaisille on sisäänrakennettu.

”Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia”

Mua kyllä nyt vähän kaduttaa, että tulin tähän kahvilaan. Vastapäätä olisi ollut Arnolds. En ole vuosiin syönyt Arnoldsin donitseja, oikeasti edellisen kerran varmaan 2009? Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia, kuin Arnoldsin.

Täytyy tulla kyllä joku päivä myös lapsen kanssa tänne Triplaan. Ehkä HopLopiin, ehkä donitsille. Todennäköisesti molempiin. Ja mitä täällä on ehtinyt pyöriä, niin varmasti löytyy muutakin tekemistä. Voisi mennä jopa hotelliin yöksi! Voi sitten ennen hotellin aamupalaa käydä Arnoldsissa.

Sain kahvini ihan kivan näköiseen kuppiin. Ihan ok. Tai tämä olisi kyllä hieno, jos muillakin olisi samanlaiset kahvikupit. Mutta muilla näyttää olevan Arabian Paratiisi-sarjan kuppi! Mitähän olisi pitänyt tilata, että olisin saanut samanlaisen kupin. Täytyy käydä kurkkimassa muiden kuppien sisältöjä.

Ja pikainen juomapeli tähän loppuun: Lue edellinen kappale uudestaan ja juo aina, kun luet sanan ”kuppi”, missä muodossa tahansa.

Mutta jos joku asia on varma, niin se, että tänne tulen uudestaan! Vähintään kahviloita kiertämään ja kirjoittamaan lisää. Ja käyn myös Arnoldsissa. Ja vaikka en saisi lasta mukaan, menen silti HopLopiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Chai latte ei sisällä kahvia!

Location: Hyvinkää, Espresso house

Tekisi mieli aloittaa ”Pitkästä aikaa taas kahvilla”, mutta aloitan about jokaisen postauksen niin.

Päätin tulla tänään töiden jälkeen kahville, tarkemmin sanottuna tonttulatelle. Tonttulatte sisältää kuulemma kanelia (ehkä kanelisiirappia?). Kyllähän tämä joululle maistuu, mutta ei mene kyllä itsellä jatkoon. Tai on tämä kyllä hyvää, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkä se on se tontun maku.

Chai latte ei sisällä kahvia!

Nyt tulee sellainen uutinen, että toivottavasti olet istumassa ja pidät käsinojista kiinni! Nimittäin tiesitkö, että CHAI LATTE EI SISÄLLÄ KAHVIA? Chai _latte_ ei sisällä kahvia! Lattehan sisältää kahvia. Tai no, englanninkielisissä maissa ja ainakin Suomessa. Italiaksi lattehan tarkoittaa vain maitoa. Ja siellä jos haluaa juoda laten (kahvi+maito), täytyy pyytää caffellatte. Tai jotain sinne päin.

Mutta takaisin chai latteen. Luin tosiaan tutun Instagramista yksi päivä, että ”Tiesitkö, että Chailatte ei sisällä kahvia?”. Siis en ole ikinä, siis IKINÄ, avannut googlea niin nopeasti.

Google kertoi:

”Chai latte on maitopohjainen, pehmeän mausteinen teejuoma, jonka juuret ovat Intiassa. Sana chai on hindin kieltä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti teetä, mutta käytännössä se viittaa intialaisten suosimaan tapaan nauttia tee haudutettuna maidon ja sokerin kera.” kahvikaveri.fi

Sitten jos haluaakin chai laten, mutta kahvilla, pitää tilata Dirty chai latte. Muistan joskus kysyneeni kahvilan tiskillä Dirty chain ja normaalin chain eroa, vastaus oli ”Dirty chai on vahvempaa”. No joo, tavallaan. Mutta toki olisi voinut sanoa myös ”Dirty chai sisältää kahvia.

Dirty chaista kahvikaveri.fi kertoo näin:

”Tarinan mukaan tämä versio syntyi eräässä englantilaisessa kahvilassa vahingossa, kun chai lattea valmistanut tarjoilija lisäsi juoman sekaan epähuomiossa shotillisen espressoa. Juoman tilannut asiakas halusi siitä huolimatta maistaa sitä ja tykästyi sen makuun niin kovasti, että tilasi sitä sen jälkeen kahviloissa eri puolilla maailmaa, minne ikinä matkustikin.”

Nyt haluaisinkin tietää, että seuraavan kerran kun tilaan chai laten, maistuuko se enää samalle. Siis kun tiedän, että se on teetä, eikä kahvia. Vaikka toisaalta, nyt kun tiedän, että siinä ei ole kahvia, en enää varmaan aio tilata sitä. Tilaan Dirty chai laten.

Kyllä ihmisen aivot on jännät. Ihan sama, kuin tarjoilisi maitoa asiakkaalle, minkä myyntinimi olisi valkoinen kananmuna. Se maitohan maistuu silloin ihan kananmunalle, jos et tiedä juovasi maitoa. Tai jos tarjoillaan appelsiinimehua myyntinimellä ”Sulanut keltainen lumi”. Sehän maistuisi ihan keltaiselle lumelle. Varmaan olisi ihan myyntihitti. Voiko joku kokeilla jompaa kumpaa noista, toimiiko se oikeasti noin? Mieluiten kuitenkin ensimmäistä esimerkkiä. Vaikka mikä minä olen tuomitsemaan, jos joku haluaa keltaista lunta maistella.

Huono kielipää

Vieressäni istuu ranskalaisia. Tai ainakin he puhuvat Ranskaa. Opiskelin itse Ranskaa varmaan toisesta luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Osaan numerot 1-10 ja pantalon tarkoittaa housut. Paljon on jäänyt käteen niiltä tunneilta. Juotiin me Cafe au laittia yläasteella niillä tunneilla.

En tiedä, oliko kielipääni huono, vai eikö vain kiinnostanut. En tykkää sanoa, että kenelläkään olisi ”huono kielipää”, suurin osa oppii kyllä, jos haluaa. Itsellä ei ollut halua, vaikka nyt se harmittaakin. En ehkä himoitse oppivani enää ranskaa, mutta espanjaa tai italiaa olisi kiva osata. Tai ainakin ymmärtää. Tai edes kunnolla englantia.

No, suomen kieli onneksi luonnistuu, paitsi joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaisin osaan jopa norjaa, koskaan en ole sitä edes opiskellut. Ja nyt tuntuu, että multa alkaa loppua jutut kesken, kun huumori on tätä luokkaa.

Jätä itsestäsi joku merkki, jos edes vähän hymähdit äskeiselle. Naurukommentti vaikka, tai tule kertomaan Instagramissa. Tiedän sitten, että voin pitää juttujen tason yhtä huonona ja pystyn nousta Stand Up -lavalle Vegasissa.

”Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!”

Rohkeita on ihmiset, jotka pukeutuu valkoisiin housuihin tällaisella kelillä. Vettä, räntää, lunta. Rohkeita siksi, koska ”valkoinen menee helpommin likaiseksi”. NO EI MENE. Se lika vain näkyy siinä paremmin. Niin.

Kaksi yhden hinnalla

Mulla olisi ollut joku tarjous puhelimessa tähän kahvilaan; kaksi pullaa yhden hinnalla. Ei palvele tällainen tarjous yksinkahvittelijoita. Paitsi että palvelee.

Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Pahin mahdollinen tilanne: Olet kaverin kanssa kahvilla ja syötte molemmat pullaa. Sun pulla loppuu ensin. Katselet kuola valuen, kun kaveri herkuttelee pullaansa. Hän kertoo olevansa raskaana, matkustavansa maailman ympäri, ostavansa unelmiensa talon ja ainoa mitä sun päässä liikkuu, on ”Olikohan kaverin pulla omaa pullaa isompi”. Niimpä.

Käyttäkää hyvät ihmiset ne kaksi yhden hinnalla tarjoukset YKSIN!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Parhaat palat 2

Maaliskuulta 2022
kahvila

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

-Bisnesideoita part. 2

Ruokakauppojen vedettävät ostoskorit on kyllä niin huijausta. Tai huijausta on ainakin se osa, jos niitä mainostetaan, että ne helpottaa kauppareissuja. Okei, helpottaahan ne ostosten keräämistä. Ei tarvitse sitä muutamaa sataa metriä kävellä kaupassa painavan ostoskorin kanssa, kun voi vaan vetää perässä ja lapata painavia tavaroita kyytiin. Mutta entäs sitten ne neljä kilometriä, mikä pitäisi kantaa ne ostoskassit kotiin? Sinne vedettävään koriin siis tosiaankin mahtuu paljon tavaraa, vaikka ei uskoisikaan, koska se on vaan kori. Joo, kyllähän kärrytkin helpottaa ja niiden kanssa voi käydä sama juttu. Mutta ei kukaan kävellen kaupassa oleva ota itselleen kärryjä, koska tietää/luulee tietävänsä ostavan vain vähän. No, oli niin tai näin, käytän jatkossakin vedettäviä koreja. Ne on kyllä käteviä.

-Onko vedettävät ostoskorit huijausta?

espresso house

Siis kuinka fiksu on ollut se, joka on keksinyt rakentaa ylöspäin. Mieti kuinka ison tilan esim. Kamppi veisi, jos kaikki ne neliöt olisi samassa tasossa. Aloin miettimään, että vähänkö olisi hauskaa, jos ihmiset asuisi eri kerroksissa. Tai siis niinkun oikeasti eläisi eri kerroksissa. Osa elää tässä missä nyt eletään, seuraavat 5km ylempänä. Sitten jotkut jäätävän pitkät liukuportaat, jos haluaa poiketa toisessa ulottuvuudessa. Ei tarvitse kun metrokortin, niin voi matkustaa sillä. Tai kun synnyt, niin olet alimassa kerroksessa. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä ylemmäksi pääset asumaan. Ei tää kyllä ihan toimi, koska muuten alin kerros olisi vaan täynnä vauvoja. Mä en ole ihan varma mitä mun juotavassa oli, mutta ajatusten harhailun perusteella jotain mitä haluan lisää.

-Kenen vastuulla, jos kolaroi?

ratikka

Heh, hauska muodonmuutos. Ihan kuin jossain laivan taikashowssa. Läheisessä pöydässä istui mies puku päällä, keskusteli tärkeitä työasioita kollegansa kanssa ja vaikutti tärkeältä läppärinsä kanssa. Sitten kun oli aika lähteä, niin ulos astui snoukkari. Käytetäänkö tota sanaa enää? Snowman? Eikun mistä toi sana edes tulee? Okei, en tiedä onko tollasta sanaa edes olemassa. Googlasin ja google antoi tietoa narkkareista. No kuitenkin, lumilautailijaa tarkoitan. Isot roikkuvat toppahousut ja kolme kokoa liian iso takki. Tai ei se liian iso ole, vaan oikean kokoinen siihen tyyliin. Ihailin ja edelleen tykkään siitä tyylistä. No mutta kuitenkin, hauska muodonmuutos. Pukumiehestä narkkariksi. Eikun snoukkariksi.

-Helsinkioppaaksi?

Lähellä istuva nainen tuoksuu hammaslääkärille. Tekee mieli sanoa että haisee, mutta ei, kyllä se vaan tuoksuu. Joistain tuoksuista tulee mieleen aina jotkin tapahtumat tai paikat, hänen hajuvedestä tulee mieleen hammaslääkäri. Varmaan kallista hajuvettä, eikö hammaslääkäreillä kuitenkin ole ihan hyvä palkka? Oma hajuveteni koostuu lähinnä muiden ihmisten hajuvesien sekoituksista, mitkä tarttuu matkan varrella, jos kävelen tarpeeksi lähellä. Näin korona-aikana ollut vähän hankalaa lähestyä ihmisiä ja mennä tarpeeksi lähelle, joten ei auta kuin ripustaa ravintoloissa oma takki kiinni jonkun toisen takkiin ja toivoa, että se käyttää hyvää hajuvettä. Välillä voi osua kohdalle tupakkahajuvesi, homehajuvesi, vanhaviinahajuvesi, mutta ei ihan joka kerta.

-Paras ja ilmainen hajuvesi

Täällä tulee kyllä vähän surulliseksi, kun katsoo ihmisiä. Tuossa edessäkin lähtisi ihan kohta juna Rovaniemelle. Surullista ei ole siis se, että se menee Rovaniemelle, vaan se, että itsekin haluan reissuun. Pitkänmatkanjunalla. Enhän mä siis tiedä, että onko nuo ihmiset menossa sinne Rovaniemelle lomalle, työmatkalle, kotiin, vai minne. Mutta sen tiedän, että mäkin haluan. En tiedä huokuuko tästä tekstistä se, että ei ole pariin vuoteen tullut käytyä juuri missään? Oon ollut elämäni aikana yhden kerran pitkänmatkanjunassa. Ja se oli ihan törkeen siistiä. Älkää kysykö miksi, se vaan oli. Ravintolavaunussa oli tunnelmaa ja joku nainen istui mulle varatulla paikalla.

-Konjakkikahvila

tampere

Mulla katkesi ajatus äsken ihan totaalisesti. Mä jäin vain jumittamaan. Syynä se, että näin jonkun miehen kantavan sankoa kädessä. Eikä mitä tahansa sankoa, vaan jogurttisankoa. Sitä sellaista, mistä myydään kaupassa turkkilaista jogurttia. Onkohan siinä 1kg. Jostain syystä mietin vain, että missähän sen miehen reppu/laukku/joku tavarankantojuttu on. En tiedä miksi sen sangon kantaminen ulkona näytti niin hassulta. Ihan kuin se olisi ollut käsilaukku. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisikin ollut. Ei ole helppoa varastettavaa jogurtissa uivat puhelimet ja luottokortit. Ja jos täytyy puhua puhelimessa, voi samalla syödä poskelta valuvaa jogurttia. Nam.

-Miten saada lisää itsevarmuutta?

Tiedättekö, mikä on vähän oudon näköistä? Joku lenkkeilee (ihan oikeasti urheiluvaatteet päällä hölkkää) ja vetää samalla röökiä. Jokainen tottakai tavallaan, mutta kyllähän se nyt kiinnittää huomion. Mutta siis aikamoista multitaskaamista se ainakin on. Polttaa ja juosta samaan aikaan. Okei, nyt kun mietin sitä, niin ei se nyt varmaan vaikeaa ole. Pitääkin kokeilla joskus. Ties vaikka innostuisin ja löytäisin itselleni uuden urheilulajin. Polttojuoksu.

-Pysäköinti Tamper..Mansessa

Mietin ensin, että vähänkö hienoa, joku on virittänyt penkin sähköpotkulautaan. Sehän on kuin mopo. Mutta sitten mietin, että onko se edes itseviritetty, vai myydäänkö sellaisia oikeasti? Koska jos myydään, niin mäkin haluan. Kyllä mä mielummin normaalilla sähköpotkulaudalla menisin, mutta se olisi silti siistiä. Sähköpotkulauta. Onkohan se edes sähköpotkulauta nimeltään? Mutta ei sillä kyllä edes potkita. Ja siinä istutaan. Sähkötuolilauta? Kuulostaa tosi mukavalta.

-Sähkötuolilauta – uusin innovaatio?

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Pränkki-idea

Location: Hyvinkää, Coffee House

Coffee house

Onks ok tulla kahtena päivänä putkeen samaan kahvilaan? Tai ylipäätään kahvilaan?

Tasapainotin vähän ja otin tänään kaakaon kermavaahdolla, kahvin sijaan.

Tykkään, kun täällä tuodaan useasti pöytään se, mitä on tilannut. Tai siis harvemmissa paikoissa mitään vääriä tuotteita tuodaan, mutta niissä ei yleensä tuoda ollenkaan. Tilasin tiskiltä kaakaon, maksoin ja kuulin lauseen ”Voin tuoda sen sulle pöytään!”. Eli pääsee itse jo riisumaan ja etsimään paikkaa. Toisessa järjestyksessä tosin. Ja riisun yleensä vain ulkovaatteet. Yleensä.

Olen kirjoittanut postausta tästä kahvilasta kerran aiemminkin. Tästä pääset lukemaan tekstin ”Onko vedettävät ostoskorit huijausta?”. Se taisi olla maaliskuussa kirjoitettu.

Täällä on tosi isot ikkunat, mistä näkee suoraan ruokakauppaan/kassoille. Ei siis mitään perus sunnuntaikävelijöitä kävele ohi, vaan ihan aitoja arki-ihmisiä. Tosin osan ostokset näyttää kyllä aika sunnuntaiostoksilta. Joko pakastepizzaa ja limpparia, tai sitten koko seuraavan viikon ostokset.

Jos itseään pitäisi kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi, vastaisin ”aito arki-ihminen”.

”Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista.”

Tuli vielä mieleen, että mikähän on pakastepizzojen menekki sunnuntaisin, muihin päiviin jos vertaa? +700%?

kaakao kermavaahdolla

Olin ihan innoissani tästä kaakaosta. Söin kermavaahdot ja join vähän kaakaota, mutta nyt tekisi mieli lisää kermavaahtoa. Voisikohan sitä mennä pyytämään kassalta? Ehkä ne ottaisi siitä lisämaksua. Olisi kyllä sen arvoista. Mutta ei sitä kehtaisi mennä pyytämään. Vinkki siis kaikille, ketkä on menossa kahvilaan kaakaolle. Ota oma kermavaahtopurkki mukaan. Voit tarjota sitä myös vieruskavereille.

Pränkki-idea

Nykyään, kun tehdään kaikenlaisia pränkkejä, niin tässä tuleekin yksi hyvä. Kävele kahvilaan spraykermavaahdon kanssa, käy pursottamassa sitä kaikkien kahveihin ja kaakaoihin (miksei sämpylänkin väliin) ja lampsi tiehesi. Ja jää tietenkin kulman taakse katsomaan reaktiota. Toteuttamisen arvoinen idea. Ehkä täytyy olla kuitenkin sen verran rahaa, että voi tarjota sitten uudet tilalle. Jollain on kuitenkin laktoosi-intoleranssi, joku on maitoallergikko ja sitten on vielä niitä spraypurkille allergisia. Täytyy ottaa kaikki huomioon, kun pränkkää. Ehkä joku maidoton, vegaaninen, pelkkää ilmaa sisältävä kermavaahto olisi hyvä. Vaikka kai silloinkin joku ilmoittaisi, että ei pysty juomaan ilmaantunutta kahvia.

Kuinka kauan elämästä vietetään kassajonossa?

Kuinkahan kauan elämästään ihminen viettää kaupan kassajonossa? Ei tarvitse olla edes pitkä jono, niin yleensä siinä silti jonotetaan vähintään 2 minuuttia. Jos oletetaan, että ihminen kävisi vain kerran viikossa kaupassa, jonottaisi joka kerta 2 minuuttia, olisi 18-vuotias ja eläisi 90-vuotiaaksi. Kaupan kassajonossa kertyneitä minuutteja olisi hurjat 7488. Tunneissa se on 124,8. Se on reippaat 5 vuorokautta. Tai ainakin omalla laskutaidolla, voi vähän heittää suuntaan jos toiseen. Muutamilla päivillä.

Eli nyt huomio te kaikki kaupan asioista päättävät! Kyllähän tuollainen minuuttimäärä jo käy kunnon päälle. Ostakaa siis kaikille kassajonossa jonottaville energiajuotavaa, lepotuoli, kahvinkeitin ja matka Malagaan. Haluaako joku vielä jotain muuta, voin lisätä listaan?

Coffee house

On kyllä kiva kuunnella hyvää asiakaspalvelijaa. Juuri se sama, joka toi kaakaonkin pöytään asti. Sama henkilö toi muuten eilenkin tilauksen pöytään, eli Chailaten (maistakaa jos ette ole maistanut, pala taivasta). Kohtelias ja iloisen kuuloinen. Kysyin vielä kaakaon laktoosittomuudesta, niin hän selkeästi oli pahoillaan, että ei ole täysin laktoositonta kaakaota. Vähälaktoosista kuitenkin, se riitti tällä kertaa! Ainakin vielä toistaiseksi tuntuu siltä.

”Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi.”

Täällä soi radio. Siis todella moni kävelee sen radiossa soivan musiikin tahtiin! Joka on siis eri, mikä kuuluu niille kävelijöille. En ole itseasiassa edes varma, kuuluuko niille ollenkaan musiikkia. Mutta rytmikkäitä ihmisiä, pakko myöntää. Ehkä ihmisille on rakennettu joku sisäinen rytmi. 1458 erilaista rytmiä ja se on jaettu maailman ihmisten kesken. Siksi välillä kävelet joidenkin kanssa samaan tahtiin. Teille on jaettu sama rytmi.

Kaupunkikahvilla was here.

Tämä on kyllä todella hyvä kahvila istua, jos haluaa nähdä liikettä toisella puolella ikkunaa! Tähän aikaan päivästä (15:00) ei Hyvinkäällä kovin paljoa tapahdu. Mutta kaupassakävijöitä selkeästi riittää. Mitenhän ne kaikki ihmiset saisi kävelemään myös kahviloiden ulkopuolelle? Voisiko kaupat laajentua niin, että ripottelisi vaikka jauhot ja kananmunat vähän ympäri kaupungin keskustaa? Irtokarkit löytyy 700 metriä länteen, pakatut palsternakat 600 metriä itään. Koordinaattina, ”ne löytyy kahviloiden ikkunoiden edestä”. Ei muuta kuin asiakkaalle kartta käteen ja kompassi kaulaan!

Ainiin. Mun repussa on kokonainen parsakaali.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Eväsretki kahvilaan

Location: Hyvinkää, Kulma

Kulmis

Heheei Hyvinkää! Pitkästä aikaa taas kahvilla! Tai kahvilla oon käynyt enemmän ja vähemmän, mutta kirjoitusinnostus iski taas.

Tulin Kulmaan, tuttavallisemmin Kulmikseen. Kahvilaan, mistä saa vähän kaikkea ja jotain siltä väliltä. Kohtuuhinnoissakin vielä! Tämä on kyllä helppo ja turvallinen valinta, jos tulee kaverin/kavereiden kanssa. Jokaiselle löytyy jotain, on sitten jano, nälkä, tai viinin tarve. Toki juuri tänään oli erikoiskahvikone rikki, kun olisin halunnut jotain erikoisempaa. Mutta koneet on koneita, ei niiden toimivuudelle, tai toimimattomuudelle mitään mahda.

Nappasin siis tilalle suodatinkahvin kauramaidolla! Ruoka olisi kyllä maistunut, kuten aina. Mutta syöminen yksin ei ole niin kivaa, kun juominen. Ja tiedän meneväni tästä suoraan kotiin, missä on kuitenkin valmista ruokaa. Eli vaikka täällä kahvilassa edullista mielestäni onkin, niin ei näillä palkoilla. hehe.

Kulmis
Jos en ihan väärin muista, niin koronan takia taisi muuttua täytetyt leivät kelmullisiksi.

Porkkanakakku
Himoitsen aina joka paikassa porkkanakakkua, mutta tosi harvoin kuitenkaan tilaan sitä.

Kello on vähän yli yksi päivällä ja täällä käy aikamoinen kuhina. Ei ole liikaa kuitenkaan ihmisiä, vaan sopivasti. Joku syö karkkipussista karkkia ja juo kahvia. Nyt en mene takuuseen, saako niitä karkkeja ostettua täältä, vai onko omat eväät mukana. Epäilen, että täällä myytäisiin karkkipusseja. No, kahvi on täältä ainakin. Oletan. Se olisikin hyvä, mennä eväsretkelle kahvilaan. Omat eväät mukaan ja valloittamaan kahvilan penkkejä. Voisi keitellä vaikka nokipannukahvit siinä samalla, ehkä myös paistaa lettuja. Ei kenelläkään varmaan mitään sanomista siihen olisi. Voisi ottaa ylimääräiset makkarapaketit mukaan, jos joku muukin on nälkäinen.

Kahvila
Tummapaahtoa. ah.

Joku toinen on tullut kahvilaan kuuntelemaan. Hänellä on kuulokkeet päässä, aivan ihana tapa viettää aikaa. Kuunnella samalla musiikkia/äänikirjaa/podcastia, juoda kahvia ja katsella ympärilleen.

Toki mietin heti, että jos ei halua pitää kuulokkeita, niin voisi lukea myös Kaupunkikahvilla -blogia! Ihan yhtä hyvä tapa viettää aikaa. Ellei jopa parempi. Kahvila, kuuma kahvi ja Kaupunkikahvilla -blogi. Suosittelen testaamaan! Varsinkin, jos et ole tottunut käymään kahviloissa yksin. Madaltaa kynnystä mennä yksinään, kun on joku asia mietitty jo etukäteen, mitä aikoo tehdä kahvinjuonnin yhteydessä. Eikä tarvitse kantaa painavia kirjoja tai läppäreitä mukana, puhelin nettiyhteydellä riittää! Tai jos haluaa tehdä vanhanaikaisesti, voi blogitekstit myös ensin tulostaa. Voi sitten tärkeän näköisenä lueskella tärkeitä papereita.

Kun katsoo ulos, niin on vähän turhan kirkasta. Joutuu siristää silmiä ihan liikaa. Voisin pitää kättä otsalla ja tähystellä, mutta se vaikuttaisi vähän turhan Ulla Taalasmaalta. Niinpä siis hieron, raavin ja painelen otsaani. Ihan kuin siinä olisi jotain, miksi sitä pitäisi hieroa, raapia ja painella. Ei se varmaan kyllä yhtään sen fiksummalta näytä, mutta enpähän ainakaan Ullaile. Ainakaan näkyvästi.

Hyvinkää
Tasapaino.

Ja siis vau! Täällä istuu ihmisiä vielä terassilla! Takit päällä tosin, mutta selkeästi vielä on tarpeeksi lämmin. Itsekin voisin istua, mutta kahdesta syystä en.

  1. Sormet jäätyisi, kun kirjoitan.
  2. Kahvi jäähtyisi liian nopeasti.

Mikähän kahvila keksisi käyttää termosmukeja kahvilan terassilla? Tai vaikka ihan sisälläkin. Käyttäisin varmasti. Inhoan yli kaiken vähän jäähtynyttä kahvia, mitä lähes aina loppukahvi on. Voisin käydä aina puolessa välissä lämmittämässä loppukahvia mikrossa. Koska mikrokahvi on parasta. No ei. Oikeasti siis moni vihaa mikrossa lämmitettyä kahvia, itse en edes huomaa eroa. Heh, varsinainen kahviasiantuntija! Mutta ehkä pikkulapsiarki opetti siedättymään (onko toi edes sana?) mikrokahviin, sillä silloin jos koskaan se tuli tutuksi. Ehkä samanlailla kun hormonit alkaa tuottamaan maitoa äidin rinnoista, hormonit muuttaa makuaistia mikrokahviystävällisemmäksi. Niin se varmasti on, kukaan ei ole siitä vaan koskaan puhunut.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla

Alasti Helsingin keskustassa

Location: Helsinki, Fazer Cafe Kluuvi

Fazer cafe

Aamukahvilla Kaupunkikahvilla.

Kun istuu kahvilla sellaisessa paikassa, että toisella puolella kävelykatua on Kämp, tulee väkisinkin alipukeutunut olo. Todellisuudessahan sillä ei ole mitään väliä, miten olen pukeutunut tänne. Mutta omat rikkirevityt farkut ja nahkatakki ei tunnu sopivan tähän hetkeen. Vaikka en edes ole siellä Kämpissä, vaan tässä kahvilassa.

Kiva kahvila muuten! En ole koskaan ennen käynytkään tässä, siskoni taisi tästä mainita. En siis tiedä, onko hänkään käynyt, mutta kertoi, että täällä on kahvila, missä on ikkunat vilkkaalle kävelykadulle. En ole varmaan koskaan kirjoittanut lausetta, missä on noin paljon pilkkuja.

Kahvila oli sisältä aika meluisa, todella paljon asiakkaita. Mikä on toki hyvä kahvilalle. Mutta onneksi oli vielä tarpeeksi lämmin istua terassilla, siellä meteli koostui lähinnä lokeista, muutamista autoista ja ohikävelevistä ihmisistä.

Fazer cafe

Fazer cafe

Tässä terassilla kun istuu, niin voi kuvitella olevansa jossain syvällä metsässä. Vaikka onkin keskellä Helsingin keskustaa. Viereen on siis laitettu kukkia (en todella tiedä lajiketta) ja niissä pörrää mehiläisiä. Mehiläiset harvemmin tuottaa mitään ongelmia, paitsi nyt. Pitäisi osata päättää, että haluanko seurata ohikulkevien ihmisten elämää ja muuta ympärillä tapahtuvaa, vai alkaisinko kirjoittaa näistä mehiläisten hommista. No, ehkä suurin osa tietää, miten mehiläiset toimii. Ja jos ei, google on kaveri.

Lähdin tosiaan tähän aamuun nahkatakilla ja farkuilla. Mustia molemmat. Todellisuudessa täällä pärjäisi alastikin. Tai en tiedä, kuinka hyvin Helsingin kaduilla pärjää alasti, mutta lämpötilan puolesta ainakin.

”Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali?”

Tottuisikohan ihmiset alastomuuteen samanlailla, kun maskeihin? Maskit oli aluksi maailman tylsimpiä ja rumimpia asioita, mutta kun niitä näkyi katukuvassa 80% ihmisistä, se olikin todella normaali näky. Eli entä, jos nyt 80% ihmisistä alkaisi kulkemaan kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja työpaikoilla alasti? Aluksi se järkyttäisi kaikkia, mutta tulisiko siitä uusi normaali? Tai tulisi varmasti. Mutta tapahtuisiko se yhtä nopeasti, kun maskien kanssa? Tuskin. Alastomuushan on toki maailman luonnollisin asia. Tai no, pitäisi olla. Kirjoitin edellisen lauseen perään vahingossa ”44”. Niin jätän sen nyt tähän. Ilman syytä.

Kluuvi

Siis en kestä. Kirjoitin TÄSSÄ postauksessa, kun eräs mies näytti todella tutulta. Nyt se sama mies tuli, eri päivänä, tähän samaan kahvilaan! Olen siis eri kahvilassakin nyt, kun viimeksi. Joku voisi luulla stalkkeriksi, itse veikkaan, että hän kirjoittaa myös Kaupunkikahvilla -blogia. Miehen näkökulmasta. Tai sitten hän vaan tykkää käydä kahviloissa.

Tämä Kluuvikatu on kyllä tästä kohtaa kivan näköinen! Mutta erittäin iso miinus sille, että tässä käy kokoajan joku auto tuomassa tavaraa. Täytyyhän niiden tuoda, ei täältäkään kahvilasta varmasti kahvia saisi, jos ei sitä joku tänne ensin toisi. Mutta häiritsee, kun omat maisemat menee ihan moottoritielle, Pariisilaisen kahvilatunnelman sijaan. Että onko tämä nyt sitten kävelykatu vai autotie.

”Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä”

Tunnelmasta puheenollen, täytyy varmaan ostaa langattomat kuulokkeet. Tai etsiä ne, mitkä joskus ostin, mutta en koskaan opetellut käyttämään niitä. Kerran kokeilin, en osannut. Tai en saanut yhdistettyä niitä. Tai jotain. Nyt ne on hyödyllisenä jossain laatikon pohjalla. Mutta siis tässä hetkessä kuulokkeet olisi kyllä loistava juttu! Voisin rauhassa kuunnella coffee house -musiikkia ja kirjoitella ja fiilistellä. Toki siinä jäisi varmaan jotain hyviä tarinoita kuulematta ohikulkevilta ihmisiltä, mutta Pariisin kahvilat. Ne vaatii musiikkia. Jopa Helsingistä käsin. Ja niiden kuulokkeiden avulla, olisin ihan hyvin voinut istua myös sisällä, siellä melussa!

Kluuvikatu

Ja itseasiassa joo. Nyt vakuutuin täysin siitä, että tarvitsen kuulokkeet. Täytyyhän talvella pystyä kuuntelemaan joululauluja samalla, kun käy glögillä! En voi luottaa siihen, että radiosta sattuisi soimaan hyvät TipTapTipTapTipeTipeTipTapit. Ja kyllä, aion hetkittäin juoda kahvin sijaan glögiä. Ehkä jopa kaakaota. Mutta glögilasillisellahan olen tämän koko blogin aloittanutkin! Ja vielä terästetyllä. Tästä pääset ensimmäiseen blogipostaukseen, terästetyn glögin äärelle. (oli muuten viimeinen kerta, kun juon glögin terästettynä.)

Okei. Tällä ihanalla kävelykadulla on nyt neljä autoa, trukki ja miljoona rullakkoa ja kolisevaa asiaa, että mä lähden. Ensi kerralla mulla on kuulokkeet mukana ja istun tässä tuplasti kauemmin.

Fazer cafe
Täältä saa myös ihan todella herkullisen kuuloisia jäätelöitä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös: Instagramissa @ marianne.katriina, Facebookissa Kaupunkikahvilla