Avainsana: markkinat

Location: Hyvinkää, Suurmarkkinat

Torikahvit, ai että! Näissä on sitä tunnelmaa. Varsinkin näin keväisin, kun keleistä ei koskaan tiedä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana on paistanut aurinko, satanut vettä, satanut lunta, satanut rakeita, tuullut ihan älyttömästi.. Ja nyt taas paistaa aurinko. Jos vaan voisi aina napista painamalla vaihtaa vaatteita.

Ostin tavallisen kahvin (ei muuten varmaan koskaan torikahveilla edes saisi esim. lattea tai cappuccinoa?) ja ruisleivän. Täältä, niin kuin varmaan jokaisesta kojusta, saisi myös lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Ja kyllä, mulla oli taas liian nälkä letulle. Olisi kiva elää sellaista elämää, että ei olisi aina niin kova nälkä. Voisin syödä useammin herkkuja. Täytyy varmaan alkaa pitää perunamuussia laukussa ja syödä aina ensin sitä, ennen kuin menee kahville. Voi sitten ostaa jälkiruoaksi lettuja. Huom. monikko.

No, onneks tämä ruisleipä ei ole kuivaa. Monesti ne on ihan liian kuivia. Vähän kovaa tämä on, mutta on mulla vielä kaikki hampaat tallella.

Tämä on kyllä vähän haastava paikka istua. Näen kokoajan metrilakukojun. Ihan kuin tekisi mieli vähän metrilakua. Se jos joku kuuluu markkinoille. Voin vaan kuvitella sen palautevyöryn, mikä tulisi, jos metrilakuja ei joku kerta olisikaan myynnissä.

No mutta. Sen lisäksi, että näen metrilakukojun, näen myös toisen kojun. Siinä lukee mm. ”Vegan-Healthy”. Ilman sitäkin tulisi kyllä varmasti ihan onnistuneet markkinat. Ei sillä, irtopähkinät on kyllä ihan mun lemppareita. Mutta metrilaku on aina metrilaku.

Istuin muuten jonkun miehen viereen. Täällä on kyllä tilaa istua muuallakin, mutta tässä oli mulle hyvä spotti. Ja en mä siis ihan sen viereen istunut, samalle penkille kylläkin. En siis syliin kuitenkaan. Nämä on niitä superleveitä penkkejä, mitkä kippaa jos pelkästään toisessa päässä istuu joku. Menin vastapainoksi toiselle puolelle. Vastapainoa oli myös se, että mä söin kovaa ruisleipää, mies veti lettua hillolla ja kermavaahdolla.

Täällä markkinoilla on lähes jokaisella lapsella joku lelu kädessä. Niin oli meidänkin lapsella, kun se oli äsken täällä mukana. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Kasa karkkia vai lelu. Jos lapselta kysyy, niin molemmat. Eihän sieltä ole siis pakko mitään ostaa, mutta aika yleistä näyttää se ostaminen olla. Ehkä jos joka viikko kävisi markkinoilla, niin ei viitsisi ostaa joka kerta jotain. Mutta muutaman kerran vuodessa, niin miksikäs ei.

Okei. Nyt alkoi satamaan rakeita. Hauskaa katsoa, kun aikuiset yrittää päästä äkkiä katokseen suojaan. Sillä välin lapset jämähtää paikoilleen, kääntää pään ylös ja avaa suunsa. Kyllä mullekin rakeet kelpaisi, ei ne pahoja ole.

Täällä kojussa myydään tosiaan myös lettuja. Yksi on kassalla, toinen tekee niitä lettuja (on tuolla kaksi muutakin, mutta niiden työnkuvasta en tiedä). Kassalla oleva myyjä huutaa aina välillä lettuja paistavalle, että ”yks makee!”. Äsken joku lapsi kuuli sen ja toisti kovaan ääneen ”yks makee!” ja kaikki nauroi. Mutta entä, jos aikuinen olisi toistanut sen saman? Sehän olisi ollut aika puhdasta vittuilua.

En ole ikinä nähnyt noin onnellisen näköistä miestä. Hymyili kuin Naantalin aurinko, kun oli ostanut juuri ämpärillisen metrilakua.

Kaksi lasta tuli ilmeisesti isänsä kanssa letuille. Aika hyödyllisesti osaa käyttää sen odotusajan, että letut valmistuu. Ahmitaan metrilakua. Voin vaan kuvitella sen sokerihumalan kohta. No juomana on sentään ihan vain vettä. Tai ainakin jotain kirkasta. Mitä lie. Hmm, toisaalta. Jos laittaisi metrilakun palasia letun väliin. Ei huono idea.

Siis noi kaikki letut näyttää niin hyviltä. Miksi universumi ei tajua, että mäkin haluan. En vain jaksa käydä maksamassa ja hakemassa sitä lettua. On se kumma, kun ei mitään tule suoraan naaman eteen, vaikka kuinka toivoo. Ja valuttaa kuolaa.

Ihmisten pukeutumista on hauska seurata markkinoilla. En mä siis missään sovituskopissa ole muita tuijottamassa, mutta valmiiksi pukeutuneita ihmisiä täällä markkinoilla, niitä mä tarkoitin. Osa on laittautunut viimeisen päälle, meikit, hiukset, vaatteet, kaikki. Osa taas näyttää siltä, että on menossa vasta aamukahville kotona. Eli siis käytännössä yövaatteissa. Tykkään molemmista tyyleistä, ne molemmat sopii markkinoille. Koska markkinoiltakin saa sitä aamukahvia. Ja aamupalaksi lettua! Siis miten en ole ennen tajunnut! Ensi kerralla yövaatteissa lettuaamiaiselle markkinoille.

Paljon käy asiakkaita metrilakukojussa. Kuinkahan paljon saisin myyntiä, jos myisin ihan vain värjättyä sokeria? Tai jos sinne laittaisi sekaan vaikka mansikkasosetta. Mansikan makuista värjättyä sokeria. Eikun hetkinen. Sittenhän se taitaa olla jo mansikkakarkkia.

Taidan lähteä tekemään vielä pikkukierroksen, hakea metrilakua matkaevääksi ja lähteä kotiin. Kiitos seurasta! Nyt alkaa olemaan kelit jo pikkuhiljaa sellaiset, että pääsee enemmän terasseille kahveille!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla