Tilasin teetä. Vihreää teetä. Terveys ennenkaikkea jne. Lemongrass makuna kuulosti hyvältä ja sitähän tämä on. Näyttää ruoholta, maistuu sitruunalta.
Täällä kahvilassa on aika hienoja tauluja seinillä. Ne kaikki ovat numeroituja. En tiedä, onko numero 1 voittaja, vai onko se vain äänestysnumero. Oli miten oli, hienoja ne ovat! Ykkönen erityisesti. Maalattu peura. Tai siis maalattu..peura. Oikeaa peuraa ei ole maalattu, vaan väreillä on maalattu peura. Tiedättehän.
Kauheaa, jos täällä seinällä olisi oikea maalattu peura.
Jollain ohikulkijalla oli simpukoista tehty käsilaukku! Vau. Tavallaan todella hieno, vaikka en itselleni sellaista haluaisikaan. Tulee mieleen lomalaukku, tai loma ylipäätään. Ei mitään Guccin (tai mistä minä tuon simpukkalaukun merkkiä tiedän) pönötyslaukkuja, vaan kunnon rento rantakassi, joka on kuitenkin käsilaukku! Vähän sellainen perjantailaukku. ”Olen lähdössä lomalle, mutta vielä on yksi työpäivä jäljellä” -laukku.
Puhuin edellisessä postauksessa polttareista ja niissä olevasta kaupustelun korvikkeesta. Puhun tässä postauksessa näköjään lisää polttareista. Mutta kevät ja kesä on polttareiden aikaa.
Mitä unelmapolttareihin tarvitsee?
Mietin, minkälaiset olisivat täydelliset polttarit. Itselleni siis. Kukaan muu tuskin haluaisi samanlaisia polttareita. heh.
Googlasin muuten, mistä tulee sana polttarit. Tiesitkö itse?
Google vastasi
”Sana polttarit tulevat saksankielen sanasta polterabend. ”Polter” tarkoittaa meteliä ja ”abend” tarkoittaa iltaa. Saksassa ihmiset metelöivät hääpäivän aattoiltana, koska sillä tavalla pahat henget lähtivät ja hääpari sai onnellisen avioliiton. Saksalaisten polttaritraditio tuli Suomeen 1800-luvun lopulla.”
Totta kai on tärkeintä, että tietyt ihmiset ovat uhranneet elämästään yhden viikonlopun juuri minun juhliini. Mutta haluaisin ehdottomasti tehdä sen koko viikonlopun ajan kaikkea sellaista, mitä en ole ennen tehnyt! Silittää karhua, poseerata alasti ikkunassa, pyöräillä Helsingin keskustassa yms. Tai jos jotain oikein extremeä, niin käydä Keravalla.
Näin tänään hippibussin (Kleinbus) ja taas muistin, miksi se on lempiautoni! Sellaisella voisi matkustaa koko polttariviikonlopun paikasta toiseen. Parasta olisi, jos se hajoaisi matkanvarrelle. Voisi siinä korjausta odotellessa harjoitella jonglöörausta tai liftaustaitoja. Tai ihan vain opetella vaihtamaan rengas tai tarkistamaan öljyt.
Tai ehkä kuitenkin nostamaan konepelti ja nojailla siihen. Eikö elokuvissa aina silloin joku pysähdy? Tämä taitaa vaatia myös lyhyen hameen.
Mutta pieni tahaton piknik levähdysalueella (koska sinnehän se auto hajoaisi, ei moottoritien varteen), siinä olisi tunnelmaa!
Muistan itseasiassa kerran, kun olimme mieheni kanssa roadtripillä. Pysähdyimme jollekin levähdyslaueelle ja pelasimme sulkapalloa. Se on yksi niistä asioista, mikä jäi mieleen kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta reissusta!
Käytätkö liikaa puhelinta?
Siis tämä on juuri se, mitä inhoan puhelimen käytössä. Joku nainen pyysi ulkona apua joltain toiselta (reittiohjetta tms) ja seurasin, miten tilanne etenee. Sitten sain viestin puhelimeeni ja vastasin siihen. Sen jälkeen en nähnyt enää auttajaa, enkä autettavaa. Mistä ihmeestä minä nyt tiedän, miten siinä kävi?!
Asiahan kuitenkin kuuluu minulle yhtä paljon kuin ananas pizzaan. Oikeasti ei kuulu, mutta laitan silti.
En voisi missään tilanteessa pitää puhelimessa ilmoituksia päällä. Saan siis toki ilmoituksen saapuvista viesteistä tai jos joku soittaa.
Mutta sovelluksien viestit ja muut ilmoitukset näen vasta, kun avaan itse sovelluksen. Olisi aivan järjetöntä saada ilmoitukset kokoajan puhelimen näytölle. Mikään Instagram tai muu viesti ei ole niin tärkeä, että tarvitsisin saada tiedon reaaliajassa. I hope. Ehkä siinä menee arvontavoitot ja uudet autot sivusuun, mutta saa mennäkin. Luen mieluummin ensin savumerkit ja omat ajatukset, sen jälkeen vasta ”käyttäjä äxäxäx tykkäsi kuvastasi”.
Miten on, onko itselläsi sovelluksien ilmoitukset päällä vai pois?
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
