En juonut kahvia kolmeen viikkoon – Näin se vaikutti

“Mutta se tietynlainen, erilainen, väsymys on kadonnut. Tuntuu, että keho ei enää odota saavansa sitä kahvia, että pystyy heräämään. Se vaan on ennemminkin..”

Okei, heti alkuun pieni oikaisu. Join kahvia kolmen viikon aikana. Mutta sen sijaan, että joisin 3 kuppia päivässä, join n. 3 kuppia kolmessa viikossa.

Musta tuntuu, että kahvi (kofeiini) aiheuttaa itselleni vähän liiankin energisen olon. En nyt sentään mitään kolmen vuoren huippua alkaisi valloittamaan kahvin voimalla, mutta itse tekeminen on vaan todella paljon energisempää.

Kuulostaa kivalta, mutta sillä on kyllä kääntöpuolensa. Sen hetkellisen energisyyden jälkeen tulee normaali olo (mikä on oikein miellyttävä!), mutta sen normaalin olon jälkeen tulee väsymys.

Jokaista ihmistä väsyttää joskus, jouluna ja joka päivä, mutta tämä väsymys on erilaista. Tuntuu, että pää olisi täynnä jotain uretaania. En tiedä miltä se tuntuisi oikeasti, mutta joku joka on kokeillut, voi kertoa. Vaikka tuskin hän enää täällä meidän keskuudessamme on.

No mutta sitten, tattadadaa! Keitän kahvia, juon sen ja bileet voi jatkua! Uretaaniväsymys on enää muisto vain.  

Tämä on mielestäni ihan järkyttävää. Ei mua kiinnosta olla koukussa johonkin niin, että ilman sitä tulee vieroitusoireita. Tässä tapauksessa se väsymys. Haluan olla väsynyt siksi, että väsyttää. Niin kuin oikeasti.  

Muistin jo aiemmin lukeneeni emmi.ida:n Instagramista, kun hän kertoi kofeiinin yliherkkyydestä (näyttää ainakin tällä hetkellä löytyvän hänen kohokohdistaan). Vähän samoja viboja tässä omassa tapauksessa varmaankin on, mutta ei kyllä läheskään samalla tasolla.  

No mutta! Tuumasta toimeen ja pääskysestä ei päivääkään ja mitä näitä naurettavia sanontoja nyt onkaan. Nyt mennään!  

Päätin vähentää kahvin juontia reilusti. Ainakin hetkeksi heh. En enää aloita aamua kahvilla. Annan kehon herätä ensin itse kunnolla. Käytän herätykseen kahvin sijasta ihan vain herätyskelloa ja päätä seinään hakkaamista. Kyllä se siitä -lause on myös kovassa käytössä.  

Alkuun korvasin kahvin teellä aamuisin, koska lämmin juotava aamupalaksi on luksusta. Toki joissain teelaaduissakin on kofeiinia, mutta vähemmän kuin kahvissa. Ja join myös paljon vihreää teetä.

Jossain vaiheessa tajusin, että ei tee mieli edes enää sitä luksusta. Tekee mieli normaalia aamua. Aamupalaa ja sitä, mitä nyt normaalisti aamuisin tehdään. Töihin lähtöä ja siitä masentumista.  

Edellä olevat tekstit kirjoitin 3 viikkoa sitten.  

MITÄ HEILLE KUULUU NYT?!  

No hyväähän tänne kuuluu. Aamukahvia en ole kotona juonut kuin ehkä kerran, senkin join kipeänä enkä maistanut mitään. Järkeviä valintoja, kyllä.

Hotellissa tuli käytyä parikin kertaa, siellä kuului kahvi ehdottomasti aamupalalle. Mutta rehellisesti, en muista olenko käynyt kahvilassa tässä välissä. Mutta jos olen, voi olla, että olen juonut siellä kahvia. Toisaalta, myös teetä tilailen nykyisin. Että näin selkeä vastaus kysymykseen, jota ei ollut.

Mutta miten tämä sitten vaikutti tähän uretaaniväsymykseen? No hitto vaikuttihan se!

Kyllähän sitä nyt väsyneenä edelleen herää, varsinkin jos menee myöhään nukkumaan. Ja oma herätyskellokin soi turhan usein 03:30-04:30 välillä. Että väsyttäähän se, vaikka olisi mennyt jo viime vuonna nukkumaan.  

Mutta se tietynlainen, erilainen, väsymys on kadonnut. Tuntuu, että keho ei enää odota saavansa sitä kahvia, että pystyy heräämään. Se vaan on ennemminkin

Okay! Good morning! Lets do this shit!”. En ole ihan varma, miksi mun keho on englanninkielinen.  

Kahvi kuuluu nykyään enemmänkin spesiaalitilanteisiin.

Juhlat, hotelliaamiaiset, kylässä ollessa, joskus kahvilassa, kotona jos tekee mieli yms. Spesiaalitilanteita voi olla siis näköjään mitkä vain. Mutta pääasia, että juon sitä siksi, että haluan ja tekee mieli. Ei siksi, että väsyttää tai on tylsää.

Koska kahvinkeitto kotona ei ole muutenkaan kivaa, niin miksi ihmeessä sitä tekisin, jos väsyttää? Sen kaksiminuuttisen voin mieluummin levätä. Tai jos on tylsää, niin miksi pitäisi mennä tekemään jotain, mikä ei ole kivaa? Mieluummin haen vettä hanasta, pistän hanan vähän liian kovalle ja alan kuivata keittiötä.    

Itseasiassa sitä on ihan tutkittukin, että kofeiini voi aiheuttaa joillain ihmisillä ahdistuneisuutta ja muuta paskaa. Aloin tässä miettimään, että olenko ollut vaan pitkän aikaa ahdistunut, koska nyt kun en juo kahvia säännöllisesti, on ihan eri fiilis.

Oikeasti jaksaa tehdä, jaksaa olla ja ihan oikeasti jaksaa ajatella. Monesta pakollisesta asiasta on tullut ihan kivoja juttuja. Tai sitten olen vaan kerännyt vääriä sieniä metsästä, mistä sitä tietää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Drinkit mattolaiturilla

“Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.”

Olin yksin liikenteessä Helsingissä ja aina tulee pyörittyä siinä ihan keskustassa. Ei Kaivopuistokaan kaukana ole, mutta se vaikutti oikein sopivalta kävelyreitiltä tähän hetkeen.

Olen käynyt Kaivopuistossa varmaan viimeksi joskus 2013.  

Nyt siellä oli korkeaa aitaa ympäriinsä, enkä ollut oikein varma, mitä siellä tapahtuu. Johonkin kohtaan rakennettiin esiintymislavaa (tai purettiin), joissain näkyi olevan enemmänkin jotain puutarhatyöskentelyä. En tiedä, mutta en päässyt yhtään niin kiertämään sitä puistoa, kuin ajattelin. Vaikka toisaalta, nyt jäi kaivelemaan sen verran, että ensi kerralla Helsingissä, täytyy mennä uudestaan Kaivariin.  

Kun pääsin ulos sieltä sokkelosta, ihastelin hetken merta. Olin jo lähdössä kävelemään Hernesaaren suuntaan, kunnes huomasin toisessa suunnassa hienon terassin. Sinne siis!  

Mattolaituri. Niitä on täällä kivasti laiturina meren päällä. Niiden vieressä on tämä terassi, nimeltään Mattolaituri.

Sanonpahan vain, että ihan kuin ulkomailla. Kivan rennon oloinen paikka, vaikka kuitenkin ehkä itselleni vähän turhan fiini. Täällä näkyy olevan jonkun kalliin samppanjan myyntikärrykin, vaikkakaan ei juuri nyt toiminnassa. Itse toivoisin ennemminkin myyntikärryä hodareille. Mutta eipä ole varmaankaan koskaan ennen teititelty, kuin nyt täällä! Tuntui hassulta.  

Tämä on kuitenkin kyllä ihanan avoin terassi. Fiiniydestä huolimatta, viihdyn täällä. Voisin kuvitella tulevani tänne joskus ystävien kanssa yksille. Vaikka olen kyllä kuitenkin enemmän se tyyppi, joka syö kaupasta ostettuja muroja käsillä ja juo suihkulähteestä vettä.

Nyt on aika lämmin keli, päätin tilata kahvin sijasta limua. limpparia. limsaa. Jotain erikoista tilasin. Tai no. Erikoinen pullo, jaffalta tämä maistuu.  

Joku ajelee vesiskootterilla tuossa lähellä. Hän myös kuvasi puhelimella itseään samaan aikaan ja ohjasi yhdellä kädellä. Ja kiihdytti ihan älyttömään vauhtiin. No, ammattilaiset osaa. Ehkä mäkin osaisin, jos kokeilisin. Mutta ehkä en kokeile.

Aika kova veneliikenne tässä muutenkin on. Näköjään ainakin jokin sightseeing -vene (vai onko se laiva?!) menee myös tätä kautta.  

Kun saavuin tähän terassille, katsoin, että onpa siinä vieressä kivat laiturit, mihin voi mennä drinkeille. No, mattojahan ne siellä laiturilla tosiaan pesee. Siitä tämän terassinkin nimi, Mattolaituri.

No eipä kai niitä pesijöitä haittaisi, jos menisin istuskelemaan sinne mäntysuopaan ja siemailisin samalla drinkkiä? Voisin siinä samalla sitten tsempata jynssääjiä, ”veto, työntö, veto, työntö, lisää saippuaa, lisää vettä, veto, työntö”.

Ja jos vaikuttaa siltä, että olen edessä ja vien laiturilta liikaa tilaa, voin mennä myös seisomaan pesuaineämpäriin. Silloin vien tilaa vain ilmasta ja sitä pitäisi riittää kyllä ihan kaikille.

Ei siis Drinkit Mattolaiturilla, vaan Drinkit mattolaiturilla.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Loistava idea polttareihin, tavallisen kaupustelun sijaan

En olekaan ennen tullut Paulig Kulman yläkertaan! Tämähän on oikein viihtyisä. On 2 hengen pöytiä, loosseja ja riippupenkkejä. Vai mitä ne nyt on. Katosta riippuva dinosauruksen muna, mikä on sivusta auki.

Katsoin, että jollain kävelijällä on se keppi, mitä sokeat käyttää. Mutta kun katsoin tarkemmin, se olikin aivan jäätävän pitkä valkoinen sateenvarjo. En voi edes kuvitella, kuinka isoksi se avautuu. Viidentoista hengen sateenvarjo.

Minne kaikkialle voi Helsingin keskustassa oleva tyyppi mennä, jos sillä on mukana rattaat, niissä lapsi ja iso rinkka selässä? Okei, vaikka ja minne.

Loistava idea polttareihin

Tuli mieleen yhden kaverin polttarit, missä koitimme keksiä jotain korvaavaa siihen tavalliseen ”Bride To Be myy jotain ja saa siitä rahaa”. Ehdotin, että pistetään teltta keskelle keskustaa ja morsian saa pyytää sinne ihmisiä shoteille. Shotista täytyy toki maksaa pari euroa. En ymmärrä, miksi kukaan muu ei innostunut tästä! Itse ainakin maksaisin hunajaa, että pääsisin telttaan keskellä ison kaupungin keskustaa. Ja vielä shotteja juomaan!

Tosin lähes aina, kun aloitan lauseen ”kyllä mä ainakin…”, niin tiedän sen olevan huono idea. Se, että itse tykkään niistä, kertoo jutun olevan todella outo.

paulig kulma

Joku tyyppi järjestelee sähköpotkulautoja. Luulin hänen olevan niiden huoltaja, mutta ei se kyllä varmaan ollutkaan. Se oli vain ihana kansalainen, jonka mielestä niiden on parempi olla vierekkäin järjestyksessä, kuin kasassa kaatuneena. Olen samaa mieltä!

Luin itseasiassa joskus, että joitain ihmisiä jopa säälittää kaatuneet sähköpotkulaudat! Ja käy aina nostamassa ne, jos näkee kaatuneen. Onhan se nyt karua, että käytön jälkeen vain viskotaan kaatuneena maahan. En itse kyllä osaa kehitellä minkäänlaista myötätuntoa niitä härveleitä kohtaan, mutta ilmeisen moni muu osaa!

paulig kulma

Mulla on joku ihan älytön auttamisenhalu tällä hetkellä. Olen aina tykännyt auttaa ihmisiä, mutta nyt se on jotenkin kokoajan mielessä.

Aloin miettimään, että miksi tykkään auttaa. Pääsin lopputulokseen, joka yllätti itsenikin. Tässä nähdään taas tämä ajatuksenjuoksu, mikä alkaa ihan järkevästi, päättyy ei niin järkevästi.

Siksi siis tykkään auttaa, että muiden auttamisella voi pienen pieni askel kerrallaan muuttaa maailmaa positiivisempaan ja parempaan suuntaan. Siitä voi lähteä positiivinen lumipallo pyörimään. Ja siitä lumipallosta voi kasvaa ihan järjettömän kokoinen. Ja se lumipallo voi vieriä useastikin sinun itsesi ohi myös.

Heh. Positiivinen lumipallo. Mieti, kun kävelet aamupimeässä töihin ja yhtäkkiä lumikasassa joku huutaa iloisesti ”huomenta!”. Ja tajuat sen olleen positiivinen lumipallo. Siinä saisi muutaman kerran nipistää itseään ja tarkistaa aamulääkkeet, ennen kuin ymmärtäisi sen olleen unta. Paitsi, että se ei olisi unta, vaan totisinta totta. Siinä vaiheessa voisi kyllä myös todeta, että maailma onkin muuttunut positiivisuuden sijaan pelottavaksi.

Vaikka toisaalta. Kuka nyt lumipalloja pelkäisi. Niitä positiivisia siis. Niistä ei kukaan välitä, ketkä hyppää puusta niskaan tai pienen lapsen käsistä suoraan naamaan. Positiivinen lumipallo kun lentäisi sinua kohti, se pysähtyisi juuri ennen kun osuisi naamaan, hymyilisi ja antaisi pusun.

Edelleen. Mietin samaa kuin TÄSSÄ tekstissä. Millaistahan tekstiä sitä syntyisi, jos kirjoittelisin vähän kovemmassa hiprakassa? Jos selvinpäinkin jutut ovat tätä luokkaa. Hyvä kuin itsekään pysyn perässä.

Okei, oli se skuuttien järjestelijä ihan oikea huoltaja niille. Tai ainakin se tuo niitä jostain kokoajan lisää.

-Kaupunkikahvilla

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: