Bisnesideoita part. 2

Location: Helsinki, Punavuori

Bisnesideoita

Tulin kiireisen oloiseen kahvilaan. Tekisi mieli sanoa, että johtuu varmaan pienestä neliömäärästä, mutta ei. Täällä tunnelma on vaan tosi kiireinen ja vähän kireä. Sain kyllä ihan normaalia palvelua, mutta kyllä sen fiiliksen vaan aistii.

Mutta arvaas mitä! Sain taas koodin, että pääsen käymään vessassa. Tästä pääset lukemaan, mitä viime kerralla kävi kun näpyttelin koodin. No mitä tällä kertaa sitten kävi? Koodi oli varmasti oikea, sitä en epäile. Vessan oven vieressä ei vaan ollut mitään, mihin sen olisi voinut näpytellä. Ovi oli siis ihan kenen tahansa avattavissa. Kävin siellä tarpeilla, mutta aloin kyllä jälkikäteen miettimään, että olikohan se edes asiakasvessa missä kävin. Tai vessa ylipäätään. No, ajoi asiansa.

Istuin yllättäen taas ikkunapaikalle. Vähän harmi, että ainoat ikkunapaikat on sellaisia, missä on pelkästään selkänojattomia jakkaroita. Ei siis kovin rentoja istua. Toki ehkä jos olisi parempi ryhti, niin siinä voisikin rentoutua. Mutta kun joudut kokoajan miettimään, että pää ei roiku jalkojen välissä, niin eihän tämä rentouttavaa ole. Kahvinkin pyysin maitovaralla, sain lähes täyden kupin. Heh, valitus alkakoon.

Tiedättekö sellaiset kypärät, missä on kamera? Sellaisen mäkin tarvitsen. Nimenomaan tarvitsen, enkä vain halua. Haluan tietää, eikun siis tarvitsen tietää, missä olen kulkenut lauantaina aamuyöstä. Oikeastaan silloin ihan jo pelkästään kypärä olisi varmasti hyödyllinen, ihan jo ilman sitä kameraa.

Onkohan oikeasti, vai tuntuuko vain siltä, että sunnuntaisin on enemmän pariskuntia liikenteessä? Suhteessa siis yksinkäveleviin. Ehkä se sunnuntai on se ainoa yhteinen vapaapäivä, niin siksi varmaankin. Kuka nyt ei viikon ainoaa yhteistä vapaapäivää viettäisi kävellen Helsingissä. Yksinkävelijöitä taas on enemmän arkena.

Mutta milloin sitten on enemmän niitä unissakävelijöitä, suhteessa noihin edellä mainittuihin? Se jos joku olisi siistiä. Unissakävelijöitä, eli Herra Hakkaraisia ympäri kaupunkia. Se ei kyllä varmaan paljoa eroaisi zombien valloituksesta. Ja siis toisaalta, kun katsoo sunnuntaina varsinkin noita yksinkävelijöitä, niin osa vähän vaikuttaakin unissakävelijältä. Krapula vai väsymys, en tiedä. Veikkaan ensimmäistä. Mutta ei tästä aiheesta enempää. Herra Hakkaraisia lisää katukuvaan, kiitos.

Isorobertinkatu

Tästä ikkunasta kun katsoo, niin suoraan edessä on kävelykatu. Metrejä en tiedä, mutta leveä se on kuitenkin. Ja tuossa keskellä on pyöräparkki, mihin on muutama pyörä jätetty. Joku mies halusi ilmeisesti vaihtaa ”kadun puolta”, eli mennä kävelemään toiselle puolelle kävelykatua. Tokihan sen vaihdon olisi voinut tehdä ihan heti pyörätelineen jälkeenkin, mutta hän päätti mennä sieltä pyörien välistä toiselle puolelle. Ja sitä tilaa siinä niiden välissä oli niinkin paljon, että hän joutui siitä sivuttain kävelemään. No, toiset kaipaa jännitystä elämään ja hakee sitä vähän yllättävistäkin paikoista.

Siis jollain pojalla, arviolta 10-12-vuotiaalla, oli niin lämpimän näköinen karvalakki. Ensin mietin, että haluaisin samanlaisen. Sitten mietin, että haittaisikohan, jos kävisin paistamassa kananmunan sen pään päällä. Uskoisin, että sen verran lämmin siellä sisällä on. Kananmunan paistolämpötila. Ei sillä, että mulla kananmunia olisi taskussa valmiina. Mutta äkkiäkös sitä kaupasta muutaman munan hakisi, voisi samalla ostaa pekonia ja syödä aamiainen yhdessä tämän pojan kanssa. Ei mitään sähköliesiä tai mikroja, vähän alkukantaisempaa meininkiä. Täytyy vaan toivoa, että tällä pojalla ei ole ihan älyttömästi hiuksia. Okei, nyt alkoi jo itseäkin vähän mietityttää tämän toimivuus.

Tuossa lähellä on kirpputori, missä näkyy paljon vaatteita ikkunasta. Nainen ja mies käveli siitä lähes ohi, mutta nainen halusi kuitenkin poiketa ikkunaostoksille. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin, jäädäkseen seisomaan n. 8 metrin päähän ikkunoista. Ei tainnut ikkunashoppailu olla ihan hänen lempipuuhaansa. Hetken päästä nainen huitoi miehelleen, että tulee kanssa katsomaan. Taisi olla niin kylmä keli, että miehen jalat oli jäätyneet kävelytiehen kiinni. Ei meinaa liikkunut, paitsi sitten äkkisulan aikaan, kun lähdettiin kävelemään poispäin ikkunoista.

isorobertinkatu

Oi voi. Jonkun naisen takista roikkuu naru. Tai siis se vyö, mikä kiertää takin. Mikähän sen virallinen nimi on, ei mitään tietoa. No mutta kuitenkin, se roikkuu niin pitkänä, että laahaa maata. Ja tämä jos joku on jännä juttu. KUKAAN ei mene sanomaan siitä hänelle, vaikka selkeästi moni siihen kiinnittää huomiota. Ehkä tässä kohtaa olisi hyvä ajatella, että mitä haluaisi itselleen tehtävän, jos oma naru laahaisi maata pitkin? Niimpä.  Itse juoksen aina kiinni kaikki, kenellä on esim. reppu auki. Tai viimeksi kun löysin hanskan maasta ja näin kaukana henkilön, jolla oli samanlainen hanska pyörän tarakalla. Ei ole vielä toistaiseksi kukaan suuttunut siitä, että menin puhumaan heille. Ei, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Siis mua vastapäätä on venyttelevä apina. Tuolla ulkona siis. Olisi muuten hyvä nimi yritykselle! Venyttelevä apina. En tosin tiedä alaa.. Streching monkey..Streching mark.. Joo. Raskausarpien hoitovoide. Koska kuka muka ei ostaisi hoitovoidetta itselleen, minkä nimi on Venyttelevä Apina. Ja kuvassakin vielä tämä sama. Näen siis sähkökaapin, missä on apinan kuva.

Nyt on selkeästi tarpeeksi lämmin keli, että voi kävellä vain puku päällä ulkona. Toisaalta, sillä pojalla oli se +100 asteinen karvalakki päässä.. Helsingissä on kyllä se hyvä puoli, että kaikki on niin lähellä, että kävelymatkat voi taittaa myös vain se puku päällä, vaikka olisi -20 astetta. En kyllä tiedä, että mitä tuon puvun alla on. Villapuku? Toppahaalarit? Tai ehkä koko puku on toppapuku. Siitäpä taas bisnesideaa. Puku, mikä pitää lämpimänä jopa -20 asteen pakkasella. Voi olla ihan järkyttävä hiki, jos sen iskee päällensä kesähäihin, mutta ainakin tarkenee, jos tulee yhtäkkiä se -20 astetta. Se kun on Suomen kesää miettien ihan mahdollista.

Jollain on myös pelkät aamutossujen näköiset tossut jalassa. Ei ne varmaan aamutossut ole, mutta en itse pysy ihan perillä näissä trendeissä. Mutta jos jotain tiedän, niin ei ne kyllä talvikengätkään ole. Jos itse asuisin Helsingissä, niin ihan ehdottomasti kävelisin aamutossuissa lähikauppaan. Ehkä myös kylpytakki päällä. Täytyykin muokata kriteerilistaa, jos meinaa joskus muuttaa Helsinkiin. Lähikaupan tulee sijaita oman asunnon alakerrassa. Vaikka toisaalta, miksi sitä ei lähtisi pienelle aamukävelyllekin samoissa vaatteissa. Parin kilometrin lenkki aamutossuissa ja kylpytakissa, voisi napata kaupasta sämpylän ja mehun lisäksi myös saunatontun ja saippuaa. Sopisi tyyliin.

Jotkut helsinkiläiset rouvat on kyllä todella tyylikkäitä. Hauska nähdä, miten koirankusetuslenkillekin on tälläydytty. Huulipunat ja kaikki. Okei, hän menee ostoksille koiran kanssa, nyt ymmärrän tälläytymisen. Vaikka ainakin kaksi vuottahan on nyt ollut ongelmana huulipunan kanssa, että vaikka kuinka paljon/hienosti/hyvin laitat sitä, se ei näy maskin alta. Kaipa se on vaan se ajatus, että onpahan laittauduttu. Mutta hei, TAAS BISNESIDEA. Toivon kyllä, että tätä ideaa ei kukaan ehdi toteuttamaan, eli maskeja ei kohta enää tarvittaisi. Mutta siis. Läpinäkyvät maskit! Siinä voisi Pirkot ja Pekat laittaa huulipunat minttiin ja tyytyväisenä hymyillä vastaantuleville, kun on niin tarkkaan punatut huulet. Huono juttu  nämä maskit olisi niille asiakaspalvelijoille, ketkä hymyilee silmillään, mutta samalla maskin takana hiljaa toivottaa asiakkaan painumaan v***uun.

Näihin kauniisiin sanoihin on taas hyvä lopettaa tämän kertainen kahvireissu, kiitos taas kun olit seurana! Ja jos tiedät käymisen arvoisia kahviloita, niin vinkkaa ihmeessä! Toistaiseksi olen pyörinyt vain tässä lähialueella (Hyvinkää, Helsinki), mutta tarkoitus on laajentaa pidemmällekin.

Nähdään taas!

xoxo, Marianne Katriina / Kaupunkikahvilla