“Työntekijätkin hämmästyi ja nauroi, kun yritin kaikin voimin päästä kahvilaan sisälle.”
Ou mai kaad. Kiitos lapseni, kun tartutat näitä sanontoja.
Mutta silti, ou mai kaad.
Mulla on niiiiin ihana fiilis istua juuri nyt kahvilassa. Tuntuu, kuin edellisestä kerrasta olisi ikuisuus. Ei siitä välttämättä ikuisuutta ole. Tai no, riippuu miten kukakin ikuisuuden määrittelee.
Ikuisuus voi olla vaikka muutama minuutti, ainakin varatun vessan ovella. Tässä tapauksessa ikuisuus on ehkä muutama viikko. Tai sitten en vain muista käyneeni kahviloimassa.
Mutta se, että oli ihana fiilis, niin sain vielä cappuccinoni aivan todella hienoon mukiin! Haluaisin samanlaisen kotiin. Niin kuin aina kaikki hienot kahvimukit.
Ehkä tämä olisi vähän turhan pieni kotikahvimukiksi, mutta sellaiseen semikahvihimoon juuri passeli. Tai johonkin juhliin, missä täytyy keittää kahvia kolmen vuoden edestä.
Taidan alkaa tarjoilemaan vieraille kahvin sijaan kurkkua. Jokaiselle oma kurkku, mistä voi imeskellä vedet. Juotavaa sekin on ja lähes yhtä hyvää. Ja jos lämmintä juotavaa haluaa, niin mikrokurkkuakin tarjotaan. Orange is the new black, Mikrokurkku is the new kahvi.
Mutta voi vitsi että ärsyttää. Aurinko paistaa suoraan silmiin. Kuukauden putkeen on satanut vettä ja niitä mikrokurkkuja, nyt paistaa aurinko. Tietenkin, kun olen sisällä ja haluaisin nähdä jotain. Aurinkolasinikin meni rikki ja ne pitäisi lähettää korjattavaksi. Kyllä, olen muuttunut ihmiseksi, joka korjauttaa kaiken ennemmin, kun ostaa uusia.
Ostin myös nukkaleikkurin ja olen alkanut silittämään vaatteita (okei, vain silloin kun jaksan), koska kuulemma niin vaatteet kestää pidempään.
En kyllä ymmärrä miten, kun joka kerta tuntuu, että paidasta haalistuu värit enemmän ja enemmän, kun silitän niitä. Kai siinä jotain lämpötilasäätönappejakin on, mutta ihan turhaa hifistelyä. Täysille vaan ja DJ:tä leikkimään.
Tässä harrastuksessa et voi epäonnistua!
Mutta hei vähänkö ihanat naapurit mulla tässä kahvilassa. Siinä vanhemmat rouvat höpöttelee keskenään, juo kahvia ja KUTOO! Mä haluaisin kanssa johonkin kutomiskerhoon.
En mä osaa kutoa, hyvä kun tiedän miltä lankakerä näyttää. Mutta jotenkin ajatuksena kiva ja kyllähän sitä nyt kaiken voi oppia. Ja jos ei villasukan kutomisesta tulekaan mitään, niin siitä oli tarkoituskin tulla kukkaro. Siinä harrastuksessa ei voi siis epäonnistua.
Vähän kuin harrastaisit sulkapalloa. Jos et millään osu, tarkoitus onkin vain harjoitella kesää varten hyttysten huitomista. Tai jos harrastaisit tanssia, mutta et vain opi koreografiaa. Ei hätää, tarkoitus onkin vain miettiä, mihin kaikkiin asentoihin ylipäätään pääset.
Huh, mulla on kuuma. Kauheeta, kun aurinko tolla tavalla häikäisemisen lisäksi lämmittää.
En muuten meinannut päästä sisälle tänne kahvilaan. Olin avaamassa ovea, kun tuulen takia tuli joku läpiveto, etuveto, neliveto mikälie, että se pamautti oven takaisin kiinni.
Työntekijätkin hämmästyi ja nauroi, kun yritin kaikin voimin päästä kahvilaan sisälle. Olisi ne siis varmasti tullut auttamaan, jos tilanne olisi oikeasti ollut sos. Mutta koska oon tatuoinut otsaani strong independent woman, niin avunsaanti jää aina hyvin vähäiseksi.
Mutta siis tuolla terassillakin tuolit menee ihan omia menojaan, niin paljon siellä tuulee. Hyvä että tulin tähän sisälle istumaan. Ulkona olisi vain levinnyt mustekynän musteet ja sulkakynä lähtenyt lentoon ja muuttanut etelään.
Noniin. Nyt lähden kotiin. Parasta olisi auringon olla esillä, paistaa silmiin ja lämmittää.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
