Tripla kahvittelijan silmin

Location: Helsinki, Tripla

Siis tänne olen halunnut jo pitkään kahville! Triplaan! Tripla on siis kauppakeskus Pasilassa. Ja Pasila on kaupunginosa Helsingissä. Ja Helsinki on pääkaupunki Suomessa. Suomesta en kyllä tiedä, että missä se sijaitsee. Varmaan lähellä joulupukkia.

Ollaan oltu mieheni kanssa täällä Triplassa hotellissa yötä ja silloin jo mietin, että tänne pitää tulla joskus kahville, kirjoittamaan blogia siis. Näin sitä saa ihminen aikaiseksi asioita, hotelliyöstä taitaa olla jo aika kauan. Keväällä joskus se oli. Eli heti perään marraskuussa tulin kirjoitusreissulle.

Mutta täällä ollaan! Olisin halunnut johonkin eri kahvilaan alun perin, mutta tämä ei taida olla hyvä hetki valita itse kahvilaa. Täytyy etsiä vain lähin vapaa penkki. Kello on 16:00 ja on perjantai. Täällä on itseni lisäksi aika monta muuta ihmistä, joulupukki mukaan lukien. Toki se, että ihmisiä on paljon liikenteessä, on hyvä juttu. Ei tarvitse kertoa teille seinämaaleista ja kattoparruista. Vaikka noista jälkimmäisistä saatan tässä vielä kertoakin. Mutta kahvilat on aika todella täynnä, se vähän haittaa.

Tulin kuitenkin nyt itse tällaiseen söpöön Delikahvilaan, valitettavasti en muista tämän tarkempaa nimeä. Mutta muistaakseni nimessä oli sana Deli. Ihan hauska pieni paikka, sain vielä kivan nurkkapöydän, mistä näkee hyvin kaikkialle! Tai näkeehän kaikkialle mistä tahansa, kun vain kääntää päätä. Olisi tuossa muutama parempikin paikka ollut blogin kirjoittamista ajatellen, mutta en viitsi istua tuntemattomien syliin. Paitsi sen joulupukin. Tässä kahvilassa on äkkiä laskettuna n. 20 istumapaikkaa, se ei ole kovin paljoa. Vaikka itselleni riittääkin vain se yksi paikka.

“Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.”

Mutta siis parasta tässä kahvilassa on ehdottomasti sisustus! Kattoparrut ja kaikki! Ottaisin ne kotiin mukaan, jos voisin. Mutta kun olen junalla liikenteessä…

Tämä on kyllä siinä mielessä vähän huono paikka, että ihmiset ei pysähdy ollenkaan näköetäisyydelle. Satoja ihmisiä vain vilisee silmissä joka suuntaan. Kauhealla kiireellä totta kai. Olen kuullut, että juuri ennen kuolemaa, saattaisi nähdä oman elämänsä pikakelauksella alusta loppuun. Voi apua, miltä tämä kohta näyttäisi nopeutettuna. Elämän ensimmäinen ja viimeinen migreenikohtaus.

Ainiin! Näin tosiaan joulupukin! Tänne Triplaan oli tuotu myös junarata, minkä kyydissä lapset sai mennä pienen ympyrän. Tai siis se juna kiersi sitä rataa. Ja ne lapset oli sen junan kyydissä. Nämä on niitä hetkiä, kun toivoisi näyttävänsä vielä 5-vuotiaalta. Ja tietenkin silloin, kun menee ihan oikeaan junaan. Yksi lastenlippu, kiitos.

Hauskasti sitä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ihan eri lailla paikoilla ollessaan, kuin jos vain kävelee eteenpäin. Tai taakse. Kävelin äsken siis tämän kahvilan ohi kaksi kertaa, mutta nyt vasta paikoilla ollessani huomasin, että katosta roikkuu jätti-isot lahjapaketit. Aika hienot! Ottaisin yhden mukaan kattoparrujen kanssa, mutta kun taas se junalla matkustaminen…

Mitähän tapahtuisi, jos kaikki tällä hetkellä Triplassa kävelevät ihmiset saisi yhtä aikaa tietää, että ei olekaan kiire mihinkään? Kaikkien junat odottaa, töihin saa mennä myöhässä. Mitään aikataulua ei ole kenelläkään. Näen heti tämän leffamaisena efektinä. Kaikki nostaisi kädet ylös, hymyilisi ja hurraisi! Ja tietenkin lähtisi kahville tuntemattomien kanssa ja osa alkaisi tanssimaan joululaulujen tahtiin. Ihmiset pyytäisi toisiaan treffeille ja jotkut seisoisi juuri mistelinoksan alla.

Vai kävisikö tässä niin, että kaikki menisi ihan sekaisin, että ei tietäisi mitä pitää tehdä, jos yhtäkkiä ei olekaan kiire? Tuijottaisi hetken toisia, katsoisi mitä muut tekee ja viiden sekunnin jälkeen kaikki jatkaisi sitä kiirehtimistä joka suuntaan. Kiire on jotain, mikä suomalaisille on sisäänrakennettu.

“Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia”

Mua kyllä nyt vähän kaduttaa, että tulin tähän kahvilaan. Vastapäätä olisi ollut Arnolds. En ole vuosiin syönyt Arnoldsin donitseja, oikeasti edellisen kerran varmaan 2009? Lapseni synttäreillä oli hetki sitten pakastedonitseja, jotenkin veikkaisin, että ne ei ole ihan sama asia, kuin Arnoldsin.

Täytyy tulla kyllä joku päivä myös lapsen kanssa tänne Triplaan. Ehkä HopLopiin, ehkä donitsille. Todennäköisesti molempiin. Ja mitä täällä on ehtinyt pyöriä, niin varmasti löytyy muutakin tekemistä. Voisi mennä jopa hotelliin yöksi! Voi sitten ennen hotellin aamupalaa käydä Arnoldsissa.

Sain kahvini ihan kivan näköiseen kuppiin. Ihan ok. Tai tämä olisi kyllä hieno, jos muillakin olisi samanlaiset kahvikupit. Mutta muilla näyttää olevan Arabian Paratiisi-sarjan kuppi! Mitähän olisi pitänyt tilata, että olisin saanut samanlaisen kupin. Täytyy käydä kurkkimassa muiden kuppien sisältöjä.

Ja pikainen juomapeli tähän loppuun: Lue edellinen kappale uudestaan ja juo aina, kun luet sanan ”kuppi”, missä muodossa tahansa.

Mutta jos joku asia on varma, niin se, että tänne tulen uudestaan! Vähintään kahviloita kiertämään ja kirjoittamaan lisää. Ja käyn myös Arnoldsissa. Ja vaikka en saisi lasta mukaan, menen silti HopLopiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Chai latte ei sisällä kahvia!

Location: Hyvinkää, Espresso house

Tekisi mieli aloittaa ”Pitkästä aikaa taas kahvilla”, mutta aloitan about jokaisen postauksen niin.

Päätin tulla tänään töiden jälkeen kahville, tarkemmin sanottuna tonttulatelle. Tonttulatte sisältää kuulemma kanelia (ehkä kanelisiirappia?). Kyllähän tämä joululle maistuu, mutta ei mene kyllä itsellä jatkoon. Tai on tämä kyllä hyvää, mutta jotain tästä puuttuu. Ehkä se on se tontun maku.

Chai latte ei sisällä kahvia!

Nyt tulee sellainen uutinen, että toivottavasti olet istumassa ja pidät käsinojista kiinni! Nimittäin tiesitkö, että CHAI LATTE EI SISÄLLÄ KAHVIA? Chai _latte_ ei sisällä kahvia! Lattehan sisältää kahvia. Tai no, englanninkielisissä maissa ja ainakin Suomessa. Italiaksi lattehan tarkoittaa vain maitoa. Ja siellä jos haluaa juoda laten (kahvi+maito), täytyy pyytää caffellatte. Tai jotain sinne päin.

Mutta takaisin chai latteen. Luin tosiaan tutun Instagramista yksi päivä, että ”Tiesitkö, että Chailatte ei sisällä kahvia?”. Siis en ole ikinä, siis IKINÄ, avannut googlea niin nopeasti.

Google kertoi:

”Chai latte on maitopohjainen, pehmeän mausteinen teejuoma, jonka juuret ovat Intiassa. Sana chai on hindin kieltä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti teetä, mutta käytännössä se viittaa intialaisten suosimaan tapaan nauttia tee haudutettuna maidon ja sokerin kera.” kahvikaveri.fi

Sitten jos haluaakin chai laten, mutta kahvilla, pitää tilata Dirty chai latte. Muistan joskus kysyneeni kahvilan tiskillä Dirty chain ja normaalin chain eroa, vastaus oli ”Dirty chai on vahvempaa”. No joo, tavallaan. Mutta toki olisi voinut sanoa myös ”Dirty chai sisältää kahvia.

Dirty chaista kahvikaveri.fi kertoo näin:

”Tarinan mukaan tämä versio syntyi eräässä englantilaisessa kahvilassa vahingossa, kun chai lattea valmistanut tarjoilija lisäsi juoman sekaan epähuomiossa shotillisen espressoa. Juoman tilannut asiakas halusi siitä huolimatta maistaa sitä ja tykästyi sen makuun niin kovasti, että tilasi sitä sen jälkeen kahviloissa eri puolilla maailmaa, minne ikinä matkustikin.”

Nyt haluaisinkin tietää, että seuraavan kerran kun tilaan chai laten, maistuuko se enää samalle. Siis kun tiedän, että se on teetä, eikä kahvia. Vaikka toisaalta, nyt kun tiedän, että siinä ei ole kahvia, en enää varmaan aio tilata sitä. Tilaan Dirty chai laten.

Kyllä ihmisen aivot on jännät. Ihan sama, kuin tarjoilisi maitoa asiakkaalle, minkä myyntinimi olisi valkoinen kananmuna. Se maitohan maistuu silloin ihan kananmunalle, jos et tiedä juovasi maitoa. Tai jos tarjoillaan appelsiinimehua myyntinimellä ”Sulanut keltainen lumi”. Sehän maistuisi ihan keltaiselle lumelle. Varmaan olisi ihan myyntihitti. Voiko joku kokeilla jompaa kumpaa noista, toimiiko se oikeasti noin? Mieluiten kuitenkin ensimmäistä esimerkkiä. Vaikka mikä minä olen tuomitsemaan, jos joku haluaa keltaista lunta maistella.

Huono kielipää

Vieressäni istuu ranskalaisia. Tai ainakin he puhuvat Ranskaa. Opiskelin itse Ranskaa varmaan toisesta luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Osaan numerot 1-10 ja pantalon tarkoittaa housut. Paljon on jäänyt käteen niiltä tunneilta. Juotiin me Cafe au laittia yläasteella niillä tunneilla.

En tiedä, oliko kielipääni huono, vai eikö vain kiinnostanut. En tykkää sanoa, että kenelläkään olisi ”huono kielipää”, suurin osa oppii kyllä, jos haluaa. Itsellä ei ollut halua, vaikka nyt se harmittaakin. En ehkä himoitse oppivani enää ranskaa, mutta espanjaa tai italiaa olisi kiva osata. Tai ainakin ymmärtää. Tai edes kunnolla englantia.

No, suomen kieli onneksi luonnistuu, paitsi joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sunnuntaisin osaan jopa norjaa, koskaan en ole sitä edes opiskellut. Ja nyt tuntuu, että multa alkaa loppua jutut kesken, kun huumori on tätä luokkaa.

Jätä itsestäsi joku merkki, jos edes vähän hymähdit äskeiselle. Naurukommentti vaikka, tai tule kertomaan Instagramissa. Tiedän sitten, että voin pitää juttujen tason yhtä huonona ja pystyn nousta Stand Up -lavalle Vegasissa.

“Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!”

Rohkeita on ihmiset, jotka pukeutuu valkoisiin housuihin tällaisella kelillä. Vettä, räntää, lunta. Rohkeita siksi, koska ”valkoinen menee helpommin likaiseksi”. NO EI MENE. Se lika vain näkyy siinä paremmin. Niin.

Kaksi yhden hinnalla

Mulla olisi ollut joku tarjous puhelimessa tähän kahvilaan; kaksi pullaa yhden hinnalla. Ei palvele tällainen tarjous yksinkahvittelijoita. Paitsi että palvelee.

Sehän on ihan unelmatilanne, että sulla on kaksi pullaa, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Pahin mahdollinen tilanne: Olet kaverin kanssa kahvilla ja syötte molemmat pullaa. Sun pulla loppuu ensin. Katselet kuola valuen, kun kaveri herkuttelee pullaansa. Hän kertoo olevansa raskaana, matkustavansa maailman ympäri, ostavansa unelmiensa talon ja ainoa mitä sun päässä liikkuu, on ”Olikohan kaverin pulla omaa pullaa isompi”. Niimpä.

Käyttäkää hyvät ihmiset ne kaksi yhden hinnalla tarjoukset YKSIN!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Location: Helsinki, Roasberg

Chailatte.

Jos pitäisi valita kahvi, mikä sopii kesään JA talveen, niin valitsisin chailaten. Ehkä tämä menisi kuitenkin enemmän talvikahvin puolelle, voisi lämmittää mukavasti, ilman alkoholia. Eikö alkoholia oteta aina glöginkin kanssa ”lämmikkeeksi”? Itse en voi sietää alkoholisoitua glögiä. Glögi glöginä, viina shotteina. Tai jotain.

Mutta siis chailatte. Tiesin tämän olevan hyvää, mutta en tiennyt, että tämä on näin kuumaa! Kerta se on ensimmäinenkin, kun kahvilassa polttaa kielensä. Yleensä kahvi ehtii jo vähän jäähtymään, kun nappailen kuvia, kaadan kahvin maahan ja yleisesti säädän jotain, ennen juomista. Nyt oli niin kuumaa kahvia, että ei ehtinyt edes vähän jäähtymään.

Olen muuten aina tykännyt tästä kahvilasta. Valitettavan usein olen joutunut (talvisin) vain kävelemään ohi, sillä kahvilan paras paikka, ikkunapaikka, on ollut varattu. Mutta ai että, kun siihen pääsee istumaan!

Naapuripöydässä on mielenkiintoisen oloiset keskustelut. Haluaisin lähteä juttuun mukaan ja heittää omat mielipiteet ilmoille. Toisaalta, kuulen vain sanoja sieltä täältä. Ehkä parempi, että en yhdy mukaan keskusteluun. Enkä kuuntele heitä enempää.

On muuten vaikeaa, kun haluaisi keskittyä omiin ajatuksiin, mutta jossain lähellä keskustellaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tekee mieli jäädä kuuntelemaan heitä, mutta ei haluaisi olla se salakuuntelija, kenelle ne asiat ei todellakaan ole tarkoitettu. Mutta kovin on vaikeaa olla omissa ajatuksissa, jos vieressä puhutaan suklaan herkullisuudesta ja ilmaisista ämpäreistä jossain lähellä.

Koitan keskittyä kuitenkin nyt omiin päänsisäisiin asioihin, ne jos jotkut vasta mielenkiintoisia onkin!

Vielä näkyy kasvomaskeja joillain käytössä. Itse olen kyllä tyytyväinen, että niitä ei enää tarvitse käyttää. Kyllähän niihin tottui, mutta eihän ne nyt kivoja ollut. Kyllähän baariin jonottamiseenkin tottuu, mutta eihän se nyt kivaa ole. Paitsi jos löytää juttuseuraa. Mutta ei se kasvomaskien kanssa kivaa olisi. Vaikka kai siihenkin tottuisi. Kasvomaskit + baarijono. Jos se on kivaa, niin sanoisin, että humala on vahvasti läsnä. Nyt en enää itsekään tajua kirjoittamaani, siirrytään seuraavaan aiheeseen.

Ihmettelin, kun ohi ajoi täysin tyhjä ratikka. Tai oli se kuljettaja siellä jonkun toisen kanssa, mutta ei matkustajia kyydissä. No, opetusajossahan se oli. Niitä itseasiassa näin ihan älyttömästi tänään. Kesälomien jälkeinen maanantai. Kaikki, vanhat ja uudet, työntekijät täytyy opettaa ajamaan.

Tyylisi kertoo sinusta kaiken

Ihmisten tyylistä pystyy kyllä päättelemään paljon. Ei se päätelmä välttämättä osu yhtään oikeaan, mutta silti on kivaa päätellä. Jos jollain on farkkuhaalarit ja tukka kahdella nutturalla pään sivuilla, sekä kävelee reippaasti, päättelen, että hän puhuu paljon, tykkää lapsista ja on suhteellisen viisas. Kirjaviisas, jos sellaista sanaa edes on olemassa. Kaivoin koko pääni läpi, enkä löytänyt fiksumpaa sanaa kuvaamaan tuota.

“Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. “

Sitten taas henkilö, jolla on pystyraidalliset mustavalkoiset löysät housut, kireä paita ja pitkä suora tukka ilman mitään käsittelyä, hän on selkeästi ihminen, joka lukee kirjoja. Ehkä enemmän tietokirjoja tai historiaa. Asuu yksin lähellä Helsingin keskustaa.

Jos taas on pyöräilyshortsit, iso löysä t-paita ja hiukset laitettu tosi kivasti, ne on yleensä todella kivoja ja rentoja tyyppejä. Oho, mistähän toi peili tuohon ilmestyi. hehe. Ei mulla nyt edes ole noita vaatteita päällä, mutta ne on kyllä tän hetken omat lempparit.

Vai mitä teille tulee mieleen noista kuvauksista? Olisi kyllä hauska tietää, minkä mielikuvan itse antaa muille, omalla vaatetuksella. Toisaalta, se riippuu varmaan ihan täysin päivästä.

Tässä on kaksi kahvilaa vierekkäin. Kaikilla on selkeästi vaikea päättää, kumpaan menee. Itsekin jäin hetkeksi pohtimaan, mutta päädyin tällä kertaa Roasbergiin. Syynä oli se, että terassilla oli enemmän vapaita paikkoja. Tiesin varmaksi, että pääsen istumaan hyvälle paikalle.

Tulin ihan innoissani tähän terassille chailatteni kanssa, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Ei paista enää ja olen ihan jäässä. Olisi mulla repussa lisää vaatteita, mutta luotan mielummin siihen, että kyllä se aurinko sieltä vielä paistaa. Ei tässä ole koko päivää aikaa mitään vaatteita vaihdella. Sadetanssia en osaa, mutta pienet aurinkomoovit voisi kyllä lähteä.  

”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

”Anteeks, olisko sulla kolikoita?” Kysyi äsken joku ohikulkeva mies. Eipä ole enää paljoa käteistä, saati sitten kolikoita mukana. Kolikoiden kerääjien täytyy alkaa pitämään korttikonetta mukana, niin voisi lähimaksulla heitellä parit eurot niille. Sehän kun varmasti toimisi ihan noin yksinkertaisesti. Mutta siis lähtökohtaisesti en kyllä tykkää antaa rahaa ventovieraalle, jos en voi mennä takuuseen siitä, mitä sillä ostetaan. Ihan kaikkea en haluaisi rahoittaa. Kerran oli kyllä pakko antaa muutamat eurot eräälle, joka istui kirjoittamansa kyltin vieressä ja kyltissä luki jotakuinkin näin ”Tarviin rahaa, kaljat loppu.” Rehellisyyttä arvostan.

“Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti.”

On kyllä jännä, miten Suomessa autolla tööttääminen on niin negatiivinen asia. Etelämmässä Euroopassa kun tööttäillään ihan vain, jos näkee vaikka kavereita, tai jostain ihan muusta syystä. Torven soittamisen ilosta. Suomessa kun kuulet torven soivan, nousee keskisormi pystyyn ihan automaattisesti. Vaikka istuisit vain siinä viereisessä kahvilassa nauttimassa chailattea.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

%d bloggaajaa tykkää tästä: