“Kahviloissa käy varmasti paljon asiakkaita, ketkä tulee kahville yksin. Osa oikeasti näyttääkin yksinäiseltä, osa haluaakin istua yksin omassa rauhassaan. Mutta entä, jos..”
Kävin kahvilla 5-vuotiaan kanssa!
Tämä on vähän eri tyylillä kirjoitettu teksti, koska en mä nyt mitään muistiinpanoja pystyisi (enkä haluaisi) kirjoittamaan samalla, kun istun lapseni kanssa kahvilassa. Kirjoitan asioita siis ulkomuistista, koska mun muistihan on todella hyvä. Toooodella hyvä.
Mutta oltiin siis viisvuotiaan tyypin kanssa synttäriherkuilla! Syötiin puoliksi tonttumunkki. Itse nesteytin itseni kahvilla, lapsi nappasi glögin. Oli muuten todella eri makuista glögiä kuin kotona, lapsikin meni vähän hämilleen. Oli myös kuumempaa kuin kotona, haha.
Meidän lähellä istui jokin pieni porukka, mistä nuorin oli ihan pieni vauva, muutaman kuukauden ikäinen. Vanhimman ikää en tiedä, enkä lähtenyt edes arvailemaan.
Toisella puolella meitä, istui vanhempi rouva ja nuori nainen. En tiedä niiden(kään) taustoja tai ikiä, mutta oli ihana ajatella, että joko se oli mummi ja lapsenlapsi, tai sitten yksinäinen vanhus, jonka seuraksi joku oli halunnut mennä.
Pitää katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, niin hetkellisesti kaikki on aina kauniimpaa.Ja kun sitä tekee tarpeeksi, kaikki on useammin kauniimpaa.
Ehkä ihan kirjaimellisesti vaaleanpunaiset lasit aiheuttaisi vain päänsärkyä, tai ainakin vääristyneen valomaiseman. Vaikka toisaalta, jos smurffitkin on sinisiä ja simpsonit keltaisia, niin miksi kaikki loput ei voisi olla vain vaaleanpunaista. Oltaisiin kaikki vähän kuin possuja. Tai yksi niistä barbababoista. Barbapapa. Se isä.
Maailman näkee muutenkin todella eri tavalla, kun juttelee viisivuotiaan kanssa. Vaikka itsekin aina mietin enemmän kuin tarpeeksi outoja juttuja, niin lapsilla niitä tulee vielä triplasti enemmän.
Eniten ihmeteltiin tonttumunkissa olevaa syötävää koristetta. Ensinnäkin, lapsen mielestä se oli joulupukki eikä tonttu. Toisekseen, kun se oli pää alaspäin siellä munkkirinkilän keskellä, niin miksi siltä puuttui pää.
Lapsi valitsi tuon ”tonttumunkin”, mutta kyllä itse olisin ostanut vasta siinä vaiheessa sen, kun sen nimi olisi ollut ”Päätön pukkimunkki”.
Nyt tulee kaikille kahvilan työntekijöille loistovinkki!
Kahviloihin olisi hyvä ottaa kukkamerkki käyttöön ja mainostaa sitä somessa!
Kahviloissa käy varmasti paljon asiakkaita, ketkä tulee kahville yksin. Osa oikeasti näyttääkin yksinäiseltä, osa taas haluaa istua yksin omassa rauhassaan. Mutta entä, jos kahvilassa olisikin kaksi (tai useampi) asiakasta, ketkä ovat tulleet sinne yksin ja kaipaisi juttuseuraa? Eihän sitä voi käydä yksin istuvilta kyselemässä, että hei voinko istua tähän. Tai voi, mutta ei Suomessa.
Mutta entäpä, jos asiakas olisikin ottanut kassalta kukkamerkin (ihan sama mikä se on, kukka tuli ensimmäisenä mieleen sokkotreffeistä), eli vaikka pienen muovisen kukkakoristeen ja istuisi sen kanssa yksin? Se tarkoittaisi muille asiakkaille sitä, että seuraan saa liittyä.
Toki kukan tarkoitus täytyy lukea jossain hyvin selkeästi ja kukka täytyy palauttaa lähtiessään, mutta eikö olisikin hyvä idea?
Tarkoitus ei ole siis romanttisessa mielessä sokkotreffeillä, vaan ihan vain saada yksinäisille tai sillä hetkellä juttuseuraa kaipaaville ihmisiä ympärilleen, ihan vain sen kahvihetken ajaksi. Toki siitä voi muutakin kehkeytyä, mutta se ei ole pääideana.
Ja vielä pikkuvinkkinä, jos et heti keksi mitään juteltavaa tuntemattoman kanssa, niin voit kysyä
“Hei, ootko koskaan lukenut Kaupunkikahvilla -blogia? Se on ihan älyttömän hauska!”
Hehe.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa kaupunkikahvilla
TikTokissa Kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
