Täällä kahvilassa, keskellä Helsinkiä, kuuluu linnun sirkutusta. Nyt on helmikuu. En osaa sanoa, onko se oikea lintu, vai esimerkiksi jonkun puhelin. Tai joku ihminen.
Pitää varmaan kohta käydä ostamassa kaupasta haavi, ihan varmuuden vuoksi. No, en kyllä usko, että se olisin minä, joka sitä lintua täältä pyydystäisi. Se olisi haavinkäyttötaitoinen työntekijä. Kuuluukohan kahvilatyöntekijän perehdytykseen haavinkäyttö? Sais kuulua. Vähän kuin järjestyksenvalvojille on voimankäyttökoulutus.
”Haemme kahvilatyöntekijää. Saat kattavan perehdytyksen, sisältäen haavinkäyttökoulutuksen.”
Ajattelehan, jos taivaan väriä saisi itse muutettua! Juuri nyt se on erittäin tasaisen harmaa, sellainen vaalea. Ilman pienintäkään häivähdystä mistään muusta väristä, edes valkoisesta. Niin että jos olisikin sellainen ammatti olemassa, kuin taivaanvärinvaihtaja!
Täytyy kyllä sanoa, että jos sellainen olisi jo nyt olemassa, niin suomalaiset ei olisi osanneet tehdä rekrytointia hyvin. Työntekijä osaa ehkä luetella kymmenen eri väriä, mutta värinvaihtajan sovellusta se ei osaa käyttää. Sieltä on löytynyt tasan kolme eri väriä, musta, harmaa ja valkoinen. Niitä se näyttää sekoittelevan nyt keskenään, kokoajan.
Voisimme alkaa käyttää verorahoja nyt siihen, että saataisiin tämä työntekijä Etelä-Eurooppaan koulutusreissulle. Että kyllä, voit etsiä ne siniset, oranssit ja muut ihanat taivaanvärit sieltä sovelluksesta.
Ja siis kyllä! Käytit juuri kallisarvoista aikaasi äskeisen lukemiseen. Erittäin suuret pahoittelut.
Täytyy kyllä sanoa, että sellaiset tyypit, jotka kiipeilee noilla rakennustelineillä, on ihan kreisejä. On niillä kyllä turvaköydet ja varmasti tyyny pepun alla putoamisen varalta, mutta mun tuurilla jos liukastuisin, se turvaköysi olisi se joka lopulta kaataisi koko rakennustelineen tippuneen minäni päälle. Siinä ei paljoa tyynyt auttaisi, vaikka olisi kuinka Finlaysonin tai Joutsenen valmistama, extrasoft.
Hmm. Ne itseasiassa näyttää purkavan sitä rakennustelinettä, putki putkelta. Yksi irroittaa putken (tai tolppa, mikälie suora keppi onkaan), ojentaa sen toiselle, toinen laskee sen alas. Kuinka turhaa työtä! Pyytäisi mut vain sinne kahville, niin kompastuisin todennäköisesti muurahaiseen, kaatuisin kahvini kanssa rakennustelinettä päin, kahvi syövyttäisi (koska miksi kahvi ei syövyttäisi) yhden putken, jonka jälkeen koko sokkelo räsähtäisi alas. Tadaa, purettu.
Juon smoothieta, mikä sisältää mm. lehtikaalia ja minttua. Tämä on siis vihreää. Aloin tässä kesken juomisen miettimään, että värjääköhän tämä mun kielenkin vihreäksi. Ja sitten aloin miettimään, että kehtaako tällaista asiaa kysyä tuntemattomalta. Menisi seisomaan jonkun eteen, työntäisi kielen ulos ja kysyisi ”Antheegzki, mutta onko mun kieli wihveä?
Joo, kyllä kehtaa. Paljon mielummin niin, kuin ottaisin selfiekameran esille ja näyttäisin kieltä mun puhelimelle. Se puhelin saattaisi vielä lakata toimimasta sen takia.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Substackissa Kaupunkikahvilla
Instagramissa Kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla