”Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään?”
Pyörittiin mieheni kanssa ympäri Helsinkiä, ennen kuin piti luovuttaa hotellihuone. Oltiin ajoissa siis liikenteessä!
Heti aamupalan jälkeen kävelylle.
Käveltiin Kaivarin rantaa pitkin ja lopulta tultiin Silja Linen terminaalin (kävin siellä vessassa heh) kautta takaisin keskustaan.
Ajateltiin, että pistäydytään vielä jollakin terassilla, ennen kuin haetaan tavarat huoneesta. Senaatintorilla oli kiva terassi, oltiin oltu siellä jo edellisenä päivänä. Sinne siis.
Senaatintorille päästyämme, oli pakko todeta, että kiitos mutta ei kiitos. Siellä oli jokin mielenosoitus käynnissä. Jatkettiin siis matkaa ja mentiin Vltavaan, Elielinaukiolle (ruotsiksi Elielplatsen, kiitos wikipedia).
Toinen meistä tuli kahville, toinen lonkerolle.
Tämä oli oikeastaan aika hyvä paikka, sillä hotelli sijaitsee aivan vieressä. Voi olla siis viimeisille minuuteille asti täällä. Vaikka toisaalta, sama kai se olisi hakea tavarat tähän istumaan meidän viereen. Näkisi nekin vähän helsinkiläistä kulttuuria.
Kiire joka paikkaan, vähän vituttaa kaikki ja osalla krapula on käsin kosketeltava. Kuten viereisessä pöydässä istuva seurue, jotka ovat selkeästi tulossa laivalta. Laivalta ei vain pääse ulos muuten, kuin tuollaisen olon kanssa.
On muuten ristiriitaisia ajatuksia. Kun olen ilman lasta reissussa, mietin, että olisipa lapsi täällä kokemassa näitä juttuja. Ei siis ehkä sitä mielenosoitusta tai ihan vain terassilla istumista, mutta kaikkea muuta. Mutta sitten kun olen lapsen kanssa jossain, mietin, että olisinpa vastuussa vain itsestäni. Olen aika varma, että en ole ainoa, joka näin ajattelee.
Ainiin! Nyt ollaan siis siinä paikassa, missä olen kirjoittanut ihka ensimmäisen blogipostaukseni Bisnesideoita!
Täältä kaikki alkoi, ah mitä historian havinaa haha! Paljon on muuttunut teksteissä, ainakin omasta mielestäni. Mutta jostain syystä silti rakastan ensimmäistä postaustani kaikista eniten.
Siinä pystyy kuulla sen, miten paljon päässäni on pyörinyt kaikki nämä vuodet. Asiat vaihtuu nopeammin kun ehdit lukea ja jutuissa ei ole mitään järkeä. Mutta silti se on jotenkin mielenkiintoinen. Okei vau, mikä itseluottamus!
Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa. Loma oli, loma meni. Mutta ihan kiva, että on vapaapäiviäkin olemassa. Voi tehdä muutakin, kun töitä. Kuten kirjoittaa blogia ja juoda kahvia. Ja syödä nam. Vaikka kai ruokailu on ihan sallittua myös silloin, kun on töissä.
Jestas, haluaisin nähdä sen päivän, kun olisin syömättä töissä. Syön aina aamupalan ennen töitä ja sitten 2h päästä töissä on ensimmäinen tauko. Yleensä siinä vaiheessa meinaa jo olla vähän paha olo, sillä tarvitsen lisää ruokaa. En varmaan pystyisi toimimaan edes puolta päivää, jos en saisi tarpeeksi energiaa ruoasta. En käsitä, miten joskus teininä olen pärjännyt päiviä pelkällä ruisleivällä. Teinit on ihmeellisiä.
Mietin yhtenä päivänä, että jos lentokone lentää vaikkapa jenkkeihin, niin lenteleekö se vähän alaspäin koko ajan? Kun maapallo on kuitenkin lähes pyöreä.
Kun jos se lentäisi pelkästään suoraan, niin eikö se menisi vain maapallon ohitse, suoraan kohti ei mitään? Tai jotain Marsilaista kaalipeltoa päin, en tiedä.
Sain selityksen tähän, että ei se lennä alaspäin. Selityksessä oli puhetta mm. maapallon pyörimisestä, maan vetovoimasta ja suihkuvirtauksista. Tyydyn siihen ja uskon sen. Mitään en ymmärtänyt, mutta pääasia on, että lentokone lentää, eikä esim. pyöräile.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
