Avainsana: hyvinkää

Viskijäälatte

Location: Hyvinkää

Siis tämä vaniljan makuinen jäälatte on taivaallista (ei, tämä ei ollut viskijäälattea). Ulkona on 30 astetta lämmintä ja siinä hetkessä kun saa vaniljajäälaten, kaikki on hyvin. En tiedä onko maku hyvä vai ei, mutta kylmä juotava näillä helteillä. Se on hyvä.  Tosi hyvä.

Olin jo kirjoittamassa ihan muuta, mutta kerran vielä. Tämä vaniljajäälatte on taivaallista.

Yllättävän vähän ihmisiä on liikenteessä. Nyt on kuitenkin heinäkuu, kello on kaksi ja kesäkelit on parhaimmillaan. Luulisi ihmisten olevan lomilla ja nauttimassa kylmistä huurteisista. Tai vaniljalatesta. Toisaalta, nyt on varmaan vähän liian kuuma monelle. Terasseilla pitäisi olla uima-allas, niin olisi väkeäkin varmasti enemmän. Tai jos ei uima-allasta, niin olisi edes meri tai järvi. Ei ole liikaa pyydetty. Ehkä täällä luotetaan siihen, että jos on kuuma, voi pulahtaa suihkulähteeseen.

Vielä on kesää jäljellä

Joku mies istuu yksin terassilla kuulokkeet korvilla. Olen ihan varma, mikä biisi sieltä tulee. Vai voitko väittää, ettei ensimmäisenä tullut mieleen Mamban Vielä on kesää jäljellä? Ei ole muita kesäbiisejä. Ja näillä helteillä ei muita lauluja voi kuunnellakaan. Mieti vaikka Lordin Hard Rock Hallelujaa. Ei. Kuuma tulee pelkästä ajatuksestakin.

Nyt sille miehelle tuli kaveri! Olisi ollut suloista, että ne olisi jakanut kuulokkeet. Molemmille yksi. Olisi voinut sitten yhdessä kuunnella sitä Mambaa. Kahviloissa voisi aina tiskillä jakaa asiakkaille kuulokkeet. Kaikki voisi kuunnella samaa laulua. Tai sitten vaan laittaa radion soimaan. Ah, nykyaikaa.

Tupakantumpit kertoo eletystä elämästä. Ei omasta, mutta jonkun toisen. Mielummin olisin niitä silti katsonut tuhkakupissa. Vaikka en mä sinne tuhkakuppiin olisi kurkannut. Hyvä siis, että oli maassa, niin näin ne.

Taidan metsästää jostain vaniljasiirappia, että saan saman makuista lattea kotona. Pitäisiköhän sitä varten olla joku erikoisempi lasi. En tiedä. Ehkä lainaa mieheltä viskilasia. Jossa on pohjat jäljellä.

Viskijäälatte

Viskijäälatte. Kuulostaa tutulta, onko sellainen jo olemassa? Jäälatte, mikä samaan aikaan viilentää ja lämmittää. Sitähän voisi juoda talvellakin. Ja kofeiinin ja alkoholin sekoitus saa pään sekaisin. Ei ehkä optimaalisin tilanne, jos juo sen vaikka lounastauolla ja aikoo jatkaa vielä töitä. Mutta siis vähänkuin Virtanen, se drinkki siis. Viskijäälatte. Kuulostaa oikeasti hyvältä. Enkä mä edes tykkää viskistä. En voi sietää sitä. ”Talvilatte K-18”. Sitä löytyy ensi kesänä JA talvena kahviloista.

Aika hurjaa vauhtia ajaa kävelykadulla joku rekka. Tuo varmaan jotain kuormaa jonnekin. Itse en uskaltaisi varmaan edes ajaa autoa kävelykadulla. Vetäisin sitä perässäni. Pieni, kevyt treeni työpäivän aikana. Ihan ok. Kumpikohan on raskaampaa, vetää vai työntää rekkaa? Molemmissa saa käytettyä kehon painoa hyödyksi. Tämä voi olla vaikea testata, kun kummallakaan tyylillä rekka tuskin liikkuu senttiäkään. Itseensä pitää uskoa, mutta ehkä aloitetaan jostain kevyemmästä. Harjoittelen ensin vetämään ja työntämään itseäni liikkeelle.

Tulin vähän surulliseksi, kun tämä jäälatte loppui. Elämältä lähti pohja. Täysin verrattavissa keskenään.

Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Tässä lähellä juoksi äsken orava. Aloin miettimään, että olisikohan se kivaa, jos orava hyppäisi syliin ja kiipeilisi olkapäillä. Tajuaisinkohan laittaa videon kuvaamaan, vai fiilistelisikö vain sitä hetkeä. Hetken näitä mietittyäni, havahduin ajatuksistani. Havahduin lähinnä siihen, että olin ajatellut näitä asioita todella oudossa asennossa. En tiedä, miten päädyin niin epämääräiseen asentoon. Vähän kyyryssä ja sivuttain. Voiko oravaa muussa asennossa ajatellakaan?

Vauhdikkaat vanhemmat

On olemassa vauhdikkaita vanhempia ja sitten on hitaampia vanhempia. Hitaammat nauttii jäätelöstä, työntäen rattaita ja katselemalla ympärilleen. Vauhdikkaammat työntää rattaita moottoritienopeuksilla, ei syö todellakaan jäätelöä eikä katsele maisemia. Yrittää vain saada vauvaa hiljaiseksi. Kadehdin hitaampia vanhempia, mutta tiedän tunteen, vauhdikkaat vanhemmat. Tiedän tunteen.

Okei, on näköjään edelleen olemassa niitä, ketkä pitää takkia päällä helteellä. Mustaa tuulitakkia. Käyköhän sama henkilö saunassa välikerrasto päällä? Ja en tiedä, miksi kirjoitin ”näköjään EDELLEEN olemassa”. Ihankuin olisin ollut vuosikymmeniä jossain perunakellarissa ja nyt tulin sieltä katsomaan, miten ihmiset pukeutuu helteellä.

Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

Voi ei! Joku tyttö meinasi unohtaa puhelimensa pyörän koriin! Hassu paikka puhelimelle. Eikö siinä korissa yleensä pidetä nukkea tai pehmoleluja? Tosin tämä tyttö vaikutti jo lähes täysi-ikäiseltä, että se voi vaikuttaa vähän korin sisältöön. No mutta, onneksi hän huomasi vahingon ajoissa, eikä käynyt pahemmin. Vahva veikkaus, että puhelinta ei olisi enää ollut hetken päästä korissa. Olisikohan nukkea tai nallea pöllitty?

En tiedä onko naapuripöydän naisella kova ääni, vai meinasinko äsken itse nukahtaa. Joka tapauksessa säikähdin pahasti, kun yhtäkkiä kuului kovaa ”JOO!”. Ehkä heräsin siihen, ehkä olin jo hereillä. En ole varma itsekään. Kauankohan olen istunut tässä? Aurinko ainakin paistaa vielä ja Mamban kuuntelijat on edelleen samassa paikassa. Kaikki on ennallaan. Voin palata takaisin perunakellariin. Kiitos ja näkemiin.

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Location: Hyvinkää

Nyt on niin lämmin keli, että olisi ollut väärin olla tulematta terassille. Ja ottamatta jäälattea. Normaalisti kofeiini olisi ehdoton ei tähän aikaan (kello 17:00), mutta nyt oli pakko. Aloin kyllä miettimään, että miksi ei ole olemassa jääkaakaota? Ainakaan omaan tietokantaan ei ole tallentunut tätä tuotetta. Täytyy kokeilla joku kerta! Ei se pahaakaan voi olla. Jos on olemassa jääkahvi ja jäätee, niin pitää olla olemassa myös jääkaakao. Voisikohan kaikista lämpimistä juotavista tehdä jääversioita? Eikös jotkut juo mm. lämmintä maitoa? Niin entä jos olisi myös olemassa ”Jäämaito”. Muistan muuten joskus juoneeni kuumaa kahvia, missä oli vaniljajäätelöä seassa. Se oli taivas se.

Tässä terassin vieressä on lasten pieni leikkipaikka. Siellä käy kuhina. Aivan leikkipaikan reunalla istuu kasa nuorisoa, niillä ei näytä olevan kovinkaan hilpeä meininki. Niitä on seitsemän, ne istuu vierekkäin rivissä ja kaikilla on puhelin kädessä. Kukaan ei puhu kenellekään, kaikki vain möllöttää. Ehkä ne nauttii auringosta, vaikka istuukin varjossa hupparit päällä. Eipä siinä, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Ja mistä minä tiedän, mitä ne ihan oikeasti siinä teki. Ehkä niillä oli kilpailu, että kuka istujista on pisimpään paikoillaan. Tai ehkä ne pelasi rikkinäistä puhelinta tekstareiden välityksellä.

Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa.

Meinasin tulla pyörällä kahville, ihan terassin viereen olisi pystynyt jättää pyörän. Tästä siis näkee suoraan, jos joku yrittäisi varastaa sitä. Tosin kuulin, että kerran joltain oli siitä varastettu pyörä sinä aikana, kun omistaja oli käymässä vessassa. Eli siis oma vessa mukaan terassille, tai vähintään pyörä mukaan vessaan.

Huh, kun on kuuma. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Onneksi on farkkutakki mukana, niin ei tule ainakaan kylmä. Tällä pelkällä mekolla pärjäisi varmasti vielä yöhön asti.

Ihmisillä on ihania kesävaatteita. Mekkoja, shortseja, bikerseja, erilaisia tyylejä. Osalla on aurinkolasit, osalla lippis. Ja lopuilla hattu. Itsellä on tällä hetkellä päällä aurinkolasit, harmaa mekko ja se hiton tärkeä farkkutakki. Ainiin ja vyölaukku. Mikä tosin on olanylilaukkuna nyt käytössä. Heh, onpas vähän vaatetta!

Oi, onpa söpö näky! Pieni lapsi, joka istuu pyörän kyydissä istuimessa. Sillä on kypärä päässä ja sen kypärän reijästä tulee sen tukkatupsu!

Mä vähän mietin. Että kun kuljetetaan ihmisiä bussilla ja junalla paikasta A paikkaan B. Niin miksi rekat ei voisi kuljettaa henkilöautoja? Täysperävaunuun mahtuisi ainakin neljä autoa. (eikö täysperävaunu ole se iso auto?) Nyt, kun bensan hinta on sikahintaista, niin neljän auton sijaan, bensaa menisi vain yhdestä rekasta! Eikun täysperävaunusta. Hei kuinka kätevää. Saattaapi olla, että tässä on joitain ongelmakohtia, mutta turha niitä on pohtia. Kaasua vaan ja kontin sisään!

Kauppatorin mysteeri

Siis mä jauhan nyt näistä lokeista joka postauksessa. (kuten mm. tässä postauksessa) Mutta siis miksi niitä on Hyvinkäällä? Miksi ne kaikki ei ole siellä Kauppatorilla, meren äärellä. Onhan täälläkin tietty ruokaa, mitä ihmiset viskoo maahan. Mutta silti, ne kuuluu Kauppatorille. Eihän Kauppatorilla käy kohta enää ketään turistia, kun ne kaikki on Hyvinkäällä lokkien perässä. Eikö niiden takia siellä Kauppatorilla käydäkin? Vähän kuin pakopeli. ”Kauppatorin mysteeri. Selviätkö torikauppiaiden ja lokkien hyökkäyksistä menettämättä yhtään kolikkoa tai ruoan murusta?”  Onhan se nyt huomattavasti jännittävämpää ja myyvempää, kuin se, että tullaan Hyvinkäälle ”Ja tässä on nää lokit.”.

Mikä ero on rekalla ja kuorma-autolla?

Ihanaa, en ole ainoa joka ei ihan tunnista autoja. Tai kyllä mä aika hyvin ne merkit tunnistan (ja 3,5-vuotias lapsi korjaa kyllä jos olen väärässä), mutta itse autot. Ne on vaikeita. On henkilöauto, pakettiauto, asuntoauto. Mutta sitten pitäisi tietää mikä ero on rekalla, kuorma-autolla, täysperävaunulla ja yhdistelmäajoneuvolla. Ja niillä kaikilla muilla, kuten työkoneilla. On pyöräkuormaajaa, trukkia, auraa, nosturia ja kaivuria.

No joka tapauksessa, niin kuin olin sanomassa, ihanaa että en ole ainoa, joka ei näitä tunnista. Joku lapsi kysyi viereisessä pöydässä joltain aikuiselta, että mikä auto toi on. Vastausta hetken pohdittuaan, sieltä kuului ”No se on vähän niin kuin semmonen työkone.” Mikä on siis aivan loistava vastaus. Nykyään kaikki trukit, aurat sun muut on vain työkoneita. Se saa nyt riittää.

Tästä vielä kuvitteellinen dialogi tulevaisuuden varalle, kannattaa opetella ulkoa.

”Mitä noi on?”

-Työkoneita.

”Mitä niillä tehdään?”

-Töitä.

”Missä niillä tehdään töitä?”

-Työmaalla.

”Missä se työmaa on?”

-Työpaikalla.

”Missä on työpaikka?”

-Työmaalla.

Kiitos kahvitteluseurasta, koitetaan ehtiä vähän useammin juomaan kahvia yhdessä!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Torikahvit ja metrilakua

Location: Hyvinkää, Suurmarkkinat

Torikahvit, ai että! Näissä on sitä tunnelmaa. Varsinkin näin keväisin, kun keleistä ei koskaan tiedä. Tämän tekstin kirjoittamisen aikana on paistanut aurinko, satanut vettä, satanut lunta, satanut rakeita, tuullut ihan älyttömästi.. Ja nyt taas paistaa aurinko. Jos vaan voisi aina napista painamalla vaihtaa vaatteita.

Ostin tavallisen kahvin (ei muuten varmaan koskaan torikahveilla edes saisi esim. lattea tai cappuccinoa?) ja ruisleivän. Täältä, niin kuin varmaan jokaisesta kojusta, saisi myös lettuja hillolla ja kermavaahdolla. Ja kyllä, mulla oli taas liian nälkä letulle. Olisi kiva elää sellaista elämää, että ei olisi aina niin kova nälkä. Voisin syödä useammin herkkuja. Täytyy varmaan alkaa pitää perunamuussia laukussa ja syödä aina ensin sitä, ennen kuin menee kahville. Voi sitten ostaa jälkiruoaksi lettuja. Huom. monikko.

No, onneks tämä ruisleipä ei ole kuivaa. Monesti ne on ihan liian kuivia. Vähän kovaa tämä on, mutta on mulla vielä kaikki hampaat tallella.

Tämä on kyllä vähän haastava paikka istua. Näen kokoajan metrilakukojun. Ihan kuin tekisi mieli vähän metrilakua. Se jos joku kuuluu markkinoille. Voin vaan kuvitella sen palautevyöryn, mikä tulisi, jos metrilakuja ei joku kerta olisikaan myynnissä.

No mutta. Sen lisäksi, että näen metrilakukojun, näen myös toisen kojun. Siinä lukee mm. ”Vegan-Healthy”. Ilman sitäkin tulisi kyllä varmasti ihan onnistuneet markkinat. Ei sillä, irtopähkinät on kyllä ihan mun lemppareita. Mutta metrilaku on aina metrilaku.

Istuin muuten jonkun miehen viereen. Täällä on kyllä tilaa istua muuallakin, mutta tässä oli mulle hyvä spotti. Ja en mä siis ihan sen viereen istunut, samalle penkille kylläkin. En siis syliin kuitenkaan. Nämä on niitä superleveitä penkkejä, mitkä kippaa jos pelkästään toisessa päässä istuu joku. Menin vastapainoksi toiselle puolelle. Vastapainoa oli myös se, että mä söin kovaa ruisleipää, mies veti lettua hillolla ja kermavaahdolla.

Täällä markkinoilla on lähes jokaisella lapsella joku lelu kädessä. Niin oli meidänkin lapsella, kun se oli äsken täällä mukana. En oikein tiedä, kumpi on parempi. Kasa karkkia vai lelu. Jos lapselta kysyy, niin molemmat. Eihän sieltä ole siis pakko mitään ostaa, mutta aika yleistä näyttää se ostaminen olla. Ehkä jos joka viikko kävisi markkinoilla, niin ei viitsisi ostaa joka kerta jotain. Mutta muutaman kerran vuodessa, niin miksikäs ei.

Okei. Nyt alkoi satamaan rakeita. Hauskaa katsoa, kun aikuiset yrittää päästä äkkiä katokseen suojaan. Sillä välin lapset jämähtää paikoilleen, kääntää pään ylös ja avaa suunsa. Kyllä mullekin rakeet kelpaisi, ei ne pahoja ole.

Täällä kojussa myydään tosiaan myös lettuja. Yksi on kassalla, toinen tekee niitä lettuja (on tuolla kaksi muutakin, mutta niiden työnkuvasta en tiedä). Kassalla oleva myyjä huutaa aina välillä lettuja paistavalle, että ”yks makee!”. Äsken joku lapsi kuuli sen ja toisti kovaan ääneen ”yks makee!” ja kaikki nauroi. Mutta entä, jos aikuinen olisi toistanut sen saman? Sehän olisi ollut aika puhdasta vittuilua.

En ole ikinä nähnyt noin onnellisen näköistä miestä. Hymyili kuin Naantalin aurinko, kun oli ostanut juuri ämpärillisen metrilakua.

Kaksi lasta tuli ilmeisesti isänsä kanssa letuille. Aika hyödyllisesti osaa käyttää sen odotusajan, että letut valmistuu. Ahmitaan metrilakua. Voin vaan kuvitella sen sokerihumalan kohta. No juomana on sentään ihan vain vettä. Tai ainakin jotain kirkasta. Mitä lie. Hmm, toisaalta. Jos laittaisi metrilakun palasia letun väliin. Ei huono idea.

Siis noi kaikki letut näyttää niin hyviltä. Miksi universumi ei tajua, että mäkin haluan. En vain jaksa käydä maksamassa ja hakemassa sitä lettua. On se kumma, kun ei mitään tule suoraan naaman eteen, vaikka kuinka toivoo. Ja valuttaa kuolaa.

Ihmisten pukeutumista on hauska seurata markkinoilla. En mä siis missään sovituskopissa ole muita tuijottamassa, mutta valmiiksi pukeutuneita ihmisiä täällä markkinoilla, niitä mä tarkoitin. Osa on laittautunut viimeisen päälle, meikit, hiukset, vaatteet, kaikki. Osa taas näyttää siltä, että on menossa vasta aamukahville kotona. Eli siis käytännössä yövaatteissa. Tykkään molemmista tyyleistä, ne molemmat sopii markkinoille. Koska markkinoiltakin saa sitä aamukahvia. Ja aamupalaksi lettua! Siis miten en ole ennen tajunnut! Ensi kerralla yövaatteissa lettuaamiaiselle markkinoille.

Hyvin hoidetut kynnet pääosassa.

Paljon käy asiakkaita metrilakukojussa. Kuinkahan paljon saisin myyntiä, jos myisin ihan vain värjättyä sokeria? Tai jos sinne laittaisi sekaan vaikka mansikkasosetta. Mansikan makuista värjättyä sokeria. Eikun hetkinen. Sittenhän se taitaa olla jo mansikkakarkkia.

Taidan lähteä tekemään vielä pikkukierroksen, hakea metrilakua matkaevääksi ja lähteä kotiin. Kiitos seurasta! Nyt alkaa olemaan kelit jo pikkuhiljaa sellaiset, että pääsee enemmän terasseille kahveille!

xoxo, Kaupunkikahvilla / Marianne Katriina

Seuraa myös:

Instagramissa @ kaupunkikahvilla

Facebookissa Kaupunkikahvilla

Exit mobile version
%%footer%%