”Täytyy siis varmaan samalla kun tuijottaa, syödä raakaa naudan sisäfilettä. Repiä sitä suulla kuin luolamies, samalla tuijottaen. Saattaa olla, että treffikutsujakin alkaisi kuulua nopealla tahdilla.”
Chailatella. Pitkästä aikaa. Tästä tulee kyllä niin aina joulu mieleen. Ei ole kesä juotava, ei ollenkaan.
Vaikka toisaalta ihan hauska, että pääsee mielikuvamatkalle näin helposti. Mutta yhtään tämän enempää en aio näin kesän korvilla ajatella talvea, tai siellä vietettäviä juhlia. Nyt on kesä!
Pelottava vegaaninen stalkkeri
Vähän oli hämmentävää, kun täällä myydään Marianne -juotavaa. En nyt muista, oliko se latte vai mikä, mutta joku juoma, mikä on Mariannen makuinen. Ja mun nimi on Marianne. Mahtaa olla hyvää.
Olen kyllä tottunut siihen, että olen ties missä tarjolla. Milloin maistatetaan kaupassa, milloin joku haluaa tilata kännissä baaritiskiltä. Mutta vähän meinasi hymyilyttää, kun myyjä kysyi äsken asiakkaalta ”Olisitko ottanut Mariannen, se on vegaaninen”.
Ensi kerralla jonkun esittäytyessä minulle, ”Timo moi, olen sähköasentaja”. Esittäydyn takaisin ”Marianne, olen vegaaninen ja tarjolla useassa eri paikassa. Etätöitä siis”.
Haluaisin joskus kokeilla tuijotusta. Istuisin kahvilla ja vain tuijottaisin. Katsoisin ohikulkevaa ihmistä suoraan silmiin tasan niin kauan, kun hänkin katsoo.
Olen itse suhteellisen sosiaalinen rennoissa tilanteissa , mutta silmiin katsomisessa on petrattavaa. Tämä olisi kyllä hyvää harjoitusta! Oppisi katsomaan ihmisiä silmiin samalla, kun saisi pelottavan stalkkerin maineen.
Pelottava vegaaninen stalkkeri. Alan tykkäämään uudesta identiteetistäni. Jotkut voi toki erehtyä, että olisin vegaani. Täytyy siis varmaan samalla kun tuijottaa, syödä raakaa naudan sisäfilettä. Repiä sitä suulla kuin luolamies, samalla tuijottaen. Saattaa olla, että treffikutsujakin alkaisi kuulua nopealla tahdilla.
Aikamoinen elämänohje
Mua kiinnostaisi todella paljon kuunnella ihmisten elämäntarinoita. Miten joku on päätynyt siihen pisteeseen, missä nyt on. Millaisia reissuja on tehty elämän aikana yms.
Aina kun istun kahvilla, toivon, että joku istuisi pöytääni ja alkaisi kertomaan elämästään. Näin varmasti tapahtuu todella useasti. Joku vain haluaa yhtäkkiä avautua ja tekee sen tuntemattomalle kahvilassa.
Kerran (vain kerran!) olimme kaverini kanssa paikallisessa kuppilassa ja siellä saimme aikamoisen elämänohjeen.
”Kaikki on ok niin kauan, kun kaikki on ok”.
Tämä tuli henkilön suusta, joka oli omien sanojensa mukaan joutumassa vankilaan lähipäivinä.
Milloin suojatie pitää ylittää?
Tässä kahvilan vieressä on kyllä oudot liikennevalot kävelijöille. Ihan normaalisti ne vaihtuu ja kestää ihan tarpeeksi kauan, että suojatien ehtisi useastikin ylittää. Mutta jostain syystä vihreä palaa aina pitkään, ennen kuin kukaan lähtee ylittämään sitä.
Syytä en tietä, voin vain spekuloida.
Ehkä tässä kohtaa on Helsingin parhaat maisemat? Ehkä aika pysähtyy tässä kohtaa hetkeksi? Tai sitten ehkä ihmiseltä pyyhkiytyy muisti aina tällöin, eikä muisteta, kummalla värillä saa ylittää suojatien?
Tai ehkä olen aloittanut pelottavan vegaanisen stalkkerin harrastukseni ja tuijotan niitä. Kumpi on vetovoimaisempi, minä, vai vihreä valo? Toistaiseksi vihreä valo on voittanut joka kerta. Lopulta.
Olin hyvä vastus.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:
Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
