”Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. ”
Tulin Kauppatorille kahville. Ja munkille heh. Siis tämä munkki on niin ihanan tuoretta, että en muista milloin viimeksi olisin saanut näin hyvää herkkua. Omenatäyte, se olisi voinut olla parempaakin. Tai siis varmasti omenatäytteeksi hyvää, mutta esimerkiksi vadelma olisi ollut itselleni mieluisampi. Vaikka toisaalta, se olisi sotkenut varmemmin.
Tämä on heinäkuinen kesäpäivä keskellä viikkoa ja Helsinki on aivan turvoksissa ihmisistä. Ei se kyllä yllättänyt ollenkaan, mutta silti se aina yllättää.
Tulin tänne junalla ja junakin oli niin täynnä, että en ole varma, mahtuivatko kaikki edes kyytiin. Pyöriä ja lastenrattaita oli todella paljon, ihmiset juoksentelivat laiturilla ovelta toiselle, että mistä mahtuisi sisälle.
Junan käytävätkin olivat aivan turvoksissa, kuin festarijunissa konsanaan. Luojan kiitos, suurin osa oli kuitenkin täysin selvinpäin. Ainoa, mikä aiheutti närää, oli se perus junakäyttäytyminen. Suomessa siis. Pitäisi jättää jokaiseen kanssamatkustajaan vähintään 3 metrin turvaväli. Ja koska se ei ole täydessä junassa mahdollista, kuului vähän väliä huokauksia ja reppujen siirtoja penkiltä lattialle.
Sightseeing -veneisiin on tunkua. Turistivene varmaan suomalaisittain. Kahviakin jouduin jonottamaan!
Kesä on kyllä ihanaa aikaa. Ihmiset heräävät kotikoloistaan ja tutkivat maailmaa.
Melkein tekisi mieli hypätä tuollaiseen turistiveneeseen. Turistihan minäkin olen, kun en Helsingissä asu. Mikä muuten määrittää turistin? Jos kävisin töissä Helsingissä, olisinko edelleen turisti? Vai ollaanko turisteja vain silloin, kun ei osata käyttää julkista liikennettä? Vai miten se oikein määritellään?
No mutta ehkä en nyt tällä kertaa mene veneilemään. En tiedä kauanko sellainen risteily kestää, en välttämättä jaksaisi lillua siellä montaa tuntia. Ehkä säästän rahani siihen, että menen joskus vaikka Turussa jokiristeilylle (kai siellä sellaisia on, kun siellä on kerta jokikin?).
Joki kuulostaa todella paljon mielenkiintoisemmalta kuin meri, maisemien puolesta siis. Siinä missä merellä seilatessa näkee toisia laivoja ja suoria horisontteja, jokiristeilyllä voi nähdä (ehkä, en ole käynyt!!) krokotiilejä ja intiaaneja. Voit myös hakea intiaanilta (juokse sen jälkeen kovaa karkuun) nuolijousen ja testata, saisitko niillä nuolilla pyydettyä hain. Niitä on varmasti tuhansia siellä Turussa sijaitsevassa joessa.
Joessa voit myös onkia ja pyytää sen jälkeen risteilyn kokkia kypsentämään saamasi ahvenen. Muistat vain kertoa muille, kun alat onkimaan. Ei ala kukaan hyppimään matojen perään veteen. Koska sitähän turistit tekee?
Eikö vain turkulaiset, teidän mahdollisesti olemassa oleva jokiristeily on aikamoinen elämys?
Täällä tuulee aivan älyttömästi. Oikeastaan niin paljon, että pitäisi käydä ostamassa toinen munkki. Ei siksi, että lähtisin lentoon kevyenä, vaan tyhjän lautasen takia. Se voi lähteä hyvin nopeasti seilaamaan merelle, tai asumaan jonkun päähän hatuksi. Keksin kyllä alla olevan kuvanmukaisen ratkaisun. Uusi munkki olisi ollut parempi, mutta mennään nyt tällä.
Kun seilasin ympäri Kauppatoria, kävelin hetken todella turvallisessa saattueessa. Siihen kuului ainakin poliiseja ja puolustusvoimilta joitain tyyppejä. Tai luulin käveleväni vain heidän perässään, kunnes tein jostain syystä äkkipysähdyksen ja päätin lähteä sivukujalle. Siinä vaiheessa tajusin, että heitä oli lisää takanani, kun he joutuivat käyttämään super-refleksejään, että ei olisi törmänneet minuun. Lähes kuulin sen kiroilun määrän, kun taas joku turisti tekee ihan omia liikkeitään, keskellä ruuhkaisaa Kauppatoria.
He vielä kaiken lisäksi menivät lähellä olevaan kojuun ostamaan kahvia. Ja kahvikojua etsin minäkin. En vaan enää kehdannut mennä heidän peräänsä, piti etsiä toinen koju. Onneksi niitä muutamia on tässä lähes vierekkäin.
Täällä haisee kala.
-Kaupunkikahvilla
Seuraa myös:Instagramissa @ kaupunkikahvilla
Facebookissa Kaupunkikahvilla
